Mummo jota ei koskaan kutsuta aikuisten juhliin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se naisen vika ole, jos mies ei omaan äitiinsä pidä yhteyttä tai äiti lapsensa perheeseen.

Jokaisella perheellä on omat tapansa pitää yhteyttä, eikä sitä perheeseen liittyvä voi tietää.

Meillä mies pitää omiin vanhempiinsa yhteyttä ja aika harvekseltaan he yhteyttä pitävät. Mies ei ota usein yhteyttä, mutta vanhemmatkaan eivät ota usein. Mä taas pidän omiin yhteyttä meidän tahtia. Juhliin yhdessä mietitään kutsuvieraslista, johon molempien perheet molemmat kuuluvat, mutta molemmat oman puolen sukuunsa laittaa kutsut. Jos jompikumpi unohtaisi kutsua jonkun, unohtajan vika se olisi, ei puolison.

Kuinka aktiivisesti itse pyydät ap, poikasi perhettä kylään? Tai pyydät poikaasi ja miniääsi kahdestaan kylään/juhliin? Jos itse olet täysin passiivinen ja poikasi on myös, ei se miniäsi vika ole.

Kuten moni muukin on sanonut, miniän vanhemmat maksavat varmasti omat kulunsa ja todennäköisesti lapsensa ja puolisonsa ruuat tai leffat yhteisissä huveissa. Meillä miehen vanhemmat käydessään meillä usein haluavat viedä meidät ravintolaan ja maksavat laskun. Mun vanhempien kanssa ei käy ulkona vaan nähdään kotona teen äärellä. Meillä ei lapsena käyty ulkona syömässä, kun se taas puolisini perheessä oli tapana. Perhekulttuuri jatkaa siis eloaan aikuisinakin...

Mä ainakin ap, pyytäisin itse poikani ja miniäni jonnekin ravintolaan syömään tai muuhun, mitä haluaisin heidän kanssaan tehdä ja maksaisin omat kuluni (plus pojan ja miniän, jos olisi varaa). Turha uhriutua, jos ei itse ole aloitteellinen.

Näissä kutsumisissa ongelmaksi muodostuu se, että kuka lapset hoitaa? Ap ei maininnut, että toiset isovanhemmat heitä hoitaisivat. Jos miniän vanhemmat maksavat kulunsa, niin niinhän ap:kin voisi tehdä, jos mukaan kutsuttaisiin. Mutta,mutta... taas se lastenhoito...

Jos ap:llä ei ole liiemmälti varoja, niin koko porukan ravintolalaskun maksun kanssa voi tulla tiukkaa. Eikö olisi outoa kutsua väkeä ravintolaan syömään ja olettaa heidän maksavan itse laskunsa. Eri asia, jos porukalla päätetään mennä ravintolaan, silloin tietysti jokainen saa maksaa oman laskunsa.

Sama ongelmahan olisi, jos kutsuja olisi ap:n poika tai miniä. Kuka lapset hoitaa, jos ap itse on lastenlastensa ainoa mahdollinen lapsenvahti? Jospa tämä onkin se syy, miksei ap:tä kutsuta mihinkään aikuisten kekkereihin? 

