Minulla on niin paljon töitä, etten saa aikaan mitään

Tuo on kyllä karua. Jäin itse eläkkeelle vuosi sitten, mutta kyllä koki työelämä melkoisen murroksen työurani aikana. Eikä kokonaisuutena parempaan suuntaan, vaikka toki hyvääkin työntekijän kannalta on tapahtunut (esim. palkalliset äitiyslomat, 5 pv työviikko jne). Mutta ilmapiiri, työn tekemisen laatu, ammattiylpeys, työyhteisöjen yhteisöllisyys... kaikki nämä ovat kyllä tulleet alas vauhdilla. 

Vierailija kirjoitti:

Töitä on niin paljon, että istun vaan koneella ja tuijotan sitä lasittuneesti (ja nyt tulin vauvalle edes hetkeksi ravistamaan aivoja irti lamaannuksesta). En saa enää mistään kiinni. Olen yrittänyt tehdä listaa, mitä pitäisi akuutisti tehdä ja mitkä voi antaa odottaa, mutta akuuttejakin hommia on lamaannuttavan paljon. Ja varmaan kymmenen ihmistä ainakin odottaa, että pääsisivät omien hommien kanssa eteenpäin.

Pomo sanoo vaan, että priorisoi. Ylityöllistetty hänkin.

Tätä on suomalainen työelämä tänä päivänä.

Pomo käski priorisoida. Tee se ja jätä tekemättömät työt pomon murheeksi. Siitä hnelle isoa liksaa maksetaan.

Ymmärrän kyllä pikkupomona ja asiantuntijana tuskan joka näkökulmasta. Alaisia ei ehditä perehdyttää uusiin asioihin missään yksikössä, ja itse pitäisi revetä kolmeen paikkaan yhtä aikaa. Ylempi johto leijuu strategioissaan ja keksii kivoja ideoita.

Aloitin vuoden alusta uudessa työssä, missä tunnelma juuri tällainen. Kellään ei ollut aikaa perehdyttää minua ja silti olisi pitänyt tehdä kymmenen ihmisen työt ekasta päivästä lähtien. Pomolta kysynyt jatkuvasti mitä priorisoin, mutta en saa järkevää vastausta. Jokaiseen asian kohdalla vastaus on "se olisi hyvä tehdä". Hohhoijaa.

Voitte itse vaikuttaa asioihin mutta täällä on toisin;tilallamme on200 nautaa ja lunta muniin asti.normaalisti tää aika on jo lumeton.viime kesän sateet rajotti kuivikkeiden saantia mikä on ongelmista suurin puhtaana pidon kannalta.ja vihervassarit oli aikoinaan päättämässä hömppäheinän kasvattamisesta mikä on ollut tosi suosittua viljamiesten keskuudessa ,eikä satoa tarvi edes korjata.No..olkikuivikeet on kortilla kun ei ole mistä ostaa.(turve ja kutteri ovat helevetin kallista ) sää ja hyono politiikka on perseestä.

Mä olen nykyään ihan loppu 8h työpäivän jälkeen. Niin henkisesti kuin fyysisesti. Teen fyysistä työtä, mutta niin tekee moni muukin ja jaksaa paremmin..

Töiden jälkeen käyn nukkumaan, ”päikkäreille”, koska on aivan pakko, ei jaksa yhtään mitään. Herättyäni syön, peseydyn ja menen yöunille. En jaksa muuta. Vain viikonloppuna saan elettyä oikeaa elämääni, vaikka joskus viikonloppuisinkin töitä.

En ymmärrä miten tätä pitäisi jaksaa vielä 30 vuotta.

En lukenut koko ketjua, mutta tuo on selkeä työuupumuksen/stressin merkki ettei saa mitään aikaiseksi. Minulla oli aiemmassa työpaikassa niin paljon töitä, että tehokkuus laski kun lehmän häntä. Olin siinä pisteessä, etten saanut oikein mitään aikaiseksi. Vaihdoin työpaikkaa ja olen sama vanha oma (tehokas) itseni :)

Terveisin. Nimimerkki kokemusta on.

