Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu että olen ainoa, joka ei koskaan tule perimään yhtään mitään
20.03.2018 |
Tiedän että ei saisi olla kateellinen, mutta olen silti. Ihmisille, joiden vanhemmilla on kesämökkejä joissa lapset ja lapsenlapset saa olla ja jotka myöhemmin sitten siirtyy sukupolvelta toiselle. Olen kateellinen ihmisille, joiden vanhemmat auttavat rahallisesti jo elinaikanaan, saati niille joille tuosta noin vain tupsahtaa muutaman kymmenen tai sata tuhatta euroa rahaa jossain vaiheessa elämää.
Omat vanhempani ovat ryypänneet omat perintönsä ja omaisuutensa, ovat ulosotossa ja asuvat vuokralla. Kumpikin vielä erikseen jonkun juopon puolison kanssa. Minulla itselläni ei ole mitään toivoa käydä kouluja ja edetä "uralla" niin, että voisin alkaa kerätä varallisuutta josta joskus voisin itse nauttia. Elämä on ja tulee ja olemaan kituuttamista kuukaudesta toiseen, ja joskus sitä miettii, että olisipa joku valopilkku tulossa tuolla jossain tulevaisuudessa, mutta ei. Asun vuokralla, rahat riittää juuri ja juuri kaikkeen tarpeelliseen. Ei ole mitään mökkiä minne mennä kesäisin, ei ulkomaanmatkoja eikä niitä kotimaankaan.
On ihan paska fiilis kaikesta tälläkin hetkellä. Kun pääsisi edes muuttamaan alueelle, jossa olisi enemmän luontoa ja vaikka joku lätäkkö lähellä missä uida kesäisin.
Kommentit (222)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi ois siis niin kauheeta. Mun ainoa tulevaisuuden toivoni on perintö. Että sillä saa elämän paremmaksi. Eihän se tietenkään mun ihmissuhdeongelmiani ratkaise, mutta on vanhuuden vara, turva, pahan päivän turva ja nostaa elinaikana elintasoa ilman, että tarvitsee itse tehdä mitään. Mulle kun se "itse tekeminen" ois elämän pilaamista stressillä työnteosta. Teen nytkin töitä, mutta se ei liikaa haitaa elämäniloani.
Eli ymmärrän hyvin surkeutesi asiassa. Ymmärrän kateutesi, jopa vihasi minunlaisiani kohtaan. Tämmöinen ON epäreilua.Siis mitä mä just luin. "Minä haluan että muut kantavat minulle kaiken valmiiksi eteen ja olen vihainen jos niin ei tehdä, enhän minä itse halua mitään tehdä oman elämäni eteen!"
Ei siinä niin sanottu, vaan että onneksi MUN EI TARVITSE raataa niska limassa, eikä käydä siksi töissä, että vaurastuisin. Kivaa kun vaurastun tekemättä sen eteen mitään. Käykö kateeksi?
1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä puolestani en ymmärrä aloittajaa ollenkaan.
Mikä ihmeellinen käsitys ihmisillä nykyään on elämästä, kun kaikki pitäisi vain putoilla sieltä ja tuolta eteen, ja jos ei putoa niin se on niiiiiiin epäreilua!
Kuule, elämä on epäreilua! Ei ole olemassa mitään taivaallista lakia että jokaiselle tulee jokin "itsestään ansaittu" osa mammonaa ja mukavuutta! Ei se niin mene! Ja ne rahat jotka sinun vanhempasi ovat ryypänneet, ovat olleet heidän omia rahojaan. Heillä on ollut elinaikanaan oikeus vaikka pyyhkiä p.nsä niihin! Ne eivät olleet sinulle itsestään lankeavia!
Toinen asia on se, ovatko he olleet osanneet ja pystyneet olemaan sinulle turvalliset vanhemmat. Ilmi selvästi eivät, mutta sillä asialla ei ole mitään rahan kanssa tekemistä.
