Lue keskustelun säännöt.
Millainen on nainen, joka ei tule toimeen muiden naisten kanssa?
22.03.2018 |
Nainen, jolla on kavereita, mutta lähinnä miespuolisia. Joka jostain syystä herättää negatiivisia tunteita muissa naisissa ja jota ei oikein hyväksytä naisten porukoihin, mutta miesten kanssa tulee toimeen. Kuvaile :)
Kommentit (315)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidan olla sellainen. Koska olen rakennusalalla töissä ja se on aivan oma maailmansa + huumorinsa niin en vain osaa jutella naisten kanssa, jotka työskentelevät naisvaltaisella alalla. Eikä kyse ole siitä, ettenkö haluaisi, mutta elämme usein täysin eri maailmoissa ja yhteistä puhuttavaa on vaikea löytää. Usein minun sarkastinen huumorini ei kohtaa muiden naisten kanssa, miehille sarkasmi on jotenkin normaalia ja miesten kanssa onkin paljon helpompi heittää vitsiä ja jutella muutenkin. Huomaa erityisesti kampaajalla, että yhteistä juteltavaa ei vain löydy ja käynnit ovatkin yleensä todella kiusallisia. Kyllä minusta olisi kiva olla sellainen, joka tulee juttuun kaikkien kanssa, mut valitettavasti täysin eri maailmoissa elävien on vaikea heittää muuta kuin kiusallista small talkia.
No huh huh mitä ennakkoluuloja. Minä ainakin puhun töissä sellaista diipadaapaa mikä sopii sinne, toisessa porukassa sitten toisella tavalla. Minun kanssani voi heittää sarkastista tai sitten vaikka ripsienpidennysaiheista läppää. Tai puhua rakantemisesta, mikä nyt milloinkin kiinnostaa.
Musta tuntuu, että sinun ja aika monen muunkin tässä ketjussa kirjoittavan ongelma ei tosiaan ole naiset vaan oman sosiaalisen osaamisen rajallisuus. Minä tiedän kyllä, miten miesporukassa ollaan naisena, osaan myös heittäytyä vaikka babyshowereilla juttuun mukaan. Se on sosiaalista taitavuutta, ei tarkoita sitä että minä olisin juuri vauvakutsuista kiinnostunut sen enempää kuin rakentamisesta. Koska olet itse ilmeisesti aika yksiulotteinen, luulet, että muutkin naiset ovat.
T. se bi tuosta ylempää
No siitä rakentamisesta on ihan hemmetin hankala puhua sellasen ihmisen kanssa, joka ei siitä mitään ymmärrä. En minäkään käy keskustelemaan ihan vain sosiaalisesta pakosta vaikka tietotekniikasta, koska en siitä mitään ymmärrä ja se olisi siis täysin turhaa molempin osapuolten suhteen. Babyshowereille en edes lähtisi, koska en pidä lapsista yhtään enkä todellakaan osaisi esittää, että minua kiinnostaa. Miksi pitäisi mennä kaikkiin tilanteisiin mukaan ja olla epämukavissa tilanteissa vain sen takia, että pitää esittää tulevansa kaikkien kanssa toimeen?
Ei minulla ole tarvetta esittää mitään tai keskustella liibalaabaa aiheista mistä en ymmärrä tai jotka eivät kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidan olla sellainen. Koska olen rakennusalalla töissä ja se on aivan oma maailmansa + huumorinsa niin en vain osaa jutella naisten kanssa, jotka työskentelevät naisvaltaisella alalla. Eikä kyse ole siitä, ettenkö haluaisi, mutta elämme usein täysin eri maailmoissa ja yhteistä puhuttavaa on vaikea löytää. Usein minun sarkastinen huumorini ei kohtaa muiden naisten kanssa, miehille sarkasmi on jotenkin normaalia ja miesten kanssa onkin paljon helpompi heittää vitsiä ja jutella muutenkin. Huomaa erityisesti kampaajalla, että yhteistä juteltavaa ei vain löydy ja käynnit ovatkin yleensä todella kiusallisia. Kyllä minusta olisi kiva olla sellainen, joka tulee juttuun kaikkien kanssa, mut valitettavasti täysin eri maailmoissa elävien on vaikea heittää muuta kuin kiusallista small talkia.
