Mummo jota ei koskaan kutsuta aikuisten juhliin

Anoppi on ollut alusta asti todella ilkeä, inhottava ja mitätöivät minua kohtaan. En osaa hänen mielestään mitään, aina on jotain sanottavaa. Ja sanottava on aina jotain v*ttuilevaa tai muuten vaan inhottavaa tai nolaavaa. Miksikös en kutsu häntä ikinä meille? Lasten synttäreillä käy, mutta mies kutsuu hänet, en minä.  En tosin häntä kelpuuta pienten lasten hoitajaksi, ja pennin pyörylää ei häneltä olla saatu, ei kyllä hänen rahojaan tarvitakaan. Pysyköön pois elämästäni. Selän takana kyllä puhuu pskaa minusta (ja myös pojastaan), kun ei kelpaa, ja kerjää sääliä. No, syyllistä etsiessä on unohtanut tämä narsku unohtanut katsoa peiliin. 

Tämä samainen on kovin kateellinen mun äidille, koska hän hoitaa ja saa viettää aikaa lasteni kanssa enemmän. ihan kuin jokainen mun äidin kanssa lasteni viettämä sekunti olisi anopiltani pois.... Hah!

Ap kuvaa aloituksessaan klassisen hyväksikäytön. Onko oma poika niin vaimonsa tossun alla, että miniä saa hyväksikäyttää anoppiaan mielensä mukaan? 

Vierailija kirjoitti:

Olen itse mummi ja hoidamme mieheni kanssa paljon lastenlapsiamme. Välit OK, vietämme juhlat yhdessä, käymme vierailuilla puolin ja toisin. Saan kiitosta ja välillä lahjoja.

Omat lapsemme ovat tyttöjä, joten meillä on vävyjä.

Tässä on niin kovasti painotettu sitä, että niillä miehillä ( ts vävyillä) on velvollisuus pitää suhteet yllä omiin sukulaisiin. Ja näinhän se onkin, mutta siinä on vain yksi ongelma. Emme pääse tässä mihinkään siitä, että edelleen keskimäärin miesten ja naisten välillä on eroja siinä, miten suhteissa ollaan. Tässä ei ole tapahtunut mitään suurta muutosta ainakaan omana elinaikanani. Miehet edelleen menevät (keskimäärin) tilanteisiin asia edellä. Kuinka moni nuori tai vanha mies lörpöttelee puhelimessa? Oma isoisäni ei pahemmin turhia puhellut, ei myöskään isäni, eikä miehenikään, jos ei ole ”oikeata” asiaa.Samaa kaliiberia näkyvät olevan myös vävyni ja kohta murrosikään tuleva lapsenlapseni.

Olen neuvonut tyttäriäni, että kannustaisivat miehiään olemaan useammin yhteydessä omiin vanhempiinsa ja sukuunsa. Mutta tosiasia on, että yleensä miehen on vaikea esim soittaa, jos ei ole mitään asian tynkää.

Turha tästä on kehittää anopin ja miniän välistä riitaa. Ap:n pitäisi puhua asiasta poikansa kanssa. Aika törkeää on, jos esim jouluksi ei kutsuta, vaikka lastenhoitopalvelut kelpaavat. Avaa suusi ja kerro mitä haluat!

Olen samaa mieltä tuosta, että pojilta ja miehiltä ei usein edes odoteta yhteydenpitoa. En sitten tiedä, minkä verran meillä on ollut vaikutusta, kun siskoni kanssa olemme jääneet leskiksi varsin nuorina eli lasten ollessa 5-8 -vuotiaita. Poikamme ovat jo lapsena oppineet, että äiti ei ole mikään yliluonnollinen olento, joka pystyy hoitamaan maailmassa aivan kaiken yksin. Eikä äiti ole olento, joka voidaan jättää oman onnensa nojaan sen jälkeen, kun lapsuudenkodin ovi laitetaan perässä kiinni. Ei meilläkään mitään maratonpuheluita puhuta, mutta kuulumisia vaihdetaan Facebookin kautta ei nyt ihan päivittäin, mutta viikottain kuitenkin. Jos en ole muutamaan päivään päivittänyt mitään FB-seinälleni, niin jo vain tulee soitto, että onko kaikki kunnossa. Asumme kaikki samassa kaupungissa, joten puhelinmaratoneille ei ole senkään vuoksi tarvetta vaan tapaamme toisiamme aika usein. 

