Mummo jota ei koskaan kutsuta aikuisten juhliin

Vierailija kirjoitti:

Ja luulen että näin käy miesten äideille, eikö? Miniä suunnittelee, huseeraa ja tarvii mutta kiitos "unohtuu"

Näin on! Vaikkei tässä mitään kiitoksia tarvita, niin tavallinen kohtelias ja huomaavainen käytös olisi paikallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Ja en käytä alkoholia lainkaan.

Lapsia hoidan usein ja kesä- ja talvilomankin vietän lasten ehdoilla.

Olen se, jolle soitetaan ensiksi, jos tarvitaan lastenhoitoapua tai rahaa. Lasten syntymäpäiville kyllä kutsutaan, mutta ei muihin sukujuhliin tai rientoihin, toisin kuin miniän vanhemmat.

Olen viime aikoina pahoittanut mielen, kun yhteydenotot on vain silloin, kun tarvitaan apua, muuten ei. Yritän ymmärtää heidän hetkisen elämänrytmin, mutta eikö nykyään enää arvosteta, jos ulkopuoliset auttavat perhettä arjen kiireissä, ihan vaikka muodollisesti.

Onpa tullut jopa mieleen, etten olisikaan mikään hoito- ja raha-automaatti ja ottaisin etäisyyttä.

Onko käynyt mielessä, että jos poikasi ja miniäsi tarvitsee sinulta taloudellista apua, he todennäköisesti itse eivät maksa yhtään mitään näistä sukujuhlista ja riennoista, joihin miniän vanhemmat osallistuvat, vaan miniän vanhemmat maksavat? 

Se ei voi olla rahasta kiinni, sillä kahvipaketti ja korppupussi maksaa alle 5€ ja siitä saa monet kahvikutsut pidettyä, jos vain halua olisi.

Ja täällä on korostettu, kuinka mies hoitaa suhteensa vanhempiinsa, mutta kyllä siihen miniänkin suostumus tarvitaan, jos mies haluaisi pyytää vanhempansa kylään, onhan koti yhteinen.

Joo, meilläkin, kun oli puhe miehen isoäidin kutsumisesta kylään uuteen kotiin, miniä sanoi, että kutsu silloin ja silloin, kun minä en ole kotona! Häh! Siis voit kutsua, mutta minä en silloin halua olla kotoa! Ei ole kyse siitä, etteikö mies haluaisi kutsua, vaan siitä kun miniä ei välitä muista kuin omista sukulaisistaan. Joita sitten käykin jatkuvalla syötöllä, kumminkaimasta serkun velipuolen kaveriin.

No tuossa tapauksessa mies varmaan sopi isoäitinsä ja vaimonsa kanssa sellaisen ajankohdan, jolloin vaimo ei ole kotona ja isoäidille sopii tulla kylään?

Yläpeukkujen määrästä tämä lienee nykyajan hyväksytty malli, eikä edes mietitä vieraanvaraisuutta tai vastasuoroisuutta ja jos siltä tuntuu miniä voi lähteä vaikka shoppailemaan, eikä olla viihdyttämässä vieraita, kun mies kutsuu omia sukulaisiaan tai ystäviäån.

Toimisiko homma toisin päin, jos kysymys olisi naisen vanhemmista? Tuskin.

Toisaalta ihmettelen, miten naisilla on kuitenkin kanttia antaa miehen äidille lapset hoitoon tai ottaa vastaan rahaa perheen yhteisiin menoihin tai saapua anopin luokse perhepäivälliselle, joulun viettoon tai mökkireisuihin tai yhteiselle lomalle, kun maksajana on joku muu ja palvelut pelaavat, kuin viiden tähden hotellissa.

Onko vastavuoroisuus nykyisin tuntematon käsite ja sukulaisia käytetään häikäilemättömästi hyväksi, mutta itse ei olla valmiita antamaan piiruakaan, eikä menemään yhtään epämukaavuusalueelle, vaan tuijotetaan omaa napaa ja imetään kaikki hyöty mitä toisista irtoaa.

Näin käy juuri miesten äideille, vaikka miniän äitiä ei enää olisikaan.

Itsekin hoidan lapsenlapsiani viitenä päivänä viikossa, mutta en kaipaisi mitään kiitosta, kun edes moikattaisi ja sanottaisi hei, kun tullaan tai lähdetään.

