Lue keskustelun säännöt.
Minulla on niin paljon töitä, etten saa aikaan mitään
Töitä on niin paljon, että istun vaan koneella ja tuijotan sitä lasittuneesti (ja nyt tulin vauvalle edes hetkeksi ravistamaan aivoja irti lamaannuksesta). En saa enää mistään kiinni. Olen yrittänyt tehdä listaa, mitä pitäisi akuutisti tehdä ja mitkä voi antaa odottaa, mutta akuuttejakin hommia on lamaannuttavan paljon. Ja varmaan kymmenen ihmistä ainakin odottaa, että pääsisivät omien hommien kanssa eteenpäin.
Pomo sanoo vaan, että priorisoi. Ylityöllistetty hänkin.
Tätä on suomalainen työelämä tänä päivänä.
Kommentit (101)
Tosin ei siitäkään yleensä tule mitään, joten on älykästä palkata (ja pitää) vain vahvoja työntekijöitä.
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sympatiat täältäkin, apua ei kyllä tule. Olen ihan vastaavassa tilanteessa ja vielä itse esimiehenä. Tekemättömiä töitä on sellainen pino, että jos niitä saisi tehdä, ensi vuonna voisi olla pöytä puhtaana. Tähän päälle kaikki kiireelliset asiat, johonkin asioihin vain on sellaiset deadlinet että ne vaan menee ohi (juuri esim. viranomaisraportit, tietyt kirjanpidolliset asiat). Ja sitten tietysti se kaikkein tärkein, alaisten tukeminen, heidän työtehtävien priorisointi ja organisointi, aikaa pitäisi olla ihan jutusteluunkin. Ja tietysti heihin liittyvät pakolliset asiat, erilaiset hr lomakkeet, kuittaukset, seurannat jne.
Aivan toivotonta. Ja mitä tekee johtoporras. Lisää kehityshankkeita, lisää asiakkaita jne mutta mitään lisätyövoimaa ei näy. Paitsi ne harjoittelijat, joiden perehdytys ja opastus taas vie voimavaroja. Meillä harjoittelijat ovat alan opiskelijoita ja oikeasti haluaisi että myös saisivat näkemystä mitä tämä työ on (kiireen lisäksi).
Työni on tosi kivaa, työkaverit huippuja ja alaiseni älyttömän hyviä tyyppejä. Mutta se työn määrä on se ongelma. Ja alan olla samassa pisteessä, että en välillä enää osaa edes tehdä mitään ja vessassa käyty itkemässä kun ei vaan meinaa jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Sympatiat täältäkin, apua ei kyllä tule. Olen ihan vastaavassa tilanteessa ja vielä itse esimiehenä. Tekemättömiä töitä on sellainen pino, että jos niitä saisi tehdä, ensi vuonna voisi olla pöytä puhtaana. Tähän päälle kaikki kiireelliset asiat, johonkin asioihin vain on sellaiset deadlinet että ne vaan menee ohi (juuri esim. viranomaisraportit, tietyt kirjanpidolliset asiat). Ja sitten tietysti se kaikkein tärkein, alaisten tukeminen, heidän työtehtävien priorisointi ja organisointi, aikaa pitäisi olla ihan jutusteluunkin. Ja tietysti heihin liittyvät pakolliset asiat, erilaiset hr lomakkeet, kuittaukset, seurannat jne.
Aivan toivotonta. Ja mitä tekee johtoporras. Lisää kehityshankkeita, lisää asiakkaita jne mutta mitään lisätyövoimaa ei näy. Paitsi ne harjoittelijat, joiden perehdytys ja opastus taas vie voimavaroja. Meillä harjoittelijat ovat alan opiskelijoita ja oikeasti haluaisi että myös saisivat näkemystä mitä tämä työ on (kiireen lisäksi).
Työni on tosi kivaa, työkaverit huippuja ja alaiseni älyttömän hyviä tyyppejä. Mutta se työn määrä on se ongelma. Ja alan olla samassa pisteessä, että en välillä enää osaa edes tehdä mitään ja vessassa käyty itkemässä kun ei vaan meinaa jaksaa.
Mä oon tehnyt näin. Olen jättänyt jonkun pomolle tärkeän asian tekemättä, jolla ei kuitenkaan ole toiminnallista merkitystä, mutta harmittaa pomoa. Sitten vain todennut, että niiden ohjeiden jälkeen mitä kerroit mitä pitää tehdä kerennyt sitä enää delegoimaan kellekään.