Vierailija kirjoitti:

Sama tunnelma. Meillä on ollut työkavereita poikkeavan paljon sairaana, eikä sijaisia saa palkata. Hommia ei voi siirtää myöhemmälle, joten ne kaadetaan muille. Sähköpostia en edes avaa, tietojärjestelmän kautta liikkuvia suojattuja henkilökohtaisia viestejä lukematta yli 50, ja ne kaikki ovat tyyppiä "hoidatko tämän, otatko tähän kantaa, teetkö tuon raportin". Viestissä pyydetyn asian hoitoon voi mennä tuntikin, vaikka osa on toki nopeita juttuja.

Saan päivän pakolliset tehtyä niin, että ylitöitä tulee 0,5-2 h päivässä. Ei-niin-kiireelliset jäävät odottamaan parempaa aikaa, jota ei koskaan tule. Valitettavasti asiakkaat kärsivät, tärkeät hyvinvointiin ja toimeentuloon vaikuttavat asiat roikkuvat. Suunnittelin tulevani lauantaina töihin, jotta saan edes osan rästeistä tehtyä. Siitä ei makseta mitään.

Välillä sitä vaan lamaantuu työkuorman ääressä. Tänä aamuna vatsassa tuntuu oudolta, huomasin rukoilevani, että olisi iskenyt mahatauti. Saisi hetken levätä. Mutta ei, täällä sitä taas ollaan (nyt ruokatauolla).

Oletko sosiaalityöntekijä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tekemistä on niin paljon, että hyydyn ja etenkin jos se käsillä oleva asia on syystä tai toisesta epämiellyttävä ja siksikin hidastaa, teen ensin jonkun kivan ja helpon jutun. Näin tulee tunne, että asiat edistyy ja valmistuu.

Seuraavaa tehtävää valitessaan kannattaa huomioida esim. seuraavat asiat: paljonko on aikaa käytettävissä ja mikä on oma suorityskyky juuri sillä hetkellä. Eli esimerkiksi, jos on käytettävissä 20 minuuttia ennen kokouksen alkua, ehtii hyvin soittaa jonkun pienemmän puhelun tai lähettää sähköpostin, mutta ei kannata aloittaa ison asiakokonaisuuden läpikäymistä.

Kivalla ja helpolla jutulla pääsee kyllä käyntiin (kunhan ei sorru seuraavaan helppoon nakkiin), mutta toisaalta omaa ajatteluaan voi muuttaa siihen suuntaan, että minkä asian hoitamisesta saa suurimman tyydytyksen. Usein tekee juuri niin, että tarttuu peräperää pikkujuttuihin voidakseen vältellä jotain vastahakoista hommaa. Kuitenkin paras "voittajafiilis" syntyy siitä, kun saa jonkun ison/hankalan/vastenmielisen nakin selätettyä.

Kokouksista voi käydä myös ne tärkeimmät jos on työkavereita joiden kanssa voi vähäpätöisimmistä vääntää tärkeimmät pointit keskenään. Usein siellä pitää juoda kahvit, syödä pullat ja kuunnella turhat vitsit.

Sekä tietenkin miksi joku ei ole pystynyt jotain hommaa hoitamaan ajoissa ja miten jatketaan tästä eteenpäin. 

Sitten kun homma ei etene, koska joku taho on jäljessä, niin sen kokouksen annin olisi voinut kuulla työkaveriltakin ja mennä siihen seuraavaan kokoukseen.

Sinkkumies

Niin mutta, jos et osallistu työpaikan turhiin kokouksiin ja ilonpitoon, saat nuivan tyypin maineen.