No huh huh mitä ennakkoluuloja. Minä ainakin puhun töissä sellaista diipadaapaa mikä sopii sinne, toisessa porukassa sitten toisella tavalla. Minun kanssani voi heittää sarkastista tai sitten vaikka ripsienpidennysaiheista läppää. Tai puhua rakantemisesta, mikä nyt milloinkin kiinnostaa.
Musta tuntuu, että sinun ja aika monen muunkin tässä ketjussa kirjoittavan ongelma ei tosiaan ole naiset vaan oman sosiaalisen osaamisen rajallisuus. Minä tiedän kyllä, miten miesporukassa ollaan naisena, osaan myös heittäytyä vaikka babyshowereilla juttuun mukaan. Se on sosiaalista taitavuutta, ei tarkoita sitä että minä olisin juuri vauvakutsuista kiinnostunut sen enempää kuin rakentamisesta. Koska olet itse ilmeisesti aika yksiulotteinen, luulet, että muutkin naiset ovat.
T. se bi tuosta ylempää
On ihan hirveän vaikeaa olla mukana jutussa aiheesta, jota ei itse tunne, ja joka ei kiinnosta. Minä en ole tippaakaan kiinnostunut urheilijoista, enkä kyllä pysty mitenkään heittäytymään keskusteluun mukaan, kun en edes jonkun henkilön nimen perusteella pysty sanomaan, mistä lajista puhutaan. Lapsia ei ole koskaan lähipiirissä ollut, kyllä mä nyt tiedän että ne kai vaippoja tarvii, mutta en tiedä kauanko imetetään, koska ne oppii kuiviksi, mitä niille voi missäkin iässä syöttää.. Todella, todella vaikea heittäytyä mukaan.
Hieman alkoholisoitunut hutsu, jota muut naiset eivät halua seuraansa.
163 ja 164 sitten missasivat pointtini aika messevästi. Mutta tosiaan vika on varmaan minussa ja muissa naisissa ylipäätään. :)
T. Se sama, joka ei jaksa toistella
Huono keskustelija. Kepeä niin hyvässä kuin huonossa. Ahdistuu vakavammista keskustelunaiheista. Usein heikkohermoinen, voi ärsyyntyä kohtuuttomasti asioista, jotka eivät miellytä itseä. Haluton tekemään kompromisseja tai sumplimaan konflikteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidan olla sellainen. Koska olen rakennusalalla töissä ja se on aivan oma maailmansa + huumorinsa niin en vain osaa jutella naisten kanssa, jotka työskentelevät naisvaltaisella alalla. Eikä kyse ole siitä, ettenkö haluaisi, mutta elämme usein täysin eri maailmoissa ja yhteistä puhuttavaa on vaikea löytää. Usein minun sarkastinen huumorini ei kohtaa muiden naisten kanssa, miehille sarkasmi on jotenkin normaalia ja miesten kanssa onkin paljon helpompi heittää vitsiä ja jutella muutenkin. Huomaa erityisesti kampaajalla, että yhteistä juteltavaa ei vain löydy ja käynnit ovatkin yleensä todella kiusallisia. Kyllä minusta olisi kiva olla sellainen, joka tulee juttuun kaikkien kanssa, mut valitettavasti täysin eri maailmoissa elävien on vaikea heittää muuta kuin kiusallista small talkia.
No huh huh mitä ennakkoluuloja. Minä ainakin puhun töissä sellaista diipadaapaa mikä sopii sinne, toisessa porukassa sitten toisella tavalla. Minun kanssani voi heittää sarkastista tai sitten vaikka ripsienpidennysaiheista läppää. Tai puhua rakantemisesta, mikä nyt milloinkin kiinnostaa.
