Saako synnytyksessä ja sen jälkeen sairaalassa isä olla koko ajan äidin kanssa?

Ymmärrän kyllä ap:ta mutta ap:lle myös tästä ajateltavaa: Ei ole oikein jos jonkun mies koko ajan roikkuu siellä juuri synnttäneiden äitien ja vauvojen kanssa. Siellä tehdään kuitenkin äideille intiimitutkimuksia, äidit opettelevat imettämään ja puhutaan äidin intiimiasioista. Silloin ei todellakaan ole mukavaa jos huonekaverin mies on läsnä. Kaikilla synnyttäneillä pitää olla oikeus intimiteettiin ja oikeus olla esim näyttämättä rintojaan ja alapäätään muiden äitien miehille. Tämän takia on syytä kunnioittaa vierailuaikoja. Ymmärrän kyllä ap:n kannan. Olisikin parempi jos kaikki synnyttäneet saisivat perhehuoneen. Kaikki eivät välttämättä nuku hyvin siellä vieraiden äitien ja vauvojen kanssa ja lisäksi kun on kyse noinkin intiimistä asiasta niin on hyvä, että saisi rauhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinua ja vauvaa tarkkaillaan 6 tuntia synnytyksen jälkeen. Sen jälkeen, jos paikalla on lääkäri, voidaan tehdä vauvalle kevyempi tarkastus ja jos kaikki on okei, saatte mennä. Muutaman päivän päästä kontrolliin. Näin menee polikliininen synnytys ja toki sen ensisynnyttäjäkin saa, vaikkei kukaan sitä suosittelekaan.

Jos 6 tunnin kohdalla on esim keskiyö, lääkäriä ei ole saatavilla kuin akuutteihin tapauksiin ja sitten te odottelette. Mies luultavimmin häädetään siinä kohdassa kotiin, tai riippuu vähän minne teidä tunkevat odottamaan, yleensä kuitenkin osastolle ja sinne ei yöaikaan ole miehellä asiaa.

Mä menisin mielummin vaikka sairaalan käytävälle odottelemaan aamua mies ja vauva mukanani kuin jäisin sinne yksin. Miten tuollasen tilanteen voi ratkaista, haluan tehdä kaikkeni etten joudu miehestä eroon siellä ympäristössä.

ap

Siinä kun olet synnyttänyt, vuodat verta ja sidettä pitää vaihtaa puolen tunnin välein vähintään, etkä jaksa kunnolla istua ja vauvaa pitäisi pitää ihokontaktissa, ehkä se sairaalan käytävä ei niin kovasti houkuttelekaan. 

Itsellä oli polkliininen synnytys viime vuonna (3. lapsi) ja meidät laitettiin odottamaan sellaiseen pieneen "toimenpidehuoneeseen". Siellä oli kova tutkimuspöytä, jossa köllöttelin, mies istui jakkaralla. WC käytävällä. Vauvalle saatiin se pyörillä kulkeva sairaalasänky, joskin oli sylissä melkein koko ajan. Ei kovin hehkeää, ehkä jälkikäteen mietittynä olisi kannattanut mennä suosiolla osastolle yöksi ja aamusta heti kun mahdollista lääkärille ja ulos. Mutta näillä mentiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos joudut sektioon? Imukuppisynnytykseen? Näiden jälkeen et heti ole kotikuntoinen.

Vielä kerran: kysymykseni koski tilannetta jossa mitään ongelmia ei ole havaittu. Ei siis sitä että vauvalla (tai minulla) on jotain todettua tai epäiltyä vaaraa, vaan sitä ettei mitään ongelmaa ole tullut ilmi, mutta että haluavat pitää sairaalassa tavan ja varmuuden vuoksi. Ja jos saadaan perhehuone niin ihan mielelläni voin jäädä sinne varmuudenkin vuoksi päiväksi/pariksi. Yksin sairaalaan jääminen tutuisi olevan mulle vaan niin huomattava stressi kun muutenkin tunnen oloni epämukavaksi vieraassa ympäristössä.

ap

Nyt kannattaa hakea apua. Tuon lapsen kanssa joudut menemään lääkäriin, sairaalaan yksin ilman miestä. Joudut käymään vanhempainilloissa, kolmikanta keskustelussa, neuvolat jne. Vältätkö muutenkin lääkäriin menemistä, onko nyt oikea aika hankkia lapsia jos et uskalla jäädä yksin sairalaan ilman tukea?

