Tuntuu että olen ainoa, joka ei koskaan tule perimään yhtään mitään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No oletetaanpa että isäni elää pitkän elämän ja kuolee 90-vuotiaana. Mä olisin tuolloin 60-v. Mitähän mä teen enää 60-vuotiaana jollain 100 000 e perinnöllä? En yhtään mitään. Sitä paitsi en edes halua elää 60-vuotiaaksi eli en usko minäkään mitään perintöä koskaan saavani.

kuinka pitkään sukusi miehet elävät?

Eiköhän ne oo kupsahdellu pois niin kuin muutkin about 75:sina

En ole keneltä kysyit, mutta meillä lähisuku yli 90v elänyt ja jopa yli 100v eli siinä voi miettiä minkä ikäisenä pääsee perinnölle 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jeesus mitä uhriutumista. "Yhyy miksei muut tee töitä että minä saisin rahaa."

Olen itsekin työelämässä, enkä saa mitään tukia, jos nyt siitä olet tässä v*ttuilemassa. 

Moni ei tule edes ajatelleeksi, että ei se perintö (vanhempien talo ja muu rahaksi muutettava varallisuus ja ehkä säästöt pankkitilillä) ole itse ansaittua. Ja että se ei ole mikään itsestäänselvyys kaikille. On meitä, jotka maksavat vanhempiensa hautajaiset ja jo ne vetää "perinnön" miinukselle. Siihen vielä päälle se, että omat vanhempani eivät olleet mitää hyviä sellaisia. Itse sitten työstää traumoja terapiassa ja yrittää pärjätä, eikä näköpiirissä ole mitään helpotusta. Ap

Hautajaiset maksetaan kuolinpesästä lähiomaisten kukkalaitteita ja -vaatteita myöten, ja tarvittaessa sossu voi kustantaa, jos latin latia ei ole.

Jos kuolinpesässä ei ole rahaa, eikä varallisuutta sieltä ei kustanneta mitään. Ja hautajaisvaatteita sieltä ei kustanneta, kuten ei sossukaan sitä tee. Sossun kautta saa hautajaiset, ei muistotilaisuutta tai vaatteita hautajaisiin.

No minä tulen perimään, talon, joka on homeessa ja kalliisti rempattu sen homeen päälle. Mitäpä luulet että paljonko siitä nettoan? Miinukselle tulee menemään ja railakkaasti. Eihän sille talolle muuta voi kuin tuikata tuleen ja tontti on niin pieni ettei siitä saa edes kaatopaikkakuorman maksuun rahaa. Toinen sisarus tulee mitä luultavimmin aiheuttamaan paljon harmia ja harmaita hiuksia riitelyvimmassaan. Että älä sinä kadehdi perijöitä, yhtä helvettiä tulee olemaan. Olisin ikionnellinen jos en perisi yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

No minä tulen perimään, talon, joka on homeessa ja kalliisti rempattu sen homeen päälle. Mitäpä luulet että paljonko siitä nettoan? Miinukselle tulee menemään ja railakkaasti. Eihän sille talolle muuta voi kuin tuikata tuleen ja tontti on niin pieni ettei siitä saa edes kaatopaikkakuorman maksuun rahaa. Toinen sisarus tulee mitä luultavimmin aiheuttamaan paljon harmia ja harmaita hiuksia riitelyvimmassaan. Että älä sinä kadehdi perijöitä, yhtä helvettiä tulee olemaan. Olisin ikionnellinen jos en perisi yhtään mitään.

Kieltäydy perinnöstä ja ongelma on ratkaistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minä tulen perimään, talon, joka on homeessa ja kalliisti rempattu sen homeen päälle. Mitäpä luulet että paljonko siitä nettoan? Miinukselle tulee menemään ja railakkaasti. Eihän sille talolle muuta voi kuin tuikata tuleen ja tontti on niin pieni ettei siitä saa edes kaatopaikkakuorman maksuun rahaa. Toinen sisarus tulee mitä luultavimmin aiheuttamaan paljon harmia ja harmaita hiuksia riitelyvimmassaan. Että älä sinä kadehdi perijöitä, yhtä helvettiä tulee olemaan. Olisin ikionnellinen jos en perisi yhtään mitään.

Kieltäydy perinnöstä ja ongelma on ratkaistu.

Eikös se sitten siirry lapselleni? En vois koskaan tehdä sellaista riesansiirtoa omalle lapselleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No oletetaanpa että isäni elää pitkän elämän ja kuolee 90-vuotiaana. Mä olisin tuolloin 60-v. Mitähän mä teen enää 60-vuotiaana jollain 100 000 e perinnöllä? En yhtään mitään. Sitä paitsi en edes halua elää 60-vuotiaaksi eli en usko minäkään mitään perintöä koskaan saavani.

kuinka pitkään sukusi miehet elävät?

