Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu että olen ainoa, joka ei koskaan tule perimään yhtään mitään
20.03.2018 |
Tiedän että ei saisi olla kateellinen, mutta olen silti. Ihmisille, joiden vanhemmilla on kesämökkejä joissa lapset ja lapsenlapset saa olla ja jotka myöhemmin sitten siirtyy sukupolvelta toiselle. Olen kateellinen ihmisille, joiden vanhemmat auttavat rahallisesti jo elinaikanaan, saati niille joille tuosta noin vain tupsahtaa muutaman kymmenen tai sata tuhatta euroa rahaa jossain vaiheessa elämää.
Omat vanhempani ovat ryypänneet omat perintönsä ja omaisuutensa, ovat ulosotossa ja asuvat vuokralla. Kumpikin vielä erikseen jonkun juopon puolison kanssa. Minulla itselläni ei ole mitään toivoa käydä kouluja ja edetä "uralla" niin, että voisin alkaa kerätä varallisuutta josta joskus voisin itse nauttia. Elämä on ja tulee ja olemaan kituuttamista kuukaudesta toiseen, ja joskus sitä miettii, että olisipa joku valopilkku tulossa tuolla jossain tulevaisuudessa, mutta ei. Asun vuokralla, rahat riittää juuri ja juuri kaikkeen tarpeelliseen. Ei ole mitään mökkiä minne mennä kesäisin, ei ulkomaanmatkoja eikä niitä kotimaankaan.
On ihan paska fiilis kaikesta tälläkin hetkellä. Kun pääsisi edes muuttamaan alueelle, jossa olisi enemmän luontoa ja vaikka joku lätäkkö lähellä missä uida kesäisin.
Kommentit (222)
Vierailija kirjoitti:
En usko, että kaikille tulee suuria perintöjä. Jossain kasvukeskusten ulkopuolella monet asunnotkin ovat tosi halpoja.
Näin juuri. Tästä asiastahan on tehty jotain tutkimuksiakin ja todettu, että suurin osa suomalaisten perinnöistä tulee olemaan heidän vanhempiensa omistusasunto. Jos sellaista ei ole, ei ole juuri muutakaan arvokasta perittävää. Suomalaisille kun oma koti on tärkein ja monesti myös ainoa varallisuus. Keskimääräinen elinikä on noussut, mikä tarkoittaa, että perinnön saa hyvä vanhemmalla iällä. Ja koska leskellä on lain mukaan oikeus asua kodissaan, rahaksi realisoitavaa omaisuutta saa vasta sitten, kun leskikin on kuollut. Tarkoittaa käytännössä, että yhä useampi perinnön saajistakin saa perintönsä vasta ollessaan jo vanhuuseläkkeellä. Ja jos tuo omistusasunto on sijainnut jossain muuttotappiokunnassa, asunnon arvo voi olla varsin pieni ja kun sen jakaa perillisten kesken, ei perittävä summa tule olemaan kovinkaan suuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä puolestani en ymmärrä aloittajaa ollenkaan.
Mikä ihmeellinen käsitys ihmisillä nykyään on elämästä, kun kaikki pitäisi vain putoilla sieltä ja tuolta eteen, ja jos ei putoa niin se on niiiiiiin epäreilua!
Kuule, elämä on epäreilua! Ei ole olemassa mitään taivaallista lakia että jokaiselle tulee jokin "itsestään ansaittu" osa mammonaa ja mukavuutta! Ei se niin mene! Ja ne rahat jotka sinun vanhempasi ovat ryypänneet, ovat olleet heidän omia rahojaan. Heillä on ollut elinaikanaan oikeus vaikka pyyhkiä p.nsä niihin! Ne eivät olleet sinulle itsestään lankeavia!
Toinen asia on se, ovatko he olleet osanneet ja pystyneet olemaan sinulle turvalliset vanhemmat. Ilmi selvästi eivät, mutta sillä asialla ei ole mitään rahan kanssa tekemistä.
Sanot käyneesi terapiassa ja käsitelleesi näitä traumoja. Kyseenalaistan miten se terapia on sinuun vaikuttanut vai onko ollenkaan? Tekstisi huokuu nin syvää karkeruutta, että tuskin olet saanut käsiteltyä yhtään mitään.
