Noloin/p*skin työhaastattelukokemuksesi?

"Siis sinähän olet kolmekymppinen, eikö niin?

Okei. Oletko omasta mielestäsi fiksukin naiseksi vai mistä johtuu ettei sinulla ole lapsia ja ettet ole naimisissa?"

( keski-ikäinen naishaastattelija työhaastattelussa hakijalle ikimuistoisessa työhaastattelutilanteessa kultasepänliikkeeseen joskus 80-luvulla "pohojammaalla")

Vierailija kirjoitti:

Olin Jyskissä haastattelussa, olisinko ollut 19 tai 20. Haastattelijoita oli kaksi, mies ja nainen, ja he istuivat ison pöydän äärressä minua vastapäätä grillaten minua kysymyksillään 45 minuuttia.

Koko haastattelun ajan he kyseenalaistivat kaiken mitä sanoin, ja välillä jopa remahtivat pilkalliseen kollektiiviseen nauruun kun vastaukseni oli heidän mielestään typerä.

Muistan edelleen kun minulta kysyttiin: "Mitä teet, kun asiakas tulee myymälään etsimään sänkyä?". Vastasin tyyliin, että ensimmäiseksi tietysti tervehdin asiakasta ja kartoitan, millaiselle sängylle on tarvetta. Tämän kuultuaan haastattelijat katsoivat toisiaan ja purskahtivat nauruun. Mieshaastattelija huudahti: "Ei ei ei, et sä tollasta mee kysymään vaan myyt sille myymälän kalleimman sängyn!". Koko haastattelu toistui tuollaisena. En tiedä oliko tossa taustalla joku "testataanpa miten toi tyttö kestää pientä grillaamista", mutta itse koin haastattelun nöyryyttävänä, ja johonkin Jyskin myyjän kaltaiseen työhön tuo kiusaaminen oli ihan tarpeetonta.

Onneksi sain töitä muualta!

Täällä myös ihan samat kokemukset Jyskin haastattelusta! Meitä haastateltiin kahta samaan aikaan, ja tunnelma oli uskomattoman ahdistava. Pahinta että tähän vaiheeseen päästäkseen piti jo selvitä videohaastattelusta (tai siis piti itsestään nauhoittaa videoita joita vastasi valmiisiin kysymyksiin), ja tossa haastattelussa kuulusteltiin niin kuin olisi jotain aivokirurgin hommaa ollut hakemassa. Haastattelijat tuhahtelivat vastauksille, naureskelivat, katsoivat toisiaan pyöritellen silmiään kun vastasi johonkin ja johonkin vastaukseen toinen totesi pilkalliseen sävyyn "No ei toi kyllä nyt oikein mennyt.". 

Sainkin paikan (toki haastattelun jälkeen he halusivat vielä soittaa kahdelle suosittelijalle) , ja otin sen vastaan, ja valitettavasti en voi todeta muuta kuin että haastattelukokemus jatkui työn puolelle. Montaa ns. paskaduunia tehneenä on pakko sanoa että se oli kokemuksena ehdottomasti huonoin, ahdistavuutensa, paineidensa, kiireidensä, fyysisen raskautensa ja huonon tunnelman takia. 3 kuukautta kestin kunnes löysin ihanan työn muualta, ja sinä aikana näin 1 ihmisen tulevan ja menevän, 2 pidemmän aikaa olleen irtisanoutumisen, ja yksi irtisanoutui 2 päivää mun jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli Skypen välityksellä työhaastattelu ja olimme puolison kanssa sopineet, että hän on lasten kanssa ulkona haastattelun ajan eli noin 45 min. He viipyivät ulkona vain sen 10 min ja sisälle tullessaa uhmaikäinen taapero huusi niin että koko kämppä raikaa. Kaiken huipuksi lapsen piti kavuta syliin ja jatkaa huutamistaan vielä siihen päälle. Puoliso ei välittänyt p*skaakaan. Se haastattelu meni täysin pipariksi ja työpaikka olisi ollut älyttömän mielenkiintoinen. Ennen haastattelua olin menossa pois kotoa johonkin rauhallisempaan paikkaan mutta puoliso vakuutti, että he pysyvät pois jaloista ja saan olla rauhassa haastattelun ajan. Tuntuu, että hän sabotoi tahallaan haastatteluni ja en saanut paikkaa.

