Onko nelikymppisenä naisena enää mitään toivoa saada rakkautta elämäänsä?

Eikä minua status kiinnosta sinänsä, mutta auktoriteettiasema viehättää minua. Tasa-arvoinen ja kaverillinen suhde tuntuu siltä kuin veljensä tai siskonsa kanssa olisi = ei hyvä. T. Ap

Etsi itsesi kaltainen, omasi ikäinen tai hieman vanhempi mies.

Mulla on tutuissa ainakin 6 naista jotka ovat eronneet nelikymppisinä ja uusi on jo kuvioissa. Valtaosa jo avoliitoissa. Ja ihan tavallisia naisia, eivät juuri meikkaa tai jumppaa, lapsiakin on. Siellä rakennellaan omakotitaloja ja ostellaan veneitä ja reissataan, yksi on raskaana.

Eli älä kuuntele muita. 70v voi vielä löytää uuden jos vain haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missasin nuoruuteni epäonnisiin kaukoihastuksiin ja huonoon etäsuhteeseen. En ymmärtänyt, että minun olisi silloin pitänyt etsiä ihan tosissani elämänkumppania ja olla tiukkana miehelle, joka vain lupaili tulevaisuutta vuodesta toiseen, mutta auhde pysyi etäsuhteena ja lopuksi paljastuikin, että hänellä olikin toinen nainen. Mitä voin enää tehdä?

Olen seksuaalisestikin todella kokematon; kumppaneita on ollut sinänsä jopa kolme, mutta suurimman osan aikuiselämästäni olen elänyt ilman läheisyyttä ja hellyyttä. Olen ikäistäni nuoremman näköinen ja oloinen, mutta myönnän, että junani on tainnut jo mennä. En siis haluaisi mitään Gambia-ehdotuksia, vaan siis haluaisin kumppanin, jonka kanssa jakaa elämän hyviä ja huonojakin hetkiä sekä kokea rakkautta. Onko mitään tehtävissä? Mitä voisin tehdä asioiden hyväksi?

Sun pitää 1. suostua puhumaan miesten kanssa ja 2. suostua deiteille miesten kanssa. Ja tehdä nämä asiat myös muiden kuin niiden top 20% miesten suhteen.

Mutta ethän sä noita asioita tee, vaan ruikutat täällä av palstalla muiden mammojen kanssa.

Voisin mennä deiteille, mutta kukaan ei ole pyytänyt sitten vuoden 2010, jolloin tapasin ex-aviomieheni ja siis deittailin häntä ensin. En ole sinänsä muuten vain tositarkoituksella deittaillut ketään muuta kuin kumppaneitani. Mieluusti juttelisin miesten kanssa, mutta eivät he tule juttelemaan missään ruokakaupan jonossa tms. Työpaikalla miehet ovat kuin "veljiä"; en pysty ihastumaan liian tuttuihin miehiin.

Kahdeksaan vuoteen et ole siis avannut keskustelua yhdenkään miehen kanssa deittailumielessä jo nyt valitat täällä miten maailma on julma ja epäoikeudenmukainen ja miehet aivan luokattoman matalatasoisia. Herää jo.

Yhteen ihastuin ihan vakavissani noin vuosi sitten, mutta hän on noin 20 vuotta vanhempi, naimisissa sekä hoitava lääkärini. Ja hänen kanssaan en käynyt koskaan treffeillä, sillä en kelvannut hänelle treffiseuraksi. Muista en ole ollut kiinnostunut edes.

T. Ap

Sun pitää käsitellä isä-traumat ennenkuin löytyy mitään normaalia sulle.

Ap mitä diagnooseja sinulla on?

Vierailija kirjoitti:

Eikä minua status kiinnosta sinänsä, mutta auktoriteettiasema viehättää minua. Tasa-arvoinen ja kaverillinen suhde tuntuu siltä kuin veljensä tai siskonsa kanssa olisi = ei hyvä. T. Ap

Voi kiesus. Jos tämä keskustelu olisi naamatusten, ja olisi pakko suhtautua sinuun ihmisenä, voisi jopa hermostua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missasin nuoruuteni epäonnisiin kaukoihastuksiin ja huonoon etäsuhteeseen. En ymmärtänyt, että minun olisi silloin pitänyt etsiä ihan tosissani elämänkumppania ja olla tiukkana miehelle, joka vain lupaili tulevaisuutta vuodesta toiseen, mutta auhde pysyi etäsuhteena ja lopuksi paljastuikin, että hänellä olikin toinen nainen. Mitä voin enää tehdä?

