Onko köyhä saastainen paska, jonka tulee tehdä

menin töihin heti yläasteelta päästyäni. Ei ollut yksinkertaisesti varaa kouluttautua. Töitä reilun 30 vuoden ikään on tullut tehtyä 17 vuotta niska limassa. Sossun luukulla en ole käynyt koskaan enkä ihan hevillä käykkään.

kokeilepa joskus sitä paperin pyörittämistä...siinäkin rasittaa itseään, yhtä aika isoa osaa eli aivoja. Ei se, että jossain hommassa ei tule hiki, tarkoita, etteikö se työstä kävisi.

tyhmä ja osaamaton kun koulussa ei oikein motivaatiota ollut, yo paperit nippanappa c ja lukion ka 6.7 :D Yllättäin motivoiduin opiskelemaan 30+ 3 lapsen äitinä ja olinkin yht'äkkiä luokan parhaita, palikkatestien perusteella suorastaan fiksu:) Työikää on vielä 15v jäljellä ja teen nykyään hyväpalkkaista työtä mukavissa olosuhteissa. Ei kannata jäädä muhimaan itsesääliin!

En mä häntä kadehdi, kovasti on tehnyt työtä ja opiskellut vuosikausia, erikositunut ja tehnyt ympäripyöreää päivää. Sanoi pudottavansa hiuka työmääräänsä jatkossa, kun täyttää 50 vuotta. Nykyisin tekee 66 tunnin työviikkoa, eli kyllä sen rahan (ja aseman töissä) eteen on ponnisteltava.

Mutta juuri sinä itse olet paras esimerkki siitä että selviytyminen on omasta tahdosta kiinni! Olet varmasti joutunut tekemään tuplasti töitä niihin verrattuna joiden tausta on ollut joko taloudellisesti tai sosiaalisesti parempi. Sinunkaltaisiasi sinnittelijöitä arvostan suuresti, nämä sosiaalituilla ruikuttajat jätän väliin...

Siistijän osaaminen on helppo saavuttaa ja miltei kuka vaan siihen pystyy, siksi siitä ei makseta paljon.



Paperinpyörittelijän osaaminen on monen vuoden tulosta, eikä pelkällä tutkinnolla vielä hyväpalkkaista hommaa saada, vaan täytyy osoittaa osaavansa. Jos vielä tähän pannaan paljon vastuuta päälle, alkaa palkka olla aika mukava.



Olen akateeminen, mutta kotiäidin uran valinnut jo 6 vuotta sitten. Ei minulle kukaan enää hyväpalkkaista työtä tarjoa, koska ei ole mitään takeita osaamisestani. Pohjalta saan aloittaa ja osaamiseni osoittaa.



Kaikki opiskelukaverini, jotka tienaavat hyvin, tekevät helvetisti hommia. Ja monet ovatkin jo muutaman vuoden työuran jälkeen loppuunpalaneita eikä heillä ole elämässään mitään muuta kuin työ. Ei ehdi. En kadehdi heitä ja heidän rahojaan, niistä on verirahat maksettu!!!

Jos minä olisin saanut valita, en olisi valinnut itselleni alkoholisti isää joka pieksi äitini henkihieveriin. En olisi valinnut rikkinäistä kotia ja lapsuutta. Olisin valinnut toisin. Olisin valinnut kodin, jossa olisin saanut hyvät eväät elämään ja koulun käymiseen.

Toki tiedän, että nyt aikuisena elämäni on omista valinnoistani kiinni ja olen saanutkin kovalla työllä itselleni onnellisen elämän, mutta kyllä se lapsuus on jälkensä jättänyt.

Esim. terveys on sellainen, mihin itse et välttämättä voi vaikuttaa. Etkä tietenkään siihen omaan lapsuuteen voi vaikuttaa, mutta sen jälkeiseen elämään kylläkin! Minäkin olen alkoholistiperheestä, mutta juuri se sai minut opiskelemaan, haluaamaan jotain enemmän. Jo ala-asteella mietin, että koulu pitää käydä hyvin, että pääsen opiskelemaan jonnekin ja pääsen omilleni. Ja näin sitten teinkin.

Joskus kuulee sitä valittelua vaikeasta lapsuudesta tai siitä kuinka omat vanhemmat ovat köyhiä ja toiset ovat päässeet helpommalla (oma siskoni hyvä esimerkki, on erittäin katkera lapsuudestaan ja syyttää vanhempia myös niistä valinnoista mitä on aikuisena itse tehnyt). En oikeasti ymmärrä mitä se valittaminen auttaa? Suomessa kuitenkin kuka tahansa voi opiskella (jos vaan älyä riittää) ja saada vaikka lainaa, jotta pärjää sen opiskelun ajan. Jotenkin tuntuu, että osan ihmisistä pitäisi saada kaikki heti ja helpolla, eikä vaan haluta nähdä pientä vaivaa sen eteen .

