Millainen on nainen, joka ei tule toimeen muiden naisten kanssa?

En jaksanut lukea koko ketjua. Olen ehkä jossain määrin tällainen nainen. Kyse ei ole kuitenkaan lopulta sukupuolesta, vaan persoonista joita minun on vaikea hyväksyä. Arvoni ovat tiukat, enkä pysty hyväksymään juuri näitä ikäviä klikkiporukoita, ja muuten pelejä pelaavia ihmisiä. Miesvaltaisella ja naisvaltaisella alalla työskennelleenä voin todeta että omaa etua, valtaa ja kruunua tavoittelevia on yhtä lailla molemmissa sukupuolissa.

Arvostan ihmisiä jotka ovat aitoja persoonia, pysyvät omana itsenään joka seurassa, eivätkä puhu toisista sellaista mitä eivät voi sanoa kasvotusten.

Naisissa on oikein hyviä ihmisiä. Ei pidä leimata koko sukupuolta niiden vuoksi jotka pitävät itsestään eniten ääntä.

Olen miesvaltaisella alalla työskentelevä nainen ja se sitkeä huhu siitä että miehillä on vähemmän draamaa, selkäänpuukotusta ynnä muuta kiukuttelua on aivan täyttä kukkua. Tietäisittepä miten käyttäytyvät kun ovat keskenään, toisinaan on kuin lastentarhassa olisi. 

Usein nuo "en tule toimeen muiden naisten kanssa"-naiset ovat itseään toistava stereotyyppi. Joko uskotaan että lyttäämällä omaa sukupuoltaan ja olemalla "hyvä jätkä" saa miesten arvostusta, tai sitten ovat muiden naisten seurassa epävarmoja itsestään ja lukevat kaikki vähänkin negatiiviset asiat katastrofeiksi joka aiheuttaa kroonisen hyökkäystilan. Tästä kertoo nämä "mua ei vaan kiinnosta big brotherista ja meikeistä kotkottaminen"-selittelyt joilla oikeutetaan oma defenssireaktio. Valitettavan usein ovat myös todella pahansisuisia joko suoran aggressiivisesti tai passiivisesti, jolloin muille naisille kontaktin otto on hankalaa. Lisäksi tässä sopassa osallisena on yleensä "Queen bee"-syndrooma, miehet tuovat tavalla tai toisella turvaa ja muut naiset koetaan uhkana omalle turvallisuudentunteelleen. Asiaa ei tee paremmaksi miehet jotka mielistelevät ja hännystelevät vain päästäkseen paistattelemaan tällaisen naisen ihailussa. 

Itse en kyllä ikinä ole joutunut naisten kanssa jauhamaan vain lapsista, muodista ja meikeistä. Useimmiten puheenaiheet koskevat maailman menoa, työelämää, ammattiini liittyviä asioita, laidasta laitaan olevia harrastuksia, politiikkaa, ruokaa, lähestulkoon aivan samoja asioita kuin mitä miesten kanssa keskustellessa. Ihan yhtä hölmöä on sanoa että miehet puhuvat vain autonrassauksesta ja kaljanjuonnista. 

Minusta sellainen nainen ei ole sinut itsensä kanssa ja sitäpaitsi lokeroi toiset naiset alempaan kastiin. Jollain lailla isä/äitisuhde sucks ja kotona ehkä asenne että vain miehet ovat "jotain", arvotetaan sukupuolen mukaan. Toivon ettei tällaiset naiset saa ikinä tyttäriä :/.

Vierailija kirjoitti:

Mä en vaan jaksa niitä naisten kotkotuksia. Joku ulkonäön puunaaminen tai salkkareiden/tositv:n seuraaminen on mielestäni vähä-älyisten puuhaa, enkä jaksa introverttina kuluttaa aikaani vähä-älyisessä seurassa.

Saa kivittää, ei kiinnosta.

Vihaat naisia? Vai et ole tavannut itsesi kaltaisia älykköitä introvertteja?

Voi olla, että he eivät halua tutustua suhun kun olet jo viestin perusteella sovinistisen ja ylimielisen oloinen ihminen, joka ei lopulta edes ole kovin älykäs.

...