Olen seksuaalisestikin todella kokematon; kumppaneita on ollut sinänsä jopa kolme, mutta suurimman osan aikuiselämästäni olen elänyt ilman läheisyyttä ja hellyyttä. Olen ikäistäni nuoremman näköinen ja oloinen, mutta myönnän, että junani on tainnut jo mennä. En siis haluaisi mitään Gambia-ehdotuksia, vaan siis haluaisin kumppanin, jonka kanssa jakaa elämän hyviä ja huonojakin hetkiä sekä kokea rakkautta. Onko mitään tehtävissä? Mitä voisin tehdä asioiden hyväksi?

Sun pitää 1. suostua puhumaan miesten kanssa ja 2. suostua deiteille miesten kanssa. Ja tehdä nämä asiat myös muiden kuin niiden top 20% miesten suhteen.

Mutta ethän sä noita asioita tee, vaan ruikutat täällä av palstalla muiden mammojen kanssa.

Voisin mennä deiteille, mutta kukaan ei ole pyytänyt sitten vuoden 2010, jolloin tapasin ex-aviomieheni ja siis deittailin häntä ensin. En ole sinänsä muuten vain tositarkoituksella deittaillut ketään muuta kuin kumppaneitani. Mieluusti juttelisin miesten kanssa, mutta eivät he tule juttelemaan missään ruokakaupan jonossa tms. Työpaikalla miehet ovat kuin "veljiä"; en pysty ihastumaan liian tuttuihin miehiin.

Kahdeksaan vuoteen et ole siis avannut keskustelua yhdenkään miehen kanssa deittailumielessä jo nyt valitat täällä miten maailma on julma ja epäoikeudenmukainen ja miehet aivan luokattoman matalatasoisia. Herää jo.

No siis melkein päivittäin kävelen Helsingin keskustassa ja kukaan mies ei ole tullut juttelemaan tai ehdottamaan treffejä (exänikin tapasin ensin muissa yhteyksissä ja netissä). Olen niin vanhanaikainen, että mielestäni miehen pitää tehdä aloite.

T. Ap

Odptat, että joku tulee pokaamaan sinua kadulla? Onhan tuo vitsi, onhan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missasin nuoruuteni epäonnisiin kaukoihastuksiin ja huonoon etäsuhteeseen. En ymmärtänyt, että minun olisi silloin pitänyt etsiä ihan tosissani elämänkumppania ja olla tiukkana miehelle, joka vain lupaili tulevaisuutta vuodesta toiseen, mutta auhde pysyi etäsuhteena ja lopuksi paljastuikin, että hänellä olikin toinen nainen. Mitä voin enää tehdä?

Olen seksuaalisestikin todella kokematon; kumppaneita on ollut sinänsä jopa kolme, mutta suurimman osan aikuiselämästäni olen elänyt ilman läheisyyttä ja hellyyttä. Olen ikäistäni nuoremman näköinen ja oloinen, mutta myönnän, että junani on tainnut jo mennä. En siis haluaisi mitään Gambia-ehdotuksia, vaan siis haluaisin kumppanin, jonka kanssa jakaa elämän hyviä ja huonojakin hetkiä sekä kokea rakkautta. Onko mitään tehtävissä? Mitä voisin tehdä asioiden hyväksi?

Sun pitää 1. suostua puhumaan miesten kanssa ja 2. suostua deiteille miesten kanssa. Ja tehdä nämä asiat myös muiden kuin niiden top 20% miesten suhteen.

Mutta ethän sä noita asioita tee, vaan ruikutat täällä av palstalla muiden mammojen kanssa.

Voisin mennä deiteille, mutta kukaan ei ole pyytänyt sitten vuoden 2010, jolloin tapasin ex-aviomieheni ja siis deittailin häntä ensin. En ole sinänsä muuten vain tositarkoituksella deittaillut ketään muuta kuin kumppaneitani. Mieluusti juttelisin miesten kanssa, mutta eivät he tule juttelemaan missään ruokakaupan jonossa tms. Työpaikalla miehet ovat kuin "veljiä"; en pysty ihastumaan liian tuttuihin miehiin.

