ujo ja arka nainen
Olen ujo ja väritön persoona. Toiset pitävät minua vain taakkana ja välttelevät parhaansa mukaan. En tule koskaan työllistymään, sillä ryssin kaikki haastattelut ja työkokemus on olematonta (en kelpaa edes varastohommiin). Kavereita ei minulla ole (tai on muutama, jotka vaan koittavat hyötyä minusta). Olenkin harkinnut, että ryhtyisin vetämään huumeita ja pyrkisin joihinkin huumeporukoihin. Elämäni tulee kuitenkin olemaan säälittävää kitkuttamista, joten miksi en eläisi edes hetken onnellista ja tapahtumarikasta elämää.
Kommentit (131)
Vierailija kirjoitti:
Onko nyt kyse ujoudesta vai jostain muusta? Olen aina ollut ujo, mutta ei se ole noin paljon vaikuttanut elämääni. Tosin en ehkä ole äärimmäisen ujo.
Pienenä olin melko rohkea (leikkeihin oli yksinkertaista liittyä mukaan), mutta vanhetessani tajusin yhä selkeämmin ja selkeämmin, että olen melko kummallinen. Aloin häpeämään itseäni ja ahdistuin. En ole myöskään koskaan oikein pitänyt puhumisesta. Samoilin metsässä ja mulla oli mielikuvitusystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos selvityksestä. Netissä onkin paljon meditaatio-ohjeita. Täytyy kokeilla illalla ennen nukkumaan menoa (:
ap
Tuolla on hyviä ohjattuja meditaatioita! Usko pois AP, kyllä löydät elämääsi sen sisäisen onnen ja valon lähteesi, joka korjaa kaikki ongelmasi ja täyttää tarpeesi! :)
Mä puhun kokemuksesta, mä olen itsekin hyvin herkkä ja uusissa tilanteissa arka ja ujo. Olen ollut huumemaailmassakin muutaman vuoden, varmaan just samoista syistä, kun sinäkin.
Se, mitä mä siellä näin ja koin, ei TODELLAKAAN, täyttänyt mun tarpeita, vaikka ihmisten seurassa olinkin ja kokemuksia jakamassa. Huomasin vain, että eipäs se sit ollutkaan se mikä mut onnelliseksi tekee.
Sanon rehellisesti, että suurinta mitä koskaan voit löytää, on itsesi. Se täyttää tarpeesi, silloin tunnet olevasi yhtä niiden ihmisten kanssa, kenen seurassa milloinkin olet, koska olet niin täynnä valoa sisältäsi, että jakamalla sitä muille, rikastut sisäisesti entisestään, pelkästään siksi, koska saat jakaa sitä. Etkä edes odota mitään takaisin, se jos mikä on iloa ja onnea. ;) Ja se, että ei tarvitse roikkua kenessäkään, eikä tarvitse enää olla kuin onnen kerjäläinen muiden seassa.
Vierailija kirjoitti:
Käy katsomassa tai lukemassa narkkareiden päivistä silloin kun ovat aineissa ja niistä päivistä kun eivät saa aineita. Myös sitä kun yrittävät päästä huumeista eroon, eli niitä vieroitusoireita. Ne on karmeita! Ota selvää mihin maailmaan olisit menossa!
Ap, en halua pelotella, mutta haluaisitko näyttää tällaiselta:
https://www.stara.fi/2014/07/27/narkomaanien-karmaisevia-muodonmuutoksi…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Resilienssi kirjoitti:
Ala meditoimaan ohjatusti. Voisit saada lisää psykologista joustavuutta ja kykyä selviytyä ja nähdä enemmän vaihtoehtoja kuin huumeet.
Voishan tota kokeilla. Vähän kyllä epäilyttää toi meditoinnin mielensisäisten liikkeiden kontrollointi ja kelaaminen. Olen muutenkin jumissa ajatusteni kanssa.
ap
No se siinä meditoinnissa onkin tarkoituksena, että ei kontrolloi yhtään mitään.
