Onko oikein anopilta vaatia, että näemme/kyläilemme hänen luonaan joka viikko?

Vierailija kirjoitti:

Helpottava kuulla että muillakin sama ongelma! Itse olen juuri koko päivän itkeskellyt samanlaista anoppiongelmaa, tosin meillä nuorin 9v. Anoppi on saanut päähänsä että haluaa lapsen yökylään joka toinen viikonloppu- säännöllisesti. No mies vie ja hakee lapsen ja istuu siellä sitten saman tien lauantain ja sunnuntain. Mitään muuta ei voi sopia niiksi viikonlopuiksi " kun on jo äidin kanssa sovittu".Nyt anoppi kysyi että sovitaanko huhtikuun viikonloput, sanoin että katsotaan ( ajatuksella että saisin puhuttua vain yhden viikonlopun kuukaudesta mummoiluun). Hän oli välittömästi sopinut mieheni kanssa kuitenkin sen joka toinen viikonloppu. Käveli täysin mun yli! Koen että hän tunkeutuu vaatimuksillaan meidän elämään, laittaa sen pyörimään liikaa itsensä ympärillä. On siipi maassa ja ajatus avioerostakin on mielessä.

No nyt sitten sopimaan lapsen kanssa seuraavan kuun juttuja viikonlopuille.

1. Bestis tulee yökylään.

2. Leffailta.

3. Mummolavisiitti

4. Kokeisiinlukua, laskettelureissu, toinen mummola, metsäretki, uimahalli (tai mitä nyt ikinä voikaan olla)

Kaikki ylös kalenteriin seinälle josta mieskin näkee mitä on sovittu, eikä vahingossa sovi liikoja mummolavisiittejä.

Lapsenlapset ja isovanhemmat voivat olla tärkeitä toisilleen, vaikkei anoppi ja miniä olisikaan.

En ylenkatsoisi välittävää isovanhempaa kellon takia.

Vierailija kirjoitti:

7kk poika meillä. Kauhulla odotan mitä tapahtuu sitten, kun palaan taas töihin.

Käytännössä on mahdotonta ainakaan enää silloin toteuttaa tuota krt/vko, koska on monia muitakin, joita me ja lapsemme haluamme nähdä, puhumattakaan lepäämisestä töiden jälkeen.

En ymmärrä miten kolmen lapsen äiti ei ymmärrä tätä.

Kuinka usein teillä nähdään isovanhempia?

Anopilla ei ole mitään oikeutta vaatia yhtään mitään. PItäis sun nyt aikuisena ihmisenä itsekin tämä tajua ellet ole oikeustoimikelvoton. Isovanhemmilla ei ole mitään lain suomaa tapaamisoikeutta lapsenlapsiinsa.

Minua ei haittaisi. Meillä molemmat mummot on nyt jo haudassa ja olen eronnut lasten isästä. Sukua on muutenkin vähän. Kukaan ei koskaan kutsu syömään niin että olisi joku vanhempi ihminen paikalla. Ei jouluna, ei pääsiäisenä eikä koskaan muulloinkaan. Olisi kiva jos joku vanhempi ihminen olisi näistä lapsista kiinnostunut ja kertoisitiko ylpeänä näiden tekemisistä mutta kun ei. Lasten isä ei ole kiinnostunut tapaamaan lapsiaan ainakaan koskaan juhlapyhinä, tapaamiset on lyhyitä ja ajoittuvat muihin viikonloppuihin. Tulee taas pitkät pyhät kokonaista neljä päivää. Jos olisi rahaa voisi lähteä vaikka kylpylään. Lapset ei sinänsä ymmärrä mitä menettävät, pieniä kun ovat. Onneksi.

Vain totaaluluyseri ajattelee noin. Itsetuntoinen miniä sanoo, tullaan kun sattuu sopimaan. T. Naimisissa 30v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ymmärrät, että jos anoppi ei saa olla osa lapsenlapsen elämää, niin hän hankkii elämäänsä jotain muuta tärkeää. Silloin on turha soitella, että tuletko hoitamaan lasta, että saadaan miehen kanssa yhteistä aikaa. Asioilla on aina puolensa ja puolensa, nykymummot eivät suostu olemaan mikään paikallekutsuttava hoitoreservi.

