Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko nelikymppisenä naisena enää mitään toivoa saada rakkautta elämäänsä?
25.03.2018 |
Missasin nuoruuteni epäonnisiin kaukoihastuksiin ja huonoon etäsuhteeseen. En ymmärtänyt, että minun olisi silloin pitänyt etsiä ihan tosissani elämänkumppania ja olla tiukkana miehelle, joka vain lupaili tulevaisuutta vuodesta toiseen, mutta auhde pysyi etäsuhteena ja lopuksi paljastuikin, että hänellä olikin toinen nainen. Mitä voin enää tehdä?
Olen seksuaalisestikin todella kokematon; kumppaneita on ollut sinänsä jopa kolme, mutta suurimman osan aikuiselämästäni olen elänyt ilman läheisyyttä ja hellyyttä. Olen ikäistäni nuoremman näköinen ja oloinen, mutta myönnän, että junani on tainnut jo mennä. En siis haluaisi mitään Gambia-ehdotuksia, vaan siis haluaisin kumppanin, jonka kanssa jakaa elämän hyviä ja huonojakin hetkiä sekä kokea rakkautta. Onko mitään tehtävissä? Mitä voisin tehdä asioiden hyväksi?
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^Mutta siis halusin olla toki aina uskollinen sille kaukorakkaudellekin ja kielsin itseltäni kaikki muut mielenkiinnonkohteet ihmissuhteissa. Sama juttu oli teininä ja parikymppisenä sekä sen pitkän säädön jälkeen, kun siis teininä varasin itseäni yhdelle pop-tähdelle, parikymppisenä yhdelle opettajalleni jne.
Nyt meni varmaan jo tarinan puolelle, sillä eihän noin typeriä ihmisiä voi enää olla! :D Poptähteen ihastujat ovat kyllä ihan jotakin 8-13 vuotiaita.. Noloa.
No siis mä olin silloin 13-18 ja 18-vuotiaana ihastuinkin yhteen luennoitsijaan ja sitä jatkui 23-vuotiaaksi saakka, jolloin tapasin kesätöissä sen duunarimiehen. Ja aitten taas kolmenkympin korvilla ihastuin salaa työpaikan mieheen, joka vähän flirttaili, mutta en sitten koskaan uskaltautunut juttelemaan hänen kanssaan ja huomasinkin, että hänellä olikin sormus. Siihenkin meni pari vuotta jne.
Mitä sitten olet tehnyt noin kymmenen vuotta? Et kyllä kuulosta miltään unelmien naiselta, vaan oikeastaan aika hankalalta ja hyvin eksyneeltä mammalta, jolla ei ole mitään annettavaa kenellekään. En osaa oikein kuvitella sinulle minkäänlaista miestä. Itsevarma mies ei tuollaista perässä vedettävää naista halua, ujo ja rauhallinen mies taas ei saa sinusta mitään irti jne. Mitä annettavaa sinulla miehelle olisi, missä olet hyvä? Mitkä ovat vahvuutesi? Minkälaista työtä teet?
Olin väkivaltaisen miehen kanssa kimpassa päälle kolmekymppisestä toissavuoteen saakka. Hän inhosi minua kumppaninaan monellakin tasolla. Olet oikeassa, minulla ei ole oikein kenellekään mitään annettavaa. Ja kukaan ei halua liian hellyydenkipeää, tavallaan naiivia ja yliromanttista aikuista naistakaan, kun olen kuitenkin melko tavis kuitenkin (en mikään huippukaunis, vaan persoonallisella tavalla ok-näköinen parhaimmillani sekä hoikka ja sopusuhtainen).
Sinänsä olen opiskellut erittäin paljon, matkustellut paljon, asunut ulkomaillakin ja mulla on taiteellista lahjakkuutta, mutta koko aikuisikäni on mennyt juostessa jonkun ihastuksen perässä ja elämällä sen ihastukseni kautta, samalla itse hiipuen. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli siis salitreeni ja parempi itseluottamus voisivat auttaa hieman. Voiko _kukaan_ mies aidosti haluta tämän ikäistä naista vai kaipaisiko se mies jatkuvasti niitä hyvännäköisiä alle 25-vuotiaita naisia (itsehän olin alle kaksvitosenakin sellainen ei-toivottu harmaavarpunen) kuitenkin salaa?
