Tuntuu että olen ainoa, joka ei koskaan tule perimään yhtään mitään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hölmöä väittää että sinulla ei rahkeet riitä opiskeluun. Jos motivaatiota on, kuka tahaansa pystyy opiskelemaan ammatin josta saa sen verran palkkaa että elämä sujuu suht mukavasti. Nyt lopetat etsimästä tekosyitä ja alat tehdä asialle jotakin!

Kuten minkä ammatin? Kerropas nyt joku konkreettinen esimerkki! Monilla aloilla ei voi tehdä osa-aikatyötä, vaikka ei jaksa kokopäiväistä, monilla aloilla on aika paljon työttömyyttä, mistä ihmeestä näitä taianomaisia hyväpalkkaisia vapaita työpaikkoja löytyy? Varsinkin jos ihmisellä on esim. vähemmän voimia, kuin keskivertokansalaisella?

1

Paperitehdastyöläinen (en tiedä minkä koulun käyvät), raksamies, putkimies, (amk)insinööri, koneasentaja, jätteiden käsittelijä, sähköasentaja, peltiseppä....

Ainakin kaikki tuntemani ihmiset jotka työskentelevät edellä mainituilla aloilla ovat aina olleet töissä. Nuoret ovat päässeet hommiin heti ammattikoulusta ja aikuisilla ei ole työttömyysjaksoja lainkaan. Palkka huitelee 2500-4000 välillä riippuen työhistoriasta

Ai naisille? Enpä usko, etä naisia tuonne otetaan, tai että töitä muutenkaan riittää kelle vaan, joka tulee ovesta sisään. Että olet naivi.

Mitäpä myös ehdotat jos tuollainen ei kiinnosta? Kehotat kärsimään siksi, että saa jotain, minkä muut vain perivät, kärsimättä yhtään pska-ammateissa, joita inhoavat?

1

Kyllä minun mielestäni olisi aika päästä eroon tuollaisista typeristä kuvitelmista "naisten" ja "miesten" ammateista. Ihan yhtälailla naiset voivat noille aloille hakea ja kyseisiä töitä tehdä. Naisia otetaan hyvin noille aloille sisään ja myös töihin jos ei elä tuollaisella nirppanokka-asenteella kuin sinä, jonka mielestä naisen paikka on nyrkin ja hellan välissä lapsia hoitamassa.

Jos vaihtoehtona on ruikuttaa kun ei ole rahaa mihinkään tai opiskella alaa jossa on takuuvarmasti töitä ja hyvä palkka mutta josta ei erityisemmin nauti, on ihan itsestä kiinni mitä tekee. Minä opiskelisin, koska mieluummin vähän tylsempi työ ja paljon rahaa kuin jatkuvaa köyhyydessä elämistä. Nämä on juuri tällaisia asioita jotka erottavat köyhät valittajasohvaperunat niistä jotka tekevät oikeasti jotain haaveidensa eteen.

Sitä paitsi mistä sinä tiedät ovatko nuo ammatit aloittajan mielestä kamalia? Ihan tavallisia töitä joita ihmiset ovat tehneet vuosikymmeniä. Varmasti mukavempia kuin lähihoitajan tai puhelinmyyjän hommat, ihan jo pelkästään siksi että usein miesten kanssa on vähän rennompaa työskennellä.

T. 30-vuotias sähköasentajanainen joka tykkää työstään ja niistä ei ole koskaan ollut pulaa

No oletettavasti eivät kiinnosta, kun ei ole ko aloilla. Ja siis en minä ole missään hellan ja nyrkin välissä, mutta ei minua myöskään kiinnosta olla jollain matalakoulutusalalla hyvän tienestin toivossa tissikalentereiden, naisia halveksivien vitsien ja persepuristelijoiden tai -huutelijoiden seurassa. Vai minkälaisia syvällisiä, kivoja herkkiä miehiä tapaa noilla aloilla, jotka kohtelevat naista kohteliaasti?

1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hölmöä väittää että sinulla ei rahkeet riitä opiskeluun. Jos motivaatiota on, kuka tahaansa pystyy opiskelemaan ammatin josta saa sen verran palkkaa että elämä sujuu suht mukavasti. Nyt lopetat etsimästä tekosyitä ja alat tehdä asialle jotakin!

Kuten minkä ammatin? Kerropas nyt joku konkreettinen esimerkki! Monilla aloilla ei voi tehdä osa-aikatyötä, vaikka ei jaksa kokopäiväistä, monilla aloilla on aika paljon työttömyyttä, mistä ihmeestä näitä taianomaisia hyväpalkkaisia vapaita työpaikkoja löytyy? Varsinkin jos ihmisellä on esim. vähemmän voimia, kuin keskivertokansalaisella?

1

Paperitehdastyöläinen (en tiedä minkä koulun käyvät), raksamies, putkimies, (amk)insinööri, koneasentaja, jätteiden käsittelijä, sähköasentaja, peltiseppä....

Ainakin kaikki tuntemani ihmiset jotka työskentelevät edellä mainituilla aloilla ovat aina olleet töissä. Nuoret ovat päässeet hommiin heti ammattikoulusta ja aikuisilla ei ole työttömyysjaksoja lainkaan. Palkka huitelee 2500-4000 välillä riippuen työhistoriasta

Ai naisille? Enpä usko, etä naisia tuonne otetaan, tai että töitä muutenkaan riittää kelle vaan, joka tulee ovesta sisään. Että olet naivi.

Mitäpä myös ehdotat jos tuollainen ei kiinnosta? Kehotat kärsimään siksi, että saa jotain, minkä muut vain perivät, kärsimättä yhtään pska-ammateissa, joita inhoavat?

1

Kyllä minun mielestäni olisi aika päästä eroon tuollaisista typeristä kuvitelmista "naisten" ja "miesten" ammateista. Ihan yhtälailla naiset voivat noille aloille hakea ja kyseisiä töitä tehdä. Naisia otetaan hyvin noille aloille sisään ja myös töihin jos ei elä tuollaisella nirppanokka-asenteella kuin sinä, jonka mielestä naisen paikka on nyrkin ja hellan välissä lapsia hoitamassa.

Jos vaihtoehtona on ruikuttaa kun ei ole rahaa mihinkään tai opiskella alaa jossa on takuuvarmasti töitä ja hyvä palkka mutta josta ei erityisemmin nauti, on ihan itsestä kiinni mitä tekee. Minä opiskelisin, koska mieluummin vähän tylsempi työ ja paljon rahaa kuin jatkuvaa köyhyydessä elämistä. Nämä on juuri tällaisia asioita jotka erottavat köyhät valittajasohvaperunat niistä jotka tekevät oikeasti jotain haaveidensa eteen.

