Lue keskustelun säännöt.
Lapsivapaa. Mihin sitä niin paljon tarvii?
10.03.2018 |
En ole ymmärtänyt taas tätäkään "uuden" suorittaja/valittajavanhemmuuden myötä tullutta termiä. Ei mun lapset ole koskaan mussa kiinni olleet 24/7 edes ihan vastasyntyneinä, ei mulla ole koskaan ollut tarvetta mihinkään lapsivapaaseen.
Jos lapset ei ole kotona, ei mulla ja miehellä ole mitään erikoista tekemistä, ollaan ihan samalla tavalla kuin jos lapset olis kotona, seksin harrastamiseenkaan se ei vaikuta.
Ei ole kaksosten kanssa ollut juuri mitään tukiverkostoa, mutta eipä sille juuri ole ollut tarvettakaan.
Mitä sillä lapsivapaalla pitäisi tehdä? Käydä elokuvissa miehen kanssa? Ei niitä elokuvia joita mies haluaisi katsoa tule kuin ehkä yksi muutaman vuoden välein, nyt olis ollut tuntematon, mutta se oli niin pitkä että ei jaksettu mennä istumaan sinne kolmeksi tunniksi, olis vaan molemmilla tullut selkä kipeeksi.
Ei juoda alkoholia eikä baarit siis kiinnosta, se olis lähinnä kärsimystä. Syömässä käydään joskus, mutta ei sekään nyt mitenkään autuaaksi tee, hyvä ruoka on hyvää lastenkin ollessa siinä syömässä.
Ollaanko me ihan tylsiä ihmisiä kun ollaan oltu kohta 20 vuotta yhdessä eikä tarvita kahdenkeskistä aikaa juurikaan? Mitä te muut oikein teette kun teillä on lapsivapaata?
Kommentit (65)
Harrastetaan seksiä, ihanaa kun ei tarvi olla pimeässä peiton alla hiljaa! (pieni asunto ja nukumme olohuoneessa, lapset voi koska vaan paukata paikalle)
Käydään ravintoloissa, keikoilla, kavereiden luona iltaa istumassa ja muutamalla lasillisella.
Joskus vaan ollaan ja nautitaan rauhasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistän paremmaksi, 25 vuotta yhdessä ja lapset jo lukiolaisia.
Lapsivapaa oli joskus ihanaa. Elämää elettiin ja eletään yhä niiden lasten kanssa, eikä ne millään lailla häirinneet. Ei mulla koskaan ollut mitään sellaista, että nyt on pakko saada vapaata lapsista.
Mutta kun sitä älysi ottaa ja siihen oli mahdollisuus, niin olihan se mahtavaa. Me tehtiin pitkän viikonlopun reissuja Roomaan, Pariisiin, Istanbuliin, Nizzaan. Isovanhemmat hoitivat silloin lapsia. Ja huom! Isovanhemmat asuivat 300 km päässä meistä, mutta sattumalta vain 10 km Helsinki-Vantaalta ja halusivat lapset mielellään sinne silloin kun me halusimme mennä.
Kyllä noi oli loistavia juttuja. Istuttiin vaikka kahvilassa/baarissa/ravintolassa....Muistan ekan kerran, kun sanoin, että mieti: me voidaan istua tässä sulkemisaikaan saakka jos me halutaan. Kukaan ei tarvitse meitä tänään, missään vaiheessa. Ruoka olis varmaan ollut ihan yhtä hyvää ja lapset ovat aina osanneet käyttäytyä ravintolassa, mutta fiilis on erilainen. Aloittajalla oli kai kuitenkin se tilanne, että sen ihanan ruoan kanssa katsottiin kelloa, että kohta pitää lähteä kotiin päästämään lapsenvahti x pois.
Mutta reissut lasten kanssa on olleet ihan yhtä ihania, erilaisia. Samoihin paikkoihin heitä on viety ja mm. en osaisi edes ajatella, että oltaisiin lähdetty jonnekin Kreetalle kahdestaan. Ei vaan ole meidän juttu.