Olin itse siis naimisissakin päälle kolmekymppisenä pari vuotta ja tuo ikäongelma vaikutti jo silloin, sillä aviomieheni valitti mulle iästäni aivan jatkuvalla syötöllä ja harmitteli sitä, että joutui tyytymään minuun, kun olisi halunnut hänkin sellaisen maksimissaan 25-vuotiaan naisen, ja mieluiten lyhytkokoisen, itevarman ja isorintaisen.
Exääni harmitti pituuteni (sinänsä maltilliset 174 cm) ja liian pitkät sääreni...hänen mielestään olin epäeroottinen, liian pitkä, pienirintainen (B-kuppi) ja isopeppuinen (normaalin rajoissa kuitenkin) honkkeli. Sain kuulla moitteita ulkonäöstäni ja varsinkin iästäni ja kitinää aivan jatkuvasti. Lisäksi olin liian tylsä ja asiallinen hänen mielestään. :/ Mulla on ollut oikeasti tosi huono tuuri ihmissuhteissa tai sitten olen vain fyysisesti täysin epäkelpo.
En kyllä itse jaksa edelleenkään uskoa, että suurinosa miehistä ajattelee noin. Itse ainakin olen käytännössä rajannut alle 30v pois. En usko, että itseä reilusti nuoremmilla olisi sama elämänkatsomus tai elämäntilanne kuin itsellä. Okei voihan siellä 28-29v kohdalla joku olla, mutta en usko.
En kyllä toisaalta usko kyllä siihenkään, että alle 30v naisilla kiinnostaisi 35v mies edes. Luulisi kai niille löytyvän oman ikäistäkin seuraa.
Jos mies sanoo, oman ikäinen nainen on liian vanha niin idioottihan se on.
M35
Hankalaa on. Ei yli 40v nainen miehiä enää kiinnosta. terv. 42v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paremmat mahdollisuudet kuin samanikäisellä miehellä.
Huikean paljon paremmat! Aivan toista luokkaa!
Mutta usein on todettu se, että kaikenikäiset miehet haluavat niitä alle 25-vuotiaita naisia. Eli siis ne yli 25-vuotiaat ovat ei-toivottua tauhkaa siinä pelissä. Samoin toki ne kaikki "ylimääräiset" miehet, joita ne alle 25-vuotiaat naiset eivät kelpuuta itselleen.
Eli vain pieni eliittijoukko pariutuu onnellisina ja muut jäävät sinkuiksi tai tyytyvät johonkin inhoamaansa ihmiseen. Poikkeuksena ovat vielä ne vanhat pariskunnat, jotka ovat tavalleet toisensa parhaassa iässään nuorina - he saattavat rakkauden voimin nauttia liitoistaan. Muut ovatkin ihmissuhteiden osalta täysin menetettyjä tapauksia.
On vain niin lohdutonta, kun ei ikänsä vuoksi ole edes _teoreettista mahdollisuutta_ rakkauteen enää. Naisen ainoa mahdollisuus on pariutua nuorena hyvän ja luotettavan miehen kanssa; muuten ihmissuhteissa tulevaisuus on tuhoon tuomittu.
T. Ap
Ei ole. Rakkaus on naisen aivojen lapsellinen ja vaarallinen häiriötila joka häivyttää kaiken järjen ja harkinnan. Miljoonia ihmisiä maailmassa on tapettu vi tun voimalla ja per seen pihtaamisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina on mahdollisuus, mutta se että kuinka todennäköisestä hyvän miehen löytäminen on niin se on sitten aivan toinen juttu.
Vaikuttaa paljon kuinka mielenkiintoiseksi miehet sinut kokevat ja se onko sinulla lapsia ja myös missä päin Suomea ap asuu, pienillä paikkakunnilla voi olla vähän vaikeaa löytää ketään vaikka itse olisikin kaikinpuolin ok.
Vierailija kirjoitti:
Aina on mahdollisuus, mutta se että kuinka todennäköisestä hyvän miehen löytäminen on niin se on sitten aivan toinen juttu.
Vaikuttaa paljon kuinka mielenkiintoiseksi miehet sinut kokevat ja se onko sinulla lapsia ja myös missä päin Suomea ap asuu, pienillä paikkakunnilla voi olla vähän vaikeaa löytää ketään vaikka itse olisikin kaikinpuolin ok.
