Millainen on nainen, joka ei tule toimeen muiden naisten kanssa?

Hauskaa kun naisista puhutaan kamalina selkäänpuukottajina ja juoruilijoina. Omassa elämässäni henkilökohtaisia asioitani on levittänyt parikin miestä joihin olen harmikseni luottanut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen joka on todennäköisesti tiedostamattaan sisäistänyt misogyniaa vahvasti. Häpeää sukupuoltaan ja haluaa "liittyä" miehiin. Omaksunut vahvat sukupuoliset stereotypiat.

Tai sitten on vaan ajattelutavaltaan jotenkin miesmäinen. Itsellä on enemmän ongelmia tulla toimeen naisten kanssa, koska olen hieman kylmähkö, ratkaisukeskeinen, rationaalinen, looginen, ja empatiakykyni on heikko. Miehille nämä piirteet ovat helpompia hyväksyä, ja samat piirteet löytyvät monesta miehestä. Yleisesti ottaen naiset eivät pidä minusta, vaikka minä pitäisin naisista.

En ole mitenkään ylpeä näistä piirteistäni, mutten myöskään häpeä niitä. Minä vain olen sellainen, hyvässä ja pahassa.

Itsekin olen looginen, rationaalinen ja ratkaisukeskeinen, mutta hyvin empaattinen (mielestäni logiikka auttaa ymmärtämään muita ja tunteita, rationalismia on, että niitä tunteita on, kaikilla). Olen myös huomannut, että laaja-alaisesti fiksut ja sivistyneet miehet ovat empaattisia, koska heillä on kyky irtautua omasta välittömästä viitekehyksestä ja pohtia asioita laajemmin kuin omasta subjektiivisesta kokemuksesta.

Kuitenkin. En näkisi niinkään tätä sukupuolisena kysymyksenä, kuin siltä kannalta, että suurin osa ihmisistä on melko yksinkertaisia, joten viihdyttävää seuraa on ylipäätänsä vaikea löytää. Tämä kuitenkin ehkä korostuu naisten kanssa, jotka tykkäävät, että vierellä on tukijoukot ja ryhmäiytyminen ja yhteisöllisyys on tärkeässä roolissa. Jos tästä ei ole kiinnostunut, kummeksuvat naiset sitä enemmän. Osaltaan voi myös olla, että koska sosiaalista sopeutumista odotetaan lähtökohtaisesti naisilta enemmän, ne ketkä siihen sitoutuvat, kammoksuvat yksilöä joka "uskaltaa" toimia odotusten vastaisesti. Miehiltähän tätä ei odoteta, mitä itsenäisempi, sen parempi.

Olet varmasti hyvin oikeassa. Kuten tosiaan sanoin, olen kylmä. Olen 36 vuotias, ja minulla on elämässä kolme ihmistä jotka minulle merkitsevät jotakin. 1 on sisareni, joka on ollut elämässäni 36 vuotta. Toinen on paras ystäväni (nainen!), joka on ollut elämässäni 30 vuotta. Kolmas on mieheni, joka on ollut elämässäni 20 vuotta. Silti olen joutunut huomaamaan, että elämänlaatuni ei merkittävästi kärsisi, vaikka nämä kolme minulle merkitsevää ihmistä siitä katoaisi. Jos nämä kolmekaan eivät vaikuttaisi elämääni, miten jotkut työkaverit, tai muut random tuttavat? Tätä tarkoitan sillä, että olen kylmä, ja naisille tuo välinpitämättömyys on selvästi vaikuttavampi asia, koska he tuntuvat kaipaavan niitä merkityksellisiä ihmissuhteita, jota minä en pysty tarjoamaan. Miehille sellainen pintapuolinen kaveruus on jossain määrin yleisempää.

hmm, musta tuntuu ettet oo niinkään kylmä kuin vain tunnetasolla vähän kuolleempi, ns emotionally dead. Kylmä olis ehkä ennemminki aktiivisesti silleen että ei ole oikeesti ketään, ei myöskään halua ja näyttää sen kaikille jotka yrittää sitä muuttaa(oletan että suhteet noihin kolmeen ihmiseen on ihan vuorovaikutteisia kun on pysynyt vieressä vuosikymmeniä, tai ainakin kohteliaisuuden alkeet löytyy sieltä ruudun toiselta puolelta).

