Tuntuu että olen ainoa, joka ei koskaan tule perimään yhtään mitään

Vierailija kirjoitti:

Ihan hölmöä väittää että sinulla ei rahkeet riitä opiskeluun. Jos motivaatiota on, kuka tahaansa pystyy opiskelemaan ammatin josta saa sen verran palkkaa että elämä sujuu suht mukavasti. Nyt lopetat etsimästä tekosyitä ja alat tehdä asialle jotakin!

Hei, ihan oikeasti. Kun on itse elänyt traumaattisen lapsuuden, josta saanut mukaansa kaikkea huonoa ja kamppaillut mt-ongelmien kanssa koko ikänsä, vaikka on hemmetin sitoutunut terapiaan ja paranemiseen niin tuntuu ikävältä että jonkun mielestä ne on vaan tekosyitä. En ole ap, mutta jos asenne riittäisi niin olisin maailman huipulla. Valitettavasti psyyke ei kestä edelleenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että ei saisi olla kateellinen, mutta olen silti. Ihmisille, joiden vanhemmilla on kesämökkejä joissa lapset ja lapsenlapset saa olla ja jotka myöhemmin sitten siirtyy sukupolvelta toiselle. Olen kateellinen ihmisille, joiden vanhemmat auttavat rahallisesti jo elinaikanaan, saati niille joille tuosta noin vain tupsahtaa muutaman kymmenen tai sata tuhatta euroa rahaa jossain vaiheessa elämää.

Omat vanhempani ovat ryypänneet omat perintönsä ja omaisuutensa, ovat ulosotossa ja asuvat vuokralla. Kumpikin vielä erikseen jonkun juopon puolison kanssa. Minulla itselläni ei ole mitään toivoa käydä kouluja ja edetä "uralla" niin, että voisin alkaa kerätä varallisuutta josta joskus voisin itse nauttia. Elämä on ja tulee ja olemaan kituuttamista kuukaudesta toiseen, ja joskus sitä miettii, että olisipa joku valopilkku tulossa tuolla jossain tulevaisuudessa, mutta ei. Asun vuokralla, rahat riittää juuri ja juuri kaikkeen tarpeelliseen. Ei ole mitään mökkiä minne mennä kesäisin, ei ulkomaanmatkoja eikä niitä kotimaankaan.

On ihan paska fiilis kaikesta tälläkin hetkellä. Kun pääsisi edes muuttamaan alueelle, jossa olisi enemmän luontoa ja vaikka joku lätäkkö lähellä missä uida kesäisin.

Mä ymmärrän muuten hyvin sun tuskan ja "harmituksen", mutta tuo tummennettu kohta on kyllä sun itsesi keksimä. Jos haluat, voit kyllä opiskella. Se on kiinni vain ja ainoastaa sinusta. Et tule saamaan mitään hopealautasella, mutta meistä moni muukin on hankkinut koulutuksen käymällä samalla töissä ja uhraamalla aikansa sen eteen, että saa hankittua itselleen hyvän ammatin. Jos tarkoituksesi on saadan paljon rahaa, niin valitset vain alan, jossa pääset hyville ansioille. Sun tähtäin pitää olla jossain 10-20 vuoden päässä, jos nyt harmittelet ensi kuun vuokrarahoja tai haaveilet kesälomareissusta, niin et tule koskaan saamaan sitä omaa mökkiä.

Ei tämä ole totta. Missä ammatissa tienaa niin, että varallisuus karttuu? Harvassa.

1

Jos ottaa huomioon tavallisten palkansaajien omistusasuntojen määrän, niin aika monessakin ammatissa varallisuus karttuu.

Kuvitteletko heidän hankkineen ne palkoillaan? Mietipä suomalaisten vuokralla asuvien määrää. Tai kotitalouksien, joilla ei ole yhtäkään sijoitusasuntoa. Lisäksi kuinka monen omaisuus on itse rakennettu arvoton lautakasa jossain perähikiällä? Ei se ole maksanut yhtään mitään. Naurettavaa kuvitella, että tämän päivän töissäkäyvä rikastuisi.

1

Kyllä kuvittelen. On ihan tavallista, että ihmiset hakevat pankista asuntolainaa ja lyhentävät lainaansa ihan vaan palkoillaan. 

Juuri näin! Omatkin lapseni ovat aloittaneet omistusasumisen "uransa". ASP-säästöjen ja lainan turvin kumpikin osti ensimmäisen oman asunnon. Toinen osti Saunalahdesta, toinen Kruunuvuorenrannasta, lainaa on molemmilla yli 100.000 euroa, mutta kuopus, joka valmistui farmaseutuksi sai heti vakituisen työpaikan ja esikoisella on poliisina varmasti myös töitä tulevaisuudessakin.