Sanot käyneesi terapiassa ja käsitelleesi näitä traumoja. Kyseenalaistan miten se terapia on sinuun vaikuttanut vai onko ollenkaan? Tekstisi huokuu nin syvää karkeruutta, että tuskin olet saanut käsiteltyä yhtään mitään.
Näitä sinun kaltaisiasi ilman perintäö jääviä on pelkästään Suomi pullollaan. Kuinka monelta liikenee enää mitään perittävää, ja he jotka perivät, eivät itse ole perhettä valinneet johon ovat syntyneet. Onnen kauppaa! Joten sen sijaan että käyttäisit jäljellä olevan elämäsi vihaamalla ja kiehumalla katkeruudessa, myrkyttämällä itsesi ja lähiympäristösi, voisit alkaa tehdä nykytilanteestasi sitä parasta mahdollista!
Ei tarvitse omistaa mökkiä että pääsee nauttimaan rantaelämästä. Suomessa on tuhansia järviä ja jonkin verran meren rantaakin. alkaa säästää että voi vuokrata kesällä kivan mökin viikoksi vaikka, jos ei enmpää. Itselläni tuttavaperhe joka on tehnyt väin jo vuosikausia, ja ovat tyytyväisiä. Hintatasoa on monen laista.
Haluaisn minäkin mieluiten yksityisjetin, mutta joudun tyytymään polkupyörään. Sillä pääsen varsin kätevästi kulkemaan. Haluaisin olla kadehdittu kaunotar (en kyllä haluaisi, se olisi liian raskasta) mutta näin kuvainnollisesti. Enpä vain ole. Samana hiirulaisena elämäni läpi joudun kipittämään. Ja elän tyytyväistä hiirulaisen elämää hiirulaisen kodissani ilman miljoonia ja ylellisyyttä. On joka päivä ruoka pöydässä ja vaatteet joka kelille. Joka kuukausi tulee tietty rahasumma tehdystä työstä enkä sillä pääse rikastumaan. Itse olen sanonut lapsilleni, että koska minulta ei mitään perintöä tule jäämään, avustan heitä elinaikanani isommissa hankinnoissa kuten autolainassa yms.
Elämä on just niin kuin sen ottaa!
Eli sinusta on ihan reilua, että osa saa sen vauraan elämän tekemättä mitään? Kiva. En kyllä rupea omastani sulle jakamaan, saatte ehkä vähn perintöveroja sitten. 140000/5,7 miljoonasosaa :D
1
1Mistä olet saanut päähäsi että maailmassa on joku laki että kaikille pitää tulla samanverran tai muuten on epäreilua? Niin se maailma pyörii. Toiset saa ilmaiseksi kaiken, toiset rakentaa kovalla työllä kaiken ja toiset itkee. Eläinmaailmassakin joku tulee syödyksi ja joku saa lounaan. Ihmeellinen ajatusmaailma että sinulle kuuluisi jotain koska joku muukin sai.
Ei se siitä reilua tee, että asia on, en mä vastaan väittänyt. Sanoin sitä epäreiluksi. Mitä se onkin.
1
Ajatelkaapa se perintövero niin päin, että kun ainoan lapsen toinen vanhempi kuolee ilman testamenttia, niin toiselle vanhemmalle jää hallintaoikeus asuntoon. Puolet asunnosta perii ainoa lapsi tai jos hän kieltäytyy perinnöstä, niin hänen ainoa lapsensa. Alaikäinen puolestaan ei voi kieltäytyä perinnöstä.
Hallintaoikeus laskee perintöveroa nimellisesti, mutta silti normaalista pääkaupunkiseudun kerrostaloasunnosta mätkähtää helposti yli 40.000 euron perintövero. Heti maksettavaksi. Joko sinulle tai lapsellesi, vaihtoehtoja ei ole. Itse olen tällä hetkellä tässä tilanteessa, ja alalla jossa ulosottoon joutuessaan voi sano hyvästit myös työpaikalleen. Joudun perintöveron vuoksi myymään itse tienaamani asunnon enkä todellakaan tiedä mistä saamme uuden kodin, sillä myös kaupunki ja sosiaalihallinto katsovat nyt että minulla on varallisuutta perinnön myötä - perinnön jota asuu ja hallitsee toinen ihminen joka elää hyvässä lykyssä vielä 30 vuotta tai ylikin.