Lapsena opittu malli, joko isältä, joka ei arvosta naisia ja alistaa tai ädiltä, joka ei arvosta naiseuttaa ja muita naisia.

Malli on ikiaikainen ja edelleen jotkut pitävät, ehkä joskus tietämättää miehiä arvokkaampana, kuin naisia.

Ihan samalla tavalla voi lokeroida omien asenteiden ja ennakkoluulojen mukaan esim. ulkomaalaiset, sairaat, vammaiset jne.

Asenteet siirtyvät sukupolvelta toiselle, ellei ole ymmärrystä katkaista sitä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan nainen _oikeasti_ tule toimeen toisten naisten kanssa :'D

Näin se valitettavasti on. Sitten jos on vuosien ajan parhaita ystäviä niin sitten tullaan oikeasti toimeen. Puolituttujen kanssa teeskennellään. Osa ei jaksa teeskennellä kun ei tyytömäiset kotkotukset kanalaumassa kiinnosta. Muistan että itsekin teeskentelin sietäväni luokkani tyttöjä koko ala- ja yläasteen, sitte tajusin etten jaksa edes sosiaalisen aseman vuoksi ja se on ihan ok. Enkä kyllä tule kaikkien miesten kanssa toimeen, heissäkin naitä pieru-kakkahuumorimiehiä joita en jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en vaan jaksa niitä naisten kotkotuksia. Joku ulkonäön puunaaminen tai salkkareiden/tositv:n seuraaminen on mielestäni vähä-älyisten puuhaa, enkä jaksa introverttina kuluttaa aikaani vähä-älyisessä seurassa.

Saa kivittää, ei kiinnosta.

Vihaat naisia? Vai et ole tavannut itsesi kaltaisia älykköitä introvertteja?

Voi olla, että he eivät halua tutustua suhun kun olet jo viestin perusteella sovinistisen ja ylimielisen oloinen ihminen, joka ei lopulta edes ole kovin älykäs.

Ja sinunko vihasi nyt oli feminismiä ja älykkyyttä? Kyllä osa ihmisistä ihan oikeasti on vähä-älyisiä, mutta vain sinäkö saat haukkua, muut ei? Tekopyhää

Taustalla on heikko itsetunto ja asenteet, jotka on siirtynyt sukupolvelta toiselle.

Minulla on vaikeuksia tulla naisten kanssa toimeen ja viihdyn paremmin miesten seurassa. Ja olen pohtinut sitä paljon, miksi niin, sillä varmasti olen menettänyt paljon hyviä ystävyyssuhteita ja kokemuksia.

Ja aina palaan lapsuuteen ja kotikasvatukseen, kuinka molemmat vanhemnat vähättelivät minua ja kun taas veljeni tekemisiä arvostettiin ja niistä puhuttiin. Sama näkyi ihan konkreettisesti äitini käytöksestä, kuinka hän vähätteli, eikä itsekkään arvostanut muita naisia. Ja ikävä kyllä, heikon itsetuntoni takia, olen ottanut saman mallin käyttööni.

Hassua, kuinka tätäkin keskustelua pitää käydä vielä v. 2018, vaikka luulisi naisen aseman olevan tasavertainen miehen kanssa.

Ja nyt kun olen tiedostanut ongelman ja haluan murtaa sen, se on ollut todella vaikeaa, etten siirtäisi sitä enää tyttärelleni, sillä haluan tyttäreni kohtaavan ihmisen ihmisenä, enkä sukupuolen tai taustan mukaan.

Kaffepulla kirjoitti:

Olen tavannut koulu-, opiskelu- ja työelämässä tällaisia naisia. Yhteistä näille naisille on ollut se, että heillä on ollut heikot sosiaaliset taidot.

Naiset ovat sosiaalisesti taitavampia kuin miehet, joten he eivät anna niin paljon anteeksi sosiaalista särmikkyyttä kuin miehet. Miehet sallivat tosi outojakin tapauksia kaveripiirissään, mutta naiset yleensä sulkevat tällaiset tapaukset ulkopuolelle.

Yleensä naiset, jotka eivät tule toisten naisten kanssa toimeen ovat kokemukseni mukaan sellaisia, joilla on erittäin kova tarve saada hyväksyntää pojilta /miehiltä. Usein tämä tapahtuu korostetun seksikkyyden, räväkkyyden, poikamaisuuden, "äijämäisyyden" tms. piirteen avulla.

