Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ystäväni teki todella törkeän tempun - miten toimin?
11.03.2018 |
Mitä mieltä olette sellaisesta jos ystävä toistuvasti siirtää ennalta sovittujen tapaamisten kellonaikoja pienellä max 1h varoitusajalla? Jos hyvin usein ilmoittaisi ennen sovittua aikaa ja siirtelisi myöhemmäksi kellonaikaa. Mun ystävä tekee aika usein niin, ja minua se harmittaa koska omaa aikaani menee ihan hukkaan. Hän joskus saattaa myös ensin siirtää tunnilla myöhemmäksi sovittua aikaa ja sitten juuri ennen ilmoittaa että meneekin vielä toinen tunti. Jos taas olisin alusta alkaen tietänyt että tapaaminen siirtyy lopulta 2h olisin itse ehtinyt tehdä jotakin muuta sillä aikaa. Tästä asiasta olen pari kolme kertaa huomauttanut ihan asiallisesti ystävälleni, viimeksi eilen. Ja tämän johdosta sitten tulikin kauhea riita. Olen alkanut tuumimaan ihan tosissani haluanko itse enää olla hänen ystävänsä.
Eli itse tapahtuma:
Olimme ystäväni kanssa viikkoa ennen sopineet että lähdemme seuraavana lauantaina (eilen) yhdessä shoppailemaan ja illalla syömään ravintolaan. Vahvistimme vielä iltaa ennen, että menen hakemaan häntä kello 14 kaupungille. Pöytävaraus ravintolaan oli kello 18.
Ystävä soitti tuntia ennen sovittua aikaa, että hänen pitää vielä siivoilla kotona eikä olisi kahdeksi vielä millään valmis. Sanoi, että jos tulisinkin kolmeksi hakemaan häntä. Lupasin ilman mukinoita että asia käy.
Juuri ennen kolmea kun olin lähdössä häntä hakemaan hän soitti, että ei ole vielä ehtinyt suihkuun ja jos tulisinkin vasta puoli neljäksi ja lisäsi että ei ole minuutilleen varma onko puoleksi valmis että kai voin odottaa autossa hetken jos hänellä venähtää siitä puolesta vielä.
Olin tässä kohtaa turhautunut tähän toistuvaan ajan siirtämiseen. Sanoin ihan normaalilla äänellä että "No okei tulen puoli neljäksi, mutta toivottavasti olet silloin sitten valmis".
Tässä kohtaa ystäväni selvästi suutahti ja tiuskaisi että onko mulla jokin kiire johonkin että onko mulla nyt oikein minuutista kiinni kaikki. Vastasin, että ei mulla kiire ole mihinkään eikä minuutista tai kahdesta kiinni, mutta alunperin oltiin sovittu kello kahdesta ja hän on nyt toistuvasti siirtänyt kellonaikaa jolloin minun omaa aikaani on mennyt hukkaan. Ystäväni sanoi selkeästi hermostuneena, ettei jaksa vängätä puhelimessa kanssani ja hänellä olisi muutakin tekemistä ja löi luurin korvaani. Sitten laittoi viestin perään että "Mene sinä yksin sinne kaupungille kiertelemään. Mä en jaksa tulla kun sun kanssas on aina sama laulu näistä kellonajoista. En jaksa enää tätä. "
Laitoin viestin etten halua riidellä ja eikö voitaisi sinne kaupungille yhdessä mennä, sain vastaukseksi, että "En tule. Ei huvita. Meni juttu vituiksi.". Viestitin asian olevan selvä ja kysyin olemmeko menossa silti syömään illalla. Tähän hän ei enää vastannut vaikka lukikin viestin (näin whatsappissa siis lukeneen tämän).
Kävin yksin kaupungilla ja päätin viedä kotiin ostamani vaatteet. Ajoin kotimatkalla ystäväni talon ohi sillätavalla etäämmältä. Näin aivan sattumalta kun ystäväni tuli ulos pihaansa puhelin kädessä, ja pihaan kaartoi auto. Tunnistin auton erään hänen kaverinsa autoksi. Ystäväni hyppäsi auton kyytiin ja he lähtivät pois paikalta.