Vältteletkö yleisiä paikkoja kun olet yksin, miten ajoit lastasi opettaa. Leikkipuistot, luistelu, miten tulet uskaltaa viemään lastasi päivähoitoon? Meinaatko tosiaan aina ottaa miehesi mukaan kaikkiin näihin?

Vierailija kirjoitti:

Olen työkyvyttömyyseläkkeellä. En kestä yksinoloa. Ap

ja, päätit sitten lisääntyä, että ei tarvitse yksin olla? Voi herran junmala.

Itsekin tuskailin ensimmäistä odottaessani, etten pysty olemaan vieraiden ihmisten kanssa samassa huoneessa sairaalassa. Olen introvertti enkä ollenkaan pidä vieraista ihmisistä. Mutta kyllä sen kesti, ja lapsen myötä on joutunut oppimaan kestämään ihmisiä. On neuvolat, lääkärit, päiväkodin jutut, harrastukset, erilaisia koulupalavereja, kavereiden vanhempien kanssa joutuu juttelemaan, leikkipuistossa harvemmin ollaan yksin jnejne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen kyllä sairaalasynnytystä, se on paljon, paljon turvallisempi jos jotain menee pieleen. Todennäköisesti saatte perhehuoneen, koska olet ensisynnyttäjä, ja jos ette, niin tosiaan voitte lähteä kotiin sen 6 tunnin jälkeen (en todellakaan suosittele, mutta jos itse koet sen välttämättömäksi, niin sitten se varmaankin on niin). Jos joudut sektioon tai muuta niin sitten menette sen mukaan, älä hirveästi huolehdi etukäteen.

Ei ole lähelläkään todennäköistä. Sairaalat on koko ajan täynnä ja ihan tuuria onko perhehuone vapaana vai ei. Jokaista perhehuonetta havittelee usea vanhempi

Totta, mutta ensisynnyttäjille annetaan se huone kuitenkin todennäköisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Sairaalaan ei ole pakko jäädä kenenkään muun kuin psykiatriseen pakkohoitoon otetun. Voit ilmoittaa, että lähdet kotiin, asia sillä selvä. Vauva täytyy käyttää lääkärissä ns. kotiinlähtötarkastuksessa muistaakseni kolmantena päivänä, mutta voi sen tehdä kotoa käsinkin.

Tietenkin vedotaan vauvan hyvinvointiin, mutta kannattaa muistaa, että vielä 30 vuotta sitten sairaalassa oltiin viikon verran, vaikka kaikki oli hyvin ja samalla tavalla vedottiin siihen, että äidin pitää saada levätä ja henkilökunnan tarkkailla vauvaa.

Levätä?! Sairaalassa ei kyllä tosiaankaan saanu levätä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun raskaus on vasta niin alussa, että huonolla tuurilla saatat joutua raskauden aikanakin jo sairaalaan vuodelepoon niin kuin itse jouduin, eikä sielä mies voi olla myöskään mukana. Neuvoisin muuttamaan omaa asennetta. Se auttaa parhaiten sopeutumaan jos ja kun kaikki ei raskausaikana/synnytyksessä mene kuin toivoo.

Toivon että saatte perhehuoneen ja kaikki menee muutenkin hyvin. Onnea odotukseen!

Tämä. Mies voi olla tukena, mutta ei välttämättä aina läsnä paikalla. Ihan itse joudut sen vaavinkin pusertamaan ulos, siinä ei mies pysty auttamaan.

Onneksi se synnytys kuitenkin on mukavampaa kuin se lapsivuodeaika.

Jaa on vai? Mulla synnytys kesti to/pe-su ja mieluummin olisin ollut vaikka 2 viikkoa osastolla kuin kärsinyt synnytyskivuista päiväkaupalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaalaan ei ole pakko jäädä kenenkään muun kuin psykiatriseen pakkohoitoon otetun. Voit ilmoittaa, että lähdet kotiin, asia sillä selvä. Vauva täytyy käyttää lääkärissä ns. kotiinlähtötarkastuksessa muistaakseni kolmantena päivänä, mutta voi sen tehdä kotoa käsinkin.

Tietenkin vedotaan vauvan hyvinvointiin, mutta kannattaa muistaa, että vielä 30 vuotta sitten sairaalassa oltiin viikon verran, vaikka kaikki oli hyvin ja samalla tavalla vedottiin siihen, että äidin pitää saada levätä ja henkilökunnan tarkkailla vauvaa.