Vierailija kirjoitti:

Ihan kamalia tällaiset avaukset. Ensinnäkin, luultavasti olet itsekin jo eläkkeellä tai lähellä eläkeikää, kun perinnön aika on. Kyllä se oma elämä pitäisi olla siinä kohdin ns eletty, eikä vaan odotella jotain perintöä joskus, jotta voi alkaa elää. Toiseksi joo, kaikki vanhemmat eivät ole hyviä (omanikaan eivät ole), mutta silti tällainen jättää ajatuksen, että toivoo vaan jonkun kuolemaa, jotta voisi elää täydellä painolla. Hyi, jotenkin oksettava ajatus.

Sen ymmärrän, että kateellinen voi olla elinaikanaan avustavista vanhemmista, mutta sellaisilla meitä kaikkia nyt ei vaan ole siunattu.

Kyllä monilla kuolee vanhempia kun he ovat itse kolme-nelikymppisiä. Suomi on täynnä naiveja pskoja, kuten sinä.

1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että ei saisi olla kateellinen, mutta olen silti. Ihmisille, joiden vanhemmilla on kesämökkejä joissa lapset ja lapsenlapset saa olla ja jotka myöhemmin sitten siirtyy sukupolvelta toiselle. Olen kateellinen ihmisille, joiden vanhemmat auttavat rahallisesti jo elinaikanaan, saati niille joille tuosta noin vain tupsahtaa muutaman kymmenen tai sata tuhatta euroa rahaa jossain vaiheessa elämää.

Omat vanhempani ovat ryypänneet omat perintönsä ja omaisuutensa, ovat ulosotossa ja asuvat vuokralla. Kumpikin vielä erikseen jonkun juopon puolison kanssa. Minulla itselläni ei ole mitään toivoa käydä kouluja ja edetä "uralla" niin, että voisin alkaa kerätä varallisuutta josta joskus voisin itse nauttia. Elämä on ja tulee ja olemaan kituuttamista kuukaudesta toiseen, ja joskus sitä miettii, että olisipa joku valopilkku tulossa tuolla jossain tulevaisuudessa, mutta ei. Asun vuokralla, rahat riittää juuri ja juuri kaikkeen tarpeelliseen. Ei ole mitään mökkiä minne mennä kesäisin, ei ulkomaanmatkoja eikä niitä kotimaankaan.

On ihan paska fiilis kaikesta tälläkin hetkellä. Kun pääsisi edes muuttamaan alueelle, jossa olisi enemmän luontoa ja vaikka joku lätäkkö lähellä missä uida kesäisin.

Mä ymmärrän muuten hyvin sun tuskan ja "harmituksen", mutta tuo tummennettu kohta on kyllä sun itsesi keksimä. Jos haluat, voit kyllä opiskella. Se on kiinni vain ja ainoastaa sinusta. Et tule saamaan mitään hopealautasella, mutta meistä moni muukin on hankkinut koulutuksen käymällä samalla töissä ja uhraamalla aikansa sen eteen, että saa hankittua itselleen hyvän ammatin. Jos tarkoituksesi on saadan paljon rahaa, niin valitset vain alan, jossa pääset hyville ansioille. Sun tähtäin pitää olla jossain 10-20 vuoden päässä, jos nyt harmittelet ensi kuun vuokrarahoja tai haaveilet kesälomareissusta, niin et tule koskaan saamaan sitä omaa mökkiä.

Ei tämä ole totta. Missä ammatissa tienaa niin, että varallisuus karttuu? Harvassa.

1

Jos ottaa huomioon tavallisten palkansaajien omistusasuntojen määrän, niin aika monessakin ammatissa varallisuus karttuu.

Kuvitteletko heidän hankkineen ne palkoillaan? Mietipä suomalaisten vuokralla asuvien määrää. Tai kotitalouksien, joilla ei ole yhtäkään sijoitusasuntoa. Lisäksi kuinka monen omaisuus on itse rakennettu arvoton lautakasa jossain perähikiällä? Ei se ole maksanut yhtään mitään. Naurettavaa kuvitella, että tämän päivän töissäkäyvä rikastuisi.

1

Kyllä kuvittelen. On ihan tavallista, että ihmiset hakevat pankista asuntolainaa ja lyhentävät lainaansa ihan vaan palkoillaan. 

Juuri näin! Omatkin lapseni ovat aloittaneet omistusasumisen "uransa". ASP-säästöjen ja lainan turvin kumpikin osti ensimmäisen oman asunnon. Toinen osti Saunalahdesta, toinen Kruunuvuorenrannasta, lainaa on molemmilla yli 100.000 euroa, mutta kuopus, joka valmistui farmaseutuksi sai heti vakituisen työpaikan ja esikoisella on poliisina varmasti myös töitä tulevaisuudessakin.

