Mummo jota ei koskaan kutsuta aikuisten juhliin

Kun poikasi oli lapsi, kutsuitko silloin jouluksi ja juhannuksesi omat vanhempasi ja appivanhempasi mukaan? Vai kuulutko siihen suureen joukkoon suomalaisia, jotka halusivat viettää joulunsa ja juhannuksensa "vain oman perheen kesken"? Jos nimittäin kuulut, ei poikasi voi tietää, että nyt haluaisitkin sukujouluja ja sukujuhannuksia, ellet kerro sitä hänelle. Poikasi vaimon lapsuudessa taas on voinut hyvinkin olla niin,  että jouluja ja juhannuksia on vietetty isommalla porukalla. Ja sen vuoksi hän kutsuu omat vanhempansa (koska tietää vanhempien pitävän sukujuhlista), mutta eivät kutsu sinua, koska poikasi olettaa, että et välitä sukujuhlista. 

En väitä että tilanne on teillä yhtään samanlainen, mutta jaan oman kokemukseni kuitenkin jos se vaikka sopisi. Eli me tavataan enemmän mun miehen äitiä kuin minun, vaikka minun äitini hoitaa lapsia enemmän. Syyt on suoraan siinä että miehen äiti on joustavampi, tapaamiset sovitaan niin että ”tuutte kun ehditte” tai sitten hän soittaa olevansa lähistöllä ja poikkeavansa käymään. Minun äitini taas ymmärtää kyläilyt koko päivän kestäviksi, ensin ruoka (jota alkaa laittamaan kun saavumme paikalle), sitten seurustelua 1-2 tuntia, jonka jälkeen kahvit tietysti. Jos tulee meille niin sama homma, viipyy koko päivän, tuo tuomisia. Kahvilassa / ravintolassa / ulkoilemassa käyminen ei sovi yksistään, vaan alkaa mankuminen ”voi voi, ettekö te nyt tulisi syömään / edes kahville, voi voi”. Hän ei osaa myöskään rauhoittua olemaan meidän kanssamme, vaan viettää 80% ajasta keittiössä ja hössöttää. Miehen äidillä ei ikinä ole tarjottavaa, eikä sillä ole mitään väliä, hän istuu kanssamme ja keskittyy meihin, ja me häneen, ja juttelemme kuulumisia ihan oikeasti.

Jos jotain haluamme syödä niin viemme tuliaisina, ja jos haluamme käydä kahvilla ja olla vain puoli tuntia, niin se käy mainiosti. Minun äitini loukkaantuu hirveästi, yleensä 4-5 tuntia kestäneen vierailun jälkeenkin saattaa sanoa että ”eihän me ehditty vielä mitään edes juttelemaan!” Juu, ei niin, kun ensimmäinen tunti laitettiin ruokaa, sitten siivotaan ja tiskataan, ja sen jälkeen laitetaan kahvipöytää koreaksi.

Ja kaikkea on yritetty, auttaa ei saa, tuliaisia ei tarvita (ne on melkein loukkaus), ja myös syömättä jättäminen tai kieltäytyminen on myös loukkaus.

Eli lopputulos on se, että nähdään miehen äitiä useammin, hän on mukana perhelomilla jne. Ihan tunnelman ja joustamisen vuoksi, vuorovaikutus toimii.

Toki aloittajan tilanne kuulostaa kyllä siltä että miniän vanhemmat kutsuvat ja maksavat nuo ravintolat yms, he ovat siis se aktiivinen osapuoli ja hoitavat kutsumisen.

Oletko Ap itse ehdottanut / järjestänyt näitä aikuisten juhlia?

Sama täällä. Ja en käytä alkoholia lainkaan.

Lapsia hoidan usein ja kesä- ja talvilomankin vietän lasten ehdoilla.

Olen se, jolle soitetaan ensiksi, jos tarvitaan lastenhoitoapua tai rahaa. Lasten syntymäpäiville kyllä kutsutaan, mutta ei muihin sukujuhliin tai rientoihin, toisin kuin miniän vanhemmat.

Olen viime aikoina pahoittanut mielen, kun yhteydenotot on vain silloin, kun tarvitaan apua, muuten ei. Yritän ymmärtää heidän hetkisen elämänrytmin, mutta eikö nykyään enää arvosteta, jos ulkopuoliset auttavat perhettä arjen kiireissä, ihan vaikka muodollisesti.

Onpa tullut jopa mieleen, etten olisikaan mikään hoito- ja raha-automaatti ja ottaisin etäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja luulen että näin käy miesten äideille, eikö? Miniä suunnittelee, huseeraa ja tarvii mutta kiitos "unohtuu"

Voi olla, että miniä suunnittelee ja järjestää juttuja vanhempiensa kanssa, ja hänestä olisi ihan kiva, jos mies järjestäisi juttuja omiensa kanssa. Kenen vika on, jos mies ei järjestä?