Näitä sinun kaltaisiasi ilman perintäö jääviä on pelkästään Suomi pullollaan. Kuinka monelta liikenee enää mitään perittävää, ja he jotka perivät, eivät itse ole perhettä valinneet johon ovat syntyneet. Onnen kauppaa! Joten sen sijaan että käyttäisit jäljellä olevan elämäsi vihaamalla ja kiehumalla katkeruudessa, myrkyttämällä itsesi ja lähiympäristösi, voisit alkaa tehdä nykytilanteestasi sitä parasta mahdollista!
Ei tarvitse omistaa mökkiä että pääsee nauttimaan rantaelämästä. Suomessa on tuhansia järviä ja jonkin verran meren rantaakin. alkaa säästää että voi vuokrata kesällä kivan mökin viikoksi vaikka, jos ei enmpää. Itselläni tuttavaperhe joka on tehnyt väin jo vuosikausia, ja ovat tyytyväisiä. Hintatasoa on monen laista.
Haluaisn minäkin mieluiten yksityisjetin, mutta joudun tyytymään polkupyörään. Sillä pääsen varsin kätevästi kulkemaan. Haluaisin olla kadehdittu kaunotar (en kyllä haluaisi, se olisi liian raskasta) mutta näin kuvainnollisesti. Enpä vain ole. Samana hiirulaisena elämäni läpi joudun kipittämään. Ja elän tyytyväistä hiirulaisen elämää hiirulaisen kodissani ilman miljoonia ja ylellisyyttä. On joka päivä ruoka pöydässä ja vaatteet joka kelille. Joka kuukausi tulee tietty rahasumma tehdystä työstä enkä sillä pääse rikastumaan. Itse olen sanonut lapsilleni, että koska minulta ei mitään perintöä tule jäämään, avustan heitä elinaikanani isommissa hankinnoissa kuten autolainassa yms.
Elämä on just niin kuin sen ottaa!
Eli sinusta on ihan reilua, että osa saa sen vauraan elämän tekemättä mitään? Kiva. En kyllä rupea omastani sulle jakamaan, saatte ehkä vähn perintöveroja sitten. 140000/5,7 miljoonasosaa :D
1
1
Mistä olet saanut päähäsi että maailmassa on joku laki että kaikille pitää tulla samanverran tai muuten on epäreilua? Niin se maailma pyörii. Toiset saa ilmaiseksi kaiken, toiset rakentaa kovalla työllä kaiken ja toiset itkee. Eläinmaailmassakin joku tulee syödyksi ja joku saa lounaan. Ihmeellinen ajatusmaailma että sinulle kuuluisi jotain koska joku muukin sai.
Oletko kuitenkin perinyt tappiomielialan ja näköalattomuuden? Pystyt liikkumaan, ilmaisemaan itseäsi ja tietänet että katkeruus on myrkkyä. Tutustu vaikka Al-Anon tai AAL ryhmiin. Vaikka rahaa ei tule mutta henkistä pääomaa voi kasvattaa. Älä anna periksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei sun auta muu kuin laittaa lottoa vetämään. Meillä on töissä porukalla useampi rivi viikottain kestona, maksaa euron/viikko/nuppi
Sulla pitää ottaa aloittaja lottoporukkaan mukaan ja maksaa hänen puolestaan rivi. Jos voitto tulee on kohtuullista että 70% voitosta laitatte sitten hänelle
Minä en kyllä tiedä ketään rikasta, joka tekisi vuorotyötä. En ketään. Ja tunnen tai tiedän aika monta rikasta, samoin vuorotyöläistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on niin hyväkuntoiset vanhemmat että tuleva perintö ei tule mua auttamaan kummoisestikaan. Ehtii monet konkurssit tekemään kun noista henki jättää ehkä siinä vaiheessa kun itse olen 70.
Lapsille vaikka asuntokauppa niistä varmaan saa, yritän heistä kasvattaa rahojen kanssa fiksumpia että eivät ole samanlaisessa lirissä sitten aikanaan kuin minä nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä puolestani en ymmärrä aloittajaa ollenkaan.
Mikä ihmeellinen käsitys ihmisillä nykyään on elämästä, kun kaikki pitäisi vain putoilla sieltä ja tuolta eteen, ja jos ei putoa niin se on niiiiiiin epäreilua!
