Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko nelikymppisenä naisena enää mitään toivoa saada rakkautta elämäänsä?
25.03.2018 |
Missasin nuoruuteni epäonnisiin kaukoihastuksiin ja huonoon etäsuhteeseen. En ymmärtänyt, että minun olisi silloin pitänyt etsiä ihan tosissani elämänkumppania ja olla tiukkana miehelle, joka vain lupaili tulevaisuutta vuodesta toiseen, mutta auhde pysyi etäsuhteena ja lopuksi paljastuikin, että hänellä olikin toinen nainen. Mitä voin enää tehdä?
Olen seksuaalisestikin todella kokematon; kumppaneita on ollut sinänsä jopa kolme, mutta suurimman osan aikuiselämästäni olen elänyt ilman läheisyyttä ja hellyyttä. Olen ikäistäni nuoremman näköinen ja oloinen, mutta myönnän, että junani on tainnut jo mennä. En siis haluaisi mitään Gambia-ehdotuksia, vaan siis haluaisin kumppanin, jonka kanssa jakaa elämän hyviä ja huonojakin hetkiä sekä kokea rakkautta. Onko mitään tehtävissä? Mitä voisin tehdä asioiden hyväksi?
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paremmat mahdollisuudet kuin samanikäisellä miehellä.
Aijaa. Täältä ja muualtakin olen lukenut, että vanhemmat miehet pääsevät valitsemaan. Kuulemma mies paranee vanhetessaan. :)
Niin se 20% miehistä, jota naiset haluaa. He pääsevät valitsemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missasin nuoruuteni epäonnisiin kaukoihastuksiin ja huonoon etäsuhteeseen. En ymmärtänyt, että minun olisi silloin pitänyt etsiä ihan tosissani elämänkumppania ja olla tiukkana miehelle, joka vain lupaili tulevaisuutta vuodesta toiseen, mutta auhde pysyi etäsuhteena ja lopuksi paljastuikin, että hänellä olikin toinen nainen. Mitä voin enää tehdä?
Olen seksuaalisestikin todella kokematon; kumppaneita on ollut sinänsä jopa kolme, mutta suurimman osan aikuiselämästäni olen elänyt ilman läheisyyttä ja hellyyttä. Olen ikäistäni nuoremman näköinen ja oloinen, mutta myönnän, että junani on tainnut jo mennä. En siis haluaisi mitään Gambia-ehdotuksia, vaan siis haluaisin kumppanin, jonka kanssa jakaa elämän hyviä ja huonojakin hetkiä sekä kokea rakkautta. Onko mitään tehtävissä? Mitä voisin tehdä asioiden hyväksi?
Sun pitää 1. suostua puhumaan miesten kanssa ja 2. suostua deiteille miesten kanssa. Ja tehdä nämä asiat myös muiden kuin niiden top 20% miesten suhteen.
Mutta ethän sä noita asioita tee, vaan ruikutat täällä av palstalla muiden mammojen kanssa.
Voisin mennä deiteille, mutta kukaan ei ole pyytänyt sitten vuoden 2010, jolloin tapasin ex-aviomieheni ja siis deittailin häntä ensin. En ole sinänsä muuten vain tositarkoituksella deittaillut ketään muuta kuin kumppaneitani. Mieluusti juttelisin miesten kanssa, mutta eivät he tule juttelemaan missään ruokakaupan jonossa tms. Työpaikalla miehet ovat kuin "veljiä"; en pysty ihastumaan liian tuttuihin miehiin.
Kahdeksaan vuoteen et ole siis avannut keskustelua yhdenkään miehen kanssa deittailumielessä jo nyt valitat täällä miten maailma on julma ja epäoikeudenmukainen ja miehet aivan luokattoman matalatasoisia. Herää jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missasin nuoruuteni epäonnisiin kaukoihastuksiin ja huonoon etäsuhteeseen. En ymmärtänyt, että minun olisi silloin pitänyt etsiä ihan tosissani elämänkumppania ja olla tiukkana miehelle, joka vain lupaili tulevaisuutta vuodesta toiseen, mutta auhde pysyi etäsuhteena ja lopuksi paljastuikin, että hänellä olikin toinen nainen. Mitä voin enää tehdä?
