Tuntuu että olen ainoa, joka ei koskaan tule perimään yhtään mitään

Ihanan sinisilmäisiä nämä köyhät! En tajunnutkaan, miten pihalla voi ihminen olla. Eniten säälittää tuollaiset oman elämänsä stakhanoviitit, jotka lepäämättä uurastavat tavoitteenaan niinkin alkeellinen ilo kuin taloudellinen riippumattomuus. Voivoi, monet meistä saivat sen jo syntymässään, jonka jälkeen on voitu keskittyä elämästä nauttimiseen, elämäntaitoon, taiteeseen ja kulttuuriin. Siinä missä nämä orjat ilmeisesti vaan raatavat jossain homeisessa perseenpesujobissa ilman mitään näköaloja tai älyllistä kunnianhimoa.

Vierailija kirjoitti:

Mun pk-seudulla asunut äitini kuoli hiljattain. Häneltä jäi 150.000 euron säästövakuutus, joka jaetaan lesken ja kolmen sisarukseni kanssa. Muu omaisuus jaetaan vasta kun isä kuolee ja olenkin ajatellut, että tuossa vaiheessa perintövero saa hypätä yhden polven yli  neljälle lapselleni. Niin eivät joudu maksamaan hurjaa perintöveroa. Mun vanhemmat on olleet akateemisia keskiluokkaisia ja valtavan säästäväisiä. Isä on ollut kiinnostunut osakesijoittamisesta - ihan pienillä summilla kuitenkin. Asuntokaupoissa he ovat vuosien saatossa olleet onnekkaita ja omien vanhempiensa antamalla pesämunalla pääsivät aikoinaan alkuun. Kaupasta ollaan hamstrattu aina aletuotteita ja ruokaa punaisilla hintalapuilla. Ruoka kotona oli aina itsetehtyä, paljon leivottiin, marjastettiin, kalastettiin ja sienestettiin. 

Mua on surettanut miten vähän vanhempani ovat laittaneet itseensä rahaa. Auto on aina ollut ihan ok perussellainen mutta ulkomaanmatkoja eivät ole tehneet (paitsi Ruotsi ja Viro). Pienistä sijoitustuotoista, jotka on maksettu verotetulla työtulolla on maksettu veroa. Ja sitten vielä vihoviimeiseksi perintövero päälle. Ok, Suomessa maksetaan palvelut korkealla verotuksella mutta on tuollainen moninkertainen verotus kuitenkin ihan perseestä.

Mutta joo - tasan ei käy onnenlahjat. Yksi sisaruksistani on ruikuttanut jo 20v, että vanhempieni pitäisi antaa ennakkoveroa, koska eihän hän enää yli viisikymppisenä heidän rahoillaan mitään tee. Sisarukseni kaksi kaveria ovat perineet vanhempansa jo kolmekymppisinä ja hankkineet asunnot kaupungin keskustasta. Heillä on sitten vaakakupin toisella puolella olleet isovanhemmattomat lapset. Meillä isovanhemmat ovat olleet valtavana apuna ja tukena ja rakastaneet lapsenlapsiaan yli kaiken. No, nyt kun äiti sitten kuoli, niin kyllä tuo raha kummasti kelpaa sisarukselleni. Melkein muistutin häntä vuosikymmenien takaisista sanoistaan, mutta en sitten kuitenkaan -_- 

Niin eli vanhempasi eivät käyttäneet rahaa itseensä, eivätkä teidän lasten elämän parantamiseen? Ja sinusta se on valtavan hienoa?

1

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa perijä voi kyllä myös elellä perintöasuntojensa vuokrilla Aurinkorannikolla, syöden hyvin, lenkkeillen ja lämmöstä nautiskellen. Rahoittakoon tämän ihanan joutilaisuuden suomalainen köyhä yh-sairaanhoitaja, joka vuorotyöstä saamastaan säälittävästä palkasta maksaa tonnin vuokraa töölöläiskolmiosta. Perijä elelee makeaa elämää sivistyneiden, kiihkeiden ja keskustelutaitoisten hidalgojen kanssa jahdeilla.

Kummallinen käsitys perijöistä. Tunnen monta suomalaisittain rikasta, mutta yksikään heistä ei elä joutilasta elämää vaan päinvaston tekevät kivikissaäidin halveksumaa 40-tuntista viikkoa ja taitavat kaikki tehdä paljon pitempääkin päivää.