Nämä naiset yleensä myös ovat melko hanakoita viestimään, että eivät arvosta muita naisia ja heidän seuraansa (ehkä defensiivisesti, koska odottavat, että heitäkään ei arvosteta).

Osa kasvattaa itselleen kovan kuoren, osa taas jää ikuiseksi ulkopuoliseksi reppanaksi.

Omalla kohdallani kyse on ainakin tuosta tekstin alkuosan sosiaalisesta kehariudesta. Minä siis kyllä tulen toimeen oikeastaan kaikkien kanssa, mutta minun kanssani ei välttämättä tulla toimeen, koska en ole sosiaalisesti taitava. Minua on vaikea lukea oikein, mutta sitäkin helpompi tulkita ilmeitäni ja eleitäni väärin, puhumattakaan sanomisistani! Eli sellaiset ihmiset jotka ovat herkkiä nenän asennoille ja äänen sävyille, eivät niin välitä seurastani.

 Mutta sitten kun pääsen tietynlaisen naisen kanssa juttuun, siis naisen joka on kuin minä, tai joka ei "pelkää"minua, niin vain taivas on rajana. 2 parasta ystävääni on naisia. Naiset saattaat sanoa suoraankin, että olen mm. pelottava, tai outo. Miehet eivät näin sano, vaan antavat rauhassa olla pelottava tai outo, eivätkä silti sulje porukasta pois. Koen saavani miehistä seuraa ihan tarpeeksi omalta mieheltäni, ja kavereiltamme, enkä siis yritäkään bondailla missään tilanteessa erityisesti miesten kanssa. Silti käy niin, että ravintolan pöydästä naiset häipyy tanssimaan, ja minä nauratan poikia sillä välin. Minussa kiehtoo kuulemma eniten äly, ja se hassu kontrasti että olen kaunis, mutta en osaa käyttäytyä "arvoni" mukaisesti. ja se että seuraavan siirron arvaaminen on mahdotonta. Tiedän viehättäväni miehiä olemuksellani, mutta en hakeudu sellaisiin tilanteisiin. Nuorempana yritin aika paljonkin tulla tyttöjen kanssa juttuun, ja itkeskelin iltaisin monesti sitä että minulle käännettiin aina selkä. Yläasteella tutustuin musatyyppeihin koulussa, ja meistä tuli kavereita. Aika surullista että minun olisi pitänyt olla yksinäinen, koska tytöt karttoivat seuraani. Toki siitä puhuttiin että olen "kaikkien musatyyppien kanssa", mutta siinäpähän puhuivat.

nuorena Paras ystäväni löysi uuden parhaan ystävän, ja sulkivat minut pois yhdessä, tyttö jota pidin ystävänäni, oli selkäni takana vikittelemässä poikakaveriani. Myöhemmin toinen, lapsuudenystäväni meni sänkyyn pojan kanssa, josta olin eronnut viikko aiemmin, ja salasi tämän minulta. Näitä ongelmia ei ole ollut miespuolisten ystävien kanssa, ja koska kyseiset käärmeilyt ovat minulle ehdoton nounou, on minun ehkä ollut helpompi luottaa miespuoliseen kuin naispuoliseen ystävään.

Sen sijaan tekstin loppuosasta tulee mieleen juuri tällainen toisia hyväksymätön sosiaalinen perhonen. Ihminen kaipaa luontaisesti hyväksyntää, eikä omalla kohdallani ole ollut kyse tietyn sukupuolen hyväksynnästä, vaan siitä että minut otetaan mukaan porukkaan. Jännä ajatus että jos naiset eivät halua minua porukkaansa, niin minun pitäisi olla ihan yksin, koska miesten kanssa en saa olla kaveri, koska hyväksynnän hakeminen, tyrkky ja äijämäinen. Jännästi ajateltu että koska sinulla on naisporukka, ja naiset pitävät sinusta, niin olet sieltä tuomitseva sellaiset naiset, jotka ITSE jätat ulkopuolelle, vain siksi, että he löytävät toisen porukan, porukan jossa hänet hyväksytään.

