Lue keskustelun säännöt.
Luksuselämästä köyhyyteen
17.03.2018 |
Onko joku palstalainen menettänyt rikkaudet ja joutunut muuttamaan kartanosta yksiöön huonolle alueelle rahattomana. Miten kestit sen?
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä kestäkään. Voi luoja, en kestä.
Olen kokenut sen. Toisaalta olen sitä mieltä että elämäni on nyt rikkaampaa kuin silloin kun elin sitä pintaliitoa mansionissani kauniiden puputyttöjen ympäröimänä. Vaikka nyt asunkin neukkukuutiossa ja syön kylmää purkkiruokaa kynttilänvalossa, en vaihtaisi tätä enää siihen entiseen valheelliseen "hyvinvointiin".
Nyt minulla on kerrankin aikaa miettiä mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Ja olen tullut siihen tulokseen että sehän on hyvät kirjat, kupponen kuumaa kahvia ja loputon vapaa-aika.
t. rikkauksista ryysyihin -mies
Minä halusin lähteä. Olihan sitä isoa kaunista taloa ihana sisustaa kun mitä vaan saattoi ostaa, mutta tyhjäksi se elämä kävi. En muutenkaan ole niin materian perään, nautin enemmän siitä kun sain jotain halvalla ja säästin.
En ollut onnellinen, oli siis mentävä.
Silloin 90-luvulla kaikki tunsivat jonkun perheen, joka tipahti todella korkealta.
Nämä olivat yrittäjäperheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon takia aktiivimallin yrittäjävelvoitteet ei edelleenkään kiinnosta ihmisiä.
Jossain meitä edeltävässä sukupolvessa ennen sotia vielä saattoi ollakin "kartanosta mökinperälle"- elämänkohtaloita.
Muistan lukeneeni J.P.Roosin jostain elämänkerta-kirjasta (tenttikirja 80-luvulla) naisesta,jonka lapsuus eli kartanoissa ja palvelijoiden palveltavana. Aikuisena sitten nykymaailmassa jossain lähiökuutiossa radan varrella.
En enää muista,että miten tuollainen pudotus on edes mahdollista mutta sen täytyy olla rankkaa
Sitä varmaan miettii,että onko tämä todellista vai unta, vai oliko lapsuuteni todellista vai mitä. Muistaako kukaan muu tuota kirjaa ja sen elämänkohtaloa?
Suomessa on aika vähän kartanoita.