Onko nelikymppisenä naisena enää mitään toivoa saada rakkautta elämäänsä?

voi löytää kirjoitti:

Jos suomesta ei löydy, ehkä ulkomaat, länsimaat. Luulisi sinkkuja jossain olevan. Sinkkuna voi elää ja tutustua uusiin ihmisiin, vaikkei heti suhdetta ole.

Kieltämättä olenkin miettinyt, että ainoa mahdollisuuteni on ulkomaat. Matkoilla (ihan länsimaissakin ja pohjoisilla leveyspiireillä) miehet tulevat juttelemaan ja flirttailevat. Suomessa _kukaan_ ei tule juttelemaan. Ehkä luovun vain unelmastani saada suomalaisen miehen kumppanikseni. Se lienee kaikkien etu: suomimiehet voivat pariutua niiden nuorten fitnesstypyköiden ja aasialaisnaisten kanssa. Täällä olen ylijäämätavaraa, mutta muualla voisi löytyä ottaja minullekin.

Aikalailla vaikeaa varmastikin on löytää rakkautta tuon ikäisenä. vapaita miehiä on varmaan vaikea löytää, sinkkuja esittäviä pettäjiä varmasti löydät helposti.

Vierailija kirjoitti:

Kyr pää saat kyllä, jos et ole läski.

Joo, varmasti sellaista saisin, mutta en ole koskaan harrastanut irtosuhteita. En koskaan. Enkä tule harrastamaankaan, ellei mua raiskata jossain yllättäen. Haluaisin oikean seurustelusuhteen tai sitten olen vain yksin.

Mä löysin rakkauden 52-vuotiaana. Ja kunnon himon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyr pää saat kyllä, jos et ole läski.

Joo, varmasti sellaista saisin, mutta en ole koskaan harrastanut irtosuhteita. En koskaan. Enkä tule harrastamaankaan, ellei mua raiskata jossain yllättäen. Haluaisin oikean seurustelusuhteen tai sitten olen vain yksin.

Lisäys: otsikossa puhuttiin myös rakkauden löytämisestä, ei lainkaan seksistä. En halua mitään pelkkää seksiä, sillä sellainen ilman rakkautta on kuvottavaa.

Tottakai on mahdollista. Mulla on ollut nuoresta tytöstä asti vientiä, mutta ei juurikaan onnea rakkaudessa. Vasta (hieman alle) nelikymppisenä löysin kliseisesti sanottuna Sen Oikean -sellaisen sielunkumppanin jonka olemassaolon mahdollisuuteen olin jo ajat sitten kyynistynyt. Rakkaus on ihanaa <3

Naurettavaa tuokin angsti joistain "läskeistä". Itse olen hoikka, mutta mulle kelpaisi tukevampikin puoliso. Omasta mielestäni lihavuudessa ei ole mitään vastenmielistä sinänsä, vaan monet lihavat ovat eroottisia, varsinkin naiset (nainenkin kävisi mulle). Toki normaalipaino on ihanne, mutta voisin kiinnostua ylipainoisestakin.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoiko kukaan Kuppilat kuntoon ohjelmaa Paikka:(huvipuisto/kahvila lifestyleshop /keikkamesta yhdistelmä)

Nainen oli kuin kauhuelokuvasta: muodoton läski, juurikasvu, ei muuta meikkiä kuin tumma levinnyt huulipuna.

Mies omisti paikan, mutta kaikki tehtiin naisen mielen mukaan...

Tuttavapiirissä oli samanlainen tapaus

Mies osakkaana firmassa(rikas)

Nainen kunnon WT jakorasia...aina vihainen kiroili vähän läski mitätön naama..

Matkusteli miehen piikkiin..pääsi firmaan suojatöihin ..etc..

YÖK YÖK YÖK...tuntuu että aina on joku jolle alimmantason nainen kelpaa...