En ikinä vaihtaisi lapsia pois, en ikinä haluaisi olla omasta tahdostani lapseton, mutta kyllä lapsivapaat oli välillä ihania!
Ei ole ollut siitä kyse että olisi lapsenvahdin takia pitänyt pois lähteä. Meidän esikoinen on jo aikuinen ja on ollut yleensä se lapsenvahti, hän on asunut aina välillä ulkomailla joten aina ei häntä ole lapsenvahdiksi, ja nyt taas kun hän on varmasti todella harvoin enää Suomessa on nuo nuorimmaiset jo niin isoja että pärjäävät pidempiäkin aikoja kahdestaan.
Meillä itseasiassa oli kerran niin että esikoinen antoi meille lahjakortin ravintolaan, eli sen avulla sai kammettua meidät kahdestaan ravintolaan, mutta mulla oli vähän sellainen fiilis että yritän siinä nyt väkisin keksiä jotain puhuttavaa. Me puhutaan miehen kanssa aina kotonakin kun puhuttavaa on, ja sitten yhtäkkiä kun ollaan ikään kuin treffeillä alkaa miettiä että mitäs helkkaria täs nyt pitäis puhua, aletaanko setviä rahahuolia, puhutaanko lapsista, sukulaisista tai tutuista, ei nyt niistäkään kahdenkeskisellä ajalla viitsisi, eikä politiikkaa, sitä puhutaan kotona muutenkin...
ap
Lapsivapaata tarvitaan, että voidaan tehdä niitä asioita mitä on tehty sinne nelikymppiseksi ilman lapsia. Lapsivapaata tarvitaan, koska elämä muuttuu totutusta niin radikaalisti.
Typerää tämä nykymeno.
Meillä on neljä lasta, nuorin 2,5 -vuotias ja vanhin 19. Kyllä voin rehellisesti sanoa, että aina välillä tarvitsee lapsivapaata aikaa omien harrastusten ja menojen muodossa ja myös parisuhteen yhteistä aikaa. Elämää on ollut myös ennen lapsia, tehdään niitä juttuja mitä silloinkin tehtiin, eli nautitaan toistemme seurasta keskeytyksettä, käydään yhdessä teatterissa, reissussa tai muuta kokemusta hakemassa, ollaan ja halaillaan ilman että jollain on paskat housussa ja tarvitsee miettiä seuraavan ruokailun järjestämistä.
Meillä ei ole sukulaisia turvaverkkoina ja ystäväpiiri on joko lapsetonta, tai juuri nyt pikkulapsivaihetta elävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harrastetaan seksiä, ihanaa kun ei tarvi olla pimeässä peiton alla hiljaa! (pieni asunto ja nukumme olohuoneessa, lapset voi koska vaan paukata paikalle)
Käydään ravintoloissa, keikoilla, kavereiden luona iltaa istumassa ja muutamalla lasillisella.
Joskus vaan ollaan ja nautitaan rauhasta.
Meillä on oma makuuhuone ja lasten huoneet toisessa päässä taloa ja kahdenkesken ollaan aina joinakin päivinä aamupäivätkin kun lapset on koulussa ja miehellä vapaapäivä ja minä olen työtön. Usein ollaan päivisinkin kahdestaan kun lapset on ulkona tai kavereiden luona.
Ei käydä ravintoloissa, eikä keikoilla (ei ole kummallakaan koskaan ollut tapana), ei ole ystäväpariskuntia joiden luona käydä iltaa istumassa, eikä oteta niitä lasillisia. Miehellä ei juurikaan ole enää ystäviä, yksi oli monen sadan kilometrin päässä mutta hän kuoli yllättäen, toinen ystävä joka asui tässä lähellä kuoli syöpään muutama vuosi sitten. Mulla on pari kolme ystävää tällä paikkakunnalla joiden kanssa voin joskus mennä jonnekin, mutta heillä kellään ei ole miestä, eli ei voi laskea ystäväpariskunniksi, sellaiset mun ystävät ja sisko joilla on mies asuvat sitten niin kaukana ettei kovin usein nähdä porukalla.
ap
Me ollaan lapsivapaalla käyty leffassa ja syömässä, festareilla, keikoilla, vietetty kylpylä/hotelli viikonloppu, käyty mökillä tekemässä remppaa, käyty kaupassa, ja oltu kotona tekemättä mitään.