Lisäksi rikkaat vanhemmat eivät edes opeta lapsilleen elämäntapaa, jossa kaikki tulee ilmaiseksi. Ihan nuoresta lähtien ovat kaikki tuntemani varakkaiden perheiden nuoret olleet töissä loma-aikoina ja hoitaneet opiskelunsa kunnialla.

Vierailija kirjoitti:

Ihanan sinisilmäisiä nämä köyhät! En tajunnutkaan, miten pihalla voi ihminen olla. Eniten säälittää tuollaiset oman elämänsä stakhanoviitit, jotka lepäämättä uurastavat tavoitteenaan niinkin alkeellinen ilo kuin taloudellinen riippumattomuus. Voivoi, monet meistä saivat sen jo syntymässään, jonka jälkeen on voitu keskittyä elämästä nauttimiseen, elämäntaitoon, taiteeseen ja kulttuuriin. Siinä missä nämä orjat ilmeisesti vaan raatavat jossain homeisessa perseenpesujobissa ilman mitään näköaloja tai älyllistä kunnianhimoa.

Niinpä, ja vielä kirittävät muitakin tuohon ihanaan elämäntapaansa! :D

Parempihan se olisi että vanhemmat pistäisivät eläessään kaiken haisemaan. Ei tarvitse sitten haaskalintujen tapella perinnöstä. Välillä tapellaan jo vuosia ennen kuin ovat edes kuolleet. Mahtaa olla kivaa vanhemmille seurata sitäkin vierestä niin kuin jo oikein toivottaisiin kuolemaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa perijä voi kyllä myös elellä perintöasuntojensa vuokrilla Aurinkorannikolla, syöden hyvin, lenkkeillen ja lämmöstä nautiskellen. Rahoittakoon tämän ihanan joutilaisuuden suomalainen köyhä yh-sairaanhoitaja, joka vuorotyöstä saamastaan säälittävästä palkasta maksaa tonnin vuokraa töölöläiskolmiosta. Perijä elelee makeaa elämää sivistyneiden, kiihkeiden ja keskustelutaitoisten hidalgojen kanssa jahdeilla.

Kummallinen käsitys perijöistä. Tunnen monta suomalaisittain rikasta, mutta yksikään heistä ei elä joutilasta elämää vaan päinvaston tekevät kivikissaäidin halveksumaa 40-tuntista viikkoa ja taitavat kaikki tehdä paljon pitempääkin päivää.

Lisäksi rikkaat vanhemmat eivät edes opeta lapsilleen elämäntapaa, jossa kaikki tulee ilmaiseksi. Ihan nuoresta lähtien ovat kaikki tuntemani varakkaiden perheiden nuoret olleet töissä loma-aikoina ja hoitaneet opiskelunsa kunnialla.

No mun suvussa ei ole tarvinnut kerätä rahaa, niin ihmiset pyrkivät nauttimaan siitä, mitä tekevät.

1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että ei saisi olla kateellinen, mutta olen silti. Ihmisille, joiden vanhemmilla on kesämökkejä joissa lapset ja lapsenlapset saa olla ja jotka myöhemmin sitten siirtyy sukupolvelta toiselle. Olen kateellinen ihmisille, joiden vanhemmat auttavat rahallisesti jo elinaikanaan, saati niille joille tuosta noin vain tupsahtaa muutaman kymmenen tai sata tuhatta euroa rahaa jossain vaiheessa elämää.

Omat vanhempani ovat ryypänneet omat perintönsä ja omaisuutensa, ovat ulosotossa ja asuvat vuokralla. Kumpikin vielä erikseen jonkun juopon puolison kanssa. Minulla itselläni ei ole mitään toivoa käydä kouluja ja edetä "uralla" niin, että voisin alkaa kerätä varallisuutta josta joskus voisin itse nauttia. Elämä on ja tulee ja olemaan kituuttamista kuukaudesta toiseen, ja joskus sitä miettii, että olisipa joku valopilkku tulossa tuolla jossain tulevaisuudessa, mutta ei. Asun vuokralla, rahat riittää juuri ja juuri kaikkeen tarpeelliseen. Ei ole mitään mökkiä minne mennä kesäisin, ei ulkomaanmatkoja eikä niitä kotimaankaan.

On ihan paska fiilis kaikesta tälläkin hetkellä. Kun pääsisi edes muuttamaan alueelle, jossa olisi enemmän luontoa ja vaikka joku lätäkkö lähellä missä uida kesäisin.