Sisältä kuollut, tähän kuuluisi hymiö... Voi kyllä pitää hyvin paikkansa, mutta en taida viitsiä tehdä tästä ketjusta henkilökohtaista terapiaketjua, joten jätetään tämä tähän.

Olen ollut aina miesvaltaisilla työpaikoilla. Miehet on suoria, kaikki on helpompaa. Ei paskanpuhumista toisista työntekijöistä kahvitauolla. En itse koe juuri minkäänlaista yhteyttä naisten kanssa. En ymmärrä pinnallisuutta, juoruilua. Olen nainen, jolle moni mies on sanonut, että olen tosi hyvä kuuntelija ja ystävä. Ja olen samaa mieltä muutamasta mieskaveristani. Olen huomannut, että aiheutan mustasukkaisuuskohtauksia miesten naisystäville. Ei voi mitään. :)

Kai mä naisten kanssa olisin, jos mut hyväksyttäisiin porukkaan, mutta ei ole hyväksytty. Vaikka yrittäisin mukaan, niin vähitellen jään kuitenkin reunalle. Lopulta en esimerkiksi kuule yhteisistä illanvietoista tai vastaavista.

Miesten kanssa näitä ongelmia ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut aina miesvaltaisilla työpaikoilla. Miehet on suoria, kaikki on helpompaa. Ei paskanpuhumista toisista työntekijöistä kahvitauolla. En itse koe juuri minkäänlaista yhteyttä naisten kanssa. En ymmärrä pinnallisuutta, juoruilua. Olen nainen, jolle moni mies on sanonut, että olen tosi hyvä kuuntelija ja ystävä. Ja olen samaa mieltä muutamasta mieskaveristani. Olen huomannut, että aiheutan mustasukkaisuuskohtauksia miesten naisystäville. Ei voi mitään. :)

Tässä viestissä jotenkin kiteytyy kaikki, mitä tällaisesta tyypistä stereotypisesti oletetaan ja mille täälläkin on naljailtu :'D Varmaankaan et lukenut ketjua, vaan halusit intopinkeenä päästä kertomaan erikoisuudestasi, muutoin olisi mahdotonta olla noin kritiikittömästi täysi juntti edelleen. Jos oli ironiaa, niin hyvin keksitty :)

Tulen toimeen sekä miesten että naiste kanssa. En tietenkään kaikkien, koska ihmisillä on erilaisia käytöstapoja ja mielenkiinnon kohteita.

Pärjään ihmisten kanssa. 

Outoa, vai mitä? :D

Menin vuosia sitten parikymppiselle, uudelle naiskampaajalle. Hän oli vähän erikoinen, hän jutteli paljon itsestään sekä kertoi suoraan ettei hän tule naisten kanssa toimeen. Siksi hänellä on pelkästään miehiä kavereina. Jostain syystä en enää mennyt kyseiselle kampaajalle. Jäi vähän outo maku, miksi pitää tuntemattomalle naisasiakkaalle toitottaa ettei tule naisten kanssa toimeen :D

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan nainen _oikeasti_ tule toimeen toisten naisten kanssa :'D

Minä en lähtökohtaisesti piittaa ystävieni sukuelimistä. Aivot ja niiden käyttötaito ratkaisee.

Ehkä siksi en jaksa muumi-marimekko-tupperware-luontaistuote-enkeliterapiaääliöiden seuraa, olivat sitten mitä sukupuolta tahansa.

Minua kiinnostaa enemmän politiikka, tieteet, taiteet, kirjallisuus erityisesti ja seksi. Seksi sekä keskustelunaiheena että käytännössä. Ja rakastan peniksiä!!!