Musta tuntuu, että sinun ja aika monen muunkin tässä ketjussa kirjoittavan ongelma ei tosiaan ole naiset vaan oman sosiaalisen osaamisen rajallisuus. Minä tiedän kyllä, miten miesporukassa ollaan naisena, osaan myös heittäytyä vaikka babyshowereilla juttuun mukaan. Se on sosiaalista taitavuutta, ei tarkoita sitä että minä olisin juuri vauvakutsuista kiinnostunut sen enempää kuin rakentamisesta. Koska olet itse ilmeisesti aika yksiulotteinen, luulet, että muutkin naiset ovat.
T. se bi tuosta ylempää
Sinä osaat olla kaikissa porukoissa ja puhua aina siitä, mikä milloinkin ihmisiä kiinnostaa. Sen jälkeen syytät tämänhetkistä keskustelukumppaniasi yksiulotteisuudesta. Mielenkiintoista - itse koen yksiulotteisena juuri sellaisen ihmisen, joka muuntuu kameleontin lailla miellyttämään kulloistakin porukkaa.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta olen tässä ketjussa aiemmin esittänyt muutamia pohdintoja mies- ja naisporukoiden dynamiikasta. Sinulta haluaisin kysyä, että minkä takia tuo sosiaalinen taitavuutesi ei ilmene ymmärryksenä toisia kohtaan täällä anonyymillä keskustelupalstalla. Onhan tämäkin sosiaalinen foorumi.
Mua kiinnostaa jossain määrin autot ja niiden remppaaminen, puutarhahommat, tietokonepelit, Star Trek, erilaisten tutkimusten lukeminen, etenkin kaikki teosofiaa, filosofiaa, psykologiaa ja esoteriaa liippaavaat aiheet, heavy ja black metal. Tunnen hyvin, hyvin vähän naisia, keiden kanssa minulla olisi samoja kiinnostuksen kohteita, puutarha varmaan eniten. Miehiä sen sijaan löytyy vaikka kuinka paljon, keiden kanssa löytyy jutunjuurta edes jostakin aihepiiristä. Ne harvat naiset keihin olen törmännyt, ovat kuitenkin pääasiassa hyvin taiteellista porukkaa, ja aivan eri aaltopituudella kuin minä, jolla ei ole mitään käsitystä taiteista. Kyllähän minä tulen toimeen kaikkien kanssa, mutta siihen se sitten jää, miään syvempää suhdetta on vaikea saada aikaiseksi sellaisen ihmisen kanssa, kenen kanssa kiinnostuksenkohteet ja aaltopituus ovat täysin erilaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidan olla sellainen. Koska olen rakennusalalla töissä ja se on aivan oma maailmansa + huumorinsa niin en vain osaa jutella naisten kanssa, jotka työskentelevät naisvaltaisella alalla. Eikä kyse ole siitä, ettenkö haluaisi, mutta elämme usein täysin eri maailmoissa ja yhteistä puhuttavaa on vaikea löytää. Usein minun sarkastinen huumorini ei kohtaa muiden naisten kanssa, miehille sarkasmi on jotenkin normaalia ja miesten kanssa onkin paljon helpompi heittää vitsiä ja jutella muutenkin. Huomaa erityisesti kampaajalla, että yhteistä juteltavaa ei vain löydy ja käynnit ovatkin yleensä todella kiusallisia. Kyllä minusta olisi kiva olla sellainen, joka tulee juttuun kaikkien kanssa, mut valitettavasti täysin eri maailmoissa elävien on vaikea heittää muuta kuin kiusallista small talkia.
No huh huh mitä ennakkoluuloja. Minä ainakin puhun töissä sellaista diipadaapaa mikä sopii sinne, toisessa porukassa sitten toisella tavalla. Minun kanssani voi heittää sarkastista tai sitten vaikka ripsienpidennysaiheista läppää. Tai puhua rakantemisesta, mikä nyt milloinkin kiinnostaa.
Musta tuntuu, että sinun ja aika monen muunkin tässä ketjussa kirjoittavan ongelma ei tosiaan ole naiset vaan oman sosiaalisen osaamisen rajallisuus. Minä tiedän kyllä, miten miesporukassa ollaan naisena, osaan myös heittäytyä vaikka babyshowereilla juttuun mukaan. Se on sosiaalista taitavuutta, ei tarkoita sitä että minä olisin juuri vauvakutsuista kiinnostunut sen enempää kuin rakentamisesta. Koska olet itse ilmeisesti aika yksiulotteinen, luulet, että muutkin naiset ovat.