Levätä?! Sairaalassa ei kyllä tosiaankaan saanu levätä :D

Aikoinaan äideille tehtiin kaikki. Vauvatkin oli vauvalassa paitsi kun tuotiin imetykselle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaalaan ei ole pakko jäädä kenenkään muun kuin psykiatriseen pakkohoitoon otetun. Voit ilmoittaa, että lähdet kotiin, asia sillä selvä. Vauva täytyy käyttää lääkärissä ns. kotiinlähtötarkastuksessa muistaakseni kolmantena päivänä, mutta voi sen tehdä kotoa käsinkin.

Tietenkin vedotaan vauvan hyvinvointiin, mutta kannattaa muistaa, että vielä 30 vuotta sitten sairaalassa oltiin viikon verran, vaikka kaikki oli hyvin ja samalla tavalla vedottiin siihen, että äidin pitää saada levätä ja henkilökunnan tarkkailla vauvaa.

Levätä?! Sairaalassa ei kyllä tosiaankaan saanu levätä :D

No silloin 30-40 vuotta sitten sai, silloin taisi olla vielä "vauvalatkin".

Ja kyllä minä koin saavani levätä sairaalassa nyt nykyaikanakin. Esikoisen kohdalla oli mukavaa, kun ruoka tuli valmiina, ja sai vain hakea kaapista siteitä ja pyyhkeitä, lakanat vaihdettiin jne. Tokan kohdalla samat mutta lisäksi ei tarvinnut synnytyksestä toipuessa huolehtia esikoisesta ja vauvasta samaan aikaan.

Kukaan ei halua viettää turhaa aikaa sairaalassa. Kukaan etenkään ensisynnyttäjä ei halua olla puolisostaan erossa synnytyksen jälkeen. Miksi se olisi sinulle ylitsepääsemätöntä, kun muutkin ovat osastolla ilman puolisoa se pieni uusi ihminen vieressä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaalaan ei ole pakko jäädä kenenkään muun kuin psykiatriseen pakkohoitoon otetun. Voit ilmoittaa, että lähdet kotiin, asia sillä selvä. Vauva täytyy käyttää lääkärissä ns. kotiinlähtötarkastuksessa muistaakseni kolmantena päivänä, mutta voi sen tehdä kotoa käsinkin.

Tietenkin vedotaan vauvan hyvinvointiin, mutta kannattaa muistaa, että vielä 30 vuotta sitten sairaalassa oltiin viikon verran, vaikka kaikki oli hyvin ja samalla tavalla vedottiin siihen, että äidin pitää saada levätä ja henkilökunnan tarkkailla vauvaa.

Levätä?! Sairaalassa ei kyllä tosiaankaan saanu levätä :D

No silloin 30-40 vuotta sitten sai, silloin taisi olla vielä "vauvalatkin".

Ja kyllä minä koin saavani levätä sairaalassa nyt nykyaikanakin. Esikoisen kohdalla oli mukavaa, kun ruoka tuli valmiina, ja sai vain hakea kaapista siteitä ja pyyhkeitä, lakanat vaihdettiin jne. Tokan kohdalla samat mutta lisäksi ei tarvinnut synnytyksestä toipuessa huolehtia esikoisesta ja vauvasta samaan aikaan.

Samaa sanoisin. Nyt kolmannen myötä olen myös ihan hyvillä mielin sen pari yötä sairaalassa, ei tarvitse heti alkaa vauvan myötä hoitamaan myös kahta aiempaa. Tai no ei heitä enää hoitaa tarvitse, mutta saa sen hetken olla vauvan kanssa rauhassa ja saa ruuat ym valmiina. Nämä isot sisarukset ovat jo nyt innoissaan vauvasta, että tarvitsee olla siinä katsomassa etteivät yritä nostella ja antavat nukkua ym. Synnytyksestä toipuessa useamman lapsen kanssa on ihan jees olla siellä sairaalassa hetki.

Joku aiempi sanoi, että ei ole huonekaveria kohtaan reilua, että mies roikkuu paikalla yhteisessä huoneessa koko ajan. Viimeksi minulla oli huonekaverin mies paikalla. Ei se haitannut. Kyllähän siinä on verhot välissä, jotka vedetään eteen. Eivät he nähneet minun alapäätäni tai tissejäni. Jos nyt sen kuuli, että tikit ovat siistit ja muutenkin paikat näyttää hyviltä, niin entä sitten? En ole tässä viiden vuoden aikana heihin edes törmännyt ja vaikka olisin, niin tuskin toisiamme tunnistamme (minä en ainakaan), niin vähän näimme toisiamme verhojen takaa. Tämän äidin kanssa juttelin ihan naamatusten kun olin kotiin lähdössä, enkä enää muista edes miltä näytti.