Vierailija kirjoitti:

Mä en vaan jaksa niitä naisten kotkotuksia. Joku ulkonäön puunaaminen tai salkkareiden/tositv:n seuraaminen on mielestäni vähä-älyisten puuhaa, enkä jaksa introverttina kuluttaa aikaani vähä-älyisessä seurassa.

Saa kivittää, ei kiinnosta.

Kivet / kivat sulle.

Introvertti itsekin. Otetaan ongelmia jostain hemmetin rakennekynsistä.

Samalla vaivalla voisi miettiä mistä saisi tuoretta ravintoa.

Joko itse pyydystämällä tai kasvattamalla.

Ihmisellä on jopa eläinsuojelulakiin perustuva oikeus toteuttaa lajityypille ominaista käyttäytymistä.

Eli keräily, kalastus ja metsästys ( mieluiten yksin ) olisi hyväksi.

Ymmärrän kyllä jos pennulle ja naaraalle sitä ravintoa pitää hankkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en vaan jaksa niitä naisten kotkotuksia. Joku ulkonäön puunaaminen tai salkkareiden/tositv:n seuraaminen on mielestäni vähä-älyisten puuhaa, enkä jaksa introverttina kuluttaa aikaani vähä-älyisessä seurassa.

Saa kivittää, ei kiinnosta.

Kivet / kivat sulle.

Introvertti itsekin. Otetaan ongelmia jostain hemmetin rakennekynsistä.

Samalla vaivalla voisi miettiä mistä saisi tuoretta ravintoa.

Joko itse pyydystämällä tai kasvattamalla.

Ihmisellä on jopa eläinsuojelulakiin perustuva oikeus toteuttaa lajityypille ominaista käyttäytymistä.

Eli keräily, kalastus ja metsästys ( mieluiten yksin ) olisi hyväksi.

Ymmärrän kyllä jos pennulle ja naaraalle sitä ravintoa pitää hankkia.

Naisethan juuri harrastavat näitä, keräilevät tilpehööriä, kalastelevat huomiota ja metsästävät miehiä ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku tuolla aiempana mainitsi, että "osaan muuttaa käytöstäni" naisporukassa. Siinä juuri ovat avainsanat.

Naisporukassa pitäisi aina osata tai viitsiä muuttaa käytöstään, olla vähän nöyrempi kuin onkaan, muuten on vaarassa joutua törmäyskurssille naisporukan johtajan kanssa.

Ehkä miesporukassakin on samanlainen nokkimisjärjestys, mutta tuntuu että miesporukassa sitä porukan staraa saa edes pikkuisen haastaa: vitsailla toisen sanomisille tai tai kyseenalaistaa hänen mielipiteensä.

Ehkä tämä johtuu siitä, että miehet ylipäätään ovat kilpailunhaluisempia ja naiset konsensushakuisempia. Jos isäporukassa joku kertoo hiihtäneensä 20 km, on ihan ok kertoa hiihtäneensä 30 km. Äitiporukassa täytyy sanoa epämääräisesti, että "joo mekin hiihdeltiin", ettei saa nokittelijan mainetta. Sitten aletaan puhua, miten rankkaa on äitiys, ja jos se ei ole jonkun mielestä rankkaa, vastassa on hyytävä hiljaisuus.

Boldattuun: varmaankin nainen voi vitsailla miesporukan "staran" sanomisista (sitähän joissain asiayhteyksissä flirtiksikin kutsutaan), mutta auta armias, jos miesporukan vähäpätöisin alkaisi vitsailla alfauroksen kustannuksella.

Kummallista, jos ette ole muka huomanneet, miten miehet näyttävät toisilleen kaapin paikan..

Tätä viestiä en tunnista oikeassa elämässä. Kyllähän jos sulla on esimerkiksi naseva kommentti "alfauroksen" suuntaan, niin se heitetään ilmaan ja osuessaan tulee porukalta makeat naurut. Mutta sieltä tulee varmasti takaisin samalla mitalla, että pitää kestää sekin. Toisaalta ei omissa porukoissani ole kyllä mitään varsinaista yksittäistä johtajaa. On erilaisia ihmisiä ja ne toimivat erilaisissa kokoonpanoissa eri asioissa. Kaikki ei ole edes kovin läheisiä keskenään.

