Onko nelikymppisenä naisena enää mitään toivoa saada rakkautta elämäänsä?

Toivoa on jos nielee ja antaa kakkoseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missasin nuoruuteni epäonnisiin kaukoihastuksiin ja huonoon etäsuhteeseen. En ymmärtänyt, että minun olisi silloin pitänyt etsiä ihan tosissani elämänkumppania ja olla tiukkana miehelle, joka vain lupaili tulevaisuutta vuodesta toiseen, mutta auhde pysyi etäsuhteena ja lopuksi paljastuikin, että hänellä olikin toinen nainen. Mitä voin enää tehdä?

Olen seksuaalisestikin todella kokematon; kumppaneita on ollut sinänsä jopa kolme, mutta suurimman osan aikuiselämästäni olen elänyt ilman läheisyyttä ja hellyyttä. Olen ikäistäni nuoremman näköinen ja oloinen, mutta myönnän, että junani on tainnut jo mennä. En siis haluaisi mitään Gambia-ehdotuksia, vaan siis haluaisin kumppanin, jonka kanssa jakaa elämän hyviä ja huonojakin hetkiä sekä kokea rakkautta. Onko mitään tehtävissä? Mitä voisin tehdä asioiden hyväksi?

Sun pitää 1. suostua puhumaan miesten kanssa ja 2. suostua deiteille miesten kanssa. Ja tehdä nämä asiat myös muiden kuin niiden top 20% miesten suhteen.

Mutta ethän sä noita asioita tee, vaan ruikutat täällä av palstalla muiden mammojen kanssa.

Voisin mennä deiteille, mutta kukaan ei ole pyytänyt sitten vuoden 2010, jolloin tapasin ex-aviomieheni ja siis deittailin häntä ensin. En ole sinänsä muuten vain tositarkoituksella deittaillut ketään muuta kuin kumppaneitani. Mieluusti juttelisin miesten kanssa, mutta eivät he tule juttelemaan missään ruokakaupan jonossa tms. Työpaikalla miehet ovat kuin "veljiä"; en pysty ihastumaan liian tuttuihin miehiin.

Kahdeksaan vuoteen et ole siis avannut keskustelua yhdenkään miehen kanssa deittailumielessä jo nyt valitat täällä miten maailma on julma ja epäoikeudenmukainen ja miehet aivan luokattoman matalatasoisia. Herää jo.

No siis melkein päivittäin kävelen Helsingin keskustassa ja kukaan mies ei ole tullut juttelemaan tai ehdottamaan treffejä (exänikin tapasin ensin muissa yhteyksissä ja netissä). Olen niin vanhanaikainen, että mielestäni miehen pitää tehdä aloite.

T. Ap

Ei millään pahalla, sympatiat ovat kaikki puolellasi, mutta et kai oikeasti ajattele, että tuo olisi mahdollista?

Kun vähän mietin, niin itseäni on arjessa päiväsaikaan Helsingin kantakaupungissa lähestynyt avoimen kiinnostuneesti 4 miestä. Silloin kun olin sellainen 20-25 vuotias. Ja kaikki olivat ulkomaalaisia.

Eivät suomalaiset yksinkertaisesti tee noin. Sehän on täysin kiellettyä tässä kulttuurissa, vaikka nainen olisi kuinka kaunis ja nuori.

Ja siksi kukaan suomalainen nuorimies ei voi löytää puolisoa :(

Mitä tästä sanotte?

On.

Itse tapasin mieheni työpaikalla yli nelikymppisenä, ja kun olin 51- vuotias, menimme naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missasin nuoruuteni epäonnisiin kaukoihastuksiin ja huonoon etäsuhteeseen. En ymmärtänyt, että minun olisi silloin pitänyt etsiä ihan tosissani elämänkumppania ja olla tiukkana miehelle, joka vain lupaili tulevaisuutta vuodesta toiseen, mutta auhde pysyi etäsuhteena ja lopuksi paljastuikin, että hänellä olikin toinen nainen. Mitä voin enää tehdä?