Kadehtikaa ihmeessä perijöitä, näin kivaa se on. Kun saat omilla ansioillasi omistusasunnon hankittua ja elämäsi mukavaksi niin voit varautua muuttamaan luottotiedottomana kadulle, koska perintöverohan luo tasa-arvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä puolestani en ymmärrä aloittajaa ollenkaan.
Mikä ihmeellinen käsitys ihmisillä nykyään on elämästä, kun kaikki pitäisi vain putoilla sieltä ja tuolta eteen, ja jos ei putoa niin se on niiiiiiin epäreilua!
Kuule, elämä on epäreilua! Ei ole olemassa mitään taivaallista lakia että jokaiselle tulee jokin "itsestään ansaittu" osa mammonaa ja mukavuutta! Ei se niin mene! Ja ne rahat jotka sinun vanhempasi ovat ryypänneet, ovat olleet heidän omia rahojaan. Heillä on ollut elinaikanaan oikeus vaikka pyyhkiä p.nsä niihin! Ne eivät olleet sinulle itsestään lankeavia!
Toinen asia on se, ovatko he olleet osanneet ja pystyneet olemaan sinulle turvalliset vanhemmat. Ilmi selvästi eivät, mutta sillä asialla ei ole mitään rahan kanssa tekemistä.
Sanot käyneesi terapiassa ja käsitelleesi näitä traumoja. Kyseenalaistan miten se terapia on sinuun vaikuttanut vai onko ollenkaan? Tekstisi huokuu nin syvää karkeruutta, että tuskin olet saanut käsiteltyä yhtään mitään.
Näitä sinun kaltaisiasi ilman perintäö jääviä on pelkästään Suomi pullollaan. Kuinka monelta liikenee enää mitään perittävää, ja he jotka perivät, eivät itse ole perhettä valinneet johon ovat syntyneet. Onnen kauppaa! Joten sen sijaan että käyttäisit jäljellä olevan elämäsi vihaamalla ja kiehumalla katkeruudessa, myrkyttämällä itsesi ja lähiympäristösi, voisit alkaa tehdä nykytilanteestasi sitä parasta mahdollista!
Ei tarvitse omistaa mökkiä että pääsee nauttimaan rantaelämästä. Suomessa on tuhansia järviä ja jonkin verran meren rantaakin. alkaa säästää että voi vuokrata kesällä kivan mökin viikoksi vaikka, jos ei enmpää. Itselläni tuttavaperhe joka on tehnyt väin jo vuosikausia, ja ovat tyytyväisiä. Hintatasoa on monen laista.
Haluaisn minäkin mieluiten yksityisjetin, mutta joudun tyytymään polkupyörään. Sillä pääsen varsin kätevästi kulkemaan. Haluaisin olla kadehdittu kaunotar (en kyllä haluaisi, se olisi liian raskasta) mutta näin kuvainnollisesti. Enpä vain ole. Samana hiirulaisena elämäni läpi joudun kipittämään. Ja elän tyytyväistä hiirulaisen elämää hiirulaisen kodissani ilman miljoonia ja ylellisyyttä. On joka päivä ruoka pöydässä ja vaatteet joka kelille. Joka kuukausi tulee tietty rahasumma tehdystä työstä enkä sillä pääse rikastumaan. Itse olen sanonut lapsilleni, että koska minulta ei mitään perintöä tule jäämään, avustan heitä elinaikanani isommissa hankinnoissa kuten autolainassa yms.
Elämä on just niin kuin sen ottaa!
Eli sinusta on ihan reilua, että osa saa sen vauraan elämän tekemättä mitään? Kiva. En kyllä rupea omastani sulle jakamaan, saatte ehkä vähn perintöveroja sitten. 140000/5,7 miljoonasosaa :D
1
1Tämä on jotain niin typerää että ansaitsisi olla vastaamatta. Teen sen kuitenkin.