T. se bi tuosta ylempää
Sinä osaat olla kaikissa porukoissa ja puhua aina siitä, mikä milloinkin ihmisiä kiinnostaa. Sen jälkeen syytät tämänhetkistä keskustelukumppaniasi yksiulotteisuudesta. Mielenkiintoista - itse koen yksiulotteisena juuri sellaisen ihmisen, joka muuntuu kameleontin lailla miellyttämään kulloistakin porukkaa.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta olen tässä ketjussa aiemmin esittänyt muutamia pohdintoja mies- ja naisporukoiden dynamiikasta. Sinulta haluaisin kysyä, että minkä takia tuo sosiaalinen taitavuutesi ei ilmene ymmärryksenä toisia kohtaan täällä anonyymillä keskustelupalstalla. Onhan tämäkin sosiaalinen foorumi.
Ero kahvipöytäkeskustelulla ja tämänkaltaisilla keskusteluketjuilla on iso - osaan tosiaan luovia eri ympäristöissä, mitä väheksyit. Mutta siihen eroon: kahvipöydässä tai babyshowereilla ollaan yhdessä ja tavoitteena ei ole esimerkiksi esittää kilpailevia argumentteja. Päätavoite on ajanvietto yhdessä ja viihtyminen. Väittely, hyvässä hengessäkään, ei keskimäärin sovi sellaiseen sosiaaliseen tilanteeseen.
Jos keskustellaan keskustelupalstalla ja esitetään argumentteja, ei ole tarkoitus tehdä kaikkien olosta miellyttävää pysymällä yleisellä tasolla ja samanmielisinä vaan kertoa näkemyksiä ja ihan hyvässä hengessä olla eri mieltä tai sitten samaa mieltä - tavoitteena on kuitenkin nimenomaan erilaisten näkemyksien esittäminen ja niiden perusteleminen.
Jos tässä keskustelussa olen eri mieltä kanssasi liittyen näihin mies/nais -ihmissuhteisiin, totta kai otan kantaa ja kerron mitä mieltä olen.
Minulla on tietenkin oikeassa elämässä myös oma mukavuusaluueni keskustelunaiheissa ja ihmiset, joiden kanssa kiinnostuksenkohteet ja puheenaiheet menevät yksiin. Niitä ihmisiä kutsun ystäviksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku tuolla aiempana mainitsi, että "osaan muuttaa käytöstäni" naisporukassa. Siinä juuri ovat avainsanat.
Naisporukassa pitäisi aina osata tai viitsiä muuttaa käytöstään, olla vähän nöyrempi kuin onkaan, muuten on vaarassa joutua törmäyskurssille naisporukan johtajan kanssa.
Ehkä miesporukassakin on samanlainen nokkimisjärjestys, mutta tuntuu että miesporukassa sitä porukan staraa saa edes pikkuisen haastaa: vitsailla toisen sanomisille tai tai kyseenalaistaa hänen mielipiteensä.
Ehkä tämä johtuu siitä, että miehet ylipäätään ovat kilpailunhaluisempia ja naiset konsensushakuisempia. Jos isäporukassa joku kertoo hiihtäneensä 20 km, on ihan ok kertoa hiihtäneensä 30 km. Äitiporukassa täytyy sanoa epämääräisesti, että "joo mekin hiihdeltiin", ettei saa nokittelijan mainetta. Sitten aletaan puhua, miten rankkaa on äitiys, ja jos se ei ole jonkun mielestä rankkaa, vastassa on hyytävä hiljaisuus.
Boldattuun: varmaankin nainen voi vitsailla miesporukan "staran" sanomisista (sitähän joissain asiayhteyksissä flirtiksikin kutsutaan), mutta auta armias, jos miesporukan vähäpätöisin alkaisi vitsailla alfauroksen kustannuksella.