Olisiko sulla etätyömahdollisuutta? Mulla etätyö vaikutti aivan merkittävästi jaksamiseen. Kun kodin ja työpaikan välisiin matkoihin ei mene aikaa, tuntuu kuin työpäiväkin olisi lyhentynyt. Otin myös heti alusta lähtien periaatteen, että aamuisin en tee ylitöitä. Vaikka herään miten aikaisin tahansa, työt aloitan vasta klo 8. Hitaat ja rauhalliset aamut kahveineen, aamiaisineen, uutisten katsomisineen jne saavat aikaan sen, että klo 8 tunnenkin jo olevani aivan valmis aloittamaan päivän työt. 

Omalla työpaikallani otettiin muutama vuosi sitten käyttöön uusi toimintatapa. Asiakkaat voivat edelleenkin soittaa, mutta he joutuvat jokatapauksessa laittamaan saman asian sähköpostina, koska se sähköposti välitetään sellaisenaan tiketti-järjestelmään. Puheluiden määrä on vähentynyt todella paljon. Kullekin tiketille kirjataan siihen käytetty työaika ja siitä esimies näkee suoraan, mihin kenenkin työntekijän työpäivä on kulunut. Jos on kolme kiireellistä tunnin hommaa, on selvää, että samana päivänä ei ole tullut tehdyksi kahta vähemmän kiireellistä neljän tunnin hommaa. 

Työpaikallani on käytössä myös riskianalyysi. Kun työtehtäviä on enemmän kuin päivän aikana ehtii tehdä, priorisoin tehtävät peilaten niitä riskianalyysiin. Kiireellisyys ei siis riipu siitä, kuka huutaa kovimpaan tai kenellä on omasta mielestään eniten kiire. Vielä ei ole ollut tilannetta, että multa olisi pyydetty selvitystä, miksi työ B on tehty ennen työ A:ta, mutta jos sellainen tulisi, voisin kertoa, että riskianalyysin mukaan työ B oli kriittisempi kuin työ A. En siis vedä töiden priorisointia omasta hatustani vaan mulla on selkeä käsitys, mikä hommista on tehtävä ensimmäisenä. 

Tsemppiä aloittajalle ja muillekin työtaakkansa alle nääntyville. 

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen, joskus on tuollaisia kausia töissä. Nyt onneksi normaalitahtinen kausi menossa.

Yritä alkaa jostain kohtaa vaan purkamaan, en oikein muuta osaa neuvoa. Ääritapauksessa tietysti vaan pomolle nyrkkiä pöytään, työnjohdollinen vastuu kuitenkin hänellä.

Itsellä ei onnistu, kun olen se pomo.. Mutta teen silloin listan ja otan 2-3 ensimmäistä tai helpointa. Jos ei silläkään lähde, niin arvon yhden ja se on sitten pakko tehdä. Jos viimeinen ei toimi, niin pitää lopettaa työt kun ei tule niitä tehtyä :/

Olen niin loppu. Kotini on aina vaan likainen eikä suihkussakaan enää jaksa käydä joka päivä, tai edes joka toinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen, joskus on tuollaisia kausia töissä. Nyt onneksi normaalitahtinen kausi menossa.

Yritä alkaa jostain kohtaa vaan purkamaan, en oikein muuta osaa neuvoa. Ääritapauksessa tietysti vaan pomolle nyrkkiä pöytään, työnjohdollinen vastuu kuitenkin hänellä.

Itsellä ei onnistu, kun olen se pomo.. Mutta teen silloin listan ja otan 2-3 ensimmäistä tai helpointa. Jos ei silläkään lähde, niin arvon yhden ja se on sitten pakko tehdä. Jos viimeinen ei toimi, niin pitää lopettaa työt kun ei tule niitä tehtyä :/

Kerts oot pomo, niin silloin sulla on täydet vaikutusmahdollisiudet omaan tekemiseesi. Ota GTD käyttöön, voi muuttaa sun koko (työ)elämän.

Vierailija kirjoitti:

Olen niin loppu. Kotini on aina vaan likainen eikä suihkussakaan enää jaksa käydä joka päivä, tai edes joka toinen.

Loppu töistä. 21 -vuotias mies joka ei aio jatkaa elämäänsä näin.

I feel you! 

Kuulostaa siltä että sinulla on loppuunpalaminen uhkaavasti lähestymässä ellei tilanteessa tapahdu muutosta.