Kuule, elämä on epäreilua! Ei ole olemassa mitään taivaallista lakia että jokaiselle tulee jokin "itsestään ansaittu" osa mammonaa ja mukavuutta! Ei se niin mene! Ja ne rahat jotka sinun vanhempasi ovat ryypänneet, ovat olleet heidän omia rahojaan. Heillä on ollut elinaikanaan oikeus vaikka pyyhkiä p.nsä niihin! Ne eivät olleet sinulle itsestään lankeavia!
Toinen asia on se, ovatko he olleet osanneet ja pystyneet olemaan sinulle turvalliset vanhemmat. Ilmi selvästi eivät, mutta sillä asialla ei ole mitään rahan kanssa tekemistä.
Sanot käyneesi terapiassa ja käsitelleesi näitä traumoja. Kyseenalaistan miten se terapia on sinuun vaikuttanut vai onko ollenkaan? Tekstisi huokuu nin syvää karkeruutta, että tuskin olet saanut käsiteltyä yhtään mitään.
Näitä sinun kaltaisiasi ilman perintäö jääviä on pelkästään Suomi pullollaan. Kuinka monelta liikenee enää mitään perittävää, ja he jotka perivät, eivät itse ole perhettä valinneet johon ovat syntyneet. Onnen kauppaa! Joten sen sijaan että käyttäisit jäljellä olevan elämäsi vihaamalla ja kiehumalla katkeruudessa, myrkyttämällä itsesi ja lähiympäristösi, voisit alkaa tehdä nykytilanteestasi sitä parasta mahdollista!
Ei tarvitse omistaa mökkiä että pääsee nauttimaan rantaelämästä. Suomessa on tuhansia järviä ja jonkin verran meren rantaakin. alkaa säästää että voi vuokrata kesällä kivan mökin viikoksi vaikka, jos ei enmpää. Itselläni tuttavaperhe joka on tehnyt väin jo vuosikausia, ja ovat tyytyväisiä. Hintatasoa on monen laista.
Haluaisn minäkin mieluiten yksityisjetin, mutta joudun tyytymään polkupyörään. Sillä pääsen varsin kätevästi kulkemaan. Haluaisin olla kadehdittu kaunotar (en kyllä haluaisi, se olisi liian raskasta) mutta näin kuvainnollisesti. Enpä vain ole. Samana hiirulaisena elämäni läpi joudun kipittämään. Ja elän tyytyväistä hiirulaisen elämää hiirulaisen kodissani ilman miljoonia ja ylellisyyttä. On joka päivä ruoka pöydässä ja vaatteet joka kelille. Joka kuukausi tulee tietty rahasumma tehdystä työstä enkä sillä pääse rikastumaan. Itse olen sanonut lapsilleni, että koska minulta ei mitään perintöä tule jäämään, avustan heitä elinaikanani isommissa hankinnoissa kuten autolainassa yms.
Elämä on just niin kuin sen ottaa!
Eli sinusta on ihan reilua, että osa saa sen vauraan elämän tekemättä mitään? Kiva. En kyllä rupea omastani sulle jakamaan, saatte ehkä vähn perintöveroja sitten. 140000/5,7 miljoonasosaa :D
1
1
Tämä on jotain niin typerää että ansaitsisi olla vastaamatta. Teen sen kuitenkin.
Pari kysymystä sinulle: mistä, ihan konkreettisesti mistä kaivat sen reiluuden tähän elämään? Että ihanko totta kuvittelet että sitä annetaan pärstäkertoimen mukaan joillekin kamalasti ja toisille ei mitään? Kuka antaa?
Pystytkö näkemään reiluutta siinä, että sinä ja läheisesi saavat olla tällä hetkellä terveitä, mutta meillä sairaalassa Lo 6 makaa parivuotiaista 14-vuotiaisiin lapsia ja nuoria, joilla syöpä tuhoaa terveyden ja kenties koko tulevaisuuden. Kenties sitä ei edes ole? Miksi on reilua että pieni tyttö tai poika joutuu olemaan eristyshuoneessa, kestämään kivuliaita hoitoja ja jos huonosti käy, lähtee sairaalasta kellarin kautta? Kunhan se et ole sinä! Se olisi epäreilua!
Entä onko se miljonäärin tytär tai poika saanut mahdollisuuden ennen syntymäänsä valita mihin perheeseen syntyy? Ihan sen takia kun sitä siellä jossain taivaan sfääreissä suositaan ja annetaan valita? Ei tuohon, ne ovat köyhiä. Mutta tuo! Siellä näkyy olevan kilkkua vaikka muille jakaa! Joten perintöä odotellessa! EPÄREILUA!