Monia päiviä on ollut, ettei edes normaalit käytöstavat onnistu ja varmaan tämä jatkuu seuraavassa sukupolvessa.

Pariskunnat haluaa seurustella pariskuntien kanssa. Yksinäistä kohdellaan usein vähän niin ja näin. Suretko vielä puolisosi kuolemaa? Ehkä eivät halua surullista ihmistä ns. droppaamaan tunnelmaa? Suosittelen sellaista että lähdet hakemasn itsellesi kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä.Olen aina hoitanut lapsenlapsia viikottain.Myös silloin,kun vanhemmat viettävät syntymäpäiviä.Lahjat ovat heille kelvanneet,mutta ei koskaan olla juhliin kutsuneet.Ei edes kakunpalaa ole tuotu kiitokseksi hoidosta.Ei siinä mitään,lapset ovat rakkaita,vaikka vanhemmat moukkia.

Sama. Olenkin viime aikoina päättänyt, etten hommaa mitään lahjoja kenellekään, mikäli juhliin ei kutsuta. Viimeksi miniä näytti nyrpeetä naamaa, kun lahjaa ei tullut. Somessa retosteli kuukausikaupalla juhlillaan, joita vietti eri kokoonpanoilla useampia. No, sitä saa mitä tilaa. Niin, ja sanottakoon vielä, että lastenhoitoapu ja kaikki muutkin palvelukset, rahaa myöten, ovat kelvanneet jo vuosikausia.

Sama täällä. Se on pohjaton kaivo, mitä enemmän autat, sitä enemmän vaaditaan, eikä edes kiitosta heru tai pyydettäisiin edes kahville, mutta sitäkään ei tehdä, jos ei ole mitään hyötyä.

Me tehtiin mieheni kanssa vuosi sitten päätös, ettei lapsenlapsia (5 lasta) oteta enää viikonloppuisin yökylään, vaan halutaan levätä, kun ollaan vielä työelämässä. Jossakin vaiheessa meillä oli viikonloppuisin aina juku, kun vanhemmat halusi lapsivapaata aikaa ja tuntui, että lapset ovat muiden seurassa enemmän, kuin omien vanhempiensa, kun ovat vielä päiväkodissa.

Ja mistä ihmeestä tämä lapsivapaa-aika on tullut, kun luulisi vanhempien viettävän kaiken vapaa-aikansa rakkaitensa seurassa, jopa lapsi viedään päiväkotiin, vaikka toinen vanhempi on kotona, kunhan ei vain tarvitse olla lapsen kanssa.

Jätätkö jotakin kertomatta itsestäsi ja tavoistasi kenties. Kyse voi olla kyllä pelkästään tuostakin, että poikasi ei ymmärrä asiaa ja vaimonsa on yhteydessä omiin vanhempiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Pariskunnat haluaa seurustella pariskuntien kanssa. Yksinäistä kohdellaan usein vähän niin ja näin. Suretko vielä puolisosi kuolemaa? Ehkä eivät halua surullista ihmistä ns. droppaamaan tunnelmaa? Suosittelen sellaista että lähdet hakemasn itsellesi kumppania.

Eikö jo alkeellisimpiin käytöstapoihin ja hienotunteisuuteen kuulu olla ystävällinen kaikille, vaikka vastapuoli ei olisikaan parasta seuraa ja huippu tyyppi, kun vierailut yleensä kestävät lyhyen ajan.

Kyllä sinne epämukavuusalueelle moni joutuu menemään, ei pelkästään sukulaisten kanssa, vaan yhtälailla työelämässä, naapureiden, viranomaisten jne. kanssa ja kyllä aikuisen on tultava toimeen kaikkien kanssa ja ystävällisyys ja toisen huomioiminen ei maksa mitään, ei myöskään isovanhempien kohdalla.

Mä olen ajatellut että tässä elämäntilanteessa en jaksa seurustelumarsalkaksi anopille, hän kerskailee ja on suuna ja päänä sekä ollut vuosien varrella mulle ilkeä. Lisäksi on vanhanaikainen sovinisti ja rasisti. Vanha sanonta sanoo nuorilla on nuorten ilot, vanhoilla vanhojen ilot. Mulla on suoraan sanottununa tärkeämpääkin tekemistä: omat ystävät, harrastukset, työ pitää kiireisenä.

