Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu että olen ainoa, joka ei koskaan tule perimään yhtään mitään
20.03.2018 |
Tiedän että ei saisi olla kateellinen, mutta olen silti. Ihmisille, joiden vanhemmilla on kesämökkejä joissa lapset ja lapsenlapset saa olla ja jotka myöhemmin sitten siirtyy sukupolvelta toiselle. Olen kateellinen ihmisille, joiden vanhemmat auttavat rahallisesti jo elinaikanaan, saati niille joille tuosta noin vain tupsahtaa muutaman kymmenen tai sata tuhatta euroa rahaa jossain vaiheessa elämää.
Omat vanhempani ovat ryypänneet omat perintönsä ja omaisuutensa, ovat ulosotossa ja asuvat vuokralla. Kumpikin vielä erikseen jonkun juopon puolison kanssa. Minulla itselläni ei ole mitään toivoa käydä kouluja ja edetä "uralla" niin, että voisin alkaa kerätä varallisuutta josta joskus voisin itse nauttia. Elämä on ja tulee ja olemaan kituuttamista kuukaudesta toiseen, ja joskus sitä miettii, että olisipa joku valopilkku tulossa tuolla jossain tulevaisuudessa, mutta ei. Asun vuokralla, rahat riittää juuri ja juuri kaikkeen tarpeelliseen. Ei ole mitään mökkiä minne mennä kesäisin, ei ulkomaanmatkoja eikä niitä kotimaankaan.
On ihan paska fiilis kaikesta tälläkin hetkellä. Kun pääsisi edes muuttamaan alueelle, jossa olisi enemmän luontoa ja vaikka joku lätäkkö lähellä missä uida kesäisin.
Kommentit (222)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö parempi olisi unelmoida lottovoitosta, kun perinto on harvalle ajankohtainen, kun oletan kommentoijien olevan nuoria tai ainakin alle 60v vai toivotteko vanhempien ennenaikaista kuolemaa, kun huomioidaan keskim. elinikä ennuste.
Suurin osa perinsaajista on yli 60v. Minunkin äiti sai ensimmäisen perinnön kun oli 72v kun isovanhemmat kuolivat 94v ja 96v.
Mistä sinä tiedät täällä kommentoivien vanhempien terveydentilaa? Silti pitää päästä pätemään.
1
Kivikissaäiti! Oletko itse laittanut tuon ykkösen perään vai onko se ylläpidon keino tarkkailla viestejäsi? Nykyäänhän aloittamasi ketjut katkaistaan, koska kielenkäyttösi ja toisten haukkuminen riistäytyvät aina käsistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hölmöä väittää että sinulla ei rahkeet riitä opiskeluun. Jos motivaatiota on, kuka tahaansa pystyy opiskelemaan ammatin josta saa sen verran palkkaa että elämä sujuu suht mukavasti. Nyt lopetat etsimästä tekosyitä ja alat tehdä asialle jotakin!
Hei, ihan oikeasti. Kun on itse elänyt traumaattisen lapsuuden, josta saanut mukaansa kaikkea huonoa ja kamppaillut mt-ongelmien kanssa koko ikänsä, vaikka on hemmetin sitoutunut terapiaan ja paranemiseen niin tuntuu ikävältä että jonkun mielestä ne on vaan tekosyitä. En ole ap, mutta jos asenne riittäisi niin olisin maailman huipulla. Valitettavasti psyyke ei kestä edelleenkään.
Sairaat ihmiset ovat tietenkin asia erikseen, mutta ei kaikilla ihmisillä ole mielen kanssa ongelmia vaan saamattomuus ja laiskuus ovat ihan vaan luonteenpiirteitä. Aloittaja ei maininnut kärsivänsä vakavista mielenterveysongelmista minkä vuoksi oletin ettei hänellä sellaisia ole.
Sun asenne on aika alentava. Ei minullakaan ole enää ns. vakavia ongelmia ja sehän eniten korpeaakin. Masennuksen kanssa pystyin elämään jotenkuten normaalia elämää, mutta loppuunpalamisen jälkeen voimavarat on jääneet vajavaisiksi enkä pysty sitoutumaan kokopäiväiseen työhön tai opiskeluun. Eikä ole yrittämisen puutteesta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän että ei saisi olla kateellinen, mutta olen silti. Ihmisille, joiden vanhemmilla on kesämökkejä joissa lapset ja lapsenlapset saa olla ja jotka myöhemmin sitten siirtyy sukupolvelta toiselle. Olen kateellinen ihmisille, joiden vanhemmat auttavat rahallisesti jo elinaikanaan, saati niille joille tuosta noin vain tupsahtaa muutaman kymmenen tai sata tuhatta euroa rahaa jossain vaiheessa elämää.