En myöskään viesti halveksuvani naisia, vaan arvotan ihmiset ihmisinä, en sukupuolina. Jotkut tietysti kuvittelevat olevansa nii lahjakkaita sosiaalisuudessaan ,että osaavat jopa arvata sen mitä joku tuntematon jossain halveksuu.

Itse halveksun ihmisiä jotka jättävät toisen ulkopuolelle, eivätkä ota kaikkia mukaan esim. harrastuksen tai työporukan sisälle, sellaisia, jotka karttavat henkilöä joka ei ehkä ole yhtä sosiaalisesti taitava kuin tämä itse on. Sen sijaan että osoittaisi empatiaa, ja tutustuisi tähän, työntää mieluummin porukasta pois. Halveksun ihmisiä jotka kuvittelevat tietävänsä jotain ihmisestä vain silä perusteella minkä sukupuolen kanssa tämä viettää aikaa. Nämä eivät kokemukseni mukaan ole sukupuolisidonnaisia piirteitä. Vai ovatko sittenkin?

Oudosti tämä keskustelu menee sukupuoliroolimiekkailuksi, kun käsittääkseni kyse oli naisesta naisten maailmassa. Miehillä pitäisi tässä keskustelussa olla vain ohut sivuosa - ihan samoin moni viihtyy vaikka vapaa-ajan koiriensa kanssa paremmin kuin naisporukoissa.

Eli nuo patriarkaalirakennelmat, naisten alistamiset, sovinismi yms on "hieman" ylimitoitettuja termejä tähän keskusteluun.

Vierailija kirjoitti:

Minusta sellainen nainen ei ole sinut itsensä kanssa ja sitäpaitsi lokeroi toiset naiset alempaan kastiin. Jollain lailla isä/äitisuhde sucks ja kotona ehkä asenne että vain miehet ovat "jotain", arvotetaan sukupuolen mukaan. Toivon ettei tällaiset naiset saa ikinä tyttäriä :/.

Eli kuvailit juuri itsesi. Lokeroit ja hyökkäsit naisia vastaan. Et ole sinut itsesi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaa jossain määrin autot ja niiden remppaaminen, puutarhahommat, tietokonepelit, Star Trek, erilaisten tutkimusten lukeminen, etenkin kaikki teosofiaa, filosofiaa, psykologiaa ja esoteriaa liippaavaat aiheet, heavy ja black metal. Tunnen hyvin, hyvin vähän naisia, keiden kanssa minulla olisi samoja kiinnostuksen kohteita, puutarha varmaan eniten. Miehiä sen sijaan löytyy vaikka kuinka paljon, keiden kanssa löytyy jutunjuurta edes jostakin aihepiiristä. Ne harvat naiset keihin olen törmännyt, ovat kuitenkin pääasiassa hyvin taiteellista porukkaa, ja aivan eri aaltopituudella kuin minä, jolla ei ole mitään käsitystä taiteista. Kyllähän minä tulen toimeen kaikkien kanssa, mutta siihen se sitten jää, miään syvempää suhdetta on vaikea saada aikaiseksi sellaisen ihmisen kanssa, kenen kanssa kiinnostuksenkohteet ja aaltopituus ovat täysin erilaiset.

Star Trekin tilalle Star Wars ja esoterian paikalle enologia, pois puutarhanhoito, niin olet kuin minä. Yhdellä isolla erotuksella; minä en kuvittele olevani uniikki lumihiutale. Tiedän että on naisia jotka ovat kuin minä ja kyllä, vielä enemmän miehiä. Ei ole niiden naisten vika, jos sinä mieluummin olet miesten kanssa.

Minä olen miesten porukoissa koska pidän seksistä miesten kanssa. Eli helpommin lohkee, kuin naisporukassa.

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Olen tavannut koulu-, opiskelu- ja työelämässä tällaisia naisia. Yhteistä näille naisille on ollut se, että heillä on ollut heikot sosiaaliset taidot.

Naiset ovat sosiaalisesti taitavampia kuin miehet, joten he eivät anna niin paljon anteeksi sosiaalista särmikkyyttä kuin miehet. Miehet sallivat tosi outojakin tapauksia kaveripiirissään, mutta naiset yleensä sulkevat tällaiset tapaukset ulkopuolelle.