Kuitenkin hän haluaa nähdä lapsia joten vaikutelma ulkopuolisille voi olla että häntä ei ikinä kutsuta mutta otetaan apua.Apua emme kuitenkaan pyydä koskaan, otan usein mll hoitajia. Joitain perinteitä on: jouluna tietty,lasten synttärit, äitienpäivä, pääsiäisenä hän kutsuu kaikki syömään, mökillä käydään kerran kesällä ohiajomatkalla.

Mielestäni täysin riittävästi. Mies kuunnelkoon hänen juttujaan muun ajan!

Ap:n tapauksessa ei taida olla näin, mutta yksi vaihtoehto on sekin, että nimenomaan ne miniän vanhemmat ovat etäisiä ja että heidän kanssaan toimivat vain muodolliset ja/tai ohjelmalliset tapaamiset. Läheisemmän mummin kanssa sitten vietetään sitä tavallista arkea, lastenhoitoineen ja muineen.

Meillä voisi käydä näin, koska miehen vanhemmille ei tulisi mieleenkään antaa lapsia hotoon, heitä nähdään kolmen lajin illallisen parissa. Mun vanhempien kanssa taas voi olla rennosti, viettää arkea tai juhlaa. Lastenhoitoapua emme ole tarvinneet, sitä siis ei ole pyydetty kummiltakaan isovanhemmilta, mutta jos pyydettäisiin niin varmasti minun vanhemmiltani.

Tuolle joka ihmetteli, että mistä lapsivapaa-aika on tullut. Se on tullut näiltä kaikenkarvaisilta terapeuteilta ja psykologeilta ym. Koko ajan hoetaan sitä "miehen kanssa parisuhdeaikaa, lapsivapaata, omaa aikaa itsekseen ja laatuaikaa miehen kanssa" Tunsin itseni ihan epänormaaliksi, kun on neljä lasta ja ensimmäinen yö miehen kanssa kahdestaan oli, kun nuorimmainen oli 9 v! Kyllä sitä kauhisteltiin ja ihmeteltiin, miten sä jaksat ja etkö sä halua mennä mihinkään ilman lapsia ja miksi et jne. No nyt on kaikki lapset jo aikuisia, joten on omaa aikaa ja kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa. Lapset käy useasti puolisoineen, mikä on mukavaa. Mutta nämä nykyajan vouhotukset ja vuorovaikutusparisuhdeterapeuttien höpötykset saa nuorille äideille stressin aikaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

En väitä että tilanne on teillä yhtään samanlainen, mutta jaan oman kokemukseni kuitenkin jos se vaikka sopisi. Eli me tavataan enemmän mun miehen äitiä kuin minun, vaikka minun äitini hoitaa lapsia enemmän. Syyt on suoraan siinä että miehen äiti on joustavampi, tapaamiset sovitaan niin että ”tuutte kun ehditte” tai sitten hän soittaa olevansa lähistöllä ja poikkeavansa käymään. Minun äitini taas ymmärtää kyläilyt koko päivän kestäviksi, ensin ruoka (jota alkaa laittamaan kun saavumme paikalle), sitten seurustelua 1-2 tuntia, jonka jälkeen kahvit tietysti. Jos tulee meille niin sama homma, viipyy koko päivän, tuo tuomisia. Kahvilassa / ravintolassa / ulkoilemassa käyminen ei sovi yksistään, vaan alkaa mankuminen ”voi voi, ettekö te nyt tulisi syömään / edes kahville, voi voi”. Hän ei osaa myöskään rauhoittua olemaan meidän kanssamme, vaan viettää 80% ajasta keittiössä ja hössöttää. Miehen äidillä ei ikinä ole tarjottavaa, eikä sillä ole mitään väliä, hän istuu kanssamme ja keskittyy meihin, ja me häneen, ja juttelemme kuulumisia ihan oikeasti.

Jos jotain haluamme syödä niin viemme tuliaisina, ja jos haluamme käydä kahvilla ja olla vain puoli tuntia, niin se käy mainiosti. Minun äitini loukkaantuu hirveästi, yleensä 4-5 tuntia kestäneen vierailun jälkeenkin saattaa sanoa että ”eihän me ehditty vielä mitään edes juttelemaan!” Juu, ei niin, kun ensimmäinen tunti laitettiin ruokaa, sitten siivotaan ja tiskataan, ja sen jälkeen laitetaan kahvipöytää koreaksi.

Ja kaikkea on yritetty, auttaa ei saa, tuliaisia ei tarvita (ne on melkein loukkaus), ja myös syömättä jättäminen tai kieltäytyminen on myös loukkaus.