Omat vanhempani ovat ryypänneet omat perintönsä ja omaisuutensa, ovat ulosotossa ja asuvat vuokralla. Kumpikin vielä erikseen jonkun juopon puolison kanssa. Minulla itselläni ei ole mitään toivoa käydä kouluja ja edetä "uralla" niin, että voisin alkaa kerätä varallisuutta josta joskus voisin itse nauttia. Elämä on ja tulee ja olemaan kituuttamista kuukaudesta toiseen, ja joskus sitä miettii, että olisipa joku valopilkku tulossa tuolla jossain tulevaisuudessa, mutta ei. Asun vuokralla, rahat riittää juuri ja juuri kaikkeen tarpeelliseen. Ei ole mitään mökkiä minne mennä kesäisin, ei ulkomaanmatkoja eikä niitä kotimaankaan.
On ihan paska fiilis kaikesta tälläkin hetkellä. Kun pääsisi edes muuttamaan alueelle, jossa olisi enemmän luontoa ja vaikka joku lätäkkö lähellä missä uida kesäisin.
Mä ymmärrän muuten hyvin sun tuskan ja "harmituksen", mutta tuo tummennettu kohta on kyllä sun itsesi keksimä. Jos haluat, voit kyllä opiskella. Se on kiinni vain ja ainoastaa sinusta. Et tule saamaan mitään hopealautasella, mutta meistä moni muukin on hankkinut koulutuksen käymällä samalla töissä ja uhraamalla aikansa sen eteen, että saa hankittua itselleen hyvän ammatin. Jos tarkoituksesi on saadan paljon rahaa, niin valitset vain alan, jossa pääset hyville ansioille. Sun tähtäin pitää olla jossain 10-20 vuoden päässä, jos nyt harmittelet ensi kuun vuokrarahoja tai haaveilet kesälomareissusta, niin et tule koskaan saamaan sitä omaa mökkiä.
Ei tämä ole totta. Missä ammatissa tienaa niin, että varallisuus karttuu? Harvassa.
1Monessakin ammatissa. Esim it-ala, terveydenhoitoala esim. Sairaanhoitaja (vuorotyö), myyntityö, raksa-ala.
Mutta ensin pitää kartuttaa omaisuutta ja perustaa perhe vasta kun on pesämuna esim pieni asunto jo maksettu. Hivuttamalla pienemmästä asinnosta suurempaan, asumalla hyvien yhteyksien päässä ilman omaa autoa voi säästää rahaa. Kun asuntolaina(t) maksettu 50-vuotiaana, niin mökkilaina, jos vielä mökin haluaa. Ja jos haluaa mökin, niin kannattaa asua osakkeessa eikä kaikkia rahoja nielevässä omakotitalossa.
Monimuotoopiskelua sairaanhoitajaksi suosittelen ap:lle.
Sinusta asiat ovat kiinni. Jos joskus saat omia lapsia, voit antaa heille perintöä.
Minulla ja miehelläni ei ole perintöä, eikä ole tulossa. Keskityimme opiskeluihin ja työntekoon. Saimme lapsen, kun olimme olleet työelämässä 12 vuotta. Varallisuutta oli kertynyt ennen lapsiperhevaihetta.
Ohis, mutta sairaanhoitajaksi taitaa olla aika vaikea päästä? AP kertoi että on aina ollut huono opiskelija joten todistus on tuskin hirveän kummoinen ja nykyään kouluissa on myös ensihakija kiintiöt, jotka vaikeuttavat vanhempien hakijoiden tilannetta entisestään. Taitaa olla ihan fantasiaa että AP pääsisi sairaanhoitajaksi vaikka miten haluaisi.
