Lue keskustelun säännöt.
Raivostuttaa AINA myöhässä oleva ystävä
23.03.2018 |
Minulla on ystävä, joka on monella tavalla ihan tyyppi, mutta hänessä on yksi todella ärsyttävä piirre: hän on ihan hirveä säätäjä aikataulujen kanssa ja aina myöhässä. Siis ihan AINA. Esim. kun sovimme kyläilystä, että hän tulee luokseni vaikkapa klo 13, laittaa hän samana aamuna viestiä "Sori, tämä on minulle nyt hidas aamu, en saa lähdettyä, haittaako jos tulen kaksi tuntia myöhemmin?". Taannoin sovimme, että nähdään sunnuntaina kolmen maissa ja kun samana aamuna sitten vielä varmistin nähdäänkö paikassa x, josta oli ollut aikaisemmin puhe, niin tämä ilmoittaa " Hei, mä oonkin nyt sopinut xxx (toisne kaverin) kanssa myöhäisen brunssin klo kahdeks, et en mä ehdikään kolmeks vielä, sori, käykö viideltä?". ARRRRGGHHH!!
Tyyppi on suloinen ja mukava ihminen, mutta aivan äärimmäisen boheemi säätäjä aikataulujen kanssa. Oon pitkään jaksanut joustaa, mutta pikku hiljaa asia on alkanut suorastaan raivostuttaa. Tuntuu, että jos haluan nähdä tätä ystävää täytyy koko päivä suunnilleen raivata tyhjäksi, koska en voi luottaa yhtään, että aikataulut oikeasti pitävät.
Mitä tekisitte tällasen kaverin kanssa? Sanonko ens kerralla, että sori, meni jo, mitäs oot myöhässä ja sovitaanpa treffit uusiks sitten, kun et muuta aina aikatauluja? En itsekään tajua, miksi asiasta on niin vaikeaa sanoa hänelle...
Kommentit (492)
Suurin osa näistä myöhästelijöistä ei myöhästy kuitenkaan lennolta, junasta, työhaastatteluista, yo-kirjoituksista, siis asioista joista on itselle suurta haittaa. Myöhästytään ystävien tapaamisesta, töistä, sovituista yhteisistä kyydeistä jne, menoista joista ei niin suurta haitttaa itselle tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osa ihmisistä on tommosia aikataulujen kanssa, en usko, että mihinkään muuttuu.
Se on neuroosi,vaikea muuttua miksikään.
Lopetat vaan sen tyypin tapaamisen mikäli ei tuu ajoissa paikalle
Sinä tarvit häntä, mutta hän ei sinua. Tarvitsetko?
Ehkä kuvaa liian aikataulutettua elämää jos pitää noinkin tarkkaan sopia tapaaminen.
Omassa ystäväpiirissä pirautetaan, että voiko tulla kohta käymään, tullaan jos sopii, jos ei, niin toiste. Kaikilla tosin suht kiireinen arki niin ei siihen kaipaa kellotettuja tapaamisia enempää. Ikää on jo kohta 50, joten en tiedä olenko jo sitä ikäluokkaa joka on muutenkin elänyt lapsuuden ja nuoruuden käymällä kysymässä voiko tulla jne. Ystävä saa tulla lähes aina, eli voi melkein kävellä sisään jos/kun ollaan kotona. Todella vieraalta kuulosta tuollainen kellon ajan sopiminen ja myöhästymisenä pitäminen, jos ilmoittaa aikataulumuutoksesta.
Itse lopettaisin aikojen sopimisen ja tekisin kuten itse teen nyt, eli soitan lähtisikö lenkille, voiko tulla kahville, mennäänkö elokuviin tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kuvaa liian aikataulutettua elämää jos pitää noinkin tarkkaan sopia tapaaminen.
Omassa ystäväpiirissä pirautetaan, että voiko tulla kohta käymään, tullaan jos sopii, jos ei, niin toiste. Kaikilla tosin suht kiireinen arki niin ei siihen kaipaa kellotettuja tapaamisia enempää. Ikää on jo kohta 50, joten en tiedä olenko jo sitä ikäluokkaa joka on muutenkin elänyt lapsuuden ja nuoruuden käymällä kysymässä voiko tulla jne. Ystävä saa tulla lähes aina, eli voi melkein kävellä sisään jos/kun ollaan kotona. Todella vieraalta kuulosta tuollainen kellon ajan sopiminen ja myöhästymisenä pitäminen, jos ilmoittaa aikataulumuutoksesta.
