Lue keskustelun säännöt.
Onko oikein anopilta vaatia, että näemme/kyläilemme hänen luonaan joka viikko?
17.03.2018 |
7kk poika meillä. Kauhulla odotan mitä tapahtuu sitten, kun palaan taas töihin.
Käytännössä on mahdotonta ainakaan enää silloin toteuttaa tuota krt/vko, koska on monia muitakin, joita me ja lapsemme haluamme nähdä, puhumattakaan lepäämisestä töiden jälkeen.
En ymmärrä miten kolmen lapsen äiti ei ymmärrä tätä.
Kuinka usein teillä nähdään isovanhempia?
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en suostuisi tuohon. Paitsi jos mies käy lasten kanssa tapaamassa sitä äityliään, niin sitten ok, itse ottaisin siinä omaa aikaa sillä välin.
Veikkaan vaan, ettei miehesi jaksa viihdyttää sekä lasta että läheisriippuvaista äitiään kovinkaan montaa viikkoa putkeen :)
Onko sinusta jotenkin väärin ja vastenmielistä pitää hyviä suhteita anoppiisi? Eikö anoppi ansaitse seuraasi, vai miten kommenttisi tulisi ymmärtää?
Onko vävyn velvollisuus myös pitää hyviä suhteita yllä anoppiinsa? Saako tytär viedä lapset käymään äitinsä luona ilman miestään?
Näyttää vaan se anoppi olevan, kuin joku ihme kirosana tällä palstalla. Kaikki muut käy, muttei anoppi. Tietysti ymmärrän, että meitä anoppejakin on moneen junaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonain päivänä aloittaja on anoppi, jonka lapsen puoliso haluaa sulkea pois lastenlasten elämästä, koska anoppilassa ei vaan jaksa viikolla käydä ja viikonloppuisin täytyy joko olla ilman aikatauluja tai saada tavata muita. Aloittaja varmasti muistaa silloin olleensa samanlainen ja tuntee yhteenkuuluvuutta lapsensa puolison kanssa.
Se ei ole sen pienen lapsen etu. Se että viikolla on pakko kyläillä ettei mummo suutu tai että vapaa-aika täytetään keksityillä velvollisuuksilla. Tajuatko?
Yleensä pienet lapset tykkäävät käydä mummolassa, eivätkä rasitu siellä. Kummallinen ajatus edell.kommentoijalla.
Nimim.kokemustaa on.Jos se lapsi on kokopäivähoidossa, ei todellakaan ole asiallista lähteä sitten vielä raahaamaan jonnekin kyläilemääm illalla.
Ja lapsen etu on rennot, levänneet ja tyytyväiset vanhemmat. Eli he joilla on ote omasta elämästä, eikä se koko vapaa-aika täyty ulkopuolisten asettamilla ehdoilla.
Totta, että itsehän se perhe menonsa ja kyläilynsä suunnittelee, vähän tärkeysjärjestyksessä tietysti.
Itse olemme halunneet lapsia viedä mummolaan, koska se on mummollemme erittäin tärkeää. Ei tietenkään mitään aikatauluja ja tiettyjä päiviä, mut useamman kerran kk:ssa.
Eli pitää onnistua kerran viikossa aina ja ikuisesti anopin luona kyläily. Matka-aikakin voi olla mitä tahansa 10 minuutista vaikka tuntiin. Eka viikolla ollaan tarhassa/koulussa/töissä klo 7.30-16.30, sitten kotiin ja aina esim. joka lauantai ollaan anopin luona. Entäs jos tulee ystävien häät, noh okei ehkä kävässään sitten sunnuntaina kylässä. Paitsi jos ystävien häät ovat niin kaukana, että on lähdettävä jo perjantaina ja takaisin päässään vasta sunnuntaina. Noh, voihan ne lapset sitten nukkua autossa ja kannetaan sieltä sit omiin sänkyihin kotona.
Niin ja sitten mites muita ihmisiä tavataan? Viikolla nähdään joka keskiviikko toisia isovanhempia. Paitsi jos ovat eronneet niin toista keskiviikkoisin ja toista torstaisin. Mites harrastukset? Entä ystävät? Pitää toivoa että maanantaisin ja tiistaisin sopii ystäville aina treffit. Entäs sitten milloin oltais ihan vaan perheen kanssa kotona pesemässä pyykkiä, pelaamassa lautapelejä, katsottas leffoja? Ipadit kouraan autossa lapsille, niin siinä sitä yhdessä olemista. Mitä jos viikonloppuna haluttaisikin mennä vaikka katsomaan lasten konserttia ja syömään ravintolaan? Väärä vastaus, silloin on anopin luona vierailun aika.