Jos pomosi ei pysty/kykene/halua muuttaa tilannetta, sinulla on mielestäni kaksi vaihtoehtoa: irtisanoutuminen tai uuden asenteen opettelu. Jos irtisanoutuminen ei ole mahdollista, kokeile onnistuisiko asenteen vaihto. Eli siis käytä vaikka päivä työasioiden luokitteluun, jaa työt tosi tärkeisiin, keskitärkeisiin ja mitättömiin. Aina kun tulee uusi työtehtävä, luokittele se johonkin noista. Sitten alat tekemään niitä tosi tärkeitä ja unohdat kokonaan kaksi muuta kansiota. Älä ajattele niitä ollenkaan, maailma pyörii vaikka ne jäisivät tekemättä. Tee tärkeät hommat ja aina kun tulee uusi tärkeä homma, tee myös se. Sitten jos jonain päivänä tärkeiden töiden kansio on tyhjä, siirry vähemmän tärkeisiin jne. Käytännössä varmaan mitättömät työt jäävät tekemättä, mutta kaikkea ei voi ehtiä. Jos tilanteesi on noin tiukka, on mielestäni tärkeintä että teet edes tärkeimmät hommat.

Perfektionistille nykypäivän työelämä on rankkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä, kirjoitin tämän 2 viikkoa sitten ja siitä asti on ollut työnteko melkoista matalalentoa. En saa otetta mistään, selkeätkin kokonaisuudet tuntuvat vastenmielisiltä aloittaa. Ja saatan aloittaa, tehdä hetken, ja luovuttaa vaan kesken. Ikäänkuin päästin irti jostain raivopäisen suorittamisen moodista, mutta nyt en kykene enää mihinkään.

Onkohan tämä jotain uupumusta?

Ap

Itsellä masennus oireili aluksi juuri noin, että töissä en saanut enää tehtyä asioita tehokkaasti. Loppuaikoina vain istuskelin ja lähinnä tuijotin ruutua. Palaverit skippailin milloin milläkin syyllä. Minulla kyllä taustalla oli paljon muutakin, ei vain vaikea työtilanne.

Vaihdoin saikun kautta työpaikkaa. Nykyään työ on voimaannuttavaa vastapainoa lapsiperhe-elämälle. 

Omakin työni oli ennen. Nyt viime vuosina ollut aika monet yt:t ja porukkaa laitettu pihalle. Jäljelle jääneet tekevät minkä pystyvät, virheitä tulee ja työasiat seuraavat vapaa-ajalle jatkuvasti. Edelleen pidän työn sisällöstä ja monista työkavereistani, mutta en siitä, että mitään ei voi tehdä kunnolla. 

Työpaikan vaihto on käynyt mielessä, mutta onko se missään sen ruusuisempaa?

Ap

Olen itse täsmälleen samanlaisessa tilanteessa kuin AP. Ylitsepääsemättömän työmäärän ja lisäresurssien puutteen edessä olen musertunut ajoittain täydelliseen aikaansaamattomuuteen.

Vuosikaupalla läpi YT-kierrosten olen esittänyt työnantajalle konkreettisia esimerkkejä miten yksikin palkattu (tai irtisanomatta jätetty) työntekijä voisi tahkota rahaa firmalle, mutta eipä näytä hyvät neuvot kelpaavan. Ikuiset YT:n polkevat työntekijöiden mielialan maanrakoon ja olen aivan varma että naapuritoimistokuutioissa ei enää kovin montaa innokasta ja innovatiivista työntekijää oleskele.

Minusta on jo pitkään tuntunut että pääkoppani toimii sen verran terävästi että en kanna tätä musertunutta motivaatiota kotiin saakka ja pystyn elämään perheen kanssa melko huolettomasti työkiireistä huolimatta. Ylitöitä en juurikaan tee vaikka pyydettäisiinkin.  Periaatteessa olo tuntuu ihan hyvältä vapaa-ajalla.