Kyllä näitä kiittämättömiä hyväksikäyttäjä löytyy. Oma veljeni alkoi seukata teininä ja sitten avikseen ja perhe ja koti hankittiin 2 km päästä minun ja veljeni lapsuudenkodista. Veljeni ei ole koskaan asunut yksin eikä vieraassa kaupungissa niin hänelle ja hänen vaimolleen on aina ollut itsestään selvää että apu on lähellä. Näin jälkikäteen ajateltuna heille molemmille olisi tehnyt hyvää asua muualla ja ottaa vastuuta ja seistä omin jaloin. Äitimme on ollut heille lastenhoitaja ja pankki ja hän on tehnyt sen hyvässä hengessä. Nyt on veljellä ja vaimolla ilmeisesti jonkin sortin menojalan kolotusta kun tenavat ovat jatkuvasti viikonloppuisin äidillämme ja ei aina edes kysytä että sopiiko? Ne vaan tuodaan. Nyt veljeni rehenteli mulle on hän on ostanut kesäksi kolmille festareille liput ja sitten ne muut menot. Ei mitään keskustelua äitimme kanssa että kävisikö? Veljeni myös olettaa että äitimme ostaa talvivaatetta,kenkiä jne lista on loputon. Veljen vaimon vanhemmat ovat vielä työelämässä joten he hoitavat vähemmän. Kun vierailin lapsuudenkodissani ja veljeni jutteli festareista niin totesin että olen nyt keväämmällä jäämässä lomautetuksi että olen jo varannut minulle ja äidille juhannusviikosta lähtien 2viikon matkan. No,tästä riita syntyi koska veljeni mukaan minä hankaloitan heidän elämää ja sain kälyltäni vielä illalla kiukkuisia txt viestejä. Äitini ei ole eläkkeelle päästyään matkustellut,eikä jkotoa yön yli reissuille lähtenyt kun on innokkaasti hoitanut mummon roolia ja rahaa syytänyt mutta nyt on kyllästynyt ja väsynyt. Mitään vastavuoroisuutta ei ole ja jos hän yrittää veljeni kanssa keskustella niin tyly meininki " mitä valitat? Ei tulla jos ei kelpaa?" Käytös on hyvin teinimäistä. Suoraan sanottuna veljeni ja hänen vaimonsa on aika kasvaa aikuiseksi ja oppia seisomaan omin jaloin. Pakko pärjätä ensi kesänä ilman meidän äitiä 2 vkoa. Äitini lähtee enemmän kuin mielellään matkalle.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näitä kiittämättömiä hyväksikäyttäjä löytyy. Oma veljeni alkoi seukata teininä ja sitten avikseen ja perhe ja koti hankittiin 2 km päästä minun ja veljeni lapsuudenkodista. Veljeni ei ole koskaan asunut yksin eikä vieraassa kaupungissa niin hänelle ja hänen vaimolleen on aina ollut itsestään selvää että apu on lähellä. Näin jälkikäteen ajateltuna heille molemmille olisi tehnyt hyvää asua muualla ja ottaa vastuuta ja seistä omin jaloin. Äitimme on ollut heille lastenhoitaja ja pankki ja hän on tehnyt sen hyvässä hengessä. Nyt on veljellä ja vaimolla ilmeisesti jonkin sortin menojalan kolotusta kun tenavat ovat jatkuvasti viikonloppuisin äidillämme ja ei aina edes kysytä että sopiiko? Ne vaan tuodaan. Nyt veljeni rehenteli mulle on hän on ostanut kesäksi kolmille festareille liput ja sitten ne muut menot. Ei mitään keskustelua äitimme kanssa että kävisikö? Veljeni myös olettaa että äitimme ostaa talvivaatetta,kenkiä jne lista on loputon. Veljen vaimon vanhemmat ovat vielä työelämässä joten he hoitavat vähemmän. Kun vierailin lapsuudenkodissani ja veljeni jutteli festareista niin totesin että olen nyt keväämmällä jäämässä lomautetuksi että olen jo varannut minulle ja äidille juhannusviikosta lähtien 2viikon matkan. No,tästä riita syntyi koska veljeni mukaan minä hankaloitan heidän elämää ja sain kälyltäni vielä illalla kiukkuisia txt viestejä. Äitini ei ole eläkkeelle päästyään matkustellut,eikä jkotoa yön yli reissuille lähtenyt kun on innokkaasti hoitanut mummon roolia ja rahaa syytänyt mutta nyt on kyllästynyt ja väsynyt. Mitään vastavuoroisuutta ei ole ja jos hän yrittää veljeni kanssa keskustella niin tyly meininki " mitä valitat? Ei tulla jos ei kelpaa?" Käytös on hyvin teinimäistä. Suoraan sanottuna veljeni ja hänen vaimonsa on aika kasvaa aikuiseksi ja oppia seisomaan omin jaloin. Pakko pärjätä ensi kesänä ilman meidän äitiä 2 vkoa. Äitini lähtee enemmän kuin mielellään matkalle.

Ja kuka kasvatti veljesi tuollaiseksi? Kuka on sallinut veljellesi tuollaisen käytöksen? 

Tiedän oikein hyvin, että tuollaista tapahtuu. Ettei pojilta ja miehiltä vaadita yhtään mitään. Ei edes kunnioitusta vanhempiaan kohtaan. Sen vuoksi kehottaisin jokaista, jolla on sen ikäisiä poikia, ettei peli ole vielä menetetty, harkitsemaan hyvin tarkkaan, miten poikansa kasvattaa, mitä pojilleen sallii ja mitä pojiltaan odottaa ja vaatii. Ettei sitten myöhemmin tule kohdelluksi kuin läjä sontaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse mummi ja hoidamme mieheni kanssa paljon lastenlapsiamme. Välit OK, vietämme juhlat yhdessä, käymme vierailuilla puolin ja toisin. Saan kiitosta ja välillä lahjoja.

