Veloilla edessä tosi yksinäinen vanhuus

Ap pn vain kateellinen. Ajattele kun vela voi matkustella yms.

Tuttavaa mummo hoitaa lapsenlapsiaan todella paljon. Käy hoitamassa vaikka poikansa oli työtön ja laiskana makasi sohvalla. Hirveää orjatyötä kun ihminen on lian kiltti (mummo). Käytetään vaan hyväksi. Mummon rahatkin menee tähän hoitorumbaan yms.

Itsellä kolme lasta ja aion kyllä hoitaa lapsenlapsia yms mutta piiaksi en rupea.

Hehän voivat kaikki pitää toisillensa seuraa!

Näin introverttina ajatus siitä, että saa viettää elämänsä rauhassa, lähinnä tuntuu hyvältä.

Hoitolaitokset on täynnä yksinäisiä vanhuksia joita kukaan ei käy katsomassa, vaikka olisi liuta lapsia ja lapsenlapsia.

Olin kerran töissä vanhainkodissa, jossa oli täysin vuodepotilaana oleva muistisairas mies, jonka vaimo kävi kaksi kertaa päivässä mm. syöttämässä miestään. Joulunpyhinä pariskunnan lapset tuli viettämään joulua mummulaan, mutta kertaakaan lapset eivät käyneet tervehtimässä isäänsä, vaikka äiti siellä kävi päivästä riippumatta aina kahdesti. Naista huoletti oikeasti että kuka hänestä huolehtii ja kuka häntä hoitaa, kun itse ei enää kykene ja hoitajilla on kädet täynnä koko ajan, tiesi että siinä vaiheessa hänen lapsensa ei huolehdi hänestäkään. 

Vierailija kirjoitti:

Jos haluamani onnellisen ja mielekkään elämän hinta on vierailijoiden puuttuminen vanhainkodissa, olen valmis maksamaan sen. Miksi ihmisten on niin vaikeaa ymmärtää etteivät kaikki halua elää samanlaista elämää? Jokainen rakentaa itse itselleen sellaisen elämän kuin tahtoo ja pystyy, elämään liittyy aina valintoja ja uhrauksiakin.

Tuon kun kaikki ymmärtäisivät. Lapseton saa lahjaksi koko elämän, voi tehdä mitä tahansa. Ei mene miljoonia tunteja hukkaan elämästä lasten hoidossa ja vahtimisessa. Siis kysehän on ihmisen kokonaisesta elämästä. Se on hirveää, kun ajattelee perheellisiä. Niin suuri osa elämästä täysin hukkaan. Eivätkä ne lapset vanhuksia auta.

Montakohan lasta sitä pitäisi varuiksi hommata? Onhan ihan mahdollista, että lapsi asuu Australiassa tai Ivalossa, joutuu vankilaan, liittyy johonkin outoon uskonlahkoon, tai jostain muusta syystä katkaisee vanhempiinsa täysin välit. Tai kuolee. Riittäisiköhän viisi? Siinä varmaan alkaisi olla jo hyvä todennäköisyys, että joku siellä kuolinvuoteellanikin jaksaa roikkua.

Ja mielummin kadun kuolinvuoteellani sitä, että en hankkinut lapsia, kuin sitä, että hankin.

Hyvä! Tämänkin viikonlopun vietän kotona chillaillen ja netflixiä katsellen erittäin tyytyväisenä. En välitä seurasta.

Vierailija kirjoitti:

Montakohan lasta sitä pitäisi varuiksi hommata? Onhan ihan mahdollista, että lapsi asuu Australiassa tai Ivalossa, joutuu vankilaan, liittyy johonkin outoon uskonlahkoon, tai jostain muusta syystä katkaisee vanhempiinsa täysin välit. Tai kuolee. Riittäisiköhän viisi? Siinä varmaan alkaisi olla jo hyvä todennäköisyys, että joku siellä kuolinvuoteellanikin jaksaa roikkua.