Ap ei tosin kertonut onko lasten isän vai äidin äiti. Mutta tosiaan meillä myös niin, että järjestän menoja omien vanhempieni kanssa ja odotan miehen hoitavan omansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja luulen että näin käy miesten äideille, eikö? Miniä suunnittelee, huseeraa ja tarvii mutta kiitos "unohtuu"

Voi olla, että miniä suunnittelee ja järjestää juttuja vanhempiensa kanssa, ja hänestä olisi ihan kiva, jos mies järjestäisi juttuja omiensa kanssa. Kenen vika on, jos mies ei järjestä?

Ap ei tosin kertonut onko lasten isän vai äidin äiti. Mutta tosiaan meillä myös niin, että järjestän menoja omien vanhempieni kanssa ja odotan miehen hoitavan omansa.

Hups, olihan se siellä... Eli isän äiti.

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Ja en käytä alkoholia lainkaan.

Lapsia hoidan usein ja kesä- ja talvilomankin vietän lasten ehdoilla.

Olen se, jolle soitetaan ensiksi, jos tarvitaan lastenhoitoapua tai rahaa. Lasten syntymäpäiville kyllä kutsutaan, mutta ei muihin sukujuhliin tai rientoihin, toisin kuin miniän vanhemmat.

Olen viime aikoina pahoittanut mielen, kun yhteydenotot on vain silloin, kun tarvitaan apua, muuten ei. Yritän ymmärtää heidän hetkisen elämänrytmin, mutta eikö nykyään enää arvosteta, jos ulkopuoliset auttavat perhettä arjen kiireissä, ihan vaikka muodollisesti.

Onpa tullut jopa mieleen, etten olisikaan mikään hoito- ja raha-automaatti ja ottaisin etäisyyttä.

Onko käynyt mielessä, että jos poikasi ja miniäsi tarvitsee sinulta taloudellista apua, he todennäköisesti itse eivät maksa yhtään mitään näistä sukujuhlista ja riennoista, joihin miniän vanhemmat osallistuvat, vaan miniän vanhemmat maksavat? 

Juuri näin ap. Silloin kun pojan lapset olivat pieniä, hoitoapua tarvittiin viikottain ja oli itsestään selvää, että lomat järjestetään lasten lomien mukaan ja me isovanhemmat hoidetaan heidät ja viedään mökille ja kylpylöihin.

Ymmärrän, kun pojan lapset ovat nyt teinejä, heillä on omat menonsa ja harrastuksensa, mutta olisi kiva, jos tulisi kahvi- tai päivälliskutsu, ilman, että meillä olisi mitään velvoitteita tai tehdä mitään, nauttia vain vieraanvaraisuudesta. Mutta ei, kutsua ei kuulu, mutta kutsut otetaan vastaan jos tarjotaan sunnuntaipäivällisiä tai mökkireissuja, mutta nekin heidän aikataulunsa puitteissa.

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin ap. Silloin kun pojan lapset olivat pieniä, hoitoapua tarvittiin viikottain ja oli itsestään selvää, että lomat järjestetään lasten lomien mukaan ja me isovanhemmat hoidetaan heidät ja viedään mökille ja kylpylöihin.

Ymmärrän, kun pojan lapset ovat nyt teinejä, heillä on omat menonsa ja harrastuksensa, mutta olisi kiva, jos tulisi kahvi- tai päivälliskutsu, ilman, että meillä olisi mitään velvoitteita tai tehdä mitään, nauttia vain vieraanvaraisuudesta. Mutta ei, kutsua ei kuulu, mutta kutsut otetaan vastaan jos tarjotaan sunnuntaipäivällisiä tai mökkireissuja, mutta nekin heidän aikataulunsa puitteissa.

Kun sinun lapsesi olivat teinejä, kutsuitko omia ja miehesi vanhempia kahville tai päivälliselle? Jos et, poikasi on ottanut mallin tästä. Meillä on jo aika pitkät perinteet sukulaisten tapaamisessa ja on aina ollut käytäntönä, että kun lapset tulevat teini-ikään, joulujen ja muiden sukujuhlien sekä sunnuntaipäivällisten yms järjestäminen siirtyy isovanhemmilta vanhemmille. Itse olen tässä järjestämisvastuussa varmaan vielä noin 10 vuotta (olen ollut jo 15 vuotta)  ja sen jälkeen kekkerit alkaa järjestää lasteni sukupolvi eikä minun enää tarvitse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Ja en käytä alkoholia lainkaan.

Lapsia hoidan usein ja kesä- ja talvilomankin vietän lasten ehdoilla.

Olen se, jolle soitetaan ensiksi, jos tarvitaan lastenhoitoapua tai rahaa. Lasten syntymäpäiville kyllä kutsutaan, mutta ei muihin sukujuhliin tai rientoihin, toisin kuin miniän vanhemmat.