Eikö se ole epäreilua että leipäjonoissa seisoo joka päivä tuhansia ihmisiä jotka taatusti ovat sen avun tarpeessa. Sinun ei tarvitse seisoa. Voit kävellä ohi nokka pystyssä. Entä kun mummolta puuttuu 2 euroa kassalla kahvipaketin ja ruisleivän hinnasta. Ei kuulu sinulle. Miksi se ei ole epäreilua että saat kaljasi ja makkarasi hyvinkin maksettua mutta mummo ei päiviensä iloa, kahvia.
Tajuatko mitään? Tuskin.
Summa summarum: kerro selkeästi ja ymmärrettävästi a) kuka sitä reiluutta jakaa?
ja b) missä se päätetään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa taas aivan järkyttävän tyhmä aloitus. Vaikka vanhemmillasi olisikin varallisuutta, ei heillä ole mitään velvollisuutta jättää sitä ap:lle. Ap on itse oman elämänsä arkkitehti ja tehköön elämästään niin hyvää kuin omilla resursseillaan siihen pystyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä puolestani en ymmärrä aloittajaa ollenkaan.
Mikä ihmeellinen käsitys ihmisillä nykyään on elämästä, kun kaikki pitäisi vain putoilla sieltä ja tuolta eteen, ja jos ei putoa niin se on niiiiiiin epäreilua!
Kuule, elämä on epäreilua! Ei ole olemassa mitään taivaallista lakia että jokaiselle tulee jokin "itsestään ansaittu" osa mammonaa ja mukavuutta! Ei se niin mene! Ja ne rahat jotka sinun vanhempasi ovat ryypänneet, ovat olleet heidän omia rahojaan. Heillä on ollut elinaikanaan oikeus vaikka pyyhkiä p.nsä niihin! Ne eivät olleet sinulle itsestään lankeavia!
Toinen asia on se, ovatko he olleet osanneet ja pystyneet olemaan sinulle turvalliset vanhemmat. Ilmi selvästi eivät, mutta sillä asialla ei ole mitään rahan kanssa tekemistä.
Sanot käyneesi terapiassa ja käsitelleesi näitä traumoja. Kyseenalaistan miten se terapia on sinuun vaikuttanut vai onko ollenkaan? Tekstisi huokuu nin syvää karkeruutta, että tuskin olet saanut käsiteltyä yhtään mitään.
Näitä sinun kaltaisiasi ilman perintäö jääviä on pelkästään Suomi pullollaan. Kuinka monelta liikenee enää mitään perittävää, ja he jotka perivät, eivät itse ole perhettä valinneet johon ovat syntyneet. Onnen kauppaa! Joten sen sijaan että käyttäisit jäljellä olevan elämäsi vihaamalla ja kiehumalla katkeruudessa, myrkyttämällä itsesi ja lähiympäristösi, voisit alkaa tehdä nykytilanteestasi sitä parasta mahdollista!
Ei tarvitse omistaa mökkiä että pääsee nauttimaan rantaelämästä. Suomessa on tuhansia järviä ja jonkin verran meren rantaakin. alkaa säästää että voi vuokrata kesällä kivan mökin viikoksi vaikka, jos ei enmpää. Itselläni tuttavaperhe joka on tehnyt väin jo vuosikausia, ja ovat tyytyväisiä. Hintatasoa on monen laista.
Haluaisn minäkin mieluiten yksityisjetin, mutta joudun tyytymään polkupyörään. Sillä pääsen varsin kätevästi kulkemaan. Haluaisin olla kadehdittu kaunotar (en kyllä haluaisi, se olisi liian raskasta) mutta näin kuvainnollisesti. Enpä vain ole. Samana hiirulaisena elämäni läpi joudun kipittämään. Ja elän tyytyväistä hiirulaisen elämää hiirulaisen kodissani ilman miljoonia ja ylellisyyttä. On joka päivä ruoka pöydässä ja vaatteet joka kelille. Joka kuukausi tulee tietty rahasumma tehdystä työstä enkä sillä pääse rikastumaan. Itse olen sanonut lapsilleni, että koska minulta ei mitään perintöä tule jäämään, avustan heitä elinaikanani isommissa hankinnoissa kuten autolainassa yms.
Elämä on just niin kuin sen ottaa!