Olen kuitenkin pikku hiljaa alkanut epäilemään että vaikka en kotona töitä ajattelekaan enkä vilkaisekaan työsähköpostejani vapaa-ajalla, että alitajuntani rupeaa tunkemaan tuota työssä ahdistumista jokapäiväseen olemiseen läpi enemmän ja enemmän. Hieman huolestuttaa... uuden työpaikan hakeminen saattaisi auttaa, mutta jotenkin pelottaa että tämä jo vuosia kestänyt turhautuminen töissä vaikuttaa negatiivisesti myös tulevaan työmoraaliini ja -motivaatioon.

Ei niin kummoinen CV ei myöskään kannusta heittäytymistä nyky-ajan vastenmieliseltä vaikuttavaan työnhakuprosessiin, vaikka tiedän kykeneväni monenlaiseen työhön ja olen tottunut työskentelemään erilaisten ihmisten ja asioiden parissa. Juuri kuulin entiseltä kollegalta että melkeinpä jokaisessa työhaastattelussa vaaditaan jonkinlainen esittelyvideo? Noh, onneksi osaan joitain jonglööritemppuja ja voisin vaikka rakennella lasten kanssa legoja siinä videolla.

Teet sun ongelmasta pomon ongelman, eli listaat aivan kaikki tyot, meilaat pomolle viestin kanssa missa sanot etta sulla on naa kaikki hoidettavana, kaikkea ei oo mahdollista saada heti valmiiksi, mista aloitan? Kannattaa laittaa joku oma kommentti myos siita etta mika on sun mielesta semmoinen mika on tarkea ja minka saat suht nopeasti valmiiksi. 

Sitten pidat pomoa paivitettyna joka paiva tan listan kanssa.

Pahinta tossa tilanteessa on etta jaat yksin etka kerro esimiehelle. Se ei ole sun vika etta toita on liian paljon ja on sun esimiehen velvollisuus auttaa sua selviytymaan tyokuorman kanssa. 

Voisi myos olla aiheellista kayda tyoterveydessa juttelemassa etta he ovat myos perilla tilanteestasi ja osaavat puuttua jos nayttaa silta etta olet palamassa loppuun.

Ala myos katsella uutta tyopaikkaa jos vaikuttaa silta etta tuo tilanne ei tule muuttumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen, joskus on tuollaisia kausia töissä. Nyt onneksi normaalitahtinen kausi menossa.

Yritä alkaa jostain kohtaa vaan purkamaan, en oikein muuta osaa neuvoa. Ääritapauksessa tietysti vaan pomolle nyrkkiä pöytään, työnjohdollinen vastuu kuitenkin hänellä.

Itsellä ei onnistu, kun olen se pomo.. Mutta teen silloin listan ja otan 2-3 ensimmäistä tai helpointa. Jos ei silläkään lähde, niin arvon yhden ja se on sitten pakko tehdä. Jos viimeinen ei toimi, niin pitää lopettaa työt kun ei tule niitä tehtyä :/

On kai sullakin esimies?

Mutta joo, paskalta kuulostaa monen tilanne, toivottavasti muuttuu parempaan suuntaan.

t. "vaihtamalla parani"

Tuo lista pomolle on hyvä ajatus, mutta toki vie tolkuttomasti aikaa. Jos päivittäin tippuu koko ajan sähköpostissa lisää työtä, niin ehdotan seuraavaa:

- Lue sähköpostiasi vain aamuisin ja lajittele siihen mennessä tulleet työt niihin, jotka pitäisi tehdä heti/saman päivän aikana ja niihin, jotka voivat odottaa. Käytä tähän työpäivästäsi max 2 tuntia alkuun, myöhemmin se toivottavasti sujuu alle tunnissa. Tässä vaiheessa voit laittaa tärkeät-listan pomollesi, jotta hän tietää, että niitä töitä on oikeasti paljon.

- Älä välitä niistä töistä, jotka ovat tulleet aiemmin ja joihin et ehdi vastata. Jos niillä on kiire, joku niitä kyselee ja ne tulevat listaasi sitten, kun niitä kysellään.