Olen seksuaalisestikin todella kokematon; kumppaneita on ollut sinänsä jopa kolme, mutta suurimman osan aikuiselämästäni olen elänyt ilman läheisyyttä ja hellyyttä. Olen ikäistäni nuoremman näköinen ja oloinen, mutta myönnän, että junani on tainnut jo mennä. En siis haluaisi mitään Gambia-ehdotuksia, vaan siis haluaisin kumppanin, jonka kanssa jakaa elämän hyviä ja huonojakin hetkiä sekä kokea rakkautta. Onko mitään tehtävissä? Mitä voisin tehdä asioiden hyväksi?

Sun pitää 1. suostua puhumaan miesten kanssa ja 2. suostua deiteille miesten kanssa. Ja tehdä nämä asiat myös muiden kuin niiden top 20% miesten suhteen.

Mutta ethän sä noita asioita tee, vaan ruikutat täällä av palstalla muiden mammojen kanssa.

Voisin mennä deiteille, mutta kukaan ei ole pyytänyt sitten vuoden 2010, jolloin tapasin ex-aviomieheni ja siis deittailin häntä ensin. En ole sinänsä muuten vain tositarkoituksella deittaillut ketään muuta kuin kumppaneitani. Mieluusti juttelisin miesten kanssa, mutta eivät he tule juttelemaan missään ruokakaupan jonossa tms. Työpaikalla miehet ovat kuin "veljiä"; en pysty ihastumaan liian tuttuihin miehiin.

Kahdeksaan vuoteen et ole siis avannut keskustelua yhdenkään miehen kanssa deittailumielessä jo nyt valitat täällä miten maailma on julma ja epäoikeudenmukainen ja miehet aivan luokattoman matalatasoisia. Herää jo.

No siis melkein päivittäin kävelen Helsingin keskustassa ja kukaan mies ei ole tullut juttelemaan tai ehdottamaan treffejä (exänikin tapasin ensin muissa yhteyksissä ja netissä). Olen niin vanhanaikainen, että mielestäni miehen pitää tehdä aloite.

T. Ap

Ei millään pahalla, sympatiat ovat kaikki puolellasi, mutta et kai oikeasti ajattele, että tuo olisi mahdollista?

Kun vähän mietin, niin itseäni on arjessa päiväsaikaan Helsingin kantakaupungissa lähestynyt avoimen kiinnostuneesti 4 miestä. Silloin kun olin sellainen 20-25 vuotias. Ja kaikki olivat ulkomaalaisia.

Eivät suomalaiset yksinkertaisesti tee noin. Sehän on täysin kiellettyä tässä kulttuurissa, vaikka nainen olisi kuinka kaunis ja nuori.

Ja siksi kukaan suomalainen nuorimies ei voi löytää puolisoa :(

Mitä tästä sanotte?

?

on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missasin nuoruuteni epäonnisiin kaukoihastuksiin ja huonoon etäsuhteeseen. En ymmärtänyt, että minun olisi silloin pitänyt etsiä ihan tosissani elämänkumppania ja olla tiukkana miehelle, joka vain lupaili tulevaisuutta vuodesta toiseen, mutta auhde pysyi etäsuhteena ja lopuksi paljastuikin, että hänellä olikin toinen nainen. Mitä voin enää tehdä?

Olen seksuaalisestikin todella kokematon; kumppaneita on ollut sinänsä jopa kolme, mutta suurimman osan aikuiselämästäni olen elänyt ilman läheisyyttä ja hellyyttä. Olen ikäistäni nuoremman näköinen ja oloinen, mutta myönnän, että junani on tainnut jo mennä. En siis haluaisi mitään Gambia-ehdotuksia, vaan siis haluaisin kumppanin, jonka kanssa jakaa elämän hyviä ja huonojakin hetkiä sekä kokea rakkautta. Onko mitään tehtävissä? Mitä voisin tehdä asioiden hyväksi?

Sun pitää 1. suostua puhumaan miesten kanssa ja 2. suostua deiteille miesten kanssa. Ja tehdä nämä asiat myös muiden kuin niiden top 20% miesten suhteen.

