Millainen on nainen, joka ei tule toimeen muiden naisten kanssa?

Yleistäen; Naisten välisessä kommunikaatiossa on omat kirjoittamattomat sääntönsä. Ne naiset, jotka eivät halua tai kykene noudattaa näitä sääntöjä varmaan usein kokevat, etteivät tule toimeen muiden naisten kanssa. Miesten kanssa on helpompaa, koska miesten välisen kanssakäymisen säännöt ovat itselle sopivat, tai sillä "turistipassilla" sääntöjen noudattamattomuutta katsotaan enemmän sormien välistä.

Oma lukunsa on sitten ihmiset, keiden kanssa ei vaan kemiat kohtaa, mutta sillä tuskin on tekemistä sukupuolen kanssa, vaikkakin siltä voi tuntua. Useimmiten ihmiset kiinnittävät enemmän huomiota omaan viiteryhmäänsä ja suhtautumiseen siihen, joten kemian kohtaamattomuus toisten naisten kanssa voi jäädä paremmin mieleen, ja täten tuntua, että naisten kanssa on vaikeampi tulla toimeen. Ihminenhän ei pääsääntöisesti pysty olemaan objektiivinen itseään koskevissa asioissa.

No varmaan huonolla itsetunnolla varustettu tylsä nainen, joka menee sieltä, mistä aita on matalin.

Miesten kanssa nyt on kenen tahansa naisen helppo tulla toimeen, kun miehet asettavat kaverinaisille todella matalat standardit, verrattuna niihin standardeihin joita he asettavat omille kaverimiehilleen. Tai naiset toisille naisille.

Naisvoittoiselle toimisto-osastolle siirrettiiin uusi työntekijä. Tämä oli tottunut tekemään työnsä tehokkaammin kahdella näytöllä ja sai siihen firman IT:n suostumuksen (tottakai). Osaston naispomo oli kuunnellut vanhojen luottotyöntekijöiden valituksia, niin sitten se piti hakea pois, koska ei muillakaan ollut. Mitään väliä ei ollut sillä, että työtehtävät olisivat olleet tehokkaammin hoidettavissa näin.

Tällaista ei vain tapahdu miesvaltaisilla aloilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaa jossain määrin autot ja niiden remppaaminen, puutarhahommat, tietokonepelit, Star Trek, erilaisten tutkimusten lukeminen, etenkin kaikki teosofiaa, filosofiaa, psykologiaa ja esoteriaa liippaavaat aiheet, heavy ja black metal. Tunnen hyvin, hyvin vähän naisia, keiden kanssa minulla olisi samoja kiinnostuksen kohteita, puutarha varmaan eniten. Miehiä sen sijaan löytyy vaikka kuinka paljon, keiden kanssa löytyy jutunjuurta edes jostakin aihepiiristä. Ne harvat naiset keihin olen törmännyt, ovat kuitenkin pääasiassa hyvin taiteellista porukkaa, ja aivan eri aaltopituudella kuin minä, jolla ei ole mitään käsitystä taiteista. Kyllähän minä tulen toimeen kaikkien kanssa, mutta siihen se sitten jää, miään syvempää suhdetta on vaikea saada aikaiseksi sellaisen ihmisen kanssa, kenen kanssa kiinnostuksenkohteet ja aaltopituus ovat täysin erilaiset.

Star Trekin tilalle Star Wars ja esoterian paikalle enologia, pois puutarhanhoito, niin olet kuin minä. Yhdellä isolla erotuksella; minä en kuvittele olevani uniikki lumihiutale. Tiedän että on naisia jotka ovat kuin minä ja kyllä, vielä enemmän miehiä. Ei ole niiden naisten vika, jos sinä mieluummin olet miesten kanssa.

Minä olen miesten porukoissa koska pidän seksistä miesten kanssa. Eli helpommin lohkee, kuin naisporukassa.