Kahdeksaan vuoteen et ole siis avannut keskustelua yhdenkään miehen kanssa deittailumielessä jo nyt valitat täällä miten maailma on julma ja epäoikeudenmukainen ja miehet aivan luokattoman matalatasoisia. Herää jo.

No siis melkein päivittäin kävelen Helsingin keskustassa ja kukaan mies ei ole tullut juttelemaan tai ehdottamaan treffejä (exänikin tapasin ensin muissa yhteyksissä ja netissä). Olen niin vanhanaikainen, että mielestäni miehen pitää tehdä aloite.

T. Ap

Odptat, että joku tulee pokaamaan sinua kadulla? Onhan tuo vitsi, onhan?

No kyllä romanttinen sielu, joka on lukenut liikaa kirjoja tai katsonut romcomeja voisi uskoa noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missasin nuoruuteni epäonnisiin kaukoihastuksiin ja huonoon etäsuhteeseen. En ymmärtänyt, että minun olisi silloin pitänyt etsiä ihan tosissani elämänkumppania ja olla tiukkana miehelle, joka vain lupaili tulevaisuutta vuodesta toiseen, mutta auhde pysyi etäsuhteena ja lopuksi paljastuikin, että hänellä olikin toinen nainen. Mitä voin enää tehdä?

Olen seksuaalisestikin todella kokematon; kumppaneita on ollut sinänsä jopa kolme, mutta suurimman osan aikuiselämästäni olen elänyt ilman läheisyyttä ja hellyyttä. Olen ikäistäni nuoremman näköinen ja oloinen, mutta myönnän, että junani on tainnut jo mennä. En siis haluaisi mitään Gambia-ehdotuksia, vaan siis haluaisin kumppanin, jonka kanssa jakaa elämän hyviä ja huonojakin hetkiä sekä kokea rakkautta. Onko mitään tehtävissä? Mitä voisin tehdä asioiden hyväksi?

Sun pitää 1. suostua puhumaan miesten kanssa ja 2. suostua deiteille miesten kanssa. Ja tehdä nämä asiat myös muiden kuin niiden top 20% miesten suhteen.

Mutta ethän sä noita asioita tee, vaan ruikutat täällä av palstalla muiden mammojen kanssa.

Voisin mennä deiteille, mutta kukaan ei ole pyytänyt sitten vuoden 2010, jolloin tapasin ex-aviomieheni ja siis deittailin häntä ensin. En ole sinänsä muuten vain tositarkoituksella deittaillut ketään muuta kuin kumppaneitani. Mieluusti juttelisin miesten kanssa, mutta eivät he tule juttelemaan missään ruokakaupan jonossa tms. Työpaikalla miehet ovat kuin "veljiä"; en pysty ihastumaan liian tuttuihin miehiin.

Kahdeksaan vuoteen et ole siis avannut keskustelua yhdenkään miehen kanssa deittailumielessä jo nyt valitat täällä miten maailma on julma ja epäoikeudenmukainen ja miehet aivan luokattoman matalatasoisia. Herää jo.

No siis melkein päivittäin kävelen Helsingin keskustassa ja kukaan mies ei ole tullut juttelemaan tai ehdottamaan treffejä (exänikin tapasin ensin muissa yhteyksissä ja netissä). Olen niin vanhanaikainen, että mielestäni miehen pitää tehdä aloite.

T. Ap

Odptat, että joku tulee pokaamaan sinua kadulla? Onhan tuo vitsi, onhan?

No kyllä romanttinen sielu, joka on lukenut liikaa kirjoja tai katsonut romcomeja voisi uskoa noin.

Ja kyllä joskus kuulee jotain urbaanilegendoja siitä että ihmiset olisivat kohdanneet arkielämän tilanteissa. Olishan se hienoa.

Vierailija kirjoitti:

Eikä minua status kiinnosta sinänsä, mutta auktoriteettiasema viehättää minua. Tasa-arvoinen ja kaverillinen suhde tuntuu siltä kuin veljensä tai siskonsa kanssa olisi = ei hyvä. T. Ap

Eli toisin sanottuna, haussa on vanha kunnon subjekti/objekti-asetelma.