Kummallista, jos ette ole muka huomanneet, miten miehet näyttävät toisilleen kaapin paikan..
Tätä viestiä en tunnista oikeassa elämässä. Kyllähän jos sulla on esimerkiksi naseva kommentti "alfauroksen" suuntaan, niin se heitetään ilmaan ja osuessaan tulee porukalta makeat naurut. Mutta sieltä tulee varmasti takaisin samalla mitalla, että pitää kestää sekin. Toisaalta ei omissa porukoissani ole kyllä mitään varsinaista yksittäistä johtajaa. On erilaisia ihmisiä ja ne toimivat erilaisissa kokoonpanoissa eri asioissa. Kaikki ei ole edes kovin läheisiä keskenään.
Jos tällä sitten tarkoitetaan jotain, että alkoholin voimalla tullaan johonkin baarin pöytään lässyttämään, niin voi olla että pahnanpohjimmainen ei tosiaan saa keltään kovin maireaa vastaanottoa.
Olen tuo tämän lainausketjun ylimmäinen. Mukavaa, että joku ymmärsi, mitä tarkoitan. Miesvaltaisessa porukassa keskustelu on vähän kuin jokin pallopeli: sille staralle voi heittää pallon ja katsoa, saako hän sen kiinni. Staralla en tarkoita välttämättä yhtä ainoaa "alfaurosta", vaan ylipäätään sitä, joka siinä keskustelussa on eniten äänessä. Se voi olla joku joka kertoo mehevää tarinaa siitä mitä hänelle edellispäivänä tapahtui, tai joku joka vaikuttaa tietävän eniten senhetkisestä puheenaiheesta, vaikka sukelluksesta.
Se pallo voi tärähtää takaisin tosi napakasti, mutta noin yleensä ottaen porukka tykkää siitä, että vähän haastetaan. En tarkoita öykkäröintiä vaan juuri sellaista hyvätapaista sanailua. Ja miehuuden mitta on juuri se, että ei aleta näyttää kenellekään "kaapin paikkaa" vaan hymähdetään hyväntahtoisesti jos ei keksitä nasevaa vastausta.
Sen sijaan naisporukan keskustelu on enemmän kuin voimisteluesitys: pallon pitää lentää hallitusti, ei liian kovaa tai liian korkealle, jotta keskustelukumppani saa sen kiinni. Tärkeintä on yleinen harmonia. Voidaan olla toki eri mieltä, mutta silloinkin tuntosarvet koholla. Siksi sellainen äijämäisen individualistinen keskustelija, joka ei pyri sovitteluun, helposti torjutaan naisporukasta - paitsi jos hän on mies, jolloin hänelle sallitaan se turistin käytös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on aina ollut sellainen olo, että olen jotenkin vääränlainen. Aivan liian itsenäinen ja outo.
Tavallaan sellainen näkymätön ninni, mutta toisaalta myös rohkea oman tieni kulkija.
Toisinaan mietin, että onkohan mulla joku joku asperger tai muu häiriö.
En vaan osaa.
Miesten kanssa ystävystyn yleensä helpommin. En tiedä mikä tähän on syynä. Ehkä he helpommin sietävät outouttani.
On yleensä huono äiti-tytärsuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidan olla sellainen. Koska olen rakennusalalla töissä ja se on aivan oma maailmansa + huumorinsa niin en vain osaa jutella naisten kanssa, jotka työskentelevät naisvaltaisella alalla. Eikä kyse ole siitä, ettenkö haluaisi, mutta elämme usein täysin eri maailmoissa ja yhteistä puhuttavaa on vaikea löytää. Usein minun sarkastinen huumorini ei kohtaa muiden naisten kanssa, miehille sarkasmi on jotenkin normaalia ja miesten kanssa onkin paljon helpompi heittää vitsiä ja jutella muutenkin. Huomaa erityisesti kampaajalla, että yhteistä juteltavaa ei vain löydy ja käynnit ovatkin yleensä todella kiusallisia. Kyllä minusta olisi kiva olla sellainen, joka tulee juttuun kaikkien kanssa, mut valitettavasti täysin eri maailmoissa elävien on vaikea heittää muuta kuin kiusallista small talkia.
