Raivostuttaa AINA myöhässä oleva ystävä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vähän hämmentävä ketju, kun päällimmäisenä keskustelusta välittyy, että myöhästelijät eivät kerta kaikkiaan pysty edes yrittämään mitään keinoja myöhästymisen estämiseksi tai edes vähentämiseksi. Kerta kaikkiaan mikään ei auta, sen tietää jo etukäteen, hiuksiakaan ei voi pestä edellisiltana, se on kiellettyä. Eikä voi varata puolta tuntia vartin sijaan, koska siinä tapauksessa tarvitsee tunnin (?).

Ihan vain pieni ehdotus: eikö tästä voisi informoida niitä odottajia etukäteen? Niin voisitte yhdessä pohtia, kannattaako edes sopia mitään sellaisia menoja, joissa pitäisi odotella.

Pointti oli se, että kaikkeen ei voi varata reilusti ekstra-aikaa, kun vuorokaudessa on rajallinen määrä tunteja.

Jos sovitaan tapaaminen toisen kotona, on aika mielestäni joustavampi. 15 minuuttia myöhemmin on vielä aivan ajoissa. Joskus voidaan olla vieläkin suurpiirteisempiä, jos niin sovitaan. Jos taas  tapaaminen on julkisella paikalla, varsinkin ulkona, ei pitäisi tulla 5 minuuttia enempää myöhässä.

(Eri)

Vierailija kirjoitti:

"Sori että utelen (olen eri kirjoittaja kuin tuo kenelle vastasit), mutta haluaisin oikeasti ymmärtää, miten tämä menee. Kerrot, että jos jätät kaiken ylimääräisen pois aamusta, jopa aamupalan, myöhästyt silti. Keksitkö siis tilalle jotain muuta ylimääräistä tekemistä? Eihän se niin voi mennä, että myöhästyt koska tuijotat puoli tuntia seinää paremman tekemisen puutteessa."

En keksi mitään ylimääräistä tekemistä. En myöskään myöhästy kahta tuntia enkä vältttämättä sovitusta ajankohdastakaan, mutta lähes aina siitä aikataulusta, jonka olen mielessäni suunnitellut.

Tämä on helppo. Puoli tuntia lisää aikaa aikatauluun ja ongelma poistuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Krooniset myöhästelijät ovat ahdistuneita ihmisten ilmoille menemisestä. Vaikka haluavatkin tavata ihmisiä, siihen liittyy aina ahdistuskin. 

Tämä. Ihmetyttää kuinka paljon alapeukkuja tämä on saanut. Toki se on väärin tulla myöhässä, mutta kaikki eivät tee sitä ilkeyttään

 

No koska oikeasti se on erittäin pieni osa ihmisistä, joilla on sosiaalinen ahdistuneisuushäiriö ja ainakin nämä minun tuntemani myöhästelevät ihmiset ovat kovia bilettämään ja viihtyvät ihmisjoukoissa.

Itsellä on ahdistusta ja pikemminkin pyrin olemaan ajoissa paikalla, koska en halua vetää ylimäärästä huomiota itseeni myöhästymällä.

Myöhästymiseen on varsin yksinkertainen ratkaisu. Alat tekemään niitä lähtövalmisteluja aikaisemmin kuin ennen ja et rupea sähläämään mitään muuta siinä välissä. Jos olet hieman aikaisemmin valmiina niin siitä ei ole mitään haittaa, sitten luet vaikka kirjaa siihen asti kun on lähtöhetki ja laitat kellon muistuttamaan että nyt täytyy lähteä ovesta ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sori että utelen (olen eri kirjoittaja kuin tuo kenelle vastasit), mutta haluaisin oikeasti ymmärtää, miten tämä menee. Kerrot, että jos jätät kaiken ylimääräisen pois aamusta, jopa aamupalan, myöhästyt silti. Keksitkö siis tilalle jotain muuta ylimääräistä tekemistä? Eihän se niin voi mennä, että myöhästyt koska tuijotat puoli tuntia seinää paremman tekemisen puutteessa."

En keksi mitään ylimääräistä tekemistä. En myöskään myöhästy kahta tuntia enkä vältttämättä sovitusta ajankohdastakaan, mutta lähes aina siitä aikataulusta, jonka olen mielessäni suunnitellut.

Tämä on helppo. Puoli tuntia lisää aikaa aikatauluun ja ongelma poistuu. 