Ihan kivaa on ollu ja kun isovanhemmat haluaa hoitaa niin ollaan sitten annettu.
Kun lapsi/lapset on vanhempia niin varmaan on sitten useampiakin tahoja jotka haluavat hoitaa tai lähinnä viettää aikaa lapsen kanssa. Ainakin yksi kummi odottaa jo innolla, että lapsi on niin vanha että hänet uskaltaa ottaa päiväretkille ilman meitä vanhempia ja samaa odottaa muutama sukulainenkin.
Olen todella yllättynyt, että niin moni haluaa hoitaa kun oletin, että sitten kun lapsia on niin ne kulkisi aina mukana tai me lasten mukana.
Ei siis varsinaisesti olla tarvittu lapsivapaata, mutta ei olla siitä kieltäydyttykään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me nähdään yhdessä muita kaveripariskuntia ja käydään esim. heidän kanssa ulkona syömässä, keikoilla ym.
Tai ihan kaksin lähdetään illaksi johonkin. Tämä ehkä kerran kahdessa kuukaudessa.
Sen lisäks kerran vuodessa meillä on jokin pitkä vkl matka jonnekkin. Tämä tehdään joko kaksin tai yhteisten ystäviemme kanssa.
En minä tiedä tarvitaanko sitä, varmaan ilmankin yhdessä oltais, mutta se on meidän tapa elää ja ainakin sitä kaipaan. Tekee elämästä monin verroin mukavampaa ja monipuolisempaa kun välillä voi olla ilman äiti-roolia, keskittyä mieheen ja ystävien kanssa olemiseen. Olla minä, enkä muusta vastuussa kuin itsestäni.
Minä en kaipaa lapsivapaata aikaa yhdessä miehen kanssa. Haluaisin olla joskus ihan yksin, kuunnella omaa musaa, katsoa rauhassa omia leffoja, lukea kirjoja ja lehtiä. On raskasta, kun kotona on AINA joku toinenkin eikä mihinkään tilaan pääse olemaan yksin. Ja vielä kun se toinen on pikkumukula, joka haluaa vähän väliä huomiota. Pitää laittaa joku lastenohjelma boksilta ja vartin päästä vaihtaa se toiseen ja taas toiseen, tullaan mankumaan pelaamaan milloin mitäkin muistipeliä, itsekseen leikkii maks tunnin ja siinäkin käydään vähän väliä näyttämässä, millaisen mekon nyt on pukenut barbin tai ponin päälle jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa sanoa parisuhdeajasta, koska siinä meille on riittänyt se mitä kulloinkin on ollut tarjolla, mutta mä tarvitsen aikaa ilman lapsia koska olen todella herkkä lasten tunteille ja tarpeille ja kun olen heidän kanssaan niin olen jatkuvassa valmiustilassa ja jos he eivät ole tyytyväisiä, en osaa itsekään olla tyytyväinen ja rento.
Sori ap, mutta saat kuulostamaan teidän suhteen aika ankealta.
Me ainakin juttelemme "treffeillä" samoista asioista kuin muutenkin. Miksi silloin pitäisi keksiä jotain erikoista juteltavaa?
Ja seksin suhteen lapsivapaa on ainakin meidän kohdalla ihan luksusta.
Joskus on kiva sekstailla vaikka keittiön pöydällä, olohuoneen sohvalla...heti eteisessä kun päästään kotiin jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani eivät ole koskaan pitäneet lapsivapaata, paitsi äiti, kun hän oli käsileikkauksessa vuonna 1984 ja vietti viikon sairaalassa.
M 42
Vierailija kirjoitti:
Pistän paremmaksi, 25 vuotta yhdessä ja lapset jo lukiolaisia.