Ajoin tien sivuun ja koitin soittaa ystävälleni koska olin nähnyt hänellä olevan puhelin kädessä, mutta hän ei vastannut soittooni. Laitoin uuden kysymyksen viestillä syömään menosta johon ei vastannut.
Ystäväni ilmoitti myöhemmin illalla hieman ennen kello 18 jolloin pöytävaraus oli "En tule syömään".
Vastasin, että mielestäni hän toimi todella törkeästi minua kohtaan eikä hänellä ollut syytä alkaa tuolla tavalla kiukuttelemaan. Sanoin että hän olisi edes voinut perua syömäänmenon jo aiemmin päivällä. Tähän hän ei vastannut koskaan mitään.
Jatkuu ->
Kommentit (153)
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaveri suuttui? Siksi, että tähän asti hän on saanut pompotella sua mielensä mukaan, mutta nyt kun osoitit yllättäen sen suuntaista käytöstä ettet olekaan enää hänen narussaan, niin hänen piti kehittää jotain draamaa jolla saa sut varpailleen, eli nykäistyä narua taas vähän kireämmälle. Tämä kaverisi saa ilmeisesti jonkinlaisia kiksejä siitä, että pystyy pitämään ihmisiä hallinnassaan. Ja siihen, että kohteeksi olet valikoitunut juuri sinä, ei varmaankaan liity mitään sen ihmeempää kuin että olet sallinut sen. Käytös liittyy häneen itseensä, ei sinuun.
Olihan tää nyt aikamoista keittiöpsykologiaa, mutta kertomasi perusteella veikkaan tämmöstä asetelmaa.
Noinko. Minä taas veikkaan ettei taustalla ole mitään näin monimutkaista, vaan tuo ns. kaveri vain esittää suuttunutta ettei tarvitse olla ap:n kanssa missään tekemisissä ja jos ap nyt olisi niin höntti että lähtis anelemaan anteeksi olemattomia niin siinä tapauksessa ns.kaveri vain nauraisi olemattomaan partaansa ja jatkaisi pompottelua. Loppupeleissä kuitenkin molemmat olis tyytyväisempiä kun ette olis enää koskaan missään tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaisen jälkeen en olisi hänen kanssaan ikinä missään tekemisissä!
Yksi variaatio tuosta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
... jatkan: joillekin ihmisille on neurologisesti lähes mahdotonta olla aina ajoissa. En ota sitä henkilökohtaisesti. Mutta jos se sulle ap on kynnyskysymys, niin ilman muuta teidän molempien takia on ehkä paras lopettaa ystävyys. Ei hänellekään voi olla helppoa se, että syyllistetään asiasta, jolle hän ei ehkä voi mitään. Sen enempää kuin joku sokeudelleen.
Jatkatte eri polkuja. Tsemppiä. Kenenkään kanssa ei oo pakko olla kaveri.
Itse tein tuona myöhästyneenä saman päätelmän, että turha olla ystäviä jos toinen suuttuu siitä että olen myöhässä. Minulla oli sillä kertaa hyvät perusteet (150 kilometeriä ajomatkaa välissä ja yksi askare matkalla hoidettavana joka vei aikaa enemmän kuin piti) mutta silti kyseisen ystävän silmissä voisi laskea että toimin samoin - tulin hänelle käymään myöhässä, 50 minuuttia ja hän perui siksi koko tapaamisen kiukustuneena.
En hyväksy ärhentelyä tai suuttumista asiasta, jolle en voi mitään, enkä pidä suuttumista edes asiallisena vaikken muistanut soittaa, (huomautus olisi ollut ok). Koska saatan myöhästyä jatkossakin niin lopputulema oli että harkinnan jälkeen vähensin stressiä molemmilta ja lopetin ystävyyden siihen.
No hard feelings minun puoleltani, helpompaa näin.