Minäkään en tule koskaan perimään mitään. Meillä on aina asuttu vuokralla ja minäkin asun nyt vuokralla. Tähän tuskin tulee muutosta. Mutta päätin opiskella itselleni kunnon työn. Luin aina ahkerasti ja hain aikoinaan parhaaseen lukioon . Tein töitä sen eteen että pärjäsin koulussa ja sittemmin hain yliopistoon. Tänä päivänä on se vakituinen ja melko hyvin palkattu työ. Tein itse. Hankin aina itse. Tein töitä monta vuotta jo alaikäisenä. Töitä löytyy tänäkin päivänä kun ahkerasti kyselee ja suostuu tekemään mitä vain(en tarkoita mitävain-mitävain eli ei sai varrella). Lukio aikana tein töitä, yliopisto aikana tein töitä(en tulevan oman alan töitä vaan kaikkia töitä joita sain). Olen matkustellut yksin siitä saakka kun matkustella saa. Ihminen voi tehdä todella paljon riippumatta siitä mitä sieltä kotoa annetaan vai annetaanko mitään. Olen tämän asian halunnut omalla elämälläni todistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö parempi olisi unelmoida lottovoitosta, kun perinto on harvalle ajankohtainen, kun oletan kommentoijien olevan nuoria tai ainakin alle 60v vai toivotteko vanhempien ennenaikaista kuolemaa, kun huomioidaan keskim. elinikä ennuste.
Suurin osa perinsaajista on yli 60v. Minunkin äiti sai ensimmäisen perinnön kun oli 72v kun isovanhemmat kuolivat 94v ja 96v.
Mistä sinä tiedät täällä kommentoivien vanhempien terveydentilaa? Silti pitää päästä pätemään.
1Kivikissaäiti! Oletko itse laittanut tuon ykkösen perään vai onko se ylläpidon keino tarkkailla viestejäsi? Nykyäänhän aloittamasi ketjut katkaistaan, koska kielenkäyttösi ja toisten haukkuminen riistäytyvät aina käsistä.
Tietenkin laitan sen sinne itse, oletko ihan sekopää? Ja en ole aloittaja, kuten viestin sisällöstä ehkä voit päätellä :D
1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen vaikuttaa siihen ihan itse miten pärjää koulussa. En minäkään olisi pärjännyt jos olisin ottanut sellaisen asenteen että en mitään opi. Lukemalla oppii. Ja jos ei opi heti, täytyy lukea enemmän. On turha valittaa ellei yritä. Vanhempia ei siis tarvita kun kokeensa hoitaa kunnialla. Pääsykokeeseen (yliopiston) luin puoli vuotta 8 tuntia joka päivä töiden jälkeen. Joka päivä. Siinä jäi vielä aikaa nukkua hyvin. Pääsykokeen jälkeen kaikki sujui omalla painollaan. Se oli yliopistossa mielestäni se kaikkein vaikein. Tai siihen ainakin eniten panostin. Sitten vähän hellitin ja muistin elääkin töiden ja opiskelun ohessa. Siihen ei tarvittu vanhempia. Kyllä ihminen halutessaan pystyy. Halu täytyy olla.
Sehän se tässä ketjun pointti juuri onkin, että perimättömillä ei ole oikeutta olla saamattomia ja laiskoja luonteita, mutta perivillä on 😎. Se on epäoikeudenmukaista. Jotkut intopiukkkikset tulee tänne "neuvomaan", ettei saa olla saamaton! Hhhahhahha, rikkaat saa!
1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hölmöä väittää että sinulla ei rahkeet riitä opiskeluun. Jos motivaatiota on, kuka tahaansa pystyy opiskelemaan ammatin josta saa sen verran palkkaa että elämä sujuu suht mukavasti. Nyt lopetat etsimästä tekosyitä ja alat tehdä asialle jotakin!
Kuten minkä ammatin? Kerropas nyt joku konkreettinen esimerkki! Monilla aloilla ei voi tehdä osa-aikatyötä, vaikka ei jaksa kokopäiväistä, monilla aloilla on aika paljon työttömyyttä, mistä ihmeestä näitä taianomaisia hyväpalkkaisia vapaita työpaikkoja löytyy? Varsinkin jos ihmisellä on esim. vähemmän voimia, kuin keskivertokansalaisella?
1Paperitehdastyöläinen (en tiedä minkä koulun käyvät), raksamies, putkimies, (amk)insinööri, koneasentaja, jätteiden käsittelijä, sähköasentaja, peltiseppä....