Olen seksuaalisestikin todella kokematon; kumppaneita on ollut sinänsä jopa kolme, mutta suurimman osan aikuiselämästäni olen elänyt ilman läheisyyttä ja hellyyttä. Olen ikäistäni nuoremman näköinen ja oloinen, mutta myönnän, että junani on tainnut jo mennä. En siis haluaisi mitään Gambia-ehdotuksia, vaan siis haluaisin kumppanin, jonka kanssa jakaa elämän hyviä ja huonojakin hetkiä sekä kokea rakkautta. Onko mitään tehtävissä? Mitä voisin tehdä asioiden hyväksi?
Sun pitää 1. suostua puhumaan miesten kanssa ja 2. suostua deiteille miesten kanssa. Ja tehdä nämä asiat myös muiden kuin niiden top 20% miesten suhteen.
Mutta ethän sä noita asioita tee, vaan ruikutat täällä av palstalla muiden mammojen kanssa.
Voisin mennä deiteille, mutta kukaan ei ole pyytänyt sitten vuoden 2010, jolloin tapasin ex-aviomieheni ja siis deittailin häntä ensin. En ole sinänsä muuten vain tositarkoituksella deittaillut ketään muuta kuin kumppaneitani. Mieluusti juttelisin miesten kanssa, mutta eivät he tule juttelemaan missään ruokakaupan jonossa tms. Työpaikalla miehet ovat kuin "veljiä"; en pysty ihastumaan liian tuttuihin miehiin.
Kahdeksaan vuoteen et ole siis avannut keskustelua yhdenkään miehen kanssa deittailumielessä jo nyt valitat täällä miten maailma on julma ja epäoikeudenmukainen ja miehet aivan luokattoman matalatasoisia. Herää jo.
No siis melkein päivittäin kävelen Helsingin keskustassa ja kukaan mies ei ole tullut juttelemaan tai ehdottamaan treffejä (exänikin tapasin ensin muissa yhteyksissä ja netissä). Olen niin vanhanaikainen, että mielestäni miehen pitää tehdä aloite.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on mahdollisuus, mutta se että kuinka todennäköisestä hyvän miehen löytäminen on niin se on sitten aivan toinen juttu.
Vaikuttaa paljon kuinka mielenkiintoiseksi miehet sinut kokevat ja se onko sinulla lapsia ja myös missä päin Suomea ap asuu, pienillä paikkakunnilla voi olla vähän vaikeaa löytää ketään vaikka itse olisikin kaikinpuolin ok.
No siis mulla ei ole ollut hyvää miestä edes nuorena. Kaikki kolme olivat persoonallisuushäiriöisiä ja kaksi heistä erittäin väkivaltaisiakin. Odottelin aina, että jossain tapaisin mukavan, normaalin miehen, mutta eipä sellaista tilannetta tullut koskaan. Ne persoonallisuushäiriöiset varmaankin kiinnostuivat minusta siksi, kun huomasivat heikkouteni ja huonon itsetuntoni, joten olin helppo nujerrettava. Lisäksi ihastuessani palvoin sitä kumppaniani, kunnes he "kyllästyivät" minuun ja rupesivat väkivaltaisiksi.
T. Ap
Vakka kantensa valitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missasin nuoruuteni epäonnisiin kaukoihastuksiin ja huonoon etäsuhteeseen. En ymmärtänyt, että minun olisi silloin pitänyt etsiä ihan tosissani elämänkumppania ja olla tiukkana miehelle, joka vain lupaili tulevaisuutta vuodesta toiseen, mutta auhde pysyi etäsuhteena ja lopuksi paljastuikin, että hänellä olikin toinen nainen. Mitä voin enää tehdä?
Olen seksuaalisestikin todella kokematon; kumppaneita on ollut sinänsä jopa kolme, mutta suurimman osan aikuiselämästäni olen elänyt ilman läheisyyttä ja hellyyttä. Olen ikäistäni nuoremman näköinen ja oloinen, mutta myönnän, että junani on tainnut jo mennä. En siis haluaisi mitään Gambia-ehdotuksia, vaan siis haluaisin kumppanin, jonka kanssa jakaa elämän hyviä ja huonojakin hetkiä sekä kokea rakkautta. Onko mitään tehtävissä? Mitä voisin tehdä asioiden hyväksi?
Sun pitää 1. suostua puhumaan miesten kanssa ja 2. suostua deiteille miesten kanssa. Ja tehdä nämä asiat myös muiden kuin niiden top 20% miesten suhteen.
Mutta ethän sä noita asioita tee, vaan ruikutat täällä av palstalla muiden mammojen kanssa.