Omat lapsemme ovat tyttöjä, joten meillä on vävyjä.

Tässä on niin kovasti painotettu sitä, että niillä miehillä ( ts vävyillä) on velvollisuus pitää suhteet yllä omiin sukulaisiin. Ja näinhän se onkin, mutta siinä on vain yksi ongelma. Emme pääse tässä mihinkään siitä, että edelleen keskimäärin miesten ja naisten välillä on eroja siinä, miten suhteissa ollaan. Tässä ei ole tapahtunut mitään suurta muutosta ainakaan omana elinaikanani. Miehet edelleen menevät (keskimäärin) tilanteisiin asia edellä. Kuinka moni nuori tai vanha mies lörpöttelee puhelimessa? Oma isoisäni ei pahemmin turhia puhellut, ei myöskään isäni, eikä miehenikään, jos ei ole ”oikeata” asiaa.Samaa kaliiberia näkyvät olevan myös vävyni ja kohta murrosikään tuleva lapsenlapseni.

Olen neuvonut tyttäriäni, että kannustaisivat miehiään olemaan useammin yhteydessä omiin vanhempiinsa ja sukuunsa. Mutta tosiasia on, että yleensä miehen on vaikea esim soittaa, jos ei ole mitään asian tynkää.

Turha tästä on kehittää anopin ja miniän välistä riitaa. Ap:n pitäisi puhua asiasta poikansa kanssa. Aika törkeää on, jos esim jouluksi ei kutsuta, vaikka lastenhoitopalvelut kelpaavat. Avaa suusi ja kerro mitä haluat!

Samat kokemukset miehistä, monesta sukupolvesta. Miehet soittavat, jos on jotakin asiaa. Usein menee monta kuukautta, etten ole poikani kanssa yhteyksissä, kun ei kerran ole asiaa. Ei tule itsekään soiteltua, kun ei ole asiaa, ja lyhyesti vastailevan, mitään lörpöttelemättömän tyypin kanssa juttu kyllä kuivuu aika äkkiä kasaan. Silti me olemme ihan hyvissä väleissä ja meillä on mukavaa kun tavataan. Tämä vaan on meidän suvun tapa olla ja elää. Eikä tämä ole ongelma muille kuin miniälle, jonka mielestä miehellänsä on ongelmia vanhempiensa kanssa.

Jännä juttu. Oli miehen yhteydenpidossa ongelmia tai ei niin se väännetään miniän ongelmaksi. Miksi te vanhukset vihaatte naisia näin paljon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näitä kiittämättömiä hyväksikäyttäjä löytyy. Oma veljeni alkoi seukata teininä ja sitten avikseen ja perhe ja koti hankittiin 2 km päästä minun ja veljeni lapsuudenkodista. Veljeni ei ole koskaan asunut yksin eikä vieraassa kaupungissa niin hänelle ja hänen vaimolleen on aina ollut itsestään selvää että apu on lähellä. Näin jälkikäteen ajateltuna heille molemmille olisi tehnyt hyvää asua muualla ja ottaa vastuuta ja seistä omin jaloin. Äitimme on ollut heille lastenhoitaja ja pankki ja hän on tehnyt sen hyvässä hengessä. Nyt on veljellä ja vaimolla ilmeisesti jonkin sortin menojalan kolotusta kun tenavat ovat jatkuvasti viikonloppuisin äidillämme ja ei aina edes kysytä että sopiiko? Ne vaan tuodaan. Nyt veljeni rehenteli mulle on hän on ostanut kesäksi kolmille festareille liput ja sitten ne muut menot. Ei mitään keskustelua äitimme kanssa että kävisikö? Veljeni myös olettaa että äitimme ostaa talvivaatetta,kenkiä jne lista on loputon. Veljen vaimon vanhemmat ovat vielä työelämässä joten he hoitavat vähemmän. Kun vierailin lapsuudenkodissani ja veljeni jutteli festareista niin totesin että olen nyt keväämmällä jäämässä lomautetuksi että olen jo varannut minulle ja äidille juhannusviikosta lähtien 2viikon matkan. No,tästä riita syntyi koska veljeni mukaan minä hankaloitan heidän elämää ja sain kälyltäni vielä illalla kiukkuisia txt viestejä. Äitini ei ole eläkkeelle päästyään matkustellut,eikä jkotoa yön yli reissuille lähtenyt kun on innokkaasti hoitanut mummon roolia ja rahaa syytänyt mutta nyt on kyllästynyt ja väsynyt. Mitään vastavuoroisuutta ei ole ja jos hän yrittää veljeni kanssa keskustella niin tyly meininki " mitä valitat? Ei tulla jos ei kelpaa?" Käytös on hyvin teinimäistä. Suoraan sanottuna veljeni ja hänen vaimonsa on aika kasvaa aikuiseksi ja oppia seisomaan omin jaloin. Pakko pärjätä ensi kesänä ilman meidän äitiä 2 vkoa. Äitini lähtee enemmän kuin mielellään matkalle.