Noissa on ihan pskat palkat. Jos korot lähtee nousuun, he on ihan kusessa.

Jos korot lähtee nousuun asuntojen hinnat romahtaa tai kauppa jäätyy, jos useampi taloutensa liian tiukoille mitoittanut ei enää selviydykään veloistaan. Siinä sitten ovat onnellisina varakkaina asuntosäästäjinä.

Ärsyttää, kun aina tarjotaan tuota opiskelua ratkaisuksi. Itsellä kaksi tutkintoa, myös maisterinpaperit, mutta työsuhteet olleet vuosia pelkkää silppua ja pätkää, ja nyt olen ollut viime vuodet pääosin työtön. Soppaan vielä yksinhuoltajuus ja karttuva ikä, niin se siitä opiskelulla omaisuuden kartuttamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kamalia tällaiset avaukset. Ensinnäkin, luultavasti olet itsekin jo eläkkeellä tai lähellä eläkeikää, kun perinnön aika on. Kyllä se oma elämä pitäisi olla siinä kohdin ns eletty, eikä vaan odotella jotain perintöä joskus, jotta voi alkaa elää. Toiseksi joo, kaikki vanhemmat eivät ole hyviä (omanikaan eivät ole), mutta silti tällainen jättää ajatuksen, että toivoo vaan jonkun kuolemaa, jotta voisi elää täydellä painolla. Hyi, jotenkin oksettava ajatus.

Sen ymmärrän, että kateellinen voi olla elinaikanaan avustavista vanhemmista, mutta sellaisilla meitä kaikkia nyt ei vaan ole siunattu.

Kyllä monilla kuolee vanhempia kun he ovat itse kolme-nelikymppisiä. Suomi on täynnä naiveja pskoja, kuten sinä.

1

Ja sinähän asiallinen olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että ei saisi olla kateellinen, mutta olen silti. Ihmisille, joiden vanhemmilla on kesämökkejä joissa lapset ja lapsenlapset saa olla ja jotka myöhemmin sitten siirtyy sukupolvelta toiselle. Olen kateellinen ihmisille, joiden vanhemmat auttavat rahallisesti jo elinaikanaan, saati niille joille tuosta noin vain tupsahtaa muutaman kymmenen tai sata tuhatta euroa rahaa jossain vaiheessa elämää.

Omat vanhempani ovat ryypänneet omat perintönsä ja omaisuutensa, ovat ulosotossa ja asuvat vuokralla. Kumpikin vielä erikseen jonkun juopon puolison kanssa. Minulla itselläni ei ole mitään toivoa käydä kouluja ja edetä "uralla" niin, että voisin alkaa kerätä varallisuutta josta joskus voisin itse nauttia. Elämä on ja tulee ja olemaan kituuttamista kuukaudesta toiseen, ja joskus sitä miettii, että olisipa joku valopilkku tulossa tuolla jossain tulevaisuudessa, mutta ei. Asun vuokralla, rahat riittää juuri ja juuri kaikkeen tarpeelliseen. Ei ole mitään mökkiä minne mennä kesäisin, ei ulkomaanmatkoja eikä niitä kotimaankaan.

On ihan paska fiilis kaikesta tälläkin hetkellä. Kun pääsisi edes muuttamaan alueelle, jossa olisi enemmän luontoa ja vaikka joku lätäkkö lähellä missä uida kesäisin.

Mä ymmärrän muuten hyvin sun tuskan ja "harmituksen", mutta tuo tummennettu kohta on kyllä sun itsesi keksimä. Jos haluat, voit kyllä opiskella. Se on kiinni vain ja ainoastaa sinusta. Et tule saamaan mitään hopealautasella, mutta meistä moni muukin on hankkinut koulutuksen käymällä samalla töissä ja uhraamalla aikansa sen eteen, että saa hankittua itselleen hyvän ammatin. Jos tarkoituksesi on saadan paljon rahaa, niin valitset vain alan, jossa pääset hyville ansioille. Sun tähtäin pitää olla jossain 10-20 vuoden päässä, jos nyt harmittelet ensi kuun vuokrarahoja tai haaveilet kesälomareissusta, niin et tule koskaan saamaan sitä omaa mökkiä.

Ei tämä ole totta. Missä ammatissa tienaa niin, että varallisuus karttuu? Harvassa.

1

Jos ottaa huomioon tavallisten palkansaajien omistusasuntojen määrän, niin aika monessakin ammatissa varallisuus karttuu.