Sitä paitsi mistä sinä tiedät ovatko nuo ammatit aloittajan mielestä kamalia? Ihan tavallisia töitä joita ihmiset ovat tehneet vuosikymmeniä. Varmasti mukavempia kuin lähihoitajan tai puhelinmyyjän hommat, ihan jo pelkästään siksi että usein miesten kanssa on vähän rennompaa työskennellä.

T. 30-vuotias sähköasentajanainen joka tykkää työstään ja niistä ei ole koskaan ollut pulaa

No oletettavasti eivät kiinnosta, kun ei ole ko aloilla. Ja siis en minä ole missään hellan ja nyrkin välissä, mutta ei minua myöskään kiinnosta olla jollain matalakoulutusalalla hyvän tienestin toivossa tissikalentereiden, naisia halveksivien vitsien ja persepuristelijoiden tai -huutelijoiden seurassa. Vai minkälaisia syvällisiä, kivoja herkkiä miehiä tapaa noilla aloilla, jotka kohtelevat naista kohteliaasti?

1

Että korkeakoulutettujen miesten kanssa jo voisi joten kuten työskennelläkin, mutta matalasti koulutetut miehet.... Kuka hakeutuu apinalaumaan jos ei ole ihan pakko? :D

1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kamalia tällaiset avaukset. Ensinnäkin, luultavasti olet itsekin jo eläkkeellä tai lähellä eläkeikää, kun perinnön aika on. Kyllä se oma elämä pitäisi olla siinä kohdin ns eletty, eikä vaan odotella jotain perintöä joskus, jotta voi alkaa elää. Toiseksi joo, kaikki vanhemmat eivät ole hyviä (omanikaan eivät ole), mutta silti tällainen jättää ajatuksen, että toivoo vaan jonkun kuolemaa, jotta voisi elää täydellä painolla. Hyi, jotenkin oksettava ajatus.

Sen ymmärrän, että kateellinen voi olla elinaikanaan avustavista vanhemmista, mutta sellaisilla meitä kaikkia nyt ei vaan ole siunattu.

Kyllä monilla kuolee vanhempia kun he ovat itse kolme-nelikymppisiä. Suomi on täynnä naiveja pskoja, kuten sinä.

1

Ja sinähän asiallinen olet.

No, toinen oksenteli aloittajalle.

1

Ja sinustako jonkun kuoleman odotteleminen, jotta saisi tämän omaisuuden, ei ole vastenmielistä käytöstä?

Tuo on sinun tulkintasi asioista, ja se on erittäin vastenmielinen. Kuvitteletko vanhempiesi pysyvän virkeinä sinun ajatuksenvoimallasi? Toimivan kuten sinun parhaaksesi on sen mukaan, millainen itse olet, tai mitä teet? Se ei aina ole niin, kuten tuossa yllä joku kirjoittaa varakkaiden, perineiden vanhempiensa käytöksestä.

Kolmanneksi me kaikki vain kuollaan, onko koskaan käynyt mielessä? Onko se sen vika, joka on perijänä? Mikä siinä muuttuu, jos ei ajattele asiaa?

Sinä et tunne muita perheitä. Sinulla ei ole yhtäkään syytä arvostella eikä tuomita muita. Miksi esim. ap:n pitäisi toivoa, että hänen vanhempansa sulostuttaisivat maailmaa vielä vuosia elämillään täällä? Miksi? Ja siis toivoipa hän mitä tahansa, senkö mukaan se vanhempien elinikä menee, mitä?

1

Tuo on täysin epäolennaista. Vanhemmat elävät minkä elävät, sille ei kauheasti mitään voi. Vanhemmilla on täysi oikeus säästää tai tuhlata omaisuutensa. Joku suvussa kulkeva perintö ehkä tästä poikkeuksena.

Mutta se, että rakentelee omaa elämää sen varaan, että saa perintöä (tai ei saa), on vastenmielistä. Jokainen eläkööt omaa elämää omilla reunaehdoillaan, perintö on sitten siihen plussaa jos on tullakseen ja lopulta se on aina seurausta jonkun kuolemasta.

Omat vanhempani ovat miljonäärejä. Väleissä emme ole. Varmasti osaavat kikkailla omaisuutensa suurilta osin suoraan lapsenlapsille, tai muuten ohitseni. Ei haittaa, minun elämäni on minun näköiseni ja minun ehdoillani eletty.

En minäkään saa perintöä vaan ei haittaa kun olen terve.

En ole esim pyörätuolissa. 

Perintörahat on vanhemmat ryypänneet.

Vaan samantekevää kun olen terve.

Heidi Foxell vaihtaisi perinnön terveyteen, otaksun.

Ja mitä yhteistä jaettavaa omasta elämästä ja arjesta mullakin olis joidenkin MATALASTI KOULUTETTUJEN, URPOJEN MIESTEN KANSSA? :DDDDDDDDD Ei mitään! Tosi kivoja työkavereita. Kuunteletko useinkin pisteytyksiä tai panokertomuksia?

1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että ei saisi olla kateellinen, mutta olen silti. Ihmisille, joiden vanhemmilla on kesämökkejä joissa lapset ja lapsenlapset saa olla ja jotka myöhemmin sitten siirtyy sukupolvelta toiselle. Olen kateellinen ihmisille, joiden vanhemmat auttavat rahallisesti jo elinaikanaan, saati niille joille tuosta noin vain tupsahtaa muutaman kymmenen tai sata tuhatta euroa rahaa jossain vaiheessa elämää.

Omat vanhempani ovat ryypänneet omat perintönsä ja omaisuutensa, ovat ulosotossa ja asuvat vuokralla. Kumpikin vielä erikseen jonkun juopon puolison kanssa. Minulla itselläni ei ole mitään toivoa käydä kouluja ja edetä "uralla" niin, että voisin alkaa kerätä varallisuutta josta joskus voisin itse nauttia. Elämä on ja tulee ja olemaan kituuttamista kuukaudesta toiseen, ja joskus sitä miettii, että olisipa joku valopilkku tulossa tuolla jossain tulevaisuudessa, mutta ei. Asun vuokralla, rahat riittää juuri ja juuri kaikkeen tarpeelliseen. Ei ole mitään mökkiä minne mennä kesäisin, ei ulkomaanmatkoja eikä niitä kotimaankaan.

On ihan paska fiilis kaikesta tälläkin hetkellä. Kun pääsisi edes muuttamaan alueelle, jossa olisi enemmän luontoa ja vaikka joku lätäkkö lähellä missä uida kesäisin.