Ja se kerta viikko pakkotapaaminen on ainoa keino olla osa lapsenlapsen elämää? Or else.

Kirjoitinko noin? Itse sen keksit. Ei mikään ihmissuhde toimi niin, että joku ulkopuolinen määrittää tapaamisten määrän. Jos ap:lle ei sovi se, että isoäiti näkee kerran viikossa lapsenlasta, niin asia on ihan OK. Mutta silloin ap:lla ei ole mitään perustetta tulla palstalle itkemään, että anoppi hoitaa naapurin lasta, mutta ei ota meidän lasta yökylään.

Hullu ajatustapa. Normaalit (huom. normaalit) ihmissuhteet eivät ole noin mustavalkoisia ja syyllistäviä.

-haluan lapsenlapset tänne kerran viikossa

-tuo on meille liian raskas tahti

-ok, no alanpa hoitamaan naapurin lasta. Turha kuvitella että ikinä saisitte lapsenlapsenne yökylään.

Tervettä? Ei todellakaan.

En ole tuo jolle vastasit mutta mielestäni tuossa vedettiin vain mutkat suoriksi tilanpuutteen vuoksi.

Eli jos mummo näkee lapsenlastaan harvoin, voi yökyläily olla vaikeaa kun lapsen pitäisi luottaa ja tuntea mummo ( tai kuka tahansa ) todella tutuksi ja turvalliseksi.

Ja toisaalta jos mummolla on aikaa niin saattaa alkaa auttaa naapurin perhettä ja hoitaa heidän lasta jota näkee paljon.

Se vain tapahtuu ilman että mummo on sitä noin suunnitellut.
Jos haluaa että mummosta on hoitoapua ja että hänestä voi tulla tärkeä ihminen lapselle , on häntä tavattava kohtuu useita jotta niin käy.

Nyt tekis kerrankin mieli sanoa, että v...u mitä paskaa!!!

Meillä on molemmat mummit asuneet 300 km päässä, joten olosuhteiden pakostakin on nähty suht. harvoin. Mökillä sitten hieman pidempiä jaksoja, mutta esikoinen oli minun äidilläni yökylässä 8 kk ikäisenä ja olivat jo silloin hyvin läheisiä. Samoin anopin kanssa ovat todella läheisiä, vaikka ei pienenä siellä yökyläillytkään. Samoin on muidenkin lasten kanssa.

Aina, aina kiiruhtivat apuun, jos meillä vaikka työmatkat osuivat päällekkäin tai anoppi saattoi tulla muuten vaan auttamaan pariksi päiväksi kun mies oli reissussa ja mulla tiukka työviikko - toki siis meidän ehdoilla, ei koskaan tuppautunut.

Asuimme neljä vuotta toisella puolella maapalloa, äitini lensi sinne kylään pari kertaa vuodessa. Anoppi ei uskaltanut lähteä matkaan, mutta käytiin siellä sitten kesällä ekaksi.

Nyt kaikki lapset ovat teinejä ja kulkevat itsekseen mummolaan, käyvät välillä ulkomailla mummon kanssa jne.

Ihan täyttä puppua ettei läheinen suhde kehittyisi ilman jotain ihme viikottaista velvollisuuskyläilyä. Ja todella outo ajatusmaailma, että jos ette viikon välein kyläile, niin alan kostoksi hoitamaan naapurini lapsia. Ei ihan terveen ihmisen ajatusmaailma.