Kyllä sinäkin miehen saat..jos omaat V..mäisen luonteen

Olen luonteeltani kiltti ja kropaltani hoikka, tosin en isorintainen. En kiroile juuri koskaan ja pukeudun siististi ja peittävästi. Tatuointeja ei ole. Olen ehkä vähän nörtähtävä. En ole lainkaan kuvailemasi tyyppinen nainen.

T. Ap

Joo ikisinkuks jäät...

Ehkärikkaat miehet tykkää pomottavasta bitch tyyppisestä naisesta

Vierailija kirjoitti:

Naurettavaa tuokin angsti joistain "läskeistä". Itse olen hoikka, mutta mulle kelpaisi tukevampikin puoliso. Omasta mielestäni lihavuudessa ei ole mitään vastenmielistä sinänsä, vaan monet lihavat ovat eroottisia, varsinkin naiset (nainenkin kävisi mulle). Toki normaalipaino on ihanne, mutta voisin kiinnostua ylipainoisestakin.

T. Ap

kuules äitin pikku porvoolainen..

Les.bo klubille vaan...jos kuka vaan käy mitä sää täällä uliset

Vierailija kirjoitti:

Tottakai on mahdollista. Mulla on ollut nuoresta tytöstä asti vientiä, mutta ei juurikaan onnea rakkaudessa. Vasta (hieman alle) nelikymppisenä löysin kliseisesti sanottuna Sen Oikean -sellaisen sielunkumppanin jonka olemassaolon mahdollisuuteen olin jo ajat sitten kyynistynyt. Rakkaus on ihanaa <3

Kenen miehen viettelit? you b..tch

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurettavaa tuokin angsti joistain "läskeistä". Itse olen hoikka, mutta mulle kelpaisi tukevampikin puoliso. Omasta mielestäni lihavuudessa ei ole mitään vastenmielistä sinänsä, vaan monet lihavat ovat eroottisia, varsinkin naiset (nainenkin kävisi mulle). Toki normaalipaino on ihanne, mutta voisin kiinnostua ylipainoisestakin.

T. Ap

kuules äitin pikku porvoolainen..

Les.bo klubille vaan...jos kuka vaan käy mitä sää täällä uliset

En käy missään klubeilla koskaan. Kyllä mulle kävisi lepakonkin aloite, jos joku tulisi kadulla iskemään. Mutta kun kiinnostan _vieläkin vähemmän_ lepakoita. :/ Ja siis pulleat/lihavat kävisivät mulle hyvin, mutta kukaan sellainenkaan ei tule missään pyytämään treffeille. En ole trolli, enkä provoile, vaan oon tosissani.

Oon niin epätoivoinen, että meen kohta johonkin napakymppiin...paitsi että siinäkin ne ihmiset ovat juuri sellaisia sarjadeittailijoita ja irtosuhteiden harrastajia. En halua päätyä mihinkään irtosuhteisiin lainkaan, vaan haluan päätyä kunnon suhteeseen, jos alan tapailla jotain henkilöä (ja niin mulle on aiemmin aina käynytkin).

T. Ap

Mulla on vieläpä sellainenkin ongelma, että jos juttelen jonkun kanssa, niin ihastun useimpiin ihmisiin todella helposti, mikä on mulle suorastaan ongelma. Olen ihastunut salaa lähes kaikkiin ihmisiin (sukulaiset, kaupanmyyjät, bussikuskit ja naapurit poisluettuina), joita tapaan arjessani säännöllisesti. Mutta kukaan ei edelleenkään tee aloitetta. Koskaan. *huoh*