Olisit kostanut. Tilannut kalliin käsilaukun ja kertonut hankkineesi den työlaukuksi. Mies saa osallistua kuluihin koska mokasi homman tai vie puolestasi lapsi miehelle töihin kun sinulla on menoa. Tai eroa noin paskasta miehestä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole työhaastattelumoka vaan pääsykoehaastattelumoka: minulta kysyttiin pääsykokeissa aionko hankkia lapsia. Olin noin 19-vuotias enkä tiennyt ettei sellaista saisi edes kysyä. Hämmennyin kysymyksestä täysin ja vastasin etten tiedä. En saanut opiskelupaikkaa.

Kyseessä ei ole moka vaan laiton kysymys

Hain työkkärin kautta työharjoittelupaikkaa kirjastosta. Luulin että "haastattelussa" höpistään vain pieniä ja sitten nimi alle johonkin paperiin, mutta sehän osottautui pahemmaksi kuin yksikään työhaastattelu ikinä. Kaksi naista haastatteli ja kyseli oikeasti vaikeita kysymyksiä, kun itse ajattelin ettei siihen hommaan vaadita oikeastaan mitään. Asiakaspalvelukokemusta on koska olen merkonomi, ja ajattelin että se riittää. Enkä muuten päässyt sinne. Ilmeisesti olisi pitänyt olla enemmänkin intohimoa kirjoihin.

Nämä kommentit Jyskin työhaastatteluista peilaavat täysin myös sitä asiakaspalvelutilannetta itse myymälöissä. Hirveä huuto aina heti ovella: tervetuloa Jyskiin! Sitten pakkomyydään kalleinta tuotetta, vaikka itsellä olisi jokin vakiotuote, jonka on todennyt hyväksi. Minuun ei pakkomyynti tehoa, mutta olen nähnyt sitä tehtävän vanhemmille ihmisille, joilla ei ole pokkaa niin paljoa sanoa ei. Oman äitini kohdalle tällaisen osuttua, laitoin palautetta. Ei pahoiteltu tilannetta mitenkään yms. Tämän jälkeen olen kiusallani mennyt äitini mukaan aina myymälään. Tehomyyjä kun osuu paikalle, täältä pesee1

Up

MNT kirjoitti:

Nämä kommentit Jyskin työhaastatteluista peilaavat täysin myös sitä asiakaspalvelutilannetta itse myymälöissä. Hirveä huuto aina heti ovella: tervetuloa Jyskiin! Sitten pakkomyydään kalleinta tuotetta, vaikka itsellä olisi jokin vakiotuote, jonka on todennyt hyväksi. Minuun ei pakkomyynti tehoa, mutta olen nähnyt sitä tehtävän vanhemmille ihmisille, joilla ei ole pokkaa niin paljoa sanoa ei. Oman äitini kohdalle tällaisen osuttua, laitoin palautetta. Ei pahoiteltu tilannetta mitenkään yms. Tämän jälkeen olen kiusallani mennyt äitini mukaan aina myymälään. Tehomyyjä kun osuu paikalle, täältä pesee1

Siellä nimenomaan tuo "Tervetuloa Jyskiin!" kuuluu sanoa jokaiselle asiakkaalle. Asiakaspalvelutilanteessa täytyy myös sanoa oma nimensä, esim "Hei, olen Maija, miten voisin auttaa?"

Tätä myös valvotaan, eli jos et toistele "Tervetuloa Jyskiin!" ja omaa nimeästi 90 kertaa päivässä saat nuhteet.

Ja jokaiselle asiakkaalle täytyy yrittää tyrkyttää sitä kuukauden erikoistuotetta, aina tunsi olonsa tyhmäksi kun yritti väkisin myydä yhtä tyynyliinaa ostamaan tulleelle jotain peitto/tyyny pakettia joka maksoi 5x asiakkaan tuotteen hinnan.