Mä ymmärrän muuten hyvin sun tuskan ja "harmituksen", mutta tuo tummennettu kohta on kyllä sun itsesi keksimä. Jos haluat, voit kyllä opiskella. Se on kiinni vain ja ainoastaa sinusta. Et tule saamaan mitään hopealautasella, mutta meistä moni muukin on hankkinut koulutuksen käymällä samalla töissä ja uhraamalla aikansa sen eteen, että saa hankittua itselleen hyvän ammatin. Jos tarkoituksesi on saadan paljon rahaa, niin valitset vain alan, jossa pääset hyville ansioille. Sun tähtäin pitää olla jossain 10-20 vuoden päässä, jos nyt harmittelet ensi kuun vuokrarahoja tai haaveilet kesälomareissusta, niin et tule koskaan saamaan sitä omaa mökkiä.

Ei tämä ole totta. Missä ammatissa tienaa niin, että varallisuus karttuu? Harvassa.

1

Jos ottaa huomioon tavallisten palkansaajien omistusasuntojen määrän, niin aika monessakin ammatissa varallisuus karttuu.

Kuvitteletko heidän hankkineen ne palkoillaan? Mietipä suomalaisten vuokralla asuvien määrää. Tai kotitalouksien, joilla ei ole yhtäkään sijoitusasuntoa. Lisäksi kuinka monen omaisuus on itse rakennettu arvoton lautakasa jossain perähikiällä? Ei se ole maksanut yhtään mitään. Naurettavaa kuvitella, että tämän päivän töissäkäyvä rikastuisi.

1

Kyllä kuvittelen. On ihan tavallista, että ihmiset hakevat pankista asuntolainaa ja lyhentävät lainaansa ihan vaan palkoillaan. 

Juuri näin! Omatkin lapseni ovat aloittaneet omistusasumisen "uransa". ASP-säästöjen ja lainan turvin kumpikin osti ensimmäisen oman asunnon. Toinen osti Saunalahdesta, toinen Kruunuvuorenrannasta, lainaa on molemmilla yli 100.000 euroa, mutta kuopus, joka valmistui farmaseutuksi sai heti vakituisen työpaikan ja esikoisella on poliisina varmasti myös töitä tulevaisuudessakin.

Noissa on ihan pskat palkat. Jos korot lähtee nousuun, he on ihan kusessa.

Kummallakin on nyt lainan lyhennys~600€ ja yv n.200€ eli noin 800€/kk. Vastaavaa asuntoa ei saa vuokrattuna 800 eurolla. Jos korot nousee, tulee lyhennykseen muutama kymppi kuussa lisää. En usko, että he olisivat kusessa. Tytär sanoi lisäksi jatkavansa 200 euron säästämistä kuten teki monet vuodet ASP-aikana viikonlopputöistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kamalia tällaiset avaukset. Ensinnäkin, luultavasti olet itsekin jo eläkkeellä tai lähellä eläkeikää, kun perinnön aika on. Kyllä se oma elämä pitäisi olla siinä kohdin ns eletty, eikä vaan odotella jotain perintöä joskus, jotta voi alkaa elää. Toiseksi joo, kaikki vanhemmat eivät ole hyviä (omanikaan eivät ole), mutta silti tällainen jättää ajatuksen, että toivoo vaan jonkun kuolemaa, jotta voisi elää täydellä painolla. Hyi, jotenkin oksettava ajatus.

Sen ymmärrän, että kateellinen voi olla elinaikanaan avustavista vanhemmista, mutta sellaisilla meitä kaikkia nyt ei vaan ole siunattu.

Kyllä monilla kuolee vanhempia kun he ovat itse kolme-nelikymppisiä. Suomi on täynnä naiveja pskoja, kuten sinä.

1

Ja sinähän asiallinen olet.

No, toinen oksenteli aloittajalle.

1

Ja sinustako jonkun kuoleman odotteleminen, jotta saisi tämän omaisuuden, ei ole vastenmielistä käytöstä?

Tuo on sinun tulkintasi asioista, ja se on erittäin vastenmielinen. Kuvitteletko vanhempiesi pysyvän virkeinä sinun ajatuksenvoimallasi? Toimivan kuten sinun parhaaksesi on sen mukaan, millainen itse olet, tai mitä teet? Se ei aina ole niin, kuten tuossa yllä joku kirjoittaa varakkaiden, perineiden vanhempiensa käytöksestä.

Kolmanneksi me kaikki vain kuollaan, onko koskaan käynyt mielessä? Onko se sen vika, joka on perijänä? Mikä siinä muuttuu, jos ei ajattele asiaa?

Sinä et tunne muita perheitä. Sinulla ei ole yhtäkään syytä arvostella eikä tuomita muita. Miksi esim. ap:n pitäisi toivoa, että hänen vanhempansa sulostuttaisivat maailmaa vielä vuosia elämillään täällä? Miksi? Ja siis toivoipa hän mitä tahansa, senkö mukaan se vanhempien elinikä menee, mitä?

1

Tuo on täysin epäolennaista. Vanhemmat elävät minkä elävät, sille ei kauheasti mitään voi. Vanhemmilla on täysi oikeus säästää tai tuhlata omaisuutensa. Joku suvussa kulkeva perintö ehkä tästä poikkeuksena.

Mutta se, että rakentelee omaa elämää sen varaan, että saa perintöä (tai ei saa), on vastenmielistä. Jokainen eläkööt omaa elämää omilla reunaehdoillaan, perintö on sitten siihen plussaa jos on tullakseen ja lopulta se on aina seurausta jonkun kuolemasta.

Omat vanhempani ovat miljonäärejä. Väleissä emme ole. Varmasti osaavat kikkailla omaisuutensa suurilta osin suoraan lapsenlapsille, tai muuten ohitseni. Ei haittaa, minun elämäni on minun näköiseni ja minun ehdoillani eletty.

Ei ole epäolennaista, vaan sinun suhtautumisesi on epäolennaista. Olennaista on se, että itse pärjää, ja pärjäishän sitä ap paremmin, jos ois perintö, jonka sais, kun ne vanhemmat kuolee.

1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että ei saisi olla kateellinen, mutta olen silti. Ihmisille, joiden vanhemmilla on kesämökkejä joissa lapset ja lapsenlapset saa olla ja jotka myöhemmin sitten siirtyy sukupolvelta toiselle. Olen kateellinen ihmisille, joiden vanhemmat auttavat rahallisesti jo elinaikanaan, saati niille joille tuosta noin vain tupsahtaa muutaman kymmenen tai sata tuhatta euroa rahaa jossain vaiheessa elämää.