Eli lopputulos on se, että nähdään miehen äitiä useammin, hän on mukana perhelomilla jne. Ihan tunnelman ja joustamisen vuoksi, vuorovaikutus toimii.

Toki aloittajan tilanne kuulostaa kyllä siltä että miniän vanhemmat kutsuvat ja maksavat nuo ravintolat yms, he ovat siis se aktiivinen osapuoli ja hoitavat kutsumisen.

Oletko Ap itse ehdottanut / järjestänyt näitä aikuisten juhlia?

Tämä on niin totta, jotkut ihmiset ovat vaan raskaampia kuin toiset.

Meilläkin toiset isovanhemmat ovat aikatauluiltaan paljon joustavampia kuin toiset, voidaan mennä kahville illalla ja kuitenkin ollaan ajallaan kotona, että lapsi pääsee nukkumaan.

Toiset taas loukkaantuu jos sanotaan, että tullaan lapsen päiväunien jälkeen, eli ei riittäisi edes kuudentunnin vierailu, ja aina lähtiessä tuo sama "eihän me edes keretty jutella", ei niin kun ruokaa on laitettu, kahvia katettu, katsottu telkkarista pakollisia sarjoja ja miljoonat uutiset ja korjattu tietokonetta. Ja sitten juuri kun ollaan noustu lähteteäksemme, niin muistetaan pari tosi tärkeetä asiaa joista on pakko jutella juuri silloin ja kaivetaan muistiinpanot näistä asioista, ettei mitään unohdu. Näihin vierailuihin menee siis kokonaan toinen viikon vapaapäivistä.

Jos mökkeillään yhdessä niin jokainen päivä on aikataulutettu ruoan ja kahvin ympärille ja tuntuu, että mitään ei saa aikaiseksi kun kokoajan pitää istua ruokapöydässä.

Exäni oli juuri tuollainen. Ei mitään kiitollisuutta omille vanhemmilleen, varsinkaan äidilleen. Äiti oli passannut ja paaponut poikansa, exä piti kaikkea äitinsä tekemää itsestäänselvyytenä ja ajatteli, että lastenhoito ja kaikki muiden auttaminen kuuluu naisten tehtäviin. Omat poikani olen kasvattanut pienestä pitäen toisin. He ovat aina kiittäneet eivätkä ole koskaan pitäneet minua tai tekemisiäni itsestäänselvänä. Kun autan heitä, ovat kiitollisia ja myös osoittavat sen.

Vierailija kirjoitti:

Tuolle joka ihmetteli, että mistä lapsivapaa-aika on tullut. Se on tullut näiltä kaikenkarvaisilta terapeuteilta ja psykologeilta ym. Koko ajan hoetaan sitä "miehen kanssa parisuhdeaikaa, lapsivapaata, omaa aikaa itsekseen ja laatuaikaa miehen kanssa" Tunsin itseni ihan epänormaaliksi, kun on neljä lasta ja ensimmäinen yö miehen kanssa kahdestaan oli, kun nuorimmainen oli 9 v! Kyllä sitä kauhisteltiin ja ihmeteltiin, miten sä jaksat ja etkö sä halua mennä mihinkään ilman lapsia ja miksi et jne. No nyt on kaikki lapset jo aikuisia, joten on omaa aikaa ja kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa. Lapset käy useasti puolisoineen, mikä on mukavaa. Mutta nämä nykyajan vouhotukset ja vuorovaikutusparisuhdeterapeuttien höpötykset saa nuorille äideille stressin aikaiseksi.

Meillä veti joukko sukulaisia herneen nenään, kun ei kaivattu hoitoapua vasta kun kuopuksen synnytys käynnistyi. Senkin jälkeen tosi maltillisesti, kun oli jotain pakollisia menoja, ehkä 2-4x vuodessa muutama tunti kerrallaan, eikä vauvaiässä olla jätetty kumpaakaan koskaan edes puoleksi tunniksi.

Enkä tuomitse toisten tapoja, mutta meillä helpot ja aikaisin nukkumaan menevät lapset, eikä vaan ole vielä ollut ajankohtaisia yökyläilyt tms. Uskon että ensimmäiset yökylät on sitten kavereilla aikanaan.