Ap:lle: sinäkin olet tehnyt niitä omia valintojasi. Olet päättänyt tehdä lapset ensin ja kouluttautua vasta sitten paremmin. On aika turhaa syyllistää parempituloisia sinun tilanteestasi; he eivät voi vaikuttaa sinun huonoon palkkaasi. Ei kaikilla voi olla samaa palkkaa tai tulotasoa, kai sen ymmärtää jokainen! Kuka haluaisi tehdä vastuullisia töitä, jos jostain muusta saisi saman palkan?

koska olin tyhmä. 8-vuotiaana minulla todettiin epilepsia, johon äiti ei antanut minun ottaa lääkkeitä. Kärsin poissaolokohtauksista ja toisinaan öisin kouristelin. Kouluun piti silti joka aamu raahautua jopa kipeänä. Masennukseen sairastuin ala-asteen alussa. Lääkitystä ja apua en saanut, koska se olisi ollut liian suuri häpeä vanhemmilleni. Täytyy myöntää, että painin ihan eri tunteiden kanssa ensimmäiset 20 vuotta kuin useimmat ystäväni. Itseni tappaminen oli listalla ekana ennen tulevaisuuden suunnitelmia. Mutta sellaista elämä on. Nyt on lääkitykset ja olenkin älykkäämpi kuin moni muu. Mutta entä sitten kun täytyisi oppia hyväksymään elämä ja itsensä. Jos ei paperinpyöritys ole hauskaa niin mene raksalle kantamaan 8e tuntipalkalla betonilohkareita. Illalla laitat linimenttiä, hoidat haavoja ja haet kortisonipiikiin, että jaksat mennä tulehtuneen selkäsi kanssa töihin. Sen jälkeen saattaa nauttiakin paperin pyörittämisestä, kun se ei ole muusta kiinni kuin innosta ja motivaatiosta.

55

Mites köyhä siivoja joka siivoaa 8h per päivä, iltaisin jakaa mainospostia ja lisäksi vielä haaveilee Itellaan menosta.

Hän myös pesee sukulaisten matot, ikkunat ym. vapaa-ajalla pientä korvausta vastaan. Paljoa ei toki voi pyytää, kun on köyhä ja itse osaansa syyllinen.

miksei siis hyväosainen saisi pelätä asemansa menettämistä?



JA tosiaan, mä en ymmärrä tätä ajatuksenjuoksua tältä "köyhältä". Hänkö on ihan oikeati sitä mieltä, että ei ole koskaan itse mitenkään voinut vaikuttaa elämänsä kulkuun? Että hän on ihan puhdasverinen yhteiskunnan uhri?





Ihan naurettavaa tuo kommenttisi:





[iOma valinta ja oma valinta. Nyt valitsen tästä eteenpäin hyväosaisuuden, tämäpä käy sitten kätevästi.





Vaikka toisaalta siinä on totuuden siemen. Nimittäin sinä voit päättää noin, tosin se ei tietenkään käy hetkessä, vaan kuten aiemminkin sanottu, me kaikki muutkin olemme tehneet elintasomme eteen töitä. Ei se ole taivaatsa syliin tipahtanut. Mutta tästäkin kommentista käy ilmi, että sinun mielestäsi sen elintason pitäisi vain tipahtaa taivaasta. Että sinun ei pitäisi tehdä mitään vaativampaa kuin pestä mattoja ja sitten saisit saman palkan kuin monta vuotta kouluttautunut henkilö.





Lopuksi vielä totean, että itse olen sitä mieltä, että jokaisen, joka tekee 8-16 työpäivää viitenä päivänä viikossa, pitäisi saada sen verran palkkaa, että sillä pystyisi itsensä ja perheensä elättämään. Mutta realistina tajuan, että näin ei ole, ja siksi olenkin hommannut itselleni paremman ammatin, jotta ei tarvitse räytyä ja itkeä.

Mulle oli kaikki yläasteella ja lukiossa niin hepereaa, että olisin saanut saman verran selvää asioista kuin jos eteen olisi lyöty oikiksen kolmannen vuoden kurssimateriaali. Joskus opettaja sanoi, että miten se on mahdollista, että kokeessa en osaa YHTÄÄN MITÄÄN, vaikka olen ollut useassa tukiopetuksessa. Ei vaan mitään koskaan jäänyt päähän. Hitaasta sytytyksestä kertoo jo sekin, että opin tietämään mikä on substantiivi vasta lukiossa. Minulla meni samoihin tehtäviin tuntikausia mitkä kaverini teki vartissa. Usein itkin tehdessäni läksyjä ja revin hiuksia päästäni kun en vaan tajunnut ja vihasin itseäni niin hirveästi sen vuoksi. En osaa laskea mitään, en kirjoittaa ainuttakaan lausetta ruotsiksi, enkä vieläkään tiedä äidinkielestä muuta kuin sen substantiivin. Oppiminen on aivan helvetin vaikeaa ja raskasta.