Juuri näin. Jos toistuvasti huomaa, että on surkea suunnittelemaan aikatauluja, niin miksei vaan suosiolla jätä enemmän joustovaraa siihen aikatauluun. Jos ennen olet varannut tunnin, jatkossa varaat puolitoista tuntia. Tässä ketjussa joku aiemmin sanoi, että mitä jos ei tiedä, kauanko menee aikaa tällä kertaa vaikka meikkaukseen. Tällöin aikaa tulee varata enemmän eikä vaan olla ylipositiivinen siitä, että tällä kertaa on supernopea. Tai sitten pitää vaan joustaa sen suhteen, että nyt on kiire, niin laitan vain maskaraa ja jätän luomivärit ja rajaukset pois.

Siis ihan oikeesti, en mä todellakaan ala herään aikaisemmin siltä varalta, että ehkä menee kauemmin. Ei kukaan jaksa tollasta säätöä! Jos menee pitkään niin sit menee, ei se oo niin justiinsa. En jaksa mitään ylimäärästä aikataulutusta, elämä on tarpeeks hankalaa muutenkin. Nukkuu niin pitkään kun voi ja jos myöhästyy vähän niin big deal. Ei se oo niin vakavaa.

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan oikeesti, en mä todellakaan ala herään aikaisemmin siltä varalta, että ehkä menee kauemmin. Ei kukaan jaksa tollasta säätöä! Jos menee pitkään niin sit menee, ei se oo niin justiinsa. En jaksa mitään ylimäärästä aikataulutusta, elämä on tarpeeks hankalaa muutenkin. Nukkuu niin pitkään kun voi ja jos myöhästyy vähän niin big deal. Ei se oo niin vakavaa.

Entäpä sen odottajan kannalta, jonka aikataulut voit sekoittaa? Entä odottajalle on big deal aikataulut ja huomaat, että jäät ilman kyytiä, kun et ole ajoissa?

En vaan jaksaisi. Siirtyisi vähitellen ullokehälle. Aloitteet tulisi, jos tulisi, tämän käverin puolelta. Sitä odotellessa sitten!

Mulla oli aikoinaan kaveri, joka aina perui kylääntulot tai tapaamiset viime tingassa. Syy oli joka kerta, että kurssikaveri tuli yllättäen käymään.

Kerran oltiin sovittu treffit keskustaan iltapäivällä. Kävin sitä ennen yksin museossa, mutta en muistanut, että väsähdän näyttelyissä, vaikka tykkäänkin katsoa niitä. Tapaamiseen oli noin kolme varttia. Mietin, että vähän tylsää odottaa, mut jos lähden kotiin, niin joutuisin tulemaan heti takaisin. Lopulta päätin, että kaveri peruu tapaamisen kuitenkin ja läksin kotiin. Istuin raitiovaunussa ja tuli viesti: "sori en pysty tulemaan, kurssikaveri tuli yllättäen käymään." Totesin, että kiitettävän luotettavaa epäluotettavuutta. Kotona keitin kahvit.

Ei olla ko. kaverin kanssa oltu enää vuosiin tekemisissä. Ymmärsin kyllä jo tuolloin, ettei hän halunnut tavata minua ja se oli ihan ok. Sitä vaan en ihan tajua, että miksi hän ylipäätään sopi mitään tapaamisia kanssani. 

Mullakin oli ystävä joka aina vekslasi ja muutti sovittuja tapaamisia. Noin 1.5 vuotta sitten päätin että hän saa aina sanoa että missä ja milloin nähdään, niin jää varmaan ne turhat kiemurat pois. No niin jäi, ollaan nähty kerran sen jälkeen 😁

Eiku itseasiassa kahdesti, toisella kerralla mun piti viedä hälle bensaa moottoritien varteen kun oli päässyt loppumaan. Paikalle saavuttuani huomasin, että hän oli ihan oikeasti soittanut minut kauniina kesäiltana heittämään 50km:n lenkin ja laittamaan omia rahojani bensaan, vaikka oli tyhjän kanisterin kanssa vain kahden kilometrin päässä huoltoasemasta. Kysyin eikö olisi päässyt helpommalla jos olisi kävellen täyttänyt oman kanisterinsa, mutta ei ollut tullut mieleen.

Perjantaina tulee ehkä käymään jos ehtii. En pidättele henkeäni odotellessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Krooniset myöhästelijät ovat ahdistuneita ihmisten ilmoille menemisestä. Vaikka haluavatkin tavata ihmisiä, siihen liittyy aina ahdistuskin. 

Tämä. Ihmetyttää kuinka paljon alapeukkuja tämä on saanut. Toki se on väärin tulla myöhässä, mutta kaikki eivät tee sitä ilkeyttään

 

No koska oikeasti se on erittäin pieni osa ihmisistä, joilla on sosiaalinen ahdistuneisuushäiriö ja ainakin nämä minun tuntemani myöhästelevät ihmiset ovat kovia bilettämään ja viihtyvät ihmisjoukoissa.