No siis mulla ei ole ollut hyvää miestä edes nuorena. Kaikki kolme olivat persoonallisuushäiriöisiä ja kaksi heistä erittäin väkivaltaisiakin. Odottelin aina, että jossain tapaisin mukavan, normaalin miehen, mutta eipä sellaista tilannetta tullut koskaan. Ne persoonallisuushäiriöiset varmaankin kiinnostuivat minusta siksi, kun huomasivat heikkouteni ja huonon itsetuntoni, joten olin helppo nujerrettava. Lisäksi ihastuessani palvoin sitä kumppaniani, kunnes he "kyllästyivät" minuun ja rupesivat väkivaltaisiksi.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot järkyttävän negatiivinen ja pessimistinen ihminen. Et edes halua miestä, vaan haluat tekosyyn, jonka vuoksi sun ei ikinä tarvitsisi kantaa vastuuta itsestäsi ja ongelmistasi. Et itsekään usko, että tilanne on toivoton, mutta yrität epätoivoisesti vakuutella itsellesi niin. Sä tiedät toimivasi väärin ja sen vuoksi tulet vaan katkeroitumaan, mikäli et ota itseäsi niskasta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Aina on mahdollisuus, mutta se että kuinka todennäköisestä hyvän miehen löytäminen on niin se on sitten aivan toinen juttu.
Vaikuttaa paljon kuinka mielenkiintoiseksi miehet sinut kokevat ja se onko sinulla lapsia ja myös missä päin Suomea ap asuu, pienillä paikkakunnilla voi olla vähän vaikeaa löytää ketään vaikka itse olisikin kaikinpuolin ok.
Asun Helsingin kantakaupungissa. Täällä sinänsä on enemmän naisia kuin miehiä, joten vallitsee "miesten markkinat".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^Mutta siis halusin olla toki aina uskollinen sille kaukorakkaudellekin ja kielsin itseltäni kaikki muut mielenkiinnonkohteet ihmissuhteissa. Sama juttu oli teininä ja parikymppisenä sekä sen pitkän säädön jälkeen, kun siis teininä varasin itseäni yhdelle pop-tähdelle, parikymppisenä yhdelle opettajalleni jne.
Nyt meni varmaan jo tarinan puolelle, sillä eihän noin typeriä ihmisiä voi enää olla! :D Poptähteen ihastujat ovat kyllä ihan jotakin 8-13 vuotiaita.. Noloa.
No siis mä olin silloin 13-18 ja 18-vuotiaana ihastuinkin yhteen luennoitsijaan ja sitä jatkui 23-vuotiaaksi saakka, jolloin tapasin kesätöissä sen duunarimiehen. Ja aitten taas kolmenkympin korvilla ihastuin salaa työpaikan mieheen, joka vähän flirttaili, mutta en sitten koskaan uskaltautunut juttelemaan hänen kanssaan ja huomasinkin, että hänellä olikin sormus. Siihenkin meni pari vuotta jne.
Mitä sitten olet tehnyt noin kymmenen vuotta? Et kyllä kuulosta miltään unelmien naiselta, vaan oikeastaan aika hankalalta ja hyvin eksyneeltä mammalta, jolla ei ole mitään annettavaa kenellekään. En osaa oikein kuvitella sinulle minkäänlaista miestä. Itsevarma mies ei tuollaista perässä vedettävää naista halua, ujo ja rauhallinen mies taas ei saa sinusta mitään irti jne. Mitä annettavaa sinulla miehelle olisi, missä olet hyvä? Mitkä ovat vahvuutesi? Minkälaista työtä teet?
Olin väkivaltaisen miehen kanssa kimpassa päälle kolmekymppisestä toissavuoteen saakka. Hän inhosi minua kumppaninaan monellakin tasolla. Olet oikeassa, minulla ei ole oikein kenellekään mitään annettavaa. Ja kukaan ei halua liian hellyydenkipeää, tavallaan naiivia ja yliromanttista aikuista naistakaan, kun olen kuitenkin melko tavis kuitenkin (en mikään huippukaunis, vaan persoonallisella tavalla ok-näköinen parhaimmillani sekä hoikka ja sopusuhtainen).
