Raivostuttaa AINA myöhässä oleva ystävä
Minulla on ystävä, joka on monella tavalla ihan tyyppi, mutta hänessä on yksi todella ärsyttävä piirre: hän on ihan hirveä säätäjä aikataulujen kanssa ja aina myöhässä. Siis ihan AINA. Esim. kun sovimme kyläilystä, että hän tulee luokseni vaikkapa klo 13, laittaa hän samana aamuna viestiä "Sori, tämä on minulle nyt hidas aamu, en saa lähdettyä, haittaako jos tulen kaksi tuntia myöhemmin?". Taannoin sovimme, että nähdään sunnuntaina kolmen maissa ja kun samana aamuna sitten vielä varmistin nähdäänkö paikassa x, josta oli ollut aikaisemmin puhe, niin tämä ilmoittaa " Hei, mä oonkin nyt sopinut xxx (toisne kaverin) kanssa myöhäisen brunssin klo kahdeks, et en mä ehdikään kolmeks vielä, sori, käykö viideltä?". ARRRRGGHHH!!
Tyyppi on suloinen ja mukava ihminen, mutta aivan äärimmäisen boheemi säätäjä aikataulujen kanssa. Oon pitkään jaksanut joustaa, mutta pikku hiljaa asia on alkanut suorastaan raivostuttaa. Tuntuu, että jos haluan nähdä tätä ystävää täytyy koko päivä suunnilleen raivata tyhjäksi, koska en voi luottaa yhtään, että aikataulut oikeasti pitävät.
Mitä tekisitte tällasen kaverin kanssa? Sanonko ens kerralla, että sori, meni jo, mitäs oot myöhässä ja sovitaanpa treffit uusiks sitten, kun et muuta aina aikatauluja? En itsekään tajua, miksi asiasta on niin vaikeaa sanoa hänelle...
Kommentit (492)
Vierailija kirjoitti:
Kaikki myöhästelijöitä haukkuvat: oletteko myös sitä mieltä, että ylipaino johtuu aina laiskuudesta tai itsekurin puutteesta ja on vain 100% jokaisen oma valinta minkä painoinen on?
Joissakin harvinaisissa tapauksissa ylipaino voi johtua vakavasta sairaudesta, mutta yleensä kyse on laiskuudesta ja itsekurin puutteesta. Oliko muuta kysyttävää?
Vierailija kirjoitti:
Minuakin on syytetty milloin joustamattomaksi, milloin liian kiireiseksi ja milloin epäspontaaniksi!
Että joo. Ihan sama.
Minua pidetään myös luotettavana ja tehokkaana. Kun olen sopinut olevani jossain, olen paikalla. En petä lupauksiani. Ehdin paljon, autan monia, ja ihan mielelläni. Mutta tämä on asia josta en tingi: en varaa itselleni lorvailuaikaa jonkun toisen aikataulutusongelmien vuoksi. En odottele toisia missään, jos ei sovittu aika sovikaan. Nämä ihmiset olen siivonnut elämästäni. Joskin yhden semmoisen kanssa päädyin joksikin aikaa jopa avioon - mutta onneksi se avio päättyi jo aikoja sitten.
Vau, Sä oot ihana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki myöhästelijöitä haukkuvat: oletteko myös sitä mieltä, että ylipaino johtuu aina laiskuudesta tai itsekurin puutteesta ja on vain 100% jokaisen oma valinta minkä painoinen on?
Joissakin harvinaisissa tapauksissa ylipaino voi johtua vakavasta sairaudesta, mutta yleensä kyse on laiskuudesta ja itsekurin puutteesta. Oliko muuta kysyttävää?
Jos olet aidosti tuota mieltä niin ei kiinnosta kysellä enempää, sen verran alkeista asti pitäisi alkaa asioita selittämään sulle..