Ja kuka kasvatti veljesi tuollaiseksi? Kuka on sallinut veljellesi tuollaisen käytöksen? 

Tiedän oikein hyvin, että tuollaista tapahtuu. Ettei pojilta ja miehiltä vaadita yhtään mitään. Ei edes kunnioitusta vanhempiaan kohtaan. Sen vuoksi kehottaisin jokaista, jolla on sen ikäisiä poikia, ettei peli ole vielä menetetty, harkitsemaan hyvin tarkkaan, miten poikansa kasvattaa, mitä pojilleen sallii ja mitä pojiltaan odottaa ja vaatii. Ettei sitten myöhemmin tule kohdelluksi kuin läjä sontaa. 

Kyllä äitini on liian kiltti ja sitä sukupolvea. Nyt viimeistään pitää opetella tervettä itsekkyyttä. Ja kun veljeni ja hänen vaimonsa eivät ole olleet asiassa ja elämässä "maailmalla" vaan aina siinä omassa pikku ympyrässä niin sellainen tietynlainen nöyryys uupuu,elämä ei ole opettanut tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näitä kiittämättömiä hyväksikäyttäjä löytyy. Oma veljeni alkoi seukata teininä ja sitten avikseen ja perhe ja koti hankittiin 2 km päästä minun ja veljeni lapsuudenkodista. Veljeni ei ole koskaan asunut yksin eikä vieraassa kaupungissa niin hänelle ja hänen vaimolleen on aina ollut itsestään selvää että apu on lähellä. Näin jälkikäteen ajateltuna heille molemmille olisi tehnyt hyvää asua muualla ja ottaa vastuuta ja seistä omin jaloin. Äitimme on ollut heille lastenhoitaja ja pankki ja hän on tehnyt sen hyvässä hengessä. Nyt on veljellä ja vaimolla ilmeisesti jonkin sortin menojalan kolotusta kun tenavat ovat jatkuvasti viikonloppuisin äidillämme ja ei aina edes kysytä että sopiiko? Ne vaan tuodaan. Nyt veljeni rehenteli mulle on hän on ostanut kesäksi kolmille festareille liput ja sitten ne muut menot. Ei mitään keskustelua äitimme kanssa että kävisikö? Veljeni myös olettaa että äitimme ostaa talvivaatetta,kenkiä jne lista on loputon. Veljen vaimon vanhemmat ovat vielä työelämässä joten he hoitavat vähemmän. Kun vierailin lapsuudenkodissani ja veljeni jutteli festareista niin totesin että olen nyt keväämmällä jäämässä lomautetuksi että olen jo varannut minulle ja äidille juhannusviikosta lähtien 2viikon matkan. No,tästä riita syntyi koska veljeni mukaan minä hankaloitan heidän elämää ja sain kälyltäni vielä illalla kiukkuisia txt viestejä. Äitini ei ole eläkkeelle päästyään matkustellut,eikä jkotoa yön yli reissuille lähtenyt kun on innokkaasti hoitanut mummon roolia ja rahaa syytänyt mutta nyt on kyllästynyt ja väsynyt. Mitään vastavuoroisuutta ei ole ja jos hän yrittää veljeni kanssa keskustella niin tyly meininki " mitä valitat? Ei tulla jos ei kelpaa?" Käytös on hyvin teinimäistä. Suoraan sanottuna veljeni ja hänen vaimonsa on aika kasvaa aikuiseksi ja oppia seisomaan omin jaloin. Pakko pärjätä ensi kesänä ilman meidän äitiä 2 vkoa. Äitini lähtee enemmän kuin mielellään matkalle.