Pari kysymystä sinulle: mistä, ihan konkreettisesti mistä kaivat sen reiluuden tähän elämään? Että ihanko totta kuvittelet että sitä annetaan pärstäkertoimen mukaan joillekin kamalasti ja toisille ei mitään? Kuka antaa?
Pystytkö näkemään reiluutta siinä, että sinä ja läheisesi saavat olla tällä hetkellä terveitä, mutta meillä sairaalassa Lo 6 makaa parivuotiaista 14-vuotiaisiin lapsia ja nuoria, joilla syöpä tuhoaa terveyden ja kenties koko tulevaisuuden. Kenties sitä ei edes ole? Miksi on reilua että pieni tyttö tai poika joutuu olemaan eristyshuoneessa, kestämään kivuliaita hoitoja ja jos huonosti käy, lähtee sairaalasta kellarin kautta? Kunhan se et ole sinä! Se olisi epäreilua!
Entä onko se miljonäärin tytär tai poika saanut mahdollisuuden ennen syntymäänsä valita mihin perheeseen syntyy? Ihan sen takia kun sitä siellä jossain taivaan sfääreissä suositaan ja annetaan valita? Ei tuohon, ne ovat köyhiä. Mutta tuo! Siellä näkyy olevan kilkkua vaikka muille jakaa! Joten perintöä odotellessa! EPÄREILUA!
Eikö se ole epäreilua että leipäjonoissa seisoo joka päivä tuhansia ihmisiä jotka taatusti ovat sen avun tarpeessa. Sinun ei tarvitse seisoa. Voit kävellä ohi nokka pystyssä. Entä kun mummolta puuttuu 2 euroa kassalla kahvipaketin ja ruisleivän hinnasta. Ei kuulu sinulle. Miksi se ei ole epäreilua että saat kaljasi ja makkarasi hyvinkin maksettua mutta mummo ei päiviensä iloa, kahvia.
Tajuatko mitään? Tuskin.
Summa summarum: kerro selkeästi ja ymmärrettävästi a) kuka sitä reiluutta jakaa?
ja b) missä se päätetään?
A) Reiluun lankeaa ihmisille sattumanvaraisesti
B) Me ihmiset voisimme vaikuttaa asiaan paljonkin, mutta emme sitä tee. Siis rikkaampi antaa omastaan köyhemmälle, se olisi reilua ainakin köyhää kohtaan, varsinkin jos rikas on saanut rahaa perimällä. Sairauksia on hankala poistaa empatialla, en keksi siihen reiluutta. Reiluutta ei varsinaisesti jaa kukaan, mutta moni ei halua myöntää olevansa epäreilu ollessaan epäreilu.
En minäkään aio jakaa saamiani rahoja tasan itseni kanssa köyhille ja olen sillä epäreilu heitä kohtaan. Ei voi mitään.
1
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa perijä voi kyllä myös elellä perintöasuntojensa vuokrilla Aurinkorannikolla, syöden hyvin, lenkkeillen ja lämmöstä nautiskellen. Rahoittakoon tämän ihanan joutilaisuuden suomalainen köyhä yh-sairaanhoitaja, joka vuorotyöstä saamastaan säälittävästä palkasta maksaa tonnin vuokraa töölöläiskolmiosta. Perijä elelee makeaa elämää sivistyneiden, kiihkeiden ja keskustelutaitoisten hidalgojen kanssa jahdeilla.
Itse asiassa tuollaiseen elämään tarvittaisiin miljoonaperintö ja Suomessa perintö on yleensä vanhempien asunnon myynnistä saatavat rahat ja nekin jaetaan useiden perijöiden kesken ja asuntojen arvo ei välttämättä ole kummoinen, vaikka ihmiset ovat sen asunnon säästääkseen tehneet työtä koko ikänsä.
Jos joku sattuu saamaan isomman perinnön, hän yleensä saa myös halun tehdä työtä tai yrittää muuten pärjätä ihan vain itsekin, eikä varmaan edes kuvittele mitään erityistä ihanuutta olevan rannalla makailussa.