Kohdallani on ehkä sikälikin eri tilanne, että isäni on aina ollut se, joka enemmän pitää yhteyttä sukulaisiin kuin äitini. Isäni suku on huomattavasti suurempi kuin äitini suku ja jo senkin vuoksi isäni on aina soitellut vanhemmilleen, siskoilleen ja veljilleen eikä odottanut, että äitini soittelisi appivanhemmilleen, kälyilleen ja langoilleen omien sukulaistensa lisäksi. Jos vain toinen olisi hoitanut kaikki sukulaisuussuhteet, sehän olisi ollut melkein kokopäivätyö :D Myöskin kaikkiin juhliin kutsumisesta äitini on huolehtinut kutsut omille sukulaisilleen ja isäni omilleen. Vaikka siis molemmat suvut on kutsuttu samoihin juhliin. 

Vierailija kirjoitti:

Et ole varmaan mukavaa seuraa aikuisille. Valittaja tai pessimistityyppiä, jota kukaan ei vapaaehtoisesti jaksa kuunnella. Tai et osaa ottaa kohtuullisesti esim. illallisella yhtä viinilasillista.

Jos mummoa ei ole koskaan kutsuttu juhliin, ei hänen käytöksestään voi sellaisessa tilanteessa  tietää.

Mummoa käytetään hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja luulen että näin käy miesten äideille, eikö? Miniä suunnittelee, huseeraa ja tarvii mutta kiitos "unohtuu"

Voi olla, että miniä suunnittelee ja järjestää juttuja vanhempiensa kanssa, ja hänestä olisi ihan kiva, jos mies järjestäisi juttuja omiensa kanssa. Kenen vika on, jos mies ei järjestä?

Niin tai ehkä miniä vanhemmat kutsuvat ja maksavat? Me harvoin raaskimme käydä missään miehen kanssa, ei ole oikeastaan varaa. Omat vanhempani kutsuvat joskus mukaansa konserttiin, ulos syömään tai teatteriin. Silloin menemme. Appivanhemmat tekevät satunnaisesti kyllä samaa, juuri kävi mies heidän ja esikoisen kanssa teatterissa, anoppi tarjosi.

Toki törkeää, jos eivät kutsu kotiinsa, kun siellä juhlivat.

Vierailija kirjoitti:

Ap kuvaa aloituksessaan klassisen hyväksikäytön. Onko oma poika niin vaimonsa tossun alla, että miniä saa hyväksikäyttää anoppiaan mielensä mukaan? 

Vai olisiko niin, ettei aloittajan poika halua viettää aikaansa äitinsä kanssa?

Tai ehkä poika ei niin perustakaan erillisistä juhlista ja pitkinhampain osallistuu anoppinsa ja vaimonsa järjestämiin sukujuhliin.

Vierailija kirjoitti:

Ap kuvaa aloituksessaan klassisen hyväksikäytön. Onko oma poika niin vaimonsa tossun alla, että miniä saa hyväksikäyttää anoppiaan mielensä mukaan? 

Ja entäpä, jos hyväksikäyttäjä onkin poika eikä miniä? Poika ei ehkä suostu luopumaan omista menoistaan ja kun vaimonsa kysyy, hoitaisiko anoppi lapsia sen aikaa, poika vastaa, että joo, kyllä se varmaan hoitaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet edelleen menevät (keskimäärin) tilanteisiin asia edellä. Kuinka moni nuori tai vanha mies lörpöttelee puhelimessa? !

Öh, mitä yleistystä! Olen nainen enkä lörpöttele puhelimessa enkä soita mitään sosiaalisia puheluita. En ole myöskään jäänyt napanuorasta kiinni joten omille vanhemmilleni soitan pari kertaa vuodessa.

Ei nämä asiat nyt mene näin niinkuin yleistätte! Ei nainen automaattisesti pidä yhteyttä ja lörpöttele koko suvun kanssa! Hiton ahdistava ajatus!