No huh huh mitä ennakkoluuloja. Minä ainakin puhun töissä sellaista diipadaapaa mikä sopii sinne, toisessa porukassa sitten toisella tavalla. Minun kanssani voi heittää sarkastista tai sitten vaikka ripsienpidennysaiheista läppää. Tai puhua rakantemisesta, mikä nyt milloinkin kiinnostaa.
Musta tuntuu, että sinun ja aika monen muunkin tässä ketjussa kirjoittavan ongelma ei tosiaan ole naiset vaan oman sosiaalisen osaamisen rajallisuus. Minä tiedän kyllä, miten miesporukassa ollaan naisena, osaan myös heittäytyä vaikka babyshowereilla juttuun mukaan. Se on sosiaalista taitavuutta, ei tarkoita sitä että minä olisin juuri vauvakutsuista kiinnostunut sen enempää kuin rakentamisesta. Koska olet itse ilmeisesti aika yksiulotteinen, luulet, että muutkin naiset ovat.
T. se bi tuosta ylempää
Sinä osaat olla kaikissa porukoissa ja puhua aina siitä, mikä milloinkin ihmisiä kiinnostaa. Sen jälkeen syytät tämänhetkistä keskustelukumppaniasi yksiulotteisuudesta. Mielenkiintoista - itse koen yksiulotteisena juuri sellaisen ihmisen, joka muuntuu kameleontin lailla miellyttämään kulloistakin porukkaa.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta olen tässä ketjussa aiemmin esittänyt muutamia pohdintoja mies- ja naisporukoiden dynamiikasta. Sinulta haluaisin kysyä, että minkä takia tuo sosiaalinen taitavuutesi ei ilmene ymmärryksenä toisia kohtaan täällä anonyymillä keskustelupalstalla. Onhan tämäkin sosiaalinen foorumi.
Ero kahvipöytäkeskustelulla ja tämänkaltaisilla keskusteluketjuilla on iso - osaan tosiaan luovia eri ympäristöissä, mitä väheksyit. Mutta siihen eroon: kahvipöydässä tai babyshowereilla ollaan yhdessä ja tavoitteena ei ole esimerkiksi esittää kilpailevia argumentteja. Päätavoite on ajanvietto yhdessä ja viihtyminen. Väittely, hyvässä hengessäkään, ei keskimäärin sovi sellaiseen sosiaaliseen tilanteeseen.
Jos keskustellaan keskustelupalstalla ja esitetään argumentteja, ei ole tarkoitus tehdä kaikkien olosta miellyttävää pysymällä yleisellä tasolla ja samanmielisinä vaan kertoa näkemyksiä ja ihan hyvässä hengessä olla eri mieltä tai sitten samaa mieltä - tavoitteena on kuitenkin nimenomaan erilaisten näkemyksien esittäminen ja niiden perusteleminen.
Jos tässä keskustelussa olen eri mieltä kanssasi liittyen näihin mies/nais -ihmissuhteisiin, totta kai otan kantaa ja kerron mitä mieltä olen.
Minulla on tietenkin oikeassa elämässä myös oma mukavuusaluueni keskustelunaiheissa ja ihmiset, joiden kanssa kiinnostuksenkohteet ja puheenaiheet menevät yksiin. Niitä ihmisiä kutsun ystäviksi.
Tämä minun mielestäni on äärimmäisen mielenkiintoista. Siis se, miten sosiaaliset ympyrät ovat tässä ajassa määrittyneet tällaisiksi. Sinusta on liian rohkeaa väitellä kahvipöydässä elävässä elämässä, koska kaikilla pitäisi olla mukavaa yhdessä. Mutta verkossa et epäröi kertoa toiselle (tuntemattomalle) ihmiselle varsin tylyä tekstiä hänen persoonastaan.
Et varmastikaan ole ainoa. Toimit ihan varmasti juuri niin kuin moni hyvätapaisena ja sosiaalisesti taitavana ihmisenä itseään pitävä nykyaikana toimii.
