Lue keskustelun säännöt.
Raivostuttaa AINA myöhässä oleva ystävä
23.03.2018 |
Minulla on ystävä, joka on monella tavalla ihan tyyppi, mutta hänessä on yksi todella ärsyttävä piirre: hän on ihan hirveä säätäjä aikataulujen kanssa ja aina myöhässä. Siis ihan AINA. Esim. kun sovimme kyläilystä, että hän tulee luokseni vaikkapa klo 13, laittaa hän samana aamuna viestiä "Sori, tämä on minulle nyt hidas aamu, en saa lähdettyä, haittaako jos tulen kaksi tuntia myöhemmin?". Taannoin sovimme, että nähdään sunnuntaina kolmen maissa ja kun samana aamuna sitten vielä varmistin nähdäänkö paikassa x, josta oli ollut aikaisemmin puhe, niin tämä ilmoittaa " Hei, mä oonkin nyt sopinut xxx (toisne kaverin) kanssa myöhäisen brunssin klo kahdeks, et en mä ehdikään kolmeks vielä, sori, käykö viideltä?". ARRRRGGHHH!!
Tyyppi on suloinen ja mukava ihminen, mutta aivan äärimmäisen boheemi säätäjä aikataulujen kanssa. Oon pitkään jaksanut joustaa, mutta pikku hiljaa asia on alkanut suorastaan raivostuttaa. Tuntuu, että jos haluan nähdä tätä ystävää täytyy koko päivä suunnilleen raivata tyhjäksi, koska en voi luottaa yhtään, että aikataulut oikeasti pitävät.
Mitä tekisitte tällasen kaverin kanssa? Sanonko ens kerralla, että sori, meni jo, mitäs oot myöhässä ja sovitaanpa treffit uusiks sitten, kun et muuta aina aikatauluja? En itsekään tajua, miksi asiasta on niin vaikeaa sanoa hänelle...
Kommentit (492)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iltasanomissa oli juttu myöhästelijöistä :)
https://www.is.fi/menaiset/ilmiot/art-2000010407141.html
Nyt puhuvat he, jotka ovat aina myöhässä perhe passitti Jaanan jopa muistitesteihin
Jaana Suviniitty, 62, ja Mervi Kalliosaari, 51, eivät juuri koskaan ole ajoissa. Aivotutkijalla puolestaan on käsitys siitä, mitä myöhästelijän päässä oikein liikkuu.
Liian positiivinen käsitys ajan riittävyydestä? Luulisi että kymmenen myöhästymisen jälkeen jo alkaisi todellisuuskin avautua, joten täytyy olla muutakin.
Jos kyse olisi tiedon puutteesta kuten ekoja kertoja tekevällä lapsella, oppiminen kokemuksen ja toiston kautta auttaa. Tämä siis ns. normaaleilla ihmisillä. Jos jossain asiassa oppiminen vaikuttaa selvästi heikommalta, kyse luultavasti on psyykkisestä häiriöstä, kuten kyvystä hahmottaa aikaa ja sen kulumista. Sitä ei voi varsinaisesti oppia joten mikään toistomäärä ei auta.
Jos ja kun kroonisilla myöhästelijöillä on neurologinen tai psyykkinen vamma syynä taustalla, niin nämä ketjun äkkiväärät tuomitsijat ja rankaisemalla opettavat ystävyyden hylkääjät voisivat astua hetkeksi ulos oman napansa täydellisyyden harmoniasta ja miettiä omaa suvaitsevaisuuttaan ja empaattista taitoaan. Olisitteko yhtä kitkeriä ja vaativia vaikkapa fyysisesti halvaantuneelle, joka ei kerta kaikkiaan pysty samoihin suorituksiin vammansa takia kuin te itse terveenä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pelkkää selittelyä vedota johonkin aakkosdiagnoosiin. Kyse on vain ja ainoastaan siitä, että osaa katsoa kelloa.
Pistäisin välit poikki tuollaisen ihmisen kanssa. Ja olen itse asiassa pistänytkin.
Vaikutat ihmiseltä jonka ystävyys on lähinnä rasite.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myöhästely on itsekkyyttä. Ajattele asiaa näin: ystäväsi on ostanut kahden viikon matkan ja lento lähtee tiettynä kellonaikana. Myöhästyykö hän tuolloinkin? Ei, koska hän on itse se, joka kärsii, jos myöhästyy.