Mielenkiintoinen tulkinta tekstistäni; kuvittelen olevani uniikki lumihiutale, eikä ole muita samanlaisia naisia kuin minä? Mielestäni sanoin, että tunnen hyvin vähän samanlaisia naisia. Käsittääkseni se, että minä en tunne heitä, ei sulje heidän olemassaoloaan pois, niinkuin sinä tekstini tulkitsit. Se kertoo vain, että minä en heitä tunne, ja tähän voi löytyä syitä vaikka kuinka paljon, mm. asuminen pikkukaupungissa, tai erakkomainen luonne, tai niin kiireinen arki ettei ehdi tutustua uusiin ihmisiin..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaa jossain määrin autot ja niiden remppaaminen, puutarhahommat, tietokonepelit, Star Trek, erilaisten tutkimusten lukeminen, etenkin kaikki teosofiaa, filosofiaa, psykologiaa ja esoteriaa liippaavaat aiheet, heavy ja black metal. Tunnen hyvin, hyvin vähän naisia, keiden kanssa minulla olisi samoja kiinnostuksen kohteita, puutarha varmaan eniten. Miehiä sen sijaan löytyy vaikka kuinka paljon, keiden kanssa löytyy jutunjuurta edes jostakin aihepiiristä. Ne harvat naiset keihin olen törmännyt, ovat kuitenkin pääasiassa hyvin taiteellista porukkaa, ja aivan eri aaltopituudella kuin minä, jolla ei ole mitään käsitystä taiteista. Kyllähän minä tulen toimeen kaikkien kanssa, mutta siihen se sitten jää, miään syvempää suhdetta on vaikea saada aikaiseksi sellaisen ihmisen kanssa, kenen kanssa kiinnostuksenkohteet ja aaltopituus ovat täysin erilaiset.

Star Trekin tilalle Star Wars ja esoterian paikalle enologia, pois puutarhanhoito, niin olet kuin minä. Yhdellä isolla erotuksella; minä en kuvittele olevani uniikki lumihiutale. Tiedän että on naisia jotka ovat kuin minä ja kyllä, vielä enemmän miehiä. Ei ole niiden naisten vika, jos sinä mieluummin olet miesten kanssa.

Minä olen miesten porukoissa koska pidän seksistä miesten kanssa. Eli helpommin lohkee, kuin naisporukassa.

Mielenkiintoinen tulkinta tekstistäni; kuvittelen olevani uniikki lumihiutale, eikä ole muita samanlaisia naisia kuin minä? Mielestäni sanoin, että tunnen hyvin vähän samanlaisia naisia. Käsittääkseni se, että minä en tunne heitä, ei sulje heidän olemassaoloaan pois, niinkuin sinä tekstini tulkitsit. Se kertoo vain, että minä en heitä tunne, ja tähän voi löytyä syitä vaikka kuinka paljon, mm. asuminen pikkukaupungissa, tai erakkomainen luonne, tai niin kiireinen arki ettei ehdi tutustua uusiin ihmisiin..

Tässä tulee muuten yksi syy, miksi minun on vaikea tulla (yleistäen) naisten kanssa toimeen; rivien väleistä luetaan asioita joita siellä ei ole. Jos vaikka sanon, etten halua lähteä jonnekin, vaikka kahville, niin heti aletaan tulkitsemaan, etten pidä kyseisestä ihmisestä, tai etten pidä kyseisestä kahvilasta, tai muuta vastaavaa kakkaa. OIkeasti kyse on vain siitä, etten sillä hetkellä halua lähteä kahville. 

Sellainen kuin minä. En jaksa naisporukoiden sosiaalisia piirileikkejä, enkä esittää mitään mitä en ole. Naisten sosiaalisissa säännöissä kuuluu esimerkiksi piilotella omaa osaamistaan tai muita hyviä ominaisuuksiaan, jottei kukaan tuntisi itseään huonommaksi ja joutuisi ottamaan vastuuta omista kateuden ym. tunteiden käsittelystä. Tavallaan on ihan hienoa, että yhteisöllisesti vaalitaan sitä yhtenäisyyden tunnetta, mutta se teeskentely käy ainakin musta ajan mittaan tosi raskaaksi. 

