Miksi eronneet vanhemmat joskus avioituvat ihmisen kanssa joka vihaa eronneen lapsia?

Uskoisin että hyvin isolla osalla ei-biologisista vanhemmista on ajoittain erittäinkin negatiivisia tunteita lapsipuolia kohtaan mutta sivistyneemmät yksilöt pyrkivät kätkemään nämä tunteet kaikin keinoin ja avautuvat vain lähimmille ystävilleen näistä. Joten vanhempi ei välttämättä tiedä mitä puoliso oikeasti lapsista ajattelee. 

Uusperheessä on aika yleistä että sekä lapset että uusi kumppani yrittävät sietää toisiaan mutta kokevat toisensa vieraiksi ihmisiksi. 

Sitä kyllä itsekin ihmettelen jos biovanhempi antaa kumppaninsa ilmaista lapsille näitä negatiivisia tunteita. Mutta jos ylipäänsä eronnut haluaa kumppanin on hyväksyttävä se asia että uusi kumppani ei todennäköisesti rakasta lapsia kuten vanhempi rakastaa vaan saattaa kokea nämä rasitteena. 

Oma äitini ja isäni joiden uudet puolisot pahoinpitelivät meitä argumentoivat asiaa mm. sillä, että "lapset ovat onnellisia kun äiti on onnellinen". Tosiasiassa meidät olisi kuulunut huostaanottaa molemmilta, sillä väkivalta oli niin rajua. Tärkeintä aikuisille on kuitenkin heidän leikkinsä.

Nykyään nämä molemmat "vanhemmat" ovat ennemminkin kilpailuasemassa ja yrittävät kaveerata lastensa kanssa kuin olisivat vanhempia. En kerta kaikkiaan voi kunnioittaa heitä vanhempina tai edes ihmisinä, vaikka näennäisen keskinkertaista keskiluokkaelämää elävätkin töitä tehden ja lapsetkin ovat kasvatettu.

Vierailija kirjoitti:

Uskoisin että hyvin isolla osalla ei-biologisista vanhemmista on ajoittain erittäinkin negatiivisia tunteita lapsipuolia kohtaan mutta sivistyneemmät yksilöt pyrkivät kätkemään nämä tunteet kaikin keinoin ja avautuvat vain lähimmille ystävilleen näistä. Joten vanhempi ei välttämättä tiedä mitä puoliso oikeasti lapsista ajattelee. 

 

Uusperheessä on aika yleistä että sekä lapset että uusi kumppani yrittävät sietää toisiaan mutta kokevat toisensa vieraiksi ihmisiksi. 

 

Sitä kyllä itsekin ihmettelen jos biovanhempi antaa kumppaninsa ilmaista lapsille näitä negatiivisia tunteita. Mutta jos ylipäänsä eronnut haluaa kumppanin on hyväksyttävä se asia että uusi kumppani ei todennäköisesti rakasta lapsia kuten vanhempi rakastaa vaan saattaa kokea nämä rasitteena. 

Jenkeissä on tätä asiaa muuten tutkittu, että uusperheessä väkivallan uhka lasta kohtaan SATAkertaistuu. Ei siis kaksinkertaistu vaan satakertaistuu. Sitä voi miettiä kuinka suuri luku tuo on. Normaalisti vanhemmalla side lapseen estää aggressiivista käytöstä tätä kohtaan, mutta uusperheen toisella aikuisella ei tällaista ole. Luonnossa uudet kumppanit tappavat poikasia.

Vierailija kirjoitti:

Uskoisin että hyvin isolla osalla ei-biologisista vanhemmista on ajoittain erittäinkin negatiivisia tunteita lapsipuolia kohtaan mutta sivistyneemmät yksilöt pyrkivät kätkemään nämä tunteet kaikin keinoin ja avautuvat vain lähimmille ystävilleen näistä. Joten vanhempi ei välttämättä tiedä mitä puoliso oikeasti lapsista ajattelee. 

 

Uusperheessä on aika yleistä että sekä lapset että uusi kumppani yrittävät sietää toisiaan mutta kokevat toisensa vieraiksi ihmisiksi. 

 

Sitä kyllä itsekin ihmettelen jos biovanhempi antaa kumppaninsa ilmaista lapsille näitä negatiivisia tunteita. Mutta jos ylipäänsä eronnut haluaa kumppanin on hyväksyttävä se asia että uusi kumppani ei todennäköisesti rakasta lapsia kuten vanhempi rakastaa vaan saattaa kokea nämä rasitteena. 

Tottakai saa ilmaista negaa eli tunteitaa. lapsia kohtaan, sillä samalla tapaa kuin lapsen oma vanhempi jos on huonoa käytöstä. Sehän vasta lapsen pilaa jos oppii että perheessä toista aikuista voi kiusata, ja että sen aikuisen on pakko sietää, mielistellä ja kestää mitä vain. Mutta aikuinen ei saa syrjiä tai kiusata lasta.