Ja mielummin kadun kuolinvuoteellani sitä, että en hankkinut lapsia, kuin sitä, että hankin.

Mitä väliä,suku on kuitenkin jatkunut ja elämän tehtävä on tullut täytettyä.

Vierailija kirjoitti:

Montakohan lasta sitä pitäisi varuiksi hommata? Onhan ihan mahdollista, että lapsi asuu Australiassa tai Ivalossa, joutuu vankilaan, liittyy johonkin outoon uskonlahkoon, tai jostain muusta syystä katkaisee vanhempiinsa täysin välit. Tai kuolee. Riittäisiköhän viisi? Siinä varmaan alkaisi olla jo hyvä todennäköisyys, että joku siellä kuolinvuoteellanikin jaksaa roikkua.

Ja mielummin kadun kuolinvuoteellani sitä, että en hankkinut lapsia, kuin sitä, että hankin.

Torvi. Ethän voi tietää kun et ole elänyt päivääkään perheellisenä.

Mitä sitten? Tiedätkös, aika moni VIIIHTYY yksin eikä tunne yksinäisyyttä. Minulta loppuu vuorokaudesta tunnit kesken, koska on koko ajan kivaa ja mielekästä tekemistä. Musiikki, kirjat, uuden opiskelu, uutiset, elokuvat, tv-sarjat, eläimet, luonto, matkustelu, teatteri, museot, konsertit, muut kulttuuritapahtumat, kirjoittaminen, maalaaminen, sisustaminen, taivaan ilmiöt, tiede, muut harrastukset, jne. Ja seuraa saa ystävistä, sukulaisista, lemmikeistä ja vaikka tuntemattomista netissä. Ei kyllä yksinäisyys/tylsistyminen tule olemaan minulle ongelma :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaako velat koskaan ajatella ja ymmärtää tätä asiaa.

Ei ole ketään ihmistä edes juhlapäivinä käymässä.

Löytyy sitten ehkä muumioituneena jostain kämpästä kun kukaan ei ole vuosiin käynyt katsomassa.

Valitettavasti näin käy hyvin hyvin usein  jopa suurperheiden äideille, jotka ovat synnyttäneet kokonaisia komppanioita tähän maailmaan.

Kun vanhuuden päivät koittaa, ja kunto alkaa murentua. Kun menee toimintakyky laskee koko ajan ja avun tarve kasvaa. Missä on tämä komppania?

Huudetaan suu vaahdossa netissä ja medioissa kuinka vanhukset jätetään yksin ja hoitamatta. Ruoatta ja likaisiin oloihin. Miksi YHTEISKUNTA ei tee mitään? 

Minäpä kysyn miksi te suur- ja pienempienkin perheiten aikuiset lapset joilla on sairaat tai sairas huonokuntoinen vanhempi ette ITSE pistä tikkua ristiin? Vaatimassa ollaan. Kotihoito - lääkäri - sairaala. Missä omaiset? 

No eihän sitä nyt jaksa/ ehdi kun on omakin elämä ja koti ja työ ja huolet. Sitävartenhan siitä maksetaan että kotihoito huolehtii! Tai sairaala. Tai laitos. Pitkin hampain käydään mummoa katsomassa. Happamina ja ärtyneinä vastataan puhelimeen kun otat yhteyttä äidin tilanteen takia. En minä nyt kerkiä. Ei huvita eikä viitsi olisi oikea vastaus.

Kaiken tämän olen nähnyt yli 30 vuotta kunnan palvekuksessa kotihoitajana toimittuani. Uskomattomia asioita ja tarinoita voisin kertoa. Kyllä ne vanhat ja tarvitsevat vanhemmat muuttuu sietämättömiksi taakoiksi siinä vaiheessa kun muuttuvat avuttomiksi. Perintöä kytätään, käydään laskemassa pöytähopeat ja ne äidin korut ja missä on se meissenposliininen paimentyttö joko sen joku jo ehti viedä vai kotihoitoko varastanut!?