T. Ap

Jos vaikka käyn kampaajalla, ihastun siihen kampaajaan. Jos käyn lääkärillä, ihastun lääkäriin. Apteekissa ihastun farmaseuttiin jne. Riittää, että joku on normiystävällinen, katsoo silmiin ja vähän hymyilee. Ja useammin ihastun naisiin kuin miehiin. Silti haluaisin kyllä kumppanikseni sosiaalisista syistä lähinnä miehen (en haluaisi olla silmätikku ja selitellä sukulaisille suhteistani). Elämäni on irvokasta ja onnetonta. Ja tämä on taivahan tosi.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai on mahdollista. Mulla on ollut nuoresta tytöstä asti vientiä, mutta ei juurikaan onnea rakkaudessa. Vasta (hieman alle) nelikymppisenä löysin kliseisesti sanottuna Sen Oikean -sellaisen sielunkumppanin jonka olemassaolon mahdollisuuteen olin jo ajat sitten kyynistynyt. Rakkaus on ihanaa <3

Kenen miehen viettelit? you b..tch

Oletko päästäsi vialla? Luuletko että tässä iässä ja tällä elämänkokemuksella onni tulisi tuolla tavoin? Vai oliko tuo joku vitsi mikä ei nyt vaan avautunut mulle. Toisen roska on toisen aarre -minä nappasin kiertoon laitetun ihanan yksilön ja sellainen olen itsekin :)

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsi nelikymppisistä tavallisista miehistä sellainen josta pidät ihmisenä vaikka ei näyttäisikään George Clooneylta.

Miten voin etsiä, kun eivätkös he pidä fitnesspimuista ja Pamela Andersonin näköisistä uhkeista blondeista lähinnä? Ei Suomessa miehet kiinnitä muhun _mitään_ huomiota ainakaan arjen keskellä. Joskus yritin flirttailla jollekin parrakkaalle ikäiselleni kirjakaupassa, mutta ei se mies kiinnittänyt muhun mitään huomiota.

Eihän Suomessa ole sopivaa eli siis sosiaalisesti hyväksyttävää miesten osoittaa huomiota naisille arjessa. Siis ihan oikeasti. Täällä on tosi tarkka kulttuuri siitä, että naisten mielestä se on sopimatonta enkä voi kuvitella, että yksinään suomalainen mies sellaista uskaltaisi.

Joten tuosta ei voi vetää mitään johtopäätöksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missasin nuoruuteni epäonnisiin kaukoihastuksiin ja huonoon etäsuhteeseen. En ymmärtänyt, että minun olisi silloin pitänyt etsiä ihan tosissani elämänkumppania ja olla tiukkana miehelle, joka vain lupaili tulevaisuutta vuodesta toiseen, mutta auhde pysyi etäsuhteena ja lopuksi paljastuikin, että hänellä olikin toinen nainen. Mitä voin enää tehdä?

Olen seksuaalisestikin todella kokematon; kumppaneita on ollut sinänsä jopa kolme, mutta suurimman osan aikuiselämästäni olen elänyt ilman läheisyyttä ja hellyyttä. Olen ikäistäni nuoremman näköinen ja oloinen, mutta myönnän, että junani on tainnut jo mennä. En siis haluaisi mitään Gambia-ehdotuksia, vaan siis haluaisin kumppanin, jonka kanssa jakaa elämän hyviä ja huonojakin hetkiä sekä kokea rakkautta. Onko mitään tehtävissä? Mitä voisin tehdä asioiden hyväksi?

Sun pitää 1. suostua puhumaan miesten kanssa ja 2. suostua deiteille miesten kanssa. Ja tehdä nämä asiat myös muiden kuin niiden top 20% miesten suhteen.

Mutta ethän sä noita asioita tee, vaan ruikutat täällä av palstalla muiden mammojen kanssa.

Voisin mennä deiteille, mutta kukaan ei ole pyytänyt sitten vuoden 2010, jolloin tapasin ex-aviomieheni ja siis deittailin häntä ensin. En ole sinänsä muuten vain tositarkoituksella deittaillut ketään muuta kuin kumppaneitani. Mieluusti juttelisin miesten kanssa, mutta eivät he tule juttelemaan missään ruokakaupan jonossa tms. Työpaikalla miehet ovat kuin "veljiä"; en pysty ihastumaan liian tuttuihin miehiin.