Vierailija kirjoitti:

Haastattelija kysyi, kuinka sopeudun tiiviiseen pieneen työyhteisöön uutena työntekijänä. He kun ovat tottuneet vietäämään paljon myös vapaa-aikaa yhdessä, ja kuulemma hauskaa oli. 

Suomensin sen itsekseni, että työpaikka on sisäänpäin lämpiävä, eivätkä työkaverit ainakaan ole avosylin ottamassa uutta työntekijää vastaan ja minun olisi ihan turha odottaa mitään kutsua grillijuhliin tai pikkujouluihin lähimmän kymmenen vuoden aikana. En saanut työpaikkaa, mikä oli ihan hyvä. Säästyin ilmoittamasta, että olen

mieluummin vaikka työtön kuin työpaikkakiusattu. 

Kammottava tuollainen paikka, vapaa-aikakin pitää viettää työkavereiden kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Me tiedetään jo, kuka tän paikan saa kirjoitti:

Työhaastattelussa minulta kysyttiin, kuinka pidän yllä kielitaitoani. Oli juuri edellisessä vastauksessa tuonut esiin sen, että työkieleni on englanti, vastaan asiakkaille myös ruotsiksi ja ranskaksi ja luen viroa sujuvasti. 

Ja mitä outoa tässä on jos kyseessä on työ, jossa kielitaitoa oikeasti kysytään?

Ei se pelkästään riitä kielitaidon ylläpitoon että lähettää jotain geneerisiä "we're sorry for the incovenience" sähköposteja asiakkaille jotka oppii ulkoa kahdessa viikossa.

Työn lisäksi pitää lukea monipuolista kaunokirjallisuutta eri aikakausilta eri kielillä, harjoittaa puhetaitoja natiivien kanssa puhumalla ja käydä kursseilla. Asiakas aistii heti jos ei ole kielitaito kunnossa. Kyllä sinäkin huomaat heti jos joku ulkomaalainen puhuu suomea vähän huonosti ja jos yrityksen maine ei tällaista kuvaa kärsi antaa, niin vaatimukset on sitten sen mukaiset.

Jos on tavallisesta duunista kyse, voi vastata esim. että surffaa netissä ja keskustelee kyseisellä kielellä eri foorumeilla ja lukee kirjoja ja lehtiä alkuperäiskielellä jne. Kannattaa valita joku järkevä uskottava foorumi valmiiksi niin ei tarvitse siinä sanoa, että se kimaltavien vampyyrien fanitusfoorumi.

Vierailija kirjoitti:

Ajoin yli 200 km matkan valtavan lumimyrskyn jälkeen haastatteluun ja kaikilla teillä oli noin 30 cm lunta, myös moottoritiellä. Haastattelu oli sinänsä ok, mutta sen lopussa ilmeni, että joku paikallinen moguli oli ottanut yhteyttä etukäteen haastattelijoihin, ettei minua saa missään nimessä palkata. Olisin saanut paikan, mutta selvitettyäni tuota yhteydenottoa ei enää tehnyt mieli. Terveisiä asianosaisille, jos tunnistavat itsensä tästä <3 <3 <3.

Oliko asialla kenties muuan kuuluisa suhmuraaja Aki Luihumies? Et ollut suostunut näyttämään dissejä?

Vierailija kirjoitti:

MNT kirjoitti:

Nämä kommentit Jyskin työhaastatteluista peilaavat täysin myös sitä asiakaspalvelutilannetta itse myymälöissä. Hirveä huuto aina heti ovella: tervetuloa Jyskiin! Sitten pakkomyydään kalleinta tuotetta, vaikka itsellä olisi jokin vakiotuote, jonka on todennyt hyväksi. Minuun ei pakkomyynti tehoa, mutta olen nähnyt sitä tehtävän vanhemmille ihmisille, joilla ei ole pokkaa niin paljoa sanoa ei. Oman äitini kohdalle tällaisen osuttua, laitoin palautetta. Ei pahoiteltu tilannetta mitenkään yms. Tämän jälkeen olen kiusallani mennyt äitini mukaan aina myymälään. Tehomyyjä kun osuu paikalle, täältä pesee1

Siellä nimenomaan tuo "Tervetuloa Jyskiin!" kuuluu sanoa jokaiselle asiakkaalle. Asiakaspalvelutilanteessa täytyy myös sanoa oma nimensä, esim "Hei, olen Maija, miten voisin auttaa?"