Kuvitteletko heidän hankkineen ne palkoillaan? Mietipä suomalaisten vuokralla asuvien määrää. Tai kotitalouksien, joilla ei ole yhtäkään sijoitusasuntoa. Lisäksi kuinka monen omaisuus on itse rakennettu arvoton lautakasa jossain perähikiällä? Ei se ole maksanut yhtään mitään. Naurettavaa kuvitella, että tämän päivän töissäkäyvä rikastuisi.

1

Kyllä kuvittelen. On ihan tavallista, että ihmiset hakevat pankista asuntolainaa ja lyhentävät lainaansa ihan vaan palkoillaan. 

Juuri näin! Omatkin lapseni ovat aloittaneet omistusasumisen "uransa". ASP-säästöjen ja lainan turvin kumpikin osti ensimmäisen oman asunnon. Toinen osti Saunalahdesta, toinen Kruunuvuorenrannasta, lainaa on molemmilla yli 100.000 euroa, mutta kuopus, joka valmistui farmaseutuksi sai heti vakituisen työpaikan ja esikoisella on poliisina varmasti myös töitä tulevaisuudessakin.

Ja siis heillä on varmaan kumppanin kanssa tämä lainansa, ja saavat asua aivan hlvetin ahtaasti, jos noin 200000 Helsingistä ostivat asunnon. Siinäkö sitten 25 vuotta :D

Ja pakko olla sen saman kumppanin kanssa. Vankila.

Minä taas pelkään, että vanhempani kuolevat. Olen nuori ja minulla ei ole mitään pääomaa, sama tilanne molemmilla sisaruksillani.

Jos vanhemmat kuolisivat, meidän pitäisi laittaa myyntiin vanhempieni kotitalo, joka on pappani synnyin koti. Talo tuskin menisi kaupaksi, koska se sijaitsee pienellä paikkakunnalla, jossa palvelut pikkuhiljaa kuolevat ja asukasluku pienenee koko ajan. Lisäksi myyntiin pitäisi laittaa isäni itse rakentama kesämökki.

Nämä ovat ainoat vaihtoehdot, koska muuten ei perintöveroja pysty maksamaan. 

Veljeni on meistä sisaruksista ainoa, joka voisi lainaa saada kotitalomme ostoon meiltä sisaruksilta. Hänellä on vakituinen työ, kun taas minä ja siskoni teemme määräaikaisia pestejä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kamalia tällaiset avaukset. Ensinnäkin, luultavasti olet itsekin jo eläkkeellä tai lähellä eläkeikää, kun perinnön aika on. Kyllä se oma elämä pitäisi olla siinä kohdin ns eletty, eikä vaan odotella jotain perintöä joskus, jotta voi alkaa elää. Toiseksi joo, kaikki vanhemmat eivät ole hyviä (omanikaan eivät ole), mutta silti tällainen jättää ajatuksen, että toivoo vaan jonkun kuolemaa, jotta voisi elää täydellä painolla. Hyi, jotenkin oksettava ajatus.

Sen ymmärrän, että kateellinen voi olla elinaikanaan avustavista vanhemmista, mutta sellaisilla meitä kaikkia nyt ei vaan ole siunattu.

Kyllä monilla kuolee vanhempia kun he ovat itse kolme-nelikymppisiä. Suomi on täynnä naiveja pskoja, kuten sinä.

1

Ja sinähän asiallinen olet.

No, toinen oksenteli aloittajalle.

1

Molemat vanhemmat ovat syntyneet ns kultalusikka suussa. Molemman perineet aikanaan kolmen sukupolven perinnön. Esimerkiksi kotinsa ovat maksaneet suurimmalta osin perintörahoilla tai omien vanhempiensa ennakkoperinnöllä.

Saaneet elämän karikoissa muutenkin avustusrahaa vanhemmiltaan.

Itse olen saanut heiltä kattiloita ja pyyhkeitä. Ensiasuntoa ostaessani kysyin voiko jompikumpi tulla henkilötakaajaksi puuttuvaan summaan noin 15000 euroa. Eivät halunneet. Sain fiksailtua sitten lopulta muuten ilman heidän apuaan. Nyt olen oman omaisuuteni kerännyt onnistuneilla talokaupoilla ja työnteolla joten en mitään perintöä edes tarvitse.

Isä on tehnyt omaisuussiirtoja uuden vaimonsa ja lapsensa eduksi jättäen vanhat lapset perinnöttömäksi. Kaikki omaisuus on uuden vaimon nimissä.

Äitini on ilmoittanut ettei jätä perintöä lapsille koska rahat ovat hänen ja hän käyttää ne itseensä viimeiseen lanttiin ennen kuolemaansa. Sehän sopii.