Ainakin kaikki tuntemani ihmiset jotka työskentelevät edellä mainituilla aloilla ovat aina olleet töissä. Nuoret ovat päässeet hommiin heti ammattikoulusta ja aikuisilla ei ole työttömyysjaksoja lainkaan. Palkka huitelee 2500-4000 välillä riippuen työhistoriasta
Ai naisille? Enpä usko, etä naisia tuonne otetaan, tai että töitä muutenkaan riittää kelle vaan, joka tulee ovesta sisään. Että olet naivi.
Mitäpä myös ehdotat jos tuollainen ei kiinnosta? Kehotat kärsimään siksi, että saa jotain, minkä muut vain perivät, kärsimättä yhtään pska-ammateissa, joita inhoavat?
1Kyllä minun mielestäni olisi aika päästä eroon tuollaisista typeristä kuvitelmista "naisten" ja "miesten" ammateista. Ihan yhtälailla naiset voivat noille aloille hakea ja kyseisiä töitä tehdä. Naisia otetaan hyvin noille aloille sisään ja myös töihin jos ei elä tuollaisella nirppanokka-asenteella kuin sinä, jonka mielestä naisen paikka on nyrkin ja hellan välissä lapsia hoitamassa.
Jos vaihtoehtona on ruikuttaa kun ei ole rahaa mihinkään tai opiskella alaa jossa on takuuvarmasti töitä ja hyvä palkka mutta josta ei erityisemmin nauti, on ihan itsestä kiinni mitä tekee. Minä opiskelisin, koska mieluummin vähän tylsempi työ ja paljon rahaa kuin jatkuvaa köyhyydessä elämistä. Nämä on juuri tällaisia asioita jotka erottavat köyhät valittajasohvaperunat niistä jotka tekevät oikeasti jotain haaveidensa eteen.
Sitä paitsi mistä sinä tiedät ovatko nuo ammatit aloittajan mielestä kamalia? Ihan tavallisia töitä joita ihmiset ovat tehneet vuosikymmeniä. Varmasti mukavempia kuin lähihoitajan tai puhelinmyyjän hommat, ihan jo pelkästään siksi että usein miesten kanssa on vähän rennompaa työskennellä.
T. 30-vuotias sähköasentajanainen joka tykkää työstään ja niistä ei ole koskaan ollut pulaa
No oletettavasti eivät kiinnosta, kun ei ole ko aloilla. Ja siis en minä ole missään hellan ja nyrkin välissä, mutta ei minua myöskään kiinnosta olla jollain matalakoulutusalalla hyvän tienestin toivossa tissikalentereiden, naisia halveksivien vitsien ja persepuristelijoiden tai -huutelijoiden seurassa. Vai minkälaisia syvällisiä, kivoja herkkiä miehiä tapaa noilla aloilla, jotka kohtelevat naista kohteliaasti?
1Että korkeakoulutettujen miesten kanssa jo voisi joten kuten työskennelläkin, mutta matalasti koulutetut miehet.... Kuka hakeutuu apinalaumaan jos ei ole ihan pakko? :D
1
No jopas...! Mielikuvitus jyllää, tai sitten huvittelet meidän vakavikkojen kustannuksella. Meni kuitenkin jo rasismin kaltaisen yleistyksen puolelle: vähemmän kuin korkeakoulututkinnon suorittaneet miehet ovat perseitä puristeleva apinalauma?
Trayate kirjoitti:
Jokainen vaikuttaa siihen ihan itse miten pärjää koulussa. En minäkään olisi pärjännyt jos olisin ottanut sellaisen asenteen että en mitään opi. Lukemalla oppii. Ja jos ei opi heti, täytyy lukea enemmän. On turha valittaa ellei yritä. Vanhempia ei siis tarvita kun kokeensa hoitaa kunnialla. Pääsykokeeseen (yliopiston) luin puoli vuotta 8 tuntia joka päivä töiden jälkeen. Joka päivä. Siinä jäi vielä aikaa nukkua hyvin. Pääsykokeen jälkeen kaikki sujui omalla painollaan. Se oli yliopistossa mielestäni se kaikkein vaikein. Tai siihen ainakin eniten panostin. Sitten vähän hellitin ja muistin elääkin töiden ja opiskelun ohessa. Siihen ei tarvittu vanhempia. Kyllä ihminen halutessaan pystyy. Halu täytyy olla.
Tääkin on ihan pskaa. Koulussapärjääminen ei vaikuta tulotasoon, kuten tässäkin ketjussa on jo todettu. Eikä kaikkien tarvitse siellä niin paljon lukea kirjoittaakseen L:n paperit.