Olen viime aikoina pahoittanut mielen, kun yhteydenotot on vain silloin, kun tarvitaan apua, muuten ei. Yritän ymmärtää heidän hetkisen elämänrytmin, mutta eikö nykyään enää arvosteta, jos ulkopuoliset auttavat perhettä arjen kiireissä, ihan vaikka muodollisesti.

Onpa tullut jopa mieleen, etten olisikaan mikään hoito- ja raha-automaatti ja ottaisin etäisyyttä.

Onko käynyt mielessä, että jos poikasi ja miniäsi tarvitsee sinulta taloudellista apua, he todennäköisesti itse eivät maksa yhtään mitään näistä sukujuhlista ja riennoista, joihin miniän vanhemmat osallistuvat, vaan miniän vanhemmat maksavat? 

Se ei voi olla rahasta kiinni, sillä kahvipaketti ja korppupussi maksaa alle 5€ ja siitä saa monet kahvikutsut pidettyä, jos vain halua olisi.

Ja täällä on korostettu, kuinka mies hoitaa suhteensa vanhempiinsa, mutta kyllä siihen miniänkin suostumus tarvitaan, jos mies haluaisi pyytää vanhempansa kylään, onhan koti yhteinen.

mikä minussa on vikana kirjoitti:

Olen mummo joka hoitaa lapsenlapset, kun he ovat sairaita. Ottaa heidät viikonloppukylään. Vie heidät harrastuksiin. Hakee tarhasta tai koulusta.

Kun on joulu, juhannus tai mikä muu tahansa sukujuhla, minua ei koskaan kutsuta vaan niihin kutsutaan toinen mummo ja ukki. Minä olen leski. Usein poikani ja miniäni vievät tämän toisen- sen paremman mummon ja papan syömään tai elokuviin ja minä hoidan lapsenlapset.

No eipä muuta.

Siis mitä helkkaria?

Kuinka voi olla noin TYHMIÄ hyväksikäyttäjiä.

Älkääkä enää tulko sanomaan että lapset ovat "vanhuuden vakuutus". Tyhmät ja itsekkäät lapset ovat pelkkiä riesoja ja vaatijoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin ap. Silloin kun pojan lapset olivat pieniä, hoitoapua tarvittiin viikottain ja oli itsestään selvää, että lomat järjestetään lasten lomien mukaan ja me isovanhemmat hoidetaan heidät ja viedään mökille ja kylpylöihin.

Ymmärrän, kun pojan lapset ovat nyt teinejä, heillä on omat menonsa ja harrastuksensa, mutta olisi kiva, jos tulisi kahvi- tai päivälliskutsu, ilman, että meillä olisi mitään velvoitteita tai tehdä mitään, nauttia vain vieraanvaraisuudesta. Mutta ei, kutsua ei kuulu, mutta kutsut otetaan vastaan jos tarjotaan sunnuntaipäivällisiä tai mökkireissuja, mutta nekin heidän aikataulunsa puitteissa.

Kun sinun lapsesi olivat teinejä, kutsuitko omia ja miehesi vanhempia kahville tai päivälliselle? Jos et, poikasi on ottanut mallin tästä. Meillä on jo aika pitkät perinteet sukulaisten tapaamisessa ja on aina ollut käytäntönä, että kun lapset tulevat teini-ikään, joulujen ja muiden sukujuhlien sekä sunnuntaipäivällisten yms järjestäminen siirtyy isovanhemmilta vanhemmille. Itse olen tässä järjestämisvastuussa varmaan vielä noin 10 vuotta (olen ollut jo 15 vuotta)  ja sen jälkeen kekkerit alkaa järjestää lasteni sukupolvi eikä minun enää tarvitse. 

Kyllä meillä isovanhemmat olivat poikamme elämässä ja kaikki juhlat vietettiin yhdessä, tosin mieheni vanhemmat ja isäni kuolivat kun olivat teinejä, mutta äitini sai elää pitkän elämän ja kuoli muutama vuosi sitten ja asui luonamme 2 vuotta ja vain vuoden hoivakodissa eli lapsenlapseni saivat tutustua myös isomummiin ja meitä oli neljä sukupolvea. Ja sitä ennen kävin auttamassa äitiäni, kun hän asui vielä kotona.

Ja siksi tämä tuntuukin niin kurjalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Ja en käytä alkoholia lainkaan.

Lapsia hoidan usein ja kesä- ja talvilomankin vietän lasten ehdoilla.

Olen se, jolle soitetaan ensiksi, jos tarvitaan lastenhoitoapua tai rahaa. Lasten syntymäpäiville kyllä kutsutaan, mutta ei muihin sukujuhliin tai rientoihin, toisin kuin miniän vanhemmat.

Olen viime aikoina pahoittanut mielen, kun yhteydenotot on vain silloin, kun tarvitaan apua, muuten ei. Yritän ymmärtää heidän hetkisen elämänrytmin, mutta eikö nykyään enää arvosteta, jos ulkopuoliset auttavat perhettä arjen kiireissä, ihan vaikka muodollisesti.