Minusta tuon kuitenkin surullista ja en ymmärrä miksi eivät halua jättää mitään lapsilleen kuten heidän omat isovanhemmat ovat jättäneet? Ovat itse sanoneet että ilman perintöä elämä olisi ollut hankalampaa. Miksi eivät halua samaa omille lapsilleen?

En siis himoitse rahaa vaan ihmettelen tuota asennetta? Se tuntuu läpsäisyltä vasten kasvoja ja selän kääntämiseltä. Meillä on kuitenkin normaalit läheiset ja lämpimät välit.

En ole mikään juoppo retku vaan opintolainalla ja työllä itseni kouluttautunut itsenäinen vakavarainen ihminen. Kaikki mitä minulla on niin olen itse hankkinut nollasta.

Omille lapsilleni olen hankkinut omat pikkuasunnot johon voivat muuttaa itsenäistuttyään. En halunnut että he joutuvat aloittamaan nollasta jos se ei ole pakko.

Jos äitini laskee väärin omaisuutensa riittämisen loppuun asti ja on humputellut omaisuutensa liian aikaisin niin en aio lanttiakaan maksaa palvelutalokuluja. Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kamalia tällaiset avaukset. Ensinnäkin, luultavasti olet itsekin jo eläkkeellä tai lähellä eläkeikää, kun perinnön aika on. Kyllä se oma elämä pitäisi olla siinä kohdin ns eletty, eikä vaan odotella jotain perintöä joskus, jotta voi alkaa elää. Toiseksi joo, kaikki vanhemmat eivät ole hyviä (omanikaan eivät ole), mutta silti tällainen jättää ajatuksen, että toivoo vaan jonkun kuolemaa, jotta voisi elää täydellä painolla. Hyi, jotenkin oksettava ajatus.

Sen ymmärrän, että kateellinen voi olla elinaikanaan avustavista vanhemmista, mutta sellaisilla meitä kaikkia nyt ei vaan ole siunattu.

Kyllä monilla kuolee vanhempia kun he ovat itse kolme-nelikymppisiä. Suomi on täynnä naiveja pskoja, kuten sinä.

1

Ja sinähän asiallinen olet.

No, toinen oksenteli aloittajalle.

1

Ja sinustako jonkun kuoleman odotteleminen, jotta saisi tämän omaisuuden, ei ole vastenmielistä käytöstä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kamalia tällaiset avaukset. Ensinnäkin, luultavasti olet itsekin jo eläkkeellä tai lähellä eläkeikää, kun perinnön aika on. Kyllä se oma elämä pitäisi olla siinä kohdin ns eletty, eikä vaan odotella jotain perintöä joskus, jotta voi alkaa elää. Toiseksi joo, kaikki vanhemmat eivät ole hyviä (omanikaan eivät ole), mutta silti tällainen jättää ajatuksen, että toivoo vaan jonkun kuolemaa, jotta voisi elää täydellä painolla. Hyi, jotenkin oksettava ajatus.

Sen ymmärrän, että kateellinen voi olla elinaikanaan avustavista vanhemmista, mutta sellaisilla meitä kaikkia nyt ei vaan ole siunattu.

Kyllä monilla kuolee vanhempia kun he ovat itse kolme-nelikymppisiä. Suomi on täynnä naiveja pskoja, kuten sinä.

1

Kivikissaäiti on taas vauhdissa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kamalia tällaiset avaukset. Ensinnäkin, luultavasti olet itsekin jo eläkkeellä tai lähellä eläkeikää, kun perinnön aika on. Kyllä se oma elämä pitäisi olla siinä kohdin ns eletty, eikä vaan odotella jotain perintöä joskus, jotta voi alkaa elää. Toiseksi joo, kaikki vanhemmat eivät ole hyviä (omanikaan eivät ole), mutta silti tällainen jättää ajatuksen, että toivoo vaan jonkun kuolemaa, jotta voisi elää täydellä painolla. Hyi, jotenkin oksettava ajatus.

Sen ymmärrän, että kateellinen voi olla elinaikanaan avustavista vanhemmista, mutta sellaisilla meitä kaikkia nyt ei vaan ole siunattu.

Kyllä monilla kuolee vanhempia kun he ovat itse kolme-nelikymppisiä. Suomi on täynnä naiveja pskoja, kuten sinä.

1

Ja sinähän asiallinen olet.

No, toinen oksenteli aloittajalle.

1

Ja sinustako jonkun kuoleman odotteleminen, jotta saisi tämän omaisuuden, ei ole vastenmielistä käytöstä?