1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hölmöä väittää että sinulla ei rahkeet riitä opiskeluun. Jos motivaatiota on, kuka tahaansa pystyy opiskelemaan ammatin josta saa sen verran palkkaa että elämä sujuu suht mukavasti. Nyt lopetat etsimästä tekosyitä ja alat tehdä asialle jotakin!
Kuten minkä ammatin? Kerropas nyt joku konkreettinen esimerkki! Monilla aloilla ei voi tehdä osa-aikatyötä, vaikka ei jaksa kokopäiväistä, monilla aloilla on aika paljon työttömyyttä, mistä ihmeestä näitä taianomaisia hyväpalkkaisia vapaita työpaikkoja löytyy? Varsinkin jos ihmisellä on esim. vähemmän voimia, kuin keskivertokansalaisella?
1Paperitehdastyöläinen (en tiedä minkä koulun käyvät), raksamies, putkimies, (amk)insinööri, koneasentaja, jätteiden käsittelijä, sähköasentaja, peltiseppä....
Ainakin kaikki tuntemani ihmiset jotka työskentelevät edellä mainituilla aloilla ovat aina olleet töissä. Nuoret ovat päässeet hommiin heti ammattikoulusta ja aikuisilla ei ole työttömyysjaksoja lainkaan. Palkka huitelee 2500-4000 välillä riippuen työhistoriasta
Ai naisille? Enpä usko, etä naisia tuonne otetaan, tai että töitä muutenkaan riittää kelle vaan, joka tulee ovesta sisään. Että olet naivi.
Mitäpä myös ehdotat jos tuollainen ei kiinnosta? Kehotat kärsimään siksi, että saa jotain, minkä muut vain perivät, kärsimättä yhtään pska-ammateissa, joita inhoavat?
1Kyllä minun mielestäni olisi aika päästä eroon tuollaisista typeristä kuvitelmista "naisten" ja "miesten" ammateista. Ihan yhtälailla naiset voivat noille aloille hakea ja kyseisiä töitä tehdä. Naisia otetaan hyvin noille aloille sisään ja myös töihin jos ei elä tuollaisella nirppanokka-asenteella kuin sinä, jonka mielestä naisen paikka on nyrkin ja hellan välissä lapsia hoitamassa.
Jos vaihtoehtona on ruikuttaa kun ei ole rahaa mihinkään tai opiskella alaa jossa on takuuvarmasti töitä ja hyvä palkka mutta josta ei erityisemmin nauti, on ihan itsestä kiinni mitä tekee. Minä opiskelisin, koska mieluummin vähän tylsempi työ ja paljon rahaa kuin jatkuvaa köyhyydessä elämistä. Nämä on juuri tällaisia asioita jotka erottavat köyhät valittajasohvaperunat niistä jotka tekevät oikeasti jotain haaveidensa eteen.
Sitä paitsi mistä sinä tiedät ovatko nuo ammatit aloittajan mielestä kamalia? Ihan tavallisia töitä joita ihmiset ovat tehneet vuosikymmeniä. Varmasti mukavempia kuin lähihoitajan tai puhelinmyyjän hommat, ihan jo pelkästään siksi että usein miesten kanssa on vähän rennompaa työskennellä.
T. 30-vuotias sähköasentajanainen joka tykkää työstään ja niistä ei ole koskaan ollut pulaa
No oletettavasti eivät kiinnosta, kun ei ole ko aloilla. Ja siis en minä ole missään hellan ja nyrkin välissä, mutta ei minua myöskään kiinnosta olla jollain matalakoulutusalalla hyvän tienestin toivossa tissikalentereiden, naisia halveksivien vitsien ja persepuristelijoiden tai -huutelijoiden seurassa. Vai minkälaisia syvällisiä, kivoja herkkiä miehiä tapaa noilla aloilla, jotka kohtelevat naista kohteliaasti?
1Että korkeakoulutettujen miesten kanssa jo voisi joten kuten työskennelläkin, mutta matalasti koulutetut miehet.... Kuka hakeutuu apinalaumaan jos ei ole ihan pakko? :D
1No jopas...! Mielikuvitus jyllää, tai sitten huvittelet meidän vakavikkojen kustannuksella. Meni kuitenkin jo rasismin kaltaisen yleistyksen puolelle: vähemmän kuin korkeakoulututkinnon suorittaneet miehet ovat perseitä puristeleva apinalauma?