Itselläni oli omat isovanhemmat toisella puolen Suomea, siis kun itse olin lapsi. Nähtiin ehkä pari kertaa vuodessa keskimäärin, toki ne kyläilytkin oli sitten pitempiä kuin vain viikonlopun pituisia kun sinne asti lähdettiin tai he meille. Ja siis komppaan tätä sun viestiä näin lapsenlapsen näkökulmasta ihan täysin. Läheiset väliit oli sekä lapsena että vielä nykyäänkin. Mummolaan meno oli kesän kohokohta jota odotettiin aina innolla, pulistiin puhelimessa mummon ja papan kanssa ja suunniteltiin mitä kaikkea tehdään, ja todellakin ne isovanhemmat oli luotettavia ja läheisiä ihmisiä ihan pienestä saakka. Tuntuu käsittämättömältä että jollekin joku viikottainen tapaaminen on edellytys läheisen suhteen solmimiseen, varsinkin kun puhutaan omista isovanhemmista.

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa että mummosta on hoitoapua ja että hänestä voi tulla tärkeä ihminen lapselle , on häntä tavattava kohtuu useita jotta niin käy.

Mulla oli lapsena molempiin mummoloihin usean tunnin ajomatka, minkä takia nähtiin harvoin, mutta mummot ja ukit oli silti läheisiä ja turvallisia ja mielellään olin siellä pitempiä aikoja. Esimerkiksi avioeroperheissä lapset eivät välttämättä näe edes äitiä tai isääkään joka viikko, mutta lienevät ihan läheisiä siitä huolimatta. 

Toisaalta on myös niitä ihmissuhteita, joissa fyysisesti kohdataan usein, mutta aidosta läheisyydestä ei ole tietoakaan. Ei se näkemisen määrä vaan laatu... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa että mummosta on hoitoapua ja että hänestä voi tulla tärkeä ihminen lapselle , on häntä tavattava kohtuu useita jotta niin käy.

Mulla oli lapsena molempiin mummoloihin usean tunnin ajomatka, minkä takia nähtiin harvoin, mutta mummot ja ukit oli silti läheisiä ja turvallisia ja mielellään olin siellä pitempiä aikoja. Esimerkiksi avioeroperheissä lapset eivät välttämättä näe edes äitiä tai isääkään joka viikko, mutta lienevät ihan läheisiä siitä huolimatta. 

Toisaalta on myös niitä ihmissuhteita, joissa fyysisesti kohdataan usein, mutta aidosta läheisyydestä ei ole tietoakaan. Ei se näkemisen määrä vaan laatu... 

Miehen suvussa vallitsee tällainen pakkotapaamisen kulttuuri. Anoppi ja appi esim paahtaa edelleen anopin vanhempien luo. Meidän oletetaan menevän kuuden tunnin päähän anoppilaan koko ajan. Kesälomat pitäisi olla ilmaiseksi töissä anopin firmassa.

Mitään läheisyyttä ei heillä ole. Jauhetaan ruoasta ja säästä. Anoppi ei edes tiennyt poikansa pääainetta, kun tämä valmistui diplomi-insinööriksi. Miehen vanhempia ei siis yhtään kiinnosta oikeasti poikansa asiat. Silti jokin ihmeellinen pakko kyhjätä ja kököttää yhdessä.

Hirveintä mitä tiedän on vanhemmat, jotka eivät anna lapsien kohdata maailmaa edes aikuisina. Nämä kutsuvat itseään leijonavanhemmiksi. Antakaa lasten kasvaa ja siirtykää syrjään.

Vierailija kirjoitti:

Helpottava kuulla että muillakin sama ongelma! Itse olen juuri koko päivän itkeskellyt samanlaista anoppiongelmaa, tosin meillä nuorin 9v. Anoppi on saanut päähänsä että haluaa lapsen yökylään joka toinen viikonloppu- säännöllisesti. No mies vie ja hakee lapsen ja istuu siellä sitten saman tien lauantain ja sunnuntain. Mitään muuta ei voi sopia niiksi viikonlopuiksi " kun on jo äidin kanssa sovittu".Nyt anoppi kysyi että sovitaanko huhtikuun viikonloput, sanoin että katsotaan ( ajatuksella että saisin puhuttua vain yhden viikonlopun kuukaudesta mummoiluun). Hän oli välittömästi sopinut mieheni kanssa kuitenkin sen joka toinen viikonloppu. Käveli täysin mun yli! Koen että hän tunkeutuu vaatimuksillaan meidän elämään, laittaa sen pyörimään liikaa itsensä ympärillä. On siipi maassa ja ajatus avioerostakin on mielessä.

tää nyt vasta on kahelia, onko tätä kysytty lapselta? Tuon ikäisellä on kavereita, harrastuksia, omat vanhemmat, toiset isovanhemmat, koulu jne jne... Ei hän voi olla automaattinen mummon viihdyttäjä.