Näillä jotka jatkuvasti myöhässä ei ole koskaan sellaisia kavereita jotka myös olisi aina myöhässä. Ihan tahallista toimintaa jota koitetaan selitellä että voi itse elää kuin sika pellossa. Jos näiden tyyppien aikatauluja venyttää tulee kolmas maailmansota
Vierailija kirjoitti:
Pelkkää selittelyä vedota johonkin aakkosdiagnoosiin. Kyse on vain ja ainoastaan siitä, että osaa katsoa kelloa.
Pistäisin välit poikki tuollaisen ihmisen kanssa. Ja olen itse asiassa pistänytkin.
Samaa mieltä ja itsellä on ADHD. Ikävää mun mielestä että mennään ADHD dg:n taakse ja leimataan tällaisilla jutuilla. Itse en ole koskaan myöhässä, minusta se on niin noloa! Olen todellinen haahuilija, kun valmistaudun lähtöön, mutta mulla on sitä väljyyttä aikataulussa, että voin istua välillä alas ja päiväuneksia. Sitten on herätyksiä puhelimessa, jos pitää olla esim bussiin ehtimässä. Ja edellisenä iltana katson kaikki yksityiskohdat valmiiksi bussiaikatauluja ja vaatteita myöten. Näin pystyy itse vaikuttamaan siihen, että on ajoissa. Mun äiti on kans ADHD ja hän on aina myöhässä. Olen hänen takiaan lapsena myöhästynyt usein ja odottanut häntä ties kuinka pitkiä aikoja.. Kavereinakin mulla on/on ollut myöhästelijöitä ja on erityisen ärsyttävää odotella, kun itse on tehnyt kaikkensa että olen ajoissa paikalla :(
Oman kokemukseni mukaan kroonisia myöhästelijöitä on paria tyyppiä
-usein, muttei aina myöhässä. Stressaa ja yrittää ja usein onnistuukin, myöhästymiset yleensä max 20 min
-lähes aina myöhässä, vaikka hänkin yrittää. Myöhästymiset voi olla pidempiäkin, mutta kun tajuaa että nyt on kiire niin pistää vauhtia, ei jää esim pesemään tukkaa vaan yrittää suoriutua paikalle mahdollisimman nopeasti
-lähes aina myöhässä, eikä edes yritä. Oho, 5 minuutin päästä pitäisi olla kaupungin toisella laidalla? Pesenpä ensin hiukset ja laitan sen jälkeen ruokaa, ehtiihän sitä paikalle vaikka 2-3 h myöhässäkin
Varmaan muunkinlaisia on, mutta minun tuttavapiirissä on tällaisia
Tallainen frendi oli minullakin.
Olimme molemmat aikuisopiskelijoita ja maatalonemäntiä myös. (aamut olivat siis todella kiireisiä navetalla käynteineen)
Opiskelimme kaupungissa, jonne on matkaa 70 kilometriä.
Ystäväni asui matkan varrella ja minä otin hänet kyytiin omasta pihastaan.
Joka ikinen aamu hän oli myöhässä. Odottelin häntä ensin heidän vanhan maitolaiturin vieressä, sitten ajoin aina pihaan saakka, eikä häntä näkynyt.
Yritin tulla joskus aiemmin, että hän älyäisi katsoa ikkunasta pihalle ja huomaisi minun jo odottavan.
Lopulta hän porhalsi ulos ovesta takki auki ja hammasharja suussa, ja kassi käsivarrellaan.... ampaisimme matkaan ja sain ajaa tinni pohjassa että ennätimme opistolle.
Sitten rupesin taas odottelemaan autoineni heidän maitolaiturinsa kupeessa ja ilmoitin hänelle että auto lähtee liikkeelle kl. se ja se, enkä odota yhtään.
Aika usein häntä ei näkynyt ja hän soitteli perääni, että voinko kieppasta takaisin hakemaan.
En tullut.
Sitten hän joudutti lähtöään niin, että näin taustapeilista hänen juosta huhtovan pihatiellä.
En odottanut, koska kello oli se sovittu aika ja ajelin menemään. Vihaisia soittoja tuli perään, että olihan hän melkein jo ajoissa.