Kahdeksaan vuoteen et ole siis avannut keskustelua yhdenkään miehen kanssa deittailumielessä jo nyt valitat täällä miten maailma on julma ja epäoikeudenmukainen ja miehet aivan luokattoman matalatasoisia. Herää jo.

No siis melkein päivittäin kävelen Helsingin keskustassa ja kukaan mies ei ole tullut juttelemaan tai ehdottamaan treffejä (exänikin tapasin ensin muissa yhteyksissä ja netissä). Olen niin vanhanaikainen, että mielestäni miehen pitää tehdä aloite.

T. Ap

Ei millään pahalla, sympatiat ovat kaikki puolellasi, mutta et kai oikeasti ajattele, että tuo olisi mahdollista?

Kun vähän mietin, niin itseäni on arjessa päiväsaikaan Helsingin kantakaupungissa lähestynyt avoimen kiinnostuneesti 4 miestä. Silloin kun olin sellainen 20-25 vuotias. Ja kaikki olivat ulkomaalaisia.

Eivät suomalaiset yksinkertaisesti tee noin. Sehän on täysin kiellettyä tässä kulttuurissa, vaikka nainen olisi kuinka kaunis ja nuori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missasin nuoruuteni epäonnisiin kaukoihastuksiin ja huonoon etäsuhteeseen. En ymmärtänyt, että minun olisi silloin pitänyt etsiä ihan tosissani elämänkumppania ja olla tiukkana miehelle, joka vain lupaili tulevaisuutta vuodesta toiseen, mutta auhde pysyi etäsuhteena ja lopuksi paljastuikin, että hänellä olikin toinen nainen. Mitä voin enää tehdä?

Olen seksuaalisestikin todella kokematon; kumppaneita on ollut sinänsä jopa kolme, mutta suurimman osan aikuiselämästäni olen elänyt ilman läheisyyttä ja hellyyttä. Olen ikäistäni nuoremman näköinen ja oloinen, mutta myönnän, että junani on tainnut jo mennä. En siis haluaisi mitään Gambia-ehdotuksia, vaan siis haluaisin kumppanin, jonka kanssa jakaa elämän hyviä ja huonojakin hetkiä sekä kokea rakkautta. Onko mitään tehtävissä? Mitä voisin tehdä asioiden hyväksi?

Sun pitää 1. suostua puhumaan miesten kanssa ja 2. suostua deiteille miesten kanssa. Ja tehdä nämä asiat myös muiden kuin niiden top 20% miesten suhteen.

Mutta ethän sä noita asioita tee, vaan ruikutat täällä av palstalla muiden mammojen kanssa.

Voisin mennä deiteille, mutta kukaan ei ole pyytänyt sitten vuoden 2010, jolloin tapasin ex-aviomieheni ja siis deittailin häntä ensin. En ole sinänsä muuten vain tositarkoituksella deittaillut ketään muuta kuin kumppaneitani. Mieluusti juttelisin miesten kanssa, mutta eivät he tule juttelemaan missään ruokakaupan jonossa tms. Työpaikalla miehet ovat kuin "veljiä"; en pysty ihastumaan liian tuttuihin miehiin.

Kahdeksaan vuoteen et ole siis avannut keskustelua yhdenkään miehen kanssa deittailumielessä jo nyt valitat täällä miten maailma on julma ja epäoikeudenmukainen ja miehet aivan luokattoman matalatasoisia. Herää jo.

No siis melkein päivittäin kävelen Helsingin keskustassa ja kukaan mies ei ole tullut juttelemaan tai ehdottamaan treffejä (exänikin tapasin ensin muissa yhteyksissä ja netissä). Olen niin vanhanaikainen, että mielestäni miehen pitää tehdä aloite.