Pomolla on kuirppä (meni filtteriin) otsassa ja seuraavalla viikolla ilmestyy yksi työntekijä lisää.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tekemistä on niin paljon, että hyydyn ja etenkin jos se käsillä oleva asia on syystä tai toisesta epämiellyttävä ja siksikin hidastaa, teen ensin jonkun kivan ja helpon jutun. Näin tulee tunne, että asiat edistyy ja valmistuu.
Seuraavaa tehtävää valitessaan kannattaa huomioida esim. seuraavat asiat: paljonko on aikaa käytettävissä ja mikä on oma suorityskyky juuri sillä hetkellä. Eli esimerkiksi, jos on käytettävissä 20 minuuttia ennen kokouksen alkua, ehtii hyvin soittaa jonkun pienemmän puhelun tai lähettää sähköpostin, mutta ei kannata aloittaa ison asiakokonaisuuden läpikäymistä.
Kivalla ja helpolla jutulla pääsee kyllä käyntiin (kunhan ei sorru seuraavaan helppoon nakkiin), mutta toisaalta omaa ajatteluaan voi muuttaa siihen suuntaan, että minkä asian hoitamisesta saa suurimman tyydytyksen. Usein tekee juuri niin, että tarttuu peräperää pikkujuttuihin voidakseen vältellä jotain vastahakoista hommaa. Kuitenkin paras "voittajafiilis" syntyy siitä, kun saa jonkun ison/hankalan/vastenmielisen nakin selätettyä.
Kokouksista voi käydä myös ne tärkeimmät jos on työkavereita joiden kanssa voi vähäpätöisimmistä vääntää tärkeimmät pointit keskenään. Usein siellä pitää juoda kahvit, syödä pullat ja kuunnella turhat vitsit.
Sekä tietenkin miksi joku ei ole pystynyt jotain hommaa hoitamaan ajoissa ja miten jatketaan tästä eteenpäin.
Sitten kun homma ei etene, koska joku taho on jäljessä, niin sen kokouksen annin olisi voinut kuulla työkaveriltakin ja mennä siihen seuraavaan kokoukseen.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Työni on tosi kivaa, työkaverit huippuja ja alaiseni älyttömän hyviä tyyppejä. Mutta se työn määrä on se ongelma. Ja alan olla samassa pisteessä, että en välillä enää osaa edes tehdä mitään ja vessassa käyty itkemässä kun ei vaan meinaa jaksaa.
Tää on se kohta joilloin mä alan nauttimaan ja annan palaa. Sitä kutsutaan paineensietokyvyksi.
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset musertuu paineen alla, toiset on liekeissä. Sen näkee urheilussakin.
Sinkkumies
Ikävä kyllä nykyrekrytoinnissa painotetaan sellaisia perässä seuraajia. Oman tien kulkijat ovat "vaarallisen" itsetietoisia ja riittoisia.
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tekemistä on niin paljon, että hyydyn ja etenkin jos se käsillä oleva asia on syystä tai toisesta epämiellyttävä ja siksikin hidastaa, teen ensin jonkun kivan ja helpon jutun. Näin tulee tunne, että asiat edistyy ja valmistuu.
Seuraavaa tehtävää valitessaan kannattaa huomioida esim. seuraavat asiat: paljonko on aikaa käytettävissä ja mikä on oma suorityskyky juuri sillä hetkellä. Eli esimerkiksi, jos on käytettävissä 20 minuuttia ennen kokouksen alkua, ehtii hyvin soittaa jonkun pienemmän puhelun tai lähettää sähköpostin, mutta ei kannata aloittaa ison asiakokonaisuuden läpikäymistä.
Kivalla ja helpolla jutulla pääsee kyllä käyntiin (kunhan ei sorru seuraavaan helppoon nakkiin), mutta toisaalta omaa ajatteluaan voi muuttaa siihen suuntaan, että minkä asian hoitamisesta saa suurimman tyydytyksen. Usein tekee juuri niin, että tarttuu peräperää pikkujuttuihin voidakseen vältellä jotain vastahakoista hommaa. Kuitenkin paras "voittajafiilis" syntyy siitä, kun saa jonkun ison/hankalan/vastenmielisen nakin selätettyä.
Kokouksista voi käydä myös ne tärkeimmät jos on työkavereita joiden kanssa voi vähäpätöisimmistä vääntää tärkeimmät pointit keskenään. Usein siellä pitää juoda kahvit, syödä pullat ja kuunnella turhat vitsit.