Monissa naisporukoissa naisten välistä yhteenkuuluvuuden tunnetta vahvistetaan myös miehistä leikkimielisen vitsailevaan ja alentavaan sävyyn puhuen. Mulle se kertoo vain heikosta itsetunnosta ja -avostuksesta, sillä jos kokee olevansa vahva nainen, ei itseään tarvitse korottaa muita lyttäämällä. Toki tällaisten asioiden esille tuominen herättää pahaa verta ja kommentteja huumorintajuttomuudesta. Kuitenkin naisporukoiden sisäisissä, ääneenlausumattomissa nokkimisjärjestyksissä ja muissa säännöissä ei ole huumorin häivääkään.

Viihdyn sitten miesten seurassa ja tämä vielä lisää monien naisten inhoa mua kohtaan. Naispuoliset ystäväni ovat kaikki samanlaisia naisia kuin itsekin olen. Myös kiinnostuksen kohteeni esim. keskusteluissa ovat enemmän tekemisessä, tykkään jutella harrastuksista, filosofiasta, tieteestä jne. Inhoan yli kaiken juoruilua muiden ihmisten asioista ja suhteista yms. Jotkut kutsuvat tätä sosiaaliseksi kömpelyydeksi ja sosiaalisten taitojen puutteeksi. Jos näin on, niin onpa ihanaa, että on noita sosiaalisesti tolloja miehiä (ja harvoja naisia) joiden kanssa voin löytää yhteisiä puheenaiheita ja jakaa innostuksen ja kiinnostuksen maailman asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla se on se, että en osaa "klikkiytyä" sillä tavoin, kuin muut naiset usein haluaisivat. En osaa myöskään puhua muista pahaa.

Muistan jo lapsuudesta, kun leikin kolmen kaverini kanssa, niin aina välillä kävi niin, ettei mua hyväksyttykään joukkoon ja ne kaksi klikkiytyivät yhteen ja puhuivat, kuinka mä olin ihan kauhea.

Tätä kävi useasti ja ihan eri kaveripiireissä (muutimme usein), mutta vain tyttöjen kesken.

Luulin kai lapsena, että tämä olisi liittynyt vain johonkin lapsuuden vaiheeseen, mutta ei. Jatkossa niin koululuokissa kuin kaikissa harrastuksissa kuin työpaikoillakin on samanlaisia naisten perustamia klikkejä, joissa haukutaan muita, puhutaan selän takana pahaa ja juoruillaan muista.

En jaksa tuollaista meininkiä yhtään ja olen auttamatta aina se ulkopuolinen, jonka kanssa kukaan ei oikein halua kaveerata.

Jotkut heteronaiset ns. pariutuu keskenään ja sitten pelkää että toinen pettää ja että sä tulet ja viet sen toisen ystävän itsellesi. Tää ns. pariutuminen näkyy jo alakoululaisissa tytöissä. Ne tytöt jotka on vähän kaikkien kaveri jää lopulta yksin. Miehillä ei ole samaa.

Muistakaa että myös miehissä on juoruilevia toisista pahaa puhuvia tyyppejä jotka keittelevät suhdesoppia ja sanovat mitä toinen haluaa kuulla mutta mustamaalaavat selän takana. Tää ei ole pelkästään naisissa esiintyvä ominaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taidan olla sellainen. Koska olen rakennusalalla töissä ja se on aivan oma maailmansa + huumorinsa niin en vain osaa jutella naisten kanssa, jotka työskentelevät naisvaltaisella alalla. Eikä kyse ole siitä, ettenkö haluaisi, mutta elämme usein täysin eri maailmoissa ja yhteistä puhuttavaa on vaikea löytää. Usein minun sarkastinen huumorini ei kohtaa muiden naisten kanssa, miehille sarkasmi on jotenkin normaalia ja miesten kanssa onkin paljon helpompi heittää vitsiä ja jutella muutenkin. Huomaa erityisesti kampaajalla, että yhteistä juteltavaa ei vain löydy ja käynnit ovatkin yleensä todella kiusallisia. Kyllä minusta olisi kiva olla sellainen, joka tulee juttuun kaikkien kanssa, mut valitettavasti täysin eri maailmoissa elävien on vaikea heittää muuta kuin kiusallista small talkia.

