Veloilla edessä tosi yksinäinen vanhuus

Vierailija kirjoitti:

Perheellisilläkö ei voi yksinäistä vanhuutta olla? Et ilmeisesti ole käynyt palvelukodeissa tai keskustellut kotiin kotipalvelua saavien vanhusten kanssa?

Olin kotipalvelussa ja vanhukset tuijotti kotimaista elokuvaa päivät pitkät. Ei näkynyt lapsia kuin valokuvissa.

Mä uskon että mun on vaan helpompi hyväksyä kuolema ja kuolla, ei tarvi sen oman "kuoleman pelon" lisäksi ajatella lasten surua ja pelkoa.

Taas tämä sama typerä aihe.

Moni tuttu asuu ulkomailla eivätkä käy katsomassa äitejään tai isiään kuin kerran viidessä vuodessa, vanhemmat eivät itse matkusta minnekään.

Ne minua vanhemmat työkaverit jotka surkutteli lapsettomuuttani aikoinaan, ja vetosivat siihen että kuka minua nyt sitten vanhana käy katsomassa ja huolehtiin, niin ironista kyllä näiden omat lapset ovat muuttaneet ulkomaille tai asuvat muuten vaan niin kaukana, eivätkä välitä pitää yhteyttä koska heillä on omat perheet.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta heidän ei tarvitse tuntea murhetta lastensa puolesta. Se ei pääty kun he tulevat aikuiseksi. Tunnet surut heidän kanssaan, myöhemmin sama lasten lasten kanssa.

Mikä tunne tahansa on parempi kuin niiden pelossa elämättä jätetty elämä.

Ja minusta siis on täysin ok jättää lapset tekemättä. Mutta tuo sinun perustelusi on elämälle vieras ja totaalisen HUONO.

t. N51, kahden lapsen äiti

Onko näin?

Mitä olen tuttuja seuraillut niin aika hiljaista on vanhempien näkemisen kanssa, ainakin sen jälkeen kun ei enää tarvita rahaa tai lapsenvahtia.

Aika monella on perhe-elämän aikana sosiaaliset piirit, harrastukset ym kadonneet ja aika paljon toiveita ladattu lasten ja lastenlasten varaan.

Voi tulla pettymyksiä.

Huihai! Voin vaikka muuttaa paratiisisaarille, lämpöön ja aurinkoon. Eläkeläisten yhteisöön, jossa on aina hauskaa ja seuraa löytyy takuuvarmasti. Yksin ei tarvitse olla, jos ei välttämättä halua. Onko vain yksi tapa viettää joulua ja juhlapyhiä? Eheii! :D

Mistä niin päättelet että perheellisellä aina olisi seuraa? Ei se niin mene. Lapseton vanhus voi olla hyvinkin aktiivinen ja harrastaa, käydä ties missä karkeloissa ja saada ystäviä. Onpa sulla outo näkemys vanhuksista.

Tunnen eräät siskokset ja he kilpailevat vanhempiensa huomiosta, käyvät jatkuvasti katsomassa tarvitsevatko vanhukset jotain ja hyysäävät minkä ehtivät. Päivittäin.

Ai miksi?

Perinnön toivossa eli kilpailevat siitä kumpi saa isomman osion tulevasta perinnöstä.

Eikö olekin kiva tulla vanhaksi kun sinut nähdään vain jonain jälkeläisten pankkina? :D

Vierailija kirjoitti:

Jaa? Kummilapset? Veljien ja siskojen lapset? Omat ystävät? Muu perhe?

Kummilapset ovat vain ottava osapuoli.

Sisarusten lapsia ei ole.

Ystävät pyörivät omissa perhekuvioissaan.

Itse nautin yksinäisyydestä.

Olen introvertti.

Ja mistäs ap tietää varmuudella elävänsä vanhaksi?

