Lue keskustelun säännöt.
ujo ja arka nainen
elämä risaseksi
24.03.2018 |
Olen ujo ja väritön persoona. Toiset pitävät minua vain taakkana ja välttelevät parhaansa mukaan. En tule koskaan työllistymään, sillä ryssin kaikki haastattelut ja työkokemus on olematonta (en kelpaa edes varastohommiin). Kavereita ei minulla ole (tai on muutama, jotka vaan koittavat hyötyä minusta). Olenkin harkinnut, että ryhtyisin vetämään huumeita ja pyrkisin joihinkin huumeporukoihin. Elämäni tulee kuitenkin olemaan säälittävää kitkuttamista, joten miksi en eläisi edes hetken onnellista ja tapahtumarikasta elämää.
Kommentit (131)
Eiköhän ois parasta vaan keskittyä siihen, että mikä saattais kiinnostaa itseä? Harrastuksia, se oma tie...
Elämään sitä omaa elämää, eikä miettiä, miten muut sut näkevät, kun jokatapauksessa toiset ihmiset näkevät sinut hyvin kapeasti ja hylkäävät / hyväksyvät vain _oman mielikuvansa_ sinusta, ei Sinua. :)
Yritä päästä kosketuksiin Todellisen itsesi kanssa, löydä itsesi, niin elämäsi ja kokemuksesi siitä alkaa muuttua, pääset kosketuksiin todellisuuden kanssa. Et enää välitä tippaakaan mitä muut sinusta ajattelee, ja sekös jos mikä tarkoittaa onnea, iloa ja vapautta! Kykenet vihdoin rakastamaan olemassaoloasi, kun tajuat, että se mitä olet koko ajan etsinyt ja mitä olet koko ajan ollut vailla, on Sinä itse. ;)
Kukaan ei voi tyhjyyttäsi täyttää, ei todellakaan huumeet, koska ne vievät lopunkin elämän voiman ja ajaa helvetilliseen masennukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja nopeasti sinulla onkin H-merkintä, ja elämä oikeastikin huonossa jamassa, jos löydätkin valon.
Itselläni kävi mieletön tuuri, kun huumesekoilun aikana en saanut merkintää. Sillä nyt opiskelen sote-alaa ja elän unelmaelämääni upean kumppanin kanssa. En olisi saanut nykyistä elämääni, jos olisin saanut merkinnän. Pienestä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Ja nopeasti sinulla onkin H-merkintä, ja elämä oikeastikin huonossa jamassa, jos löydätkin valon.
Itselläni kävi mieletön tuuri, kun huumesekoilun aikana en saanut merkintää. Sillä nyt opiskelen sote-alaa ja elän unelmaelämääni upean kumppanin kanssa. En olisi saanut nykyistä elämääni, jos olisin saanut merkinnän. Pienestä kiinni.
Onnea sulle. Mä olen kuitenkin liian rampa normaaliin elämään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja nopeasti sinulla onkin H-merkintä, ja elämä oikeastikin huonossa jamassa, jos löydätkin valon.
Itselläni kävi mieletön tuuri, kun huumesekoilun aikana en saanut merkintää. Sillä nyt opiskelen sote-alaa ja elän unelmaelämääni upean kumppanin kanssa. En olisi saanut nykyistä elämääni, jos olisin saanut merkinnän. Pienestä kiinni.
Onnea sulle. Mä olen kuitenkin liian rampa normaaliin elämään.
ap
Jos nyt oot ihan tosissas, niin ymmärrä se, että vedät elämäs vessanpöntöstä alas, jos sille tielle astut!
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ois parasta vaan keskittyä siihen, että mikä saattais kiinnostaa itseä? Harrastuksia, se oma tie...
Elämään sitä omaa elämää, eikä miettiä, miten muut sut näkevät, kun jokatapauksessa toiset ihmiset näkevät sinut hyvin kapeasti ja hylkäävät / hyväksyvät vain _oman mielikuvansa_ sinusta, ei Sinua. :)Yritä päästä kosketuksiin Todellisen itsesi kanssa, löydä itsesi, niin elämäsi ja kokemuksesi siitä alkaa muuttua, pääset kosketuksiin todellisuuden kanssa. Et enää välitä tippaakaan mitä muut sinusta ajattelee, ja sekös jos mikä tarkoittaa onnea, iloa ja vapautta! Kykenet vihdoin rakastamaan olemassaoloasi, kun tajuat, että se mitä olet koko ajan etsinyt ja mitä olet koko ajan ollut vailla, on Sinä itse. ;)
Kukaan ei voi tyhjyyttäsi täyttää, ei todellakaan huumeet, koska ne vievät lopunkin elämän voiman ja ajaa helvetilliseen masennukseen.
Kiitos kannustavasta viestistä. Todellinen minäni on puristuksissa kaikkien ikävien kokemuksien ja pettymyksien alla. Helpotusta haen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt oot ihan tosissas, niin ymmärrä se, että vedät elämäs vessanpöntöstä alas, jos sille tielle astut![/quote]
Mutta, kun mulla ei ole mitään vessanpöntöstä alas vedettävää (olen menettänyt kaiken). Älliä mulla ainakin olis ainakin vanhempien mielestä, mutta kun toi psyyke nyt on vähän mitä on, niin kaikki epäonnistuu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ois parasta vaan keskittyä siihen, että mikä saattais kiinnostaa itseä? Harrastuksia, se oma tie...