Yleensä naiset, jotka eivät tule toisten naisten kanssa toimeen ovat kokemukseni mukaan sellaisia, joilla on erittäin kova tarve saada hyväksyntää pojilta /miehiltä. Usein tämä tapahtuu korostetun seksikkyyden, räväkkyyden, poikamaisuuden, "äijämäisyyden" tms. piirteen avulla.

Nämä naiset yleensä myös ovat melko hanakoita viestimään, että eivät arvosta muita naisia ja heidän seuraansa (ehkä defensiivisesti, koska odottavat, että heitäkään ei arvosteta).

Osa kasvattaa itselleen kovan kuoren, osa taas jää ikuiseksi ulkopuoliseksi reppanaksi.

Omalla kohdallani kyse on ainakin tuosta tekstin alkuosan sosiaalisesta kehariudesta. Minä siis kyllä tulen toimeen oikeastaan kaikkien kanssa, mutta minun kanssani ei välttämättä tulla toimeen, koska en ole sosiaalisesti taitava. Minua on vaikea lukea oikein, mutta sitäkin helpompi tulkita ilmeitäni ja eleitäni väärin, puhumattakaan sanomisistani! Eli sellaiset ihmiset jotka ovat herkkiä nenän asennoille ja äänen sävyille, eivät niin välitä seurastani.

 Mutta sitten kun pääsen tietynlaisen naisen kanssa juttuun, siis naisen joka on kuin minä, tai joka ei "pelkää"minua, niin vain taivas on rajana. 2 parasta ystävääni on naisia. Naiset saattaat sanoa suoraankin, että olen mm. pelottava, tai outo. Miehet eivät näin sano, vaan antavat rauhassa olla pelottava tai outo, eivätkä silti sulje porukasta pois. Koen saavani miehistä seuraa ihan tarpeeksi omalta mieheltäni, ja kavereiltamme, enkä siis yritäkään bondailla missään tilanteessa erityisesti miesten kanssa. Silti käy niin, että ravintolan pöydästä naiset häipyy tanssimaan, ja minä nauratan poikia sillä välin. Minussa kiehtoo kuulemma eniten äly, ja se hassu kontrasti että olen kaunis, mutta en osaa käyttäytyä "arvoni" mukaisesti. ja se että seuraavan siirron arvaaminen on mahdotonta. Tiedän viehättäväni miehiä olemuksellani, mutta en hakeudu sellaisiin tilanteisiin. Nuorempana yritin aika paljonkin tulla tyttöjen kanssa juttuun, ja itkeskelin iltaisin monesti sitä että minulle käännettiin aina selkä. Yläasteella tutustuin musatyyppeihin koulussa, ja meistä tuli kavereita. Aika surullista että minun olisi pitänyt olla yksinäinen, koska tytöt karttoivat seuraani. Toki siitä puhuttiin että olen "kaikkien musatyyppien kanssa", mutta siinäpähän puhuivat.

nuorena Paras ystäväni löysi uuden parhaan ystävän, ja sulkivat minut pois yhdessä, tyttö jota pidin ystävänäni, oli selkäni takana vikittelemässä poikakaveriani. Myöhemmin toinen, lapsuudenystäväni meni sänkyyn pojan kanssa, josta olin eronnut viikko aiemmin, ja salasi tämän minulta. Näitä ongelmia ei ole ollut miespuolisten ystävien kanssa, ja koska kyseiset käärmeilyt ovat minulle ehdoton nounou, on minun ehkä ollut helpompi luottaa miespuoliseen kuin naispuoliseen ystävään.

Sen sijaan tekstin loppuosasta tulee mieleen juuri tällainen toisia hyväksymätön sosiaalinen perhonen. Ihminen kaipaa luontaisesti hyväksyntää, eikä omalla kohdallani ole ollut kyse tietyn sukupuolen hyväksynnästä, vaan siitä että minut otetaan mukaan porukkaan. Jännä ajatus että jos naiset eivät halua minua porukkaansa, niin minun pitäisi olla ihan yksin, koska miesten kanssa en saa olla kaveri, koska hyväksynnän hakeminen, tyrkky ja äijämäinen. Jännästi ajateltu että koska sinulla on naisporukka, ja naiset pitävät sinusta, niin olet sieltä tuomitseva sellaiset naiset, jotka ITSE jätat ulkopuolelle, vain siksi, että he löytävät toisen porukan, porukan jossa hänet hyväksytään.