Ehkä valitsin sanan väärin ”lörpötys” se sai sinut kuumenemaan. Kuitenkin väittäisin ja tästä lienee tutkimuksiakin, että naiset ovat erilaisista asioista kiinnostuneita mitä miehet. Sukupuolessa on eroa, naiset puhuvat useammin lapsista ja perheestä, miehet taas ovat enemmän asiakeskeisiä.

Enkä tarkoita, että nainen puhuu koko suvun kanssa. Useammin on kuitenkin niin, että naisella on matalampi kynnys soittaa esim vanhemmille ”mitä kuuluu” puheluita kuin miehellä.

Varmaan riippuu elämäntilanteesta, miten esim omiin vanhempiin pidetään yhteyttä. Omat lapseni tarvitsevat lastenhoitoapua ihan siksi, että vuorotyö ja pitkä työmatka aiheuttavat hankaluuksia lasten hakemisessa. Mutta muistan hyvin lasteni kohdalla, miten nuoret aikuiset eivät niin soitelleet. Kortti saattoi tulla joltain kaukomatkalta, enkä edes tiennyt, että nuori oli lähtenyt matkalle.

Mutta usein se on niin, että kun ikää tulee, niin esim huoli vanhempien terveydestä kasvaa. En minäkään pitänyt omiin vanhempiini tiivistä yhteyttä, kun itse olin nuori ja vanhemmat terveitä. Kun vanhemmat alkoivat sairastella yhteydenpito tiivistyi ja loppuaikoina soittelin parikin kertaa päivässä ja vierailin myös usein.

Ja panenpa tähän vielä eron naisten ja miesten välillä, vaikka se saakin sinut varmaan jo näppylöille :D. Kumpikohan sukupuoli useammin huolehtii ikääntyvistä vanhemmista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja luulen että näin käy miesten äideille, eikö? Miniä suunnittelee, huseeraa ja tarvii mutta kiitos "unohtuu"

Voi olla, että miniä suunnittelee ja järjestää juttuja vanhempiensa kanssa, ja hänestä olisi ihan kiva, jos mies järjestäisi juttuja omiensa kanssa. Kenen vika on, jos mies ei järjestä?

Ei kuulosta kovinkaan pitkäikäiseltä perheeltä jos molempien pitää erikseen ruveta "järkkäämään juttuja" joihin voi kutsua vain omat vanhempansa.

Jaa, omien vanhempieni avioliitto on kestänyt tuolla systeemillä jo 66 vuotta. Ja kyllä, isäni on ihan itse kutsunut kylään omia vanhempiaan, siskojaan, veljiään, serkkujaan, ystäviään jne. Samoin äitini omiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja luulen että näin käy miesten äideille, eikö? Miniä suunnittelee, huseeraa ja tarvii mutta kiitos "unohtuu"

Voi olla, että miniä suunnittelee ja järjestää juttuja vanhempiensa kanssa, ja hänestä olisi ihan kiva, jos mies järjestäisi juttuja omiensa kanssa. Kenen vika on, jos mies ei järjestä?

Ei kuulosta kovinkaan pitkäikäiseltä perheeltä jos molempien pitää erikseen ruveta "järkkäämään juttuja" joihin voi kutsua vain omat vanhempansa.

Jaa, omien vanhempieni avioliitto on kestänyt tuolla systeemillä jo 66 vuotta. Ja kyllä, isäni on ihan itse kutsunut kylään omia vanhempiaan, siskojaan, veljiään, serkkujaan, ystäviään jne. Samoin äitini omiaan. 

Minä kirjoitin tuon alkuperäisen, ja meillä on kestänyt 25 v. Ja kyllä mies hoitaa yhteydet ihan hyvin. Ja voi ne vanhemmat kutsua myös yhtä aikaa, mutta tietysti silloinkin kumpikin kutsuu itse omansa.

Olisi kyllä jännä joskus nähdä se ketju, missä haukutaan vävyt kun eivät kiitä lastenhoidosta vaikka mummo hoitaa vävyn lapsia (ja tytär joutuu vävyn lapset kuskaamaan mummolle hoitoon jne). Millä vuosikymmenellä te naiset oikeasti elätte?