Mä ymmärrän muuten hyvin sun tuskan ja "harmituksen", mutta tuo tummennettu kohta on kyllä sun itsesi keksimä. Jos haluat, voit kyllä opiskella. Se on kiinni vain ja ainoastaa sinusta. Et tule saamaan mitään hopealautasella, mutta meistä moni muukin on hankkinut koulutuksen käymällä samalla töissä ja uhraamalla aikansa sen eteen, että saa hankittua itselleen hyvän ammatin. Jos tarkoituksesi on saadan paljon rahaa, niin valitset vain alan, jossa pääset hyville ansioille. Sun tähtäin pitää olla jossain 10-20 vuoden päässä, jos nyt harmittelet ensi kuun vuokrarahoja tai haaveilet kesälomareissusta, niin et tule koskaan saamaan sitä omaa mökkiä.

Ei tämä ole totta. Missä ammatissa tienaa niin, että varallisuus karttuu? Harvassa.

1

Monessakin ammatissa. Esim it-ala, terveydenhoitoala esim. Sairaanhoitaja (vuorotyö), myyntityö, raksa-ala.

Mutta ensin pitää kartuttaa omaisuutta ja perustaa perhe vasta kun on pesämuna esim pieni asunto jo maksettu. Hivuttamalla pienemmästä asinnosta suurempaan, asumalla hyvien yhteyksien päässä ilman omaa autoa voi säästää rahaa. Kun asuntolaina(t) maksettu 50-vuotiaana, niin mökkilaina, jos vielä mökin haluaa. Ja jos haluaa mökin, niin kannattaa asua osakkeessa eikä kaikkia rahoja nielevässä omakotitalossa.

Monimuotoopiskelua sairaanhoitajaksi suosittelen ap:lle.

Sinusta asiat ovat kiinni. Jos joskus saat omia lapsia, voit antaa heille perintöä.

Minulla ja miehelläni ei ole perintöä, eikä ole tulossa. Keskityimme opiskeluihin ja työntekoon. Saimme lapsen, kun olimme olleet työelämässä 12 vuotta. Varallisuutta oli kertynyt ennen lapsiperhevaihetta.

Ei raksalla enää mitään tienaa. Se oli 80- luvulla.

Teidän metodi ei sovi kaikille. Olisin ollut yli 40- vuotias ensisynnyttäjä samalla kaavalla. Vakityö ja oma asunto saatiin vasta silloin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi et voisi opiskella? Nykyisin on muitakin vaihtoehtoja kuin päiväkoulut. Mä opiskelin monimuoto-opiskeluna kahden lapsen kokopäivätyössä käyvänä yksinhuoltajana työn ohessa itselleni uuden ammatin. 

Olisikin se työ, jonka ohessa voisi opiskella. (Joo en ole ap.) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa perijä voi kyllä myös elellä perintöasuntojensa vuokrilla Aurinkorannikolla, syöden hyvin, lenkkeillen ja lämmöstä nautiskellen. Rahoittakoon tämän ihanan joutilaisuuden suomalainen köyhä yh-sairaanhoitaja, joka vuorotyöstä saamastaan säälittävästä palkasta maksaa tonnin vuokraa töölöläiskolmiosta. Perijä elelee makeaa elämää sivistyneiden, kiihkeiden ja keskustelutaitoisten hidalgojen kanssa jahdeilla.

Kummallinen käsitys perijöistä. Tunnen monta suomalaisittain rikasta, mutta yksikään heistä ei elä joutilasta elämää vaan päinvaston tekevät kivikissaäidin halveksumaa 40-tuntista viikkoa ja taitavat kaikki tehdä paljon pitempääkin päivää.

Lisäksi rikkaat vanhemmat eivät edes opeta lapsilleen elämäntapaa, jossa kaikki tulee ilmaiseksi. Ihan nuoresta lähtien ovat kaikki tuntemani varakkaiden perheiden nuoret olleet töissä loma-aikoina ja hoitaneet opiskelunsa kunnialla.

Lisäksi katsos, YOLO, mitä järkeä on paskaisissa duuneissa, joita esi-isien aikaan mun sukuni ei siis todellakaan tehnyt? Ei siis opeteta jälkipolvillekaan sitä osaa elämästä. Joskin ihmisten määrän kasvu johtaa jatkuvasti siihen, että entistä pienempi prosentti pääsee eliittiin.