Mutta ethän sä noita asioita tee, vaan ruikutat täällä av palstalla muiden mammojen kanssa.

Voisin mennä deiteille, mutta kukaan ei ole pyytänyt sitten vuoden 2010, jolloin tapasin ex-aviomieheni ja siis deittailin häntä ensin. En ole sinänsä muuten vain tositarkoituksella deittaillut ketään muuta kuin kumppaneitani. Mieluusti juttelisin miesten kanssa, mutta eivät he tule juttelemaan missään ruokakaupan jonossa tms. Työpaikalla miehet ovat kuin "veljiä"; en pysty ihastumaan liian tuttuihin miehiin.

Kahdeksaan vuoteen et ole siis avannut keskustelua yhdenkään miehen kanssa deittailumielessä jo nyt valitat täällä miten maailma on julma ja epäoikeudenmukainen ja miehet aivan luokattoman matalatasoisia. Herää jo.

No siis melkein päivittäin kävelen Helsingin keskustassa ja kukaan mies ei ole tullut juttelemaan tai ehdottamaan treffejä (exänikin tapasin ensin muissa yhteyksissä ja netissä). Olen niin vanhanaikainen, että mielestäni miehen pitää tehdä aloite.

T. Ap

Ei millään pahalla, sympatiat ovat kaikki puolellasi, mutta et kai oikeasti ajattele, että tuo olisi mahdollista?

Kun vähän mietin, niin itseäni on arjessa päiväsaikaan Helsingin kantakaupungissa lähestynyt avoimen kiinnostuneesti 4 miestä. Silloin kun olin sellainen 20-25 vuotias. Ja kaikki olivat ulkomaalaisia.

Eivät suomalaiset yksinkertaisesti tee noin. Sehän on täysin kiellettyä tässä kulttuurissa, vaikka nainen olisi kuinka kaunis ja nuori.

Ja siksi kukaan suomalainen nuorimies ei voi löytää puolisoa :(

Mitä tästä sanotte?

?

Ei pidä paikkansa.On mahdollista :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missasin nuoruuteni epäonnisiin kaukoihastuksiin ja huonoon etäsuhteeseen. En ymmärtänyt, että minun olisi silloin pitänyt etsiä ihan tosissani elämänkumppania ja olla tiukkana miehelle, joka vain lupaili tulevaisuutta vuodesta toiseen, mutta auhde pysyi etäsuhteena ja lopuksi paljastuikin, että hänellä olikin toinen nainen. Mitä voin enää tehdä?

Olen seksuaalisestikin todella kokematon; kumppaneita on ollut sinänsä jopa kolme, mutta suurimman osan aikuiselämästäni olen elänyt ilman läheisyyttä ja hellyyttä. Olen ikäistäni nuoremman näköinen ja oloinen, mutta myönnän, että junani on tainnut jo mennä. En siis haluaisi mitään Gambia-ehdotuksia, vaan siis haluaisin kumppanin, jonka kanssa jakaa elämän hyviä ja huonojakin hetkiä sekä kokea rakkautta. Onko mitään tehtävissä? Mitä voisin tehdä asioiden hyväksi?

Sun pitää 1. suostua puhumaan miesten kanssa ja 2. suostua deiteille miesten kanssa. Ja tehdä nämä asiat myös muiden kuin niiden top 20% miesten suhteen.

Mutta ethän sä noita asioita tee, vaan ruikutat täällä av palstalla muiden mammojen kanssa.

Voisin mennä deiteille, mutta kukaan ei ole pyytänyt sitten vuoden 2010, jolloin tapasin ex-aviomieheni ja siis deittailin häntä ensin. En ole sinänsä muuten vain tositarkoituksella deittaillut ketään muuta kuin kumppaneitani. Mieluusti juttelisin miesten kanssa, mutta eivät he tule juttelemaan missään ruokakaupan jonossa tms. Työpaikalla miehet ovat kuin "veljiä"; en pysty ihastumaan liian tuttuihin miehiin.