Mutta pointtini oli, että meitäkin on pidetty outoina ja jopa loukkaannuttu asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja luulen että näin käy miesten äideille, eikö? Miniä suunnittelee, huseeraa ja tarvii mutta kiitos "unohtuu"

Voi olla, että miniä suunnittelee ja järjestää juttuja vanhempiensa kanssa, ja hänestä olisi ihan kiva, jos mies järjestäisi juttuja omiensa kanssa. Kenen vika on, jos mies ei järjestä?

Näin meilläkin tehdään. Mä en koe, että on mun velvollisuus järjestää aivan kaikki. Mies hoitakoon oman sukunsa. Tästä syystä nähdään anoppia vähemmän, mies ei jaksa soitella kuin ehkä kerran kuussa ja silloin saattaa kysyä, että tuleeko jouluksi ja minä hoidan aina lasten juttuihin kutsumisen. Itse taas puhun vanhemmilleni kerran viikossa tai parissa ja myös mun vanhemmat kyselee, että lähdettekö reissuun tai ootteko kotona, jos tullaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Ja en käytä alkoholia lainkaan.

Lapsia hoidan usein ja kesä- ja talvilomankin vietän lasten ehdoilla.

Olen se, jolle soitetaan ensiksi, jos tarvitaan lastenhoitoapua tai rahaa. Lasten syntymäpäiville kyllä kutsutaan, mutta ei muihin sukujuhliin tai rientoihin, toisin kuin miniän vanhemmat.

Olen viime aikoina pahoittanut mielen, kun yhteydenotot on vain silloin, kun tarvitaan apua, muuten ei. Yritän ymmärtää heidän hetkisen elämänrytmin, mutta eikö nykyään enää arvosteta, jos ulkopuoliset auttavat perhettä arjen kiireissä, ihan vaikka muodollisesti.

Onpa tullut jopa mieleen, etten olisikaan mikään hoito- ja raha-automaatti ja ottaisin etäisyyttä.

Onko käynyt mielessä, että jos poikasi ja miniäsi tarvitsee sinulta taloudellista apua, he todennäköisesti itse eivät maksa yhtään mitään näistä sukujuhlista ja riennoista, joihin miniän vanhemmat osallistuvat, vaan miniän vanhemmat maksavat? 

Se ei voi olla rahasta kiinni, sillä kahvipaketti ja korppupussi maksaa alle 5€ ja siitä saa monet kahvikutsut pidettyä, jos vain halua olisi.

Ja täällä on korostettu, kuinka mies hoitaa suhteensa vanhempiinsa, mutta kyllä siihen miniänkin suostumus tarvitaan, jos mies haluaisi pyytää vanhempansa kylään, onhan koti yhteinen.

Joo, meilläkin, kun oli puhe miehen isoäidin kutsumisesta kylään uuteen kotiin, miniä sanoi, että kutsu silloin ja silloin, kun minä en ole kotona! Häh! Siis voit kutsua, mutta minä en silloin halua olla kotoa! Ei ole kyse siitä, etteikö mies haluaisi kutsua, vaan siitä kun miniä ei välitä muista kuin omista sukulaisistaan. Joita sitten käykin jatkuvalla syötöllä, kumminkaimasta serkun velipuolen kaveriin.

No tuossa tapauksessa mies varmaan sopi isoäitinsä ja vaimonsa kanssa sellaisen ajankohdan, jolloin vaimo ei ole kotona ja isoäidille sopii tulla kylään?

Yläpeukkujen määrästä tämä lienee nykyajan hyväksytty malli, eikä edes mietitä vieraanvaraisuutta tai vastasuoroisuutta ja jos siltä tuntuu miniä voi lähteä vaikka shoppailemaan, eikä olla viihdyttämässä vieraita, kun mies kutsuu omia sukulaisiaan tai ystäviäån.
Toimisiko homma toisin päin, jos kysymys olisi naisen vanhemmista? Tuskin.

Toisaalta ihmettelen, miten naisilla on kuitenkin kanttia antaa miehen äidille lapset hoitoon tai ottaa vastaan rahaa perheen yhteisiin menoihin tai saapua anopin luokse perhepäivälliselle, joulun viettoon tai mökkireisuihin tai yhteiselle lomalle, kun maksajana on joku muu ja palvelut pelaavat, kuin viiden tähden hotellissa.

Onko vastavuoroisuus nykyisin tuntematon käsite ja sukulaisia käytetään häikäilemättömästi hyväksi, mutta itse ei olla valmiita antamaan piiruakaan, eikä menemään yhtään epämukaavuusalueelle, vaan tuijotetaan omaa napaa ja imetään kaikki hyöty mitä toisista irtoaa.