Joo tuokin on ihan totta, molemmille helpompaa kun ei ole missään tekemisissä jos kerran ollaan niin eri planeetoilta. Minä itse taas olen aina puoli tuntia etuajassa ja vaikka minulla on joskus 300km matkaa johonkin tapaamiseen niin kerkiän hyvin ajallaan koska en järkkäile matkalle mitään mutkia tai jos järkkälen niin sitten lähden 6h etuajassa =D eli siis juuri sinun ja minun maailmankatsomukset ovat niin erillaisia ettei tultas toimeen =D
Ap:n kaveri aivan selvästi halusi kostaa. En haluaisi olla sellaisen kaveri.
Mitä jos se kaveri ei vain pystynyt sinä päivänä hallitsemaan ajankäyttöään ja kiukustui itselleen ja elämälle siitä, että (taas) hän loukkaa tahtomattaan ystäväänsä. Toivoi että tapaamista voisi siirtää, jottei perua tarvitsisi. Ehkä hän toivoisi ystävää, joka ymmärtäisi mielialanvaihtelut ja huonon ajankäytön hallinnan. Itse arvostan suuresti ystävyyttä, joka sallii minun olevan oma itseni. Minulla on ystävä, jonka kanssa saatetaan vaikkapa suunnitella viettävämme päivä jossain tapahtumassa, mutta sitten toisesta tai molemmista tuntuukin siltä, ettei halua ihmisten ilmoille. Voi myös käydä niin, että kun odotettu tapahtumapäivä koittaa, niin en vain tunnu heräävän tai saavan mistään kiinni. Silloin aika vain kuluu eikä lähtövalmisteluista tule mitään, mutta koska ei ole "hereillä", niin ei osaa järkeillä ja esim. perua suunnitelmia.
Ei tuo kaveri välttämättä kostanut! Raivosikin varmaan siksi, että oli erittäin stressaantunut omasta toiminnastaan eikä osannut käsitellä tunteitaan tai keskustella siinä tunnekuohussa. Ei myöskään kestänyt oloaan, joten lähti (jonkun muun kanssa) tilannetta karkuun.
En ajattele tuon ap:n kaverin toiminnan olevan ok, jaan vain yhden näkemykseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi variaatio tuosta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
... jatkan: joillekin ihmisille on neurologisesti lähes mahdotonta olla aina ajoissa. En ota sitä henkilökohtaisesti. Mutta jos se sulle ap on kynnyskysymys, niin ilman muuta teidän molempien takia on ehkä paras lopettaa ystävyys. Ei hänellekään voi olla helppoa se, että syyllistetään asiasta, jolle hän ei ehkä voi mitään. Sen enempää kuin joku sokeudelleen.
Jatkatte eri polkuja. Tsemppiä. Kenenkään kanssa ei oo pakko olla kaveri.
Itse tein tuona myöhästyneenä saman päätelmän, että turha olla ystäviä jos toinen suuttuu siitä että olen myöhässä. Minulla oli sillä kertaa hyvät perusteet (150 kilometeriä ajomatkaa välissä ja yksi askare matkalla hoidettavana joka vei aikaa enemmän kuin piti) mutta silti kyseisen ystävän silmissä voisi laskea että toimin samoin - tulin hänelle käymään myöhässä, 50 minuuttia ja hän perui siksi koko tapaamisen kiukustuneena.
En hyväksy ärhentelyä tai suuttumista asiasta, jolle en voi mitään, enkä pidä suuttumista edes asiallisena vaikken muistanut soittaa, (huomautus olisi ollut ok). Koska saatan myöhästyä jatkossakin niin lopputulema oli että harkinnan jälkeen vähensin stressiä molemmilta ja lopetin ystävyyden siihen.
No hard feelings minun puoleltani, helpompaa näin.
Tämä kommenttini ehkä ohis ja myöhästely saattaisi sinänsä sopia ihan omankin ketjun aiheeksi mutta...
Minun ystävättäristäni yksi on myös aina myöhässä, kun on sovittu treffit jossain muualla kuin hänen kotona. Aina. Milloin syy on se ja milloin tämä.