Onpa tullut jopa mieleen, etten olisikaan mikään hoito- ja raha-automaatti ja ottaisin etäisyyttä.

Onko käynyt mielessä, että jos poikasi ja miniäsi tarvitsee sinulta taloudellista apua, he todennäköisesti itse eivät maksa yhtään mitään näistä sukujuhlista ja riennoista, joihin miniän vanhemmat osallistuvat, vaan miniän vanhemmat maksavat? 

Se ei voi olla rahasta kiinni, sillä kahvipaketti ja korppupussi maksaa alle 5€ ja siitä saa monet kahvikutsut pidettyä, jos vain halua olisi.

Ja täällä on korostettu, kuinka mies hoitaa suhteensa vanhempiinsa, mutta kyllä siihen miniänkin suostumus tarvitaan, jos mies haluaisi pyytää vanhempansa kylään, onhan koti yhteinen.

Pointtini ei ollut kahvipaketti ja korppupussi vaan se, että ehkäpä miniäsi vanhemmat joko antavat rahana tai muulla tavoin hoitavat tarjottavat poikasi ja miniäsi sukujuhliin ja muihin rientoihin. Ja luonnollisesti tietenkin ovat mukana juhlissa. Kenties jopa nk kutsuvat itse itsensä kylään ja tuovat tarjottavat mukanaan. 

Tuo on tietenkin totta, että kun koti on yhteinen, kotiin kutsuttavista päätetään yhdessä. Oletko missään vaiheessa ollut miniäsi kanssa hyvissä väleissä? Siis teidän kahden väliset suhteet olleet hyvät ja läheiset? Vai onko yhteydenpitonne ja muu yhdessäolonne liittynyt aina tavalla tai toisella lapsenlapsiisi? Oletko jäänyt miniällesi vieraaksi ja etäiseksi? Kysyn tätä siksi, että olen alusta lähtien viettänyt aikaani ihan miniäni kanssa kahdestaankin. Olemme käyneet shoppailemassa, ravintolassa syömässä ja erilaisissa tapahtumissa ihan kahdestaankin. Ja hän on käynyt luonani kahvilla sekä auttamassa mua seinien maalaamisessa yms ihan lastanikin. Mun pitäisi tehdä jotain todella erikoista, jotta hän ei enää haluaisi minua kotiinsa. Olen varsin läheisissä väleissä myös siskoni miniän kanssa ja hänenkin kanssaan viettänyt aikaani ihan kahdestaan. Kun siis mietin omaa tilannettani ja sinun tilannettasi, tuntuu siltä, että sinun ja miniäsi välillä on vähintäänkin lasiseinä, jos ei nyt ihan tiilimuuri. Ja tämä tietenkin vaikuttaa siihen, kuinka tervetullut olet hänen kotiinsa. Minusta näistä kannattaisi puhua oman lapsensa kanssa ja kysyä ihan suoraan, mistä kiikastaa. Sinä olet poikasi kasvattanut ja sinulla on häneen hyvät välit, joten varmaankin voit ottaa asian hänen kanssaan puheeksi. Vaikka mikään ei muuttuisi, ainakin saisit tietää, miksi tilanne on sellainen kuin on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin ap. Silloin kun pojan lapset olivat pieniä, hoitoapua tarvittiin viikottain ja oli itsestään selvää, että lomat järjestetään lasten lomien mukaan ja me isovanhemmat hoidetaan heidät ja viedään mökille ja kylpylöihin.

Ymmärrän, kun pojan lapset ovat nyt teinejä, heillä on omat menonsa ja harrastuksensa, mutta olisi kiva, jos tulisi kahvi- tai päivälliskutsu, ilman, että meillä olisi mitään velvoitteita tai tehdä mitään, nauttia vain vieraanvaraisuudesta. Mutta ei, kutsua ei kuulu, mutta kutsut otetaan vastaan jos tarjotaan sunnuntaipäivällisiä tai mökkireissuja, mutta nekin heidän aikataulunsa puitteissa.

Kun sinun lapsesi olivat teinejä, kutsuitko omia ja miehesi vanhempia kahville tai päivälliselle? Jos et, poikasi on ottanut mallin tästä. Meillä on jo aika pitkät perinteet sukulaisten tapaamisessa ja on aina ollut käytäntönä, että kun lapset tulevat teini-ikään, joulujen ja muiden sukujuhlien sekä sunnuntaipäivällisten yms järjestäminen siirtyy isovanhemmilta vanhemmille. Itse olen tässä järjestämisvastuussa varmaan vielä noin 10 vuotta (olen ollut jo 15 vuotta)  ja sen jälkeen kekkerit alkaa järjestää lasteni sukupolvi eikä minun enää tarvitse. 