Itse olen kotoisin suvusta, jossa kahvipöytäväittely oli suurta sukujuhlien huvia. Se on opettanut minut varsin paksunahkaiseksi. "Asiat riitelevät, ihmiset eivät", sanottiin meillä lapsuudessani, kun koin jonkin hienon mielipiteeni tyrmätyksi. Ja niinhän se oli: vaikka otettiin välillä kovasti yhteen, ei kuitenkaan menty henkilökohtaisuuksiin. Sen jälkeen kulttuuri tuntuu muuttuneen. Tosielämässä moni ei uskalla esittää oikein minkäänlaista eriävää mielipidettä edes asiakysymyksissä, mutta anonyymina verkossa taas keskustelutyyli on "sinä olet tällainen, ja siksi olet huonompi kuin minä".
En itse tule toimeen toisten naisten kanssa ihan vaan siksi, että en tykkää itse puhua/kuunnella ku puhutaan kakkaa toisista tai käyttää aikaa siihen, että puhutaan henkilön B:n kanssa henkilön C:n, D:n ja vielä E:n asioista jotka ei kuule meille kummallekkaan. En pidä jatkuvasta voivoittelusta mihin tulee törmättyä usein naispuolisten henkilöiden kanssa. En pidä useitten naisten piikittelystä mitä he tekevät "hienovaraisesti" ja piiloveetuilen. Koen olevani kuitenkin sosiaalinen ihminen. Koen, että minun kanssani tulee helposti toimeen. Minulla on tasan 2 naisystävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä olisi ihan äärettömän noloa julistaa ponnekkaasti olevansa sellainen. Sehän kertoo ihmisestä vain sen, että on toisia puusilmäisesti luokitteleva kusipää, joka on päättänyt, että miehet ovat parempia kuin naiset.
Miettikää nyt, mikä (oikeutettu) paskamyrsky siitä syntyisi, jos joku mies rehvastelisi, ettei tosiaankaan tule toimeen naisten kanssa, koska miehet nyt vaan on niin kivoja, reiluja ja hyviä tyyppejä mutta naiset kieroja selkäänpuukottajia?
Tai vetäisi saman setin mustien ja valkoisten, vammaisten ja terveiden, lihavien ja laihojen välille...huhhuh mikä idiootti. Jostain syystä se vain on "meriitti" tiettyjen ihmisten mielestä, että ei pidä naisista, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Naisia on yhtä monenlaisia kuin on naisia.
Mä mietin samaa kun tätä keskustelua taas luin. Että miten tätä samaa voidaan taas jauhaa. Että naiset puukottaa selkään, naiset jauhaa ripsienpidennyksistä jne.
No mä esim. en ole ikinä puukottanut ketään selkään, enkä ole ikinä keskustellut kenenkään kanssa ripsienpidennyksistä. Millaisissa vajukkipiireissä te oikein liikutte, jos tuo on parasta mitä löytyy?
ja entäs ne miehet? Jotenkin vaikea kuvitella, etät jos ympärillä naiset on aivan aivokääpiöitä, niin miehet sitten olisi jotain syviä älyköitä... Mutta toistaalta kuten sanoit, naiset jotka jaksaa jauhaa tätä shaibaa harvoin ovat itsekään niitä penaalin terävimpiä kyniä.
Menen nyt ehkä vähän ohi aiheen, mutta huomaan usein jääväni ulkopuolelle oman ikäisteni naisten seurassa töissä (+- 25v.) Tauoilla puheenaiheet ovat useimmiten aina sitä samaa (tinder, laihduttaminen tms. joku ruokatrendi, paskanjauhanta muista työkavereista jotka eivät silloin ole paikalla tai ryyppääminen yms.) Kieltämättä siinä tulee vähän kiusallinen olo, kun itse mutustat jotain kakkupalaa ja muut miettivät voiko kananmunan keltuaisia lihoamatta syödä tms. Kumpikaan ei ole "väärin" mutta vaikea ottaa osaa keskusteluun, jonka "arvoja" tai pointtia ei itse jaa.