Ihminen käy töissä, ja joskin hänellä on alati kiire ja luultavasti aikataulut sakkaa vähän sielläkin, on pakko ollut jonkinlaista säntillisyyttä ja kellon kunnioitusta oppia, siis työpaikalla. Me kaverit ollaan ilmeisesti sitten toinen juttu.
Meitä on muutaman naisen porukka, jotka kokoonnumme muutaman kerran vuodessa viettämään vanhojen ystävien yhteistä aikaa: vaihdetaan kuulumisia, käydään lenkillä, saunotaan, tehdään yhdessä ruokaa. Yleensä sen kerran "emäntä" miettii vähän liikkumismuodon ja -tavan, suunnittelee mitä ruokaa tehdään jne., viestittelee sitten toisille aikataulusta ja tarvikkeista.
Tämä yksi ei ole ajoissa ikinä.
Joskus aikanaan odottelimme. Sitten opimme olemaan odottelematta. Lähdetään lenkille tai hiihtämään tai sieneen tai salille silloin kun suunniteltu on, tämä saa sitten odottaa jossain toisia jos kerran ei ole ehtinyt.
Hän ei ole loukkaantunut, ainakaan näkyvästi, tästä. Mutta ihmettelen aina miksi hän ei millään opi. Miksi istuu kesäkuumalla senkertaisen emännän postilaatikon luona ihmettelemässä pari tuntia koska me muut tullaan lenkiltä, sen sijaan että oppisi jotenkin ajoittamaan tulonsa. Tai edes, kännyköiden aikana, soittamaan että missä vaiheessa mun kannattaa tulla kun en ehdi siihen sovittuun aikaan. Voiko kello olla nelikymppiselle naiselle ihan tuntematon käsite?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo ap:n kaveri kuulostaa hirveältä ihmiseltä, mutta kyllä ap:llakin vähän mopo karkasi käsistä, kun ajoi autolla stalkkaamaan kaverinsa kodin huudeille.......
Tuo kaverin käytöshän (=lähtee toisen kaverin kanssa vastaavasti syömään) on suoraan seurausta kaverin suuttumisesta ja tarkoituksena osoittaa ap:lle ja ehkä itselleenkin, että muitakin kavereita löytyy ja että hän ei ole riippuvainen ap:n seurasta. Selvä herneet nenään vetäneen tyypin "kosto".
Toki toki, mutta ei ole ihan tervettä ajaa kaverin kotiovelle stalkkaamaan, että mitä se kaveri oikein puuhailee! Ja kaveri on täysmulkku, se on aivan selvä, mutta ei ap:n touhu ihan tervettä ole.
Vai mitä itse ajattelisitte, jos joku kyttäisi asuntosi ulkopuolella tekemisiäsi? Pitäisitkö sitä ihan normaalina riidan jatkeena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ollut tämmöinen myöhästelijät. (En Ap: kuvaaman kaltainen.) olen tietoisesti opetellut pois tavasta.
83 olisi minulle ollut ok, paitsi EN MUISTANUT ilmoittaa. Matkaa vaikka 70 km jäljellä. Silloin PITÄÄ ilmoittaa, että myöhästyy!!
Ihmeellistä valtataistelua, missä haluaa osoittaa että määrää teidän suhdetta. Onko sitten kotioloissa opittu, ehkä hänen vanhempansa ovat tehneet samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en vastaisi enää tuollaisen tempun jälkeen tuon ihmisen puheluihin. Täys rontti! Joka nauttii valtataisteluista ja pompottamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Itse en vastaisi enää tuollaisen tempun jälkeen tuon ihmisen puheluihin. Täys rontti! Joka nauttii valtataisteluista ja pompottamisesta.
Muistakaa nyt että olette kuulleet vain Ap:n version tapahtuneesta. Version jossa ap itse kertoo omasta käyttäytymisestään (stalkkaaminen & viesti ahdistelu) muka ihan normaalina käytöksenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Junttia meininkiä. Ei tuollainen ihminen ole mikään ystävä. Ansaitset todellakin parempaa.