No mun kokemuksissa kyllä :) Naisia halventavia ksipäitä.
1
Niinhän se on, että köyhien pitää raataa töissä ja tuhota sillä terveytensä. Perijät nukkuvat pitkään töölöläiskolmiossaan, syövät ulkona ja joogaavat. Sellaista on elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Trayate kirjoitti:
Jokainen vaikuttaa siihen ihan itse miten pärjää koulussa. En minäkään olisi pärjännyt jos olisin ottanut sellaisen asenteen että en mitään opi. Lukemalla oppii. Ja jos ei opi heti, täytyy lukea enemmän. On turha valittaa ellei yritä. Vanhempia ei siis tarvita kun kokeensa hoitaa kunnialla. Pääsykokeeseen (yliopiston) luin puoli vuotta 8 tuntia joka päivä töiden jälkeen. Joka päivä. Siinä jäi vielä aikaa nukkua hyvin. Pääsykokeen jälkeen kaikki sujui omalla painollaan. Se oli yliopistossa mielestäni se kaikkein vaikein. Tai siihen ainakin eniten panostin. Sitten vähän hellitin ja muistin elääkin töiden ja opiskelun ohessa. Siihen ei tarvittu vanhempia. Kyllä ihminen halutessaan pystyy. Halu täytyy olla.
Hieno suoritus, nostan hattua sinulle! On silti virhe kuvitella, että olemme kaikki varusteltu samalla älykkyydellä ja tahdonvoimalla. Ihminen on loppujen lopuksi yhtä kuin aivonsa ja jos koneistossa on ns. jotain rikki niin sitä ei pelkällä tahdonvoimalla ylitetä. Enkä nyt tietenkään sano, että ei pitäisi edes yrittää, lamaannus on pahin tila mihin ihminen voi joutua, mutta kyllä ihmisellä on ihan oikeitakin rajoitteita. Ei voi ajatella, että jos minä pystyn johonkin niin siihen pystyisi ihan kuka tahansa muukin jos vain viitsisi.
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se on, että köyhien pitää raataa töissä ja tuhota sillä terveytensä. Perijät nukkuvat pitkään töölöläiskolmiossaan, syövät ulkona ja joogaavat. Sellaista on elämä.
Juuri näin. Mäkin teen osa-aikatyötä. En tekis, jos en ois jo saanut jotain.
1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis ois todella ahdistavaa tehdä 40-tuntista viikkoa, hyi hlvetti. :D
1
Minä puolestani en ymmärrä aloittajaa ollenkaan.
Mikä ihmeellinen käsitys ihmisillä nykyään on elämästä, kun kaikki pitäisi vain putoilla sieltä ja tuolta eteen, ja jos ei putoa niin se on niiiiiiin epäreilua!
Kuule, elämä on epäreilua! Ei ole olemassa mitään taivaallista lakia että jokaiselle tulee jokin "itsestään ansaittu" osa mammonaa ja mukavuutta! Ei se niin mene! Ja ne rahat jotka sinun vanhempasi ovat ryypänneet, ovat olleet heidän omia rahojaan. Heillä on ollut elinaikanaan oikeus vaikka pyyhkiä p.nsä niihin! Ne eivät olleet sinulle itsestään lankeavia!
Toinen asia on se, ovatko he olleet osanneet ja pystyneet olemaan sinulle turvalliset vanhemmat. Ilmi selvästi eivät, mutta sillä asialla ei ole mitään rahan kanssa tekemistä.
Sanot käyneesi terapiassa ja käsitelleesi näitä traumoja. Kyseenalaistan miten se terapia on sinuun vaikuttanut vai onko ollenkaan? Tekstisi huokuu nin syvää karkeruutta, että tuskin olet saanut käsiteltyä yhtään mitään.
Näitä sinun kaltaisiasi ilman perintäö jääviä on pelkästään Suomi pullollaan. Kuinka monelta liikenee enää mitään perittävää, ja he jotka perivät, eivät itse ole perhettä valinneet johon ovat syntyneet. Onnen kauppaa! Joten sen sijaan että käyttäisit jäljellä olevan elämäsi vihaamalla ja kiehumalla katkeruudessa, myrkyttämällä itsesi ja lähiympäristösi, voisit alkaa tehdä nykytilanteestasi sitä parasta mahdollista!