Jos mummo on mukava ja aktiivinen, niin ehkä ok, käyvät jossain urheilemassa, kaupungilla, valvovat vähän myöhempään, lukevat, katsovat leffoja, käyvät teatterissa tms. Mutta jos lapsen pitää kaksi päivää viihdyttää lähinnä kotisohvalla istuvaa mummelia, niin ei näin! Pidä lapsesi puolta, kyllä tuon ikäiseltä pitää kysyä oma mielipide!  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpottava kuulla että muillakin sama ongelma! Itse olen juuri koko päivän itkeskellyt samanlaista anoppiongelmaa, tosin meillä nuorin 9v. Anoppi on saanut päähänsä että haluaa lapsen yökylään joka toinen viikonloppu- säännöllisesti. No mies vie ja hakee lapsen ja istuu siellä sitten saman tien lauantain ja sunnuntain. Mitään muuta ei voi sopia niiksi viikonlopuiksi " kun on jo äidin kanssa sovittu".Nyt anoppi kysyi että sovitaanko huhtikuun viikonloput, sanoin että katsotaan ( ajatuksella että saisin puhuttua vain yhden viikonlopun kuukaudesta mummoiluun). Hän oli välittömästi sopinut mieheni kanssa kuitenkin sen joka toinen viikonloppu. Käveli täysin mun yli! Koen että hän tunkeutuu vaatimuksillaan meidän elämään, laittaa sen pyörimään liikaa itsensä ympärillä. On siipi maassa ja ajatus avioerostakin on mielessä.

tää nyt vasta on kahelia, onko tätä kysytty lapselta? Tuon ikäisellä on kavereita, harrastuksia, omat vanhemmat, toiset isovanhemmat, koulu jne jne... Ei hän voi olla automaattinen mummon viihdyttäjä.

Jos mummo on mukava ja aktiivinen, niin ehkä ok, käyvät jossain urheilemassa, kaupungilla, valvovat vähän myöhempään, lukevat, katsovat leffoja, käyvät teatterissa tms. Mutta jos lapsen pitää kaksi päivää viihdyttää lähinnä kotisohvalla istuvaa mummelia, niin ei näin! Pidä lapsesi puolta, kyllä tuon ikäiseltä pitää kysyä oma mielipide!  

Just näin... siis mitä hittoa oikeasti?? Nuorin on 9v, minkä ikäisiä vanhemmat, ehkä jo jotain teinejä tai esiteinejä? Ja ne pakotetaan joka toinen viikonloppu mummolle pitämään seuraa koska mummo niin vaatii ja mies on niin tossukka ettei osaa sanoa ei, ja sinäkään et oikein osaa asialle tehdä muuta kuin itkeä? Hyvät välit isovanhempiin on mahtava juttu, mutta tuon ikäisillä on jo muutakin tekemistä, ei joka toinen viikonloppu tarvi mummolassa olla!

Vierailija kirjoitti:

Helpottava kuulla että muillakin sama ongelma! Itse olen juuri koko päivän itkeskellyt samanlaista anoppiongelmaa, tosin meillä nuorin 9v. Anoppi on saanut päähänsä että haluaa lapsen yökylään joka toinen viikonloppu- säännöllisesti. No mies vie ja hakee lapsen ja istuu siellä sitten saman tien lauantain ja sunnuntain. Mitään muuta ei voi sopia niiksi viikonlopuiksi " kun on jo äidin kanssa sovittu".Nyt anoppi kysyi että sovitaanko huhtikuun viikonloput, sanoin että katsotaan ( ajatuksella että saisin puhuttua vain yhden viikonlopun kuukaudesta mummoiluun). Hän oli välittömästi sopinut mieheni kanssa kuitenkin sen joka toinen viikonloppu. Käveli täysin mun yli! Koen että hän tunkeutuu vaatimuksillaan meidän elämään, laittaa sen pyörimään liikaa itsensä ympärillä. On siipi maassa ja ajatus avioerostakin on mielessä.