Jotkut ihmiset nyt ovat hieman suurpiirteisempiä aikataulujen suhteen ja aina myöhässä, eivätkä ymmärrä, että joku saattaa siitä mielensä pahoittaa. Kaverihan olisi ollut vain pari tuntia myöhässä, mutta olisi tullut vielä syömään. Hän veti sitten herneet nenään, kun kaveri valitti pienestä myöhästymisestä ja pilasi tunnelman. Kyllä ap:n olisi jo aiemmista viesteistä ja vastaamatta jättämisistä pitänyt tajuta että syömän meno hänen kanssaan on peruttu.
Ei ystävän tapaamisen pitäisi olla mikään tiukka työhaastattelu missä pitää olla minuutilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasin tämän jo viimeksi eli en haluaisi olla ystäväsi, koska et ole kaveri, olet ripustautuja.
Haluaisitko avata tätä mielipidettäsi kenties enemmän? Millätavoin olen ripustautuja:)
Ei kukaan normaali ihminen mene stalkkaamaan kaverin kodin lähelle ja kaiken lisäksi juuri sopivasti niin, että kaveri lähtee jonkun toisen matkaan.
Onkohan meillä sama ystävä? :) Nyt kun hän on 35+ niin on alkanut rauhoittua, mutta ennen kiukuttelu oli juuri tuon kaltaista. Hänellä oli krooninen masennus, joten kestin ja jopa kynnysmattoilin. Yhdessä kohtaa tympäännyin, eikä juuri puhuttu noin vuoteen. Sen jälkeen ystävä onkin vähitellen petrannut kiukuttelun suhteen, terapiakin on hänellä auttanut, kun on hieman tajunnut sosiaalisia pelisääntöjä.
En jaksa lukea vastauksia, mutta lopeta hyvä nainen roikkuminen tuollaisen ihmisen perässä. Siis välit kokonaan katki. Muutenkin kannattaa opetella arvostamaan itseään ja olla tekemisissä ainoastaan sellaisten kanssa, jotka kunnioittavat sinua. Ja tuo kunnioitus pitää sisällään juurikin sovituista asioista kiinnipidon, rehellisyyden, arvostuksen. Oikea ystävä ei koskaan toimi noin, kuten avauduit.
Olen 83 myöhästelijä - minulla ei siis ole varaa nillittää pienistä.
Toisaalta itselläni on ollut yksi naispuoleinen kaveri, joka 9/10 sovitusta lounaista epäonnistuu... yleensä siksi ettei sitä saa sinä päivänä kiinni, ja jos on sovittu aika, niin se peruu sen tai kun laitan viestiä whatsappissa että "olihan se klo 13" niin se ei vastaa. Jos sille taasen heittää lounaskutsun samana päivänä, ei ikinä onnistu.
Olimme samassa työpaikassa aina syksyt, niin silloin oharien syynä oli että pomo vaati lounasseuraa (josta ei tarvinnut ilmoittaa minulle mitään, eikä vastata puhelimeen) nykyään että lapset jotain (kun etätöissä kotona).
Kuitenkin kyseinen haikailee että koska lounaalle, ja miksi en muuttaisi alueelle, niin nähtäisiin useammin.
Otan nuo sen tarinat huvittuneena. Heitän lounaskutsun, eikä minulla ole aikomustakaan laittaa aikatauluuni merkintää lounaasta, kun ei se onnistu kuitenkaan, koko syksynä aikana käytiin kerran lounaalla, muut kerrat haihtuivat ilman että kumpikaan otti yhteyttä toiseen sovittuna päivänä.
Omasta mielestänsä nainen on kuuminta hottia miesten mielestä (onhan se kaunis nainen jolla on hyvä touchi miesten käsittelyssä), ja minun roolini on sille olla jokin hovineiti.. vaan ei kiinnosta moinen hovineidin rooli. Silti on siitä aina silloin tällöin hyötyä jos haluan puhua miehistä tai kertoa miten yhteiset tutut töissä ärsyttävät, niin vitsinä tuo käy, mutta että ystävä, en enää häntä laita siihen kategoriaan.