Minä ainakin hankin siihen mennessä hyvät sosiaaliset suhteet ja viihdyn myös paljon yksin enkä jää toimettomaksi, aina voi kierrellä erilaisia tapahtumia ja vapaaehtoistoimintaa. Että saa pidettyä itsensä toimekkaana sekä sosiaalisena. Aijon myös nauttia vaan vapaudesta ja toivottavasti myös matkustella paljon. Tietysti aivan eri asia jos terveysreistailee tai eism joutu olemaan sairaalassa. Todella harmi silloin, mutta en usko että lapseni / lapsenalpseni tulisivat ainakaan usein katsomaan minua, sekä olisin heille vaan taakka ja helpotus sitten kun kuolen. Joten aivan sama se. Ainhanan voi tarpeen vaatiesa päättää päivät itsekkin jos tulee semmoinen tilanne. Ja ei todellakaan siis ole harkinnassa tälläinen mutta jos tuleekin joskus tarve.

Me kaikki emme edes elä vanhaksi.

Miksi miettiä viidenkymmenen vuoden päästä tapahtuvia asioita joita ei välttämättä edes tapahdu?

Vierailija kirjoitti:

Totta.

Mutta yksinäisyyden pelko ei riittänyt voittamaan vastenmielisyyttä lastenhoitoon.

Olen kuullut myös, että kaikki lapset eivät jää hoitamaan vanhuksiaan.

He voivat myös kuolla, muuttaa maasta tai katkaista välit vanhempiinsa.

Jos haluaa turvata oman vanhuutensa, suosittelen varallisuuden hankkimista.

Lapsi on tulevaisuuden aikuinen,ei ikuinen lapsi.

Mä olen elänyt jo 55 vuotta yksin tai puolison kanssa kahdestaan. En vietä juhlapäiviä, en kaipaa kovin usein ihmisten seuraa. Luuletko että mä yllättäin viimeisen kymmenen elinvuoteni aikana muutun luonteeltani täysin päinvastaiseksi, ja katkerasti kaivata ihmisiä jatkuvasti ympärilleni?

Vanhuksen elämä on vanhainkodissa muiden vanhojen kanssa. Sohvaperunat on hyvä esimerkki, se pappaköörihän näyttää viihtyvän hyvin. Lapset olisivat vaan tiellä siinä.

Mikushka_19 kirjoitti:

Minä ainakin hankin siihen mennessä hyvät sosiaaliset suhteet ja viihdyn myös paljon yksin enkä jää toimettomaksi, aina voi kierrellä erilaisia tapahtumia ja vapaaehtoistoimintaa. Että saa pidettyä itsensä toimekkaana sekä sosiaalisena. Aijon myös nauttia vaan vapaudesta ja toivottavasti myös matkustella paljon. Tietysti aivan eri asia jos terveysreistailee tai eism joutu olemaan sairaalassa. Todella harmi silloin, mutta en usko että lapseni / lapsenalpseni tulisivat ainakaan usein katsomaan minua, sekä olisin heille vaan taakka ja helpotus sitten kun kuolen. Joten aivan sama se. Ainhanan voi tarpeen vaatiesa päättää päivät itsekkin jos tulee semmoinen tilanne. Ja ei todellakaan siis ole harkinnassa tälläinen mutta jos tuleekin joskus tarve.

Nyt onkin kyse sen vapauden ja matkustamisen jälkeisestä ajasta.

Tällä syntyvyydellä mikä nyt on joutuu vanhukset tulevaisuudessa hoitamaan vanhuksia eikä mahdollisuutta minkäänlaiseen vapauteen ole.

Kuinka monella vanhainkotiasukilla käy vieraita? Niinpä niin...

En ole nytkään yksinäinen, niin miksi sitten vanhuksena? Eiköhän siellä joku kanssasisar ole vielä elossa minun lisäksi. Miten tämä elämä tästä muuttuisi vanhetessa? Ainoastaan jos elän niin pitkään, että kaikki tutut kuolee minua ennen. 

En mä haluu synnyttää itselleni orjia vanhoille päivilleni. Tosi kivaa synnyttää lapsi ja vihjata sille et "hei, synnytin sut siksi että saan susta hoitajan ja seuranpitäjän vanhuusajoilleni!"

Kohtuullista olisi jos veloilla olisi kaksinkertainen verotus prosentti muihin nähden.

Tulevaisuudessa tähän on pakko mennä jos ei muutosta syntyvyydessä tapahdu,kovat keinot on otettava käyttöön.