Tää ei ole todellista!

Kokoa itsesi ja ota elämäsi haltuun. Nyt anoppi pyörittää sitä tossukkamiehesi avulla.

Vierailija kirjoitti:

No eihän kerta viikossa ole kauhea vaatimus . Toki jos ette tule toimeen niin on, mutta muuten jos asutte melko lähellä ongelmaa ei pitäisi olla.

Jos joka viikonloppu käydään mummolassa niin milloin tavataan toiset isovanhemmat, tädit, sedät ja kummit? Vai pitääkö kyläilyyn käyttää koko viikonloppu ja unohtaa perheenkeskeinen aika ja lepo, kunhan mummoa ei jätetä tapaamatta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpottava kuulla että muillakin sama ongelma! Itse olen juuri koko päivän itkeskellyt samanlaista anoppiongelmaa, tosin meillä nuorin 9v. Anoppi on saanut päähänsä että haluaa lapsen yökylään joka toinen viikonloppu- säännöllisesti. No mies vie ja hakee lapsen ja istuu siellä sitten saman tien lauantain ja sunnuntain. Mitään muuta ei voi sopia niiksi viikonlopuiksi " kun on jo äidin kanssa sovittu".Nyt anoppi kysyi että sovitaanko huhtikuun viikonloput, sanoin että katsotaan ( ajatuksella että saisin puhuttua vain yhden viikonlopun kuukaudesta mummoiluun). Hän oli välittömästi sopinut mieheni kanssa kuitenkin sen joka toinen viikonloppu. Käveli täysin mun yli! Koen että hän tunkeutuu vaatimuksillaan meidän elämään, laittaa sen pyörimään liikaa itsensä ympärillä. On siipi maassa ja ajatus avioerostakin on mielessä.

tää nyt vasta on kahelia, onko tätä kysytty lapselta? Tuon ikäisellä on kavereita, harrastuksia, omat vanhemmat, toiset isovanhemmat, koulu jne jne... Ei hän voi olla automaattinen mummon viihdyttäjä.

Jos mummo on mukava ja aktiivinen, niin ehkä ok, käyvät jossain urheilemassa, kaupungilla, valvovat vähän myöhempään, lukevat, katsovat leffoja, käyvät teatterissa tms. Mutta jos lapsen pitää kaksi päivää viihdyttää lähinnä kotisohvalla istuvaa mummelia, niin ei näin! Pidä lapsesi puolta, kyllä tuon ikäiseltä pitää kysyä oma mielipide!  

Just näin... siis mitä hittoa oikeasti?? Nuorin on 9v, minkä ikäisiä vanhemmat, ehkä jo jotain teinejä tai esiteinejä? Ja ne pakotetaan joka toinen viikonloppu mummolle pitämään seuraa koska mummo niin vaatii ja mies on niin tossukka ettei osaa sanoa ei, ja sinäkään et oikein osaa asialle tehdä muuta kuin itkeä? Hyvät välit isovanhempiin on mahtava juttu, mutta tuon ikäisillä on jo muutakin tekemistä, ei joka toinen viikonloppu tarvi mummolassa olla![/quote