Tuo on sinun tulkintasi asioista, ja se on erittäin vastenmielinen. Kuvitteletko vanhempiesi pysyvän virkeinä sinun ajatuksenvoimallasi? Toimivan kuten sinun parhaaksesi on sen mukaan, millainen itse olet, tai mitä teet? Se ei aina ole niin, kuten tuossa yllä joku kirjoittaa varakkaiden, perineiden vanhempiensa käytöksestä.

Kolmanneksi me kaikki vain kuollaan, onko koskaan käynyt mielessä? Onko se sen vika, joka on perijänä? Mikä siinä muuttuu, jos ei ajattele asiaa?

Sinä et tunne muita perheitä. Sinulla ei ole yhtäkään syytä arvostella eikä tuomita muita. Miksi esim. ap:n pitäisi toivoa, että hänen vanhempansa sulostuttaisivat maailmaa vielä vuosia elämillään täällä? Miksi? Ja siis toivoipa hän mitä tahansa, senkö mukaan se vanhempien elinikä menee, mitä?

1

Minäkään en tule perimään, eikä myöskään mieheni. Molempien vanhemmat asuvat vuokra-asunnoissa ja ovat eronneita. Vahva elämämkoulu taustalla. Pikavippejä ja peliongelmia. Anoppi tuhlasi perintönsä ökyautoon, harvemmin vain on ajokunnossa. Mummonikin vetelee viimeisiään, on velkainen alkoholisti ja asuu vuokralla, ja nyt wt-sukulaiset kyttäävät kieli pitkällä mummon muutamaa kippoa.

Onneksi aikuistuin ja sain omat raha-asiat järjestykseen, ja meidän lapsille jää asunto ja sijoituksia. Samalla rahalla mitä muut makselevat vuokraa, me lyhennämme omaa asuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hölmöä väittää että sinulla ei rahkeet riitä opiskeluun. Jos motivaatiota on, kuka tahaansa pystyy opiskelemaan ammatin josta saa sen verran palkkaa että elämä sujuu suht mukavasti. Nyt lopetat etsimästä tekosyitä ja alat tehdä asialle jotakin!

Kuten minkä ammatin? Kerropas nyt joku konkreettinen esimerkki! Monilla aloilla ei voi tehdä osa-aikatyötä, vaikka ei jaksa kokopäiväistä, monilla aloilla on aika paljon työttömyyttä, mistä ihmeestä näitä taianomaisia hyväpalkkaisia vapaita työpaikkoja löytyy? Varsinkin jos ihmisellä on esim. vähemmän voimia, kuin keskivertokansalaisella?

1

Paperitehdastyöläinen (en tiedä minkä koulun käyvät), raksamies, putkimies, (amk)insinööri, koneasentaja, jätteiden käsittelijä, sähköasentaja, peltiseppä....

Ainakin kaikki tuntemani ihmiset jotka työskentelevät edellä mainituilla aloilla ovat aina olleet töissä. Nuoret ovat päässeet hommiin heti ammattikoulusta ja aikuisilla ei ole työttömyysjaksoja lainkaan. Palkka huitelee 2500-4000 välillä riippuen työhistoriasta

Ai naisille? Enpä usko, etä naisia tuonne otetaan, tai että töitä muutenkaan riittää kelle vaan, joka tulee ovesta sisään. Että olet naivi.

Mitäpä myös ehdotat jos tuollainen ei kiinnosta? Kehotat kärsimään siksi, että saa jotain, minkä muut vain perivät, kärsimättä yhtään pska-ammateissa, joita inhoavat?

1

Kyllä minun mielestäni olisi aika päästä eroon tuollaisista typeristä kuvitelmista "naisten" ja "miesten" ammateista. Ihan yhtälailla naiset voivat noille aloille hakea ja kyseisiä töitä tehdä. Naisia otetaan hyvin noille aloille sisään ja myös töihin jos ei elä tuollaisella nirppanokka-asenteella kuin sinä, jonka mielestä naisen paikka on nyrkin ja hellan välissä lapsia hoitamassa.

Jos vaihtoehtona on ruikuttaa kun ei ole rahaa mihinkään tai opiskella alaa jossa on takuuvarmasti töitä ja hyvä palkka mutta josta ei erityisemmin nauti, on ihan itsestä kiinni mitä tekee. Minä opiskelisin, koska mieluummin vähän tylsempi työ ja paljon rahaa kuin jatkuvaa köyhyydessä elämistä. Nämä on juuri tällaisia asioita jotka erottavat köyhät valittajasohvaperunat niistä jotka tekevät oikeasti jotain haaveidensa eteen.