Eli sinusta on ihan reilua, että osa saa sen vauraan elämän tekemättä mitään? Kiva. En kyllä rupea omastani sulle jakamaan, saatte ehkä vähn perintöveroja sitten. 140000/5,7 miljoonasosaa :D
1
1Niin se maailma pyörii. Toiset saa ilmaiseksi kaiken, toiset rakentaa kovalla työllä kaiken ja toiset itkee.
Tuo on kyllä pelkkä myytti, että oma vaurastuminen olisi kiinni vain omasta ahkeruudesta. Enemmistölle ei ole tarjolla hyväpalkkaisia töitä, vaan enemmistön yksinkertaisesti pitää tehdä niitä heikommin palkattuja töitä. Osalla ei tietysti olisi edes syntymässä saatuja edellytyksiä hyväpalkkaisiin töihin. Ja jokaisen ihmisen vaurastuminen perustuu aina aiempien sukupolvien saavuttamiin etuihin, muiden työhön ja koko kansantalouden tilaan. Jos on eri mieltä, voi vaikka miettiä, kuinka helposti pystyisi omalla kovalla työllään vaurastumaan Kongossa.
Samasta syystä homma ei mene niin, että vaurastumatta jääneet olisivat vain "itkeneet" kun muut tekivät töitä.
Siksi on hyvä, että perintöjä vielä verotetaan (ainakin keskiluokkaisten perintöjä, oikeasti rikkailla ei kai niin ole väliä). Ei sitten ihan niin paljon ärsytä se, että hämmentävän moni minunkin 30-vuotiaista tuttavistani elää tavalla tai toisella osittain edellisen sukupolven varallisuudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kateudessa sinällään ole mitään vikaa. Moni meistä on kateellinen syystä tai toisesta. Itsekin olen joskus kateellinen niille, joilla ei ole jatkuvia kipuja. Sinä ehkä vaan liikut taustoiltaan hyvin erilaisissa piireissä kuin mitä itse olet ja sen vuoksi susta tuntuu, että kaikki muut ostavat asuntonsa perintörahoillaan ja kaikilla muilla on tai on tulossa isoja perintöjä. Omassa tuttavapiirissäni on hyvin vähän perijöitä ja sen vuoksi en osaakaan olla kateellinen niille, joiden ei ole tarvinnut ottaa asuntolainaa vaan ovat voineet käyttää perinnöksi saamiaan rahoja asunnon ostoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun pk-seudulla asunut äitini kuoli hiljattain. Häneltä jäi 150.000 euron säästövakuutus, joka jaetaan lesken ja kolmen sisarukseni kanssa. Muu omaisuus jaetaan vasta kun isä kuolee ja olenkin ajatellut, että tuossa vaiheessa perintövero saa hypätä yhden polven yli neljälle lapselleni. Niin eivät joudu maksamaan hurjaa perintöveroa. Mun vanhemmat on olleet akateemisia keskiluokkaisia ja valtavan säästäväisiä. Isä on ollut kiinnostunut osakesijoittamisesta - ihan pienillä summilla kuitenkin. Asuntokaupoissa he ovat vuosien saatossa olleet onnekkaita ja omien vanhempiensa antamalla pesämunalla pääsivät aikoinaan alkuun. Kaupasta ollaan hamstrattu aina aletuotteita ja ruokaa punaisilla hintalapuilla. Ruoka kotona oli aina itsetehtyä, paljon leivottiin, marjastettiin, kalastettiin ja sienestettiin.
Mua on surettanut miten vähän vanhempani ovat laittaneet itseensä rahaa. Auto on aina ollut ihan ok perussellainen mutta ulkomaanmatkoja eivät ole tehneet (paitsi Ruotsi ja Viro). Pienistä sijoitustuotoista, jotka on maksettu verotetulla työtulolla on maksettu veroa. Ja sitten vielä vihoviimeiseksi perintövero päälle. Ok, Suomessa maksetaan palvelut korkealla verotuksella mutta on tuollainen moninkertainen verotus kuitenkin ihan perseestä.