No huh huh mitä ennakkoluuloja. Minä ainakin puhun töissä sellaista diipadaapaa mikä sopii sinne, toisessa porukassa sitten toisella tavalla. Minun kanssani voi heittää sarkastista tai sitten vaikka ripsienpidennysaiheista läppää. Tai puhua rakantemisesta, mikä nyt milloinkin kiinnostaa. 

Musta tuntuu, että sinun ja aika monen muunkin tässä ketjussa kirjoittavan ongelma ei tosiaan ole naiset vaan oman sosiaalisen osaamisen rajallisuus. Minä tiedän kyllä, miten miesporukassa ollaan naisena, osaan myös heittäytyä vaikka babyshowereilla juttuun mukaan. Se on sosiaalista taitavuutta, ei tarkoita sitä että minä olisin juuri vauvakutsuista kiinnostunut sen enempää kuin rakentamisesta. Koska olet itse ilmeisesti aika yksiulotteinen, luulet, että muutkin naiset ovat. 

T. se bi tuosta ylempää

No eikös sen sosiaalisen joustavuuden pitäisi mennä molempiin suuntiin? Eikä niin, että minä vain joudun joustamaan riippuen siitä missä ympyröissä liikun?

Harrastukseni ovat sellaisia (pelaaminen ja oluet), että hyvin harvoin löytyy naisia keiden kanssa on jotain yhteistä! Siksi varmaan melkein kaikki ystäväni ovat miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Harrastukseni ovat sellaisia (pelaaminen ja oluet), että hyvin harvoin löytyy naisia keiden kanssa on jotain yhteistä! Siksi varmaan melkein kaikki ystäväni ovat miehiä.

Olet todennäköisesti reilusti muita naisia fiksumpi ja oikeasti mielenkiintoinen muutenkin kuinpelkästään sex bätäng mielessä.

M30

On sellaisiakin naisia, jotka eivät mielestään ymmärrä miehiä eikä koe tulevansa miesten kanssa toimeen.

Standardien asettaminen muille ihmisille kuulostaa mielestäni tosi raskaalta. Mielestäni aito yhteys ihmisten välille syntyy silloin kun ei aseteta standardeja ja vaatimuksia.

Vierailija kirjoitti:

No varmaan huonolla itsetunnolla varustettu tylsä nainen, joka menee sieltä, mistä aita on matalin.

Miesten kanssa nyt on kenen tahansa naisen helppo tulla toimeen, kun miehet asettavat kaverinaisille todella matalat standardit, verrattuna niihin standardeihin joita he asettavat omille kaverimiehilleen. Tai naiset toisille naisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taidan olla sellainen. Koska olen rakennusalalla töissä ja se on aivan oma maailmansa + huumorinsa niin en vain osaa jutella naisten kanssa, jotka työskentelevät naisvaltaisella alalla. Eikä kyse ole siitä, ettenkö haluaisi, mutta elämme usein täysin eri maailmoissa ja yhteistä puhuttavaa on vaikea löytää. Usein minun sarkastinen huumorini ei kohtaa muiden naisten kanssa, miehille sarkasmi on jotenkin normaalia ja miesten kanssa onkin paljon helpompi heittää vitsiä ja jutella muutenkin. Huomaa erityisesti kampaajalla, että yhteistä juteltavaa ei vain löydy ja käynnit ovatkin yleensä todella kiusallisia. Kyllä minusta olisi kiva olla sellainen, joka tulee juttuun kaikkien kanssa, mut valitettavasti täysin eri maailmoissa elävien on vaikea heittää muuta kuin kiusallista small talkia.

No huh huh mitä ennakkoluuloja. Minä ainakin puhun töissä sellaista diipadaapaa mikä sopii sinne, toisessa porukassa sitten toisella tavalla. Minun kanssani voi heittää sarkastista tai sitten vaikka ripsienpidennysaiheista läppää. Tai puhua rakantemisesta, mikä nyt milloinkin kiinnostaa. 