Ei noissa aiheissa toki ole mitään ns. pahaa mutteivat ne vain kiinnosta itseä ja heitä ei vastaavasti kiinnosta keskustella kanssani jostain kakkujen teosta tms. :) Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tulisi toimeen muiden naisten kanssa, mutta kaikkien kanssa ei vain ole samalla aaltopituudella. Joten voi olla, että esim. juurikin työ- tai kouluyhteisöissä on noita naisia, joiden kiinnostuksen kohteet eivät vain matchaa muiden kanssa. Ei kyse välttämättä ole ylimielisyydestä tms. vaikka varmaan sellaisiakin tapauksia löytyy.
Jostain syystä on tuo tietty porukka joka on "jymähtänyt" noihin samoihin asioihin aina. Toki on muita jotka puhuvat muustakin, ei siis pidä yleistää. Pienessä työyhteisössä vaan helposti voi tulla sellainen fiilis, ettei ole mitään yhteistä joidenkin naisten kanssa ja siksi hengailee enemmän miesten kanssa (edellyttäen että heidän kanssaan klikkaa ja löytyy jotain puhuttavaa.)
Sellainen nainen on yleensä kaunis ja kiva, myös fiksu. Eli uhka muille naisille.
N50v
Vierailija kirjoitti:
Mulla se on se, että en osaa "klikkiytyä" sillä tavoin, kuin muut naiset usein haluaisivat. En osaa myöskään puhua muista pahaa.
Muistan jo lapsuudesta, kun leikin kolmen kaverini kanssa, niin aina välillä kävi niin, ettei mua hyväksyttykään joukkoon ja ne kaksi klikkiytyivät yhteen ja puhuivat, kuinka mä olin ihan kauhea.
Tätä kävi useasti ja ihan eri kaveripiireissä (muutimme usein), mutta vain tyttöjen kesken.
Luulin kai lapsena, että tämä olisi liittynyt vain johonkin lapsuuden vaiheeseen, mutta ei. Jatkossa niin koululuokissa kuin kaikissa harrastuksissa kuin työpaikoillakin on samanlaisia naisten perustamia klikkejä, joissa haukutaan muita, puhutaan selän takana pahaa ja juoruillaan muista.
En jaksa tuollaista meininkiä yhtään ja olen auttamatta aina se ulkopuolinen, jonka kanssa kukaan ei oikein halua kaveerata.
Just noin! Tää vois olla mun kirjoittama! Ihan samanlailla on mennyt mullakin.
Naispuolisilla on monesti kovat ennakkoluulot jos on vähänkään erilainen kuin muut. Ja varsinkin näin somen aikakautena pinnallisuus ja lammasmaisuus korostuu. Jos näin kärjistettynä ei kiinnosta selfieiden otto eikä Facebookin älykkyystestit ja skumpan lipittäminen ja yökerhoissa juoksu niin on heti ulkona porukasta. Miesporukoihin on helpompi samaistua ja he ottavat paljon ennakkoluulottomammin uuden jäsenen porukkaan. Tästä on paljonkin kokemusta. Meno on rennompaa ja enemmän sellaista hengailua ja läpänheittoa. On mulla myös naiskavereita mutta ei mitään sellaista laumaa joiden kanssa nähdään säännöllisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut aina miesvaltaisilla työpaikoilla. Miehet on suoria, kaikki on helpompaa. Ei paskanpuhumista toisista työntekijöistä kahvitauolla.
Minulla on sitten harvinaisen huono tuuri. En vielä kertaakaan ole ollut sellaisessa työpaikassa, missä miehet eivät puhuisi muista pahaa.
Insinöörinainen
Minä olen
DI nainen
Näinpä. Mä olen aika harmaa hiirulainen, jonka olemassaoloa ei edes muisteta. Kyllä aika rankasti osansa saavat myös ne naiset, jotka ovat ns. "hyviä jätkiä", ja varsinkin nämä. Esimerkkinä pari kommenttia "sukupuolineutraali henkilö tulee, nyt suut siivommalle". Sitten joku muistaan minut, niin joku toinen sanoo, no se on vain "Liisa", siitä on yhtä paljon harmia kuin kukkaruukusta.