Olet todennäköisesti elänyt koko elämäsi samaistuen ajatuksiisi ja tunteisiisi ja luullut, että Sinä olet se tarina, mitä se mieli sulle koko ajan kertoo. Eli siis toisinsanoen egosi sinulle kertoo. Ja tunteesi johtuvat näistä ajatuksista, mitä sulla on päässäsi. Olet siis ollut egosi hallinnassa ja kuunnellut sitä koko elämäsi, niinkun monet monet muutkin meistä, jotkut jopa koko ikänsä.Mutta meditoinnin avulla, kun pysähdyt ja hengität ja päätät vain _katsella_ niitä ajatuksiasi mitä mielessäsi liikkuu, et kontrolloi, et tee mitään, et takerru mihinkään. Katselet vain niitä. Niin tällöin voit saada oivalluksen siitä, että Sinä et ole yhtä kuin ajatuksesi ja niistä johtuvat tunteesi! Todellisuudessa Sinä olet se kuka katselee niitä ajatuksiasi! Sinä olet Tietoisuus, kuka kokee niitä tunteita. Tällöin alat pikkuiljaa nähdä eron Sinun ja egosi välillä. Eli, että Sinä et olekaan se pieni nalkuttava ääni päässäsi, vaan se, kuka kuuntelee tätä pientä nalkuttavaa ääntä. :D
Meditoinnin jatkuessa, se ero siinä kuuntelijan ja kertojan (egon) välillä kasvaa, kunnes alat saamaan mielenrauhaa, se egon ääni vaimenee. Pääset siis täten kosketuksiin Todellisen itsesi kanssa, joka tekee sinut vapaaksi. ;) Et lopulta enää samaista itsesäsi ajatuksiisi, tunteisiisi ja kehoosi.
Hehe, nämä henkisen polun kulkivat puhuvat aina samoin. Oppinutta puhetta, liturgiaa. Sitten kuitenkin samalla väitetään, että ihan itse on löydetty sisimmästä mukamas joku erillinen oma itsensä. Samaa soopaa mitä alan kirjat ovat täynnä. Ennemmin kannata lukea psykologian aihepiirin kirjoja ja muuta tieteellistä.
Tuolla on hyviä ohjattuja meditaatioita! Usko pois AP, kyllä löydät elämääsi sen sisäisen onnen ja valon lähteesi, joka korjaa kaikki ongelmasi ja täyttää tarpeesi! :)
Mä puhun kokemuksesta, mä olen itsekin hyvin herkkä ja uusissa tilanteissa arka ja ujo. Olen ollut huumemaailmassakin muutaman vuoden, varmaan just samoista syistä, kun sinäkin.
Se, mitä mä siellä näin ja koin, ei TODELLAKAAN, täyttänyt mun tarpeita, vaikka ihmisten seurassa olinkin ja kokemuksia jakamassa. Huomasin vain, että eipäs se sit ollutkaan se mikä mut onnelliseksi tekee.
Sanon rehellisesti, että suurinta mitä koskaan voit löytää, on itsesi. Se täyttää tarpeesi, silloin tunnet olevasi yhtä niiden ihmisten kanssa, kenen seurassa milloinkin olet, koska olet niin täynnä valoa sisältäsi, että jakamalla sitä muille, rikastut sisäisesti entisestään, pelkästään siksi, koska saat jakaa sitä. Etkä edes odota mitään takaisin, se jos mikä on iloa ja onnea. ;) Ja se, että ei tarvitse roikkua kenessäkään, eikä tarvitse enää olla kuin onnen kerjäläinen muiden seassa.[/quote]
Kiitos paljon meditaatio-ohjeista (:
ap
Ap, en halua pelotella, mutta haluaisitko näyttää tällaiselta:
https://www.stara.fi/2014/07/27/narkomaanien-karmaisevia-muodonmuutoksi…]
En haluisia näyttää tuollaiselta. Mutta jotenkin oon pohtinu, että saan pidettyä huumeiden käytön sopivissa rajoissa, jolloin positiiviset vaikutukset korostuvat.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Resilienssi kirjoitti:
Ala meditoimaan ohjatusti. Voisit saada lisää psykologista joustavuutta ja kykyä selviytyä ja nähdä enemmän vaihtoehtoja kuin huumeet.
Voishan tota kokeilla. Vähän kyllä epäilyttää toi meditoinnin mielensisäisten liikkeiden kontrollointi ja kelaaminen. Olen muutenkin jumissa ajatusteni kanssa.
ap
No se siinä meditoinnissa onkin tarkoituksena, että ei kontrolloi yhtään mitään.