Omat vanhempani ovat ryypänneet omat perintönsä ja omaisuutensa, ovat ulosotossa ja asuvat vuokralla. Kumpikin vielä erikseen jonkun juopon puolison kanssa. Minulla itselläni ei ole mitään toivoa käydä kouluja ja edetä "uralla" niin, että voisin alkaa kerätä varallisuutta josta joskus voisin itse nauttia. Elämä on ja tulee ja olemaan kituuttamista kuukaudesta toiseen, ja joskus sitä miettii, että olisipa joku valopilkku tulossa tuolla jossain tulevaisuudessa, mutta ei. Asun vuokralla, rahat riittää juuri ja juuri kaikkeen tarpeelliseen. Ei ole mitään mökkiä minne mennä kesäisin, ei ulkomaanmatkoja eikä niitä kotimaankaan.

On ihan paska fiilis kaikesta tälläkin hetkellä. Kun pääsisi edes muuttamaan alueelle, jossa olisi enemmän luontoa ja vaikka joku lätäkkö lähellä missä uida kesäisin.

Mä ymmärrän muuten hyvin sun tuskan ja "harmituksen", mutta tuo tummennettu kohta on kyllä sun itsesi keksimä. Jos haluat, voit kyllä opiskella. Se on kiinni vain ja ainoastaa sinusta. Et tule saamaan mitään hopealautasella, mutta meistä moni muukin on hankkinut koulutuksen käymällä samalla töissä ja uhraamalla aikansa sen eteen, että saa hankittua itselleen hyvän ammatin. Jos tarkoituksesi on saadan paljon rahaa, niin valitset vain alan, jossa pääset hyville ansioille. Sun tähtäin pitää olla jossain 10-20 vuoden päässä, jos nyt harmittelet ensi kuun vuokrarahoja tai haaveilet kesälomareissusta, niin et tule koskaan saamaan sitä omaa mökkiä.

Ei tämä ole totta. Missä ammatissa tienaa niin, että varallisuus karttuu? Harvassa.

1

Jos ottaa huomioon tavallisten palkansaajien omistusasuntojen määrän, niin aika monessakin ammatissa varallisuus karttuu.

Kuvitteletko heidän hankkineen ne palkoillaan? Mietipä suomalaisten vuokralla asuvien määrää. Tai kotitalouksien, joilla ei ole yhtäkään sijoitusasuntoa. Lisäksi kuinka monen omaisuus on itse rakennettu arvoton lautakasa jossain perähikiällä? Ei se ole maksanut yhtään mitään. Naurettavaa kuvitella, että tämän päivän töissäkäyvä rikastuisi.

1

Kyllä kuvittelen. On ihan tavallista, että ihmiset hakevat pankista asuntolainaa ja lyhentävät lainaansa ihan vaan palkoillaan. 

Juuri näin! Omatkin lapseni ovat aloittaneet omistusasumisen "uransa". ASP-säästöjen ja lainan turvin kumpikin osti ensimmäisen oman asunnon. Toinen osti Saunalahdesta, toinen Kruunuvuorenrannasta, lainaa on molemmilla yli 100.000 euroa, mutta kuopus, joka valmistui farmaseutuksi sai heti vakituisen työpaikan ja esikoisella on poliisina varmasti myös töitä tulevaisuudessakin.

Noissa on ihan pskat palkat. Jos korot lähtee nousuun, he on ihan kusessa.

Kummallakin on nyt lainan lyhennys~600€ ja yv n.200€ eli noin 800€/kk. Vastaavaa asuntoa ei saa vuokrattuna 800 eurolla. Jos korot nousee, tulee lyhennykseen muutama kymppi kuussa lisää. En usko, että he olisivat kusessa. Tytär sanoi lisäksi jatkavansa 200 euron säästämistä kuten teki monet vuodet ASP-aikana viikonlopputöistään.

Ihan stanan pieni kämppä ja sidoksissa naintikumppaniin. Huono diili.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kamalia tällaiset avaukset. Ensinnäkin, luultavasti olet itsekin jo eläkkeellä tai lähellä eläkeikää, kun perinnön aika on. Kyllä se oma elämä pitäisi olla siinä kohdin ns eletty, eikä vaan odotella jotain perintöä joskus, jotta voi alkaa elää. Toiseksi joo, kaikki vanhemmat eivät ole hyviä (omanikaan eivät ole), mutta silti tällainen jättää ajatuksen, että toivoo vaan jonkun kuolemaa, jotta voisi elää täydellä painolla. Hyi, jotenkin oksettava ajatus.

Sen ymmärrän, että kateellinen voi olla elinaikanaan avustavista vanhemmista, mutta sellaisilla meitä kaikkia nyt ei vaan ole siunattu.

Kyllä monilla kuolee vanhempia kun he ovat itse kolme-nelikymppisiä. Suomi on täynnä naiveja pskoja, kuten sinä.

1

Ja sinähän asiallinen olet.

No, toinen oksenteli aloittajalle.

1

Ja sinustako jonkun kuoleman odotteleminen, jotta saisi tämän omaisuuden, ei ole vastenmielistä käytöstä?

Tuo on sinun tulkintasi asioista, ja se on erittäin vastenmielinen. Kuvitteletko vanhempiesi pysyvän virkeinä sinun ajatuksenvoimallasi? Toimivan kuten sinun parhaaksesi on sen mukaan, millainen itse olet, tai mitä teet? Se ei aina ole niin, kuten tuossa yllä joku kirjoittaa varakkaiden, perineiden vanhempiensa käytöksestä.

Kolmanneksi me kaikki vain kuollaan, onko koskaan käynyt mielessä? Onko se sen vika, joka on perijänä? Mikä siinä muuttuu, jos ei ajattele asiaa?

Sinä et tunne muita perheitä. Sinulla ei ole yhtäkään syytä arvostella eikä tuomita muita. Miksi esim. ap:n pitäisi toivoa, että hänen vanhempansa sulostuttaisivat maailmaa vielä vuosia elämillään täällä? Miksi? Ja siis toivoipa hän mitä tahansa, senkö mukaan se vanhempien elinikä menee, mitä?

1

Tuo on täysin epäolennaista. Vanhemmat elävät minkä elävät, sille ei kauheasti mitään voi. Vanhemmilla on täysi oikeus säästää tai tuhlata omaisuutensa. Joku suvussa kulkeva perintö ehkä tästä poikkeuksena.

Mutta se, että rakentelee omaa elämää sen varaan, että saa perintöä (tai ei saa), on vastenmielistä. Jokainen eläkööt omaa elämää omilla reunaehdoillaan, perintö on sitten siihen plussaa jos on tullakseen ja lopulta se on aina seurausta jonkun kuolemasta.

Omat vanhempani ovat miljonäärejä. Väleissä emme ole. Varmasti osaavat kikkailla omaisuutensa suurilta osin suoraan lapsenlapsille, tai muuten ohitseni. Ei haittaa, minun elämäni on minun näköiseni ja minun ehdoillani eletty.