Voisin mennä deiteille, mutta kukaan ei ole pyytänyt sitten vuoden 2010, jolloin tapasin ex-aviomieheni ja siis deittailin häntä ensin. En ole sinänsä muuten vain tositarkoituksella deittaillut ketään muuta kuin kumppaneitani. Mieluusti juttelisin miesten kanssa, mutta eivät he tule juttelemaan missään ruokakaupan jonossa tms. Työpaikalla miehet ovat kuin "veljiä"; en pysty ihastumaan liian tuttuihin miehiin.
Kahdeksaan vuoteen et ole siis avannut keskustelua yhdenkään miehen kanssa deittailumielessä jo nyt valitat täällä miten maailma on julma ja epäoikeudenmukainen ja miehet aivan luokattoman matalatasoisia. Herää jo.
Yhteen ihastuin ihan vakavissani noin vuosi sitten, mutta hän on noin 20 vuotta vanhempi, naimisissa sekä hoitava lääkärini. Ja hänen kanssaan en käynyt koskaan treffeillä, sillä en kelvannut hänelle treffiseuraksi. Muista en ole ollut kiinnostunut edes.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on mahdollisuus, mutta se että kuinka todennäköisestä hyvän miehen löytäminen on niin se on sitten aivan toinen juttu.
Vaikuttaa paljon kuinka mielenkiintoiseksi miehet sinut kokevat ja se onko sinulla lapsia ja myös missä päin Suomea ap asuu, pienillä paikkakunnilla voi olla vähän vaikeaa löytää ketään vaikka itse olisikin kaikinpuolin ok.
No siis mulla ei ole ollut hyvää miestä edes nuorena. Kaikki kolme olivat persoonallisuushäiriöisiä ja kaksi heistä erittäin väkivaltaisiakin. Odottelin aina, että jossain tapaisin mukavan, normaalin miehen, mutta eipä sellaista tilannetta tullut koskaan. Ne persoonallisuushäiriöiset varmaankin kiinnostuivat minusta siksi, kun huomasivat heikkouteni ja huonon itsetuntoni, joten olin helppo nujerrettava. Lisäksi ihastuessani palvoin sitä kumppaniani, kunnes he "kyllästyivät" minuun ja rupesivat väkivaltaisiksi.
T. Ap
Vakka kantensa valitsee.
Tiedän olevani narsistimagneetti. Niiltä kilteiltä ja normaaleilta (varatuilta) saan vain pakkeja. En ole koskaan ihastunut keneenkään normaaliin, tasapainoiseen ja vapaaseen. Ko. varatuilta olen sitten saanut elämäni ainoat (2 kertaa) pakit.
Yhtä varattua ihailin vain kauempaa; en koskaan jutellut hänen kanssaan, sillä rohkeuteni ei riittänyt. Odotin aina vain, että hän arvaisi ajatukseni ja tekisi aloitteen sekä kirjoittelin suomi24:lle joskus 10-12 vuotta sitten siinä toivossa, että hän bongaisi kirjoitukseni ja tajuaisi, miten ihastunut olin häneen. Olen hieman katkera sinänsä.
T. Ap
Minäkin olen nyt täyttänyt 40, yksi lapsi on mutta olen todella kokematon miesten kanssa. Pisin ja ns oikein tai ainoa ns oikea suhde oli nuorena parikymppisenä ennen lasta. Tosin se mies ei halunnut perhettä, ei sitoutumista joten muutin omilleni ja erosimme. Siinäpä se oikea juttu oli. Lapsi on lyhyestä jutusta ja yli 25 vuotiaana pientä treffailua muutama kuukausi kummempaa ei ole ollut.
En valita asiasta tosin kellekään kuten miechet tekevät. Olen aina ottanut vastuun omasta elämästäni, pakkokin ollut kun aina sinkku ollut. Hyviäkin puolia: ei maksuhäiriömerkintää, ei väkivaltaa, ei pettämisiä, oma vapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko infj?
T. Takes one to know one
Miksi et voisi löytää? Sinähän olet itse kuvauksesi perusteella löytö.
Nuorekas ja etsit rakkautta. Oman ikäisistä naisista suurella osalla se iso rakkaus on jo koettu, lapset on hankittu, ja nyt haussa on "kevyempi" viikonlopputapailusuhde.
Olen sinun ikäisesti mutta edellinen treffikumppanini oli lähes 15v nuorempi. Siksi koska ikäiseni mies on kiinnostunut vain nuoremmista naisista eikä oman ikäisistä...
Menitkö ansaan? ;)
Ei, vaan siksi koska nuorempi nainen koki elämän olevan edessä - ei takana. Se vetosi minuun. Jos löytäisin samalla tavalla ajattelevan oman ikäisen naisen, sehän olisi parasta.