Jos tällä sitten tarkoitetaan jotain, että alkoholin voimalla tullaan johonkin baarin pöytään lässyttämään, niin voi olla että pahnanpohjimmainen ei tosiaan saa keltään kovin maireaa vastaanottoa.

Minäkään en osaa oikein klikkiytyä, enkä jaksa puhua p*skaa muista, varsinkaan kavereista ja ihmisistä jotka on minusta kivoja. En myöskään viihdy naisten seurassa jotka eka saattavat sanoa kuinka kauhea joku kolmas nainen on ja kun tämä henkilö tulee meitä vastaan, liittyy seuraamme, keskustelee facebookissa/instassa tälle p*skanjauhajalle niin ollaan niin "halipusu, oot ihana, sydän sydän"-juttuja. Kyseessä siis yli kolmikymppiset ihmiset.

Ei kauheana herätä luottamusta, enkä siis pääse tähän kaveruussuhteeseen ns. sisälle.

Myöskin naiset jotka keskustelevat vain lasten vaatteista, tv-ohjelmista, kuinka huonoja heidän miehensä ovat, läskeistään (vaikka olisivat normaalipainoisia), jne. ei kauheana herätä mielenkiintoa keskustella vain tällaisesta asioista.

Kyseiset ihmiset ovat myös sellaisia ettei heille ehdotuksien tarjoaminen ole mukavaa, koska he haluavat vain valittaa. Ottavat myös herkästi itseensä jo esim. kun sanoo että ai kuka näyttelijä, sori en tunne. Enkä ilmaise mitenkään "siis omg nevöhöörd kuka lie", vaan kysyn ihan oikeasti jos en tunne. En muutenkaan tunne kaikkia näyttelijöitä nimeltä, saatan vuosia seurata vaikka jotain sarjaa mutta en välttämättä opi tietämään ko. sarjan pääosan esittäjän oikeaa nimeä.

Ne naiset jotka ovat fiksuja, jaksavat kiinnostua muustakin kuin hömpästä, jotka ovat oikeasti mielenkiintoisia persoonia, heillä on niin paljon ystäviä että heitä ei näe usein, koska ovat aina jossain jonkun kanssa ja tosiaan kun yli 30v on niin, myös puoliso, perhe ja työt vievät aikaa.

Ei mulla oikeastaan miespuolisiakaan kavereita ole. Yliopistossa vielä oli, mutta kyllä ne kaikki siinä vaiheessa viimeistään lakkasivat olemasta kavereita kanssani kun saivat tyttöystävän. Seurustelin jo silloin nykyisen mieheni kanssa, että tuskin minä nyt uhkana näille tyttöystäville näyttäydyin.

Alanikin tai ainakin oma työpaikkani on kauhean miesvoittoinen, joten naispuolisiin ei oikeastaan töissäkään tutustu. Olen kyllä jo luovuttanut kavereiden saamisesta. Tosin olen vuosi sitten erääseen fb-ryhmään liityttyäni saanut muodostettua tämmöisiä etäkaveruuksia. Ehkä eri aikavyöhyke hillitsee minun ärsyttävyyttäni :D

Vierailija kirjoitti:

Mä en vaan jaksa niitä naisten kotkotuksia. Joku ulkonäön puunaaminen tai salkkareiden/tositv:n seuraaminen on mielestäni vähä-älyisten puuhaa, enkä jaksa introverttina kuluttaa aikaani vähä-älyisessä seurassa.

Saa kivittää, ei kiinnosta.

Tämän tyylisiä ulostuloja kuulee joskus ja yhä aina ne jaksaa hämmentää. Minun on vaikea käsittää, miten joku noin pahansuopa ihminen voi pitää itseään jotenkin muita parempana. Minusta asia on juuri täysin päinvastoin.