En myöskään viesti halveksuvani naisia, vaan arvotan ihmiset ihmisinä, en sukupuolina. Jotkut tietysti kuvittelevat olevansa nii lahjakkaita sosiaalisuudessaan ,että osaavat jopa arvata sen mitä joku tuntematon jossain halveksuu.

Itse halveksun ihmisiä jotka jättävät toisen ulkopuolelle, eivätkä ota kaikkia mukaan esim. harrastuksen tai työporukan sisälle, sellaisia, jotka karttavat henkilöä joka ei ehkä ole yhtä sosiaalisesti taitava kuin tämä itse on. Sen sijaan että osoittaisi empatiaa, ja tutustuisi tähän, työntää mieluummin porukasta pois. Halveksun ihmisiä jotka kuvittelevat tietävänsä jotain ihmisestä vain silä perusteella minkä sukupuolen kanssa tämä viettää aikaa. Nämä eivät kokemukseni mukaan ole sukupuolisidonnaisia piirteitä. Vai ovatko sittenkin?

TÄMÄ. Itsekin olen sosiaalisilta taidoiltani sellainen joka tulee mainiosti toimeen kenen tahansa kanssa ikään ja sukupuoleen katsomatta, mutta syviä ja läheisiä ystävyyssuhteita en jostain syystä osaa solmia.

Mä en ihan aidosti välitä kuin muutamasta ihmisestä, loput ovat rasittavia, mutta ei sillä ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa.

Mä olen tällainen nainen. Olen ollut koulukiusattu pitkään ja tätä ulkopuolelle jättämistä esiintyi tyttöjen tekemänä. En ollut suosittu poikienkaan keskuudessa.

Olin niin eri maailmaa niiden tyttöjen kanssa, en ollut samanlainen pissis kuin he. Mä elin animen, mangan ja pelien parissa sekä kirjoja luin, kun muut tytöt sillä aikaa jahtoi poikia ja pitivät tyttöjen iltoja.

Myös yläasteen välitunneillakin menin nurkkaan lukemaan kirjaa ja välillä taas juttelin serkun ja sen kavereiden, joiden kanssa tulin toimeen joten kuten, kanssa. Kaiken lisäksi en lähtenyt viikonloppuisin juomaan, joten sekin vaikuttenee, miksi en kokenut koulutovereita omakseni. On mulla sentään jonkun verran kavereita ja yksi läheinen ystävä, vieläpä oikeita sellaisia.

Tässä siis syy, miksi ”inhoan” naisia, tiettyjä naisia lähinnä. Juuri tämä ulkopuolelle jättäminen ja pinnallisuuskin varmaan siinä paistoi, kun uskalsinkin erottautua joukosta pukeutumisellani. Eikä tämä ole minkään katkeran, rekkalesbon näköisen naisen kirjoitus. Olen ihan pitkähiuksinen punapää ja siro, jota on kehuttu suloiseksi ja nätiksi. Omassa koulussani ne kovimmat kingit suosi pissiksiä kuin kunnollisia ja ystävällisiä tyttöjä.

Onneksi omassa työporukassani on naisia, joiden kanssa tulen hyvin toimeen eikä ole tarvinnut kokea selkäänpuukottamista, juoruilua tai ulkopuolelle jättämistä. Alani on sen verran neutraali, että joukkoon mahtuu miehiä sekä naisia.

Peliharrastukseni kautta tunnen naisia ja he ovat juuri niitä, joita en yleensä kammoksu. Siinä porukassa mun ei ole tarvinnut pelätä, että joku alkaisi aukomaan mulle päätä, puukottamaan selkään tai haukkumaan noloksi, kun en nyt ota överikännejä.

Vierailija kirjoitti:

Oudosti tämä keskustelu menee sukupuoliroolimiekkailuksi, kun käsittääkseni kyse oli naisesta naisten maailmassa. Miehillä pitäisi tässä keskustelussa olla vain ohut sivuosa - ihan samoin moni viihtyy vaikka vapaa-ajan koiriensa kanssa paremmin kuin naisporukoissa.