Sinänsä olen opiskellut erittäin paljon, matkustellut paljon, asunut ulkomaillakin ja mulla on taiteellista lahjakkuutta, mutta koko aikuisikäni on mennyt juostessa jonkun ihastuksen perässä ja elämällä sen ihastukseni kautta, samalla itse hiipuen. :/
Eikös tämä tarkoita, ettet "tyydy" semmoiseen mieheen, joka voisi rakastastaa sinua, olla loppuelämän kumppani? Kovasti siltä kuulostaa. Eli, nelikymmpisenä naisena on toivoa saada rakkautta elämäänsä, mutta en tiedä onko sinulla. Teet vääriä valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Oot järkyttävän negatiivinen ja pessimistinen ihminen. Et edes halua miestä, vaan haluat tekosyyn, jonka vuoksi sun ei ikinä tarvitsisi kantaa vastuuta itsestäsi ja ongelmistasi. Et itsekään usko, että tilanne on toivoton, mutta yrität epätoivoisesti vakuutella itsellesi niin. Sä tiedät toimivasi väärin ja sen vuoksi tulet vaan katkeroitumaan, mikäli et ota itseäsi niskasta kiinni.
Uskon kyllä, että tilanne on toivoton ainakin omalla kohdallani. Olen tosi rakkauden- ja läheisyudenkaipuinen ja tavallaan olen yrittänyt asennoitua siten, että lopun elämäni olen yksin juuri siksi, kun juna meni jo. Kieltämättä se toivottomuus tuo turvaakin, eipähän tarvitse kokea torjutuksi tulemisen tunnetta ja tilanteeni on tasaisin masentava ja yksinäinen. En kyllä tiedä, miten voisin katkaista tätä kierrettä edes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^Mutta siis halusin olla toki aina uskollinen sille kaukorakkaudellekin ja kielsin itseltäni kaikki muut mielenkiinnonkohteet ihmissuhteissa. Sama juttu oli teininä ja parikymppisenä sekä sen pitkän säädön jälkeen, kun siis teininä varasin itseäni yhdelle pop-tähdelle, parikymppisenä yhdelle opettajalleni jne.
Nyt meni varmaan jo tarinan puolelle, sillä eihän noin typeriä ihmisiä voi enää olla! :D Poptähteen ihastujat ovat kyllä ihan jotakin 8-13 vuotiaita.. Noloa.
No siis mä olin silloin 13-18 ja 18-vuotiaana ihastuinkin yhteen luennoitsijaan ja sitä jatkui 23-vuotiaaksi saakka, jolloin tapasin kesätöissä sen duunarimiehen. Ja aitten taas kolmenkympin korvilla ihastuin salaa työpaikan mieheen, joka vähän flirttaili, mutta en sitten koskaan uskaltautunut juttelemaan hänen kanssaan ja huomasinkin, että hänellä olikin sormus. Siihenkin meni pari vuotta jne.
Mitä sitten olet tehnyt noin kymmenen vuotta? Et kyllä kuulosta miltään unelmien naiselta, vaan oikeastaan aika hankalalta ja hyvin eksyneeltä mammalta, jolla ei ole mitään annettavaa kenellekään. En osaa oikein kuvitella sinulle minkäänlaista miestä. Itsevarma mies ei tuollaista perässä vedettävää naista halua, ujo ja rauhallinen mies taas ei saa sinusta mitään irti jne. Mitä annettavaa sinulla miehelle olisi, missä olet hyvä? Mitkä ovat vahvuutesi? Minkälaista työtä teet?
Olin väkivaltaisen miehen kanssa kimpassa päälle kolmekymppisestä toissavuoteen saakka. Hän inhosi minua kumppaninaan monellakin tasolla. Olet oikeassa, minulla ei ole oikein kenellekään mitään annettavaa. Ja kukaan ei halua liian hellyydenkipeää, tavallaan naiivia ja yliromanttista aikuista naistakaan, kun olen kuitenkin melko tavis kuitenkin (en mikään huippukaunis, vaan persoonallisella tavalla ok-näköinen parhaimmillani sekä hoikka ja sopusuhtainen).