Mä olen itse asiassa myöhästynyt neuroosieni takia montakin kertaa lomalennolta.
En ole eläessäni koskaan lentänyt lomalle, mutta työmatkoja tehnyt jonkin verran. Kyllä tilanteista ikävimpiä ovat olleet lennoilta myöhästymiset. Lomalla kärsisi vain itse, joten siinä säätö ei niin haittaisi, mutta on todella hanurista sotkea työreissu. Uudet lennot pitää järkätä työnantajan kanssa johonkin randomiaikaan kiireellä, ei ehdi ehkä ajallaan työmaalle ja siellä voi mennä aikataulut sotkuun, yms. Olen siis sellainen krooninen myöhästelijä jolla on aina vaikeaa ehtiä ajoissa vaikka kovasti yritänkin. En myöhästy aina mutta usein. En myöhästy paljoa, ehkä enintään vartin. Mutta joissain tapauksissa se varttikin riittää täyteen katastrofiin, kuten lennolle pyrkiessä. Muulloin riittää vain häpeän rangaistus, mutta tällaisissa koko homma menee rikki.
Ratkaisin ongelman siten että aloin sanomaan etten ehdi enää silloin jos sanoi olevansa myöhässä. Ei myöhästellyt enää.
Vierailija kirjoitti:
Eivät muka voi itselleen mitään 🙄 Tuskin töihin menevät kaksi tuntia myöhässä?
Usein nämä myöhästelijät ovat näitä kun eivät löydä töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisin ongelman siten että aloin sanomaan etten ehdi enää silloin jos sanoi olevansa myöhässä. Ei myöhästellyt enää.
Mä taas aloin myöhästelemään tuplasti enemmän kuin ystävä.
toi on ap todella raivostuttavaa, mulla kaveri joka on aina vähintään 1,5h myöhässä. jotenkin tuntuu, että he ei osaa ajatella sitä toista ihmistä ollenkaan, ja välillä koko päivä menee siihen kun olet järjestänyt asiat niin, että nähdään klo jotain ja sit se venyy ja venyy ja lopulta huomaat, että koko päivä mennyt tämän ihmisen odottamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaiset ihmiset ovat varkaita, jotka varastavat muiden arvokkainta omaisuutta eli aikaa, tietoisesti tai tyhmyyttään.
Ei ole paras lähtökohta aloittaa tapaamista "ystävän" kanssa, jos heti kihisee kiukusta toisen ihmisen myöhästelyn eli perseilyn takia.
Työyksikköni pomo on samanlainen. Aina myöhässä. Ei paljon stressaa, vaikka joku tullut sovitusti tapaamaan, ja itse olisi tunnin päässä matkalla. Ei pahoittele myöhästymisiään. Luulee ilmeisesti, että työaikaohjeistus ei koske häntä.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan asiassa mies-nais-ulottuvuutta?
Kun aika moni mies kokee, että naista joutuu aina odottamaan (minäkin)
Älkää pliis raivotko heti, voi tällaistakin ihan neutraalistikin ajatella.
Kaveripiirissä useampikin mies näin luulee. Totuus on, että kyllä heitäkin odotellaan mutta ne kerrat näppärästi unohtuvat, samoin se että puolisonsa hoitavat lähtiessä enemmän asioita (esim sulkevat avoimet ikkunat), jos lapsia niin ne valmiiksi ja kaikki yllättävät jutut (koira oksentaa, vauva kakkaa jne). Onhan se helppo olla ajoissa jos ei tarvitse hoitaa kuin itsensä, ja puoliso hoitaa valmiiksi kodin, lapset, lemmikit ja itsensä.
Lisätään nyt vielä ettei kaikki miehet (esim omani) tutuissakaan näin toimi, mutta turhan moni. Puolisot on myös tästä näille puhuneet mutta ei mene perille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkohan asiassa mies-nais-ulottuvuutta?
Kun aika moni mies kokee, että naista joutuu aina odottamaan (minäkin)
Älkää pliis raivotko heti, voi tällaistakin ihan neutraalistikin ajatella.
No minun näkökulmastani se on enemmänkin niin, että etenkin itsevarmoille miehille annetaan enemmän anteeksi. Veljeni oli koko ikänsä krooninen myöhästelijä ja ohareiden tekijä, mutta tuntui että hän sai komeana ja itsevarmana miehenä loputtomasti uusia mahdollisuuksia.
