Raivostuttaa AINA myöhässä oleva ystävä

Anoppini on juuri tällainen krooninen myöhästelijä. Aargh. Monta kertaa tullut täpäriä tilanteita kun häntä on saanut odotella esim. lapsenvahdiksi. Kerrankin olin menossa siskoni polttareille kolmen tunnin junamatkan päähän, ja ehdin juuri ja juuri junaan kun anoppi saapui paikalle yli tunnin myöhässä. Ja toisen kerran hänen piti hakea poikamme yökylään luokseen, että päästäisiin miehen kanssa juhlistamaan hääpäivää pitkästä aikaa kahdestaan. Anopin piti tulla viideltä, mutta ilmaantui viimein vasta kahdeksan jäkeen koska olikin mennyt tyttärensä kanssa Stockmannille shoppailemaan ja "vähän venähti". Eipä siinä enää tehnyt mieli lähteä ulos syömään tmv. kun oltiin jo ehditty tekemään ruokaa anopin viipyessä.

Ei hän ilkeyttään näin toimi, ei vaan yksinkertaisesti ymmärrä aikatauluja. Haluaa tehdä kaiken aina viimeisen päälle, ja esim. tavalliselle kauppareissulle lähteminen hänen kanssaan on aivan jotain käsittämätöntä. Pelkkä ulkovaatteiden pukeminen on oma rituaalinsa johon menee hirveästi aikaa. Sitten tarkistellaan laukkua ja lompakon sisältöä. Missäs ne kotiavaimet on? Jäikö ne keittiöön. Menee keittiöön ja tutkailee pöytää, lipastoa, apupöytää. Eikun hups, ne olikin täällä laukussa! Missäs autonavaimet? Onko toisen takin taskussa? Tarkistetaan. Ei kun ne olikin siellä keittiössä. Minkäslainen ilma siellä ulkona on? Vähän sadetta luvassa. Pitäisikö laittaa se tuulitakki vai vähän paksumpi takki? Hei, täytyy pyyhkiä toi kenkäteline, se on ihan kurassa. Odottakaas vähän. Olenkohan mä käyttänyt koiran lenkillä. Ehkä se täytyy vielä pissattaa. etc. etc. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo kertoo minusta siitä, ettei halua tai pysty näkemään toisen ihmisen näkökulmasta asioita, eli ihan silkasta itsekkyydestä. Tunnen tuollaisia ihmisiä, ja selitys on vain: en osaa ajankäyttöä, en tahallani sitä tee.

Olen eri mieltä. Tuo on valtapeliä ja halua ikäänkuin etänä säätää toisten ihmisten elämää.

Kuvitteletko yleensäkin ihmisten käytöksestä, että se aina on tietoista, harkittua ja tavoitteellista? Vaikuttaa siltä, että et oikein osaa asettua muiden asemaan, jos et osaa kuvitella ihmisille todellisia vaikeuksia asioihin, jotka ovat itsellesi itsestäänselvästi helppoja, vaan oletat heidän ärsyttävän käytöksensä tahalliseksi (koska voisit itse tehdä niin vain tarkoituksella).

Voi tietysti olla, että juuri ne sinun tuttusi ovat oikeastikin itsekkäitä ja piittaamattomia tapauksia, heistä en voi tietää.

Juuri tämä. Itselläni on tuttava, jolla on ADD ja myöhästely johtuu siitä, eli ei tee sitä tahallaan, aivojen rakenne on vain hänellä erilainen.

Täällä mammat tuomitsee neurologisesti poikkeavat ihmiset, mutta eivät saa itsestään sen vertaa irti, että lähtisivät lenkille suklaan ja sohvan sijaan.

Naisten ongelmia, eivät uskalla sanoa suoraan ja laittaa asiaa poikki. Minä olen yksityisyrittäjä ja myöhästelijöistä 100% on naisia, nuoria naisia, työntekijöitä on pari kymmentä. 