Olet todennäköisesti elänyt koko elämäsi samaistuen ajatuksiisi ja tunteisiisi ja luullut, että Sinä olet se tarina, mitä se mieli sulle koko ajan kertoo. Eli siis toisinsanoen egosi sinulle kertoo. Ja tunteesi johtuvat näistä ajatuksista, mitä sulla on päässäsi. Olet siis ollut egosi hallinnassa ja kuunnellut sitä koko elämäsi, niinkun monet monet muutkin meistä, jotkut jopa koko ikänsä.Mutta meditoinnin avulla, kun pysähdyt ja hengität ja päätät vain _katsella_ niitä ajatuksiasi mitä mielessäsi liikkuu, et kontrolloi, et tee mitään, et takerru mihinkään. Katselet vain niitä. Niin tällöin voit saada oivalluksen siitä, että Sinä et ole yhtä kuin ajatuksesi ja niistä johtuvat tunteesi! Todellisuudessa Sinä olet se kuka katselee niitä ajatuksiasi! Sinä olet Tietoisuus, kuka kokee niitä tunteita. Tällöin alat pikkuiljaa nähdä eron Sinun ja egosi välillä. Eli, että Sinä et olekaan se pieni nalkuttava ääni päässäsi, vaan se, kuka kuuntelee tätä pientä nalkuttavaa ääntä. :D
Meditoinnin jatkuessa, se ero siinä kuuntelijan ja kertojan (egon) välillä kasvaa, kunnes alat saamaan mielenrauhaa, se egon ääni vaimenee. Pääset siis täten kosketuksiin Todellisen itsesi kanssa, joka tekee sinut vapaaksi. ;) Et lopulta enää samaista itsesäsi ajatuksiisi, tunteisiisi ja kehoosi.
Puutunpa tässä puheeseen, että kyllä minä ainakin ilman mitään meditointejakin sen tajuan vallan hyvin että minä en ole ne negatiiviset ajatukset tai mielikuvat mitä minuun on istunettu matkan aikana mutta siitä on silti aika pitkä matka siihen että tästä oivalluksesta olisi juurikaan mitään merkittävää hyötyä kun se ei silti muuta muiden kuvaa minusta. Eli olen silti se yksinäinen ja hyljeksitty. En oikein tiedä mistä tämä edes omalla kohdallani johtuu eikä sillä nyt tässä ole kai väliä.
Mikä on ratkaisuehdotuksesi ap:n ongelmaan?
Onko sulla mahdollisuutta alkaa kehittää itseäsi? Hae töitä, hae hae hae! Hae niitä asiakaspalveluammateista, eli omalta mukavuusalueen ulkopuolelta. Asiakaspalveluammatissa muuttuu väkisinkin sosiaaliseksi persoonaksi eikä toiset ihmiset pelota enää yhtään ja kanssakäyminen on helppoa. Hae kokoajan töitä, älä luovuta! Entä jos hakisit nyt yhteishaussa opiskelemaan?
elämä risaseksi kirjoitti:
Olen ujo ja väritön persoona. Toiset pitävät minua vain taakkana ja välttelevät parhaansa mukaan. En tule koskaan työllistymään, sillä ryssin kaikki haastattelut ja työkokemus on olematonta (en kelpaa edes varastohommiin). Kavereita ei minulla ole (tai on muutama, jotka vaan koittavat hyötyä minusta). Olenkin harkinnut, että ryhtyisin vetämään huumeita ja pyrkisin joihinkin huumeporukoihin. Elämäni tulee kuitenkin olemaan säälittävää kitkuttamista, joten miksi en eläisi edes hetken onnellista ja tapahtumarikasta elämää.
No nyt on oikeat suunnitelmat. Alat vain vetämään herskaa, kokkelii, pollee, essoo, möyhyy, viunaa, tinnerii ja sitten alat luuhaamaan narkki piireissä ja jakelemaan ...mmmm....tavaraa kaikille halukkaille. Alkaa löytyä elämästä sitä särmää ja toimintaa. Ei tarvi valittaa enää ikänä tylsyyttä eikä mitään muutakaan.
Miks sä huumeista täällä vauhkoat? Kai sä tajuat, että tämä on ihan yleinen keskustelupalsta jota nettipoliisi voi seurata ja huumeet on laittomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Resilienssi kirjoitti:
Ala meditoimaan ohjatusti. Voisit saada lisää psykologista joustavuutta ja kykyä selviytyä ja nähdä enemmän vaihtoehtoja kuin huumeet.