Eiköhän ne oo kupsahdellu pois niin kuin muutkin about 75:sina

En ole keneltä kysyit, mutta meillä lähisuku yli 90v elänyt ja jopa yli 100v eli siinä voi miettiä minkä ikäisenä pääsee perinnölle 😅

En minäkään ole tuo aiempi, mutta isäni täyttää 89 v ja on edelleen kokopäivätöissä.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että ei saisi olla kateellinen, mutta olen silti. Ihmisille, joiden vanhemmilla on kesämökkejä joissa lapset ja lapsenlapset saa olla ja jotka myöhemmin sitten siirtyy sukupolvelta toiselle. Olen kateellinen ihmisille, joiden vanhemmat auttavat rahallisesti jo elinaikanaan, saati niille joille tuosta noin vain tupsahtaa muutaman kymmenen tai sata tuhatta euroa rahaa jossain vaiheessa elämää.

Omat vanhempani ovat ryypänneet omat perintönsä ja omaisuutensa, ovat ulosotossa ja asuvat vuokralla. Kumpikin vielä erikseen jonkun juopon puolison kanssa. Minulla itselläni ei ole mitään toivoa käydä kouluja ja edetä "uralla" niin, että voisin alkaa kerätä varallisuutta josta joskus voisin itse nauttia. Elämä on ja tulee ja olemaan kituuttamista kuukaudesta toiseen, ja joskus sitä miettii, että olisipa joku valopilkku tulossa tuolla jossain tulevaisuudessa, mutta ei. Asun vuokralla, rahat riittää juuri ja juuri kaikkeen tarpeelliseen. Ei ole mitään mökkiä minne mennä kesäisin, ei ulkomaanmatkoja eikä niitä kotimaankaan.

On ihan paska fiilis kaikesta tälläkin hetkellä. Kun pääsisi edes muuttamaan alueelle, jossa olisi enemmän luontoa ja vaikka joku lätäkkö lähellä missä uida kesäisin.

Ota isällesi henkivakuutus , jos menee läpi..toimi näin:

On kesä

Sidot sammuneen isäsi kädet ja jalat..laita suukapula.

Oota pari päivää että alkoholi poistunu verestä.

Anna sille vaan vettä et on heikkona..viikko riittää..

Menet yön turvin järven rantaan..raahaat isukin veneeseen.

Ota onki lavasteeksi..tuuppaa äijä järvenseläällä veteen.

Sit vaan himaan ja oot kun et oisikaan..kukaan ei kaipaa juopoa..

Kasvain sanoi kasvain..on perintöä tulossa:)

Äitiskin on iloinen

Mulla sama. En ole saanut rahallista tai muutakaan tukea vanhemmiltani, en ajokorttia tai muuttoapua yms. Esim. Yo-lahjaksi en saanut yhtään rahaa, 50€ lions club stipendin sain, siinä se. Nykyisin opiskelujen jälkeen tulot on harmillisesti keskituloisen ala-rajalla, onneksi sentään on.työ. Maksan vuokraa ja autoa, eli pystyn säästämääm pari sataa kuussa, kestää ikuisuus eikä pääse kartuttamaan omaisuutta. Vanhemmat eivät takaa, ei se kuulu heille, mutta siitä olisi apua. Matkailusta en edes haaveile, se kuuluu toisenlaisten ihmisten elämään. Joskus se tuntuu pahalta, epäreilulta, väsyttää psyykkisesti kun aina joutunut ponnistelemaan ja tekemään kovasti töitä että edes selviää. Että enkö minä vaan ansaitse tätä parempaa.

On meitä muitakin, jotka eivät saa perintöä, älä sure.

Serkkuni oli joitakin vuosia samassa jamassa kuin ap. Lähti kuitenkin persaukisena aupairiksi ulkomaille ihan vaan sen takia , että maisemat vaihtuisi. Innostui uusista ympyröistä ja nyt opiskelee työn ohella ammattitutkintoa. On innoissaan ja sattui löytämään mukavan kundikaverinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jeesus mitä uhriutumista. "Yhyy miksei muut tee töitä että minä saisin rahaa."

Olen itsekin työelämässä, enkä saa mitään tukia, jos nyt siitä olet tässä v*ttuilemassa. 

Moni ei tule edes ajatelleeksi, että ei se perintö (vanhempien talo ja muu rahaksi muutettava varallisuus ja ehkä säästöt pankkitilillä) ole itse ansaittua. Ja että se ei ole mikään itsestäänselvyys kaikille. On meitä, jotka maksavat vanhempiensa hautajaiset ja jo ne vetää "perinnön" miinukselle. Siihen vielä päälle se, että omat vanhempani eivät olleet mitää hyviä sellaisia. Itse sitten työstää traumoja terapiassa ja yrittää pärjätä, eikä näköpiirissä ole mitään helpotusta. Ap

Hautajaiset maksetaan kuolinpesästä lähiomaisten kukkalaitteita ja -vaatteita myöten, ja tarvittaessa sossu voi kustantaa, jos latin latia ei ole.