Ei tarvitse omistaa mökkiä että pääsee nauttimaan rantaelämästä. Suomessa on tuhansia järviä ja jonkin verran meren rantaakin. alkaa säästää että voi vuokrata kesällä kivan mökin viikoksi vaikka, jos ei enmpää. Itselläni tuttavaperhe joka on tehnyt väin jo vuosikausia, ja ovat tyytyväisiä. Hintatasoa on monen laista.
Haluaisn minäkin mieluiten yksityisjetin, mutta joudun tyytymään polkupyörään. Sillä pääsen varsin kätevästi kulkemaan. Haluaisin olla kadehdittu kaunotar (en kyllä haluaisi, se olisi liian raskasta) mutta näin kuvainnollisesti. Enpä vain ole. Samana hiirulaisena elämäni läpi joudun kipittämään. Ja elän tyytyväistä hiirulaisen elämää hiirulaisen kodissani ilman miljoonia ja ylellisyyttä. On joka päivä ruoka pöydässä ja vaatteet joka kelille. Joka kuukausi tulee tietty rahasumma tehdystä työstä enkä sillä pääse rikastumaan. Itse olen sanonut lapsilleni, että koska minulta ei mitään perintöä tule jäämään, avustan heitä elinaikanani isommissa hankinnoissa kuten autolainassa yms.
Elämä on just niin kuin sen ottaa!
Itse asiassa perijä voi kyllä myös elellä perintöasuntojensa vuokrilla Aurinkorannikolla, syöden hyvin, lenkkeillen ja lämmöstä nautiskellen. Rahoittakoon tämän ihanan joutilaisuuden suomalainen köyhä yh-sairaanhoitaja, joka vuorotyöstä saamastaan säälittävästä palkasta maksaa tonnin vuokraa töölöläiskolmiosta. Perijä elelee makeaa elämää sivistyneiden, kiihkeiden ja keskustelutaitoisten hidalgojen kanssa jahdeilla.
Vierailija kirjoitti:
Minä puolestani en ymmärrä aloittajaa ollenkaan.
Mikä ihmeellinen käsitys ihmisillä nykyään on elämästä, kun kaikki pitäisi vain putoilla sieltä ja tuolta eteen, ja jos ei putoa niin se on niiiiiiin epäreilua!
Kuule, elämä on epäreilua! Ei ole olemassa mitään taivaallista lakia että jokaiselle tulee jokin "itsestään ansaittu" osa mammonaa ja mukavuutta! Ei se niin mene! Ja ne rahat jotka sinun vanhempasi ovat ryypänneet, ovat olleet heidän omia rahojaan. Heillä on ollut elinaikanaan oikeus vaikka pyyhkiä p.nsä niihin! Ne eivät olleet sinulle itsestään lankeavia!
Toinen asia on se, ovatko he olleet osanneet ja pystyneet olemaan sinulle turvalliset vanhemmat. Ilmi selvästi eivät, mutta sillä asialla ei ole mitään rahan kanssa tekemistä.
Sanot käyneesi terapiassa ja käsitelleesi näitä traumoja. Kyseenalaistan miten se terapia on sinuun vaikuttanut vai onko ollenkaan? Tekstisi huokuu nin syvää karkeruutta, että tuskin olet saanut käsiteltyä yhtään mitään.
Näitä sinun kaltaisiasi ilman perintäö jääviä on pelkästään Suomi pullollaan. Kuinka monelta liikenee enää mitään perittävää, ja he jotka perivät, eivät itse ole perhettä valinneet johon ovat syntyneet. Onnen kauppaa! Joten sen sijaan että käyttäisit jäljellä olevan elämäsi vihaamalla ja kiehumalla katkeruudessa, myrkyttämällä itsesi ja lähiympäristösi, voisit alkaa tehdä nykytilanteestasi sitä parasta mahdollista!
Ei tarvitse omistaa mökkiä että pääsee nauttimaan rantaelämästä. Suomessa on tuhansia järviä ja jonkin verran meren rantaakin. alkaa säästää että voi vuokrata kesällä kivan mökin viikoksi vaikka, jos ei enmpää. Itselläni tuttavaperhe joka on tehnyt väin jo vuosikausia, ja ovat tyytyväisiä. Hintatasoa on monen laista.