Kouluaikoina ne krooniset myöhästelijät olivat kaikki poikia, mutta en muista, että heille olisi ikinä tullut siitä mitään seurauksia. Se oli vain hauska ominaisuus jolle pudistettiin nauraen päätä, voi että, Tomi ja Kai ovat taas myöhässä, minkäs teet.
Tai ehkä kyse ei ole edes siitä, että he saisivat enemmän anteeksi. He yksinkertaisesti eivät pyytäneet mitään anteeksi. Eivät selitelleet miksi olivat myöhässä. Eivät kokeneet tekevänsä edes väärin.
Sama ominaisuus on myös pahimmilla tuntemillani naismyöhästelijöillä. He eivät selittele vaan pelmahtavat paikalle nauraen, hahaha tässä mä nyt oon vaikka vähän kestikin.
Todennäköisesti tässä ei oikeasti ole mitään sukupuoliulottuvuutta, vaan molemmissa sukupuolissa on myöhästelijöitä, röyhkeitä aikasyöppöjä ja ADHD:stä kärsiviä.
Myöhästelijät ovat yleensä itsekkäitä, eivät arvosta muiden ihmisten aikaa.
Eräs ystäväni on tälläinen ikuinen myöhästelijä. En ole katkaissut välejä sillä hän on hyvä ystävä, mutta näemme kyllä harvemmin koska en enää odottele.
Kerran tapaaminen oli kymmenen minuutin kävelyn päässä hänen kotoaan. Asiasta ja myöhästelysty puhuttiin etukäteen. Minä rukoilin ja pyysin että todista tämän yhden kerran että tulet ajoissa paikalle. Ei onnistunut, odotellessa sain viestin että lähden juuri ....
Sen jälkeen en ole enää odotellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin itse nuorempana myöhästelijä. En tehnyt sitä pahuuttani. Syy oli ironisesti se, että en kestänyt odottelua. Jos olin vähän myöhässä (enintään 20 min) niin ei se haitannut. Olen sittemmin parantanut tapani ja nykyään olen aina ajoissa. Lähteminen on edelleen hidasta, mutta en ole enää liian optimistinen ja varaan sitten enemmän aikaa. En siedä enää myöskään muiden myöhästelyä. AP ei varmaan tätä enää lue. Olisi jännä kuulla ovatko vielä kavereita.
Myös aikaoptimistin ja haahuilijan on mahdollista oppia olla olemaan ajoissa (neuroepätyypillisyys tietysti vaikeuttaa asioita, muttei ole mahdotonta kaikille). Itse olen tällainen, ja ihan olen opetellut miten kauan kestää laittautua valmiiksi eri tilanteissa. Olen myös aamu-uninen, joten jos aikainen lähtö niin kaikki illalla valmiiksi.
Kaveri neuroepätyypillinen, ja aikataulut vaikeampia. Kuitenkaan ei myöhästy jos jäykkä aikataulu (esim lento lähtee), mutta silloin on tosi tiukka kuri, useita muistutuksia puhelimessa, ei tee mitään ekstraa ennenkuin on valmis ja jos on vaikka 5 min ennen lähtöaikaa valmis, niin lähtee silti koska tietää että voi helposti unohtua puuhiinsa jos alkaa siinä vaiheessa tehdä jotain. Meidän väliset tapaamiset on yleensä väljemmällä aikataululla, esim kahvilassa saatan lueskella 5-30 min ennen hänen saapumistaan. Tämä on minulle ok, koska tiedän varautua (esim se kirja enkä sovi tapaamista jos on jotain muutakin sinä iltapäivänä) ja hän kuitenkin ehtii ajoissa jos menemme vaikka elokuviin. Ollaan siis puhuttu myöhästelystä joten tiedetään toistemme taustat ja rajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi asia yhdistää ainaisia myöhästelijöitä: He eivät hyväksy, jos he joutuisivat aina odottamaan toista. Kokeilkaa vaikka.
Olen melkoisen varma, että kyseinen myöhästelijä ehtii suhteessa paremmin ajoissa paikalle, kun on kyse vaikka lääkäristä tai työhaastattelusta tai vaikkapa työpaikalle ajoissa pääsystä.