Olen nainen, jolla on sekä miehiä että naisia kavereina ja kiinnostun myös romanttisesti ja seksuaalisesti kummastakin sukupuolesta. On aikoja, jolloin olen enemmän tekemisissä mieskavereiden kanssa, koska harrastukset ovat yhteisiä. Töissä taas on vahvasti naisvaltainen porukka, jonka kanssa käyn ulkona jne. Joka tapauksessa olen siis tottunut olemaan miesporukan ainoa nainen ajoittain ja myös naisporukassa. 

Veljelläni on tällainen "ei-naisten-kanssa-toimeentuleva" naiskaveri. Kyseinen nainen suhtautui minuunkin alusta asti todella ikävästi, hyvä kun tervehti, juttelunaloitukseni torppasi. Paikalla olleet miehet saivat tältä naiselta loputtomasti huomiota, enimmäkseen flirttailevaa - näimme siis usein yhteisissä illanvietoissa. 

Kuulin suoraan veljeltäni, että nainen ei mielestään tule naisten kanssa lainkaan toimeen ja aika paljon näitä täällä esitettyjä kliseitä, joita hän oli veljelle kertonut. Hassua, että minä, joka yleensä tosiaan tulen porukassa kuin porukassa toimeen sukupuoleen katsomatta, olin ihan ilman tutustumista stereotyyppinen, ei-tutustumisen arvoinen ja ties mikä nainen. :D

Taidan olla sellainen. Koska olen rakennusalalla töissä ja se on aivan oma maailmansa + huumorinsa niin en vain osaa jutella naisten kanssa, jotka työskentelevät naisvaltaisella alalla. Eikä kyse ole siitä, ettenkö haluaisi, mutta elämme usein täysin eri maailmoissa ja yhteistä puhuttavaa on vaikea löytää. Usein minun sarkastinen huumorini ei kohtaa muiden naisten kanssa, miehille sarkasmi on jotenkin normaalia ja miesten kanssa onkin paljon helpompi heittää vitsiä ja jutella muutenkin. Huomaa erityisesti kampaajalla, että yhteistä juteltavaa ei vain löydy ja käynnit ovatkin yleensä todella kiusallisia. Kyllä minusta olisi kiva olla sellainen, joka tulee juttuun kaikkien kanssa, mut valitettavasti täysin eri maailmoissa elävien on vaikea heittää muuta kuin kiusallista small talkia.

Minustakaan eivät naiset oikein pidä. En ole koskaan kuulunut niihin juorukerhoihin, joten he ivät hyödy minusta, kun en kerro makeita juttuja toisista naisista.

Lisäksi se, että olen ulkoisesti miesten mieleen vielä näin eläkeikäisenäkin. Olen aina keskustellut mieluummin rakentamisesta, autoista yms. kuin irtoripsistä ja hiusväreistä ja minä, minä, minä...... jutuista.

Vierailija kirjoitti:

Hmm, yleensä se on ollu sellanen outo ja ei-naurava…. Ja joka avoimesti kyllä pitää itseään parempana kuin ”tyttömäisiä” tyttöjä jotka tykkää nauraa ja vitsailla toistensa kustannuksella. Yleensä myös vähän huonot sosiaaliset taidot. Nyt kun ajattelen niin ei kyllä ykskään nainen joka sanoo tykkäävänsä enemmän miesten kanssa olemisesta ole ollut hauskaa seuraa :D pitäytyköön siis niissä piireissä joissa on mukava olo.

Ja p.s. kaikki nää ”naiset puhuu vain samoista asioista”-ihmiset on aivan varmasti vaan sattunut väärään aikaan paikalle jos kuulee aina vaan noita. Ei nyt vieraiden kanssa kauheesti haluu mistään vähemmän yleisestä kamasta puhua ihan kohteliaisuudenkin takia, ja jos ne naiset ei tosiaan tykkää susta syystä tai toisesta nii voit olla varma että kun ne huomaa ettei joku aihe kiinnosta niin aina sopivasti aihe kääntyy just siihen kun sä tuut lähelle

En ole koskaan pitänyt itseäni parempana. Enkä ole koskaan sanonut että tuun toimeen paremmin miesten kanssa. Enkä ole koskaan kokenut että naiset nauraisivat ja vitsailisivat toistensa kustannuksella, yleensä se on se yksi ns. kohteena ja pahin nauraja aka pomo ei kestä sitten mitään vastavitsiä ja kohta hän onkin kääntänyt kaikki sinua vastaan.