Haaveilla saa ja pitää, mutta ehkä kannattaisi haaveilla sellaisista asioista, joiden toteuttamiseen on itsellä kykyä ja halua ja opetella nauttimaan pienemmistä asioista. Sitä se elämä kuitenkin on rikkaillakin, iloa jokapäiväisestä arjesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en myöskään tule perimään mitään vanhemmiltani. He eivät ole alkoholisoituneita mutta jääneet eläkkeelle matalapalkkaisesta työstä ja käyttävät tulonsa omaan elämäänsä. Ja hyvä niin, nimittäin en haluaisikaan muiden tienaamia rahoja itselleni enkä halua olla maksamassa jo kertaalleen verotetusta omaisuudesta perintöveroja. Säästän omasta palkastani tulevaisuutta ajatellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemat vanhemmat ovat syntyneet ns kultalusikka suussa. Molemman perineet aikanaan kolmen sukupolven perinnön. Esimerkiksi kotinsa ovat maksaneet suurimmalta osin perintörahoilla tai omien vanhempiensa ennakkoperinnöllä.
Saaneet elämän karikoissa muutenkin avustusrahaa vanhemmiltaan.Itse olen saanut heiltä kattiloita ja pyyhkeitä. Ensiasuntoa ostaessani kysyin voiko jompikumpi tulla henkilötakaajaksi puuttuvaan summaan noin 15000 euroa. Eivät halunneet. Sain fiksailtua sitten lopulta muuten ilman heidän apuaan. Nyt olen oman omaisuuteni kerännyt onnistuneilla talokaupoilla ja työnteolla joten en mitään perintöä edes tarvitse.
Isä on tehnyt omaisuussiirtoja uuden vaimonsa ja lapsensa eduksi jättäen vanhat lapset perinnöttömäksi. Kaikki omaisuus on uuden vaimon nimissä.
Äitini on ilmoittanut ettei jätä perintöä lapsille koska rahat ovat hänen ja hän käyttää ne itseensä viimeiseen lanttiin ennen kuolemaansa. Sehän sopii.Minusta tuon kuitenkin surullista ja en ymmärrä miksi eivät halua jättää mitään lapsilleen kuten heidän omat isovanhemmat ovat jättäneet? Ovat itse sanoneet että ilman perintöä elämä olisi ollut hankalampaa. Miksi eivät halua samaa omille lapsilleen?
En siis himoitse rahaa vaan ihmettelen tuota asennetta? Se tuntuu läpsäisyltä vasten kasvoja ja selän kääntämiseltä. Meillä on kuitenkin normaalit läheiset ja lämpimät välit.
En ole mikään juoppo retku vaan opintolainalla ja työllä itseni kouluttautunut itsenäinen vakavarainen ihminen. Kaikki mitä minulla on niin olen itse hankkinut nollasta.Omille lapsilleni olen hankkinut omat pikkuasunnot johon voivat muuttaa itsenäistuttyään. En halunnut että he joutuvat aloittamaan nollasta jos se ei ole pakko.
Jos äitini laskee väärin omaisuutensa riittämisen loppuun asti ja on humputellut omaisuutensa liian aikaisin niin en aio lanttiakaan maksaa palvelutalokuluja. Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.
Minulla sama tilanne, vaikea ymmärtää vanhempien ajatusmaailmaa. Itse pyysin 5000 euron lainaa ensiasunnon ostoon aikoinaan, eivät antaneet. Mielummin pitivät omat osakkeensa ja muut säästönsä.
Tee kerran kuussa vierailu, vaikka lahjoittaisivat testamentissa rahat paviaaneille, saat lakiosan
Ei lakiosan saamiseksi mitään yhteydenpitoa tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi kaikissa sellaisissa ammateissa, joista saa (sanotaan vaikka) +3000e/kk palkkaa. Tuosta saa maksettua asuntolainaa ja siitä pitäisi jäädä jotain sukan varteenkin.