Kyllä meillä isovanhemmat olivat poikamme elämässä ja kaikki juhlat vietettiin yhdessä, tosin mieheni vanhemmat ja isäni kuolivat kun olivat teinejä, mutta äitini sai elää pitkän elämän ja kuoli muutama vuosi sitten ja asui luonamme 2 vuotta ja vain vuoden hoivakodissa eli lapsenlapseni saivat tutustua myös isomummiin ja meitä oli neljä sukupolvea. Ja sitä ennen kävin auttamassa äitiäni, kun hän asui vielä kotona.

Ja siksi tämä tuntuukin niin kurjalta.

Sitten kyllä ymmärrän harmisi :( Jospa puhuisit poikasi kanssa ja kertoisit, mitä itse toivoisit. Kerrot, että haluaisit edelleenkin olla heidän ja lastenlastesi elämässä aivan kuten hekin saivat olla isovanhempiensa elämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Ja en käytä alkoholia lainkaan.

Lapsia hoidan usein ja kesä- ja talvilomankin vietän lasten ehdoilla.

Olen se, jolle soitetaan ensiksi, jos tarvitaan lastenhoitoapua tai rahaa. Lasten syntymäpäiville kyllä kutsutaan, mutta ei muihin sukujuhliin tai rientoihin, toisin kuin miniän vanhemmat.

Olen viime aikoina pahoittanut mielen, kun yhteydenotot on vain silloin, kun tarvitaan apua, muuten ei. Yritän ymmärtää heidän hetkisen elämänrytmin, mutta eikö nykyään enää arvosteta, jos ulkopuoliset auttavat perhettä arjen kiireissä, ihan vaikka muodollisesti.

Onpa tullut jopa mieleen, etten olisikaan mikään hoito- ja raha-automaatti ja ottaisin etäisyyttä.

Onko käynyt mielessä, että jos poikasi ja miniäsi tarvitsee sinulta taloudellista apua, he todennäköisesti itse eivät maksa yhtään mitään näistä sukujuhlista ja riennoista, joihin miniän vanhemmat osallistuvat, vaan miniän vanhemmat maksavat? 

Se ei voi olla rahasta kiinni, sillä kahvipaketti ja korppupussi maksaa alle 5€ ja siitä saa monet kahvikutsut pidettyä, jos vain halua olisi.

Ja täällä on korostettu, kuinka mies hoitaa suhteensa vanhempiinsa, mutta kyllä siihen miniänkin suostumus tarvitaan, jos mies haluaisi pyytää vanhempansa kylään, onhan koti yhteinen.

Pointtini ei ollut kahvipaketti ja korppupussi vaan se, että ehkäpä miniäsi vanhemmat joko antavat rahana tai muulla tavoin hoitavat tarjottavat poikasi ja miniäsi sukujuhliin ja muihin rientoihin. Ja luonnollisesti tietenkin ovat mukana juhlissa. Kenties jopa nk kutsuvat itse itsensä kylään ja tuovat tarjottavat mukanaan. 

Tuo on tietenkin totta, että kun koti on yhteinen, kotiin kutsuttavista päätetään yhdessä. Oletko missään vaiheessa ollut miniäsi kanssa hyvissä väleissä? Siis teidän kahden väliset suhteet olleet hyvät ja läheiset? Vai onko yhteydenpitonne ja muu yhdessäolonne liittynyt aina tavalla tai toisella lapsenlapsiisi? Oletko jäänyt miniällesi vieraaksi ja etäiseksi? Kysyn tätä siksi, että olen alusta lähtien viettänyt aikaani ihan miniäni kanssa kahdestaankin. Olemme käyneet shoppailemassa, ravintolassa syömässä ja erilaisissa tapahtumissa ihan kahdestaankin. Ja hän on käynyt luonani kahvilla sekä auttamassa mua seinien maalaamisessa yms ihan lastanikin. Mun pitäisi tehdä jotain todella erikoista, jotta hän ei enää haluaisi minua kotiinsa. Olen varsin läheisissä väleissä myös siskoni miniän kanssa ja hänenkin kanssaan viettänyt aikaani ihan kahdestaan. Kun siis mietin omaa tilannettani ja sinun tilannettasi, tuntuu siltä, että sinun ja miniäsi välillä on vähintäänkin lasiseinä, jos ei nyt ihan tiilimuuri. Ja tämä tietenkin vaikuttaa siihen, kuinka tervetullut olet hänen kotiinsa. Minusta näistä kannattaisi puhua oman lapsensa kanssa ja kysyä ihan suoraan, mistä kiikastaa. Sinä olet poikasi kasvattanut ja sinulla on häneen hyvät välit, joten varmaankin voit ottaa asian hänen kanssaan puheeksi. Vaikka mikään ei muuttuisi, ainakin saisit tietää, miksi tilanne on sellainen kuin on. 