Ruokailut hoituu varmaan hesen ja pienten eväiden kautta. Ei se ole niin justiinsa. Ei pidä kato suututtaa anoppia koska sitten on turha koskaan kysyä apua lastenhoidossa! Anoppi määrää!
Kyllä on lapsellista porukkaa täällä. Kasvakaa jo aikuisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ymmärrät, että jos anoppi ei saa olla osa lapsenlapsen elämää, niin hän hankkii elämäänsä jotain muuta tärkeää. Silloin on turha soitella, että tuletko hoitamaan lasta, että saadaan miehen kanssa yhteistä aikaa. Asioilla on aina puolensa ja puolensa, nykymummot eivät suostu olemaan mikään paikallekutsuttava hoitoreservi.
Ja se kerta viikko pakkotapaaminen on ainoa keino olla osa lapsenlapsen elämää? Or else.
Kirjoitinko noin? Itse sen keksit. Ei mikään ihmissuhde toimi niin, että joku ulkopuolinen määrittää tapaamisten määrän. Jos ap:lle ei sovi se, että isoäiti näkee kerran viikossa lapsenlasta, niin asia on ihan OK. Mutta silloin ap:lla ei ole mitään perustetta tulla palstalle itkemään, että anoppi hoitaa naapurin lasta, mutta ei ota meidän lasta yökylään.
Hullu ajatustapa. Normaalit (huom. normaalit) ihmissuhteet eivät ole noin mustavalkoisia ja syyllistäviä.
-haluan lapsenlapset tänne kerran viikossa
-tuo on meille liian raskas tahti
-ok, no alanpa hoitamaan naapurin lasta. Turha kuvitella että ikinä saisitte lapsenlapsenne yökylään.
Tervettä? Ei todellakaan.
En ole tuo jolle vastasit mutta mielestäni tuossa vedettiin vain mutkat suoriksi tilanpuutteen vuoksi.
Eli jos mummo näkee lapsenlastaan harvoin, voi yökyläily olla vaikeaa kun lapsen pitäisi luottaa ja tuntea mummo ( tai kuka tahansa ) todella tutuksi ja turvalliseksi.
Ja toisaalta jos mummolla on aikaa niin saattaa alkaa auttaa naapurin perhettä ja hoitaa heidän lasta jota näkee paljon.
Se vain tapahtuu ilman että mummo on sitä noin suunnitellut.
Jos haluaa että mummosta on hoitoapua ja että hänestä voi tulla tärkeä ihminen lapselle , on häntä tavattava kohtuu useita jotta niin käy.
Luitko aloitusta? AP:lla on 7 kk ikäinen lapsi ja anoppi määrää, että joka viikko on tavattava. Ensinnäkin, "1 kerta viikossa" vs. "harvoin": tuohon väliin mahtuu aika paljon liukumaa. Toiseksi, noin pientä lasta tuskin yleensä jätetään mummon luo yökylään ilman omia vanhempia. Mikään mummo ei voi sanella ehtoja, että on tavattava x määrä x ajassa. Tuo on lapsiperheelle hirveän painostavaa ja suorittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jonain päivänä aloittaja on anoppi, jonka lapsen puoliso haluaa sulkea pois lastenlasten elämästä, koska anoppilassa ei vaan jaksa viikolla käydä ja viikonloppuisin täytyy joko olla ilman aikatauluja tai saada tavata muita. Aloittaja varmasti muistaa silloin olleensa samanlainen ja tuntee yhteenkuuluvuutta lapsensa puolison kanssa.
Elämästä pois sulkeminen on täysin eri asia kuin se, ettei halua alistua ylikontrolloivan hullun käskytettäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en suostuisi tuohon. Paitsi jos mies käy lasten kanssa tapaamassa sitä äityliään, niin sitten ok, itse ottaisin siinä omaa aikaa sillä välin.
Veikkaan vaan, ettei miehesi jaksa viihdyttää sekä lasta että läheisriippuvaista äitiään kovinkaan montaa viikkoa putkeen :)
Onko sinusta jotenkin väärin ja vastenmielistä pitää hyviä suhteita anoppiisi? Eikö anoppi ansaitse seuraasi, vai miten kommenttisi tulisi ymmärtää?