Pk-seudulla 3 tonnin bruttopalkka ei riitä säästämiseen, Asuminen, työmatkat vie valtaosan palkasta. Julkiset terveyspalvelut on niin syvältä, että esim hammashoitoon kannattaa hakeutua yksityiselle ja muutenkin eläminen täällä maksaa ihan hirveesti.
Pk-seudulla onkin aika tavallista, että ensimmäinen omistusasunto hankitaan vasta parisuhteessa, jos sinkkuna palkka ei ole suuri.
Paras perintö, jonka voi vanhemmiltaan saada, on oppi kuinka tulee omillaan toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juoppoa ei kukaan kaipaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän että ei saisi olla kateellinen, mutta olen silti. Ihmisille, joiden vanhemmilla on kesämökkejä joissa lapset ja lapsenlapset saa olla ja jotka myöhemmin sitten siirtyy sukupolvelta toiselle. Olen kateellinen ihmisille, joiden vanhemmat auttavat rahallisesti jo elinaikanaan, saati niille joille tuosta noin vain tupsahtaa muutaman kymmenen tai sata tuhatta euroa rahaa jossain vaiheessa elämää.
Omat vanhempani ovat ryypänneet omat perintönsä ja omaisuutensa, ovat ulosotossa ja asuvat vuokralla. Kumpikin vielä erikseen jonkun juopon puolison kanssa. Minulla itselläni ei ole mitään toivoa käydä kouluja ja edetä "uralla" niin, että voisin alkaa kerätä varallisuutta josta joskus voisin itse nauttia. Elämä on ja tulee ja olemaan kituuttamista kuukaudesta toiseen, ja joskus sitä miettii, että olisipa joku valopilkku tulossa tuolla jossain tulevaisuudessa, mutta ei. Asun vuokralla, rahat riittää juuri ja juuri kaikkeen tarpeelliseen. Ei ole mitään mökkiä minne mennä kesäisin, ei ulkomaanmatkoja eikä niitä kotimaankaan.
On ihan paska fiilis kaikesta tälläkin hetkellä. Kun pääsisi edes muuttamaan alueelle, jossa olisi enemmän luontoa ja vaikka joku lätäkkö lähellä missä uida kesäisin.
Ota isällesi henkivakuutus , jos menee läpi..toimi näin:
On kesä
Sidot sammuneen isäsi kädet ja jalat..laita suukapula.
Oota pari päivää että alkoholi poistunu verestä.
Anna sille vaan vettä et on heikkona..viikko riittää..
Menet yön turvin järven rantaan..raahaat isukin veneeseen.
Ota onki lavasteeksi..tuuppaa äijä järvenseläällä veteen.
Sit vaan himaan ja oot kun et oisikaan..kukaan ei kaipaa juopoa..
Kasvain sanoi kasvain..on perintöä tulossa:)
Äitiskin on iloinen
Kiitos tästä, nauroin ainakin minuutin. Oli niin tarkasti mietityt ohjeet...
Rakas Ap!
Raamattu opettaa, että kun on ruoka ja vaatteet niin tyytykäämme niihin.
Kukaan ei ole tänne syntyessään tuonut mitään eikä kuollessaan myöskään vie täältä pois mitään.
Tärkein asia on, että on omat synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa.
Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan niin sen ohessa teille kaikki nämä annetaan. Olen saanut kokea Jumalan valtakunnassa onnea, vapautta, iloa ja rauhaa.
Jumalan lapsen osa on hyvä.
Jumala on luvannut kuuliaiset lapsensa hyvästi siunata.44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menet rikkaisiin naimisiin iäkkään miehen kanssa ja kieltäydyt jyrkästi avioehdosta. :D
Huono vitsi, pahoittelen.
Voit kerätä itsellesi omaisuuden ja parantaa omaa elämääsi.
Et ole ainoa ja samat asiat ovat käyneet usein mielessäni. Kaverini esimerkiksi peri juuri 20 tuhatta euroa sukulaiselta, jota se on viimeksi nähnyt lapsena. Kun hänen vanhempansa kuolevat, odottaa siellä parinsadan tuhannen asunto + hieno kesämökki, jotka hän tietysti hyvällä hinnalla myy.