Musta tuntuu, että sinun ja aika monen muunkin tässä ketjussa kirjoittavan ongelma ei tosiaan ole naiset vaan oman sosiaalisen osaamisen rajallisuus. Minä tiedän kyllä, miten miesporukassa ollaan naisena, osaan myös heittäytyä vaikka babyshowereilla juttuun mukaan. Se on sosiaalista taitavuutta, ei tarkoita sitä että minä olisin juuri vauvakutsuista kiinnostunut sen enempää kuin rakentamisesta. Koska olet itse ilmeisesti aika yksiulotteinen, luulet, että muutkin naiset ovat. 

T. se bi tuosta ylempää

Sinä osaat olla kaikissa porukoissa ja puhua aina siitä, mikä milloinkin ihmisiä kiinnostaa. Sen jälkeen syytät tämänhetkistä keskustelukumppaniasi yksiulotteisuudesta. Mielenkiintoista - itse koen yksiulotteisena juuri sellaisen ihmisen, joka muuntuu kameleontin lailla miellyttämään kulloistakin porukkaa.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta olen tässä ketjussa aiemmin esittänyt muutamia pohdintoja mies- ja naisporukoiden dynamiikasta. Sinulta haluaisin kysyä, että minkä takia tuo sosiaalinen taitavuutesi ei ilmene ymmärryksenä toisia kohtaan täällä anonyymillä keskustelupalstalla. Onhan tämäkin sosiaalinen foorumi.

Ero kahvipöytäkeskustelulla ja tämänkaltaisilla keskusteluketjuilla on iso - osaan tosiaan luovia eri ympäristöissä, mitä väheksyit. Mutta siihen eroon: kahvipöydässä tai babyshowereilla ollaan yhdessä ja tavoitteena ei ole esimerkiksi esittää kilpailevia argumentteja. Päätavoite on ajanvietto yhdessä ja viihtyminen. Väittely, hyvässä hengessäkään, ei keskimäärin sovi sellaiseen sosiaaliseen tilanteeseen.

Jos keskustellaan keskustelupalstalla ja esitetään argumentteja, ei ole tarkoitus tehdä kaikkien olosta miellyttävää pysymällä yleisellä tasolla ja samanmielisinä vaan kertoa näkemyksiä ja ihan hyvässä hengessä olla eri mieltä tai sitten samaa mieltä - tavoitteena on kuitenkin nimenomaan erilaisten näkemyksien esittäminen ja niiden perusteleminen. 

Jos tässä keskustelussa olen eri mieltä kanssasi liittyen näihin mies/nais -ihmissuhteisiin, totta kai otan kantaa ja kerron mitä mieltä olen. 

Minulla on tietenkin oikeassa elämässä myös oma mukavuusaluueni keskustelunaiheissa ja ihmiset, joiden kanssa kiinnostuksenkohteet ja puheenaiheet menevät yksiin. Niitä ihmisiä kutsun ystäviksi. 

Tämä minun mielestäni on äärimmäisen mielenkiintoista. Siis se, miten sosiaaliset ympyrät ovat tässä ajassa määrittyneet tällaisiksi. Sinusta on liian rohkeaa väitellä kahvipöydässä elävässä elämässä, koska kaikilla pitäisi olla mukavaa yhdessä. Mutta verkossa et epäröi kertoa toiselle (tuntemattomalle) ihmiselle varsin tylyä tekstiä hänen persoonastaan.

Et varmastikaan ole ainoa. Toimit ihan varmasti juuri niin kuin moni hyvätapaisena ja sosiaalisesti taitavana ihmisenä itseään pitävä nykyaikana toimii.