Perhehuoneisiin priorisoidaan ensisynnyttäjiä. Monesti osastoille soitellaan että missä olisi vapaana tai vapautumassa ja jos on paljon tunkua, soitetaan äkkiä laitoshuoltajalle ja pyydetään siivoamaan uutta perhettä varten. Sen lisäksi ainakin siellä, missä itse olin, isän täytyy olla läsnä koko ajan. Idea on se, että kätilö auttaa mm imetysasioissa ym hoitoasioissa, mutta isä auttaa äitiä muuten ja hakee tarvittaessa vaipat vauvalle, siteet äidille ja ruuat. Ei niin, että isä yöpyy osastolla, syö valmiiksi katetun aamupalan ja häippäsee johonkin päivän ajaksi (näitäkin on nähty) ja tulee uudestaan illalla valmiiksi katetulle päivälliselle.

Monilla on synnytystoivelista, joka on niitattu neuvolakorttiin kiinni. Sen voi antaa kätilölle näppärästi samalla kun neuvolakortinkin, siitä näkee toiveita

Sairaalaan soittaessa silloin kun tuntuu että synnytys alkaa voi myös mainita toiveista, kuten ammesynnytys. Näitä yritetään ottaa huomioon, mutta aina esim. ammehuonetta ei ole vapaana. Perhehuoneesta on turha puhua ennenkun se vauva on syntynyt, koska syntymänkin jälkeen synnärissä joutuu viettämään aikaa tarkkailussa ja jos synnytys on pitkä, ei kenellekään varata mitään huonetta.

Polikliinisiä synnytyksiä on todella vähän koska niihin tarvitsee olla todella hyvä vauva ja äiti. Yleensä jää vauvasta kiinni. Jos ei ole ensisynnyttäjä ja kaikki on ihan hyvin, voi päästä jo seuraavana päivänä kotiin joka sekin on nopeasti. Ensisynnyttäjillä tarkkaillaan vauvaa, äidin maidonnousua, vauvan painoa, väriä, verensokeria jne. Ei sitä ilkeyttä tehdä, vaan jotta kumpikin voisi hyvin. Sairaalassa voi myös tuoda huolia esille ja jutella niistä.

Olen ollut osastonsihteerinä synnytysosastolla, siitä tosin jo hieman aikaa mutta näin pari vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen kyllä sairaalasynnytystä, se on paljon, paljon turvallisempi jos jotain menee pieleen. Todennäköisesti saatte perhehuoneen, koska olet ensisynnyttäjä, ja jos ette, niin tosiaan voitte lähteä kotiin sen 6 tunnin jälkeen (en todellakaan suosittele, mutta jos itse koet sen välttämättömäksi, niin sitten se varmaankin on niin). Jos joudut sektioon tai muuta niin sitten menette sen mukaan, älä hirveästi huolehdi etukäteen.

Ei todellakaan ole varmaa, että päästävät lähtemään vauvan kanssa 6h kohdalla! Tarvittaessa tehdään Lasu ja viimeisimpänä kiireellinen huostaanotto. Monella on kiire kotiin ja ymmärtävät sen, mutta jos ensisynnyttäjien alkaa ilman lastenlääkärin antamaa lupaa viemään vauvaa sairaalasta siihen kyllä puututtaisiin. Polikliinistä synnytystä varten on olemassa kriteerit ja, jos niitä ei täytä ei tule saamaan lupaa.

Ota huomioon että homma voi mennä sektioksi. Silloin sairaalaan on pakko jäädä min pariksi päiväksi. (piuhoissa kiinni, etkä pysty kävelemään)

Perhehuoneet menee on ensisijaisesti ensisynnyttäjille ja sektiosynnyttäjille :)

Mulla on paha sairaalakammo, kolmas silti tulossa... Viimeksi lähdin kahden yön jälkeen, vaikka yrittivät vaatia että leikkauksen jälkeen pitää olla 72h sairaalassa.

Paranen nopeammin kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen kyllä sairaalasynnytystä, se on paljon, paljon turvallisempi jos jotain menee pieleen. Todennäköisesti saatte perhehuoneen, koska olet ensisynnyttäjä, ja jos ette, niin tosiaan voitte lähteä kotiin sen 6 tunnin jälkeen (en todellakaan suosittele, mutta jos itse koet sen välttämättömäksi, niin sitten se varmaankin on niin). Jos joudut sektioon tai muuta niin sitten menette sen mukaan, älä hirveästi huolehdi etukäteen.