Kyllä toimii. Ei ole edes mitenkään harvinaista, että nainen tapaa omia vanhempiaan, sisaruksiaan ja ystäviään silloin, kun mies on jossain muualla. 

Ja minä ihmettelen,, millä perusteella juuri nainen antaa lapsia hoitoon miehen äidille? Eikös se ole se mies, joka antaa lapsia hoitoon äidilleen? Vai oliko nyt kyse siitä, että lapset eivät olekaan pojan vaan miniän edellisistä suhteista? Tässä koko ketjussa moni tuntuu syyttelevän miniää ja anopin oma poika on puhdas kuin pulmunen, viaton pieni reppana, jolla on kamala vaimo. Hei haloo!!! Nyt otatte niitä aikuisia poikianne korvista kiinni ja puhutte heidän kanssaan asiat selväksi. Jos lapset ovat pariskunnan yhteisiä, te ette hoida miniänne lapsia vaan oman poikanne lapsia. Jos oma poikanne ei osoita siitä kiitollisuutta, niin luunappi otsaan mokomalle huonotapaiselle kollille. 

mikä minussa on vikana kirjoitti:

Olen mummo joka hoitaa lapsenlapset, kun he ovat sairaita. Ottaa heidät viikonloppukylään. Vie heidät harrastuksiin. Hakee tarhasta tai koulusta.

Kun on joulu, juhannus tai mikä muu tahansa sukujuhla, minua ei koskaan kutsuta vaan niihin kutsutaan toinen mummo ja ukki. Minä olen leski. Usein poikani ja miniäni vievät tämän toisen- sen paremman mummon ja papan syömään tai elokuviin ja minä hoidan lapsenlapset.

No eipä muuta.

Josko olisi niin, että lapsen vanhemmat haluaisivat, että lapsella on jonkinlainen suhde toisiinkin isovanhempiin, jotka eivät lasta hoida? Sen takia viettävät sitten juhlat toisen suvun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja luulen että näin käy miesten äideille, eikö? Miniä suunnittelee, huseeraa ja tarvii mutta kiitos "unohtuu"

Voi olla, että miniä suunnittelee ja järjestää juttuja vanhempiensa kanssa, ja hänestä olisi ihan kiva, jos mies järjestäisi juttuja omiensa kanssa. Kenen vika on, jos mies ei järjestä?

Näin meilläkin tehdään. Mä en koe, että on mun velvollisuus järjestää aivan kaikki. Mies hoitakoon oman sukunsa. Tästä syystä nähdään anoppia vähemmän, mies ei jaksa soitella kuin ehkä kerran kuussa ja silloin saattaa kysyä, että tuleeko jouluksi ja minä hoidan aina lasten juttuihin kutsumisen. Itse taas puhun vanhemmilleni kerran viikossa tai parissa ja myös mun vanhemmat kyselee, että lähdettekö reissuun tai ootteko kotona, jos tullaan.

Tämä on kyllä melko uusi ilmiö ja aviopari kuulostaa enemmän kämpikseltä, kuin parilta.

En voisi kuvitella, jos mies pyytäisi kotiimme vanhempansa kahville, että juuri silloin menisin shopailemaan, enkä myöskään sitä, jos appivanhempani pyytäisivät viikonlopun päivälliselle, vain miehen syömään ja minä ja lapset jäätäisiin kutsun ulkopuolelle, olemmehan perhe.

Tosin, olen lukenut täältä, kuinka nykyään on tapana jopa kutsukirjeellä kutsua, jo vuosia yhdessä olevia paria vain toista puolisoa ristiäisiin tai häihin ja toinen on kuin ilmaa ja jää kutsun ulkopuolelle. Minusta se ei vain kuulu hyviin tapoihin.

Ei ihme jos vanhemmat ihmeset pahoittavat mielensä ja pitävät käytäntöä loukkaavana.

Muualla maailmassa tämä ei tulisi kuuloonkaan, kun perheyhteisö pitää yhtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja luulen että näin käy miesten äideille, eikö? Miniä suunnittelee, huseeraa ja tarvii mutta kiitos "unohtuu"

Voi olla, että miniä suunnittelee ja järjestää juttuja vanhempiensa kanssa, ja hänestä olisi ihan kiva, jos mies järjestäisi juttuja omiensa kanssa. Kenen vika on, jos mies ei järjestä?