Ei ole epäolennaista, vaan sinun suhtautumisesi on epäolennaista. Olennaista on se, että itse pärjää, ja pärjäishän sitä ap paremmin, jos ois perintö, jonka sais, kun ne vanhemmat kuolee.

1

No daa? Pärjäisit itsekin paremmin, jos saisit vaikka lottovoiton. Ei sen varaan voi elämää rakentaa, eikä voi perinnönkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jeesus mitä uhriutumista. "Yhyy miksei muut tee töitä että minä saisin rahaa."

Olen itsekin työelämässä, enkä saa mitään tukia, jos nyt siitä olet tässä v*ttuilemassa. 

Moni ei tule edes ajatelleeksi, että ei se perintö (vanhempien talo ja muu rahaksi muutettava varallisuus ja ehkä säästöt pankkitilillä) ole itse ansaittua. Ja että se ei ole mikään itsestäänselvyys kaikille. On meitä, jotka maksavat vanhempiensa hautajaiset ja jo ne vetää "perinnön" miinukselle. Siihen vielä päälle se, että omat vanhempani eivät olleet mitää hyviä sellaisia. Itse sitten työstää traumoja terapiassa ja yrittää pärjätä, eikä näköpiirissä ole mitään helpotusta. Ap

Entä sitten? Ei tietenkään ole itse ansaittua, mutta mielestäni ihmiset saavat jättää perintöä omille lapsilleen. Mikseivät saisi? Mikä enää motivoi työntekoon, jos tiedät että omaisuutesi menee jollekin kommunistiselle kollektiiville eikä omille jälkeläisillesi? Melko moni keskiluokkainen työmyyrä jättää vähän perintöä. Minun perintöni ei ole sinulta pois.

Ei minua se haittaa, että sinua harmittaa. Se on ihan normaali tunne. Minuakin harmittaisi. Se mikä paistaa jutusta läpi on uhriutuminen siitä että muut eivät ymmärrä, mm. sitä että perintö ei ole itsestäänselvyys. Nyt meni ohi. Ja P.S. ei perintö tee perhesuhteista sen parempia. Perinnön saaneitakin käy terapiassa.

Jos olet terve nuremmanpuoleinen nainen voit treenata kroppasi haluttavaksi ja muokata ajatteluasi ja jutteluasi sellaiseksi jota miehet haluavat kuunnella niin saat kyllä varakkaan miehen ja pääset osaksi hänen sukupuuta.

Eikö parempi olisi unelmoida lottovoitosta, kun perinto on harvalle ajankohtainen, kun oletan kommentoijien olevan nuoria tai ainakin alle 60v vai toivotteko vanhempien ennenaikaista kuolemaa, kun huomioidaan keskim. elinikä ennuste.

Suurin osa perinsaajista on yli 60v. Minunkin äiti sai ensimmäisen perinnön kun oli 72v kun isovanhemmat kuolivat 94v ja 96v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kamalia tällaiset avaukset. Ensinnäkin, luultavasti olet itsekin jo eläkkeellä tai lähellä eläkeikää, kun perinnön aika on. Kyllä se oma elämä pitäisi olla siinä kohdin ns eletty, eikä vaan odotella jotain perintöä joskus, jotta voi alkaa elää. Toiseksi joo, kaikki vanhemmat eivät ole hyviä (omanikaan eivät ole), mutta silti tällainen jättää ajatuksen, että toivoo vaan jonkun kuolemaa, jotta voisi elää täydellä painolla. Hyi, jotenkin oksettava ajatus.

Sen ymmärrän, että kateellinen voi olla elinaikanaan avustavista vanhemmista, mutta sellaisilla meitä kaikkia nyt ei vaan ole siunattu.

Kyllä monilla kuolee vanhempia kun he ovat itse kolme-nelikymppisiä. Suomi on täynnä naiveja pskoja, kuten sinä.

1

Ja sinähän asiallinen olet.

No, toinen oksenteli aloittajalle.

1

Ja sinustako jonkun kuoleman odotteleminen, jotta saisi tämän omaisuuden, ei ole vastenmielistä käytöstä?

Tuo on sinun tulkintasi asioista, ja se on erittäin vastenmielinen. Kuvitteletko vanhempiesi pysyvän virkeinä sinun ajatuksenvoimallasi? Toimivan kuten sinun parhaaksesi on sen mukaan, millainen itse olet, tai mitä teet? Se ei aina ole niin, kuten tuossa yllä joku kirjoittaa varakkaiden, perineiden vanhempiensa käytöksestä.

Kolmanneksi me kaikki vain kuollaan, onko koskaan käynyt mielessä? Onko se sen vika, joka on perijänä? Mikä siinä muuttuu, jos ei ajattele asiaa?

Sinä et tunne muita perheitä. Sinulla ei ole yhtäkään syytä arvostella eikä tuomita muita. Miksi esim. ap:n pitäisi toivoa, että hänen vanhempansa sulostuttaisivat maailmaa vielä vuosia elämillään täällä? Miksi? Ja siis toivoipa hän mitä tahansa, senkö mukaan se vanhempien elinikä menee, mitä?

1

Tuo on täysin epäolennaista. Vanhemmat elävät minkä elävät, sille ei kauheasti mitään voi. Vanhemmilla on täysi oikeus säästää tai tuhlata omaisuutensa. Joku suvussa kulkeva perintö ehkä tästä poikkeuksena.

Mutta se, että rakentelee omaa elämää sen varaan, että saa perintöä (tai ei saa), on vastenmielistä. Jokainen eläkööt omaa elämää omilla reunaehdoillaan, perintö on sitten siihen plussaa jos on tullakseen ja lopulta se on aina seurausta jonkun kuolemasta.

Omat vanhempani ovat miljonäärejä. Väleissä emme ole. Varmasti osaavat kikkailla omaisuutensa suurilta osin suoraan lapsenlapsille, tai muuten ohitseni. Ei haittaa, minun elämäni on minun näköiseni ja minun ehdoillani eletty.

Ei ole epäolennaista, vaan sinun suhtautumisesi on epäolennaista. Olennaista on se, että itse pärjää, ja pärjäishän sitä ap paremmin, jos ois perintö, jonka sais, kun ne vanhemmat kuolee.

1

No daa? Pärjäisit itsekin paremmin, jos saisit vaikka lottovoiton. Ei sen varaan voi elämää rakentaa, eikä voi perinnönkään. 