1

Vierailija kirjoitti:

Mun pk-seudulla asunut äitini kuoli hiljattain. Häneltä jäi 150.000 euron säästövakuutus, joka jaetaan lesken ja kolmen sisarukseni kanssa. Muu omaisuus jaetaan vasta kun isä kuolee ja olenkin ajatellut, että tuossa vaiheessa perintövero saa hypätä yhden polven yli  neljälle lapselleni. Niin eivät joudu maksamaan hurjaa perintöveroa. Mun vanhemmat on olleet akateemisia keskiluokkaisia ja valtavan säästäväisiä. Isä on ollut kiinnostunut osakesijoittamisesta - ihan pienillä summilla kuitenkin. Asuntokaupoissa he ovat vuosien saatossa olleet onnekkaita ja omien vanhempiensa antamalla pesämunalla pääsivät aikoinaan alkuun. Kaupasta ollaan hamstrattu aina aletuotteita ja ruokaa punaisilla hintalapuilla. Ruoka kotona oli aina itsetehtyä, paljon leivottiin, marjastettiin, kalastettiin ja sienestettiin. 

Mua on surettanut miten vähän vanhempani ovat laittaneet itseensä rahaa. Auto on aina ollut ihan ok perussellainen mutta ulkomaanmatkoja eivät ole tehneet (paitsi Ruotsi ja Viro). Pienistä sijoitustuotoista, jotka on maksettu verotetulla työtulolla on maksettu veroa. Ja sitten vielä vihoviimeiseksi perintövero päälle. Ok, Suomessa maksetaan palvelut korkealla verotuksella mutta on tuollainen moninkertainen verotus kuitenkin ihan perseestä.

Mutta joo - tasan ei käy onnenlahjat. Yksi sisaruksistani on ruikuttanut jo 20v, että vanhempieni pitäisi antaa ennakkoveroa, koska eihän hän enää yli viisikymppisenä heidän rahoillaan mitään tee. Sisarukseni kaksi kaveria ovat perineet vanhempansa jo kolmekymppisinä ja hankkineet asunnot kaupungin keskustasta. Heillä on sitten vaakakupin toisella puolella olleet isovanhemmattomat lapset. Meillä isovanhemmat ovat olleet valtavana apuna ja tukena ja rakastaneet lapsenlapsiaan yli kaiken. No, nyt kun äiti sitten kuoli, niin kyllä tuo raha kummasti kelpaa sisarukselleni. Melkein muistutin häntä vuosikymmenien takaisista sanoistaan, mutta en sitten kuitenkaan -_- 

Niin no, tavallaan ymmärrän ap:ta. Äitini ja appeni on kuolleet suht nuorina. Mitään ei jäänyt. Loput isovanhemmat eivät ole elämässämme meistä johtumattomista syistä. Kyllä mulle olisi raha kelvannut ja se olisi helpottanut elämää. Ihan vaikka terapiaan olisi voinut käyttää kun en enää siihen tukea saa. Tai muuten elämään. Eli sun kommentti on aika naiivi. Ei elossa olevat isovanhemmat välttämättä ole lastenlasten kanssa edes tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä ole totta. Missä ammatissa tienaa niin, että varallisuus karttuu? Harvassa.

1

Monessakin ammatissa. Esim it-ala, terveydenhoitoala esim. Sairaanhoitaja (vuorotyö), myyntityö, raksa-ala.

Joo kyllä it-alalla minunkin varallisuuteni karttui niin kauan kuin oli töitä. Työnsaanti siinä se ongelma on, vaikka muka on järkyttävä osaajapula.

En usko, että kaikille tulee suuria perintöjä. Jossain kasvukeskusten ulkopuolella monet asunnotkin ovat tosi halpoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun pk-seudulla asunut äitini kuoli hiljattain. Häneltä jäi 150.000 euron säästövakuutus, joka jaetaan lesken ja kolmen sisarukseni kanssa. Muu omaisuus jaetaan vasta kun isä kuolee ja olenkin ajatellut, että tuossa vaiheessa perintövero saa hypätä yhden polven yli  neljälle lapselleni. Niin eivät joudu maksamaan hurjaa perintöveroa. Mun vanhemmat on olleet akateemisia keskiluokkaisia ja valtavan säästäväisiä. Isä on ollut kiinnostunut osakesijoittamisesta - ihan pienillä summilla kuitenkin. Asuntokaupoissa he ovat vuosien saatossa olleet onnekkaita ja omien vanhempiensa antamalla pesämunalla pääsivät aikoinaan alkuun. Kaupasta ollaan hamstrattu aina aletuotteita ja ruokaa punaisilla hintalapuilla. Ruoka kotona oli aina itsetehtyä, paljon leivottiin, marjastettiin, kalastettiin ja sienestettiin. 