Näin meilläkin tehdään. Mä en koe, että on mun velvollisuus järjestää aivan kaikki. Mies hoitakoon oman sukunsa. Tästä syystä nähdään anoppia vähemmän, mies ei jaksa soitella kuin ehkä kerran kuussa ja silloin saattaa kysyä, että tuleeko jouluksi ja minä hoidan aina lasten juttuihin kutsumisen. Itse taas puhun vanhemmilleni kerran viikossa tai parissa ja myös mun vanhemmat kyselee, että lähdettekö reissuun tai ootteko kotona, jos tullaan.

Tämä on kyllä melko uusi ilmiö ja aviopari kuulostaa enemmän kämpikseltä, kuin parilta.

En voisi kuvitella, jos mies pyytäisi kotiimme vanhempansa kahville, että juuri silloin menisin shopailemaan, enkä myöskään sitä, jos appivanhempani pyytäisivät viikonlopun päivälliselle, vain miehen syömään ja minä ja lapset jäätäisiin kutsun ulkopuolelle, olemmehan perhe.

Tosin, olen lukenut täältä, kuinka nykyään on tapana jopa kutsukirjeellä kutsua, jo vuosia yhdessä olevia paria vain toista puolisoa ristiäisiin tai häihin ja toinen on kuin ilmaa ja jää kutsun ulkopuolelle. Minusta se ei vain kuulu hyviin tapoihin.

Ei ihme jos vanhemmat ihmeset pahoittavat mielensä ja pitävät käytäntöä loukkaavana.
Muualla maailmassa tämä ei tulisi kuuloonkaan, kun perheyhteisö pitää yhtä.

Muualla maailmassa miehet pitävät yhteyttä vanhempiinsa. Suomessa ei näköjään tarvitse vaan miehen sukulaisuussuhteetkin ovat naisen vastuulla. Jos kasvattaa tällaisia pullamössöpoikia, voi katsoa vain peiliin ja kysyä itseltään, miksi poika ei pidä yhteyttä vanhempiinsa.

Meillä on taas niin, että mun miehen lapseton täti asuu suht lähellä ja halusi usein tulla "lapsia kasomaan". Kutsui siis mielellään itseään meille kylään päivisin ja perusteli asiaa lasten näkemisen lisäksi sillä, että minun on varmasti mukava saada aikuista juttuseuraa (olen kahden lapsen kanssa kotona, kolmas on jo koulussa). Ongelma oli siinä, että hän itse selvästi kaipasi juttuseuraa ja puhui oikeasti itsestään ihan taukoamatta. Mikäs siinä olisi kuunnellessa, jos olisin voisin samalla tehdä kotihommia, mutta kun hän odotti minun istuvan kanssaan kahvipöydässä tuntikaupalla. Väsyin siihen, että hänen vierailujen jäljiltä oli aina kaikki päivän kotityöt tekemättä eikä lastenkaan kanssa ehtinyt juurikaan olla kun piti vain hänelle pitää seuraa. Lopettelin nämä kyläilyt vähitellen erilaisiin tekosyihin vedoten kun en enää millään jaksanut. Sukulaisille hän on kuitenkin ilmaissut pahastumisensa tästä ja vihjannut. ettei enää seura kelpaa kun hän ei ikänsä puolesta jaksa lapsia hoitaa. Kaikki suvussa kuitenkin onneksi tietävät, ettei hän koskaan lapsiamme hoitanut vaan aina näissä tapaamisissa oli kyse hänen tarpeestaan saada pupua pulputtaa asioitaan jollekulle. 

Minä olen jo tehnyt viime kesästä lähtien, niin kuin täällä on toivottu ja ap. kannattaa ottaa siitä oppia.

Pyydän usein pojan päivällä lounaalle ja saadaan jutella rauhassa ja lapsenlapset vierailevat, vain jommankumman vanhemman kanssa ja hoitovastuu on vanhemmilla, me isovanhemmat vain seurustellaan lasten kanssa.

Ja kaikista hoitopyynnöistä olemme mieheni kanssa kieltäytyneet ja se on tehnyt suhteelle hyvää, sillä vierailun ajan jaksamme olla lapsenlapsille läsnäoleva isovanhempi, kun aika ei mene lasten hoitoon ja heidän tarpeitensa huomioimiseen. Ja lastenlapset tykkäävät.