Anamme aina varoituksen heti, niin ei tule yllättyksenä että kolmannen kerran jälkeen ei tarvitse tulla enää töihin.

Minulla oli kerran eräs naiskonsultti, laskutti 150e/h ja jos sovittiin että nähdään työasioissa kello 11:00 saatoi tulla paikalle klo 13:00. No näytin sopimuksen, kirjallinen, ja laskutin omaa aikaa 250e tunti. Yritti valittaa ja nostaa kanteen, pyysin juttelemaan juristeille ensin ja juttelikin ja totesi että maksaa laskun ja ei enää koskaan ota yhteyttä.

Ei ymmärtänyt että myös muiden työaika on maksullista, ei vain sen työaika....säälittävä tapaus.

Krooniset myöhästelijät on piiloaggressiivisia.

Krooniset myöhästelijät ovat ahdistuneita ihmisten ilmoille menemisestä. Vaikka haluavatkin tavata ihmisiä, siihen liittyy aina ahdistuskin. 

Myöhästely on itsekkyyttä. Ajattele asiaa näin: ystäväsi on ostanut kahden viikon matkan ja lento lähtee tiettynä kellonaikana. Myöhästyykö hän tuolloinkin? Ei, koska hän on itse se, joka kärsii, jos myöhästyy.

Hieman ärsyttää tuo ADHD:n vetäminen syyksi myöhästelyyn. Itsellänikin on ADHD, se kyllä vaikuttaa siihen että ajoissa oleminen on vaikeata kun lähdössä on kaikkea säätämistä. Mutta olen aikuinen ihminen ja huomannut tämän puolen itsessäni, joten olen opetellut katsomaan kelloa usein, aloittamaan valmistautumisen ajoissa, katsomaan bussiaikataulut ja ennen kaikkea ILMOITTAMAAN ETUKÄTEEN jos tuntuu siltä että saatan olla myöhässä. Harvemmin silti olen myöhässä kavereiden näkemisestä siinä missä elokuviin, lääkäriin, töihin tai lennolle ehtimisestä, koska arvostan heidän aikaansa ja sitä että ylipäätään viitsivät nähdä minua!

Yksi kaverini on tällainen myöhästelijä, päätin että seuraavalla kerralla kun nähdään, ilmoitan hänelle että nähdään kuudelta ja itse pyrin paikalle tarkoituksella vasta seitsemäksi. Voin niin kuvitella kuinka häneltä tulee viittä yli viesti että "olen vähän myöhässä" ja puolelta viesti "missä oot?", johon voin vastata että "tulossa", "kohta siellä". Koska kyllähän mun pitää käydä suihkussa, syödä ruokaa, käydä lenkillä, täyttää veroilmoitus, meikata ja kuivata tukka, ja tietenkin juuri siihen aikaan kun pitäisi jo olla paikalla. Kun mullahan on tää ADHD!

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää sopia mitään kenenkään kanssa jos kerran on niiiiin vaikea pitää sovitusta kiinni.

Jos on aina myöhässä tai tekee oharit usein niin ei siihen tarvita mitään "sairautta" vaan riittää että on itsekäs kusipää minä-minä-ihminen.

Osa vaan säätää ja venkoilee ja pompottaa muita koska voi näin tehdä. Liian kiltit vaan sietää kaiken pompottelun koska ei uskalla pitää puoliansa vaikka vituttaa kuin pientä oravaa.

Itsekkyys ja välinpitämättömyys! Kummasti nämä myöhästelijät kuitenkin ehtii töihin, junaan tai lentokoneeseen...ne kun ei odottele ja jousta kuten nössö-ystävä.