Itse olen kotoisin suvusta, jossa kahvipöytäväittely oli suurta sukujuhlien huvia. Se on opettanut minut varsin paksunahkaiseksi. "Asiat riitelevät, ihmiset eivät", sanottiin meillä lapsuudessani, kun koin jonkin hienon mielipiteeni tyrmätyksi. Ja niinhän se oli: vaikka otettiin välillä kovasti yhteen, ei kuitenkaan menty henkilökohtaisuuksiin. Sen jälkeen kulttuuri tuntuu muuttuneen. Tosielämässä moni ei uskalla esittää oikein minkäänlaista eriävää mielipidettä edes asiakysymyksissä, mutta anonyymina verkossa taas keskustelutyyli on "sinä olet tällainen, ja siksi olet huonompi kuin minä".

Olen törmännyt samaan ilmiöön. Meillä työpaikalla kahvipöytäkeskustelut äityvät välillä ihan väittelyiksi, mutta kaikki lähtee kahvipöydästä hyvillä mielin. Ystävien kanssa keskustellaan joistakin asioista todella syvällisesti vaikka oluen ääressä, vaikka ollaan lähdetty yhdessä viihtymään.

En tiedä millainen kahvipöytäkeskustelu olisi naisvaltaisessa työpaikassa, koska minulla ei ole niistä kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua. Olen ehkä jossain määrin tällainen nainen. Kyse ei ole kuitenkaan lopulta sukupuolesta, vaan persoonista joita minun on vaikea hyväksyä. Arvoni ovat tiukat, enkä pysty hyväksymään juuri näitä ikäviä klikkiporukoita, ja muuten pelejä pelaavia ihmisiä. Miesvaltaisella ja naisvaltaisella alalla työskennelleenä voin todeta että omaa etua, valtaa ja kruunua tavoittelevia on yhtä lailla molemmissa sukupuolissa.

Arvostan ihmisiä jotka ovat aitoja persoonia, pysyvät omana itsenään joka seurassa, eivätkä puhu toisista sellaista mitä eivät voi sanoa kasvotusten.

Naisissa on oikein hyviä ihmisiä. Ei pidä leimata koko sukupuolta niiden vuoksi jotka pitävät itsestään eniten ääntä.

Samaa mieltä kanssasi. Harmi vain että niitä aitoja ihmisiä on aika harvassa. Tosi moni pelaa sosiaalisia pelejä ja haalii valtaa ja ihmissuhdeverkostoja. Se on sitten olevinaan sitä sosiaalista älykkyyttä? Itse näen sellaisten ihmisten läpi ja he aistivat sen ja kokevat varmaan siksi minut uhkana.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen on todella vaikea ymmärtää miltä hän vaikuttaa muiden silmissä, jollei hän saa suoraa palautetta, tai ole tarpeeksi virittynyt luonnostaan ymmärtämään hienovaraista palautetta olemisestaan. Minulla, kuten monella muullakin puuttuu päästä se palikka jolla puhutaan "ihmistä". Naiset puhuu ihmistä paremmin kuin miehet, joten naisten on vaikeampi ymmärtää henkilöä jolta puuttuu ihmisenpuhumisen palikka päästään. Miehille noin yleistäen ei ole niin väliä onko sitä palikkaa, koska heitä kiinnostaa ihmisessä enemmän yksittäiset asiat, kuten huumori, tai joku harrastus. Naisilla kommunikointi ja kiinnostuksenkohteet on enemmän laumassaolemisessa. Miesten ja naisten kollektiivisuus on siis erityyppistä. Ei tietenkään poikkeuksetta.

Itse puhun huonosti ihmistä. Sain esim. vasta 30-vuotiaana tietää että olin yläasteella poikien märkä päiväuni. Että olin suosituimpien tyttöjen kärjessä.Tällä ei nyt tarkoiteta sitä että olisin ollut joku pomo, tai muu jengin päävastaava, vaan ihan olemusta, ulkonäköä ja huumorintajua, ja sellaista hiuksenhienoa epäsopivuutta. Tämä selittänee jotain usean ikäiseni käytöksessä minua kohtaan. Supattelut, porukasta ulossulkemiset jne. Olen miettinyt että ehkä minun olisi ollut hyvä tietää jo silloin olevani tällainen tyttö, niin olisi ollut hepompi ymmärtää miksi iso osa tytöistä karttoi seuraani. Toisaalta taas se olisi voinut tehdä itsetunnolle perusteettomat tepposet ;)

Rakastan ehdottomasti silti ihmistä, en sukupuolta.(paitsi omassa miehessäni aika paljon sitä sukupuoltakin :p )

Tuostako se on kiinni? Että päästä puuttuu kääntäjä, jolla ymmärtää ihmistä? Kun itse tajusin vasta aikuisiällä, että hei, muahan muuten käytännössä kieusattiin koko yläaste, en vaan sitä oikeastaan tajunnut silloin.