Ystävyys ei vaan ole hänelle niin tärkeää elämässä, että kannattaa vaivautua.
En kyllä olis ottanut vieraita enää vastaan tuohon aikaan. Sopimatonta käytöstä yksipuolisesti muutella aikatauluja. Sanoisin jo etukäteen, ett jos sovittu aika ei käykään, niin ehkä tapaamme sitt joku toinen kerta.
Myöhästymiset ärsyttävät, mutta vielä enemmän ärsyttävät ne, jota kokevat oikeudekseen tulla puoli tuntia etuajassa esim. kylään! Jos on sovittu 15.00 tasan, niin ei ole mitään asiaa tulla ovikelloa soittelemaan klo 14.30-14.55!
Ystävä ei ymmärrä sopimuksia, päiviä, kellonaikoja, ei mitään. Olin odotellut häntä useita kertoja erittäin pitkään, kun hän vaan ei saa lähdettyä. Niin kysyin koko aamun puhelimitse, että ymmärrätkö nyt, jos ollaan menossa paikkaan X tiettyyn aikaan, sun pitää olla jo pukeissa jne.
Hän vannoi ja vakuutti, että on noussut, syönyt, vaatteet päällä jne. Vaikka jouduinkin aika paljon kuuntelemaan hänen aamiaistottumuksiaan jne. Nooh...
Soittelin ja varmistin, että hän on tosiaan lähtenyt kotoaan ja matkustin samalla itse tapaamispaikkaan. Ja odotin yli tunnin. Hän vielä kehtasi kertoa, ettei ole edes viitsinyt lähteä kotoaan vielä, että odottele häntä siellä ihan rauhassa vaan.
Sama ihminen on vedättänyt minua vuosia, että aikoo auttaa minua asunnossani ongelmissa. Eipä auta. Aina on jotain muuta, ilmaisjakeluetuuksia jne. Kouluruokaakin saa kaikkina arkipäivinä, niin ei kannata lähteä mihinkään, mistä voisi tienata rahaa.
Itse olen auttanut häntä vaikka ja missä ja ostanut eväät jne.
Nyt hän kertoi, että joku muu nainen oli pyytänyt häntä avukseen Espanjaan asunnon myyntiin. Asia oli sovittu, mutta ystäväni ei ollut edes puhelimella soittanut tälle naiselle. Kun jankutin soittamaan paljon määräajan jälkeen, hän sitten soitti ja se Espanjan nainen oli tietysti matkustanut ajat sitten.
Silti tämä ihminen tekee esimerkiksi sopimuksia jossain naapuriapujutuissa, että menee pesemään jonkun liikuntakyvyttömän vessan jne. En käsitä miten se onnistuu, kun jos laitan kaikki voileipätarvikkeet nenän eteen, että tee leipä itelles, pahimmillaan kestää 2 tuntia tehdä voileipä.
En ymmärrä. Varmaan joku aivovaurio. Minulle hän arveli olevansa varmaan nero.
Sisareni ja äitini olivat tai ovat kai vieläkin, myöhästelijöitä.
Läksimme yleensä maaseudulla yhdessä asioillemme yhdellä autolla ja minä olin kuskina.
Minä olin jo autoa käynnistämässä, kun he huomasivat, että tukkaa pitää vielä laittaa, etsiä pankkiin meneviä laskuja...missä on se takki, joka piti laittaa päälle, eihän näillä kengillä voi lähtä....missä huulirasva on.
Sitten tein niin, että katsoin kellosta sellaisen kohtuulliseä ajan, mitä äiti ja sisko tarvitsevat laittautumiseen ja sanoin
että auto lähtee kello 12.30 ja en odota ketään.
Ihme kyllä he oppivat. Mutta vielä tänä paivänä kun olemme jo kaikki iäkkäitä minun pitää sanoa se ja istua auton ratin takana.
Jos hohhoilisin tuvassa auton avaimet koprassa, he ajattelisivat, että no, joo, nytpä ei taida olla kiireen kipenää...tralla lal laa...
Olen istunut autossa odottamassa varmasti tunteja yhteenlaskettuna. Sinne on pakko mennä odottamaan, jos meinaa että jotain tapahtuu.
En nyt sitäkään tarkoittanut, että sivuuttakaa vastaamatta ollenkaan.