Itse lopettaisin aikojen sopimisen ja tekisin kuten itse teen nyt, eli soitan lähtisikö lenkille, voiko tulla kahville, mennäänkö elokuviin tms.
Eli sinä et sovi esimerkiksi lounastreffejä paria päivää etukäteen? Minulla oli sellaiset tälläkin viikolla. Kyllä olisi ärsyttänyt odottaa nälkäisenä ravintolan edessä, että kaveri tuleekin vasta tunnin päästä kun on vähän myöhässä.
Luultavasti olisin vaan syönyt yksin siinä kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vähän hämmentävä ketju, kun päällimmäisenä keskustelusta välittyy, että myöhästelijät eivät kerta kaikkiaan pysty edes yrittämään mitään keinoja myöhästymisen estämiseksi tai edes vähentämiseksi. Kerta kaikkiaan mikään ei auta, sen tietää jo etukäteen, hiuksiakaan ei voi pestä edellisiltana, se on kiellettyä. Eikä voi varata puolta tuntia vartin sijaan, koska siinä tapauksessa tarvitsee tunnin (?).
Ihan vain pieni ehdotus: eikö tästä voisi informoida niitä odottajia etukäteen? Niin voisitte yhdessä pohtia, kannattaako edes sopia mitään sellaisia menoja, joissa pitäisi odotella.
No, selvästikään et pysty samaistumaan tilanteeseen. Jos myöhästymisistä kärsivä pystyisi organisoimaan aikansa paremmin- ongelmaa ei olisi. Ei siellä edellisessä päivässä myöskään vältt
No kertokaas nyt myöhästelijät rehellisesti niitä kaikkia ajan organisoimiskeinoja olette käyttäneet, ja mitkä ovat ne syyt, että ne eivät teillä ole onnistuneet?
Vähässä näkyy olevat vastaukset. Hatun nosto tolle yhdelle tyypille, joka kertoi että hän muutti tapansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos antaa myöhästelijälle ohjeen että valmistaudu riittävän ajoissa, vaikka sitten tunteja jos ei muuten onnistu. Täälläkin vastaus on että en rupea turhaan odottelemaan, niin mutta käsittäkää nyt että joka kerta kun myöhästyt odotutat sitä toista!
Siksi yhdessä sovittu kellon aika, se joka osaa tulla ajoissa tulee ajoissa ja jos sinä aina myöhästyt, niin valmistaudu vaikka 5 tuntia etuajassa jos et muuten osaa.
Ohjeeni on muille kuten jo useat ovat sanoneet, älkää odottaako näitä myöhästelijöitä, joko oppivat olemaan ajoissa tai sitten jäävät.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa näistä myöhästelijöistä ei myöhästy kuitenkaan lennolta, junasta, työhaastatteluista, yo-kirjoituksista, siis asioista joista on itselle suurta haittaa. Myöhästytään ystävien tapaamisesta, töistä, sovituista yhteisistä kyydeistä jne, menoista joista ei niin suurta haitttaa itselle tule.
Minä olen myöhästynyt näistäkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tämä valitus että ei ole lapsena tuettu ja opetettu. Aika lahjaton ihminen on jos ei aikuisena pysty opettelemaan uusia asioita, ei se aina helppoa ole mutta mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Ja tämä valitus että ei ole lapsena tuettu ja opetettu. Aika lahjaton ihminen on jos ei aikuisena pysty opettelemaan uusia asioita, ei se aina helppoa ole mutta mahdollista.
Sama juttu, itse olen paljon joutunut oppimaan aikuisena sellaisia asioita mitä ei kotona opetettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kuvaa liian aikataulutettua elämää jos pitää noinkin tarkkaan sopia tapaaminen.