Voishan tota kokeilla. Vähän kyllä epäilyttää toi meditoinnin mielensisäisten liikkeiden kontrollointi ja kelaaminen. Olen muutenkin jumissa ajatusteni kanssa.
ap
No se siinä meditoinnissa onkin tarkoituksena, että ei kontrolloi yhtään mitään.
Olet todennäköisesti elänyt koko elämäsi samaistuen ajatuksiisi ja tunteisiisi ja luullut, että Sinä olet se tarina, mitä se mieli sulle koko ajan kertoo. Eli siis toisinsanoen egosi sinulle kertoo. Ja tunteesi johtuvat näistä ajatuksista, mitä sulla on päässäsi. Olet siis ollut egosi hallinnassa ja kuunnellut sitä koko elämäsi, niinkun monet monet muutkin meistä, jotkut jopa koko ikänsä.Mutta meditoinnin avulla, kun pysähdyt ja hengität ja päätät vain _katsella_ niitä ajatuksiasi mitä mielessäsi liikkuu, et kontrolloi, et tee mitään, et takerru mihinkään. Katselet vain niitä. Niin tällöin voit saada oivalluksen siitä, että Sinä et ole yhtä kuin ajatuksesi ja niistä johtuvat tunteesi! Todellisuudessa Sinä olet se kuka katselee niitä ajatuksiasi! Sinä olet Tietoisuus, kuka kokee niitä tunteita. Tällöin alat pikkuiljaa nähdä eron Sinun ja egosi välillä. Eli, että Sinä et olekaan se pieni nalkuttava ääni päässäsi, vaan se, kuka kuuntelee tätä pientä nalkuttavaa ääntä. :D
Meditoinnin jatkuessa, se ero siinä kuuntelijan ja kertojan (egon) välillä kasvaa, kunnes alat saamaan mielenrauhaa, se egon ääni vaimenee. Pääset siis täten kosketuksiin Todellisen itsesi kanssa, joka tekee sinut vapaaksi. ;) Et lopulta enää samaista itsesäsi ajatuksiisi, tunteisiisi ja kehoosi.
Hehe, nämä henkisen polun kulkivat puhuvat aina samoin. Oppinutta puhetta, liturgiaa. Sitten kuitenkin samalla väitetään, että ihan itse on löydetty sisimmästä mukamas joku erillinen oma itsensä. Samaa soopaa mitä alan kirjat ovat täynnä. Ennemmin kannata lukea psykologian aihepiirin kirjoja ja muuta tieteellistä.
Tässä halutaankin kehittää tietoisuustaitoja, jotta ap saisi keinoja itsensä auttamiseksi. Tiede ei käsittääkseni osaa selittää tietoisuutta, joka on olemassa siitä huolimatta. Tiedon pänttääminen ei auta vaan omien pinttyneiden ajatusmallien tarkastelu ja tarvittavat muutokset niissä. Kaikki lähtee lopulta itsestä.
No eikös huumepiireissä kaikki hyväksikäyttö ja hyödyn etsiminen ole ihan arkipäivää? Aitoja ihmissuhteita sieltä ei saa. Lopulta vain jäät koukkuun johonkin paskaan, mikä tuhoaa elämäsi. Et voi vaikuttaa siihen miten fyysinen riippuvuus kehittyy. Tosi ruusuista.
Näillä pääseet alkuun: https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…
Vierailija kirjoitti:
Puutunpa tässä puheeseen, että kyllä minä ainakin ilman mitään meditointejakin sen tajuan vallan hyvin että minä en ole ne negatiiviset ajatukset tai mielikuvat mitä minuun on istunettu matkan aikana mutta siitä on silti aika pitkä matka siihen että tästä oivalluksesta olisi juurikaan mitään merkittävää hyötyä kun se ei silti muuta muiden kuvaa minusta. Eli olen silti se yksinäinen ja hyljeksitty. En oikein tiedä mistä tämä edes omalla kohdallani johtuu eikä sillä nyt tässä ole kai väliä.
Voisin antaa pienen näkökulman eräästä kirjasta, jonka itsekin luin vähän aikaa sitten, jossa puhuttiin juuri tästä "ongelmasta", eli siitä että ei ole koskaan kuulunut mihinkään ja aina ollut yksinäinen. Ja miksi?