Oho, missä kunnassa noin voi tehdä?? Tampereella ei kuolinpesästä voinut maksaa edes vainajan viimeisinä elinaikoinaan tekemiä hankintoja.

Toivon että mahdollista perintöä saavat ne, jotka ymmärtävät rahan arvon ja osaavat käyttäytyä sen kanssa fiksusti. Itsellä näin ei käynyt. Täysin perseaukisena, monta vuotta kituuttaneena yllättäen tullut n. 100t perintö pilasi elämäni monella tapaa. Parsin vieläkin itseäni kasaan niistä vuosista, joista on kuitenkin jo lähemmäs 10v aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jeesus mitä uhriutumista. "Yhyy miksei muut tee töitä että minä saisin rahaa."

Olen itsekin työelämässä, enkä saa mitään tukia, jos nyt siitä olet tässä v*ttuilemassa. 

Moni ei tule edes ajatelleeksi, että ei se perintö (vanhempien talo ja muu rahaksi muutettava varallisuus ja ehkä säästöt pankkitilillä) ole itse ansaittua. Ja että se ei ole mikään itsestäänselvyys kaikille. On meitä, jotka maksavat vanhempiensa hautajaiset ja jo ne vetää "perinnön" miinukselle. Siihen vielä päälle se, että omat vanhempani eivät olleet mitää hyviä sellaisia. Itse sitten työstää traumoja terapiassa ja yrittää pärjätä, eikä näköpiirissä ole mitään helpotusta. Ap

Hautajaiset maksetaan kuolinpesästä lähiomaisten kukkalaitteita ja -vaatteita myöten, ja tarvittaessa sossu voi kustantaa, jos latin latia ei ole.

Oho, missä kunnassa noin voi tehdä?? Tampereella ei kuolinpesästä voinut maksaa edes vainajan viimeisinä elinaikoinaan tekemiä hankintoja.

...siis joista lasku tuli kuoleman jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että ei saisi olla kateellinen, mutta olen silti. Ihmisille, joiden vanhemmilla on kesämökkejä joissa lapset ja lapsenlapset saa olla ja jotka myöhemmin sitten siirtyy sukupolvelta toiselle. Olen kateellinen ihmisille, joiden vanhemmat auttavat rahallisesti jo elinaikanaan, saati niille joille tuosta noin vain tupsahtaa muutaman kymmenen tai sata tuhatta euroa rahaa jossain vaiheessa elämää.

Omat vanhempani ovat ryypänneet omat perintönsä ja omaisuutensa, ovat ulosotossa ja asuvat vuokralla. Kumpikin vielä erikseen jonkun juopon puolison kanssa. Minulla itselläni ei ole mitään toivoa käydä kouluja ja edetä "uralla" niin, että voisin alkaa kerätä varallisuutta josta joskus voisin itse nauttia. Elämä on ja tulee ja olemaan kituuttamista kuukaudesta toiseen, ja joskus sitä miettii, että olisipa joku valopilkku tulossa tuolla jossain tulevaisuudessa, mutta ei. Asun vuokralla, rahat riittää juuri ja juuri kaikkeen tarpeelliseen. Ei ole mitään mökkiä minne mennä kesäisin, ei ulkomaanmatkoja eikä niitä kotimaankaan.

On ihan paska fiilis kaikesta tälläkin hetkellä. Kun pääsisi edes muuttamaan alueelle, jossa olisi enemmän luontoa ja vaikka joku lätäkkö lähellä missä uida kesäisin.

Turha tälläsiä on mietti. Jokaisella on jotakin.

Ei se perinnön saanneen elämä ole välttämättä mitään erikoista, saattaa olla sairas, ruma, omat ongelmat meillä jokaisella on. Se kesämökki ei sinua lämmitä, siinä mukana tulee myös paljon paskaa.

Minä en ole ikinä saanut mitään perintöä, eikä ole sellaisia ikinä tulossakaan.

Elämässä voi saavuttaa vaikka mitä jos haluaa, ja itse saavutettu asia tuntuu paljon arvokkaammalta kuin peritty.

ps. 40% suomalaisista elää kokoa ajan niin, että heillä on tilillä alle 1000e.

No mä perin purkukuntoisen rintamamiestalon alueelta, missä tontit on halpoja, kolmasosan, alkeellisen mökin ja kauan tyhjillään olleen liikerakennuken. Jippii! Juu neljä tonnia rahaa, reilu kaksi hautajaiskuluihin (isohkot, tunnettu oli isäpappa ja niin moni halusi tulla) ja loput sitten onkin mennyt ylläpitokuluihin, kun ei noita kukaan osta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jeesus mitä uhriutumista. "Yhyy miksei muut tee töitä että minä saisin rahaa."