Omassa ystäväpiirissä pirautetaan, että voiko tulla kohta käymään, tullaan jos sopii, jos ei, niin toiste. Kaikilla tosin suht kiireinen arki niin ei siihen kaipaa kellotettuja tapaamisia enempää. Ikää on jo kohta 50, joten en tiedä olenko jo sitä ikäluokkaa joka on muutenkin elänyt lapsuuden ja nuoruuden käymällä kysymässä voiko tulla jne. Ystävä saa tulla lähes aina, eli voi melkein kävellä sisään jos/kun ollaan kotona. Todella vieraalta kuulosta tuollainen kellon ajan sopiminen ja myöhästymisenä pitäminen, jos ilmoittaa aikataulumuutoksesta.
Itse lopettaisin aikojen sopimisen ja tekisin kuten itse teen nyt, eli soitan lähtisikö lenkille, voiko tulla kahville, mennäänkö elokuviin tms.
"Kaikilla tosin suht kiireinen arki niin ei siihen kaipaa kellotettuja tapaamisia enempää"
Itse näen asian pikemminkin niin, että silloin kun on kiireinen arki niin kellotetut tapaamiset ovat paljon parempia, koska silloin ei toinen halua pölähtää paikalle silloin kun itsellä on muutenkin kiire muiden asioiden kanssa. Kun ollaan sovittu asiasta etukäteen, olen paljon rennommin tapaamisessa kun ei tarvitse koko ajan vilkuilla kelloa ja miettiä niitä keskeneräisiä asioita, jotka jäivät roikkumaan.
Itse näen asian pikemminkin niin, että silloin kun on kiireinen arki niin kellotetut tapaamiset ovat paljon parempia, koska silloin ei toinen halua pölähtää paikalle silloin kun itsellä on muutenkin kiire muiden asioiden kanssa. Kun ollaan sovittu asiasta etukäteen, olen paljon rennommin tapaamisessa kun ei tarvitse koko ajan vilkuilla kelloa ja miettiä niitä keskeneräisiä asioita, jotka jäivät roikkumaan.
Juuri näin. Ja koko keskusteluun: oikeasti näitä nepsyjä ainakaan omassa piirissäni ei ole mitään yliedustettua ryhmää, eli suurin piirtein joka toinen, vaikka keski-ikäisiä naisia ollaan. Myöhästelijöitä on pari ja uskallan väittää, että jos se johtuisi jostain hahmotus- tms. ongelmasta, se näkyisi muullakin tavalla.
Sen sijaan joku myöhästelijä kuvasikin täällä heidän asenteensa täydellisesti: takuulla en ala heräämään aikaisemmin tai varaamaan turhaa (huom! turhaa!) aikaa valmistumiseen, mieluummin sitten vaikka myöhästyn, ei se ole big deal.
Siis näiden myöhästelijöiden asenne on, että aika menee hukkaan, aika on käytetty turhaan, jos sen käyttää valmistautumiseen sen vuoksi, että ei myöhästy. Ja tämä korreloi juuri sen kanssa, mitä joku toinen kirjoitti: näiden mielestä siis heidän oman aikansa optimointi on tärkeää, tärkeämpää kuin sen odottelijan aika.
Siis no big deal, että joku toinen siellä odottaa, kun minä tässä alan föönata tukkaa. Koska jos olisin aloittanut 30 min aiemmin, se tarkoittaisi, että minulla olisi turhaa aikaa 15 min. Ehei, odotelkoot se toinen. Hänen aikansa kun ei ole arvokasta, niin eihän minun odotteluni siis ole turhaa aikaa.
Kuulkaa: kyllä se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on samanlainen tuttu, jolla on toinen huono puoli, eli kun hän haluaa kovasti nähdä tai että lähdetään yhdessä jonnekin, niin se voi tulla yllättävänä päivänä tosi nopealla aikataululla.
En jaksanut tällaista, joten ei olla pidetty yhteyttä hetkeen.
Minusta tässä on pitkälti kyse siitä että osa ihmisistä tekee paljon enemmän ja osa paljon vähemmän. Jos toisella on päivässä kaksi asiaa joissa pitäisi olla ajoissa, sanotaan nyt vaikka työ ja iltatapaaminen kavereiden kanssa, niin sillä kaveripiirin myöhästyjällä voikin olla esimerkiksi kahdeksan tai kaksitoista. Silloin aikaa sellaiseen sopeuttamiseen, että laitanpa itseni liikkeelle aiemmin että olen ajoissa, ei yksinkertaisesti jää, vaan jokainen liikennevälineen ylimääräinen hidastus näkyy saapumisajassa kaveritapaamiseen.
