Lue keskustelun säännöt.
Miksi äitini ei pidä minusta?
23.03.2018 |
Olen ihan tavallinen aikuinen, mulla on joskus sotkuinen koti, mutta äitini ei pidä minusta. Johtuuko se minusta? En siis aio tehdä asialle mitään, vaikka se johtuisikin minusta, koska ei mua sotkuinen koti haittaa, mutta eikö jokaisen pitäisi pitää lapsistaan, olivatpa nämä millaisia erilaisia tahansa, kuin itse toivoi?
Kommentit (123)
Ja minä olen kokenut äitini taholta hirveää käytöstä, etteköhän te isot akatkin kestä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan uskalla heittää, että äitini oli paha? Pahat eivät pidä lapsistaan.
ap
Kuten sinä. Olet läpeensä paha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan uskalla heittää, että äitini oli paha? Pahat eivät pidä lapsistaan.
apKuten sinä. Olet läpeensä paha.
Mä hyväksyn mun lapset sellaisina kuin he ovat ja haluan, että heistä kasvaa omia itsejään, ei minun tekemäni tuote.
ap
Ja mun lasten ongelmat ovat minunkin ongelmiani, eivät sellaista heissä, mistä mä syytänheitä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja minä olen kokenut äitini taholta hirveää käytöstä, etteköhän te isot akatkin kestä.
ap
Ei. Me emme kestä sinua. Ei ihme ettei edes äitisi voi sinua rakastaa. Palstan kammottavin tyyppi.
Ja mä uskallan tunnustaa itselleni, että lapsillani on ongelmia ja haasteita, joissa heitä pitää tukea, ja auttaa, enkä halua lakaista kaikkea pois silmistä, että voisin valehdella itselleni tehneeni kaiken oikein. Enkä nyt siis tarkoita, että olisin aiheuttanut ne ongelmat, vaan missä en ole tehnyt jotain, jossa olevassa oleva tilanne ei olisi pahentunut, vaan parantunut.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja minä olen kokenut äitini taholta hirveää käytöstä, etteköhän te isot akatkin kestä.
apEi. Me emme kestä sinua. Ei ihme ettei edes äitisi voi sinua rakastaa. Palstan kammottavin tyyppi.
Etkö kestä hirveää käytöstä? Opettele. Et sä voi päättää, miten muut maailmassa käyttäytyy.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja minä olen kokenut äitini taholta hirveää käytöstä, etteköhän te isot akatkin kestä.
apEi. Me emme kestä sinua. Ei ihme ettei edes äitisi voi sinua rakastaa. Palstan kammottavin tyyppi.
Plus se, että mikä sinusta on hirveää käytöstä, ei olekaan sitä muille. Eli ongelma on sulla, ei mulla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja minä olen kokenut äitini taholta hirveää käytöstä, etteköhän te isot akatkin kestä.
apEi. Me emme kestä sinua. Ei ihme ettei edes äitisi voi sinua rakastaa. Palstan kammottavin tyyppi.
Etkö kestä hirveää käytöstä? Opettele. Et sä voi päättää, miten muut maailmassa käyttäytyy.
ap
Siinäpä sulle vastaus äitijankkaamiseesi. Nyt voitkin lopettaa nämä iänikuiset Uli asia tällä palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja minä olen kokenut äitini taholta hirveää käytöstä, etteköhän te isot akatkin kestä.
apEi. Me emme kestä sinua. Ei ihme ettei edes äitisi voi sinua rakastaa. Palstan kammottavin tyyppi.
Etkö kestä hirveää käytöstä? Opettele. Et sä voi päättää, miten muut maailmassa käyttäytyy.
apSiinäpä sulle vastaus äitijankkaamiseesi. Nyt voitkin lopettaa nämä iänikuiset Uli asia tällä palstalla.
Miten tuo vastaa otsikon kysymykseen?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja mä uskallan tunnustaa itselleni, että lapsillani on ongelmia ja haasteita, joissa heitä pitää tukea, ja auttaa, enkä halua lakaista kaikkea pois silmistä, että voisin valehdella itselleni tehneeni kaiken oikein. Enkä nyt siis tarkoita, että olisin aiheuttanut ne ongelmat, vaan missä en ole tehnyt jotain, jossa olevassa oleva tilanne ei olisi pahentunut, vaan parantunut.
ap
On hyvä, että jaksat olla lapsillesi läsnä jokapäiväisessä arjessa ja hyväksyt heidät sellaisena kuin ovat. Lapset tarvitsee turvallisia aikuisia.