Myös 2/49 vaikutti sympaattiselta tapaukselta.
Totta kai voitte löytää. Mutta se voi edellyttää aloitteellisuutta, rohkeutta ja heittäytymistä. Omat heikkouteni tulivatkin listattua samalla, ja ne ovat pääsyy ikisinkkuuteeni :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tähänkekseliäsnimimerkki kirjoitti:
Miksi et voisi löytää? Sinähän olet itse kuvauksesi perusteella löytö.
Nuorekas ja etsit rakkautta. Oman ikäisistä naisista suurella osalla se iso rakkaus on jo koettu, lapset on hankittu, ja nyt haussa on "kevyempi" viikonlopputapailusuhde.
Olen sinun ikäisesti mutta edellinen treffikumppanini oli lähes 15v nuorempi. Siksi koska ikäiseni mies on kiinnostunut vain nuoremmista naisista eikä oman ikäisistä...
Menitkö ansaan? ;)
Ei, vaan siksi koska nuorempi nainen koki elämän olevan edessä - ei takana. Se vetosi minuun. Jos löytäisin samalla tavalla ajattelevan oman ikäisen naisen, sehän olisi parasta.
Myös 2/49 vaikutti sympaattiselta tapaukselta.
Totta kai voitte löytää. Mutta se voi edellyttää aloitteellisuutta, rohkeutta ja heittäytymistä. Omat heikkouteni tulivatkin listattua samalla, ja ne ovat pääsyy ikisinkkuuteeni :)
Heh, luettuani ap:n kommentteja...oikaisen hieman lausuntoani. Isoja turn-offeja olisivat seuraavat:
- kiintyminen narsisteihin/pettäjiin ym
- varatun iskeminen
- ihastuminen statukseen
- miehen nostaminen jalustalle
- shoppailulistat (ulkonäkö, varallisuus ja asema)
- "miehen kuuluu tehdä aloite"
Oot kyllä aika epätoivoinen hopeapuuma. Samanikäiset miehet tuskin ovat kiinnostuneita kun et voi saada lapsia mutta jos et kavahda 6-kymppisiä niin sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oot kyllä aika epätoivoinen hopeapuuma. Samanikäiset miehet tuskin ovat kiinnostuneita kun et voi saada lapsia mutta jos et kavahda 6-kymppisiä niin sitten.
Voin mä itse asiassa saada lapsia ja olen tasan 40.
Kuusikymppinenkin voisi käydä, mutta kun jo parikymppisenä heilastelin vuosikaudet sem viisikymppisen kanssa, niin mieluusti ehkä vähän nuoremman miehen haluaisin (n. 35-55 olisi ideaali ikähaarukka). Niin ja mulle kelpaisi nainenkin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tässä on tullut sellainen lista turn-offeja, että suosittelen unohtamaan unelmat mistään oikeasta parisuhteesta.
Ja siis vielä itse asiassa haluaisin ehkäpä kaksi lasta.
Näytän myös noin kolmekymppiseltä (oikeasti). Olen myös jotenkin tosi nuoren oloinen livenä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä on tullut sellainen lista turn-offeja, että suosittelen unohtamaan unelmat mistään oikeasta parisuhteesta.
Kerro ne pahimmat turn-offit. Pahoittelen, että olen katkera; mulla on vain ollut todella ikäviä parisuhdekokemuksia. Olen melkeinpä teinin tasolla emotionaalisesti edelleen.
No pari lasta on jo aika ufoa fantasiaa - yhteen voi olla saumoja. Minä olen ikäisesi, ja parikymppisen äiti. Olen melko varma etten enää ”raskaantuisi” ihan helpolla - vaikka vaihdwvuosioireita ei vielä olekaaan.
Itse löysin miehen nelikymppisenä, siihen aikaan moni juuri eroaa. Muutettiin sika nopeesti yhteen, mulla on poika, hänellä tyttö.
En löytänyt netistä, vaan työpaìkalta. Nettimiehistä en oo kuullut mitään hyvää. Pinnallista, epäluotettavaa väkeä kuulemma.
Alue: Aihe vapaa
Tykkään tanssia, mutta siis dance-/pop-musiikkia discossa/yökerhossa. Ainoa ongelma vain on se, että keskityn tanssimiseen ja musiikkiin ja siinä se mies on vain rasite. Toisaalta olen liian vanha menemään enää yökerhoihin tai discoihin. En pidä mistään iskelmästä tai paritansseista.
T. Ap