Elämään sitä omaa elämää, eikä miettiä, miten muut sut näkevät, kun jokatapauksessa toiset ihmiset näkevät sinut hyvin kapeasti ja hylkäävät / hyväksyvät vain _oman mielikuvansa_ sinusta, ei Sinua. :)Yritä päästä kosketuksiin Todellisen itsesi kanssa, löydä itsesi, niin elämäsi ja kokemuksesi siitä alkaa muuttua, pääset kosketuksiin todellisuuden kanssa. Et enää välitä tippaakaan mitä muut sinusta ajattelee, ja sekös jos mikä tarkoittaa onnea, iloa ja vapautta! Kykenet vihdoin rakastamaan olemassaoloasi, kun tajuat, että se mitä olet koko ajan etsinyt ja mitä olet koko ajan ollut vailla, on Sinä itse. ;)
Kukaan ei voi tyhjyyttäsi täyttää, ei todellakaan huumeet, koska ne vievät lopunkin elämän voiman ja ajaa helvetilliseen masennukseen.
Kiitos kannustavasta viestistä. Todellinen minäni on puristuksissa kaikkien ikävien kokemuksien ja pettymyksien alla. Helpotusta haen.
ap
No yritä käsittää tän hetkinen tilanteesi siten, että sun on vaan käsiteltävä ne ahdistavat tunteet ja asiat, mitkä sua puristaa! Saat päihteistä sen hetkellisen helpotuksen, mutta ne asiat paisuu koko ajan vaan pahemmaksi!
Elämä on monille haasteellista, ja se, että koet olevasi ujo ja arka, ei todellakaan oo mikään huono juttu. Olet varmaankin todella herkkä ihminen ja herkille tää outo ja vihamielinen maailma nyt vaan tuntuu niin ahdistavalta! :)
Kun jostain syystä sä kuitenkin olet tullut tähän maailmaan, kohtaamaan juuri nämä asiat mitkä onkin sun elämässä. Ikää kun tulee, niin yleensä se rohkeuskin kasvaa ja itsetunto sitä mukaa, kun oppii tuntemaan itseään. Puhu asioistasi jollekin, joka oikeasti kuuntelee, pidä päiväkirjaa ja urheile, syö hyvin! Ja yritä vaan päästä töihin, vaikka et vielä ole saanut töitä.
Vierailija kirjoitti:
Mutta, kun mulla ei ole mitään vessanpöntöstä alas vedettävää (olen menettänyt kaiken). Älliä mulla ainakin olis ainakin vanhempien mielestä, mutta kun toi psyyke nyt on vähän mitä on, niin kaikki epäonnistuu.
ap
Ainoa mitä sulla koskaan on ees ollutkaan ja tulee olemaan, niin olet sinä itse, etkä sitä ole menettänyt, koska et oo vielä tehnyt mitään niin tyhmää, kuten alkanut vetämään huumeita!!
Yritä vaan saada iloa elämään esim. just siitä urheilusta ja hyvästä ruoasta. Mitä enemmän välität itsestäs, niin sitä parempi fiilis sulle tulee! Ja jos kaikki on kiinni vaan psyykeen epävakaudesta, niin ei todellakaan oo mikään ylitsepääsemätön ongelma. Maailmassa on monia yhtä "ujoja ja arkoja" ihmisiä, keneen tuut törmäämään ja jotka osaa arvostaa sua sinuna itsenäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy katsomassa tai lukemassa narkkareiden päivistä silloin kun ovat aineissa ja niistä päivistä kun eivät saa aineita. Myös sitä kun yrittävät päästä huumeista eroon, eli niitä vieroitusoireita. Ne on karmeita! Ota selvää mihin maailmaan olisit menossa!
No yritä käsittää tän hetkinen tilanteesi siten, että sun on vaan käsiteltävä ne ahdistavat tunteet ja asiat, mitkä sua puristaa! Saat päihteistä sen hetkellisen helpotuksen, mutta ne asiat paisuu koko ajan vaan pahemmaksi!
Elämä on monille haasteellista, ja se, että koet olevasi ujo ja arka, ei todellakaan oo mikään huono juttu. Olet varmaankin todella herkkä ihminen ja herkille tää outo ja vihamielinen maailma nyt vaan tuntuu niin ahdistavalta! :)
Kun jostain syystä sä kuitenkin olet tullut tähän maailmaan, kohtaamaan juuri nämä asiat mitkä onkin sun elämässä. Ikää kun tulee, niin yleensä se rohkeuskin kasvaa ja itsetunto sitä mukaa, kun oppii tuntemaan itseään. Puhu asioistasi jollekin, joka oikeasti kuuntelee, pidä päiväkirjaa ja urheile, syö hyvin! Ja yritä vaan päästä töihin, vaikka et vielä ole saanut töitä.[/quote]
Mä ymmärrän kyllä, että saavuttaakseni jotain, asioita tulee työstää (Olen perusluonteeltani ahkera). On vaan vaikeaa pysyä positiivisena, kun kaikki hajoaa käsiin ja aina tulee vaan lunta tupaan. Olen muuttunut epäileväiseksi tulevaisuuttani kohtaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No yritä käsittää tän hetkinen tilanteesi siten, että sun on vaan käsiteltävä ne ahdistavat tunteet ja asiat, mitkä sua puristaa! Saat päihteistä sen hetkellisen helpotuksen, mutta ne asiat paisuu koko ajan vaan pahemmaksi!