Mua on surettanut miten vähän vanhempani ovat laittaneet itseensä rahaa. Auto on aina ollut ihan ok perussellainen mutta ulkomaanmatkoja eivät ole tehneet (paitsi Ruotsi ja Viro). Pienistä sijoitustuotoista, jotka on maksettu verotetulla työtulolla on maksettu veroa. Ja sitten vielä vihoviimeiseksi perintövero päälle. Ok, Suomessa maksetaan palvelut korkealla verotuksella mutta on tuollainen moninkertainen verotus kuitenkin ihan perseestä.

Mutta joo - tasan ei käy onnenlahjat. Yksi sisaruksistani on ruikuttanut jo 20v, että vanhempieni pitäisi antaa ennakkoveroa, koska eihän hän enää yli viisikymppisenä heidän rahoillaan mitään tee. Sisarukseni kaksi kaveria ovat perineet vanhempansa jo kolmekymppisinä ja hankkineet asunnot kaupungin keskustasta. Heillä on sitten vaakakupin toisella puolella olleet isovanhemmattomat lapset. Meillä isovanhemmat ovat olleet valtavana apuna ja tukena ja rakastaneet lapsenlapsiaan yli kaiken. No, nyt kun äiti sitten kuoli, niin kyllä tuo raha kummasti kelpaa sisarukselleni. Melkein muistutin häntä vuosikymmenien takaisista sanoistaan, mutta en sitten kuitenkaan -_- 

Niin no, tavallaan ymmärrän ap:ta. Äitini ja appeni on kuolleet suht nuorina. Mitään ei jäänyt. Loput isovanhemmat eivät ole elämässämme meistä johtumattomista syistä. Kyllä mulle olisi raha kelvannut ja se olisi helpottanut elämää. Ihan vaikka terapiaan olisi voinut käyttää kun en enää siihen tukea saa. Tai muuten elämään. Eli sun kommentti on aika naiivi. Ei elossa olevat isovanhemmat välttämättä ole lastenlasten kanssa edes tekemisissä.

Juu ei toki ja tuntuu, että tää trendi vaan yleistyy, kun isovanhemmat "haluaa harrastaa" tai sanovat, että olen omat lapseni jo kasvattanut - ikäänkuin siitä olisi kyse. Tarkoitin tässä vain sisarustani verrattuna näihin kahteen kaveriinsa. Hänen lapsensa oli vielä eka lapsenlapsi vanhemmilleni ja todella ainutlaatuinen ja tärkeä heille tuohon aikaan.

Minä ja mies ollaan köyhistä perheistä, mutta ollaan opiskeltu, tehty töitä (ulkomailla) ja ollaan suht varakkaita jo näin kolmekymppisinä (lapsetkin jo ”hankittu”). Penniäkään ei olla saamassa perintönä, mikä ei haittaa, mutta olisihan se ihanaa jos olisi esim. joku suvussa periytyvä mökki tai sukutila jossa itse olisi viettänyt lapsuuden kesiä ja jonain päivänä saisi viettää siellä aikaa omien lapsenlapsien kanssa. Ei auta kuin itse hankkia se mökki ja toivoa, että jälkipolvet saavat nauttia siitä 🙂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun pk-seudulla asunut äitini kuoli hiljattain. Häneltä jäi 150.000 euron säästövakuutus, joka jaetaan lesken ja kolmen sisarukseni kanssa. Muu omaisuus jaetaan vasta kun isä kuolee ja olenkin ajatellut, että tuossa vaiheessa perintövero saa hypätä yhden polven yli  neljälle lapselleni. Niin eivät joudu maksamaan hurjaa perintöveroa. Mun vanhemmat on olleet akateemisia keskiluokkaisia ja valtavan säästäväisiä. Isä on ollut kiinnostunut osakesijoittamisesta - ihan pienillä summilla kuitenkin. Asuntokaupoissa he ovat vuosien saatossa olleet onnekkaita ja omien vanhempiensa antamalla pesämunalla pääsivät aikoinaan alkuun. Kaupasta ollaan hamstrattu aina aletuotteita ja ruokaa punaisilla hintalapuilla. Ruoka kotona oli aina itsetehtyä, paljon leivottiin, marjastettiin, kalastettiin ja sienestettiin. 