Pisti silmään tuo sana juhlia. Minulle kekkerit ja leffat on kavereiden kanssa tekemistä. Äidin kanssa mentiin mustikkametsään tai pihatalkoisiin tai ajettiin kaupoille toiselle paikkakunnalle. Ikinä en äitiä( jo kuollut) varten mitään grillibileitä viineineen järkännyt. Sanoin että ota makaronilaatikkoa, hän toi ehkä mustikkapiirakkaa. Katsotko mun ompelujuttua, mä autan sua nettijutussa.Arkista oloa ja kanssakäymistä ilman kestitsemisiä.Mieheni mielestä vanha äitini olisi ollut vähän tylsähköä seuraa grillibileisiin ja äidistäkin tilanne olisi ehkä ollut kiusallinen. Ystävät erikseen ja vanhemmat erikseen.

Tuntuu surulliselta jos ihmiset kokevat aikuisten lastensa hyväksikäyttävän heitä. Heillä ei ole läheiset ja avoimet välit. Minä ja äitini auteltiin toisiamme, mutta mieleeni ei olisi ikin tullut liikaa lykätä lasta hänelle kun myönsi vähän jännittävänsä lapsenhoidon vastuuta.

Vierailija kirjoitti:

Pisti silmään tuo sana juhlia. Minulle kekkerit ja leffat on kavereiden kanssa tekemistä. Äidin kanssa mentiin mustikkametsään tai pihatalkoisiin tai ajettiin kaupoille toiselle paikkakunnalle. Ikinä en äitiä( jo kuollut) varten mitään grillibileitä viineineen järkännyt. Sanoin että ota makaronilaatikkoa, hän toi ehkä mustikkapiirakkaa. Katsotko mun ompelujuttua, mä autan sua nettijutussa.Arkista oloa ja kanssakäymistä ilman kestitsemisiä.Mieheni mielestä vanha äitini olisi ollut vähän tylsähköä seuraa grillibileisiin ja äidistäkin tilanne olisi ehkä ollut kiusallinen. Ystävät erikseen ja vanhemmat erikseen.

Tuntuu surulliselta jos ihmiset kokevat aikuisten lastensa hyväksikäyttävän heitä. Heillä ei ole läheiset ja avoimet välit. Minä ja äitini auteltiin toisiamme, mutta mieleeni ei olisi ikin tullut liikaa lykätä lasta hänelle kun myönsi vähän jännittävänsä lapsenhoidon vastuuta.

Meillä on kekkereitä ihan suvunkin kesken. Joskus ilman mitään erityistä syytäkin halutaan vain tavata ja  syödä sunnuntaipäivällistä yhdessä . Kesällä se voi olla oikein hyvin pihassa grillaamista. Lisäksi on läjäpäin erilaisia juhlapyhiä (joulu, uusivuosi, loppiainen, pääsiäinen, vappu, helatorstai, juhannus, pyhäinpäivä, itsenäisyyspäivä), jolloin syödään arkea juhlavammin ja usein kokoonnutaan yhteen syömään. 

Vierailija kirjoitti:

Anoppi on ollut alusta asti todella ilkeä, inhottava ja mitätöivät minua kohtaan. En osaa hänen mielestään mitään, aina on jotain sanottavaa. Ja sanottava on aina jotain v*ttuilevaa tai muuten vaan inhottavaa tai nolaavaa. Miksikös en kutsu häntä ikinä meille? Lasten synttäreillä käy, mutta mies kutsuu hänet, en minä.  En tosin häntä kelpuuta pienten lasten hoitajaksi, ja pennin pyörylää ei häneltä olla saatu, ei kyllä hänen rahojaan tarvitakaan. Pysyköön pois elämästäni. Selän takana kyllä puhuu pskaa minusta (ja myös pojastaan), kun ei kelpaa, ja kerjää sääliä. No, syyllistä etsiessä on unohtanut tämä narsku unohtanut katsoa peiliin. 

Tämä samainen on kovin kateellinen mun äidille, koska hän hoitaa ja saa viettää aikaa lasteni kanssa enemmän. ihan kuin jokainen mun äidin kanssa lasteni viettämä sekunti olisi anopiltani pois.... Hah!