Niin no... ehtii tai sitten ei, usein ei ehdi :)

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kans ystävä joka on AINA myöhässä. Kerran hän on ollut ajoissa ja melkein järkytyin siitä :D

Aina tulee viestiä, että haluaa siirtää tapaamista ja usein peruu kokonaan. Yleensä pitää kaikkia tapaamisia ON HOLD ja päättää viime hetkellä kiinnostaako tänään kahvittelu Veeran kanssa, shoppailu Lauran kanssa, Netflix&Chill Mikon kanssa vai lasilliset Marjon kanssa. Ihan kamalaa. Ja hämmentävää, että hänellä on kymmeniä kavereita jotka tietävät tästä tavasta. Hän on hyvä tyyppi silloin kun hänellä on aikaa nähdä.

Se on kyllä totta, että on helppoa yllättää positiivisesti :D Mutta itselläni kroonista myöhästelyä josta kärsin itse, kuin muutkin tietenkin. Hävettää. En osaa organisoida lähtöä ja sen vaatimia tehtäviä. Aamuisin tiukat rutiinit ja aikataulutettu minuutilleen, herään n. 2 tuntia ennen lähtöä ja silti kiire. Ajankäyttöni on surkealla tasolla. Hankalaa kun ei itsekään ymmärrä miten on mahdollista, enkä ole välinpitämätön luonne.

Mutta peruminen on mielestäni törkeää (kuten myöhästyminenkin), enkä todellakaan peru mitään, etenkin jos toinen on odottanut minua. Yleensä kun tajuan tulevani olemaan myöhässä, petyn ja suutun itseeni, en haluaisi lähteä enää mihinkään. Mutta jos olen luvannut jotain niin menen, vaikka sitten myöhässä. Parantamisen varaa on.

Nuorena mulla oli ystävä, joka oli supertarkka ajankäytön suhteen. Kerran sovittiin tapaaminen jonnekin kaupungille, ja saapuessani hän nakutti rannekelloaan (juu, tämä tapahtui 90-luvulla) ja sanoi että olen kaksi minuuttia myöhässä. Ihmettelin että noin pienestä ajasta jaksaa mainita.

Myöhemmin hänestä itsestään kehittyi pahin mahdollinen myöhästelijä. Hän saattoi olla liki tunnin myöhässä kahvilatapaamisesta ja kuitata sen tyyliin, sori en vaan sannut aikaseksi lähteä kotoa aikaisemmin. Pahin tapaus oli, kun eräässä suurkaupungissa oli tapaaminen. Matkustin tunnin verran kaupungin toiselle laidalle metroasemalla, mutta häntä ei näkynyt. Tämä oli aikaa ennen kännyköitä, eli en saanut häneen mitenkään yhteyttä. Palasin siis kotiini. Myöhemmin hän kuittasi että oli nukahtanut, mutta voisin uudestaan lähteä hänen luokseen.

Pitkä juttu, mutta ihmetyttää miten sellaisesta aikataulukyttääjästä tulee yhtäkkiä totaalisen väliinpitämätön.

Olipa hänen syynsä mikä vaan, niin ei toi voi jatkua.

Tai voi, mutta lopulta sä räjähdät ja välit voi mennä poikki.

Mulla on yksinomaan huonoja kokemuksia kiukun ja harmin patoamisesta.

En ymmärrä myöhästelijöitä, siinä ei kunnioiteta toisen aikaa. Eikä syy voi olla se että myöhästyin junasta yms. Se on fiilis heti pilalla kun toinen myöhästyy. 

Exäni oli (on varmaan vieläkin) krooninen myöhästelijä. Hän saattoi pelata tietokonepeliä siihen asti, että oli viisi minuuttia ehtiä paikalle. Siinä vaiheessa hän alkaa mennä suihkuun ja on kovasti sitä mieltä, että hänen myöhästymisensä ei haittaa, koska "kaikki tietävät, että olen kuitenkin myöhässä". 

Itsehän kävisin ensin suihkussa ja olisin valmiina, ja pelaisin tietokonepeliä vasta sitten, jos näyttää olevan luppoaikaa.