Eli kaikenlainen hyväksikäyttö on ok, mutta mitään ei hoksata antaa vastineeksi, ei aikaa, ei seuraa. Voiko tuollaisia ihmisiä olla. Lastenhoitoapu ja raha kelpaavat, mutta eivät huomaa, että mummo olisi iloinen seurasta ilman velvotteita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Ja en käytä alkoholia lainkaan.

Lapsia hoidan usein ja kesä- ja talvilomankin vietän lasten ehdoilla.

Olen se, jolle soitetaan ensiksi, jos tarvitaan lastenhoitoapua tai rahaa. Lasten syntymäpäiville kyllä kutsutaan, mutta ei muihin sukujuhliin tai rientoihin, toisin kuin miniän vanhemmat.

Olen viime aikoina pahoittanut mielen, kun yhteydenotot on vain silloin, kun tarvitaan apua, muuten ei. Yritän ymmärtää heidän hetkisen elämänrytmin, mutta eikö nykyään enää arvosteta, jos ulkopuoliset auttavat perhettä arjen kiireissä, ihan vaikka muodollisesti.

Onpa tullut jopa mieleen, etten olisikaan mikään hoito- ja raha-automaatti ja ottaisin etäisyyttä.

Onko käynyt mielessä, että jos poikasi ja miniäsi tarvitsee sinulta taloudellista apua, he todennäköisesti itse eivät maksa yhtään mitään näistä sukujuhlista ja riennoista, joihin miniän vanhemmat osallistuvat, vaan miniän vanhemmat maksavat? 

Se ei voi olla rahasta kiinni, sillä kahvipaketti ja korppupussi maksaa alle 5€ ja siitä saa monet kahvikutsut pidettyä, jos vain halua olisi.

Ja täällä on korostettu, kuinka mies hoitaa suhteensa vanhempiinsa, mutta kyllä siihen miniänkin suostumus tarvitaan, jos mies haluaisi pyytää vanhempansa kylään, onhan koti yhteinen.

Pointtini ei ollut kahvipaketti ja korppupussi vaan se, että ehkäpä miniäsi vanhemmat joko antavat rahana tai muulla tavoin hoitavat tarjottavat poikasi ja miniäsi sukujuhliin ja muihin rientoihin. Ja luonnollisesti tietenkin ovat mukana juhlissa. Kenties jopa nk kutsuvat itse itsensä kylään ja tuovat tarjottavat mukanaan. 

Tuo on tietenkin totta, että kun koti on yhteinen, kotiin kutsuttavista päätetään yhdessä. Oletko missään vaiheessa ollut miniäsi kanssa hyvissä väleissä? Siis teidän kahden väliset suhteet olleet hyvät ja läheiset? Vai onko yhteydenpitonne ja muu yhdessäolonne liittynyt aina tavalla tai toisella lapsenlapsiisi? Oletko jäänyt miniällesi vieraaksi ja etäiseksi? Kysyn tätä siksi, että olen alusta lähtien viettänyt aikaani ihan miniäni kanssa kahdestaankin. Olemme käyneet shoppailemassa, ravintolassa syömässä ja erilaisissa tapahtumissa ihan kahdestaankin. Ja hän on käynyt luonani kahvilla sekä auttamassa mua seinien maalaamisessa yms ihan lastanikin. Mun pitäisi tehdä jotain todella erikoista, jotta hän ei enää haluaisi minua kotiinsa. Olen varsin läheisissä väleissä myös siskoni miniän kanssa ja hänenkin kanssaan viettänyt aikaani ihan kahdestaan. Kun siis mietin omaa tilannettani ja sinun tilannettasi, tuntuu siltä, että sinun ja miniäsi välillä on vähintäänkin lasiseinä, jos ei nyt ihan tiilimuuri. Ja tämä tietenkin vaikuttaa siihen, kuinka tervetullut olet hänen kotiinsa. Minusta näistä kannattaisi puhua oman lapsensa kanssa ja kysyä ihan suoraan, mistä kiikastaa. Sinä olet poikasi kasvattanut ja sinulla on häneen hyvät välit, joten varmaankin voit ottaa asian hänen kanssaan puheeksi. Vaikka mikään ei muuttuisi, ainakin saisit tietää, miksi tilanne on sellainen kuin on. 

Eli kaikenlainen hyväksikäyttö on ok, mutta mitään ei hoksata antaa vastineeksi, ei aikaa, ei seuraa. Voiko tuollaisia ihmisiä olla. Lastenhoitoapu ja raha kelpaavat, mutta eivät huomaa, että mummo olisi iloinen seurasta ilman velvotteita. 

Kaikki eivät huomaa. Ehkä sun poikasi kuuluu juuri heihin? Sen vuoksi sun pitää kertoa hänelle, mitä häneltä toivoisit. Varsinkin miehet ovat usein sen verran putkiaivoja, että eivät ajattele omaa nokkaansa pidemmälle, jos ei ole pakko. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Ja en käytä alkoholia lainkaan.