T. Ap

Ei millään pahalla, sympatiat ovat kaikki puolellasi, mutta et kai oikeasti ajattele, että tuo olisi mahdollista?

Kun vähän mietin, niin itseäni on arjessa päiväsaikaan Helsingin kantakaupungissa lähestynyt avoimen kiinnostuneesti 4 miestä. Silloin kun olin sellainen 20-25 vuotias. Ja kaikki olivat ulkomaalaisia.

Eivät suomalaiset yksinkertaisesti tee noin. Sehän on täysin kiellettyä tässä kulttuurissa, vaikka nainen olisi kuinka kaunis ja nuori.

Ja siksi kukaan suomalainen nuorimies ei voi löytää puolisoa :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missasin nuoruuteni epäonnisiin kaukoihastuksiin ja huonoon etäsuhteeseen. En ymmärtänyt, että minun olisi silloin pitänyt etsiä ihan tosissani elämänkumppania ja olla tiukkana miehelle, joka vain lupaili tulevaisuutta vuodesta toiseen, mutta auhde pysyi etäsuhteena ja lopuksi paljastuikin, että hänellä olikin toinen nainen. Mitä voin enää tehdä?

Olen seksuaalisestikin todella kokematon; kumppaneita on ollut sinänsä jopa kolme, mutta suurimman osan aikuiselämästäni olen elänyt ilman läheisyyttä ja hellyyttä. Olen ikäistäni nuoremman näköinen ja oloinen, mutta myönnän, että junani on tainnut jo mennä. En siis haluaisi mitään Gambia-ehdotuksia, vaan siis haluaisin kumppanin, jonka kanssa jakaa elämän hyviä ja huonojakin hetkiä sekä kokea rakkautta. Onko mitään tehtävissä? Mitä voisin tehdä asioiden hyväksi?

Sun pitää 1. suostua puhumaan miesten kanssa ja 2. suostua deiteille miesten kanssa. Ja tehdä nämä asiat myös muiden kuin niiden top 20% miesten suhteen.

Mutta ethän sä noita asioita tee, vaan ruikutat täällä av palstalla muiden mammojen kanssa.

Voisin mennä deiteille, mutta kukaan ei ole pyytänyt sitten vuoden 2010, jolloin tapasin ex-aviomieheni ja siis deittailin häntä ensin. En ole sinänsä muuten vain tositarkoituksella deittaillut ketään muuta kuin kumppaneitani. Mieluusti juttelisin miesten kanssa, mutta eivät he tule juttelemaan missään ruokakaupan jonossa tms. Työpaikalla miehet ovat kuin "veljiä"; en pysty ihastumaan liian tuttuihin miehiin.

Kahdeksaan vuoteen et ole siis avannut keskustelua yhdenkään miehen kanssa deittailumielessä jo nyt valitat täällä miten maailma on julma ja epäoikeudenmukainen ja miehet aivan luokattoman matalatasoisia. Herää jo.

No siis melkein päivittäin kävelen Helsingin keskustassa ja kukaan mies ei ole tullut juttelemaan tai ehdottamaan treffejä (exänikin tapasin ensin muissa yhteyksissä ja netissä). Olen niin vanhanaikainen, että mielestäni miehen pitää tehdä aloite.

T. Ap

Ei millään pahalla, sympatiat ovat kaikki puolellasi, mutta et kai oikeasti ajattele, että tuo olisi mahdollista?

Kun vähän mietin, niin itseäni on arjessa päiväsaikaan Helsingin kantakaupungissa lähestynyt avoimen kiinnostuneesti 4 miestä. Silloin kun olin sellainen 20-25 vuotias. Ja kaikki olivat ulkomaalaisia.

Eivät suomalaiset yksinkertaisesti tee noin. Sehän on täysin kiellettyä tässä kulttuurissa, vaikka nainen olisi kuinka kaunis ja nuori.