Kahdeksaan vuoteen et ole siis avannut keskustelua yhdenkään miehen kanssa deittailumielessä jo nyt valitat täällä miten maailma on julma ja epäoikeudenmukainen ja miehet aivan luokattoman matalatasoisia. Herää jo.

No siis melkein päivittäin kävelen Helsingin keskustassa ja kukaan mies ei ole tullut juttelemaan tai ehdottamaan treffejä (exänikin tapasin ensin muissa yhteyksissä ja netissä). Olen niin vanhanaikainen, että mielestäni miehen pitää tehdä aloite.

T. Ap

Ei millään pahalla, sympatiat ovat kaikki puolellasi, mutta et kai oikeasti ajattele, että tuo olisi mahdollista?

Kun vähän mietin, niin itseäni on arjessa päiväsaikaan Helsingin kantakaupungissa lähestynyt avoimen kiinnostuneesti 4 miestä. Silloin kun olin sellainen 20-25 vuotias. Ja kaikki olivat ulkomaalaisia.

Eivät suomalaiset yksinkertaisesti tee noin. Sehän on täysin kiellettyä tässä kulttuurissa, vaikka nainen olisi kuinka kaunis ja nuori.

Ja siksi kukaan suomalainen nuorimies ei voi löytää puolisoa :(

Mitä tästä sanotte?

??

jos sinulla on perheenjäseniä ja läheisiä, niin heiltä saat oikeaa rakkautta. ,romanssit ja parisuhteet eivät ole rakkautta nähneetkään, se on aivan joku muu tunne joka niissä on.

Et ole vanha, junasi ei ole vielä mennyt. Voit tehdä vielä lapsenkin jonkun kanssa, jos pidät hiukan hoppua tai sen voi tehdä nykyään itsekseenkin.

Harmillinen on tuo nuoruutesi kyllä. Voisit kirjoittaa kirjan tuleville naissukupolville, etteivät he tekisi samaa virhettä.

Nuori nainen ei aina ymmärrä arvoaan ja sortuu sitten vanhojen ukkojen pelinappuloiksi. Tälläisistä nuori nainen-vanha mies-suhteista ei koskaan ole mitää hyvää syntynyt ja nuori nainen menettää vain nuoruutensa ja parhaat vuotensa täysin hukkaan.

Nuori nainen kuuluu nuorelle komealle miehelle, ei millekkään vanhalle viettiapinalle.

Lyhyesti: Tee lapsi ja kirjoita kirja :)

Juuri nyt minulta voisi saada hyvää makkispekkistä vastaan paljon rakkautta.

Syömisen jälkeen voitaisiin kuukustella sohvalla ja katsoa yhdessä jaksot UnREALia ja The Good Doctoria.

M

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missasin nuoruuteni epäonnisiin kaukoihastuksiin ja huonoon etäsuhteeseen. En ymmärtänyt, että minun olisi silloin pitänyt etsiä ihan tosissani elämänkumppania ja olla tiukkana miehelle, joka vain lupaili tulevaisuutta vuodesta toiseen, mutta auhde pysyi etäsuhteena ja lopuksi paljastuikin, että hänellä olikin toinen nainen. Mitä voin enää tehdä?

Olen seksuaalisestikin todella kokematon; kumppaneita on ollut sinänsä jopa kolme, mutta suurimman osan aikuiselämästäni olen elänyt ilman läheisyyttä ja hellyyttä. Olen ikäistäni nuoremman näköinen ja oloinen, mutta myönnän, että junani on tainnut jo mennä. En siis haluaisi mitään Gambia-ehdotuksia, vaan siis haluaisin kumppanin, jonka kanssa jakaa elämän hyviä ja huonojakin hetkiä sekä kokea rakkautta. Onko mitään tehtävissä? Mitä voisin tehdä asioiden hyväksi?

Sun pitää 1. suostua puhumaan miesten kanssa ja 2. suostua deiteille miesten kanssa. Ja tehdä nämä asiat myös muiden kuin niiden top 20% miesten suhteen.

Mutta ethän sä noita asioita tee, vaan ruikutat täällä av palstalla muiden mammojen kanssa.