Niitä hyviä suhteita kuuluu pitää molemmin päin. Ei niin että miniän/vävyn puolisoineen pitää hyppiä anopin tai apen pillin mukaan, vaan niin että molemmin puolin kunnioitetaan myös toisen elämää. Tässä aloituksessa oli kyse siitä että anoppi vaatii jokaviikkoista kyläilyä, mikä ei ole kohtuullista eikä välttämättä edes jokaisen nuoren perheen jaksamisen rajoissa jos elämä on muuten hektistä. Anopin kuuluu myös ymmärtää että se perhe tarvii omaa tilaa, ja heillä on kaikki oikeus päättää omista menemisistään. Yleensä ihmisillä on muutakin sosiaalista elämää kuin anoppi, on oltava aikaa tavata muitakin ihmisiä, tehdä muita asioita, ja sen lisäksi myös rauhoittua ihan kotona oman perheen kesken.
Tottakai siellä lasten isovanhemmilla on hyvä käydä myös, ja pitää jollain tavalla läheiset välit heihin ihan jo lastenkin takia. Mutta nämä isovanhemmat eivät voi yksinään määrätä sitä aikataulua tai vaatia kuinka usein täytyy käydä. Toki se toimii toiseenkin suuntaan, ei voi myöskään olettaa että isovanhemmat ovat aina tavattavissa kun itselle sopisi tai valmiina hoitamaan lapsenlapsiaan kun itse haluaisi. Ylipäätään ihmissuhteissa tuollaiset asiat sovitaan yhdessä, eikä anopin ja perheen välinen suhde ole tässä suhteessa erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonain päivänä aloittaja on anoppi, jonka lapsen puoliso haluaa sulkea pois lastenlasten elämästä, koska anoppilassa ei vaan jaksa viikolla käydä ja viikonloppuisin täytyy joko olla ilman aikatauluja tai saada tavata muita. Aloittaja varmasti muistaa silloin olleensa samanlainen ja tuntee yhteenkuuluvuutta lapsensa puolison kanssa.
Se ei ole sen pienen lapsen etu. Se että viikolla on pakko kyläillä ettei mummo suutu tai että vapaa-aika täytetään keksityillä velvollisuuksilla. Tajuatko?
Yleensä pienet lapset tykkäävät käydä mummolassa, eivätkä rasitu siellä. Kummallinen ajatus edell.kommentoijalla.
Nimim.kokemustaa on.
Onko aivan mahdotonta ajatella myös niitä lapsen vanhempia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en suostuisi tuohon. Paitsi jos mies käy lasten kanssa tapaamassa sitä äityliään, niin sitten ok, itse ottaisin siinä omaa aikaa sillä välin.
Veikkaan vaan, ettei miehesi jaksa viihdyttää sekä lasta että läheisriippuvaista äitiään kovinkaan montaa viikkoa putkeen :)
Onko sinusta jotenkin väärin ja vastenmielistä pitää hyviä suhteita anoppiisi? Eikö anoppi ansaitse seuraasi, vai miten kommenttisi tulisi ymmärtää?
Onko vävyn velvollisuus myös pitää hyviä suhteita yllä anoppiinsa? Saako tytär viedä lapset käymään äitinsä luona ilman miestään?
Näyttää vaan se anoppi olevan, kuin joku ihme kirosana tällä palstalla. Kaikki muut käy, muttei anoppi. Tietysti ymmärrän, että meitä anoppejakin on moneen junaan.
Ei, vaan että mies huolehtii, että lapset tapaavat miehen vanhempia, vaimo vaimon vanhempia. Kerran viikossa on hirveän usein. Meillä tavataan kerran vuodessa, eikä äitini heittäydy marttyyriksi, eikö uhkaa ettei enää hoitaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonain päivänä aloittaja on anoppi, jonka lapsen puoliso haluaa sulkea pois lastenlasten elämästä, koska anoppilassa ei vaan jaksa viikolla käydä ja viikonloppuisin täytyy joko olla ilman aikatauluja tai saada tavata muita. Aloittaja varmasti muistaa silloin olleensa samanlainen ja tuntee yhteenkuuluvuutta lapsensa puolison kanssa.
Se ei ole sen pienen lapsen etu. Se että viikolla on pakko kyläillä ettei mummo suutu tai että vapaa-aika täytetään keksityillä velvollisuuksilla. Tajuatko?