Mutta minulle ei riittänyt melkein.
En tiedä millä hän meni kouluun noina päivinä, lie mennyt taksilla tai oli poissa sen päivän.
Aika hyvä juttu, vai mitä?
Paitsi, että lähes koko tarina ei ole totta vaan haaveiluani.
Tosiasiassa odotin AINA hänen pihassaan, että emäntä suvaitsee tulla.
Näin meni kolmisen vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Eivät muka voi itselleen mitään 🙄 Tuskin töihin menevät kaksi tuntia myöhässä?
Meinasin juuri kysyä ap:ltä, että miten tuo kaveri muuten pärjää elämässään aikataulujen kanssa. (Ennen kuin huomasin, että ketju on vanha, joten ap ei varmaan tätä enää lue.)
Tunnen nimittäin yhden menestyvän yrittäjän, joka oli ihan samanlainen sählääjä, ainakin minun kanssani. Myöhästeli, muutti aikatauluja monta kertaa saman päivän aikana, unohti sovittuja tapaamisia kokonaan, jne.
Mutta kas kummaa, yritysasioissa hän onkin hyvin tarkka. Ei unohdu sovitut tapaamiset eikä varatut ajat, ja saisi kyllä raivarin jos työntekijät tulisivat myöhässä töihin. Monta rautaa on tulessa, ja silti aikatauluista pidetään kiinni silloin kun hänen yritystoimintansa riippuvat niistä.
En ole hänen kaverinsa enää, koska tajusin, ettei hän kunnioita minun aikaani tippaakaan. Huomasin myös olevani alemman kastin kaveri muutenkin, ilmeisesti koska en ole vaikutusvaltainen enkä rikas. Muiden yrittäjien ja "menestyneiden" kavereiden kanssa hänen aikataulunsa nimittäin pitävät.
Tahallaan myöhästelijöitä en siedä, mutta kyllä ihmisillä voi olla erilaisia ihan oikeitakin syitä myöhästellä tai perua. Esimerkiksi paha ADHD (sitäkin on eritasoista), masennus tai vaikka fyysinen rajoite; joutuu vaikka odottamaan kuljetusta tai esteetöntä bussia itsestä riippumattomasta syystä.
Jos ei oma empatiakykyä riitä ymmärtämään tällaisia, niin sitten on parempi että hommaa vain sellaisia ihmisiä jotka ei myöhästele koskaan. Ei sitä ihmissuhdetta mikään pakko ole jatkaa. Ja jos selitys on, että kun se on muuten niin kiva, niin eikö sitä myöhästelyä voisi sitten katsoa vain yhtenä huonona puolena? Kukaan meistä ei ole kaikessa virheetön. Kaikilla on eri heikkoudet ja vahvuudet.
Ei hän ole ystävä, vaan hyväksi käyttäjä. Siedin vuosikausia samanlaista ihmistä, hänen mielestään jatkuva myöhästely oli hauskaa. Poistin vihdoinkin hänet elämästäni pari vuotta sitten, tämä oli helpotus. Suosittelen muillekin, jotka ovat joutuneet näistä muista välinpitämättömistä ihmisistä kärsimään.
Iltasanomissa oli juttu myöhästelijöistä :)
https://www.is.fi/menaiset/ilmiot/art-2000010407141.html
Nyt puhuvat he, jotka ovat aina myöhässä perhe passitti Jaanan jopa muistitesteihin
Jaana Suviniitty, 62, ja Mervi Kalliosaari, 51, eivät juuri koskaan ole ajoissa. Aivotutkijalla puolestaan on käsitys siitä, mitä myöhästelijän päässä oikein liikkuu.
Hiukan eri asia mutta olen laittanut välit poikki kahteen, jatkuvasti ohareita tekevään kaveriin. Tyyliin meillä sovittuna lounas luonani ja saan viestin tuntia ennen jossa vain sanotaan ettei pääse paikalle kun ahdistaa. Tai ei vain jaksa, väsyttää. Ehkä joku toinen kerta.