Sitä paitsi mistä sinä tiedät ovatko nuo ammatit aloittajan mielestä kamalia? Ihan tavallisia töitä joita ihmiset ovat tehneet vuosikymmeniä. Varmasti mukavempia kuin lähihoitajan tai puhelinmyyjän hommat, ihan jo pelkästään siksi että usein miesten kanssa on vähän rennompaa työskennellä.

T. 30-vuotias sähköasentajanainen joka tykkää työstään ja niistä ei ole koskaan ollut pulaa

Vierailija kirjoitti:

Molemat vanhemmat ovat syntyneet ns kultalusikka suussa. Molemman perineet aikanaan kolmen sukupolven perinnön. Esimerkiksi kotinsa ovat maksaneet suurimmalta osin perintörahoilla tai omien vanhempiensa ennakkoperinnöllä.

Saaneet elämän karikoissa muutenkin avustusrahaa vanhemmiltaan.

Itse olen saanut heiltä kattiloita ja pyyhkeitä. Ensiasuntoa ostaessani kysyin voiko jompikumpi tulla henkilötakaajaksi puuttuvaan summaan noin 15000 euroa. Eivät halunneet. Sain fiksailtua sitten lopulta muuten ilman heidän apuaan. Nyt olen oman omaisuuteni kerännyt onnistuneilla talokaupoilla ja työnteolla joten en mitään perintöä edes tarvitse.

Isä on tehnyt omaisuussiirtoja uuden vaimonsa ja lapsensa eduksi jättäen vanhat lapset perinnöttömäksi. Kaikki omaisuus on uuden vaimon nimissä.

Äitini on ilmoittanut ettei jätä perintöä lapsille koska rahat ovat hänen ja hän käyttää ne itseensä viimeiseen lanttiin ennen kuolemaansa. Sehän sopii.

Minusta tuon kuitenkin surullista ja en ymmärrä miksi eivät halua jättää mitään lapsilleen kuten heidän omat isovanhemmat ovat jättäneet? Ovat itse sanoneet että ilman perintöä elämä olisi ollut hankalampaa. Miksi eivät halua samaa omille lapsilleen?

En siis himoitse rahaa vaan ihmettelen tuota asennetta? Se tuntuu läpsäisyltä vasten kasvoja ja selän kääntämiseltä. Meillä on kuitenkin normaalit läheiset ja lämpimät välit.

En ole mikään juoppo retku vaan opintolainalla ja työllä itseni kouluttautunut itsenäinen vakavarainen ihminen. Kaikki mitä minulla on niin olen itse hankkinut nollasta.

Omille lapsilleni olen hankkinut omat pikkuasunnot johon voivat muuttaa itsenäistuttyään. En halunnut että he joutuvat aloittamaan nollasta jos se ei ole pakko.

Jos äitini laskee väärin omaisuutensa riittämisen loppuun asti ja on humputellut omaisuutensa liian aikaisin niin en aio lanttiakaan maksaa palvelutalokuluja. Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.

Ymmärrän kyllä hyvin, ettei lähde kenenkään lainoja takaamaan, edes oman lapsen. Liian paljon surullisia tarinoita ja pilattuja välejä on nähty näissä tapauksissa.

Muuten kyllä ihmettelen, miksi näin on isäsi toiminut.

Minä sain suoritettua ammattikoulun loppuun vasta +25 iässä, koska olin oikeutettu johonkin tukeen silloin. Syy: vanhemmat eivät auttaneet mitenkään ja pelkkä opintotuki (silloin n. 400€/kk) ei olisi riittänyt kattamaan elämistä vuokran ja muiden laskujen jälkeen. Niin nololta kuin se kuulostaakin niin elin vuosia sossutuella. Minua ei ohjattu mihinkään avun piiriin jonka kautta olisin ehkä voinut saada jotain tukea opintoihini. Etsin nuoruusvuosina oppisopimuspaikkaa mutta kukaan ei halunnut ottaa. No nyt sitten ammattitutkinto on ja työelämässä tiukasti kiinni.

Eli näin voi käydä jos sattuu syntymään köyhään tai erittäin ongelmalliseen perheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että ei saisi olla kateellinen, mutta olen silti. Ihmisille, joiden vanhemmilla on kesämökkejä joissa lapset ja lapsenlapset saa olla ja jotka myöhemmin sitten siirtyy sukupolvelta toiselle. Olen kateellinen ihmisille, joiden vanhemmat auttavat rahallisesti jo elinaikanaan, saati niille joille tuosta noin vain tupsahtaa muutaman kymmenen tai sata tuhatta euroa rahaa jossain vaiheessa elämää.