Itse kituuttelen 2000 euron palkallani lopun elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi ois siis niin kauheeta. Mun ainoa tulevaisuuden toivoni on perintö. Että sillä saa elämän paremmaksi. Eihän se tietenkään mun ihmissuhdeongelmiani ratkaise, mutta on vanhuuden vara, turva, pahan päivän turva ja nostaa elinaikana elintasoa ilman, että tarvitsee itse tehdä mitään. Mulle kun se "itse tekeminen" ois elämän pilaamista stressillä työnteosta. Teen nytkin töitä, mutta se ei liikaa haitaa elämäniloani.
Eli ymmärrän hyvin surkeutesi asiassa. Ymmärrän kateutesi, jopa vihasi minunlaisiani kohtaan. Tämmöinen ON epäreilua.Siis mitä mä just luin. "Minä haluan että muut kantavat minulle kaiken valmiiksi eteen ja olen vihainen jos niin ei tehdä, enhän minä itse halua mitään tehdä oman elämäni eteen!"
Ei siinä niin sanottu, vaan että onneksi MUN EI TARVITSE raataa niska limassa, eikä käydä siksi töissä, että vaurastuisin. Kivaa kun vaurastun tekemättä sen eteen mitään. Käykö kateeksi?
1
Minulla on ihan mukava omaisuus jonka olen ihan itse kartuttanut, omilla valinnoillani ja työnteollakin. Joka päivä ihailen sitä minkä rakensin itse tuhkasta ja mietin että olen minä vaan aikamoinen nainen, vaikka itse sanonkin. Käykö kateeksi?
Vierailija kirjoitti:
Paras perintö, jonka voi vanhemmiltaan saada, on oppi kuinka tulee omillaan toimeen.
Ja oppia hyväksymään se, että elämä vaan on epäoikeudenmukaista. Toinen saa nuorena kuoleman taudin, toinen ei peri mitään, kolmas perii rikkaan tätinsä ja asuu Punavuoressa perityssä kolmiossa, käy salilla ja tekee opinnäytetyötään.
Vierailija kirjoitti:
Et ole ainoa ja samat asiat ovat käyneet usein mielessäni. Kaverini esimerkiksi peri juuri 20 tuhatta euroa sukulaiselta, jota se on viimeksi nähnyt lapsena. Kun hänen vanhempansa kuolevat, odottaa siellä parinsadan tuhannen asunto + hieno kesämökki, jotka hän tietysti hyvällä hinnalla myy.
Itse kituuttelen 2000 euron palkallani lopun elämääni.
En ymmärrä tuota että joku "kituuttaa" 2000e palkalla?? Siis tuostahan saa 500e joka kuukausi säästöön!
Omilla vanhemmillani on noin 300-400 tuhannen euron edestä varallisuutta asunnoissa. Nämä tulen siskoni kanssa perimään. Ollaan jo vuosia sanottu, että käyttäkää kaikki mahsollinen raha itseenne. Ei perintöä tarvitse jättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän että ei saisi olla kateellinen, mutta olen silti. Ihmisille, joiden vanhemmilla on kesämökkejä joissa lapset ja lapsenlapset saa olla ja jotka myöhemmin sitten siirtyy sukupolvelta toiselle. Olen kateellinen ihmisille, joiden vanhemmat auttavat rahallisesti jo elinaikanaan, saati niille joille tuosta noin vain tupsahtaa muutaman kymmenen tai sata tuhatta euroa rahaa jossain vaiheessa elämää.
Omat vanhempani ovat ryypänneet omat perintönsä ja omaisuutensa, ovat ulosotossa ja asuvat vuokralla. Kumpikin vielä erikseen jonkun juopon puolison kanssa. Minulla itselläni ei ole mitään toivoa käydä kouluja ja edetä "uralla" niin, että voisin alkaa kerätä varallisuutta josta joskus voisin itse nauttia. Elämä on ja tulee ja olemaan kituuttamista kuukaudesta toiseen, ja joskus sitä miettii, että olisipa joku valopilkku tulossa tuolla jossain tulevaisuudessa, mutta ei. Asun vuokralla, rahat riittää juuri ja juuri kaikkeen tarpeelliseen. Ei ole mitään mökkiä minne mennä kesäisin, ei ulkomaanmatkoja eikä niitä kotimaankaan.