Ootko vähän nuija, kuka tässä ketjussa on sanonut rakentaneensa sen varaan elämän? Kuka?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että ei saisi olla kateellinen, mutta olen silti. Ihmisille, joiden vanhemmilla on kesämökkejä joissa lapset ja lapsenlapset saa olla ja jotka myöhemmin sitten siirtyy sukupolvelta toiselle. Olen kateellinen ihmisille, joiden vanhemmat auttavat rahallisesti jo elinaikanaan, saati niille joille tuosta noin vain tupsahtaa muutaman kymmenen tai sata tuhatta euroa rahaa jossain vaiheessa elämää.

Omat vanhempani ovat ryypänneet omat perintönsä ja omaisuutensa, ovat ulosotossa ja asuvat vuokralla. Kumpikin vielä erikseen jonkun juopon puolison kanssa. Minulla itselläni ei ole mitään toivoa käydä kouluja ja edetä "uralla" niin, että voisin alkaa kerätä varallisuutta josta joskus voisin itse nauttia. Elämä on ja tulee ja olemaan kituuttamista kuukaudesta toiseen, ja joskus sitä miettii, että olisipa joku valopilkku tulossa tuolla jossain tulevaisuudessa, mutta ei. Asun vuokralla, rahat riittää juuri ja juuri kaikkeen tarpeelliseen. Ei ole mitään mökkiä minne mennä kesäisin, ei ulkomaanmatkoja eikä niitä kotimaankaan.

On ihan paska fiilis kaikesta tälläkin hetkellä. Kun pääsisi edes muuttamaan alueelle, jossa olisi enemmän luontoa ja vaikka joku lätäkkö lähellä missä uida kesäisin.

Mä ymmärrän muuten hyvin sun tuskan ja "harmituksen", mutta tuo tummennettu kohta on kyllä sun itsesi keksimä. Jos haluat, voit kyllä opiskella. Se on kiinni vain ja ainoastaa sinusta. Et tule saamaan mitään hopealautasella, mutta meistä moni muukin on hankkinut koulutuksen käymällä samalla töissä ja uhraamalla aikansa sen eteen, että saa hankittua itselleen hyvän ammatin. Jos tarkoituksesi on saadan paljon rahaa, niin valitset vain alan, jossa pääset hyville ansioille. Sun tähtäin pitää olla jossain 10-20 vuoden päässä, jos nyt harmittelet ensi kuun vuokrarahoja tai haaveilet kesälomareissusta, niin et tule koskaan saamaan sitä omaa mökkiä.

Ei tämä ole totta. Missä ammatissa tienaa niin, että varallisuus karttuu? Harvassa.

1

Monessakin ammatissa. Esim it-ala, terveydenhoitoala esim. Sairaanhoitaja (vuorotyö), myyntityö, raksa-ala.

Mutta ensin pitää kartuttaa omaisuutta ja perustaa perhe vasta kun on pesämuna esim pieni asunto jo maksettu. Hivuttamalla pienemmästä asinnosta suurempaan, asumalla hyvien yhteyksien päässä ilman omaa autoa voi säästää rahaa. Kun asuntolaina(t) maksettu 50-vuotiaana, niin mökkilaina, jos vielä mökin haluaa. Ja jos haluaa mökin, niin kannattaa asua osakkeessa eikä kaikkia rahoja nielevässä omakotitalossa.

Monimuotoopiskelua sairaanhoitajaksi suosittelen ap:lle.

Sinusta asiat ovat kiinni. Jos joskus saat omia lapsia, voit antaa heille perintöä.

Minulla ja miehelläni ei ole perintöä, eikä ole tulossa. Keskityimme opiskeluihin ja työntekoon. Saimme lapsen, kun olimme olleet työelämässä 12 vuotta. Varallisuutta oli kertynyt ennen lapsiperhevaihetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jeesus mitä uhriutumista. "Yhyy miksei muut tee töitä että minä saisin rahaa."

Olen itsekin työelämässä, enkä saa mitään tukia, jos nyt siitä olet tässä v*ttuilemassa. 

Moni ei tule edes ajatelleeksi, että ei se perintö (vanhempien talo ja muu rahaksi muutettava varallisuus ja ehkä säästöt pankkitilillä) ole itse ansaittua. Ja että se ei ole mikään itsestäänselvyys kaikille. On meitä, jotka maksavat vanhempiensa hautajaiset ja jo ne vetää "perinnön" miinukselle. Siihen vielä päälle se, että omat vanhempani eivät olleet mitää hyviä sellaisia. Itse sitten työstää traumoja terapiassa ja yrittää pärjätä, eikä näköpiirissä ole mitään helpotusta. Ap

Entä sitten? Ei tietenkään ole itse ansaittua, mutta mielestäni ihmiset saavat jättää perintöä omille lapsilleen. Mikseivät saisi? Mikä enää motivoi työntekoon, jos tiedät että omaisuutesi menee jollekin kommunistiselle kollektiiville eikä omille jälkeläisillesi? Melko moni keskiluokkainen työmyyrä jättää vähän perintöä. Minun perintöni ei ole sinulta pois.

Ei minua se haittaa, että sinua harmittaa. Se on ihan normaali tunne. Minuakin harmittaisi. Se mikä paistaa jutusta läpi on uhriutuminen siitä että muut eivät ymmärrä, mm. sitä että perintö ei ole itsestäänselvyys. Nyt meni ohi. Ja P.S. ei perintö tee perhesuhteista sen parempia. Perinnön saaneitakin käy terapiassa.

Sinä se tässä et ymmärrä, että perintö ei ole itsestäänselvyys, kun syyllistät aloittajaa.

1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että ei saisi olla kateellinen, mutta olen silti. Ihmisille, joiden vanhemmilla on kesämökkejä joissa lapset ja lapsenlapset saa olla ja jotka myöhemmin sitten siirtyy sukupolvelta toiselle. Olen kateellinen ihmisille, joiden vanhemmat auttavat rahallisesti jo elinaikanaan, saati niille joille tuosta noin vain tupsahtaa muutaman kymmenen tai sata tuhatta euroa rahaa jossain vaiheessa elämää.

Omat vanhempani ovat ryypänneet omat perintönsä ja omaisuutensa, ovat ulosotossa ja asuvat vuokralla. Kumpikin vielä erikseen jonkun juopon puolison kanssa. Minulla itselläni ei ole mitään toivoa käydä kouluja ja edetä "uralla" niin, että voisin alkaa kerätä varallisuutta josta joskus voisin itse nauttia. Elämä on ja tulee ja olemaan kituuttamista kuukaudesta toiseen, ja joskus sitä miettii, että olisipa joku valopilkku tulossa tuolla jossain tulevaisuudessa, mutta ei. Asun vuokralla, rahat riittää juuri ja juuri kaikkeen tarpeelliseen. Ei ole mitään mökkiä minne mennä kesäisin, ei ulkomaanmatkoja eikä niitä kotimaankaan.