Olen aina ihmetellyt tuollaisia anoppeja. Jos anopin oma anoppisuhde oli hyvä, hänellä pitäisi olla kaikki tieto, taito ja ymmärrys, miten anopin tulee alusta asti suhtautua miniäänsä, jotta heidän väleistään tulisi hyvät. Jos taas anopin oma anoppisuhde on ollut huono, miksi ihmeessä hän haluaa olla samanlainen kusipää myös sille ihmiselle, jota hänen oma poikansa rakastaa? Eikö hän silloin voisi tehdä ainakin jotain toisella tavalla kuin mitä oma anoppinsa aikoinaan teki? Vai onko tässä jokin kostomentaliteetti eli "koska mulla ei ollut kivaa anoppia, en aio olla kiva anoppi itsekään"? Saako tällainen ihminen siitä jotain mielihyvää? 

Rakastan poikiani enkä ikipäivänä haluaisi ryhtyä kapulaksi rattaisiin heidän parisuhteissaan. Päinvastoin haluan tukea heidän parisuhdettaan  ja minun osuuteni siinä on, että miniäni tuntee olevansa tervetullut sukuun ja että hänestä ihan aidosti välitetään. Ajattelen, että jos heittäydyn hankalaksi suhteessani miniöihini, tulen menettämään myös poikani. Ja sitä en halua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kuvaa aloituksessaan klassisen hyväksikäytön. Onko oma poika niin vaimonsa tossun alla, että miniä saa hyväksikäyttää anoppiaan mielensä mukaan? 

Ja entäpä, jos hyväksikäyttäjä onkin poika eikä miniä? Poika ei ehkä suostu luopumaan omista menoistaan ja kun vaimonsa kysyy, hoitaisiko anoppi lapsia sen aikaa, poika vastaa, että joo, kyllä se varmaan hoitaa. 

Niin, kumman menot ovat tärkeämpiä, vaimon vai miehen? Kuka sen päättää? Onko hyväksikäyttäjä se, jonka menot eivät ole niin tärkeitä?

Aika paljon on kyllä mummulle lykätty hommaa, jos on sairaiden lasten kaitsijana, kuskaa kouluun, tarhaan ja harrastuksiin ja vielä on lapset viikonloppuisin yökylässä.

Ellei tässä ole kovin paljon liioittelua mukana, niin kysyisin: Osaatko sanoa ei? Kerrot vain, että yökyläily viikonloppuna ei sovi, kun tulee pyyntö/käsky lasten viikonloppulomasta. Ei sinun tarvitse selittää, miksi ei sovi. Saat pitää puolesi poikasi/miniäsi vaatimuksia vastaan. Eivät he voi ulkoistaa ikuisesti lasten hoitoa mummulle. Eivät ainakaan silloin, jos sinä et sitä salli!

Vierailija kirjoitti:

Ei se naisen vika ole, jos mies ei omaan äitiinsä pidä yhteyttä tai äiti lapsensa perheeseen.

Jokaisella perheellä on omat tapansa pitää yhteyttä, eikä sitä perheeseen liittyvä voi tietää.

Meillä mies pitää omiin vanhempiinsa yhteyttä ja aika harvekseltaan he yhteyttä pitävät. Mies ei ota usein yhteyttä, mutta vanhemmatkaan eivät ota usein. Mä taas pidän omiin yhteyttä meidän tahtia. Juhliin yhdessä mietitään kutsuvieraslista, johon molempien perheet molemmat kuuluvat, mutta molemmat oman puolen sukuunsa laittaa kutsut. Jos jompikumpi unohtaisi kutsua jonkun, unohtajan vika se olisi, ei puolison.

Kuinka aktiivisesti itse pyydät ap, poikasi perhettä kylään? Tai pyydät poikaasi ja miniääsi kahdestaan kylään/juhliin? Jos itse olet täysin passiivinen ja poikasi on myös, ei se miniäsi vika ole.

Kuten moni muukin on sanonut, miniän vanhemmat maksavat varmasti omat kulunsa ja todennäköisesti lapsensa ja puolisonsa ruuat tai leffat yhteisissä huveissa. Meillä miehen vanhemmat käydessään meillä usein haluavat viedä meidät ravintolaan ja maksavat laskun. Mun vanhempien kanssa ei käy ulkona vaan nähdään kotona teen äärellä. Meillä ei lapsena käyty ulkona syömässä, kun se taas puolisini perheessä oli tapana. Perhekulttuuri jatkaa siis eloaan aikuisinakin...