Sinänsä olen opiskellut erittäin paljon, matkustellut paljon, asunut ulkomaillakin ja mulla on taiteellista lahjakkuutta, mutta koko aikuisikäni on mennyt juostessa jonkun ihastuksen perässä ja elämällä sen ihastukseni kautta, samalla itse hiipuen. :/
Eikös tämä tarkoita, ettet "tyydy" semmoiseen mieheen, joka voisi rakastastaa sinua, olla loppuelämän kumppani? Kovasti siltä kuulostaa. Eli, nelikymmpisenä naisena on toivoa saada rakkautta elämäänsä, mutta en tiedä onko sinulla. Teet vääriä valintoja.
En ihastu kovinkaan helposti silleen ihan "tosissani". Ja sitten ihastun juuri niihin luennoitsijoihin, julkkiksiin tai hoitaviin lääkäreihin ym. Jotenkin se auktoriteettiasema saa minut näkemään sen toisen viehättävämmässä valossa. Ilman sitä en ehkä edes kiinnostuisi siitä samasta henkilöstä siten. Haluan aina nostaa sen ihastukseni "jalustalle" ja erilleen itsestäni.
En ole kohdannut mitään mukavia, normaaleja ja silmääni miellyttäviä sekä riittävän älykkäitä miehiä koskaan. Eivät he ole tulleet esittäytymään minulle missään. Lisäksi kieltämättä olen todella visuaalinen, joten haluaisin jotenkin silmiäni miellyttävän näköisen kumppanin. Ei tarvitse olla treenattu tai hoikkakaan, mutta siis normaalipainoinen edes sekä jotenkin miellyttävät kasvot.
Vierailija kirjoitti:
Missasin nuoruuteni epäonnisiin kaukoihastuksiin ja huonoon etäsuhteeseen. En ymmärtänyt, että minun olisi silloin pitänyt etsiä ihan tosissani elämänkumppania ja olla tiukkana miehelle, joka vain lupaili tulevaisuutta vuodesta toiseen, mutta auhde pysyi etäsuhteena ja lopuksi paljastuikin, että hänellä olikin toinen nainen. Mitä voin enää tehdä?
Olen seksuaalisestikin todella kokematon; kumppaneita on ollut sinänsä jopa kolme, mutta suurimman osan aikuiselämästäni olen elänyt ilman läheisyyttä ja hellyyttä. Olen ikäistäni nuoremman näköinen ja oloinen, mutta myönnän, että junani on tainnut jo mennä. En siis haluaisi mitään Gambia-ehdotuksia, vaan siis haluaisin kumppanin, jonka kanssa jakaa elämän hyviä ja huonojakin hetkiä sekä kokea rakkautta. Onko mitään tehtävissä? Mitä voisin tehdä asioiden hyväksi?
Sun pitää 1. suostua puhumaan miesten kanssa ja 2. suostua deiteille miesten kanssa. Ja tehdä nämä asiat myös muiden kuin niiden top 20% miesten suhteen.
Mutta ethän sä noita asioita tee, vaan ruikutat täällä av palstalla muiden mammojen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kohdannut mitään mukavia, normaaleja ja silmääni miellyttäviä sekä riittävän älykkäitä miehiä koskaan. Eivät he ole tulleet esittäytymään minulle missään.
M.O.T. vika on 110% sinussa itsessäsi ja täysin sfääreissä olevissa vaatimuksissasi
Vierailija kirjoitti:
En ole kohdannut mitään mukavia, normaaleja ja silmääni miellyttäviä sekä riittävän älykkäitä miehiä koskaan. Eivät he ole tulleet esittäytymään minulle missään.
M.O.T. vika on 110% sinussa itsessäsi ja täysin sfääreissä olevissa vaatimuksissasi
Siis silmää miellyttävä ulkoisesti keskiverto sekä keskivertoa hieman älykkäämpi mies on täysin epärealistinen haave minulle? Itse olen läpäissyt Mensan pääsyrajan, mutta ei miehen tarvitse olla mitään Mensa-tasoa, vaan vain hieman keskivertoa älykkäämpi riittäisi, jotta kommunikointi olisi helpompaa. Ex-puolisoni olivat kaikki minua "tyhmempiä" testimielessä, mutta ei se minua haitannut. Ongelmaksi koitui se väkivaltaisuus sekä ensimmäisen kumppanin kohdalla pettäminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missasin nuoruuteni epäonnisiin kaukoihastuksiin ja huonoon etäsuhteeseen. En ymmärtänyt, että minun olisi silloin pitänyt etsiä ihan tosissani elämänkumppania ja olla tiukkana miehelle, joka vain lupaili tulevaisuutta vuodesta toiseen, mutta auhde pysyi etäsuhteena ja lopuksi paljastuikin, että hänellä olikin toinen nainen. Mitä voin enää tehdä?