Olen itsekin työelämässä, enkä saa mitään tukia, jos nyt siitä olet tässä v*ttuilemassa. 

Moni ei tule edes ajatelleeksi, että ei se perintö (vanhempien talo ja muu rahaksi muutettava varallisuus ja ehkä säästöt pankkitilillä) ole itse ansaittua. Ja että se ei ole mikään itsestäänselvyys kaikille. On meitä, jotka maksavat vanhempiensa hautajaiset ja jo ne vetää "perinnön" miinukselle. Siihen vielä päälle se, että omat vanhempani eivät olleet mitää hyviä sellaisia. Itse sitten työstää traumoja terapiassa ja yrittää pärjätä, eikä näköpiirissä ole mitään helpotusta. Ap

Sossusta voi hakea hautausavustusta. Ainakin 2014 sai. Perunkirjoituksen teetin ammattilaisella, niin lähetti ukin velkojille selvät pumaskat.  Mitä perintöä juopolta jäi. Käyttämätön imuri ja lahjaksi saatuja kerrastoja, vein paketeissaan vaatekeräykseen. Ja nyt on autoimuri erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että ei saisi olla kateellinen, mutta olen silti. Ihmisille, joiden vanhemmilla on kesämökkejä joissa lapset ja lapsenlapset saa olla ja jotka myöhemmin sitten siirtyy sukupolvelta toiselle. Olen kateellinen ihmisille, joiden vanhemmat auttavat rahallisesti jo elinaikanaan, saati niille joille tuosta noin vain tupsahtaa muutaman kymmenen tai sata tuhatta euroa rahaa jossain vaiheessa elämää.

Omat vanhempani ovat ryypänneet omat perintönsä ja omaisuutensa, ovat ulosotossa ja asuvat vuokralla. Kumpikin vielä erikseen jonkun juopon puolison kanssa. Minulla itselläni ei ole mitään toivoa käydä kouluja ja edetä "uralla" niin, että voisin alkaa kerätä varallisuutta josta joskus voisin itse nauttia. Elämä on ja tulee ja olemaan kituuttamista kuukaudesta toiseen, ja joskus sitä miettii, että olisipa joku valopilkku tulossa tuolla jossain tulevaisuudessa, mutta ei. Asun vuokralla, rahat riittää juuri ja juuri kaikkeen tarpeelliseen. Ei ole mitään mökkiä minne mennä kesäisin, ei ulkomaanmatkoja eikä niitä kotimaankaan.

On ihan paska fiilis kaikesta tälläkin hetkellä. Kun pääsisi edes muuttamaan alueelle, jossa olisi enemmän luontoa ja vaikka joku lätäkkö lähellä missä uida kesäisin.

Et sinä toddellakaan ole ainut. Omat vanhempani ovat jo pikkulapsena tehneet minulle ja sisaruksilleni selväksi, että kukaan ei tule saamaan heiltä mitään perintöä. Heillä kyllä riittäisi rahaa, mutta me emme niitä tule saamaan. Meidät on pienestä pitäen kasvatettu hankkimaan oma elintaso ja leipä pöytään itse, ilman apua.

Ja niitä kesämökkejä ja matkoja ei oikeasti tarvitse mihinkään, kyllä elämän saa sujumaan helposti ilmankin niitä. :)

Höpsistä. 

Olen molemmat vanhempani jo haudannut ja kummankin hautajaisista jäi itselle vähän maksettavaa, eli senttiäkään en perinyt. 

Olishan se ollut kivaa saada jotain perintönä, mut semmosta se.

Vierailija kirjoitti:

On meitä muitakin, jotka eivät saa perintöä, älä sure.

ja juopot vanhemmat:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hölmöä väittää että sinulla ei rahkeet riitä opiskeluun. Jos motivaatiota on, kuka tahaansa pystyy opiskelemaan ammatin josta saa sen verran palkkaa että elämä sujuu suht mukavasti. Nyt lopetat etsimästä tekosyitä ja alat tehdä asialle jotakin!

Kuten minkä ammatin? Kerropas nyt joku konkreettinen esimerkki! Monilla aloilla ei voi tehdä osa-aikatyötä, vaikka ei jaksa kokopäiväistä, monilla aloilla on aika paljon työttömyyttä, mistä ihmeestä näitä taianomaisia hyväpalkkaisia vapaita työpaikkoja löytyy? Varsinkin jos ihmisellä on esim. vähemmän voimia, kuin keskivertokansalaisella?

1

Sä oot luuseri. Se on sun geeneissä. Tyydy osaasi.