Sekä tietenkin miksi joku ei ole pystynyt jotain hommaa hoitamaan ajoissa ja miten jatketaan tästä eteenpäin.
Sitten kun homma ei etene, koska joku taho on jäljessä, niin sen kokouksen annin olisi voinut kuulla työkaveriltakin ja mennä siihen seuraavaan kokoukseen.
Sinkkumies
Palavereissa kannattaa kokeilla luonnollisen suunnittelun mallia (Natural plannin model), joka käytännössä tarkoittaa sitä, että ensimmäiseksi määritellään tavoite, jossa käsiteltävän asian osalta halutaan päästä. Sitten määritellään reunaehdot, joiden täytyy toteutua, että homma toimii. Tämän jälkeen määritellään ne konkreettiset toimenpiteet, joilla toivottuun lopputulokseen päästään. Näillä konsteilla tunnin palaverissa käsiteltävien asioiden määrä helposti 3-4 kertaistuu, kun turha jaarittelu jää pois ja keskitytään olennaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Onko hr-hommia? Se on just tuollaista useimmiten...
Voi ei, ei kai? Ajattelin että hr-hommat olisivat inhimillisempiä kuin tilitoimistotyö, mutta ilmeisesti ei. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tekemistä on niin paljon, että hyydyn ja etenkin jos se käsillä oleva asia on syystä tai toisesta epämiellyttävä ja siksikin hidastaa, teen ensin jonkun kivan ja helpon jutun. Näin tulee tunne, että asiat edistyy ja valmistuu.
Seuraavaa tehtävää valitessaan kannattaa huomioida esim. seuraavat asiat: paljonko on aikaa käytettävissä ja mikä on oma suorityskyky juuri sillä hetkellä. Eli esimerkiksi, jos on käytettävissä 20 minuuttia ennen kokouksen alkua, ehtii hyvin soittaa jonkun pienemmän puhelun tai lähettää sähköpostin, mutta ei kannata aloittaa ison asiakokonaisuuden läpikäymistä.
Kivalla ja helpolla jutulla pääsee kyllä käyntiin (kunhan ei sorru seuraavaan helppoon nakkiin), mutta toisaalta omaa ajatteluaan voi muuttaa siihen suuntaan, että minkä asian hoitamisesta saa suurimman tyydytyksen. Usein tekee juuri niin, että tarttuu peräperää pikkujuttuihin voidakseen vältellä jotain vastahakoista hommaa. Kuitenkin paras "voittajafiilis" syntyy siitä, kun saa jonkun ison/hankalan/vastenmielisen nakin selätettyä.
Kokouksista voi käydä myös ne tärkeimmät jos on työkavereita joiden kanssa voi vähäpätöisimmistä vääntää tärkeimmät pointit keskenään. Usein siellä pitää juoda kahvit, syödä pullat ja kuunnella turhat vitsit.
Sekä tietenkin miksi joku ei ole pystynyt jotain hommaa hoitamaan ajoissa ja miten jatketaan tästä eteenpäin.
Sitten kun homma ei etene, koska joku taho on jäljessä, niin sen kokouksen annin olisi voinut kuulla työkaveriltakin ja mennä siihen seuraavaan kokoukseen.
Sinkkumies
Palavereissa kannattaa kokeilla luonnollisen suunnittelun mallia (Natural plannin model), joka käytännössä tarkoittaa sitä, että ensimmäiseksi määritellään tavoite, jossa käsiteltävän asian osalta halutaan päästä. Sitten määritellään reunaehdot, joiden täytyy toteutua, että homma toimii. Tämän jälkeen määritellään ne konkreettiset toimenpiteet, joilla toivottuun lopputulokseen päästään. Näillä konsteilla tunnin palaverissa käsiteltävien asioiden määrä helposti 3-4 kertaistuu, kun turha jaarittelu jää pois ja keskitytään olennaiseen.
Meillä oli joskus varmaan tämä "käytössä" ja porukka käyttäytyi vanhaan tapaan, eikä siitä sen takia tietenkään mitään tullut. Kerran oli myös konsultti jonka piti tehostaa toimintaa.