Toinen ero on siinä miten tärkeäksi oman itsensä näkee siinä kaveritapaamisessa. Itse ajattelen että kyllä heidät löytää samasta kaupungista vähän myöhemminkin illalla ja ehtii menoon mukaan, mutta näköjään joidenkin mielestä kaikkien pitää istua tiukasti samassa pöydässä koko ilta alusta saakka tai muuten menee koko edeltävä päiväkin taannehtivasti pieleen. En vain ymmärrä tällaista ajattelua vaikka kuinka yrittäisin.
Joku kirjoitti tyhjänpäiväisten viestien lähettelystä ennen tapaamisaikaa enkä voisi olla enempää samaa mieltä. Ne viestithän on kuitenkin pakko lukea, että tietää onko jotain muutoksia, ja koska toinen näkee että on luettu, on pakko myös vastata jotain. Jos sanoo pelkästään että ei nyt ehdi kommentoida, niin siitäkin tulee pahimmassa tapauksessa koko illan kestävä riita tai jopa peruminen ja epäkohteliaaksi syyttämistä. Tämä on hyvin ikävä ongelma sen osallistujan kannalta jonka aikataulu on täydempi.
Itselläni myöhästyminen useimmiten johtuu liiasta kiltteydestä ja liikaa tekemisestä ennen kuin on aivan pakko lähteä. Tai sitten sähläämisestä, jossa ajoissa valmiiksi odottamaan laitetut bioroskat leviävät rappuun, kengästä irtoaa ykskaks pohja kesken matkan tai lyön itseäni epähuomiossa terävällä esineellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kuvaa liian aikataulutettua elämää jos pitää noinkin tarkkaan sopia tapaaminen.
Omassa ystäväpiirissä pirautetaan, että voiko tulla kohta käymään, tullaan jos sopii, jos ei, niin toiste. Kaikilla tosin suht kiireinen arki niin ei siihen kaipaa kellotettuja tapaamisia enempää. Ikää on jo kohta 50, joten en tiedä olenko jo sitä ikäluokkaa joka on muutenkin elänyt lapsuuden ja nuoruuden käymällä kysymässä voiko tulla jne. Ystävä saa tulla lähes aina, eli voi melkein kävellä sisään jos/kun ollaan kotona. Todella vieraalta kuulosta tuollainen kellon ajan sopiminen ja myöhästymisenä pitäminen, jos ilmoittaa aikataulumuutoksesta.
Itse lopettaisin aikojen sopimisen ja tekisin kuten itse teen nyt, eli soitan lähtisikö lenkille, voiko tulla kahville, mennäänkö elokuviin tms.
Eli sinä et sovi esimerkiksi lounastreffejä paria päivää etukäteen? Min
En ole ikinä ollut lounastreffeillä, mitä ne edes ovat? Kymmeniä vuosia työelämässä olleena tuntematon käsite.
Minusta tässä on pitkälti kyse siitä että osa ihmisistä tekee paljon enemmän ja osa paljon vähemmän. Jos toisella on päivässä kaksi asiaa joissa pitäisi olla ajoissa, sanotaan nyt vaikka työ ja iltatapaaminen kavereiden kanssa, niin sillä kaveripiirin myöhästyjällä voikin olla esimerkiksi kahdeksan tai kaksitoista. Silloin aikaa sellaiseen sopeuttamiseen, että laitanpa itseni liikkeelle aiemmin että olen ajoissa, ei yksinkertaisesti jää, vaan jokainen liikennevälineen ylimääräinen hidastus näkyy saapumisajassa kaveritapaamiseen.