Mutta tämä keskustelun aihe on jossain määrin hassu. Onko tässä nyt lähtöoletuksena se asetelma, että naiset oikeasti kykenee ystävystymään vain naisten kanssa ja miehet miesten kanssa? Ja että naiset ja miehet ei voi olla ystäviä keskenään?

Eiköhän se ystävyyden määräävä tekijä ole kuitenkin keskenään sopivat luonteenpiirteet ja yhteiset kiinnostuksenkohteet. Itsellä opiskelemaan lähtiessä oli melko tasan yksi ystävä, naispuolinen. Opintojen aikana tutustuin uusiin ihmisiin ja sain uusia ystäviä, alasta johtuen pääosin miespuolisia, mutta pari samanhenkistä naista. Koska pyörittiin samoissa ympyröissä. Ja puhuttiin samaa kieltä ja kerrottiin samanlaisia vitsejä.

Vierailija kirjoitti:

Olen miesvaltaisella alalla työskentelevä nainen ja se sitkeä huhu siitä että miehillä on vähemmän draamaa, selkäänpuukotusta ynnä muuta kiukuttelua on aivan täyttä kukkua. Tietäisittepä miten käyttäytyvät kun ovat keskenään, toisinaan on kuin lastentarhassa olisi. 

Usein nuo "en tule toimeen muiden naisten kanssa"-naiset ovat itseään toistava stereotyyppi. Joko uskotaan että lyttäämällä omaa sukupuoltaan ja olemalla "hyvä jätkä" saa miesten arvostusta, tai sitten ovat muiden naisten seurassa epävarmoja itsestään ja lukevat kaikki vähänkin negatiiviset asiat katastrofeiksi joka aiheuttaa kroonisen hyökkäystilan. Tästä kertoo nämä "mua ei vaan kiinnosta big brotherista ja meikeistä kotkottaminen"-selittelyt joilla oikeutetaan oma defenssireaktio. Valitettavan usein ovat myös todella pahansisuisia joko suoran aggressiivisesti tai passiivisesti, jolloin muille naisille kontaktin otto on hankalaa. Lisäksi tässä sopassa osallisena on yleensä "Queen bee"-syndrooma, miehet tuovat tavalla tai toisella turvaa ja muut naiset koetaan uhkana omalle turvallisuudentunteelleen. Asiaa ei tee paremmaksi miehet jotka mielistelevät ja hännystelevät vain päästäkseen paistattelemaan tällaisen naisen ihailussa. 

Itse en kyllä ikinä ole joutunut naisten kanssa jauhamaan vain lapsista, muodista ja meikeistä. Useimmiten puheenaiheet koskevat maailman menoa, työelämää, ammattiini liittyviä asioita, laidasta laitaan olevia harrastuksia, politiikkaa, ruokaa, lähestulkoon aivan samoja asioita kuin mitä miesten kanssa keskustellessa. Ihan yhtä hölmöä on sanoa että miehet puhuvat vain autonrassauksesta ja kaljanjuonnista. 

Osasta olen samaa mieltä. Osa tekstistäsi taas on agressiivista haukkumista ja keksimääsi mustamaalausta. Ja tässä kohdistat haukkusi juuri tiettyyn naisryhmään joka mielestäsi on erilainen kuin sinä ja siksi vääränlainen. Eli minkä väittämän todistitkaan oikeaksi? Ainakin sen millaisia ovat nämä näennäisesti "mukavat" naisten klikkiryhmissä viihtyvät naiset.