Lapsia hoidan usein ja kesä- ja talvilomankin vietän lasten ehdoilla.

Olen se, jolle soitetaan ensiksi, jos tarvitaan lastenhoitoapua tai rahaa. Lasten syntymäpäiville kyllä kutsutaan, mutta ei muihin sukujuhliin tai rientoihin, toisin kuin miniän vanhemmat.

Olen viime aikoina pahoittanut mielen, kun yhteydenotot on vain silloin, kun tarvitaan apua, muuten ei. Yritän ymmärtää heidän hetkisen elämänrytmin, mutta eikö nykyään enää arvosteta, jos ulkopuoliset auttavat perhettä arjen kiireissä, ihan vaikka muodollisesti.

Onpa tullut jopa mieleen, etten olisikaan mikään hoito- ja raha-automaatti ja ottaisin etäisyyttä.

Onko käynyt mielessä, että jos poikasi ja miniäsi tarvitsee sinulta taloudellista apua, he todennäköisesti itse eivät maksa yhtään mitään näistä sukujuhlista ja riennoista, joihin miniän vanhemmat osallistuvat, vaan miniän vanhemmat maksavat? 

Se ei voi olla rahasta kiinni, sillä kahvipaketti ja korppupussi maksaa alle 5€ ja siitä saa monet kahvikutsut pidettyä, jos vain halua olisi.

Ja täällä on korostettu, kuinka mies hoitaa suhteensa vanhempiinsa, mutta kyllä siihen miniänkin suostumus tarvitaan, jos mies haluaisi pyytää vanhempansa kylään, onhan koti yhteinen.

Joo, meilläkin, kun oli puhe miehen isoäidin kutsumisesta kylään uuteen kotiin, miniä sanoi, että kutsu silloin ja silloin, kun minä en ole kotona! Häh! Siis voit kutsua, mutta minä en silloin halua olla kotoa! Ei ole kyse siitä, etteikö mies haluaisi kutsua, vaan siitä kun miniä ei välitä muista kuin omista sukulaisistaan. Joita sitten käykin jatkuvalla syötöllä, kumminkaimasta serkun velipuolen kaveriin.

Minun mielestä sikäli erikoinen tilanne, että lastenhoitoapu kelpaa, mutta muuten seura ei. Ei meillä lapset ole sellaisilla hoidossa, joita ei voi muuten vaan kutsua kahville ja tavata. Tai ylipäätään ihmisillä, joista jompikumpi ei yksinkertaisesti pidä (oli kyseessä vaikka sitten isovanhempi). Ihan jo siitäkin syystä, että auttaminen on vastavuoroista, ja toisaalta jos jonkun kanssa ihmissuhdeasiat/kommunikointi ei pelaa, niin ei sellaiselle voi lasta jättää hoitoon. Minä en ainakaan jättäisi, jos esimerkiksi anopin kanssa ei toimisi avoin kommunikointi niin asiasta kuin asiasta. Tai jos olisi sellainen olo, ettei anoppi vaikkapa pitäisi minusta. Ehkä sun pitää ensinnäkin a) vähentää lastenhoitoa (kuulostaa siltä että hoidat enemmän kuin jaksaisit, ja se on 100% sinun vastuulla, ei kukaan voi toista pakottaa lastenhoitoon) ja b.) sanoa ihan suoraan, että olisi välillä kiva tavata ilmankin lastenhoitoa, sanoa vaikka ettet enää jaksa samalla tavalla, mutta haluaisit kuitenkin koko perhettä tavata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Ja en käytä alkoholia lainkaan.

Lapsia hoidan usein ja kesä- ja talvilomankin vietän lasten ehdoilla.

Olen se, jolle soitetaan ensiksi, jos tarvitaan lastenhoitoapua tai rahaa. Lasten syntymäpäiville kyllä kutsutaan, mutta ei muihin sukujuhliin tai rientoihin, toisin kuin miniän vanhemmat.

Olen viime aikoina pahoittanut mielen, kun yhteydenotot on vain silloin, kun tarvitaan apua, muuten ei. Yritän ymmärtää heidän hetkisen elämänrytmin, mutta eikö nykyään enää arvosteta, jos ulkopuoliset auttavat perhettä arjen kiireissä, ihan vaikka muodollisesti.

Onpa tullut jopa mieleen, etten olisikaan mikään hoito- ja raha-automaatti ja ottaisin etäisyyttä.

Onko käynyt mielessä, että jos poikasi ja miniäsi tarvitsee sinulta taloudellista apua, he todennäköisesti itse eivät maksa yhtään mitään näistä sukujuhlista ja riennoista, joihin miniän vanhemmat osallistuvat, vaan miniän vanhemmat maksavat? 

Se ei voi olla rahasta kiinni, sillä kahvipaketti ja korppupussi maksaa alle 5€ ja siitä saa monet kahvikutsut pidettyä, jos vain halua olisi.