Mä ainakin ap, pyytäisin itse poikani ja miniäni jonnekin ravintolaan syömään tai muuhun, mitä haluaisin heidän kanssaan tehdä ja maksaisin omat kuluni (plus pojan ja miniän, jos olisi varaa). Turha uhriutua, jos ei itse ole aloitteellinen.

Näissä kutsumisissa ongelmaksi muodostuu se, että kuka lapset hoitaa? Ap ei maininnut, että toiset isovanhemmat heitä hoitaisivat. Jos miniän vanhemmat maksavat kulunsa, niin niinhän ap:kin voisi tehdä, jos mukaan kutsuttaisiin. Mutta,mutta... taas se lastenhoito...

Jos ap:llä ei ole liiemmälti varoja, niin koko porukan ravintolalaskun maksun kanssa voi tulla tiukkaa. Eikö olisi outoa kutsua väkeä ravintolaan syömään ja olettaa heidän maksavan itse laskunsa. Eri asia, jos porukalla päätetään mennä ravintolaan, silloin tietysti jokainen saa maksaa oman laskunsa.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse mummi ja hoidamme mieheni kanssa paljon lastenlapsiamme. Välit OK, vietämme juhlat yhdessä, käymme vierailuilla puolin ja toisin. Saan kiitosta ja välillä lahjoja.

Omat lapsemme ovat tyttöjä, joten meillä on vävyjä.

Tässä on niin kovasti painotettu sitä, että niillä miehillä ( ts vävyillä) on velvollisuus pitää suhteet yllä omiin sukulaisiin. Ja näinhän se onkin, mutta siinä on vain yksi ongelma. Emme pääse tässä mihinkään siitä, että edelleen keskimäärin miesten ja naisten välillä on eroja siinä, miten suhteissa ollaan. Tässä ei ole tapahtunut mitään suurta muutosta ainakaan omana elinaikanani. Miehet edelleen menevät (keskimäärin) tilanteisiin asia edellä. Kuinka moni nuori tai vanha mies lörpöttelee puhelimessa? Oma isoisäni ei pahemmin turhia puhellut, ei myöskään isäni, eikä miehenikään, jos ei ole ”oikeata” asiaa.Samaa kaliiberia näkyvät olevan myös vävyni ja kohta murrosikään tuleva lapsenlapseni.

Olen neuvonut tyttäriäni, että kannustaisivat miehiään olemaan useammin yhteydessä omiin vanhempiinsa ja sukuunsa. Mutta tosiasia on, että yleensä miehen on vaikea esim soittaa, jos ei ole mitään asian tynkää.

Turha tästä on kehittää anopin ja miniän välistä riitaa. Ap:n pitäisi puhua asiasta poikansa kanssa. Aika törkeää on, jos esim jouluksi ei kutsuta, vaikka lastenhoitopalvelut kelpaavat. Avaa suusi ja kerro mitä haluat!

Samat kokemukset miehistä, monesta sukupolvesta. Miehet soittavat, jos on jotakin asiaa. Usein menee monta kuukautta, etten ole poikani kanssa yhteyksissä, kun ei kerran ole asiaa. Ei tule itsekään soiteltua, kun ei ole asiaa, ja lyhyesti vastailevan, mitään lörpöttelemättömän tyypin kanssa juttu kyllä kuivuu aika äkkiä kasaan. Silti me olemme ihan hyvissä väleissä ja meillä on mukavaa kun tavataan. Tämä vaan on meidän suvun tapa olla ja elää. Eikä tämä ole ongelma muille kuin miniälle, jonka mielestä miehellänsä on ongelmia vanhempiensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaus:

Siis olen ollut aamu seitsemästä iltaan klo 16 hoitamassa lapsenlapsia ja ikää minulla 67 v niin kun miniä tulee töistä kotiin niin vielä pitäisi ensin miniän levätä ja saada omaa aikaa... siis tässä nähdään suhtautuminen käytös on todella narsistista ei mitään kunnioitusta ja sitten vielä maristaa jostain.. ei mitään kiitosta saa

Missä sun poikasi on tuon ajan ollut? Miksi hän ei ole ollut hoitamassa omia lapsiaan?