Lapsivapaa oli joskus ihanaa. Elämää elettiin ja eletään yhä niiden lasten kanssa, eikä ne millään lailla häirinneet. Ei mulla koskaan ollut mitään sellaista, että nyt on pakko saada vapaata lapsista.
Mutta kun sitä älysi ottaa ja siihen oli mahdollisuus, niin olihan se mahtavaa. Me tehtiin pitkän viikonlopun reissuja Roomaan, Pariisiin, Istanbuliin, Nizzaan. Isovanhemmat hoitivat silloin lapsia. Ja huom! Isovanhemmat asuivat 300 km päässä meistä, mutta sattumalta vain 10 km Helsinki-Vantaalta ja halusivat lapset mielellään sinne silloin kun me halusimme mennä.
Kyllä noi oli loistavia juttuja. Istuttiin vaikka kahvilassa/baarissa/ravintolassa....Muistan ekan kerran, kun sanoin, että mieti: me voidaan istua tässä sulkemisaikaan saakka jos me halutaan. Kukaan ei tarvitse meitä tänään, missään vaiheessa. Ruoka olis varmaan ollut ihan yhtä hyvää ja lapset ovat aina osanneet käyttäytyä ravintolassa, mutta fiilis on erilainen. Aloittajalla oli kai kuitenkin se tilanne, että sen ihanan ruoan kanssa katsottiin kelloa, että kohta pitää lähteä kotiin päästämään lapsenvahti x pois.
Mutta reissut lasten kanssa on olleet ihan yhtä ihania, erilaisia. Samoihin paikkoihin heitä on viety ja mm. en osaisi edes ajatella, että oltaisiin lähdetty jonnekin Kreetalle kahdestaan. Ei vaan ole meidän juttu.
En ikinä vaihtaisi lapsia pois, en ikinä haluaisi olla omasta tahdostani lapseton, mutta kyllä lapsivapaat oli välillä ihania!
Ihan kuin mun ajatukset kirjoitettu tähän. Yhdessä ollaan oltu 20v ja vanhin lapsi 15v.
Rakastan just sitä fiilistä kun saat istua jossain lämpimässä ilmastossa katukahvilassa vaikka niin pitkään kuin huvittaa. Nukkua hotellissa vaikka iltapäivään saakka, jos siltä tuntuu, Olla vaan ilman että joku tarvitsee minua. Nämä reissut miehen kanssa kahdestaan ollut ihania vaikka just tämän takia. On ne matkat sitten lastenkin kans ihania, ne on vaan erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut siitä kyse että olisi lapsenvahdin takia pitänyt pois lähteä. Meidän esikoinen on jo aikuinen ja on ollut yleensä se lapsenvahti, hän on asunut aina välillä ulkomailla joten aina ei häntä ole lapsenvahdiksi, ja nyt taas kun hän on varmasti todella harvoin enää Suomessa on nuo nuorimmaiset jo niin isoja että pärjäävät pidempiäkin aikoja kahdestaan.
Meillä itseasiassa oli kerran niin että esikoinen antoi meille lahjakortin ravintolaan, eli sen avulla sai kammettua meidät kahdestaan ravintolaan, mutta mulla oli vähän sellainen fiilis että yritän siinä nyt väkisin keksiä jotain puhuttavaa. Me puhutaan miehen kanssa aina kotonakin kun puhuttavaa on, ja sitten yhtäkkiä kun ollaan ikään kuin treffeillä alkaa miettiä että mitäs helkkaria täs nyt pitäis puhua, aletaanko setviä rahahuolia, puhutaanko lapsista, sukulaisista tai tutuista, ei nyt niistäkään kahdenkeskisellä ajalla viitsisi, eikä politiikkaa, sitä puhutaan kotona muutenkin...
ap
Apua. Onko tää ihan totta??? Todella, todella surullista. Jotenkin tuntuu, että tämä liitto päättyy kun nuorin on muuttanut pois. Ymmärsinkö oikein, että tässä ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä, mutta kahdestaan ei ole MITÄÄN puhuttavaa?