Toinen versio kroonisten ohareiden tekijöistä on nykyinen hoitoni. Hänellä on taasen eri patologia, eli hän optimoi asioita niin että saa kaiken mitä sillä hetkellä eniten haluaa, ja tuuliviirimäisesti halut vaihtelevat mielialojen/panetuksen mukaan. Tyypillinen mies joka on muka looginen mutta tunteiden vietävissä ja huvittavinta on että se perustelee 5 minuutista 3 kertaa tapahtuvat muutokset logiikalla.
Sen kanssa ei ikinä pidä sopia mitään muuta kuin että "tuu käymään ensi viikolla joku päivä", tarkempi ei kuitenkaan pidä paikkansa - mutta jos laitan viestiä pari tuntia aiemmin seuraavalla viikolla, että tuletko panee, niin silloin tunti usein järjestyy. Helppoa kuin heinänteko.. ei siitä miesystäväksi olisi, mutta hyvä pano ja säännöllinen seksielämä on hyvästä.
Ei ihmisiä voi muuttaa, jos he itse eivät koe tarvetta muuttumiselle.
Itse mietin että a. miten paljon iloa tulee ihmisestä kun tapaamme vs b. se ärsytys huonosta luonteenpiirteestä mikä ihmisessä on.,ja c. voiko sen ärsyttävän piirteen vaikutusta rajoittaa jollain omalla toimellani jolla silti voimme olla positiivisesti tekemisissä.
Jos kokonaisuus ystävyydestä/suhteesta jää positiiviseksi (a-bxc>0) niin olen tekemisissä, jos ei, niin varoitan kertoen suoraan mikä ongelma on, ja jos edelleenkään ongelma ei korjaannu, ja kokonaisuus jää negatiiviselle niin katkon välit. Aito anteeksipyyntö auttaa ehkä sen jälkeenkin, mutta jos sama ärsyttävä ongelma vielä toistuu, niin ajattelen aika aikaansa kutakin ja sitten kyseinen ihminen on minulle menneisyyttä enkä enää ota kontaktia.
Tuohon kohtaan sopii feidaus. Eli aina jos hän ottaa yhteyttä, niin sinulle ei juuri se päivä sovi. Anteeksi ei tuossa tilanteessa tule sinun pyytämän, ja mikäli kaveri ei koskaan enää ota yhteyttä, kun "on niin loukkaantunut", niin sittenpä jouti mennäkin. Näin se vaan kuule elämä makaa, että itse pitää ne omat päätökset tehdä.
VierailijaÖö minkä ikäisiä olette vai asutteko Porvoossa?
"Ystäväni +30v, oon itse hiukan vajaa 30vuotias".
Todellakin, olet hieman "vajaa" 30-vuotias, jos tuollaista olet sietänyt.
Oli kyllä paras kommentti sinulta.
Alue: Aihe vapaa
Itse tein tuona myöhästyneenä saman päätelmän, että turha olla ystäviä jos toinen suuttuu siitä että olen myöhässä. Minulla oli sillä kertaa hyvät perusteet (150 kilometeriä ajomatkaa välissä ja yksi askare matkalla hoidettavana joka vei aikaa enemmän kuin piti) mutta silti kyseisen ystävän silmissä voisi laskea että toimin samoin - tulin hänelle käymään myöhässä, 50 minuuttia ja hän perui siksi koko tapaamisen kiukustuneena.
En hyväksy ärhentelyä tai suuttumista asiasta, jolle en voi mitään, enkä pidä suuttumista edes asiallisena vaikken muistanut soittaa, (huomautus olisi ollut ok). Koska saatan myöhästyä jatkossakin niin lopputulema oli että harkinnan jälkeen vähensin stressiä molemmilta ja lopetin ystävyyden siihen.
No hard feelings minun puoleltani, helpompaa näin.