Minusta tietoiset myöhästelijät ovat itsekkäitä; heistä heidän oma aikansa on arvokkaampaa kuin muiden (joutakoot odotella, koska minulla on kivaa tekemistä). 

Onko noilla lehtien toimittelijoilla kaikilla itsellään joku kirjainyhdistelmä, kun TAAS on Ilta-Sanomiin painettu 9.6.2024 sellanen lällyinen tekosyyartikkeli ja diipa daapa plaa plaa plaa kun kaikkien pitäisi ymmärtääääää myöhästelijöitä?

Ei tarvi ymmärtää, voi sanoa suoraan että ei meidän ystävyys kestä kun sinä et pidä sovittuja aikoja.

Kyllä täytyy jopa kirjaiyhdistelmäihmisten opetella kunnioittamaan toisten ihmisten aikaa, ei sitä meillä muillakaan ole kuin se 24 t vuorokaudessa ja muutakin tekemistä on kuin odotella jotain huithapelia jolla on elämänhallinta hukassa.

Mä olin kaappimasentuneena tuollainen, jouduin perumaan tai siirtämään viime tingassa tapaamisia, kun en kyennyt ulos ovesta tai iski yhtäkkiä ihan hirveä uupumus ja oli pakko mennä nukkumaan keskellä päivää. Jotkut kaverit hermostui ja kun kerroin sitten tilanteen niin vakuuttelivat ymmärtävänsä, mutta osa ei sitten oikeasti ymmärtänytkään, vaan alkoi juuri mököttää ja loukkaantua vaikka tiesivät että olen sairas. 

Aloin sitten sanomaan jo tapaamista sopiessa, että JOS on ok päivä niin tavataan vaan ja jos tämä joustavuus ei käy niin parempi ettei sovita mitään, ettei tule kenellekään paha mieli. Yhtä lukuunottamatta kaikkien kanssa homma toimii nyt ja tuota yhtä en edes haluaisi edes nähdä kun tekee kaikesta jonkun henkilökohtaisen loukkauksen.

Vierailija kirjoitti:

Myöhästely on itsekkyyttä. Ajattele asiaa näin: ystäväsi on ostanut kahden viikon matkan ja lento lähtee tiettynä kellonaikana. Myöhästyykö hän tuolloinkin? Ei, koska hän on itse se, joka kärsii, jos myöhästyy.

Mä olen itse asiassa myöhästynyt neuroosieni takia montakin kertaa lomalennolta.

Mun miehen sisko on samanlainen, yritin sanoa kauniisti monta kertaa, ei mennyt tajuntaan. Lopulta aloin sopia muuta menoa aina pari, kolme tuntia sen jälkeen kun oltiin sovittu tapaaminen, jos hän saapui 2 tuntia myöhässä vietin hänen seurassaan vartin ja lähdin sitten muihin menoihin. Aika monta kertaa tein noin kunnes hän oppi saapumaan ajoissa. 

Ystäväsi ei arvosta sinua ja aikaasi. Omat menot on tärkeämmät, mitäpä väliä sillä että joku toinen joutuu venailemaan tuntikausia ja järjestelemään sitten omia suunnitelmiaan uusiksi. Joku kirjoitti tuossa että mitenkähän kävisi jos tämä tyyppi olisi lennolle lähdössä, olisiko hän lentokentällä ajoissa? Niinpä. 

Pelkkää selittelyä vedota johonkin aakkosdiagnoosiin. Kyse on vain ja ainoastaan siitä, että osaa katsoa kelloa.

Pistäisin välit poikki tuollaisen ihmisen kanssa. Ja olen itse asiassa pistänytkin.

Kaikki myöhästelijöitä haukkuvat: oletteko myös sitä mieltä, että ylipaino johtuu aina laiskuudesta tai itsekurin puutteesta ja on vain 100% jokaisen oma valinta minkä painoinen on?