On ihan paska fiilis kaikesta tälläkin hetkellä. Kun pääsisi edes muuttamaan alueelle, jossa olisi enemmän luontoa ja vaikka joku lätäkkö lähellä missä uida kesäisin.

Mä ymmärrän muuten hyvin sun tuskan ja "harmituksen", mutta tuo tummennettu kohta on kyllä sun itsesi keksimä. Jos haluat, voit kyllä opiskella. Se on kiinni vain ja ainoastaa sinusta. Et tule saamaan mitään hopealautasella, mutta meistä moni muukin on hankkinut koulutuksen käymällä samalla töissä ja uhraamalla aikansa sen eteen, että saa hankittua itselleen hyvän ammatin. Jos tarkoituksesi on saadan paljon rahaa, niin valitset vain alan, jossa pääset hyville ansioille. Sun tähtäin pitää olla jossain 10-20 vuoden päässä, jos nyt harmittelet ensi kuun vuokrarahoja tai haaveilet kesälomareissusta, niin et tule koskaan saamaan sitä omaa mökkiä.

Ei tämä ole totta. Missä ammatissa tienaa niin, että varallisuus karttuu? Harvassa.

1

Monessakin ammatissa. Esim it-ala, terveydenhoitoala esim. Sairaanhoitaja (vuorotyö), myyntityö, raksa-ala.

Mutta ensin pitää kartuttaa omaisuutta ja perustaa perhe vasta kun on pesämuna esim pieni asunto jo maksettu. Hivuttamalla pienemmästä asinnosta suurempaan, asumalla hyvien yhteyksien päässä ilman omaa autoa voi säästää rahaa. Kun asuntolaina(t) maksettu 50-vuotiaana, niin mökkilaina, jos vielä mökin haluaa. Ja jos haluaa mökin, niin kannattaa asua osakkeessa eikä kaikkia rahoja nielevässä omakotitalossa.

Monimuotoopiskelua sairaanhoitajaksi suosittelen ap:lle.

Sinusta asiat ovat kiinni. Jos joskus saat omia lapsia, voit antaa heille perintöä.

Minulla ja miehelläni ei ole perintöä, eikä ole tulossa. Keskityimme opiskeluihin ja työntekoon. Saimme lapsen, kun olimme olleet työelämässä 12 vuotta. Varallisuutta oli kertynyt ennen lapsiperhevaihetta.

Oikein pskaan vuorotyöhön usutat aloittajaa, että saisi saman, kuin me perijät! Aivan kuin hänen pitäisi haluta elää niin, vain koska ei ole perimässä! Viis siitä jaksaako! Viis siitä, nauttisiko silloin elämästä sen enempää!

1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että ei saisi olla kateellinen, mutta olen silti. Ihmisille, joiden vanhemmilla on kesämökkejä joissa lapset ja lapsenlapset saa olla ja jotka myöhemmin sitten siirtyy sukupolvelta toiselle. Olen kateellinen ihmisille, joiden vanhemmat auttavat rahallisesti jo elinaikanaan, saati niille joille tuosta noin vain tupsahtaa muutaman kymmenen tai sata tuhatta euroa rahaa jossain vaiheessa elämää.

Omat vanhempani ovat ryypänneet omat perintönsä ja omaisuutensa, ovat ulosotossa ja asuvat vuokralla. Kumpikin vielä erikseen jonkun juopon puolison kanssa. Minulla itselläni ei ole mitään toivoa käydä kouluja ja edetä "uralla" niin, että voisin alkaa kerätä varallisuutta josta joskus voisin itse nauttia. Elämä on ja tulee ja olemaan kituuttamista kuukaudesta toiseen, ja joskus sitä miettii, että olisipa joku valopilkku tulossa tuolla jossain tulevaisuudessa, mutta ei. Asun vuokralla, rahat riittää juuri ja juuri kaikkeen tarpeelliseen. Ei ole mitään mökkiä minne mennä kesäisin, ei ulkomaanmatkoja eikä niitä kotimaankaan.

On ihan paska fiilis kaikesta tälläkin hetkellä. Kun pääsisi edes muuttamaan alueelle, jossa olisi enemmän luontoa ja vaikka joku lätäkkö lähellä missä uida kesäisin.

Mä ymmärrän muuten hyvin sun tuskan ja "harmituksen", mutta tuo tummennettu kohta on kyllä sun itsesi keksimä. Jos haluat, voit kyllä opiskella. Se on kiinni vain ja ainoastaa sinusta. Et tule saamaan mitään hopealautasella, mutta meistä moni muukin on hankkinut koulutuksen käymällä samalla töissä ja uhraamalla aikansa sen eteen, että saa hankittua itselleen hyvän ammatin. Jos tarkoituksesi on saadan paljon rahaa, niin valitset vain alan, jossa pääset hyville ansioille. Sun tähtäin pitää olla jossain 10-20 vuoden päässä, jos nyt harmittelet ensi kuun vuokrarahoja tai haaveilet kesälomareissusta, niin et tule koskaan saamaan sitä omaa mökkiä.

Ei tämä ole totta. Missä ammatissa tienaa niin, että varallisuus karttuu? Harvassa.

1

Jos ottaa huomioon tavallisten palkansaajien omistusasuntojen määrän, niin aika monessakin ammatissa varallisuus karttuu.

Kuvitteletko heidän hankkineen ne palkoillaan? Mietipä suomalaisten vuokralla asuvien määrää. Tai kotitalouksien, joilla ei ole yhtäkään sijoitusasuntoa. Lisäksi kuinka monen omaisuus on itse rakennettu arvoton lautakasa jossain perähikiällä? Ei se ole maksanut yhtään mitään. Naurettavaa kuvitella, että tämän päivän töissäkäyvä rikastuisi.

1

Kyllä kuvittelen. On ihan tavallista, että ihmiset hakevat pankista asuntolainaa ja lyhentävät lainaansa ihan vaan palkoillaan. 

Juuri näin! Omatkin lapseni ovat aloittaneet omistusasumisen "uransa". ASP-säästöjen ja lainan turvin kumpikin osti ensimmäisen oman asunnon. Toinen osti Saunalahdesta, toinen Kruunuvuorenrannasta, lainaa on molemmilla yli 100.000 euroa, mutta kuopus, joka valmistui farmaseutuksi sai heti vakituisen työpaikan ja esikoisella on poliisina varmasti myös töitä tulevaisuudessakin.

Noissa on ihan pskat palkat. Jos korot lähtee nousuun, he on ihan kusessa.