Alussa kerroimme, että dataa tulee niin paljon, että sitä on vaikeata käsitellä. Myöhemmin konsultti ilmoitti, että tiedon käsittely on käynyt mahdottomaksi ylipursuavan tiedon takia. Annoimme Atk osastomme konsultin käyttöön. Taka raja läheni ja lopulta toimintaa tehostamaan tullut konsultti ei saanut loppuraporttia tehtyä, vaan jäi itse burn outin takia sairaslomalle.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Työnantajille pitäisi olla joku rangaistus, jos teettävät ylitöitä yli sallittujen rajojen. Tuntuu työsuojelukin katsovan läpi sormien, kun ihmiset nääntyvät töidensä kanssa. Ja aina kun saa johonkin tehtävään jonkinlaisen rutiinin ja työ alkaa sujua "omalla painollaan", pomot keksivät jonkin uudistuksen ja homma on taas aivan levällään ja aika menee uuden opetteluun.
Tilitoimistossa pitää tehdä tes:n mukaan saldoa 150 h ja 13-tuntisia päiviä ennen kuin on maksettava korvauksia eli raja ei tule ihan heti vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli sama juttu, kotona tosin. Yhtäkkiä vaan kasaantui todella paljon asioita, ennen joulua.
Otin ruutupaperia ja kirjoitin kaikki ylös, listaa lisäsin, kun tuli jotain mieleen.
Sitten katsoin pitääkö tämä tehdä tänään vai joulun jälkeen. Tein kaikki mitkä piti tehdä ennen joulua.
Sen jälkeen opin laitan ylös heti, kun tulee mieleen asia.
Paljon helpommalla pääsee, kun en enää kerää tekemättömiä töitä.
Joulun jälkeen ostin joulukortit alesta ja nyt on exceliin tallennettu osoitteet.
Vappuna käyn kaikki talvivaatteet läpi ja korjaan, pesen ja laitan vakuumiin jne.
Töissä, kun ei ole alaisia tämä on helpompaa. Jos on kiire, teen ne mitkä pitää ja ensi viikolle jätän mitkä voi ja mitä en kerkeä.
Listat ovat mun arjen pelastus.
Olen samassa tilanteessa, tosin yrittäjänä.
Töitä on ihan valtava määrä ja koko ajan tulee lisää. Pystyisi itse kyetä valmistamaan asiakkaiden tilaukset, ja sen lisäksi vastata 30-40 viestiin päivässä ja hoitaa muuta yritykseen liittyvää hommaa. Sama tahti nyt jo kaksi vuotta, päivässä teen vähintään 12 tuntia töitä, 7 päivää viikossa ympäri vuoden. Palkkaaminen on pienyrittäjälle iso juttu, ja kun vihdoin uskalsin sen riskin ottaa, niin nytkin työntekijä on toista viikkoa saikulla ja koko pakka kaatuu omaan niskaan.
Jotta pystyisi palkkaamaan useamman lisäkäden, pitäisi myynnin kasvaa myös samantien reilusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen samassa tilanteessa, tosin yrittäjänä.
Töitä on ihan valtava määrä ja koko ajan tulee lisää. Pystyisi itse kyetä valmistamaan asiakkaiden tilaukset, ja sen lisäksi vastata 30-40 viestiin päivässä ja hoitaa muuta yritykseen liittyvää hommaa. Sama tahti nyt jo kaksi vuotta, päivässä teen vähintään 12 tuntia töitä, 7 päivää viikossa ympäri vuoden. Palkkaaminen on pienyrittäjälle iso juttu, ja kun vihdoin uskalsin sen riskin ottaa, niin nytkin työntekijä on toista viikkoa saikulla ja koko pakka kaatuu omaan niskaan.
Jotta pystyisi palkkaamaan useamman lisäkäden, pitäisi myynnin kasvaa myös samantien reilusti.
Tuttu tunne.
t. yksinyrittäjä
Älkää hyvät ihmiset tehkö niitä palkattomia ylitunteja "että saisi kaaoksen kuriin". Kaivatte vaan kuoppaanne sillä syvemmäksi, koska työnantaja ei joudu silloin vastatusten sen asian kanssa, että työvoimaa ei ole tarpeeksi.
Jotta voi priorisoida, pitää olla kirkkaana mielessä oman työn tarkoitus ja/tai yrityksen päämäärät. Itse pidän kohtuukiireestä, saan paljon aikaiseksi silloin.