Elämä on monille haasteellista, ja se, että koet olevasi ujo ja arka, ei todellakaan oo mikään huono juttu. Olet varmaankin todella herkkä ihminen ja herkille tää outo ja vihamielinen maailma nyt vaan tuntuu niin ahdistavalta! :)
Kun jostain syystä sä kuitenkin olet tullut tähän maailmaan, kohtaamaan juuri nämä asiat mitkä onkin sun elämässä. Ikää kun tulee, niin yleensä se rohkeuskin kasvaa ja itsetunto sitä mukaa, kun oppii tuntemaan itseään. Puhu asioistasi jollekin, joka oikeasti kuuntelee, pidä päiväkirjaa ja urheile, syö hyvin! Ja yritä vaan päästä töihin, vaikka et vielä ole saanut töitä.
Mä ymmärrän kyllä, että saavuttaakseni jotain, asioita tulee työstää (Olen perusluonteeltani ahkera). On vaan vaikeaa pysyä positiivisena, kun kaikki hajoaa käsiin ja aina tulee vaan lunta tupaan. Olen muuttunut epäileväiseksi tulevaisuuttani kohtaan.
ap
Ja ratkaisuksi keksisit nyt sitte huumeet. Huono ratkaisu!
Onko sinulla koiraa? Sellaisen kaverin saa ihan rahalla! Ja koirahulluille kelpaa seuraksi kuka vaan koirahullu. Näyttelyihin vaan jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän kyllä, että saavuttaakseni jotain, asioita tulee työstää (Olen perusluonteeltani ahkera). On vaan vaikeaa pysyä positiivisena, kun kaikki hajoaa käsiin ja aina tulee vaan lunta tupaan. Olen muuttunut epäileväiseksi tulevaisuuttani kohtaan.
ap
Mitä sulle sit jatkuvasti sattuu, et asiat hajoaa käsiin ja tulee lunta tupaan? Onko siinä joku sama juttu aina, et miksi niin tapahtuu? Jos sen tiedostaa sen asian, niin silloin se alkaa muuttumaan ja asiat alkaa pikkuhiljaa menemään parempaan suuntaan.
Ainoa mitä sulla koskaan on ees ollutkaan ja tulee olemaan, niin olet sinä itse, etkä sitä ole menettänyt, koska et oo vielä tehnyt mitään niin tyhmää, kuten alkanut vetämään huumeita!!
Yritä vaan saada iloa elämään esim. just siitä urheilusta ja hyvästä ruoasta. Mitä enemmän välität itsestäs, niin sitä parempi fiilis sulle tulee! Ja jos kaikki on kiinni vaan psyykeen epävakaudesta, niin ei todellakaan oo mikään ylitsepääsemätön ongelma. Maailmassa on monia yhtä "ujoja ja arkoja" ihmisiä, keneen tuut törmäämään ja jotka osaa arvostaa sua sinuna itsenäsi![/quote]
Onhan se noinkin. Missä lie piileskelevät, niin kuin mäkin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla koiraa? Sellaisen kaverin saa ihan rahalla! Ja koirahulluille kelpaa seuraksi kuka vaan koirahullu. Näyttelyihin vaan jne.
Ei ole koiraa. Olen aina haaveillut koirasta, sellaisesta Cavalier king charles spanielista.
ap
Vierailija kirjoitti:
Onhan se noinkin. Missä lie piileskelevät, niin kuin mäkin.
ap
No ei ne välttämättä missään piileskele, vaan ovat siellä töissä ja esim. koiranäyttelyissä ja opiskelemassa yms. :D
Tussuuni lipsahti nakki, mitä tehdä?!
-ap
Mitä sulle sit jatkuvasti sattuu, et asiat hajoaa käsiin ja tulee lunta tupaan? Onko siinä joku sama juttu aina, et miksi niin tapahtuu? Jos sen tiedostaa sen asian, niin silloin se alkaa muuttumaan ja asiat alkaa pikkuhiljaa menemään parempaan suuntaan.[/quote]
Olen aina yksin muiden joukossa. Se satuttaa. Kerran mut myös naurettiin ulos yhestä työhaastattelusta. Onhan näitä kokemuksia. Omituinen, kun olen. Huumeet vapauttaa.
ap
No niille nyt kelpaa vähän kuka tahansa, kuhan hoitaa hommansa. Huumeet on ainut ratkaisu mulle.
ap