Ja siksi kukaan suomalainen nuorimies ei voi löytää puolisoa :(

Totta. Siksi olen hirveän peloissani löydänkö puolisoa, kun kiinostutaan näistä ketä lähestyy helpommin. Ja heistä kiinostutaan :( ei suomalaisella nuorella miehellä ole mahdollisuuksia yksinkertaisesti :(:(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missasin nuoruuteni epäonnisiin kaukoihastuksiin ja huonoon etäsuhteeseen. En ymmärtänyt, että minun olisi silloin pitänyt etsiä ihan tosissani elämänkumppania ja olla tiukkana miehelle, joka vain lupaili tulevaisuutta vuodesta toiseen, mutta auhde pysyi etäsuhteena ja lopuksi paljastuikin, että hänellä olikin toinen nainen. Mitä voin enää tehdä?

Olen seksuaalisestikin todella kokematon; kumppaneita on ollut sinänsä jopa kolme, mutta suurimman osan aikuiselämästäni olen elänyt ilman läheisyyttä ja hellyyttä. Olen ikäistäni nuoremman näköinen ja oloinen, mutta myönnän, että junani on tainnut jo mennä. En siis haluaisi mitään Gambia-ehdotuksia, vaan siis haluaisin kumppanin, jonka kanssa jakaa elämän hyviä ja huonojakin hetkiä sekä kokea rakkautta. Onko mitään tehtävissä? Mitä voisin tehdä asioiden hyväksi?

Sun pitää 1. suostua puhumaan miesten kanssa ja 2. suostua deiteille miesten kanssa. Ja tehdä nämä asiat myös muiden kuin niiden top 20% miesten suhteen.

Mutta ethän sä noita asioita tee, vaan ruikutat täällä av palstalla muiden mammojen kanssa.

Voisin mennä deiteille, mutta kukaan ei ole pyytänyt sitten vuoden 2010, jolloin tapasin ex-aviomieheni ja siis deittailin häntä ensin. En ole sinänsä muuten vain tositarkoituksella deittaillut ketään muuta kuin kumppaneitani. Mieluusti juttelisin miesten kanssa, mutta eivät he tule juttelemaan missään ruokakaupan jonossa tms. Työpaikalla miehet ovat kuin "veljiä"; en pysty ihastumaan liian tuttuihin miehiin.

Kahdeksaan vuoteen et ole siis avannut keskustelua yhdenkään miehen kanssa deittailumielessä jo nyt valitat täällä miten maailma on julma ja epäoikeudenmukainen ja miehet aivan luokattoman matalatasoisia. Herää jo.

No siis melkein päivittäin kävelen Helsingin keskustassa ja kukaan mies ei ole tullut juttelemaan tai ehdottamaan treffejä (exänikin tapasin ensin muissa yhteyksissä ja netissä). Olen niin vanhanaikainen, että mielestäni miehen pitää tehdä aloite.

T. Ap

Ei millään pahalla, sympatiat ovat kaikki puolellasi, mutta et kai oikeasti ajattele, että tuo olisi mahdollista?

Kun vähän mietin, niin itseäni on arjessa päiväsaikaan Helsingin kantakaupungissa lähestynyt avoimen kiinnostuneesti 4 miestä. Silloin kun olin sellainen 20-25 vuotias. Ja kaikki olivat ulkomaalaisia.

Eivät suomalaiset yksinkertaisesti tee noin. Sehän on täysin kiellettyä tässä kulttuurissa, vaikka nainen olisi kuinka kaunis ja nuori.

Ja siksi kukaan suomalainen nuorimies ei voi löytää puolisoa :(

Totta. Siksi olen hirveän peloissani löydänkö puolisoa, kun kiinostutaan näistä ketä lähestyy helpommin. Ja heistä kiinostutaan :( ei suomalaisella nuorella miehellä ole mahdollisuuksia yksinkertaisesti :(:(

Sama täällä ...