Vierailija kirjoitti:
Sori ap, mutta saat kuulostamaan teidän suhteen aika ankealta.
Me ainakin juttelemme "treffeillä" samoista asioista kuin muutenkin. Miksi silloin pitäisi keksiä jotain erikoista juteltavaa?
Ja seksin suhteen lapsivapaa on ainakin meidän kohdalla ihan luksusta.
Joskus on kiva sekstailla vaikka keittiön pöydällä, olohuoneen sohvalla...heti eteisessä kun päästään kotiin jne.
Joo, varmaan onkin meidän parisuhde aika ankeaa, ei olla hoikkia, nuoria ja terveitä, ei harrasteta seksiä sohvalla, pöydällä tai eteisessä vaikka ei olisi lapsiakaan. Mies ei ole sellainen ollut nuorenakaan. :)
Sen takia pitäisi olla jotain erikoista puhuttavaa jotta se kahdenkeskinen aika joka nyt olisi sitten lapsivapaata, erottuisi siitä mitä meillä normaalisti on kun lapset on jossain lähistöllä.
ap
No mä ainakin nukuin viimeyönä univelkoja pois sellaset 17h, nautin hiljaisuudesta, luen, katon telkkarista muutakin kun my little poneja, syön ja käyn vessassa rauhassa. Ei tarvitse puhua kenellekkään ja voisin vaikka lähteä baariin jos huvittaa (lukeminen kiinnostaa nyt enemmän, eli tuskin menen). Luksusta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut siitä kyse että olisi lapsenvahdin takia pitänyt pois lähteä. Meidän esikoinen on jo aikuinen ja on ollut yleensä se lapsenvahti, hän on asunut aina välillä ulkomailla joten aina ei häntä ole lapsenvahdiksi, ja nyt taas kun hän on varmasti todella harvoin enää Suomessa on nuo nuorimmaiset jo niin isoja että pärjäävät pidempiäkin aikoja kahdestaan.
Meillä itseasiassa oli kerran niin että esikoinen antoi meille lahjakortin ravintolaan, eli sen avulla sai kammettua meidät kahdestaan ravintolaan, mutta mulla oli vähän sellainen fiilis että yritän siinä nyt väkisin keksiä jotain puhuttavaa. Me puhutaan miehen kanssa aina kotonakin kun puhuttavaa on, ja sitten yhtäkkiä kun ollaan ikään kuin treffeillä alkaa miettiä että mitäs helkkaria täs nyt pitäis puhua, aletaanko setviä rahahuolia, puhutaanko lapsista, sukulaisista tai tutuista, ei nyt niistäkään kahdenkeskisellä ajalla viitsisi, eikä politiikkaa, sitä puhutaan kotona muutenkin...
ap
Apua. Onko tää ihan totta??? Todella, todella surullista. Jotenkin tuntuu, että tämä liitto päättyy kun nuorin on muuttanut pois. Ymmärsinkö oikein, että tässä ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä, mutta kahdestaan ei ole MITÄÄN puhuttavaa?
Kyllä me puhutaan, mutta me puhutaan ihan normaalisti myös lasten aikana, ei meillä ole mitään "lapsivapaa-puheita" mies ei halua puhua tunteista, vaivautuu vaan. Ja se olis vielä pahempi jos miehen pitäisi puhua jostain meidän parisuhteeseen liittyvästä jossain ravintolassa, sekin on jo paha että yöllä pimeessä sängyssä yritän saada siitä jotain irti. 17 vuotta ollaan oltu yhdessä, eikä mies vanhetessaan tuosta miksikään tunteistapuhujaksi muutu, päinvastoin, sanoo että hän on tyypilinen suomalainen mies, ei miehet halua höpistä mitään tunteista, eikä osaa vaikka haluaisikin. En tiedä sitten onko tämä sukupolvikysymys vai mikä.