On ihan paska fiilis kaikesta tälläkin hetkellä. Kun pääsisi edes muuttamaan alueelle, jossa olisi enemmän luontoa ja vaikka joku lätäkkö lähellä missä uida kesäisin.
Mä ymmärrän muuten hyvin sun tuskan ja "harmituksen", mutta tuo tummennettu kohta on kyllä sun itsesi keksimä. Jos haluat, voit kyllä opiskella. Se on kiinni vain ja ainoastaa sinusta. Et tule saamaan mitään hopealautasella, mutta meistä moni muukin on hankkinut koulutuksen käymällä samalla töissä ja uhraamalla aikansa sen eteen, että saa hankittua itselleen hyvän ammatin. Jos tarkoituksesi on saadan paljon rahaa, niin valitset vain alan, jossa pääset hyville ansioille. Sun tähtäin pitää olla jossain 10-20 vuoden päässä, jos nyt harmittelet ensi kuun vuokrarahoja tai haaveilet kesälomareissusta, niin et tule koskaan saamaan sitä omaa mökkiä.
Ei tämä ole totta. Missä ammatissa tienaa niin, että varallisuus karttuu? Harvassa.
1
Missä tahansa, kun ei tuhlaa kaikkea minkä tienaa. Itse olen kerännyt ihan keskipalkkaisena koneinsinöörinä okt:n, kakkosasunnon ja sijoitussalkun....
10000mk sain kotoa mukaan opiskelemaan lähtiessä.
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaapa se perintövero niin päin, että kun ainoan lapsen toinen vanhempi kuolee ilman testamenttia, niin toiselle vanhemmalle jää hallintaoikeus asuntoon. Puolet asunnosta perii ainoa lapsi tai jos hän kieltäytyy perinnöstä, niin hänen ainoa lapsensa. Alaikäinen puolestaan ei voi kieltäytyä perinnöstä.
Hallintaoikeus laskee perintöveroa nimellisesti, mutta silti normaalista pääkaupunkiseudun kerrostaloasunnosta mätkähtää helposti yli 40.000 euron perintövero. Heti maksettavaksi. Joko sinulle tai lapsellesi, vaihtoehtoja ei ole. Itse olen tällä hetkellä tässä tilanteessa, ja alalla jossa ulosottoon joutuessaan voi sano hyvästit myös työpaikalleen. Joudun perintöveron vuoksi myymään itse tienaamani asunnon enkä todellakaan tiedä mistä saamme uuden kodin, sillä myös kaupunki ja sosiaalihallinto katsovat nyt että minulla on varallisuutta perinnön myötä - perinnön jota asuu ja hallitsee toinen ihminen joka elää hyvässä lykyssä vielä 30 vuotta tai ylikin.
Kadehtikaa ihmeessä perijöitä, näin kivaa se on. Kun saat omilla ansioillasi omistusasunnon hankittua ja elämäsi mukavaksi niin voit varautua muuttamaan luottotiedottomana kadulle, koska perintöverohan luo tasa-arvoa.
Kyseessä täytyy tuollaisella perintöveron määrällä olla ns. arvoasunto Helsingissä. Tuossa on tehty paha allokaatiovirhe jos koko perheen omaisuus on miljoonan euron arvoisessa asunnossa mutta finanssivarallisuutta ei ole juuri lainkaan. Hallintaoikeus kyllä laskee perintöveron määrää aivan olennaisesti. Sillä perusteella tein arvonmäärityksen. Voi teidän perimänne huoneisto olla arvokkaampikin. En jaksa tarkalleen laskea mutta suuruusluokka on oikein.
En kyllä ymmärrä miten käsitit aloituksen näin, et taida osata keskustella mistään, ellet uhriudu?
1