Yleensä pienet lapset tykkäävät käydä mummolassa, eivätkä rasitu siellä. Kummallinen ajatus edell.kommentoijalla.
Nimim.kokemustaa on.
Tässä oli nyt kyse 7-kuisesta ja myöhemmin 1-vuotiaasta päiväkotilapsesta. Voin vannoa, että kumpikaan ei nauti matkustamisesta ja 1-vuotiaalle pk on lisäksi sen verran stressaavaa, että muu aika on parasta olla rauhassa kotona äidin tai isän kanssa.
Ja mun lapset (3 ja 9v) tykkää kyllä käydä mummolla, mutta tykkäävät myös leikkiä kotona ja puistossa, olla kavereitten kanssa, luistella, hiihtää, uida, leipoa. Pienemmälle mun kanssa kotona leikkiminen on selvä ykkösjuttu tällä hetkellä. Kerta viikkoon mummolla olisi liian sitovaa (etenkin kun on toinenkin mummo, jota halutaan nähdä).
Vierailija kirjoitti:
Anoppina ja mummona suorastaan Järkyttää lukea, miten ylimielisesti, jopa vihamielisesti täällä miniät suhtautuvat lastensa isovanhempiin.
Eräänkin miniän vihan syy hillo puurossa!!! Ei hyvää päivää...Kamalaa lukea näitä tekstejä!
Älä nyt liioittele. Useimmat miniät ovat vain tuoneet esiin, että kerta viikossa mummolassa on liian sitovaa vanhemmille ja raskasta pienelle päiväkotilapselle. Jos nyt ennemmin keskusteltaisiin siitä eikä kauhisteltaisi tuota yhtä hillofoobikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen isoäitinä ajatellut asian niin, että pienen lapsen kyläilystä päättävät hänen vanhempansa. Jos perheellä on vilkas sosiaalinen elämä, paljon kavereita jne., niin varmasti lapselle löytyy joku mukava tuttu lapsiperhe, joka ottaa lapsen yökylään, kun vanhemmilla on omia menoja. Mummolla ehtivät käymään koko perheen voimin silloin, kun on paremmin aikaa kerran tai kaksi vuodessa. Lapsiinsa ei pidä ripustautua eikä olettaa, että nämä itse vanhempina tarvitsevat apua ja neuvoja. Kyllä nykyvanhemmat löytävät sen turvaverkkonsa netistä ja kavereista, mummolassa käydään vähän kuin muistuttamassa, että hengissä ollaan.
Ja silloin jää omaa aikaa tehdä kaikkea sitä, mitä ei ehtinyt tekemään omien lasten ollessa pieniä. Nytkin on kaksi matkaa varattuna ja suunnitelmissa muutamat mukavat messut "mummoporukalla". Omanikäistä seuraa kun on, niin ei tarvitse vahtia ketään eikä kukaan katso vinoon, jos ottaa aamupalalla kuohuviiniä.
Uskomatonta, etteivät täälläkään monet tajua, että ihmisillä on oikeus OMAAN elämään. Jos minun anoppini "vaatisi" pakollisia kyläilyjä, niin sanoisin kyllä, että tullaan kun ehditään/voidaan/halutaan. Ei todellakaan voi olla mikään pakko vierailla edes omilla vanhemmillaan. Tulkoot he meille, eläkkeellä kun ovat, mutta vain jos meillä on aikaa heidän vierailulle. Meillä on oma elämä ja omat menot, Ukit ja Mummit mahtuvat aina kuitenkin johonkin väliin, mutta EI pakkotapaamisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppina ja mummona suorastaan Järkyttää lukea, miten ylimielisesti, jopa vihamielisesti täällä miniät suhtautuvat lastensa isovanhempiin.
Eräänkin miniän vihan syy hillo puurossa!!! Ei hyvää päivää...Kamalaa lukea näitä tekstejä!
Älä nyt liioittele. Useimmat miniät ovat vain tuoneet esiin, että kerta viikossa mummolassa on liian sitovaa vanhemmille ja raskasta pienelle päiväkotilapselle. Jos nyt ennemmin keskusteltaisiin siitä eikä kauhisteltaisi tuota yhtä hillofoobikkoa.
Hauskaa profiloitua hillofoobikokosi!