Ehkä kerran tai kaksi annan anteeksi muuten hyville kavereille mutta vähintään odotan että anteeksi pyydetään heti kun ahdistus/väsymys/tms on ohi ja myös ehdotetaan uutta vaihtoehtoa. Elämä on liian lyhyt tuollaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Iltasanomissa oli juttu myöhästelijöistä :)
https://www.is.fi/menaiset/ilmiot/art-2000010407141.html
Nyt puhuvat he, jotka ovat aina myöhässä perhe passitti Jaanan jopa muistitesteihin
Jaana Suviniitty, 62, ja Mervi Kalliosaari, 51, eivät juuri koskaan ole ajoissa. Aivotutkijalla puolestaan on käsitys siitä, mitä myöhästelijän päässä oikein liikkuu.
Liian positiivinen käsitys ajan riittävyydestä? Luulisi että kymmenen myöhästymisen jälkeen jo alkaisi todellisuuskin avautua, joten täytyy olla muutakin.
Sovi hänen kanssaan tapaamisia, kuten ennenkin, mutta laita omaan kalenteriisi aina 2 tuntia myöhäisempi ajankohta.
Jos hän on joku kerta myöhässä vähemmän kuin 2 tuntia, kuittaat asian sillä, että luulit hänen tulevan taas 2 h myöhässä.
Piittaamattomalta vaikuttaa, jos hän sopi brunshin toisen kaverin kanssa juuri siihen aikaan, kun oli sopinut tapaavansa sinut.
Vierailija kirjoitti:
Osa ihmisistä on tommosia aikataulujen kanssa, en usko, että mihinkään muuttuu.
Asiasta voi sanoa ja sitten Itse mennä tapaamisiin puoli tuntia myöhässä, jos/kun sanominen ei auta.
Jos sekään ei toimi, lopettaa tapaamisen. Sanoa, ettei halua haaskata elämää toisen odotteluun. Hyvää jatkoa.
Näin minä tein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki myöhästelijöitä haukkuvat: oletteko myös sitä mieltä, että ylipaino johtuu aina laiskuudesta tai itsekurin puutteesta ja on vain 100% jokaisen oma valinta minkä painoinen on?
Joissakin harvinaisissa tapauksissa ylipaino voi johtua vakavasta sairaudesta, mutta yleensä kyse on laiskuudesta ja itsekurin puutteesta. Oliko muuta kysyttävää?
Onko sulla kehitysvamma, Prader-Willin syndrooma?
Onkohan asiassa mies-nais-ulottuvuutta?
Kun aika moni mies kokee, että naista joutuu aina odottamaan (minäkin)
Älkää pliis raivotko heti, voi tällaistakin ihan neutraalistikin ajatella.
Vierailija kirjoitti:
Hiukan eri asia mutta olen laittanut välit poikki kahteen, jatkuvasti ohareita tekevään kaveriin. Tyyliin meillä sovittuna lounas luonani ja saan viestin tuntia ennen jossa vain sanotaan ettei pääse paikalle kun ahdistaa. Tai ei vain jaksa, väsyttää. Ehkä joku toinen kerta.
Ehkä kerran tai kaksi annan anteeksi muuten hyville kavereille mutta vähintään odotan että anteeksi pyydetään heti kun ahdistus/väsymys/tms on ohi ja myös ehdotetaan uutta vaihtoehtoa. Elämä on liian lyhyt tuollaiseen.
Tein tuota nuorena, kun sosiaaliset tilanteet ahdistivat. Peruin menoja viime tipassa, koska en uskaltanut lähteä kotoa. Onneksi sitkeät ystävät jaksoivat. Heiltä kyllä tuli kuittailua.
15 min on myöhästyminen, kaikki sen yli menevä on v*ttuilua.
Jos säätäjällä on ADHD ja hän pyytää anteeksi niin se on ainoa lievennys yllä olevasn sääntöön.
Eivät muka voi itselleen mitään 🙄 Tuskin töihin menevät kaksi tuntia myöhässä?