Oletko kuullut sellaisesta, että ihmiset ovat päivällä töissä?? Joidenkin pitää vielä nykyaikanakin elättää itsensä ja perheensä työnteolla! Kaikki eivät voi loisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse mummi ja hoidamme mieheni kanssa paljon lastenlapsiamme. Välit OK, vietämme juhlat yhdessä, käymme vierailuilla puolin ja toisin. Saan kiitosta ja välillä lahjoja.

Omat lapsemme ovat tyttöjä, joten meillä on vävyjä.

Tässä on niin kovasti painotettu sitä, että niillä miehillä ( ts vävyillä) on velvollisuus pitää suhteet yllä omiin sukulaisiin. Ja näinhän se onkin, mutta siinä on vain yksi ongelma. Emme pääse tässä mihinkään siitä, että edelleen keskimäärin miesten ja naisten välillä on eroja siinä, miten suhteissa ollaan. Tässä ei ole tapahtunut mitään suurta muutosta ainakaan omana elinaikanani. Miehet edelleen menevät (keskimäärin) tilanteisiin asia edellä. Kuinka moni nuori tai vanha mies lörpöttelee puhelimessa? Oma isoisäni ei pahemmin turhia puhellut, ei myöskään isäni, eikä miehenikään, jos ei ole ”oikeata” asiaa.Samaa kaliiberia näkyvät olevan myös vävyni ja kohta murrosikään tuleva lapsenlapseni.

Olen neuvonut tyttäriäni, että kannustaisivat miehiään olemaan useammin yhteydessä omiin vanhempiinsa ja sukuunsa. Mutta tosiasia on, että yleensä miehen on vaikea esim soittaa, jos ei ole mitään asian tynkää.

Turha tästä on kehittää anopin ja miniän välistä riitaa. Ap:n pitäisi puhua asiasta poikansa kanssa. Aika törkeää on, jos esim jouluksi ei kutsuta, vaikka lastenhoitopalvelut kelpaavat. Avaa suusi ja kerro mitä haluat!

Samat kokemukset miehistä, monesta sukupolvesta. Miehet soittavat, jos on jotakin asiaa. Usein menee monta kuukautta, etten ole poikani kanssa yhteyksissä, kun ei kerran ole asiaa. Ei tule itsekään soiteltua, kun ei ole asiaa, ja lyhyesti vastailevan, mitään lörpöttelemättömän tyypin kanssa juttu kyllä kuivuu aika äkkiä kasaan. Silti me olemme ihan hyvissä väleissä ja meillä on mukavaa kun tavataan. Tämä vaan on meidän suvun tapa olla ja elää. Eikä tämä ole ongelma muille kuin miniälle, jonka mielestä miehellänsä on ongelmia vanhempiensa kanssa.

Tässä aloituksessa ongelma tuntui kyllä olevan anopilla, ja niillä, jotka syyttävät miniää siitä, että poika ei pidä yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaus:

Siis olen ollut aamu seitsemästä iltaan klo 16 hoitamassa lapsenlapsia ja ikää minulla 67 v niin kun miniä tulee töistä kotiin niin vielä pitäisi ensin miniän levätä ja saada omaa aikaa... siis tässä nähdään suhtautuminen käytös on todella narsistista ei mitään kunnioitusta ja sitten vielä maristaa jostain.. ei mitään kiitosta saa

Missä sun poikasi on tuon ajan ollut? Miksi hän ei ole ollut hoitamassa omia lapsiaan?

Oletko kuullut sellaisesta, että ihmiset ovat päivällä töissä?? Joidenkin pitää vielä nykyaikanakin elättää itsensä ja perheensä työnteolla! Kaikki eivät voi loisia.

No niin, eli olit hoitamassa  poikasi lapsia, koska poikasi oli töissä eikä voinut itse hoitaa lapsiaan. Jos poikasi olisi tullut ensimmäisenä kotiin, olisiko hän alkanut heti huolehtia lapsistaan eikä olisi halunnut ensin levätä? Ehkä jatkossa kannattaa ehdottaa, että miniäsi jäisi vaikkapa ylitöihin tai jos muutoin on töissä liukumaa, käyttäisi sen, jolloin poikasi tulisi kotiin ensin eikä sinuakaan kiukuttaisi, kun miniäsi on töistä tullessaan väsynyt. Kai sun poikasi kuitenkin muisti kiittää sua, kun olit hoitamassa hänen lapsiaan?