Mutta joo - tasan ei käy onnenlahjat. Yksi sisaruksistani on ruikuttanut jo 20v, että vanhempieni pitäisi antaa ennakkoveroa, koska eihän hän enää yli viisikymppisenä heidän rahoillaan mitään tee. Sisarukseni kaksi kaveria ovat perineet vanhempansa jo kolmekymppisinä ja hankkineet asunnot kaupungin keskustasta. Heillä on sitten vaakakupin toisella puolella olleet isovanhemmattomat lapset. Meillä isovanhemmat ovat olleet valtavana apuna ja tukena ja rakastaneet lapsenlapsiaan yli kaiken. No, nyt kun äiti sitten kuoli, niin kyllä tuo raha kummasti kelpaa sisarukselleni. Melkein muistutin häntä vuosikymmenien takaisista sanoistaan, mutta en sitten kuitenkaan -_-
Niin eli vanhempasi eivät käyttäneet rahaa itseensä, eivätkä teidän lasten elämän parantamiseen? Ja sinusta se on valtavan hienoa?
1
Sisälukutaito kunniaan :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hellanlettas, tuli melkein kyynel, naurusta. Rahaa olen vanhemmiltani viimeksi saanut 1998 ylioppilaslahjaksi.
Silti on tullut koulut käytyä, lapset tehtyä ja talo ostettua. Ihan omalla ja puolison työllä on kaikki maksettu.
Perintöjä ei ole tulossa eivätkä ole tarpeenkaan. 5-6v niin kaikki velat on maksettu ja voi alkaa pistää haisemaan.
On täällä muitakin, jotka eivät tule koskaan perimään mitään muuta kuin velkoja. Siksipä älkää missään nimessä allekirjoittako sitä perintöveron poisto adressia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sivusta seuraavalta hieman kevennystä tähän vakavaan keskusteluun:
Ketonen ja Myllyrinne, perinnönjako
Mä perin aikoinaan vanhemmiltani 40 000€. Nyt harmittaa että isäni myi kaksionsa Helsingistä ja muutti maalle viimeisiksi vuosiksi. Olisi asunnon arvo n 190 000€ tänään. Siitä jo olisi jotain iloa.
Appiksilta ei jää mitään, päinvastoin elätimme heitä lähes 20v (ja mieheni 6v ennen meidän yhdessäoloa). Pelkkää riesaa heistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jeesus mitä uhriutumista. "Yhyy miksei muut tee töitä että minä saisin rahaa."
Olen itsekin työelämässä, enkä saa mitään tukia, jos nyt siitä olet tässä v*ttuilemassa.
Moni ei tule edes ajatelleeksi, että ei se perintö (vanhempien talo ja muu rahaksi muutettava varallisuus ja ehkä säästöt pankkitilillä) ole itse ansaittua. Ja että se ei ole mikään itsestäänselvyys kaikille. On meitä, jotka maksavat vanhempiensa hautajaiset ja jo ne vetää "perinnön" miinukselle. Siihen vielä päälle se, että omat vanhempani eivät olleet mitää hyviä sellaisia. Itse sitten työstää traumoja terapiassa ja yrittää pärjätä, eikä näköpiirissä ole mitään helpotusta. Ap
Hautajaiset maksetaan kuolinpesästä lähiomaisten kukkalaitteita ja -vaatteita myöten, ja tarvittaessa sossu voi kustantaa, jos latin latia ei ole.
Vierailija kirjoitti:
No oletetaanpa että isäni elää pitkän elämän ja kuolee 90-vuotiaana. Mä olisin tuolloin 60-v. Mitähän mä teen enää 60-vuotiaana jollain 100 000 e perinnöllä? En yhtään mitään. Sitä paitsi en edes halua elää 60-vuotiaaksi eli en usko minäkään mitään perintöä koskaan saavani.
kuinka pitkään sukusi miehet elävät?
Eiköhän ne oo kupsahdellu pois niin kuin muutkin about 75:sina
Vanhemmat on sanoneet että jättävät meille vaan rahat hautajaisiinsa. Talo jää meille jaettavaksi.
Tämä minulle ok , en ole niitä rahoja tienannut ja minusta ne pitöisikin itse käyttää.
Paljon olen nähnyt perinnön kärkkyjiä ja se on todella noloa.
Vierailija kirjoitti:
Mä tääs ikäväkseni tulen perimään purkukuntoisen läpimädän omakotitalon, joten sanon ei kiitos perinnölle.
Tää on monen todellisuutta. Hyväkuntoinenkin okt voi käytännössä olla aika arvoton, jos sijaitsee muuttotappiokunnas.
Siis mitä mä just luin. "Minä haluan että muut kantavat minulle kaiken valmiiksi eteen ja olen vihainen jos niin ei tehdä, enhän minä itse halua mitään tehdä oman elämäni eteen!"