Mies on älykäs, karismaattinen, rohkea, aloitteellinen sellainen joka liidaa ja vie sinut mukaan seikkailuun. Jotta sinä voisit "vain olla nainen".

Et ilmeisesti ole ymmärtänyt että sinunkin pitäisi tuoda suhteeseen jotain? Tämä ei ole leffateatteri jossa mies käsikirjoittaa, ohjaa ja näyttelee jotta sinä saisit kokea elämyksiä.

Sinusta tulee mieleen cat lady-tyyppiset naiset jotka jäivät parikymppisinä vaille miestä kun aika kului stalkatessa julkkiksia, joiden toivottiin bongaavan yksinäinen nainen yleisöstä parhaaseen Rom Com-tyyliin.

Unohda miehet. Hanki kissa. Tai koira. Tai leguaani. Ne miehet joita saisit (ja uskon kyllä että löytäisit miehen) eivät tule täyttämään haaveitasi.

 

Kuvauksestasi päätellen olisit makuuni.

Vierailija kirjoitti:

Ap mitä diagnooseja sinulla on?

Ei ole mitään diagnooseja. :O Kuinka niin? Mitä epäilisit itse, kun noin kysyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä minua status kiinnosta sinänsä, mutta auktoriteettiasema viehättää minua. Tasa-arvoinen ja kaverillinen suhde tuntuu siltä kuin veljensä tai siskonsa kanssa olisi = ei hyvä. T. Ap

Voi kiesus. Jos tämä keskustelu olisi naamatusten, ja olisi pakko suhtautua sinuun ihmisenä, voisi jopa hermostua.

Sanon vain asiat, kuten ne ovat, rehellisesti ja ilman poliittinen korrektius -filtteriä.

T. Ap

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä minua status kiinnosta sinänsä, mutta auktoriteettiasema viehättää minua. Tasa-arvoinen ja kaverillinen suhde tuntuu siltä kuin veljensä tai siskonsa kanssa olisi = ei hyvä. T. Ap

Eli toisin sanottuna, haussa on vanha kunnon subjekti/objekti-asetelma.

Mies on älykäs, karismaattinen, rohkea, aloitteellinen sellainen joka liidaa ja vie sinut mukaan seikkailuun. Jotta sinä voisit "vain olla nainen".

Et ilmeisesti ole ymmärtänyt että sinunkin pitäisi tuoda suhteeseen jotain? Tämä ei ole leffateatteri jossa mies käsikirjoittaa, ohjaa ja näyttelee jotta sinä saisit kokea elämyksiä.

Sinusta tulee mieleen cat lady-tyyppiset naiset jotka jäivät parikymppisinä vaille miestä kun aika kului stalkatessa julkkiksia, joiden toivottiin bongaavan yksinäinen nainen yleisöstä parhaaseen Rom Com-tyyliin.

Unohda miehet. Hanki kissa. Tai koira. Tai leguaani. Ne miehet joita saisit (ja uskon kyllä että löytäisit miehen) eivät tule täyttämään haaveitasi.

 

No kieltämättä avioliitto osittain kariutui myls tuohon, sillä oletin aina, että miehen pitäisi viedä ja johdattaa, keksiä kivoja pikku yllätyksiä ja keksiä tekemistä. Itse saisin olla vikisevä pikku nainen, joka välillä pistää vähän hanttiin ja toppuuttelee. Exäni olisi kuitenkin kaivannut maatalon emäntä -tyyppistä "äitiä" itselleen, tosin ulkonäöltä olisi pitänyt olla lyhyt ja kapealantioinen fitnesstypy. Mun olisi pitänyt itse johdattaa tilannetta ja maksaa viulut sekä nalkuttaa vastaan ahkerammin. Monesti häiritsi se, kun mies ei osannut johtaa tilanteita. Toki itse tiesin, mitä halusin, mutta odotin miehen aina ottavan ohjat käsiinsä. Sen sijaan hän oli nalkuttava ja änkyröivä sekä heittäytyi passiiviseksi (ja lopulta väkivaltaiseksi).

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Etsi nelikymppisistä tavallisista miehistä sellainen josta pidät ihmisenä vaikka ei näyttäisikään George Clooneylta.