-Tee lounaaseen saakka keskeytymättä tärkeintä/kiireellisintä listaasi. Älä vastaa puheluihin äläkä lue sähköpostiasi. Älä jätä lounasta väliin, vaan päinvastoin, mene syömään työkaverisi kanssa tai ota lounaslukemiseksi jotan kivaa. Hemmottele itseäsi hetki ja pidä tauko kiireettömänä. Älä vastaa puheluihin, älä lue sähköpostia ja jos syöt eväitä, niin ovi lukkoon tai mene jonnekin sellaiseen paikkaan, mistä sinua ei voi löytää.

- Lounaan jälkeen voit vilkaista sähköpostia, jos sinne on tullut ns. huippukiireellisiä viestejä. Tähän käytät kuitenkin vain max 30 minuuttia. Sitten taas jatkat pari tuntia täysin keskeytymättä niitä kiireellisiä töitäsi. Työpäivän lopuksi päivitä listasi eli poista tehdyt työt listaltasi. Kun huomaat, että olet saanut töitä tehtyä, pystyt paremmin illalla rentoutumaan. Älä tee töitä illalla. Jos jokin työ jää kesken, yritä olla miettimättä sitä enää kotona. Työpäiväsi on tarkoitettu töiden tekemiseen ja iltaisin harrastat tai tapaat ystäviä tai teet jotain aivan muuta, jotta pystyt lataamaan akkujasi.

Tee 1-2 päivää viikossa niitä töitä, jotka ovat pudonneet listaltasi mutta joissa kuitenkin on jonkinlainen deadline. Näin ne eivät jää viimeiseen päivään. Näinä päivinä voit pyhittää niille huippukiireellisiille töille esim. pari tuntia ja loput sitten menevät näihin deadline-töihin. Näinä päivinä sammutat siis vain jo syttyneitä roihuja ja pääosan ajasta sammutat sitä varsinaista paloa etkä yhtään välitä kipinöistä, joita lentelee ympäriinsä. Kipinöitä sammuttelet sitten esim. alkuviikosta jälleen. Näin palo ei leviä ja onnistut vähän sitä varsinaista tulipaloakin sammuttelemaan. Muista, että talo palaa joka tapauksessa eli sitä et voi säästää mutta voit estää paloa leviämästä. Ssen varsinaisen roihun sammuttamiseen ei yksi sammuttaja riitä.

Sama fiilis, ongelma on vain surkeassa työnjohdossa. :( koko viikko ollaan tiedetty että työtä tulee olemaan paljon ja aikataulu on kiireinen ja esimies antaa projektin tehtäväksi torstaina (deadline perjantaina). Vietetään sitten koko torstai ilta toimistolla ahertaen ja kiroten miksei tätä voinut antaa jo maanantaina, kun se kuitenkin oli koko ajan tiedossa.

Tultiin perjantai aamuna superaikaisin tekemään hommia ja saatiin valmiiksi 30% tilauksesta perjantai iltaan mennessä. Ollaan ulkovaatteet päällä lähdössä kotiin ja pomot tulevat kysymään että miten meni kun tämä tilaus piti olla vaatimusten x ja y mukaan. Missään vaiheessa esimiehet ja pomot eivät olleet ilmoittaneet meille asiasta, että tämä tilaus piti olla eri vaatimusten mukaan tehtynä. Maanantaina aloitetaan sitten uudestaan alusta...

Meillä on ihan liikaa töitä, normaalisti saadaan valmiiksi 5-10 tilausta viikossa ja nyt tahti on ollut 40/viikko. Meillä ei ole mitään mahdollisuutta suunnitella omaa työtahtia, koska pomot tekevät sen. Saatetaan siis olla pari päivää olla tekemättä mitään ja sitten tulee jättitilaus ja deadline samana päivänä. Olen ihan loppu tähän jatkuvaan ylitöiden tekemiseen ja siihen ettei kommunikaatio toimi...