 

 

Itsellä on ahdistusta ja pikemminkin pyrin olemaan ajoissa paikalla, koska en halua vetää ylimäärästä huomiota itseeni myöhästymällä.

Samoin olen huomannut omassa lähipiirissäni, että nämä myöhästelijät ovat yleensä sosiaalisia ekstroverttejä.

 

Siinä taas joku joka ei kärsi minkäänlaisista ajanhallinnan ongelmista koittaa neuvoa niistä kärsiviä. Jos sulla menee esim. meikkaamiseen joka kerta tasan 15 minuuttia, niin sillä ajanhallinnan ongelmista kärsivällä ei menekään siihen aina se aika minkä ekalla kerralla mittaa. Mitatessa voi mennä vaikka se 15 minuuttia, mutta seuraavalla kerralla meneekin puoli tuntia. Luuletko ettei hän ole tehnyt jo aikoinaan tuollaisia laskelmia, mutta kun ne ei auta ajanhallinnan ongelmista kärsiviä tarpeeksi. 

No sitten varaat aikaa sen maksimimäärän mukaan. Jos aikaa jää yli, niin hienoa. Silloin (ja ainoastaan silloin) voit tehdä jotain muuta.

Mikä on maksimimäärä? Maksimiaika jonka olet ollut myöhässä jostain? Siitäkö sen voi laskea? Näin päättelisin..? Menee tosi kauan yritystä ja erehdystä eri tilanteista että homma hioutuu. Kyllä se jo usein onnistuu kunhan on tarkkana. Mutta harjoittelu vie oikeasti pitkään, etenkin ilman apuja.

Ja sitten joku joka sanoi että odottaisi vaikka 5 h joka kerta jos muu ei auttaisi. Et kyllä oikeasti toistuvasti odottaisi, helppo se on puhua. Tai sitten nämä tapaamiset kävisivät hyvin harvaan. Ei riitä aina aika, koska moni muukin asia vie enemmän aikaa luonnollisesti. Noin voi sanoa vain ihminen joka ei kyseistä asiaa oikeasti joudu toteuttamaan.

Ei kysytä, mikä on pisin aika, jonka olet ollut myöhässä jostain, vaan kuinka paljon aikaa sinulla yleensä menee meikkaukseen ja muiden lähtöpuuhien tekemiseen. Kai sinulla on jonkinlainen käsitys siitä, kuinka kauan näihin toimiin voi enintään mennä, esimerkiksi arkimeikin tai illanviettoon sopivan meikin tekoon. Jos arkimeikin tekemiseen menee sinulta 10-20 minuuttia, opettele varaamaan siihen 20 minuuttia, siltä varalta että tällä kertaa kestää kauemmin. Tavoitteeksi voit ottaa sen, että sinulle jää puoli tuntia ylimääräistä aikaa, sen sijaan että olisit valmis juuri lähtöhetkellä.

Luulen, että näiden myöhästelijöiden suurin ongelma on nimenomaan se, että he pyrkivät olemaan valmiit tasan tarkkaan sillä lähtöhetkellä, kun taas ne ajoissa olevat pyrkivät saamaan kaiken valmiiksi aina pikkaisen aikasemmin kun on pakko. Tälloin jos jokin kestää tavallista kauemmin, ajoissa olevat silti todenäköisesti ovat ajoissa, mutta myöhästelijät myöhästyvät kun ovat suunnitelleet itselleen liian tiukan aikataulun, jossa ei ole yhtään joustovaraa.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että näiden myöhästelijöiden suurin ongelma on nimenomaan se, että he pyrkivät olemaan valmiit tasan tarkkaan sillä lähtöhetkellä, kun taas ne ajoissa olevat pyrkivät saamaan kaiken valmiiksi aina pikkaisen aikasemmin kun on pakko. Tälloin jos jokin kestää tavallista kauemmin, ajoissa olevat silti todenäköisesti ovat ajoissa, mutta myöhästelijät myöhästyvät kun ovat suunnitelleet itselleen liian tiukan aikataulun, jossa ei ole yhtään joustovaraa.

Samaten ajoissa olevat sopeutuvat paremmin siihen jos ovat myöhässä. Jos he näkevät, että aika on vähissä he eivät todellakaan siinä rytikässä rupea pesemään tukkaa vaan laittavat suosiolla kuivashampoota ja laittavat vaikka jonkun huovin pannaksi peittämään tukan likaisuuden.