Jo 30 vuotta sitten meillä oli kovat paineet. Oli kuitenkin aikaa mennä ovesta sisään ja ehkä jopa sen verran seuraksi vielä istahtaa että kuulumiset saatiin vaihtaa. Mikä pahimmalta korviini on kuulostanut se, kun vanhus on sanonut että ihan kuin oma tytär olisi kun tulet. Niin yksin saa muuten olla. En halua olla kenenkään tyttärenkorvike kun omiakin tyttäriä ja poikia löytyy omasta takaa! Jos heitä vain joskus näkisi.

Nykyään et ehdi muuta kuin tempaista oven auki, tuulenpyörre käy huoneessa ja ovi pamahtaa kiinni. Hoitaja tuli ja meni. On mentävä kun kotikäyntejä 25+30 ja työaika 7 tuntia 40 min. tässä kunnassa. Ja välimatkat sitten istutaan suihkumoottorin päällä ettei aikaa kuluisi. Omasta ruokailusta tai vessassa käynnistä ei puhuta.

Miksi me emme vaadi? Vaadittu on vaaditaan, kuka kuulee? Haukut saadaan, siinä kiitos.

Olen niin kurkkuani täynnä tätä kaikkea ja onneksi eläkeikä on nurkan takana. En suosittele ketään hanikkimaan yhtäkään penikkaa tähän maailmaan, parasta olisi kun kuolisi sukupuuttoon koko ihmisrotu mahdollisimman äkkiä. Oma tyttäreni on hyvän päätöksen miehensä kanssa tehneet: ei pennun pentua.

No niin, hymiskäämme nyt yhteislauluna kyynel silmänurkassa äideistä parhaimman saaaaaiiinnn...

Typerys.

Ei ole myöskään ole kukaan hakkaamassa ja vaastamassa kun ei ole luihuja lapsia tai lapsenlapsia.

Äitinä en tajua tätä ajatusmaailmaa. En todellakaan ole tehnyt lapsia sen takia että lapseni olisi minun seuraneitini, hoitaja ja elämän sisältö kun olen vanha jos nyt edes vanhaksi elää.

Lapset ovat vain lainassa ja elävät aikuisena omaa elämäänsä. Lapsuuden hoiva ja rakkaus on itsestäänselvyys eikä se ole VASTIKKEELLISTA!

Minulla lapsuus, nuoruus ja aikuisuus ovat kaikki olleet tosi yksinäisiä. Minua ei haittaa pätkääkään vaikka vanhuutenikin olisi sellainen. Kyllä minä olen tähän jo tottunut.

Täyttä paskaa tämä aloitus. Arvaa vaan kuinka monta yksinäistä vanhusta makaa laitoksissa huolimatta siitä että heillä on lapsia ja lapsenlapsia. Arvaapa huviksesi!!!

Kyllä niitä sukulaisia sitten vasta kiinnostaa kun tulee kutsu perunkirjoitukseen. Ei kukaan vanhus ole vielä keksinyt jallittaa sukuaan kirjoittamalla väärennöstä, että voi voi mummo kuoli viime kuussa ja teille ei tullut tietoa, mutta nyt olis perunkirjoitus vanhainkodin neuvotteluhuoneessa pe klo 15.

Saisivat mummot ja papparaiset nauraa kunnolla.

Vanhemmillani on kolme lasta, lähin asuu 700 kilometrin päässä. Ovat eronneet ja asuvat naapurikaupungeissa. Onneksi ei tule yksinäisyyttä vanhuutta kun on lapsia.

Varmaan sanomattakin selvää ettei voi vierailla kovin usein noin kaukana. Vanhemmat eivät suostu muuttamaan lähemmäs. Muutenkin aika typerä ja provosoiva aloitus.