Olen seksuaalisestikin todella kokematon; kumppaneita on ollut sinänsä jopa kolme, mutta suurimman osan aikuiselämästäni olen elänyt ilman läheisyyttä ja hellyyttä. Olen ikäistäni nuoremman näköinen ja oloinen, mutta myönnän, että junani on tainnut jo mennä. En siis haluaisi mitään Gambia-ehdotuksia, vaan siis haluaisin kumppanin, jonka kanssa jakaa elämän hyviä ja huonojakin hetkiä sekä kokea rakkautta. Onko mitään tehtävissä? Mitä voisin tehdä asioiden hyväksi?
Sun pitää 1. suostua puhumaan miesten kanssa ja 2. suostua deiteille miesten kanssa. Ja tehdä nämä asiat myös muiden kuin niiden top 20% miesten suhteen.
Mutta ethän sä noita asioita tee, vaan ruikutat täällä av palstalla muiden mammojen kanssa.
Voisin mennä deiteille, mutta kukaan ei ole pyytänyt sitten vuoden 2010, jolloin tapasin ex-aviomieheni ja siis deittailin häntä ensin. En ole sinänsä muuten vain tositarkoituksella deittaillut ketään muuta kuin kumppaneitani. Mieluusti juttelisin miesten kanssa, mutta eivät he tule juttelemaan missään ruokakaupan jonossa tms. Työpaikalla miehet ovat kuin "veljiä"; en pysty ihastumaan liian tuttuihin miehiin.
Hoh hoijaa, mars tansseihin pyörimään, sieltä löytyy miehiä. On nähtävä vaivaa enempi asian eteen :D jos ei osaa tanssia, niin sitten vaan ensin tanssikurssille. Sieltä olen minäkin yli viisikymppinen nainen rakkaan ystävän löytänyt :) ei kannata roikkua netin deitti palstoilla, sokkotreffit tosi tylsiä, livenä vaan miehiä jahtaamaan tanssin pyörteisiin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kohdannut mitään mukavia, normaaleja ja silmääni miellyttäviä sekä riittävän älykkäitä miehiä koskaan. Eivät he ole tulleet esittäytymään minulle missään.
M.O.T. vika on 110% sinussa itsessäsi ja täysin sfääreissä olevissa vaatimuksissasi
Siis silmää miellyttävä ulkoisesti keskiverto sekä keskivertoa hieman älykkäämpi mies on täysin epärealistinen haave minulle? Itse olen läpäissyt Mensan pääsyrajan, mutta ei miehen tarvitse olla mitään Mensa-tasoa, vaan vain hieman keskivertoa älykkäämpi riittäisi, jotta kommunikointi olisi helpompaa. Ex-puolisoni olivat kaikki minua "tyhmempiä" testimielessä, mutta ei se minua haitannut. Ongelmaksi koitui se väkivaltaisuus sekä ensimmäisen kumppanin kohdalla pettäminen.
Naisten mielestä 80% miehistä on alle keskiarvon, tutkittu juttu. Muuallakin, kuin okcllä. Et tiedä, mikä on keskiarvo ulkonäössä.
Sinä haluat miehiä, joille sinä ole aina vaan side piece, helppo, kun nyt ei ole parempaakaan. Tämä on kuin tekaistu juttu, liian hyvin muottiin istuva.
Vierailija kirjoitti:
Paremmat mahdollisuudet kuin samanikäisellä miehellä.
Aijaa. Täältä ja muualtakin olen lukenut, että vanhemmat miehet pääsevät valitsemaan. Kuulemma mies paranee vanhetessaan. :)
Alue: Aihe vapaa
Minkä lisäksi melko suuri osa yksinäisistä naisista ei suhdetta kaipaa. Nelikymppisten sinkkumarkkinoilla on ehkä kolme miestä yhtä naista kohti, joten ap:lla riittää valinnanvaraa, jos tosissaan leikkiin ryhtyy.