Ja täällä on korostettu, kuinka mies hoitaa suhteensa vanhempiinsa, mutta kyllä siihen miniänkin suostumus tarvitaan, jos mies haluaisi pyytää vanhempansa kylään, onhan koti yhteinen.

Joo, meilläkin, kun oli puhe miehen isoäidin kutsumisesta kylään uuteen kotiin, miniä sanoi, että kutsu silloin ja silloin, kun minä en ole kotona! Häh! Siis voit kutsua, mutta minä en silloin halua olla kotoa! Ei ole kyse siitä, etteikö mies haluaisi kutsua, vaan siitä kun miniä ei välitä muista kuin omista sukulaisistaan. Joita sitten käykin jatkuvalla syötöllä, kumminkaimasta serkun velipuolen kaveriin.

No tuossa tapauksessa mies varmaan sopi isoäitinsä ja vaimonsa kanssa sellaisen ajankohdan, jolloin vaimo ei ole kotona ja isoäidille sopii tulla kylään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Ja en käytä alkoholia lainkaan.

Lapsia hoidan usein ja kesä- ja talvilomankin vietän lasten ehdoilla.

Olen se, jolle soitetaan ensiksi, jos tarvitaan lastenhoitoapua tai rahaa. Lasten syntymäpäiville kyllä kutsutaan, mutta ei muihin sukujuhliin tai rientoihin, toisin kuin miniän vanhemmat.

Olen viime aikoina pahoittanut mielen, kun yhteydenotot on vain silloin, kun tarvitaan apua, muuten ei. Yritän ymmärtää heidän hetkisen elämänrytmin, mutta eikö nykyään enää arvosteta, jos ulkopuoliset auttavat perhettä arjen kiireissä, ihan vaikka muodollisesti.

Onpa tullut jopa mieleen, etten olisikaan mikään hoito- ja raha-automaatti ja ottaisin etäisyyttä.

Onko käynyt mielessä, että jos poikasi ja miniäsi tarvitsee sinulta taloudellista apua, he todennäköisesti itse eivät maksa yhtään mitään näistä sukujuhlista ja riennoista, joihin miniän vanhemmat osallistuvat, vaan miniän vanhemmat maksavat? 

Se ei voi olla rahasta kiinni, sillä kahvipaketti ja korppupussi maksaa alle 5€ ja siitä saa monet kahvikutsut pidettyä, jos vain halua olisi.

Ja täällä on korostettu, kuinka mies hoitaa suhteensa vanhempiinsa, mutta kyllä siihen miniänkin suostumus tarvitaan, jos mies haluaisi pyytää vanhempansa kylään, onhan koti yhteinen.

Joo, meilläkin, kun oli puhe miehen isoäidin kutsumisesta kylään uuteen kotiin, miniä sanoi, että kutsu silloin ja silloin, kun minä en ole kotona! Häh! Siis voit kutsua, mutta minä en silloin halua olla kotoa! Ei ole kyse siitä, etteikö mies haluaisi kutsua, vaan siitä kun miniä ei välitä muista kuin omista sukulaisistaan. Joita sitten käykin jatkuvalla syötöllä, kumminkaimasta serkun velipuolen kaveriin.

Ymmärrän että harmittaa tuollainen, mutta se nyt vaan on elämän kylmä fakta, että ketään ei voi pakottaa vastaanottamaan kodissaan epämieluisia vieraita. Jos on jotain sellaista, ettei syystä tai toisesta toisen sukulaisesta pidä, niin silloin tuollainen ratkaisu on juurikin toimiva.

Mutta pariskunnan välinen asia tuo on ennen kaikkea, poikasi on puolisonsa valinnut, ja tällainen tapa heillä nyt on toimia. Voit toki kertoa omista tunteistasi asian suhteen, mutta muuten et liiemmin asiaan voi vaikuttaa. 

Voi myös olla, että poikasi mummo (eli anoppisi/äitisi) on jossain vaiheessa loukannut miniääsi.

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä.Olen aina hoitanut lapsenlapsia viikottain.Myös silloin,kun vanhemmat viettävät syntymäpäiviä.Lahjat ovat heille kelvanneet,mutta ei koskaan olla juhliin kutsuneet.Ei edes kakunpalaa ole tuotu kiitokseksi hoidosta.Ei siinä mitään,lapset ovat rakkaita,vaikka vanhemmat moukkia.

Sama. Olenkin viime aikoina päättänyt, etten hommaa mitään lahjoja kenellekään, mikäli juhliin ei kutsuta. Viimeksi miniä näytti nyrpeetä naamaa, kun lahjaa ei tullut. Somessa retosteli kuukausikaupalla juhlillaan, joita vietti eri kokoonpanoilla useampia. No, sitä saa mitä tilaa. Niin, ja sanottakoon vielä, että lastenhoitoapu ja kaikki muutkin palvelukset, rahaa myöten, ovat kelvanneet jo vuosikausia.