Vierailija kirjoitti:
Olen isoäitinä ajatellut asian niin, että pienen lapsen kyläilystä päättävät hänen vanhempansa. Jos perheellä on vilkas sosiaalinen elämä, paljon kavereita jne., niin varmasti lapselle löytyy joku mukava tuttu lapsiperhe, joka ottaa lapsen yökylään, kun vanhemmilla on omia menoja. Mummolla ehtivät käymään koko perheen voimin silloin, kun on paremmin aikaa kerran tai kaksi vuodessa. Lapsiinsa ei pidä ripustautua eikä olettaa, että nämä itse vanhempina tarvitsevat apua ja neuvoja. Kyllä nykyvanhemmat löytävät sen turvaverkkonsa netistä ja kavereista, mummolassa käydään vähän kuin muistuttamassa, että hengissä ollaan.
Ja silloin jää omaa aikaa tehdä kaikkea sitä, mitä ei ehtinyt tekemään omien lasten ollessa pieniä. Nytkin on kaksi matkaa varattuna ja suunnitelmissa muutamat mukavat messut "mummoporukalla". Omanikäistä seuraa kun on, niin ei tarvitse vahtia ketään eikä kukaan katso vinoon, jos ottaa aamupalalla kuohuviiniä.
Meillä itse asiassa on näitä kaveriperheitä, joiden kanssa voidaan hyvin vuorotella hoitoapuna, ja myös luotettavia maksullisia hoitajia. Isovanhemmat yleensä kuitenkin haluavat välttämättä hoitaa, kyselevät säännöllisesti tarvitaanko hoitoapua ja tulevat käymään. Tämä siitä huolimatta että emme todellakaan ole jaksaneet kyläillä heidän luonaan kovin aktiivisesti. Edelleenkin, isovanhempien häivyttäminen lastenlasten elämästä on ikävää, mutta se ettei jaksa joka viikko käydä mummolassa lasten kanssa ei todellakaan ole mitään vieraannuttamista.
Ja mun ja miehen vanhemmilla on myös aktiivinen oma elämä jollaista kuvaat, sehän on pelkästään hyvä asia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppina ja mummona suorastaan Järkyttää lukea, miten ylimielisesti, jopa vihamielisesti täällä miniät suhtautuvat lastensa isovanhempiin.
Eräänkin miniän vihan syy hillo puurossa!!! Ei hyvää päivää...Kamalaa lukea näitä tekstejä!
Älä nyt liioittele. Useimmat miniät ovat vain tuoneet esiin, että kerta viikossa mummolassa on liian sitovaa vanhemmille ja raskasta pienelle päiväkotilapselle. Jos nyt ennemmin keskusteltaisiin siitä eikä kauhisteltaisi tuota yhtä hillofoobikkoa.
Hauskaa profiloitua hillofoobikokosi!
Sorry. Yritin vain olla ytimekäs. En minäkään tykkäisi siitä, että joku syöttää 1-vuotiaalle määrättömästi sokeria.
Helpottava kuulla että muillakin sama ongelma! Itse olen juuri koko päivän itkeskellyt samanlaista anoppiongelmaa, tosin meillä nuorin 9v. Anoppi on saanut päähänsä että haluaa lapsen yökylään joka toinen viikonloppu- säännöllisesti. No mies vie ja hakee lapsen ja istuu siellä sitten saman tien lauantain ja sunnuntain. Mitään muuta ei voi sopia niiksi viikonlopuiksi " kun on jo äidin kanssa sovittu".Nyt anoppi kysyi että sovitaanko huhtikuun viikonloput, sanoin että katsotaan ( ajatuksella että saisin puhuttua vain yhden viikonlopun kuukaudesta mummoiluun). Hän oli välittömästi sopinut mieheni kanssa kuitenkin sen joka toinen viikonloppu. Käveli täysin mun yli! Koen että hän tunkeutuu vaatimuksillaan meidän elämään, laittaa sen pyörimään liikaa itsensä ympärillä. On siipi maassa ja ajatus avioerostakin on mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppina ja mummona suorastaan Järkyttää lukea, miten ylimielisesti, jopa vihamielisesti täällä miniät suhtautuvat lastensa isovanhempiin.
Eräänkin miniän vihan syy hillo puurossa!!! Ei hyvää päivää...Kamalaa lukea näitä tekstejä!
Älä nyt liioittele. Useimmat miniät ovat vain tuoneet esiin, että kerta viikossa mummolassa on liian sitovaa vanhemmille ja raskasta pienelle päiväkotilapselle. Jos nyt ennemmin keskusteltaisiin siitä eikä kauhisteltaisi tuota yhtä hillofoobikkoa.