Kummallakin on nyt lainan lyhennys~600€ ja yv n.200€ eli noin 800€/kk. Vastaavaa asuntoa ei saa vuokrattuna 800 eurolla. Jos korot nousee, tulee lyhennykseen muutama kymppi kuussa lisää. En usko, että he olisivat kusessa. Tytär sanoi lisäksi jatkavansa 200 euron säästämistä kuten teki monet vuodet ASP-aikana viikonlopputöistään.

Ihan stanan pieni kämppä ja sidoksissa naintikumppaniin. Huono diili.

Kumpikin asuu kyllä yksin. Molempien asunnoissa on nk.tupakeittiö, mh, kph ,sauna ja parveke n.40m2. Ihan tyytyväisiltä tuntuvat olevan ensimmäisiin omiin asuntoihinsa. Toinen on 26v, toinen 24v.

Vain 10% perinnönsaajista perii yli 100 000 euroa. Yleensä ne perinnöt on joitain tonneja.

Mutta mitä tulee tähän älyttömään ruikutukseen, niin jos Helsingissä ostaa kaksion, siitä maksaa lainaa ehkä vähemmän jopa kuin vuokra-asunnosta. 20 vuotta keskimäärin ja se on oma. Oman kaksioni laina on n. 500 kuussa. Sen maksaa yksikin ihminen palkallaan ja voi jättää sitten perinööksi eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Eikö parempi olisi unelmoida lottovoitosta, kun perinto on harvalle ajankohtainen, kun oletan kommentoijien olevan nuoria tai ainakin alle 60v vai toivotteko vanhempien ennenaikaista kuolemaa, kun huomioidaan keskim. elinikä ennuste.

Suurin osa perinsaajista on yli 60v. Minunkin äiti sai ensimmäisen perinnön kun oli 72v kun isovanhemmat kuolivat 94v ja 96v.

Mistä sinä tiedät täällä kommentoivien vanhempien terveydentilaa? Silti pitää päästä pätemään.

1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että ei saisi olla kateellinen, mutta olen silti. Ihmisille, joiden vanhemmilla on kesämökkejä joissa lapset ja lapsenlapset saa olla ja jotka myöhemmin sitten siirtyy sukupolvelta toiselle. Olen kateellinen ihmisille, joiden vanhemmat auttavat rahallisesti jo elinaikanaan, saati niille joille tuosta noin vain tupsahtaa muutaman kymmenen tai sata tuhatta euroa rahaa jossain vaiheessa elämää.

Omat vanhempani ovat ryypänneet omat perintönsä ja omaisuutensa, ovat ulosotossa ja asuvat vuokralla. Kumpikin vielä erikseen jonkun juopon puolison kanssa. Minulla itselläni ei ole mitään toivoa käydä kouluja ja edetä "uralla" niin, että voisin alkaa kerätä varallisuutta josta joskus voisin itse nauttia. Elämä on ja tulee ja olemaan kituuttamista kuukaudesta toiseen, ja joskus sitä miettii, että olisipa joku valopilkku tulossa tuolla jossain tulevaisuudessa, mutta ei. Asun vuokralla, rahat riittää juuri ja juuri kaikkeen tarpeelliseen. Ei ole mitään mökkiä minne mennä kesäisin, ei ulkomaanmatkoja eikä niitä kotimaankaan.

On ihan paska fiilis kaikesta tälläkin hetkellä. Kun pääsisi edes muuttamaan alueelle, jossa olisi enemmän luontoa ja vaikka joku lätäkkö lähellä missä uida kesäisin.

Mä ymmärrän muuten hyvin sun tuskan ja "harmituksen", mutta tuo tummennettu kohta on kyllä sun itsesi keksimä. Jos haluat, voit kyllä opiskella. Se on kiinni vain ja ainoastaa sinusta. Et tule saamaan mitään hopealautasella, mutta meistä moni muukin on hankkinut koulutuksen käymällä samalla töissä ja uhraamalla aikansa sen eteen, että saa hankittua itselleen hyvän ammatin. Jos tarkoituksesi on saadan paljon rahaa, niin valitset vain alan, jossa pääset hyville ansioille. Sun tähtäin pitää olla jossain 10-20 vuoden päässä, jos nyt harmittelet ensi kuun vuokrarahoja tai haaveilet kesälomareissusta, niin et tule koskaan saamaan sitä omaa mökkiä.

Ei tämä ole totta. Missä ammatissa tienaa niin, että varallisuus karttuu? Harvassa.

1

Jos ottaa huomioon tavallisten palkansaajien omistusasuntojen määrän, niin aika monessakin ammatissa varallisuus karttuu.

Kuvitteletko heidän hankkineen ne palkoillaan? Mietipä suomalaisten vuokralla asuvien määrää. Tai kotitalouksien, joilla ei ole yhtäkään sijoitusasuntoa. Lisäksi kuinka monen omaisuus on itse rakennettu arvoton lautakasa jossain perähikiällä? Ei se ole maksanut yhtään mitään. Naurettavaa kuvitella, että tämän päivän töissäkäyvä rikastuisi.

1

Kyllä kuvittelen. On ihan tavallista, että ihmiset hakevat pankista asuntolainaa ja lyhentävät lainaansa ihan vaan palkoillaan. 

Juuri näin! Omatkin lapseni ovat aloittaneet omistusasumisen "uransa". ASP-säästöjen ja lainan turvin kumpikin osti ensimmäisen oman asunnon. Toinen osti Saunalahdesta, toinen Kruunuvuorenrannasta, lainaa on molemmilla yli 100.000 euroa, mutta kuopus, joka valmistui farmaseutuksi sai heti vakituisen työpaikan ja esikoisella on poliisina varmasti myös töitä tulevaisuudessakin.

Noissa on ihan pskat palkat. Jos korot lähtee nousuun, he on ihan kusessa.

Kummallakin on nyt lainan lyhennys~600€ ja yv n.200€ eli noin 800€/kk. Vastaavaa asuntoa ei saa vuokrattuna 800 eurolla. Jos korot nousee, tulee lyhennykseen muutama kymppi kuussa lisää. En usko, että he olisivat kusessa. Tytär sanoi lisäksi jatkavansa 200 euron säästämistä kuten teki monet vuodet ASP-aikana viikonlopputöistään.

Ihan stanan pieni kämppä ja sidoksissa naintikumppaniin. Huono diili.

Kumpikin asuu kyllä yksin. Molempien asunnoissa on nk.tupakeittiö, mh, kph ,sauna ja parveke n.40m2. Ihan tyytyväisiltä tuntuvat olevan ensimmäisiin omiin asuntoihinsa. Toinen on 26v, toinen 24v.

Miten riitti 100000 lainaa?