Voisin mennä deiteille, mutta kukaan ei ole pyytänyt sitten vuoden 2010, jolloin tapasin ex-aviomieheni ja siis deittailin häntä ensin. En ole sinänsä muuten vain tositarkoituksella deittaillut ketään muuta kuin kumppaneitani. Mieluusti juttelisin miesten kanssa, mutta eivät he tule juttelemaan missään ruokakaupan jonossa tms. Työpaikalla miehet ovat kuin "veljiä"; en pysty ihastumaan liian tuttuihin miehiin.

Kahdeksaan vuoteen et ole siis avannut keskustelua yhdenkään miehen kanssa deittailumielessä jo nyt valitat täällä miten maailma on julma ja epäoikeudenmukainen ja miehet aivan luokattoman matalatasoisia. Herää jo.

No siis melkein päivittäin kävelen Helsingin keskustassa ja kukaan mies ei ole tullut juttelemaan tai ehdottamaan treffejä (exänikin tapasin ensin muissa yhteyksissä ja netissä). Olen niin vanhanaikainen, että mielestäni miehen pitää tehdä aloite.

T. Ap

Ei millään pahalla, sympatiat ovat kaikki puolellasi, mutta et kai oikeasti ajattele, että tuo olisi mahdollista?

Kun vähän mietin, niin itseäni on arjessa päiväsaikaan Helsingin kantakaupungissa lähestynyt avoimen kiinnostuneesti 4 miestä. Silloin kun olin sellainen 20-25 vuotias. Ja kaikki olivat ulkomaalaisia.

Eivät suomalaiset yksinkertaisesti tee noin. Sehän on täysin kiellettyä tässä kulttuurissa, vaikka nainen olisi kuinka kaunis ja nuori.

Ja siksi kukaan suomalainen nuorimies ei voi löytää puolisoa :(

Totta. Siksi olen hirveän peloissani löydänkö puolisoa, kun kiinostutaan näistä ketä lähestyy helpommin. Ja heistä kiinostutaan :( ei suomalaisella nuorella miehellä ole mahdollisuuksia yksinkertaisesti :(:(

Sama täällä ...

Siis ette kai ole tosissanne? Siksihän suomalaiset miehet eivät lähesty kadulla tai arjessa, kun täällä naiset kokevat sen epämiellyttävänä ja ahdistavana. Ei se toimi, todellakaan, eikä ole naisten puolelta toivottua.

Suomessa tavataan yleensä tuttavien, harrastusten, opiskeluiden tai nettitreffien kautta. Joku ehkä työpaikallakin, mutta se on tosi harvinaista koska minkäänlaisen kiinnostuksen osoittaminen on yleensä työpaikoilla kielletty seksuaalisena häirintänä.

Hei AP! Kuulostat älykkäältä ja normaalilta ihmiseltä jolla on hyvä luonne ja itsetuntemus. Nyt vaan miesten suhteen rima riittävän korkealle jotta saat tasapainoisen parisuhteen. Jotta pääsee treffailussa alkuun, voi aloittaa vaikkapa tinder-treffeillä. Ei kannata jäädä jumiin yksittäiseen treffiseuralaiseen jos ei tunnu juuri sopivalta. Ehkä muutaman (kymmenen) treffien jälkeen alkaa hahmottua, millaisista (vapaista) miehistä oikeasti pidät. Tsemppiä matkaan! 

Huhhuh, nyt on joku tuhlannut +20 vuotta täysin aikaansaamattomaan haaveiluun. Ihanko oikeasti olet varannut itseäsi pop-tähdille, opettajille ja muille ihastuksille, joille tuskin olet millään tavalla ilmaissut ihastustasi? Kadulta ei myöskään kukaan tule sinua pyytämään treffeille. Jos tulee, on se äärimmäinen poikkeus. Olet yli 20 vuotta elännyt asenteella ”kunhan nyt ei vain tarttisi tehdä mitään”-asenteella. Nyt otat itsestäsi niskasta ja laadit ihan alkuun vaikka nettideittiprofiilin ja alat keskustella miesten kanssa.