Kyse on siitä, että osa ihmisistä tiedostaa, että aikaa kuluu myös siirtymisiin, joihin täytyy varata aikaa myös mahdollisiin liikennevälineiden ylimääräisiin hidastuksiin. Siksi he eivät alun perin sovi sitä päivän kolmattatoista tapaamista, vaan käsittävät, että heillä ei ole aikaa. Tämä ei onnistu myöhästymättä, tämä ei onnistu ilman, että toinen mitä suurimmalla todennäköisyydellä joutuu odottelemaan minua siellä. Tai jos sopivat, he kertovat etukäteen, että nyt minulla on niin tiukka aikataulu tällä päivällä, haluatko silti sopia, riskillä, että minä myöhästyn.
He eivät luota onneensa, kuvittele aikaa menevän vähemmän kuin sitä menee. He eivät myös kuvittele, että koska toisella on ollut vaivaiset kaksi asiaa versus minun kaksitoista asiaa sen toisen aika olisi yhtään vähemmän tärkeää kuin minun.
Tämä on juuri sitä, että jostain syystä kuvitellaan, että itsellä varaa johonkin hämärään aikaoptimismiin. Ei ole,. Kenelläkään ei ole. Näissä tilanteissa ei siis voi venyttää omaa aikaa varastamatta sitä toisilta. Ja osa ihmisistä vielä porhaltaa paikalle antaen ymmärtää, että sullehan tää on ok, koska eihän sulla ollutkaan kuin nämä kaksi asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kuvaa liian aikataulutettua elämää jos pitää noinkin tarkkaan sopia tapaaminen.
Omassa ystäväpiirissä pirautetaan, että voiko tulla kohta käymään, tullaan jos sopii, jos ei, niin toiste. Kaikilla tosin suht kiireinen arki niin ei siihen kaipaa kellotettuja tapaamisia enempää. Ikää on jo kohta 50, joten en tiedä olenko jo sitä ikäluokkaa joka on muutenkin elänyt lapsuuden ja nuoruuden käymällä kysymässä voiko tulla jne. Ystävä saa tulla lähes aina, eli voi melkein kävellä sisään jos/kun ollaan kotona. Todella vieraalta kuulosta tuollainen kellon ajan sopiminen ja myöhästymisenä pitäminen, jos ilmoittaa aikataulumuutoksesta.
Itse lopettaisin aikojen sopimisen ja tekisin kuten itse teen nyt, eli soitan lähtisikö lenkille, voiko tulla kahville, mennäänkö elokuviin tms.
Eli sinä et sovi esimerk
Ne ovat lounasaikaan sovitut treffit, eli mennään yhdessä syömään lounasta. Ei ole käytössä vain työelämässä, vaan myös ystävien kesken. Ilmeisesti sinä et syö lounasta tai yleensä tiedä, mikä se on?
Lounaalle mennään kun joku sitä ehdottaa ja sinne menevät ne joille se sopii. Ei niihin mitään kellonaikoja ole koskaan asetettu, ihan hölmö ajatuskin.
Tällaisissa tilanteissa pitää vaan ajatella, että vaikka en saanutkaan tarvittavaa ohjausta lapsuudessa, mitä voin tässä hetkessä tehdä muuttaakseni tapojani. Joskus elämässä huomaa, että jotkin taidot tai tavat puuttuvat. Silloin on tärkeää keskittyä siihen, mitä voi tehdä nyt ja tulevaisuudessa.
Esimerkiksi kalenterien käyttö voi tuntua vieraalta, jos sitä ei ole oppinut lapsena. Vaikka vanhempani eivät opettaneet minua käyttämään kalentereita, se ei estä minua opettelemasta niiden käyttöä aikuisena. Nykyään on monia työkaluja, kuten digitaaliset kalenterit ja muistutukset, jotka helpottavat ajan hallintaa.
Samoin aikaisin herääminen voi olla haaste, jos siihen ei ole tottunut lapsena. Kuitenkin aikuisena voin tietoisesti päättää muuttaa unirytmiäni. Tämä voi tarkoittaa aikaisempaa nukkumaanmenoa, iltarutiinien muuttamista ja herätyskellon käyttöä.
Tärkeintä on ymmärtää, että vaikka jokin taito tai tapa ei tullut luonnostaan lapsuudessa, se ei estä oppimasta ja omaksumasta sitä nyt. Aikuisena voin ottaa vastuun omasta elämästäni ja tehdä tietoisia valintoja, jotka parantavat hyvinvointiani ja henkilökohtaista kasvuani.