Kiva saada muiden näkökulmia että touhumme on outoa. Teinipoika ei halua enää mummolaan. Tää 9 v usein valittaa ennen lähtöä että ei halua mennä kun mummo jäkättää kaikesta. Tultuaan on mummon aivopesemä että haluaa nähdä mummoa paljon. Kavereita on ja pari harrastusta. Mies kokee tietty mukavana joka toisen viikonlopun äitinsä helmoissa, hyvät ruuat eikä tartte keksiä tai maksaa perheelle menoja. Mummo utelee tytöltä kaikki meidän asiat, pitää pienenä seuraneitinä. Hän on persoonana valtavan dominoiva, jo vihjekin etteivät hänen vaatimuksensa toteudu, saa aikaan kauhean närkästyksen ja kiukun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpottava kuulla että muillakin sama ongelma! Itse olen juuri koko päivän itkeskellyt samanlaista anoppiongelmaa, tosin meillä nuorin 9v. Anoppi on saanut päähänsä että haluaa lapsen yökylään joka toinen viikonloppu- säännöllisesti. No mies vie ja hakee lapsen ja istuu siellä sitten saman tien lauantain ja sunnuntain. Mitään muuta ei voi sopia niiksi viikonlopuiksi " kun on jo äidin kanssa sovittu".Nyt anoppi kysyi että sovitaanko huhtikuun viikonloput, sanoin että katsotaan ( ajatuksella että saisin puhuttua vain yhden viikonlopun kuukaudesta mummoiluun). Hän oli välittömästi sopinut mieheni kanssa kuitenkin sen joka toinen viikonloppu. Käveli täysin mun yli! Koen että hän tunkeutuu vaatimuksillaan meidän elämään, laittaa sen pyörimään liikaa itsensä ympärillä. On siipi maassa ja ajatus avioerostakin on mielessä.

tää nyt vasta on kahelia, onko tätä kysytty lapselta? Tuon ikäisellä on kavereita, harrastuksia, omat vanhemmat, toiset isovanhemmat, koulu jne jne... Ei hän voi olla automaattinen mummon viihdyttäjä.

Jos mummo on mukava ja aktiivinen, niin ehkä ok, käyvät jossain urheilemassa, kaupungilla, valvovat vähän myöhempään, lukevat, katsovat leffoja, käyvät teatterissa tms. Mutta jos lapsen pitää kaksi päivää viihdyttää lähinnä kotisohvalla istuvaa mummelia, niin ei näin! Pidä lapsesi puolta, kyllä tuon ikäiseltä pitää kysyä oma mielipide!  

Just näin... siis mitä hittoa oikeasti?? Nuorin on 9v, minkä ikäisiä vanhemmat, ehkä jo jotain teinejä tai esiteinejä? Ja ne pakotetaan joka toinen viikonloppu mummolle pitämään seuraa koska mummo niin vaatii ja mies on niin tossukka ettei osaa sanoa ei, ja sinäkään et oikein osaa asialle tehdä muuta kuin itkeä? Hyvät välit isovanhempiin on mahtava juttu, mutta tuon ikäisillä on jo muutakin tekemistä, ei joka toinen viikonloppu tarvi mummolassa olla![/quote

Kiva saada muiden näkökulmia että touhumme on outoa. Teinipoika ei halua enää mummolaan. Tää 9 v usein valittaa ennen lähtöä että ei halua mennä kun mummo jäkättää kaikesta. Tultuaan on mummon aivopesemä että haluaa nähdä mummoa paljon. Kavereita on ja pari harrastusta. Mies kokee tietty mukavana joka toisen viikonlopun äitinsä helmoissa, hyvät ruuat eikä tartte keksiä tai maksaa perheelle menoja. Mummo utelee tytöltä kaikki meidän asiat, pitää pienenä seuraneitinä. Hän on persoonana valtavan dominoiva, jo vihjekin etteivät hänen vaatimuksensa toteudu, saa aikaan kauhean närkästyksen ja kiukun.

Ymmärrätkö kirjoituksestasi, että tuo ei ole hyväksi 9-vuotiaalle?

Nyt pistät stopin tuolle, hakeudu jonnekin perheneuvolaan ja opettelette elämään omaa elämäänne ja ajattelemaan lastenne parasta.

Tuo mummo on sairas.

Anatakaa mummon olla närkästynyt ihan itseksensä.

Meikä on mukava anoppi. En käy kylässä, enkä koskaan pyydä meille kylään. En kuuna päivänä tuppaudu poikien perhe-elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen onnekas, kun miniäni tuo lapsenlapseni  junalla 300 km päästä kerran kuukaudessa viikonlopuksi mummolaan! Ihanaa kun jaksavat! Saadaan rauhassa jutella aikuisten kesken ja leikkiä pitkiä leikkejä pienten kanssa. He pitävät tärkeänä, että suhde isovanhempiin kehittyy, vaikka asuvatkin kaukana. Me emme vaadi, he itse kokevat asian tärkeäksi.