Haluaisn minäkin mieluiten yksityisjetin, mutta joudun tyytymään polkupyörään. Sillä pääsen varsin kätevästi kulkemaan. Haluaisin olla kadehdittu kaunotar (en kyllä haluaisi, se olisi liian raskasta) mutta näin kuvainnollisesti. Enpä vain ole. Samana hiirulaisena elämäni läpi joudun kipittämään. Ja elän tyytyväistä hiirulaisen elämää hiirulaisen kodissani ilman miljoonia ja ylellisyyttä. On joka päivä ruoka pöydässä ja vaatteet joka kelille. Joka kuukausi tulee tietty rahasumma tehdystä työstä enkä sillä pääse rikastumaan. Itse olen sanonut lapsilleni, että koska minulta ei mitään perintöä tule jäämään, avustan heitä elinaikanani isommissa hankinnoissa kuten autolainassa yms.
Elämä on just niin kuin sen ottaa!
Eli sinusta on ihan reilua, että osa saa sen vauraan elämän tekemättä mitään? Kiva. En kyllä rupea omastani sulle jakamaan, saatte ehkä vähn perintöveroja sitten. 140000/5,7 miljoonasosaa :D
1
1
Niistä mökeistä on työtä ja kuluja, eikä kaikki omistajat osallistu vaikka pitäisi. Kokemuksen ääni!
Vähemmällä pääsee kun vuokraa, ei se niin kallista ole kun pistää vähän rahaa syrjään.
Iloitse pienestä, niin elämä pysyy maukkaana. Vanhemmat hoitakoon itsensä.
Mun pk-seudulla asunut äitini kuoli hiljattain. Häneltä jäi 150.000 euron säästövakuutus, joka jaetaan lesken ja kolmen sisarukseni kanssa. Muu omaisuus jaetaan vasta kun isä kuolee ja olenkin ajatellut, että tuossa vaiheessa perintövero saa hypätä yhden polven yli neljälle lapselleni. Niin eivät joudu maksamaan hurjaa perintöveroa. Mun vanhemmat on olleet akateemisia keskiluokkaisia ja valtavan säästäväisiä. Isä on ollut kiinnostunut osakesijoittamisesta - ihan pienillä summilla kuitenkin. Asuntokaupoissa he ovat vuosien saatossa olleet onnekkaita ja omien vanhempiensa antamalla pesämunalla pääsivät aikoinaan alkuun. Kaupasta ollaan hamstrattu aina aletuotteita ja ruokaa punaisilla hintalapuilla. Ruoka kotona oli aina itsetehtyä, paljon leivottiin, marjastettiin, kalastettiin ja sienestettiin.
Mua on surettanut miten vähän vanhempani ovat laittaneet itseensä rahaa. Auto on aina ollut ihan ok perussellainen mutta ulkomaanmatkoja eivät ole tehneet (paitsi Ruotsi ja Viro). Pienistä sijoitustuotoista, jotka on maksettu verotetulla työtulolla on maksettu veroa. Ja sitten vielä vihoviimeiseksi perintövero päälle. Ok, Suomessa maksetaan palvelut korkealla verotuksella mutta on tuollainen moninkertainen verotus kuitenkin ihan perseestä.
Mutta joo - tasan ei käy onnenlahjat. Yksi sisaruksistani on ruikuttanut jo 20v, että vanhempieni pitäisi antaa ennakkoveroa, koska eihän hän enää yli viisikymppisenä heidän rahoillaan mitään tee. Sisarukseni kaksi kaveria ovat perineet vanhempansa jo kolmekymppisinä ja hankkineet asunnot kaupungin keskustasta. Heillä on sitten vaakakupin toisella puolella olleet isovanhemmattomat lapset. Meillä isovanhemmat ovat olleet valtavana apuna ja tukena ja rakastaneet lapsenlapsiaan yli kaiken. No, nyt kun äiti sitten kuoli, niin kyllä tuo raha kummasti kelpaa sisarukselleni. Melkein muistutin häntä vuosikymmenien takaisista sanoistaan, mutta en sitten kuitenkaan -_-
Minä tulen perimään aika paljon, arviolta 400 000, sillä vanhempani ovat olleet todella säästäväisiä. Kulkevat risoissa vaatteissa jne, Vaikka varaa olisi vaikka mihin. Minua ei perintö innosta yhtään, tuntuu pahalta saada rahaa ja omaisuutta jonka eteen en ole tehnyt mitään. Olenkin ajatellut lahjoittaa osan rahoista hyväntekeväisyyteen.