Ei miehen tarvitse näyttää Clooneylta tai muultakaan, mutta miehestä pitää näkyä se että hän pitää itsestään ja terveydestään huolta. Normaalipainoinen tavismies, joka ei tupakoi eikä käytä alkoholia (saunakalja on ok) kelpaa vallan mainiosti jos muuten synkkaa ja on yhteisiä kiinnostuksen kohteita. 

eri

Olisiko jokin DD/lg-suhde sinulle hyvä?

Sinulla on kyllä aika paljon emotionaalista painolastia, jonka kanssa terapeutti voisi auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Missasin nuoruuteni epäonnisiin kaukoihastuksiin ja huonoon etäsuhteeseen. En ymmärtänyt, että minun olisi silloin pitänyt etsiä ihan tosissani elämänkumppania ja olla tiukkana miehelle, joka vain lupaili tulevaisuutta vuodesta toiseen, mutta auhde pysyi etäsuhteena ja lopuksi paljastuikin, että hänellä olikin toinen nainen. Mitä voin enää tehdä?

Olen seksuaalisestikin todella kokematon; kumppaneita on ollut sinänsä jopa kolme, mutta suurimman osan aikuiselämästäni olen elänyt ilman läheisyyttä ja hellyyttä. Olen ikäistäni nuoremman näköinen ja oloinen, mutta myönnän, että junani on tainnut jo mennä. En siis haluaisi mitään Gambia-ehdotuksia, vaan siis haluaisin kumppanin, jonka kanssa jakaa elämän hyviä ja huonojakin hetkiä sekä kokea rakkautta. Onko mitään tehtävissä? Mitä voisin tehdä asioiden hyväksi?

Ihan ekaksi kannattaa luopua tuosta negatiivisesta luuseriasenteesta. Se ei auta sua metriäkään lähemmäs kunnollista parisuhdetta. Jos sä vähättelet itseäs, muutkaan eivät sinua arvosta. Ei se mitään rakettitiedettä ole.

Katsoiko kukaan Kuppilat kuntoon ohjelmaa Paikka:(huvipuisto/kahvila lifestyleshop /keikkamesta yhdistelmä)

Nainen oli kuin kauhuelokuvasta: muodoton läski, juurikasvu, ei muuta meikkiä kuin tumma levinnyt huulipuna.

Mies omisti paikan, mutta kaikki tehtiin naisen mielen mukaan...

Tuttavapiirissä oli samanlainen tapaus

Mies osakkaana firmassa(rikas)

Nainen kunnon WT jakorasia...aina vihainen kiroili vähän läski mitätön naama..

Matkusteli miehen piikkiin..pääsi firmaan suojatöihin ..etc..

YÖK YÖK YÖK...tuntuu että aina on joku jolle alimmantason nainen kelpaa...

Kyllä sinäkin miehen saat..jos omaat V..mäisen luonteen

Jos suomesta ei löydy, ehkä ulkomaat, länsimaat. Luulisi sinkkuja jossain olevan. Sinkkuna voi elää ja tutustua uusiin ihmisiin, vaikkei heti suhdetta ole.

Vierailija kirjoitti:

Katsoiko kukaan Kuppilat kuntoon ohjelmaa Paikka:(huvipuisto/kahvila lifestyleshop /keikkamesta yhdistelmä)

Nainen oli kuin kauhuelokuvasta: muodoton läski, juurikasvu, ei muuta meikkiä kuin tumma levinnyt huulipuna.

Mies omisti paikan, mutta kaikki tehtiin naisen mielen mukaan...

Tuttavapiirissä oli samanlainen tapaus

Mies osakkaana firmassa(rikas)

Nainen kunnon WT jakorasia...aina vihainen kiroili vähän läski mitätön naama..

Matkusteli miehen piikkiin..pääsi firmaan suojatöihin ..etc..

YÖK YÖK YÖK...tuntuu että aina on joku jolle alimmantason nainen kelpaa...

Kyllä sinäkin miehen saat..jos omaat V..mäisen luonteen

Olen luonteeltani kiltti ja kropaltani hoikka, tosin en isorintainen. En kiroile juuri koskaan ja pukeudun siististi ja peittävästi. Tatuointeja ei ole. Olen ehkä vähän nörtähtävä. En ole lainkaan kuvailemasi tyyppinen nainen.

T. Ap