En ymmärrä tätä viestiä. Eikö poikasi ole lastensa kanssa lainkaan tekemisissä vai miksi miniän pitää tästä asiasta kantaa vastuu?

Miniäni on äitiyslomalla ja hän päättää, koska jaksaa lähteä pienten lasten kanssa. Poikani tulisi yksinkin, mutta onneksi miniä ja lapset tulevat mukaan. Rintaruokintavauva ei voi olla isän kanssa pitkään mummolassa.

Mutta jos poika kuitenkin tulee mukana, niin miksi puhua vain miniöstä? Minä en jaksaisi enää sellaista sovinismia, missä lasten asiat kuuluvat jotenkin äideille, ja ihmissuhteet vain naisille. Toki imettävä äiti on iso tekijä noissa asioissa, mutta poikasi on kuitenkin lastesi isä, ja aika olennainen tekijä kuvioissa. Sehän tuossa aloittajankin kuvioissa on vikana. Äiti on sotkettu kuvioon, joka ei äidille kuulu. Poika hoitakoon oman äitinsä, ja miniä tulee mukaan silloin kun jaksaa.

Jospa tällä miniällä synkkaa hyvin anopin kanssa, ja tykkäävät jutella keskenään? Sekin on mahdollista, että haluaa itse mennä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsenlapset ja isovanhemmat voivat olla tärkeitä toisilleen, vaikkei anoppi ja miniä olisikaan.

En ylenkatsoisi välittävää isovanhempaa kellon takia.

Tämä.

Muista sinä miniä, joka et tule anoppisi kanssa toimeen, että anoppisi ei ole anoppi lapsellesi, vaan hänen isoäitinsä!  Lapsella on oikeus häneen ja toisinpäin, vaikka et sitä tarpeelliseksi näekään.

Mutta tottakai itsekin olen sitä mieltä, että perhe suunnittelee menonsa ja aikataulunsa itse, mutta toivon, että anoppilakin siihen sisällytetään.

Vielä yksi asia: Miniän ja anopin suhteessa on aina KAKSI osapuolta. Toivon, että joku päivä myös anopit rohkenevat tulla tänne kertoilemaan tarinoita kauheista miniöistään. Lähes aina on niin, että "niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan".

Saahan anoppi vaatia, mutta mikä estää teitä tekemästä niin kuin haluatte?

Meillä nähdään anopin kanssa ehkä kerran kuussa eikä välimatkaa ole kuin vajaa 20 km.

Lapsiperheen kiireet, työt ja harrastukset ottaa aikansa ja pitää jäädä aikaa myös elpymiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsenlapset ja isovanhemmat voivat olla tärkeitä toisilleen, vaikkei anoppi ja miniä olisikaan.

En ylenkatsoisi välittävää isovanhempaa kellon takia.

Tämä.

Muista sinä miniä, joka et tule anoppisi kanssa toimeen, että anoppisi ei ole anoppi lapsellesi, vaan hänen isoäitinsä!  Lapsella on oikeus häneen ja toisinpäin, vaikka et sitä tarpeelliseksi näekään.

Mutta tottakai itsekin olen sitä mieltä, että perhe suunnittelee menonsa ja aikataulunsa itse, mutta toivon, että anoppilakin siihen sisällytetään.

Vielä yksi asia: Miniän ja anopin suhteessa on aina KAKSI osapuolta. Toivon, että joku päivä myös anopit rohkenevat tulla tänne kertoilemaan tarinoita kauheista miniöistään. Lähes aina on niin, että "niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan".

Lapsen äiti on lapsen huoltaja. Hän on lain edessä velvollinen huolehtimaan lapsen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja kehityksestä. Hän päättää.

Lapsen isoäidillä ei ole lapseen mitään oikeuksia.

Muista sinä tämä. Kunnioita lapsen vanhempaa ja käyttäydy.