Mua on surettanut miten vähän vanhempani ovat laittaneet itseensä rahaa. Auto on aina ollut ihan ok perussellainen mutta ulkomaanmatkoja eivät ole tehneet (paitsi Ruotsi ja Viro). Pienistä sijoitustuotoista, jotka on maksettu verotetulla työtulolla on maksettu veroa. Ja sitten vielä vihoviimeiseksi perintövero päälle. Ok, Suomessa maksetaan palvelut korkealla verotuksella mutta on tuollainen moninkertainen verotus kuitenkin ihan perseestä.

Mutta joo - tasan ei käy onnenlahjat. Yksi sisaruksistani on ruikuttanut jo 20v, että vanhempieni pitäisi antaa ennakkoveroa, koska eihän hän enää yli viisikymppisenä heidän rahoillaan mitään tee. Sisarukseni kaksi kaveria ovat perineet vanhempansa jo kolmekymppisinä ja hankkineet asunnot kaupungin keskustasta. Heillä on sitten vaakakupin toisella puolella olleet isovanhemmattomat lapset. Meillä isovanhemmat ovat olleet valtavana apuna ja tukena ja rakastaneet lapsenlapsiaan yli kaiken. No, nyt kun äiti sitten kuoli, niin kyllä tuo raha kummasti kelpaa sisarukselleni. Melkein muistutin häntä vuosikymmenien takaisista sanoistaan, mutta en sitten kuitenkaan -_- 

Niin no, tavallaan ymmärrän ap:ta. Äitini ja appeni on kuolleet suht nuorina. Mitään ei jäänyt. Loput isovanhemmat eivät ole elämässämme meistä johtumattomista syistä. Kyllä mulle olisi raha kelvannut ja se olisi helpottanut elämää. Ihan vaikka terapiaan olisi voinut käyttää kun en enää siihen tukea saa. Tai muuten elämään. Eli sun kommentti on aika naiivi. Ei elossa olevat isovanhemmat välttämättä ole lastenlasten kanssa edes tekemisissä.

Juu ei toki ja tuntuu, että tää trendi vaan yleistyy, kun isovanhemmat "haluaa harrastaa" tai sanovat, että olen omat lapseni jo kasvattanut - ikäänkuin siitä olisi kyse. Tarkoitin tässä vain sisarustani verrattuna näihin kahteen kaveriinsa. Hänen lapsensa oli vielä eka lapsenlapsi vanhemmilleni ja todella ainutlaatuinen ja tärkeä heille tuohon aikaan.

Ikävää tuokin, mutta mä tarkoitin kyllä ihan sellaista tilannetta, jossa isovanhemmat eivät ole missään tekemisissä. Ei lasten eikä lastenlasten kanssa. Julmasti sanottu, mutta omien lasten surua katsoessa miettii välillä, että parempi kun olisivatkin kuolleita. Ei tarvitsisi turhaan odottaa mitään.

Ihan en nyt ymmärrä tuossa lausettasi siitä, ettei sinulla ole mitään mahdollisuuksia kouluttautua tai edetä urallasi. Ja ilmeisesti olet sitä mieltä, että tämä on jotenkin vanhemmistasi johtuvaa. Jokaisella on mahdollisuus kouluttautua. Jos et ole tähän mennessä sitä tehnyt, voit sen edelleen tehdä. Aikuiskoulutus, täydennyskoulutus, oppisopimuskoulutus, työssä oppiminen, kansalaisopistojen ja avoimen yliopiston kurssit jne. Ja uralla eteneminen on ihan puhtaasti ja vain ja ainoastaan sinusta itsestäsi ja asenteestasi kiinni. Ihan jokaisella, jolla on työpaikka, on mahdollisuus edetä (jos ei nyt satu olemaan jo ison firman toimari), kun tekee työnsä hyvin, on aktiivinen, osoittaa osaamisensa ja halunsa oppia ja edetä. Eli omassa asenteessasinkin olisi nyt ehkä vähän korjattavaa.