Hauskaa profiloitua hillofoobikokosi!
Sorry. Yritin vain olla ytimekäs. En minäkään tykkäisi siitä, että joku syöttää 1-vuotiaalle määrättömästi sokeria.
Tää on vaan hauskaa! ( En ole tuo foobikko.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ymmärrät, että jos anoppi ei saa olla osa lapsenlapsen elämää, niin hän hankkii elämäänsä jotain muuta tärkeää. Silloin on turha soitella, että tuletko hoitamaan lasta, että saadaan miehen kanssa yhteistä aikaa. Asioilla on aina puolensa ja puolensa, nykymummot eivät suostu olemaan mikään paikallekutsuttava hoitoreservi.
Ja se kerta viikko pakkotapaaminen on ainoa keino olla osa lapsenlapsen elämää? Or else.
Kirjoitinko noin? Itse sen keksit. Ei mikään ihmissuhde toimi niin, että joku ulkopuolinen määrittää tapaamisten määrän. Jos ap:lle ei sovi se, että isoäiti näkee kerran viikossa lapsenlasta, niin asia on ihan OK. Mutta silloin ap:lla ei ole mitään perustetta tulla palstalle itkemään, että anoppi hoitaa naapurin lasta, mutta ei ota meidän lasta yökylään.
Hullu ajatustapa. Normaalit (huom. normaalit) ihmissuhteet eivät ole noin mustavalkoisia ja syyllistäviä.
-haluan lapsenlapset tänne kerran viikossa
-tuo on meille liian raskas tahti
-ok, no alanpa hoitamaan naapurin lasta. Turha kuvitella että ikinä saisitte lapsenlapsenne yökylään.
Tervettä? Ei todellakaan.
En ole tuo jolle vastasit mutta mielestäni tuossa vedettiin vain mutkat suoriksi tilanpuutteen vuoksi.
Eli jos mummo näkee lapsenlastaan harvoin, voi yökyläily olla vaikeaa kun lapsen pitäisi luottaa ja tuntea mummo ( tai kuka tahansa ) todella tutuksi ja turvalliseksi.
Ja toisaalta jos mummolla on aikaa niin saattaa alkaa auttaa naapurin perhettä ja hoitaa heidän lasta jota näkee paljon.
Se vain tapahtuu ilman että mummo on sitä noin suunnitellut.
Jos haluaa että mummosta on hoitoapua ja että hänestä voi tulla tärkeä ihminen lapselle , on häntä tavattava kohtuu useita jotta niin käy.
Nyt tekis kerrankin mieli sanoa, että v...u mitä paskaa!!!
Meillä on molemmat mummit asuneet 300 km päässä, joten olosuhteiden pakostakin on nähty suht. harvoin. Mökillä sitten hieman pidempiä jaksoja, mutta esikoinen oli minun äidilläni yökylässä 8 kk ikäisenä ja olivat jo silloin hyvin läheisiä. Samoin anopin kanssa ovat todella läheisiä, vaikka ei pienenä siellä yökyläillytkään. Samoin on muidenkin lasten kanssa.
Aina, aina kiiruhtivat apuun, jos meillä vaikka työmatkat osuivat päällekkäin tai anoppi saattoi tulla muuten vaan auttamaan pariksi päiväksi kun mies oli reissussa ja mulla tiukka työviikko - toki siis meidän ehdoilla, ei koskaan tuppautunut.
Asuimme neljä vuotta toisella puolella maapalloa, äitini lensi sinne kylään pari kertaa vuodessa. Anoppi ei uskaltanut lähteä matkaan, mutta käytiin siellä sitten kesällä ekaksi.
Nyt kaikki lapset ovat teinejä ja kulkevat itsekseen mummolaan, käyvät välillä ulkomailla mummon kanssa jne.
Ihan täyttä puppua ettei läheinen suhde kehittyisi ilman jotain ihme viikottaista velvollisuuskyläilyä. Ja todella outo ajatusmaailma, että jos ette viikon välein kyläile, niin alan kostoksi hoitamaan naapurini lapsia. Ei ihan terveen ihmisen ajatusmaailma.
Anoppina ja mummona suorastaan Järkyttää lukea, miten ylimielisesti, jopa vihamielisesti täällä miniät suhtautuvat lastensa isovanhempiin.
Eräänkin miniän vihan syy hillo puurossa!!! Ei hyvää päivää...
Kamalaa lukea näitä tekstejä!