Niin kauan kuin köyhä tai kuka tahansa ihminen ylipäätään ajattelee koko ajan olevansa uhri ja heittäytyy uhrin asemaan, niin kauan hän myös polkee paikallaan negatiivisuudessaan. Elämässä tulee toisille enemmän toisille vähemmän paskaa niskaan, sellasta se vaan on. Mutta sitten kun koko elämä on vain sitä selittelyä, että en mä voi opiskella kun iskä löi äitiä jne jne. niin ei sitä mitään aikaiseksi saakaan.



Se nyt vaan on niin, että ihmisellä on vastuu siitä omasta elämästään, ei kenelläkään muulla. Toki yhteiskunta pitää ihmisen hengissä, vaikkei tämä itse mitään sen eteen tekisikään, mutta siinä se. Loput pitää ihan itse tehdä, ikävä kyllä, olipa tausta minkälainen tahansa.





JA sitten jäi vaan ihmetyttämään nämä tyhmät köyhät, että miten he ajattelevat tämän yhteiskunnan toimivan? Mistä te luulette suomalaisen hyvinvoinnin tulevan? Ei se nyt varmaan ainakaan tyhmien paikallaan junnaamisesta tule, vaan fiksujen ja yritteliäiden innovaatioista. Ja sen takia niistä asioista maksetaankin.

kuin perusduunari hikityö. Tulos- ja tavoitepaineet, vastuu, työasioiden kotiin tuleminen voi aiheuttaa stressiä, unettomuutta, ahdistusta, riittämättömyyden tunnetta, uupumusta. Verenpaine nousee ja tuloksena voi olla psyykkisten sairauksen lisäksi ihan fyysisiä sairauksia veritulpasta sydänkohtaukseen.

mistä se hyvä ansio sitten tulee? Mistä sen pitäisi tulla? Siitä, että vaan on - esim. "hyvä tyyppi"?

että hän pystyy "nauttimaan ja kuluttamaan"?

(opintotuella)

Meillä muuten romahti rajusti, kun sain vain 233e opintotukea opiskellessani ja jouduin ottamaan opintolainaa, jota nyt maksan. Miehen tulot 1200€ käteen kuukaudessa.

yleensä elintaso romahdakin, mutta opiskeluhan on väliaikaista. Kannattaa myös harkita millainen opiskelu tuo jotain lisäarvoa sitten esim. omaan urakehitykseen.

opiskella todella hyvä ruotsinkielentaito. Sekin on valinta. Moni suomessa (suomeksi) opiskeleva venäläinen ja virolainen osaavat huomattavasti suppeampaa suomenkieltä kuin mitä suomalaiset osaavat ruotsia (mutta eivät suostu puhumaan).

Lisäksi kirjoitat loogista ja sujuvaa tekstiä, sekään ei viittaa varsinaisiin oppimisvaikeuksiin. Motivaatio ja olosuhteet tietysti voivat rasittaa kohtuuttomasti oppimistuloksia.

Mulle oli kaikki yläasteella ja lukiossa niin hepereaa, että olisin saanut saman verran selvää asioista kuin jos eteen olisi lyöty oikiksen kolmannen vuoden kurssimateriaali. Joskus opettaja sanoi, että miten se on mahdollista, että kokeessa en osaa YHTÄÄN MITÄÄN, vaikka olen ollut useassa tukiopetuksessa. Ei vaan mitään koskaan jäänyt päähän. Hitaasta sytytyksestä kertoo jo sekin, että opin tietämään mikä on substantiivi vasta lukiossa. Minulla meni samoihin tehtäviin tuntikausia mitkä kaverini teki vartissa. Usein itkin tehdessäni läksyjä ja revin hiuksia päästäni kun en vaan tajunnut ja vihasin itseäni niin hirveästi sen vuoksi. En osaa laskea mitään, en kirjoittaa ainuttakaan lausetta ruotsiksi, enkä vieläkään tiedä äidinkielestä muuta kuin sen substantiivin. Oppiminen on aivan helvetin vaikeaa ja raskasta.

mutta ei mekään aivan tuosta vain matkustella, olla muodikkaita, syödä ihan mitä tahansa halutaan tai vain nautiskella ja kuluteta.

Ap viestiin kommentoin kyllä sen verran, että mielestäni yhdellä kokopäivätyöllä "pitäisi" pystyä elättämään itsensä.

...matkustaa... olla muodikas... syödä hyvin... nauttia ja kuluttaa....

Nämähän ei siis ole mitään ihmisen perusoikeuksia! Ei rikkaankaan.