"Elämä on mysteeri, mutta siitä voi tehdä ongelman. Heti kun tekee mysteeristä ongelman, on vaikeuksissa, sillä mysteeriin ei ole vastausta. Mysteeri pysyy mysteerinä; se on ratkaisematon - siksi sitä kutsutaan mysteeriksi.
Elämä ei ole ongelma. Tämä on yksi perusvirheistä, jonka teemme: laitamme kysymysmerkin kaikkialle. Ja kun laittaa kysymysmerkin mysteerin perään, etsii koko elämänsä vastausta löytämättä sitä, ja se johtaa luonnollisesti valtavaan turhautumiseen.
Sen sijaan, että tekisit asiasta ongelman, ole iloinen! Se ettet kuulu joukkoon, on yksi elämän suurimmista kokemuksista. Se, että ole täysin ulkopuolinen etkä kuulu mihinkään, on suuri kokemus, joka auttaa sinua syvälliseen muutokseen.
Maailma on vain pyhiinvaelluskohde - sillä on suuri merkitys, mutta et kuulu sinne, et ole osa maailmaa. Pysy siis lootuksen lehtenä.
Tämä on yksi niistä suurimmista onnettomuuksista, joita ihmismielelle on tapahtunut: kaikesta tehdään ongelma. Ulkopuolisuuden tunteen tulisi olla sinulle suuri ilon aihe. Älä kutsu itseäsi erakoksi. Älä käytä niin tuomitsevaa sanaa. Olet yksin, ja siinä on suurta kauneutta. Et ole edes yksinäinen. Yksinäisyys merkitsee, että tarvitset toista; yksinolo merkitsee, että olet juurtunut itseesi. Olet riittävästi itsellesi.
Et ole vielä hyväksynyt lahjaa, jonka olemassaolo on sinulle antanut, siksi kärsit aivan turhaan. Minun havaintoni on, että miljoonat ihmiset kärsivät aivan turhaan.
Ihmiset, jotka eivät osaa olla yksin, tarvitsevat ihmissuhteen. Kaksi yksinäistä ihmistä ajautuu suhteeseen. Kaksi yksin olevaa ihmistä voivat olla yhdessä, he ovat yhteydessä toisiinsa, mutta he pysyvät silti yksin.
..."
Maailma voi avautua niin laajasti, kun vaan osaa mennä syvälle itseensä.... ;)
Resilienssi kirjoitti:
Ala meditoimaan ohjatusti. Voisit saada lisää psykologista joustavuutta ja kykyä selviytyä ja nähdä enemmän vaihtoehtoja kuin huumeet.
En suosittele joogaa tai mindfullnessia, niistä saa pahoja henkiä, riivaajia henkeensä.
Rukoile mieluummin Jeesusta ja pyydä pelastusta elämääsi ...ja sitten alkaa tapahtumaan... sillä Jeesus todella tulee ja muuttaa elämäsi ihmeellisesti niin, että et enää mitään muuta tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Hehe, nämä henkisen polun kulkivat puhuvat aina samoin. Oppinutta puhetta, liturgiaa. Sitten kuitenkin samalla väitetään, että ihan itse on löydetty sisimmästä mukamas joku erillinen oma itsensä. Samaa soopaa mitä alan kirjat ovat täynnä. Ennemmin kannata lukea psykologian aihepiirin kirjoja ja muuta tieteellistä.
Et sanoisi noin, jos tietäisit mistä puhutaan.
Tiede ja perus länsimainen psykologia ei paljoa vastauksia anna ihmisten todellisiin tarpeisiin.
Mitenköhän se ruumiista poistuminen yms. mediaation avulla on mahdollista ja moni moni muu.
Tota mitäköhän huumeita meinasit alkaa vetää? Niitä kun on monenlaisia, eivätkä kaikki poista estoja.
Itsekin olen kyllä päihteiden avulla löytänyt hyviä kavereita, mutta eivät ole mitään "huumeporukoita" tai narkkareita vaan ihan tavallisia ihmisiä. Enimmäkseen käytetään alkoholia ja pilveä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Resilienssi kirjoitti:
Ala meditoimaan ohjatusti. Voisit saada lisää psykologista joustavuutta ja kykyä selviytyä ja nähdä enemmän vaihtoehtoja kuin huumeet.