Jos on tosi paljon töitä pöydällä, niin tuskin irtisanominen kovin helposti uhkaa. Voi siis ihan hyvin heittäytyä ihan normaaliksi työntekijäksi ja ottaa sen superihmisen hatun päästä. Teet työsopimuksen mukaisesti tunnit, ja annat vaan sitten osan töistä jäädä tekemättä. On pomon ongelma sitten miten ne hoidetaan. Itse teen niin, että hoidan pomon lemppariprojektit kunnolla, ja sellaiset työt, joissa on itselle jotain mielenkiintoa tai uuden oppimista ja sellaiset, joissa on suurin vaikutus. Muut putoaa rakosista johonkin, jos en ehdi niitä tehdä. Usein käy niin, ettei se ja se juttu sitten niin tärkeä ollutkaan loppupeleissä, jonka priorisioin alhaiseksi.
Tiedän yhden ihmistyypin, joka tekee kaiken täysillä ja täydellisesti, ei ole olemassa sellaista kuin "kyllin hyvä" tai OK, on vain huono ja täydellinen. Oli kerran esimieheni, ja äärimmäisen rasittava, kun jokainen pilkku piti nussia, vaikka ei ollut lopputulokseen juurikaan merkitystä. Saan paljon enemmän aikaan kun pomo vaihtui ei-kyttäävään, joka luottaa omaan priorisointikykyyni. Eikä tarvitse katsoa toista burnoutin rajamailla olevaa koko ajan.
Ap täällä, kirjoitin tämän 2 viikkoa sitten ja siitä asti on ollut työnteko melkoista matalalentoa. En saa otetta mistään, selkeätkin kokonaisuudet tuntuvat vastenmielisiltä aloittaa. Ja saatan aloittaa, tehdä hetken, ja luovuttaa vaan kesken. Ikäänkuin päästin irti jostain raivopäisen suorittamisen moodista, mutta nyt en kykene enää mihinkään.
Onkohan tämä jotain uupumusta?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä, kirjoitin tämän 2 viikkoa sitten ja siitä asti on ollut työnteko melkoista matalalentoa. En saa otetta mistään, selkeätkin kokonaisuudet tuntuvat vastenmielisiltä aloittaa. Ja saatan aloittaa, tehdä hetken, ja luovuttaa vaan kesken. Ikäänkuin päästin irti jostain raivopäisen suorittamisen moodista, mutta nyt en kykene enää mihinkään.
Onkohan tämä jotain uupumusta?
Ap
Itsellä masennus oireili aluksi juuri noin, että töissä en saanut enää tehtyä asioita tehokkaasti. Loppuaikoina vain istuskelin ja lähinnä tuijotin ruutua. Palaverit skippailin milloin milläkin syyllä. Minulla kyllä taustalla oli paljon muutakin, ei vain vaikea työtilanne.
Vaihdoin saikun kautta työpaikkaa. Nykyään työ on voimaannuttavaa vastapainoa lapsiperhe-elämälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä, kirjoitin tämän 2 viikkoa sitten ja siitä asti on ollut työnteko melkoista matalalentoa. En saa otetta mistään, selkeätkin kokonaisuudet tuntuvat vastenmielisiltä aloittaa. Ja saatan aloittaa, tehdä hetken, ja luovuttaa vaan kesken. Ikäänkuin päästin irti jostain raivopäisen suorittamisen moodista, mutta nyt en kykene enää mihinkään.
Onkohan tämä jotain uupumusta?
Ap
Itsellä masennus oireili aluksi juuri noin, että töissä en saanut enää tehtyä asioita tehokkaasti. Loppuaikoina vain istuskelin ja lähinnä tuijotin ruutua. Palaverit skippailin milloin milläkin syyllä. Minulla kyllä taustalla oli paljon muutakin, ei vain vaikea työtilanne.
Vaihdoin saikun kautta työpaikkaa. Nykyään työ on voimaannuttavaa vastapainoa lapsiperhe-elämälle.
Omakin työni oli ennen. Nyt viime vuosina ollut aika monet yt:t ja porukkaa laitettu pihalle. Jäljelle jääneet tekevät minkä pystyvät, virheitä tulee ja työasiat seuraavat vapaa-ajalle jatkuvasti. Edelleen pidän työn sisällöstä ja monista työkavereistani, mutta en siitä, että mitään ei voi tehdä kunnolla.
Työpaikan vaihto on käynyt mielessä, mutta onko se missään sen ruusuisempaa?
Ap
Tietenkin yksi heikoin mies lähetetään tekemään niitä tulia etukäteen ja sitä rataa.. Kuitenkaan ei niin heikko, että se(kin) homma jää puolitiehen, vaan että se tulee varmasti hoidettua.
Joskus sitten kaksi heikkoa hoitamaan yhden vahvan homma.
Sinkkumies