Aika suurelta osin kyse on kasvatuksesta ja siitä, että ottaa vastuun omista tekemisistään. Jos kyseessä on paha sairaus, siihen on myös lääkkeitä. Moni ADHD/ADD-diagnoosin saanut piiloutuu diagnoosinsa taakse ja selittää kaiken tekemättä jättämisensä sillä, vaikka tosiasiassa ei ole edes yritystä muuttaa tilannetta. Yleensä jo kotona asia on hyväksytty ja ymmärretty ja sen takia ei kyseisellä henkilöllä ole mitään motivaatiota muuttaa tilannetta. Muiden pitää ymmärtää, koska olen nyt vain tällainen. Ei se kuitenkaan noin mene. Ihmisillä on monenlaisia luonteenpiirteitä ja ongelmia, joiden kanssa he kamppailevat, mutta onnistuvat silti kunnioittamaan kanssaeläjiään niin, etteivät sysää omia ongelmiaan heidän kannettavakseen. 

Sain itse ADD-diagnoosin aikuisena. Omassa lapsuudessani tuosta ei ollut kuultukaan ja vanhempani kouluttivat minut varsin kovakouraisesti oppimaan aikataulut. Olin aina ajoissa, koska myöhästymistä ei suvaittu. Opettajani ala-asteella oli vanha ja käytti vanhoja metodeja. Myöhästelijöille huudettiin karttakeppi kädessä ja sitä uhkaavasti heilutellen. Ei tullut kenellekään mieleenkään myöhästyä toistamiseen. Kotona laitettiin herästykello soimaan jokaisen toimenpiteen alkaessa. Herätys, aamupesu, vaatteet, aamupala, laukku (pakattiin edellisenä iltana mutta tarkistettiin, että kaikki löytyi) ja sitten piti joka aamu odotella noin 20 minuuttia kelloa tuijotellen, että voi lähteä. Kaikkeen jätettiin aina ylimääräistä aikaa. Koulumatkaan meni 30 minuuttia mutta lähdin kotoa aina 60 minuuttia aiemmin enkä koskaan ollut myöhässä. Koulun pihalla värjöttelin kyllä aina yksinäni ennen muita. 

En ole koskaan myöhästynyt mistään, vaikka aivot ovatkin yhtä sumua päivittäin. Läksyt jäi kyllä tekemättä, oppitunneilla olin aina omissa maailmoissani mutta en myöhästynyt, kun kotoa opin tiukat rutiinit, joista ei joustettu ikinä. Kaikkiin tapaamisiin varaan runsaasti aikaa ja valmistelen kaiken etukäteen niin, että minulla on vähintään 15 minuuttia ylimääräistä aikaa vain odotella lähtöä. Koska kello soittaa aina, kun pitää tehdä jotain, en voi jäädä haahuilemaan ja tekemään mitään muuta. Kun kello soi, silloin lähdetään. Ei ole muuta mahdollisuutta eikä mitään tekosyitä, joita voisin tuossa vaiheessa käyttää. Opin jo kotoa, että kaiken muun jätän kesken. Kun kello soi, että nyt on aamupala, niin hampaidenpesu saa jäädä ja nyt syödään aamupalaa. Kun kello soi, että nyt on lähtö, niin laukun tarkistus saa jäädä ja nyt lähdetään. Näillä opeilla ei vain olla koskaan myöhässä.

Kun olen yrittänyt auttaa myöhässä olijoita ehdottelemalla näitä metodeja, tulee aina vastaukseksi nämä: en voi herätä aiemmin, en kyllä odota lähtöä tekemättä mitään, en voi varata ylimääräistä jne. Koetaan, että mieluummin loukataan sitä ystävää olemalla myöhässä kuin tehdään itselle jotain epämukavaa. Myöhästyminen on aina valinta (jos ei oteta lukuun itsestä riippumattomia syitä kuten onnettomuudet).

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että näiden myöhästelijöiden suurin ongelma on nimenomaan se, että he pyrkivät olemaan valmiit tasan tarkkaan sillä lähtöhetkellä, kun taas ne ajoissa olevat pyrkivät saamaan kaiken valmiiksi aina pikkaisen aikasemmin kun on pakko. Tälloin jos jokin kestää tavallista kauemmin, ajoissa olevat silti todenäköisesti ovat ajoissa, mutta myöhästelijät myöhästyvät kun ovat suunnitelleet itselleen liian tiukan aikataulun, jossa ei ole yhtään joustovaraa.