Ei todellakaan ole varmaa, että päästävät lähtemään vauvan kanssa 6h kohdalla! Tarvittaessa tehdään Lasu ja viimeisimpänä kiireellinen huostaanotto. Monella on kiire kotiin ja ymmärtävät sen, mutta jos ensisynnyttäjien alkaa ilman lastenlääkärin antamaa lupaa viemään vauvaa sairaalasta siihen kyllä puututtaisiin. Polikliinistä synnytystä varten on olemassa kriteerit ja, jos niitä ei täytä ei tule saamaan lupaa.

Kiireellinen huostaanotto voidaan tehdä vain silloin, kun lastenlääkäri on todennut vauvan olevan akuutin sairaalahoidon tarpeessa, siihen ei riitä se, että synnytyksestä on vasta 6 tuntia! Kun äiti ilmoittaa, että hän haluaa lähteä kotiin, pitää sairaalan joko hankkia se lastenlääkäri paikalle tai antaa äidin mennä, jos synnytyskertomuksen mukaan ongelmia ei ole ollut. Eikä yleensä ikinä olekaan, koska synnytyskertomuksessa synnytys kestää aina max 4 tuntia, ponnistusvaihe on nopea ja kivuton ja vauva syntyy vailla mitään hätää,vaikka se olisi sininen ja kärsinyt hapenpuutteesta.

Mistä te keksitte, että sairaala saa päättää äidin puolesta?

Onko sulla sosiaalisten tilanteiden pelko vai miksi olet noin riippuvainen miehestäsi? Ajattele jos hänelle vaikka kävisi jotain sun olisi silti pärjättävä vauvan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun raskaus on vasta niin alussa, että huonolla tuurilla saatat joutua raskauden aikanakin jo sairaalaan vuodelepoon niin kuin itse jouduin, eikä sielä mies voi olla myöskään mukana. Neuvoisin muuttamaan omaa asennetta. Se auttaa parhaiten sopeutumaan jos ja kun kaikki ei raskausaikana/synnytyksessä mene kuin toivoo.

Toivon että saatte perhehuoneen ja kaikki menee muutenkin hyvin. Onnea odotukseen!

Tämä. Mies voi olla tukena, mutta ei välttämättä aina läsnä paikalla. Ihan itse joudut sen vaavinkin pusertamaan ulos, siinä ei mies pysty auttamaan.

Onneksi se synnytys kuitenkin on mukavampaa kuin se lapsivuodeaika.

Jaa on vai? Mulla synnytys kesti to/pe-su ja mieluummin olisin ollut vaikka 2 viikkoa osastolla kuin kärsinyt synnytyskivuista päiväkaupalla

Kyllä omalta osaltani, mulla ei synnytys kyllä kestänyt kuin 40 tuntia mutta riemusta kiljuen olisin synnyttänyt vaikka heti uudestaan kunhan joku olisi voinut luvata, että lapsi ei huuda seuraavaa neljää vuorokautta putkeen, niin että nukkuminen on täysin mahdotonta. (Kunnes hoitajat sitten ottivat vauvan hoteisiinsa muutamiksi tunneiksi niin, että ehdin torkahtaa.)

Vierailija kirjoitti:

Voisitko ajatella jättäväsi vauvan sairaalaan ja ite menisit kotiin? Jos voisit, niin vannon ettet ajattele enää samoin kun sulla on vauva sylissä. Ne muutama vrk sairaalassa on tosi hyvä, koska voit kysyä hoitajilta kaiken mahdollisen ja he opastavat kädestä pitäen kuinka vauvaa hoidetaan.

Imetys ei varmasti tule onnistumaan, eikä äidin maito nouse, jos vauva jää hoitajien hoitoon sairaalaan ja äiti lähtee isän kanssa kotiin. Ihan pöhkö ajatus!

Ota puheeksi neuvolassa, ei kuulosta normaalilta sairaalakammosi.

Olet tehnyt sairaalasta nyt tosi mörön mielessäsi! Onko sinulle tapahtunut jotain mikä selittäisi tuon? Miksi olet noin riippuvainen miehestäsi?

Ei siellä sairaalassa ole paha olla. Esikoisen aikaan olin pari yötä. Toisen lapsen kohdalla yö. Mies saa aamulla tulla osastolle. Omalla kohdalla minulta ei ikinä kysytty perhehuoneista mitään, jotenkin sain käsityksen, ettei itselläni ole mahdollisuutta saada sitä, että se olisi vaan pitkämatkalaisille.