Omat vanhempani ovat ryypänneet omat perintönsä ja omaisuutensa, ovat ulosotossa ja asuvat vuokralla. Kumpikin vielä erikseen jonkun juopon puolison kanssa. Minulla itselläni ei ole mitään toivoa käydä kouluja ja edetä "uralla" niin, että voisin alkaa kerätä varallisuutta josta joskus voisin itse nauttia. Elämä on ja tulee ja olemaan kituuttamista kuukaudesta toiseen, ja joskus sitä miettii, että olisipa joku valopilkku tulossa tuolla jossain tulevaisuudessa, mutta ei. Asun vuokralla, rahat riittää juuri ja juuri kaikkeen tarpeelliseen. Ei ole mitään mökkiä minne mennä kesäisin, ei ulkomaanmatkoja eikä niitä kotimaankaan.

On ihan paska fiilis kaikesta tälläkin hetkellä. Kun pääsisi edes muuttamaan alueelle, jossa olisi enemmän luontoa ja vaikka joku lätäkkö lähellä missä uida kesäisin.

Mä ymmärrän muuten hyvin sun tuskan ja "harmituksen", mutta tuo tummennettu kohta on kyllä sun itsesi keksimä. Jos haluat, voit kyllä opiskella. Se on kiinni vain ja ainoastaa sinusta. Et tule saamaan mitään hopealautasella, mutta meistä moni muukin on hankkinut koulutuksen käymällä samalla töissä ja uhraamalla aikansa sen eteen, että saa hankittua itselleen hyvän ammatin. Jos tarkoituksesi on saadan paljon rahaa, niin valitset vain alan, jossa pääset hyville ansioille. Sun tähtäin pitää olla jossain 10-20 vuoden päässä, jos nyt harmittelet ensi kuun vuokrarahoja tai haaveilet kesälomareissusta, niin et tule koskaan saamaan sitä omaa mökkiä.

Ei tämä ole totta. Missä ammatissa tienaa niin, että varallisuus karttuu? Harvassa.

1

Jos ottaa huomioon tavallisten palkansaajien omistusasuntojen määrän, niin aika monessakin ammatissa varallisuus karttuu.

Kuvitteletko heidän hankkineen ne palkoillaan? Mietipä suomalaisten vuokralla asuvien määrää. Tai kotitalouksien, joilla ei ole yhtäkään sijoitusasuntoa. Lisäksi kuinka monen omaisuus on itse rakennettu arvoton lautakasa jossain perähikiällä? Ei se ole maksanut yhtään mitään. Naurettavaa kuvitella, että tämän päivän töissäkäyvä rikastuisi.

1

Kyllä kuvittelen. On ihan tavallista, että ihmiset hakevat pankista asuntolainaa ja lyhentävät lainaansa ihan vaan palkoillaan. 

Juuri näin! Omatkin lapseni ovat aloittaneet omistusasumisen "uransa". ASP-säästöjen ja lainan turvin kumpikin osti ensimmäisen oman asunnon. Toinen osti Saunalahdesta, toinen Kruunuvuorenrannasta, lainaa on molemmilla yli 100.000 euroa, mutta kuopus, joka valmistui farmaseutuksi sai heti vakituisen työpaikan ja esikoisella on poliisina varmasti myös töitä tulevaisuudessakin.

Noissa on ihan pskat palkat. Jos korot lähtee nousuun, he on ihan kusessa.

Olet sinä hiljaa, kun et osaa muuta kuin provota tuota koron nousua. Olen aivan varma, että nämä nuoret pärjää lainoinensa kanssa ja muutenkin elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hölmöä väittää että sinulla ei rahkeet riitä opiskeluun. Jos motivaatiota on, kuka tahaansa pystyy opiskelemaan ammatin josta saa sen verran palkkaa että elämä sujuu suht mukavasti. Nyt lopetat etsimästä tekosyitä ja alat tehdä asialle jotakin!

Hei, ihan oikeasti. Kun on itse elänyt traumaattisen lapsuuden, josta saanut mukaansa kaikkea huonoa ja kamppaillut mt-ongelmien kanssa koko ikänsä, vaikka on hemmetin sitoutunut terapiaan ja paranemiseen niin tuntuu ikävältä että jonkun mielestä ne on vaan tekosyitä. En ole ap, mutta jos asenne riittäisi niin olisin maailman huipulla. Valitettavasti psyyke ei kestä edelleenkään.

Sairaat ihmiset ovat tietenkin asia erikseen, mutta ei kaikilla ihmisillä ole mielen kanssa ongelmia vaan saamattomuus ja laiskuus ovat ihan vaan luonteenpiirteitä. Aloittaja ei maininnut kärsivänsä vakavista mielenterveysongelmista minkä vuoksi oletin ettei hänellä sellaisia ole.