Onhan se iso kysymys lapselle, että miksei äitini pidä minusta? Aivan hirveä, ja huikean kokoinen. Lapselle on normaali se, että äiti pitäisi hänestä. Ois suorastaan lääpällään.
p
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mä uskallan tunnustaa itselleni, että lapsillani on ongelmia ja haasteita, joissa heitä pitää tukea, ja auttaa, enkä halua lakaista kaikkea pois silmistä, että voisin valehdella itselleni tehneeni kaiken oikein. Enkä nyt siis tarkoita, että olisin aiheuttanut ne ongelmat, vaan missä en ole tehnyt jotain, jossa olevassa oleva tilanne ei olisi pahentunut, vaan parantunut.
apOn hyvä, että jaksat olla lapsillesi läsnä jokapäiväisessä arjessa ja hyväksyt heidät sellaisena kuin ovat. Lapset tarvitsee turvallisia aikuisia.
No en jaksa, mutta en halua tehdä virheitäkään, joten olen sen verran, miten toimimalla toimin oikein. Mies hoitaa heitä ja asuu heidän kanssaan. Itse en. Vaikka se ei johdu siitä, miten oisin valinnut, vaan oma paha olo pakotti sen tähän.
ap
No huh, mun äiti pitää musta, vaikka onkin välillä sotkuinen koti. Välillä saattaa marmattaa että kun ei ole siivottu mutta meillä on mitä ihanimmat ja lämpimimmät välit. Sitä paitsi en taida nyt hirveän kaukana olla siitä keskiverto siivo kodista. Meillä imuroidaan esim. kerran viikossa. Päivä ennen siivousta on kamalan sotkuista ja siivoksen jälkeen todella siistiä. Muutenkin äiti ei ole mikään siisteys siivous intoilija. Ovat muuten tosi rasittavia tyyppejä. Sukulaisista löytyy yksi sellainen.
Minun isäni ei pitänyt minusta ja äitini kuoli, kun olin lapsi. Nyt aikuisena olen ystävystynyt isäni kanssa ja hyväksynyt hänen heikkoutensa vanhempana aikoinaan. Kyllä hän minusta jollain tasolla välitti ja välittää. Hän ei vain kestänyt minua lapsena. Huusi ja haukkui. Oli hän itsekin väsynyt.
Mun äidillä on vielä sellainen tapa, että saattaa pitkän hiljaiselon jälkeen soittaa aivan kuin ei mitään syytä olisi sille, että mä en ole soittanut hänelle, ja jutella mukamas muina miehinä, mun kuulumisiani kysellen.
Sen sijaan, että selvittäis, että miksi en ole soitellut.
Koska siihen on syy, ja se on se, että hän on loukannut minua. Ja mä olen sen hänelle kertonut. Niin ei todellakaan tarvitse niitä kuulumispuheluita soitella.
Mietin vaan, että miten vastaan, jos taas soittaa sellaisen? Missään nimessä en juttele vaan kiltisti päästäkseni hänestä eroon loukkaamatta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ei hätää, Äitihullu, ei sinusta pidä kukaan muukaan.
Sinusta on ok sanoa näin netissä tuntemattomalle ihmiselle? Et sinä oikeasti tunne ap:ta vain koska olet aina lukemassa hänen aloituksiaan. Nyt niitä valoja päälle, arvon kanssakeskustelijat.
Vierailija kirjoitti:
Minun isäni ei pitänyt minusta ja äitini kuoli, kun olin lapsi. Nyt aikuisena olen ystävystynyt isäni kanssa ja hyväksynyt hänen heikkoutensa vanhempana aikoinaan. Kyllä hän minusta jollain tasolla välitti ja välittää. Hän ei vain kestänyt minua lapsena. Huusi ja haukkui. Oli hän itsekin väsynyt.
Onkos hän hyväksynyt sinun heikkoutesi ja sen, että toimi itse väärin? Tai ettei ollut itsekään hääppöinen vanhempi?Jos ei, niin en olisi hänen kanssaan tekemisissä. Mun äiti ei siis ole hyväksynyt noita.
ap
"Hirveää käytöstä" :D Oliko se sinusta "hirveää käytöstä"? Et sitten tiedä yhtään, mille teidän sananne usein minusta tuntuisivat, jos avautuisin täällä tilanteistani vilpittömästi.
ap