Voishan tota kokeilla. Vähän kyllä epäilyttää toi meditoinnin mielensisäisten liikkeiden kontrollointi ja kelaaminen. Olen muutenkin jumissa ajatusteni kanssa.
ap
No se siinä meditoinnissa onkin tarkoituksena, että ei kontrolloi yhtään mitään.
Olet todennäköisesti elänyt koko elämäsi samaistuen ajatuksiisi ja tunteisiisi ja luullut, että Sinä olet se tarina, mitä se mieli sulle koko ajan kertoo. Eli siis toisinsanoen egosi sinulle kertoo. Ja tunteesi johtuvat näistä ajatuksista, mitä sulla on päässäsi. Olet siis ollut egosi hallinnassa ja kuunnellut sitä koko elämäsi, niinkun monet monet muutkin meistä, jotkut jopa koko ikänsä.Mutta meditoinnin avulla, kun pysähdyt ja hengität ja päätät vain _katsella_ niitä ajatuksiasi mitä mielessäsi liikkuu, et kontrolloi, et tee mitään, et takerru mihinkään. Katselet vain niitä. Niin tällöin voit saada oivalluksen siitä, että Sinä et ole yhtä kuin ajatuksesi ja niistä johtuvat tunteesi! Todellisuudessa Sinä olet se kuka katselee niitä ajatuksiasi! Sinä olet Tietoisuus, kuka kokee niitä tunteita. Tällöin alat pikkuiljaa nähdä eron Sinun ja egosi välillä. Eli, että Sinä et olekaan se pieni nalkuttava ääni päässäsi, vaan se, kuka kuuntelee tätä pientä nalkuttavaa ääntä. :D
Meditoinnin jatkuessa, se ero siinä kuuntelijan ja kertojan (egon) välillä kasvaa, kunnes alat saamaan mielenrauhaa, se egon ääni vaimenee. Pääset siis täten kosketuksiin Todellisen itsesi kanssa, joka tekee sinut vapaaksi. ;) Et lopulta enää samaista itsesäsi ajatuksiisi, tunteisiisi ja kehoosi.
Puutunpa tässä puheeseen, että kyllä minä ainakin ilman mitään meditointejakin sen tajuan vallan hyvin että minä en ole ne negatiiviset ajatukset tai mielikuvat mitä minuun on istunettu matkan aikana mutta siitä on silti aika pitkä matka siihen että tästä oivalluksesta olisi juurikaan mitään merkittävää hyötyä kun se ei silti muuta muiden kuvaa minusta. Eli olen silti se yksinäinen ja hyljeksitty. En oikein tiedä mistä tämä edes omalla kohdallani johtuu eikä sillä nyt tässä ole kai väliä.
Sosiaalinen kömpelyys johtuu ainakin omalla kohdallani siitä, että olin koulukiusattu uskontoni tähden, enkä vieläkään usko, että kukaan oikeasti haluaisi olla kanssani.
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla mahdollisuutta alkaa kehittää itseäsi? Hae töitä, hae hae hae! Hae niitä asiakaspalveluammateista, eli omalta mukavuusalueen ulkopuolelta. Asiakaspalveluammatissa muuttuu väkisinkin sosiaaliseksi persoonaksi eikä toiset ihmiset pelota enää yhtään ja kanssakäyminen on helppoa. Hae kokoajan töitä, älä luovuta! Entä jos hakisit nyt yhteishaussa opiskelemaan?
Mitäs, jos hakeutuisit työskentelemään eläinten kanssa, nehän yleensä tykkäävät kaikista ihmisistä, kunhan kohtelee niitä hyvin.
Kysy vaikka ilmaista harjoittelupaikkaa jostain eläinkaupasta, Korkeasaaresta ym ym.
Puutunpa tässä puheeseen, että kyllä minä ainakin ilman mitään meditointejakin sen tajuan vallan hyvin että minä en ole ne negatiiviset ajatukset tai mielikuvat mitä minuun on istunettu matkan aikana mutta siitä on silti aika pitkä matka siihen että tästä oivalluksesta olisi juurikaan mitään merkittävää hyötyä kun se ei silti muuta muiden kuvaa minusta. Eli olen silti se yksinäinen ja hyljeksitty. En oikein tiedä mistä tämä edes omalla kohdallani johtuu eikä sillä nyt tässä ole kai väliä.