Eli nuo patriarkaalirakennelmat, naisten alistamiset, sovinismi yms on "hieman" ylimitoitettuja termejä tähän keskusteluun.

Totta. Mutta silloin pitäisi vastata kysymykseen: "Millaisen naisen kanssa sinä, itsekin nainen, et tule toimeen?" 

Minun ainakin on vaikea arvioida toisten näkemystä, koska itse koen että naiset eivät tule minun kanssani toimeen, ainakaan siinä määrin että haluaisivat olla ystäviäni. Minä taas tulen kyllä kaikkien kanssa toimeen sukupuolesta riipumatta. Silti minulla ei ole kuin yksi naisystävä, mutta hän onkin paras ystäväni. 

Lisään tähän vielä, että en kuitenkaan halua miehiä ystäviksi. Tiedän, ettei minulla toimi ystävyys miesten kanssa, koska siinä helposti herää tunteet puolin tai toisin. Onneksi minulla on muutamia hyviä ystäviä, naisia siis.

Vierailija kirjoitti:

Mulla se on mennyt niin, että jos uudessa tilanteessa naiset eivät ole ottaneet minua porukkaansa, olen jäänyt siihen ryhmään, josta minua ei ole työnnetty pois, vaikka kyseessä olisi miesporukka.

Ihmisen on todella vaikea ymmärtää miltä hän vaikuttaa muiden silmissä, jollei hän saa suoraa palautetta, tai ole tarpeeksi virittynyt luonnostaan ymmärtämään hienovaraista palautetta olemisestaan. Minulla, kuten monella muullakin puuttuu päästä se palikka jolla puhutaan "ihmistä". Naiset puhuu ihmistä paremmin kuin miehet, joten naisten on vaikeampi ymmärtää henkilöä jolta puuttuu ihmisenpuhumisen palikka päästään. Miehille noin yleistäen ei ole niin väliä onko sitä palikkaa, koska heitä kiinnostaa ihmisessä enemmän yksittäiset asiat, kuten huumori, tai joku harrastus. Naisilla kommunikointi ja kiinnostuksenkohteet on enemmän laumassaolemisessa. Miesten ja naisten kollektiivisuus on siis erityyppistä. Ei tietenkään poikkeuksetta.

Itse puhun huonosti ihmistä. Sain esim. vasta 30-vuotiaana tietää että olin yläasteella poikien märkä päiväuni. Että olin suosituimpien tyttöjen kärjessä.Tällä ei nyt tarkoiteta sitä että olisin ollut joku pomo, tai muu jengin päävastaava, vaan ihan olemusta, ulkonäköä ja huumorintajua, ja sellaista hiuksenhienoa epäsopivuutta. Tämä selittänee jotain usean ikäiseni käytöksessä minua kohtaan. Supattelut, porukasta ulossulkemiset jne. Olen miettinyt että ehkä minun olisi ollut hyvä tietää jo silloin olevani tällainen tyttö, niin olisi ollut hepompi ymmärtää miksi iso osa tytöistä karttoi seuraani. Toisaalta taas se olisi voinut tehdä itsetunnolle perusteettomat tepposet ;)

Rakastan ehdottomasti silti ihmistä, en sukupuolta.(paitsi omassa miehessäni aika paljon sitä sukupuoltakin :p )

Minä :)

En oo yhtään poikatyttö vaan tykkään kyllä myös naisten jutuista kuten meikkaaminen, shoppailu jne. Mutta ongelma on se, että olen suoraviivainen enkä tippaakaan sellainen kieroilija, asioiden ylianalysoija, tahallaan soppia keittävä ja kaikkea monimutkaistava elijä.

Sitten kun vastaan asioihin suoraan enkä kerro kauniita tarinoita. Esim. jos järjestellään menojamme priorisoimalla niin en kehitä tarinaa että meille iski mahatauti ja sen vuoksi lapselta jää kaverisyttärit väliin vaan sanon suoraan että meillä on toinen meno päällekäin . Edes tällaisia totuuksia naiset ei näytä kestävän, tietäähän sen siitä ettei tällaista kukaan minulle koskaan sano vaan selityksinä on mitä ihmeellisempiä tarinoita. Miehet taas (tai minun ystäväni) ottavat asiat asioina.