Mä tulen kyllä naisten kanssa toimeen. Mutta ystäviini ei kuulu kuin yksi nainen. Tämä johtuu siittä että normaalit naiset puhuu pahaa älyttömästi muista. Se oman itsetunnon nostattaminen toisten kustannuksella on turn off. Ja tästä jauhamisesta syntyy draamaa. Jota ei miesten välillä ole puoltakaan siittä mitä naisten. Mies yleensä sanoo suoraan tai on sitte hiljaa. Miehet eivät myöskään jatluvasti kalastele kehuja muilta. Finnit, turvotus, mustat silmän aluset ja miten meikki on, ei ole aiheena. Ei tartte hävetä jos vaatteet likaantuu, koska miehiä ei yleensä kiinnosta. Voi kysyä suoraan mielipidettä eikä saa peffannuoleskelu vastausta vaan aidon mielipiteen.

Minulla on hyviä ystäviä niin miehissä kuin naisissa. Tunnistin kuitenkin tietyn ihmistyypin joka pääosin sopii naisiin.

Tällaiset ihmiset reissuun lähtiessä supisevat tutun porukan yhteisen keskustelun ulkopuolella etukäteen kenen kanssa menevät samaan autoon. Ei ole yllättävää, että autoihin mennessä tietty ryhmä ilmoittaa, että "me jo sovittiin että me istutaan yhdessä tässä autossa tai et voi istua siihen, kun sovimme jo Marin kanssa, että olemme bussissa vierekkäin". Lisäksi samantapainen hyväksynnän ja tuen hakeminen ensin salassa muutamalta muulta ennen kuin uskaltaa yhteisesti kertoa mielipiteensä. Sovitaan, että toinen heti sitten puoltaa mielipidettä. Ei uskalleta yksin olla tiettyä mieltä. Tai sitten lytätään toisen (yksin sanojensa takana seisovan) mielipide sillä, että "en voi kuvitella, että KUKAAN halusi kävellä kahvilaan ennen teatteria, mutta voithan sinä Sirkka mennä kahville :)". Esimerkki kattaa myös lähinnä naisten harjoittaman piilovittuilun.

Mulla epäluottamus naisiin on tullut jo lapsena, suvun naiset päästeli suustaan mitä sattuu, miespuolisilta on saatu hyväksyntää, jonka varaan itsetunto on rakentunut.

On mulla läheisiäkin naispuolisia ystäviä, mutta heitä yhdistää se, että ovat aika poikkeuksellisia naisia, miehen kasvattamia vähän samaan tapaan kuin itsekin. Luottamus ja uskollisuus heihin onkin sitten tasoa ehdottoman horjumaton. Ns. tavallisiin naisiin en pysty luottamaan. Menen lukkoon.

Mun mielestä kaikki ns. pinnalliset keskustelunaiheet on tappavan tylsiä. En jaksa yhtään sisustus-, meikkaus-, vartalonmuokkaus- tai koirankasvatuskeskustelua. Tasapuolisuuden nimissä, en kyllä välitä myöskään miesten autojutuista. Jos osaa keskustella muustakin kuin näistä, mun kanssa pärjää sukupuolesta riippumatta. Mutta läheiseksi ystäväksi tuleminen naisen kanssa on kyllä hankalaa ja pitkän prosessin tulos.

Olen itse tuollainen nainen eli olen mielelläni miesten kaveri kuin naisten. Tosin, on minulla muutama ystävä naisenakin, joka johtuu vain yhdestä asiasta: he ovat rehellisiä! Olen viime päivinä miettinyt, miksi kaverisuhteet naisten kanssa kariutuvat jossain vaiheessa, mutta olen tullut seuraavaan tulokseen: valehtelu. En voi nimittäin sietää yhtään sitä, että valehdellaan. Toinen on myös se, että en lähde mukaan siihen, että toisia haukutaan selän takana. Tuntuu, että naisilta puuttuu selkäranka ja kun tilaisuus sattuu, ollaan heti puukottamassa selän takana.