Veloilla edessä tosi yksinäinen vanhuus

Jaa? Kummilapset? Veljien ja siskojen lapset? Omat ystävät? Muu perhe?

I don't think so.

Mun elämäntavoilla en kyllä elä paljoa yli viiskymppiseks. Tuskin sinnekään. Joten ei haittaa.

Tuskin. Aika moni kärkkyy verojen perintöjä ja ovat siksi ystäviä verojen kanssa.

Höpö höpö. Minä seurustelen luxus vainhainkodissa muiden vanhusten kanssa. 

Opiskeluaikana asuin vanhoissa omakotitaloissa vanhusten yläkerroissa. Voitte arvata kuinka yksinäisiä nämä vanhukset olivat, kun heidän perhe ei käynyt katsomassa heitä. Ihan kävi sääliksi. Jo valmiiksi yksinäiselle ei edes tulisi huolia tuollaisesta asiasta. Mutta sellaiselle, jolla on lapsia eikä heistä välitetä, niin sen on paljon isompi aisa. 

Höpsin pöpsin. Ei ne lapsetkaan välttämättä vanhempiaan käy katsomassa. Kyllä tuo on ennen kaikkea ihmisen persoonasta kiinni, ei siitä onko omia lapsia vai ei. 

Tulevaisuudessa, kun vanhustenhoito koko ajan heikkenee, koska työikäisiä on kaiken aikaa vähemmän suhteessa vanhuksiin, veikkaan, että kommuunieläminen ja vertaisapu lisääntyy. Ja siinä on sitten hyvinkin lähellä seuraa.

N51, kahden lapsen äiti

Vanhemmilla edessä huono elämä. Ensin pitää jaksa vauva, sitten uhmaikäinen, sitten teini-ikäinen, sitten huolehtia pääseekö aikuinen lapsi kiinni työelämään ja onko onnellinen, ja sitten kaikki alkaakin alusta lastenlasten myötä. Ainoa lohdutus on että joku sukulainen saattaa olla vierelläsi kuolinvuoteella. Usein ei kyllä ole, vaan vanhukset kuolevat yksin.

Eivät omat lapsetkaan käy välttämättä katsomassa. On itsekästä ajatella lapsia tuolta kantilta. Lapsilla on oma elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmilla edessä huono elämä. Ensin pitää jaksa vauva, sitten uhmaikäinen, sitten teini-ikäinen, sitten huolehtia pääseekö aikuinen lapsi kiinni työelämään ja onko onnellinen, ja sitten kaikki alkaakin alusta lastenlasten myötä. Ainoa lohdutus on että joku sukulainen saattaa olla vierelläsi kuolinvuoteella. Usein ei kyllä ole, vaan vanhukset kuolevat yksin.

Niinpä, lapsi saattaa menestyä ja sitten tulee vammainen lapsenlapsi. Kaikenlaista voi sattua.

Äläs nyt trollaa. Ystäviä mukavilla ihmisillä varmasti riittää myös vanhana.

Totta.

Mutta yksinäisyyden pelko ei riittänyt voittamaan vastenmielisyyttä lastenhoitoon.

Olen kuullut myös, että kaikki lapset eivät jää hoitamaan vanhuksiaan.

He voivat myös kuolla, muuttaa maasta tai katkaista välit vanhempiinsa.

Jos haluaa turvata oman vanhuutensa, suosittelen varallisuuden hankkimista.

Mieluummin olen yksinäinen muutaman huonoimman vanhuusvuoden kuin uhraan koko elämäni lapsille.

Perheellisilläkö ei voi yksinäistä vanhuutta olla? Et ilmeisesti ole käynyt palvelukodeissa tai keskustellut kotiin kotipalvelua saavien vanhusten kanssa?

Olen palvelutalossa duunissa ja voin sanoa, että suurinosa asukeista on täysin yksin. Eipä näy perheenjäseniä vierailuilla. Eräs mummeli sanoi kerran, että ei olisi ikinä pitänyt tehdä lapsia vaan elää ja mennä. Tossa sen näkee paljon ihmisiä kiinnostaa vanhukset.

Minua hoitaa hoitajat sitten jos niin pitkälle matkani käy.

Veloilla on edessä upea, rikas ja mielekäs elämä joka päivä. Perheellisillä pelkkää onnettomuutta päivästä toiseen. Kaksi täysin eri kastia. Perheelliset ovat surullisia tapauksia. Eivätkä he pääse siitä koskaan pois. Nuoria pitäisi varoittaa perhellisyydestä.

Ei se muumio velaa haittaa,löytäjää ehkä.

No ei se pahimmillaankaan voi tuntua niin ikävältä, kuin olla sitten mahdollisesti  jossain hoitokodissa jo täysin lastensa unohtamana ja heidän vain perintöä enää odotellessaan...

Toisaalta heidän ei tarvitse tuntea murhetta lastensa puolesta. Se ei pääty kun he tulevat aikuiseksi. Tunnet surut heidän kanssaan, myöhemmin sama lasten lasten kanssa.

Sama uhka se periaatteessa on jokaisella. Lapsia tehnytkin voi olla esim. ystävätön, vanhuudessaan puolisoton (leski) ja jälkikasvu voi vaikka kuolla kupsahtaa tai olla pitämättä säännöllistä yhteyttä vanhempiinsa.

Minulla on kaksi aikuista lasta perheineen ja silti tykkään olla mahdollisimman paljon yksin. Ei vaan usein onnistu. Sitten kun en pärjää yksin niin en todellakaan halua jäädä lasteni hoidettavaksi.

Itse olen työskennellyt vanhusten kanssa ja eipä niitä lapsiakaan siellä kovin usein näy! Joillain lapsettomilla käy huomattavasti enemmän vieraita, esimerkiksi ystäviä ja sisarusten lapsia.

Eli ei huoleta yksinäisyys yhtään!