Minä en ole saanut enkä tule saamaan mitään perintöä. Isäni kuoli täysin perseaukisena, jäi vain velkaa. Äidilläni ei mitään omaisuutta, asuu omistamassani talossa (jonka ostin vanhemmilleni etteivät joutuisi kadulle), ei maksa vuokraa, ja annan hänelle joka kuukausi muutaman sata euroa. Lapsuuteni ja nuoruuteni olivat kauheat. Alkoholismia, väkivaltaa ja jatkuvia massiivisia rahavaikeuksia.

Kiitän Suomea siitä että toisin kuin monessa muussa maassa, täällä on sosiaalinen nousu mahdollinen eikä ihmisen tausta määritä hänen tulevaisuuttaan jos itsellä on kykyä ja älliä. Menin lukioon, yliopistoon ja pääsin työpaikkaan jossa nykyisin tienaan noin 7000 euroa netto kuukaudessa. Olen siis varsin hyvätuloinen ja olenkin pystynyt aika tavalla kasvattamaan omaisuutta.

Mieheni on todella hyvästä perheestä jossa molemmat vanhemmat akateemisia, lähes raittiita, tukivat ja kannustivat opiskelemaan. Niinpä hänkin valmistui hyvään ammattiin ja tienaan suunnilleen saman verran kuin minä.

Ero on siinä että hänelle on jossain vaiheessa tulossa vähintään 500 000 euron arvosta perintöä.

Enpä osaa olla mitenkään katkera tuosta. Elämä ei ole reilua mutta eipä ole kukaan sanonutkaan että se olisi.

Minäkään en tule saamaan mitään perintöä. En siksi etteikö vanhemmillani olisi, vaan siksi että minut on ns. tehty perinnöttömäksi koska jätin heidän edustamansa uskonlahkon jo nuorena. Tähän voisi joku sanoa että olen oikeutettu lakiosaan mutta keinot on monet, kyllä se perintö on jaettu veljieni kesken etukäteen pikkuhiljaa vanhempien jo eläessä. 

Isovanhempani kun kuolivat, saivat kaikki lapsenlapset 25 000 euron perinnän- minua lukuunottamatta.

Olenko katkera? En todellakaan. Minä voin ylpeänä sanoa tehneeni itse omaisuuteni enkä ole suostunut rahalla tai ihmissuhteilla kiristämiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jeesus mitä uhriutumista. "Yhyy miksei muut tee töitä että minä saisin rahaa."

Kyllähän ne muut ovat voineet NAUTTIA tehdessään töitä, ja oli se raha nyt tullut vanhemmille millä tavalla tahansa, niin lapset sen sitten saavat. Jos sitä on. Onko tätä vaikea käsittää?

1

Joo tosiaan me nautitaan työnteosta niin paljon että mieluusti annan palkkani jollekin joka itkee miksei hänellä ole rahaa, mutta töitä ei halua tehdä kun se on tylsää.. Ehdottomasti kyllä, tule hakemaan vaan. Noot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa perijä voi kyllä myös elellä perintöasuntojensa vuokrilla Aurinkorannikolla, syöden hyvin, lenkkeillen ja lämmöstä nautiskellen. Rahoittakoon tämän ihanan joutilaisuuden suomalainen köyhä yh-sairaanhoitaja, joka vuorotyöstä saamastaan säälittävästä palkasta maksaa tonnin vuokraa töölöläiskolmiosta. Perijä elelee makeaa elämää sivistyneiden, kiihkeiden ja keskustelutaitoisten hidalgojen kanssa jahdeilla.

Kummallinen käsitys perijöistä. Tunnen monta suomalaisittain rikasta, mutta yksikään heistä ei elä joutilasta elämää vaan päinvaston tekevät kivikissaäidin halveksumaa 40-tuntista viikkoa ja taitavat kaikki tehdä paljon pitempääkin päivää.

Lisäksi rikkaat vanhemmat eivät edes opeta lapsilleen elämäntapaa, jossa kaikki tulee ilmaiseksi. Ihan nuoresta lähtien ovat kaikki tuntemani varakkaiden perheiden nuoret olleet töissä loma-aikoina ja hoitaneet opiskelunsa kunnialla.

Hah hah, sanon minä. Mitä rikkautta sellainen edes on, jos elää orjuudessa? Taidat puhua juuri noista elämäntapaköyhistä, jotka raatavat tylsissä hommissaan kun eivät mitään muuta osaa. Muuli on muuli vaikka sen pukisi leopardinnahkaan.