Mistä te muut sitten puhutte lapsivapaalla? Mun vanhemmat puhui myös aina sängyssä nukkumaan mennessä, muuten olivat lapsivapailla kun kävivät lauantaisin tansseissa, en tiedä mitä siellä puhuivat automatkoilla. Minä sentään tiesin että vanhemmat rakasti ja rakastaa toisiaan, vaikka eivät sitä meille lapsille juuri näyttäneet, mutta miehellä on kotona ollut kuulemma ristiriitainen fiilis aina, isänsä oli sodat käynyt ja äitinsä oli välillä ilkeä mäkättäjä, erosivat ja palasivat yhteen monta kertaa miehen lapsuudessa. Ei siinä ole oppinut mitään rakkauspuheita.
ap
Vierailija kirjoitti:
No mä ainakin nukuin viimeyönä univelkoja pois sellaset 17h, nautin hiljaisuudesta, luen, katon telkkarista muutakin kun my little poneja, syön ja käyn vessassa rauhassa. Ei tarvitse puhua kenellekkään ja voisin vaikka lähteä baariin jos huvittaa (lukeminen kiinnostaa nyt enemmän, eli tuskin menen). Luksusta!
Kyllä meillä vanhemmilla on omaa aikaa niin paljon kuin tarvitaan. Aina katon telkkaria tai luen, ja aina olen saanut vessassa olla rauhassa ja syödä rauhassa, vaikka oli kaksosetkin pieniä. Eikä koskaan huvita baariin lähteä, en halua nähdä humalaisia, eikä mieskään, hän näkee niitä töissä. Me ollaan molemmat työelämässä aina oltu ihmisten kanssa tekemisissä, eikä mitkään joukkotapahtumat kiinnosta. Nukkuakin saa, ei toki aina ole hiljaista, mutta tänäänkin nukuin yli puolen päivän, ja päikkäreitä otetaan miehen kanssa aina kun siltä tuntuu.
ap
Ehkä se "vika" onkin siinä että minä olen oma itseni aina, olen esikoinen ja tottunut olemaan aina itsenäinen ja vastuussakin asioista, ei mulla ole mitään erillistä "äitimoodia" vaikka esikoinen on jo kohta 24v. joskus kun joku huutaa äitiä, odotan oman äitini vastaavan. En minä tunne olevani pelkkä äiti, enkä tunne mitään painetta siitä että minä nyt olen koko ajan jonkun toisen tarpeista vastuussa, toki se on sitä kun lapset on vastasyntyneitä, mutta se aika menee nopeasti ohi, ja kun noilla lapsilla on isäkin, niin ei mun tarvi päivystää 24/7.
Minä olen aina tarvinnut aikaa myös yksin, eikä sitä ole kukaan koskaan minulta kiistänyt. Ja mun lapset on osanneet aina leikkiä itsekseen, ei ole minulta vaatineet että mun pitää leikittää tai viihdyttää, enkä toki siihen olisi suostunutkaan. Muistan kyllä oman lapsuuteni, ja parasta oli leikkiä kaverin kanssa tai yksinkin, se olis ollut kauheaa jos joku aikuinen olisi tullut siihen sekaantumaan, ei kaikki leikit ollut aikuisten korville tarkoitettuja.
Minä olen aina samanlainen, töissä, kotona, lasten kanssa, ilman lapsia, en minä osaa olla erilainen.
Ihan samaa olen ihmetellyt.
Mekin ollaan oltu kohta jo 20v yhdessä, melkein teini-iästä asti.
Lapset on jo sen verran isoja että pärjäävät hyvin kotonakin ilman meitä, tai siis pärjäisivät, ei me koskaan missään käydä :D
Tai no kerran jopa ollaan käyty leffassa.
Mekin viihdytään kotona, porukalla.
Eikä meilläkään mitään ihmeen lapsivapaita ollut silloinkaan kun muksut oli pieniä.
Reissuunkin lähdetään aina koko porukalla, onhan se lapsillekin kiva nähdä eri paikkoja :)
Eikä tässä edes mene kauan kun kaikki muksut on omissa menoissaan, me jatketaan sitten kotona ihan samaan malliin :)