Ja jos seurani ei kiinnosta, niin miksette te naiset sano suoraan vaan alatte jauhamaan noista jutuista jotka eivät minua kiinnosta ja sitten minä jättäydyn pikkuhiljaa seurastanne pois ja te "voitatte". Kun voisi suoraan sanoa, että hei et oo ku me, mene pois, ei haluta olla sun kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut aina miesvaltaisilla työpaikoilla. Miehet on suoria, kaikki on helpompaa. Ei paskanpuhumista toisista työntekijöistä kahvitauolla.

Minulla on sitten harvinaisen huono tuuri. En vielä kertaakaan ole ollut sellaisessa työpaikassa, missä miehet eivät puhuisi muista pahaa.

Insinöörinainen

Vierailija kirjoitti:

Taidan olla sellainen. Koska olen rakennusalalla töissä ja se on aivan oma maailmansa + huumorinsa niin en vain osaa jutella naisten kanssa, jotka työskentelevät naisvaltaisella alalla. Eikä kyse ole siitä, ettenkö haluaisi, mutta elämme usein täysin eri maailmoissa ja yhteistä puhuttavaa on vaikea löytää. Usein minun sarkastinen huumorini ei kohtaa muiden naisten kanssa, miehille sarkasmi on jotenkin normaalia ja miesten kanssa onkin paljon helpompi heittää vitsiä ja jutella muutenkin. Huomaa erityisesti kampaajalla, että yhteistä juteltavaa ei vain löydy ja käynnit ovatkin yleensä todella kiusallisia. Kyllä minusta olisi kiva olla sellainen, joka tulee juttuun kaikkien kanssa, mut valitettavasti täysin eri maailmoissa elävien on vaikea heittää muuta kuin kiusallista small talkia.

No huh huh mitä ennakkoluuloja. Minä ainakin puhun töissä sellaista diipadaapaa mikä sopii sinne, toisessa porukassa sitten toisella tavalla. Minun kanssani voi heittää sarkastista tai sitten vaikka ripsienpidennysaiheista läppää. Tai puhua rakantemisesta, mikä nyt milloinkin kiinnostaa. 

Musta tuntuu, että sinun ja aika monen muunkin tässä ketjussa kirjoittavan ongelma ei tosiaan ole naiset vaan oman sosiaalisen osaamisen rajallisuus. Minä tiedän kyllä, miten miesporukassa ollaan naisena, osaan myös heittäytyä vaikka babyshowereilla juttuun mukaan. Se on sosiaalista taitavuutta, ei tarkoita sitä että minä olisin juuri vauvakutsuista kiinnostunut sen enempää kuin rakentamisesta. Koska olet itse ilmeisesti aika yksiulotteinen, luulet, että muutkin naiset ovat. 

T. se bi tuosta ylempää

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut aina miesvaltaisilla työpaikoilla. Miehet on suoria, kaikki on helpompaa. Ei paskanpuhumista toisista työntekijöistä kahvitauolla. En itse koe juuri minkäänlaista yhteyttä naisten kanssa. En ymmärrä pinnallisuutta, juoruilua. Olen nainen, jolle moni mies on sanonut, että olen tosi hyvä kuuntelija ja ystävä. Ja olen samaa mieltä muutamasta mieskaveristani. Olen huomannut, että aiheutan mustasukkaisuuskohtauksia miesten naisystäville. Ei voi mitään. :)

Vai eivät puhu miehet pahaa selän takana ja juoruile, epäilen todellakin juttusi todenperäisyyttä. Monet miehet kyllä tsemppaavat jutuissaan jos paikalla on kiinnostava nainen mutta muuten kyllä suu laulaa siinä kuin naisillakin, muu on satua.