Ja kuka kasvatti veljesi tuollaiseksi? Kuka on sallinut veljellesi tuollaisen käytöksen? 

Tiedän oikein hyvin, että tuollaista tapahtuu. Ettei pojilta ja miehiltä vaadita yhtään mitään. Ei edes kunnioitusta vanhempiaan kohtaan. Sen vuoksi kehottaisin jokaista, jolla on sen ikäisiä poikia, ettei peli ole vielä menetetty, harkitsemaan hyvin tarkkaan, miten poikansa kasvattaa, mitä pojilleen sallii ja mitä pojiltaan odottaa ja vaatii. Ettei sitten myöhemmin tule kohdelluksi kuin läjä sontaa. 

Kyllä äitini on liian kiltti ja sitä sukupolvea. Nyt viimeistään pitää opetella tervettä itsekkyyttä. Ja kun veljeni ja hänen vaimonsa eivät ole olleet asiassa ja elämässä "maailmalla" vaan aina siinä omassa pikku ympyrässä niin sellainen tietynlainen nöyryys uupuu,elämä ei ole opettanut tarpeeksi.

Ehdottomasti!

Kerronpa saman tarinan miniän näkökulmasta. Anoppi on aina ollut kireä ja tyly eikä yhteisiä puheenaiheita ole, joten aikaa ei ole koskaan vietetty yhdessä muuten kuin ne pakolliset. Yritän olla ystävällinen, mutta vastaanotto on aina vähintään töykeä. Lapsemme eivät varsinaisesti tarvitse hoitajaa, mutta viedään hoitoon koska anoppi vaatii ja mankuu. Mies hoitaa nämä kuskaamiset ja sopimiset. Eli anoppi pyytää ja haluaa lapset hoitoon ja me suostumme ja menemme sitten tekemään jotain keskenämme. Selän takana kuitenkin aina puhutaan kuinka väsynyt anoppi on ja kuinka joutuu hoitamaan lapsiamme, kun minä en hoida. Päin naamaa tällaista ei edes kysyttäessä sano vaan vaatii taas lapsia hoitoon ja kuinka pitäisi nähdä enemmän jne. Itse olen kokenut sen niin, että anoppi yrittää saada ja varmaan saakin omasta uhrautumisestaan sääliä ja jotain arvoa itselleen ja siksi pyytää lapsia hoitoon ja valittaa myöhemmin. Ja kuten monissa kommenteissa täälläkin, tämä kaikki on ilkeän miniän syytä, vaikka minun lusikkani ei ole tässä sopassa muuten kuin että olen synnyttänyt lapset. Voihan joissain tapauksissa olla puhtaasti huonoa käytöstä ja hyväksikäyttöä pojaltakin, mutta joskus se totuus on jotain ihan muuta ja harvemmin se oikeasti sen miniän syytä on. Se suvun "ulkopuolinen" kuitenkin jostain syystä aina joutuu syntipukiksi.

Kälyni on myös tätä tasoa että on äidiltään pyytämässä rahaa lasten harrastuksiin,polkupyöriin,syksyllä kouluvaatteisiin jne ja äiti auttaa mutta niin köyhää kälystäni ei koskaan tule etteikö viihteelle olisi rahaa. Mielellään hengaa baarissa kun lapset isällään tai äidillään. Anoppini eli kälyni äiti on ihan liian hyväntahtoinen. Esimerkiksi äitienpäivät menee siten että anoppi kokkaa tyttärelleen ja neljälle ipanalle ja kälylleni ei ole koskaan edes tullut mieleen että voisi tarjota tai tehdä omalle äidilleen äitienpäivä lounaan sen kaiken avun ja rahastamisen jälkeen,ei suinkaan hän kävelee valmiiseen pöytään ja näin myös jouluna. Kun joudumme pyytämään anopilta apua lastenhoidossa niin muistamme häntä jollain häntä miellyttävällä tavalla esim teatteri/konserttilipuilla jouluna ja äitienpäivänä. Oman äitini viemme syömään ja anoppiakin on kutsuttu muttei jouda kun pitää kokata. Miestäni välillä sieppaa äitinsä hyväksikäyttö siskonsa puolelta mutta ei puututa siihen koska se on ensisijaisesti anopin ja hänen tyttärensä asia.