Totta varmastikin tuo. Se johtuu joskus nepsyillä siitä, että adrenaliini toimii dopamiinin tavoin ja viime hetken kiire on tapa motivoida itsensä ja ylläpitää toimintaa adrenaliinin avulla. Sitä ei voi kuitenkaan keinotekoisesti päättämällä luoda, vaan vaatii oikean "tositilanteen". Lääkitys hoitaa homman lempeämmin ja helpommin, verenpaine kiittää. Monella ei kuitenkaan ole tietoa syistä ja apukeinoista, niin usein oireet sotketaan luonteenpiirteisiin. Laajasti käytetään sitten itse kehiteltyjä/perheeltä opittuja selviytymiskeinoja ja ne ovat hieman ontuvia tai jopa haitallisia, mutta minkäs teet kun muutakaan ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että näiden myöhästelijöiden suurin ongelma on nimenomaan se, että he pyrkivät olemaan valmiit tasan tarkkaan sillä lähtöhetkellä, kun taas ne ajoissa olevat pyrkivät saamaan kaiken valmiiksi aina pikkaisen aikasemmin kun on pakko. Tälloin jos jokin kestää tavallista kauemmin, ajoissa olevat silti todenäköisesti ovat ajoissa, mutta myöhästelijät myöhästyvät kun ovat suunnitelleet itselleen liian tiukan aikataulun, jossa ei ole yhtään joustovaraa.

Ja sitten on tää kaikista pahin joukko, joka tietää olevansa myöhässä, mutta ei vaan välitä siitä. 

No todellakin tekisin hienovaraisesti selväks ettei tollanen aikataulujen säätäminen sovi, jos on jo joku aika sovittu etukäteen. Vastaisin tyylillä Ääh no höh! Valitettavasti ei sovi kun mullakin muita juttuja tänään luvassa. Siirretään semmoseen kertaan että varmasti molemmilta onnistuu ja ois paremmin aikaa nähdä. 

Vierailija kirjoitti:

Aika suurelta osin kyse on kasvatuksesta ja siitä, että ottaa vastuun omista tekemisistään. Jos kyseessä on paha sairaus, siihen on myös lääkkeitä. Moni ADHD/ADD-diagnoosin saanut piiloutuu diagnoosinsa taakse ja selittää kaiken tekemättä jättämisensä sillä, vaikka tosiasiassa ei ole edes yritystä muuttaa tilannetta. Yleensä jo kotona asia on hyväksytty ja ymmärretty ja sen takia ei kyseisellä henkilöllä ole mitään motivaatiota muuttaa tilannetta. Muiden pitää ymmärtää, koska olen nyt vain tällainen. Ei se kuitenkaan noin mene. Ihmisillä on monenlaisia luonteenpiirteitä ja ongelmia, joiden kanssa he kamppailevat, mutta onnistuvat silti kunnioittamaan kanssaeläjiään niin, etteivät sysää omia ongelmiaan heidän kannettavakseen. 

Sain itse ADD-diagnoosin aikuisena. Omassa lapsuudessani tuosta ei ollut kuultukaan ja vanhempani kouluttivat minut varsin kovakouraisesti oppimaan aikataulut. Olin aina ajoissa, koska myöhästymistä ei

Tuossa tulee ilmi, että sait monenlaista tukea ja ohjeistusta arjen ja aikataulujen hallintaan kotoa lapsena. Se auttaa valtavasti ja asioita täytyy vielä jaksaa kerrata kärsivällisesti. On myös ihmisiä, jotka eivät ole saaneet mitään tukea kotoa ja itse opettelu on täten ollut mahdotonta jos ominaisuudetkin erilaisia kuin kavereilla joita yrittää matkia paremman puutteessa. Voi olla että vanhemmat eivät osaa itse sen paremmin, joten eivät osaa auttaakaan. Kun epäonnistumisia ehtii kertyä, vaikuttaa se itseluottamukseen ja vastaanottavaisuuteen hankaluuksien käsittelyssä. Häpeä seuraa myös ongelmien kanssa yksin jäämisestä ja asiaa voi olla entistä vaikeampi kohdata fiksujen neuvojenkaan suhteen. Onneksi näitä voi ajan myötä hahmottaa ja koettaa päästä keinottomuudesta eteenpäin.

Tiedän että usein on kyse henkilöstä, jonka on oikeasti tosi hankalaa hallita ajankäyttöään. Adhd tai muuta vastaavaa. Mutten voi sille mitään, koen tosi loukkaavana sen, ettei minun aikataulujani kunnioiteta. Minulla on omat menoni ja omat suunnitelmani eikä niihin sovi odotella koska toiselle sattuu sopimaan suoriutua.