Tätä myös valvotaan, eli jos et toistele "Tervetuloa Jyskiin!" ja omaa nimeästi 90 kertaa päivässä saat nuhteet.

Ja jokaiselle asiakkaalle täytyy yrittää tyrkyttää sitä kuukauden erikoistuotetta, aina tunsi olonsa tyhmäksi kun yritti väkisin myydä yhtä tyynyliinaa ostamaan tulleelle jotain peitto/tyyny pakettia joka maksoi 5x asiakkaan tuotteen hinnan.

Selvästikin tiedät mistä puhut! :)

Jysk onnistuu ärsyttämään asiakasta ihan loppuun asti, kun vielä kassalla tyrkytetään asiakkaalle jotain tuotetta. Ei oikein suomalaiseen mentaliteettiin muutenkaan uppoa tyrkyttäminen, saati sitten että sitä tehdään koko myymälässä vierailuajan. Kyllä siitä ostointo paremminkin vähenee, kuin lisääntyy. Kyllä asiakas ostaa sen mitä tarvitsee ja osaa sen itsekin valita. Vähän pahaa pelkään, että tuo kassatapahtuman lopputyrkytys lähinnä saa väistelemään myymälää - kuin tulemaan sinne uudelleen.

Se kun lähdin toiselle paikkakunnalle haastatteluun vähän myöhässä ja luulin tietäväni missä paikka on. No olin siis jo alunperin myöhässä ja lopulta väärässä osoitteessa toisella puolella kaupunkia kun olisi pitänyt istua siellä haastattelussa. Sain lopulta puhelimella haastattelijan kiinni ja hän lupasi etsiä toisen ajan. Eipä sitten kuulunut sitä uutta aikaa...

Minut kutsuttiin työhaastatteluun kun olin s-postilla lähettänyt työhakenuksen ja CV:n, ja työnantaja kehui kovasti, kuinka olen juuri sopiva siihen työpaikkaan ja lupasi tarjota töitä sitten kun he seuraavan kerran tarvitsevat uuden sijaisen. Tämän jälkeen en koskaan saanut mitään yhteydenottoa ja kuulin jälkikäteen, että haastatteluni jälkeen oli palkattu minua nuorempi ja kauniimpi työntekijä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus kauan sitten Nokia työpaikkahaastattelu (ryhmähaastattelu), jossa piti perustaa kuvitteellinen eläintarha. Haastattelijat olivat tylyjä. Sen lisäksi oli jotain todella outoja psykologisia testejä, joiden kanssa aika loppui täysin kesken. Missään muuaalla ei ikinä ole sen jälkeen tarvinnut kokea kyllä mitään vastaavaa.

Itse ollu kanssa Nokian haastattelussa mikä oli ryhmä sellainen. Mulle tuli olo et mua pidetään ihan iditoottina ja sen sanoin ihan suoraan siellä kaikkien edessä. Kuvttele, että tämä maa ylhäältä päin ja luo innovaatiopisteet tiettyihin paikkoihin... Joo ok asia selvä, kiitos ja näkemiin. Menen muualle hommiin.

Kyllä tuntui hienolta kun olin katsomassa kuinka toimistorakennuksen seinältä nosturilla otettiin Nokia-kyltti alas. Siihen loppui se hienostelu kertalaakista.

Olen ollut vain  kolmessa  tai neljässä työhaastattelussa, ainoa nolo olin itse, koska höpisin hermostuksissani vaikka mitä hulluja.

Olen ollut saman työnantajan palveluksessa yli 20 vuotta, mutta muistan aikaa ennen sitä. Yleensä pääsin kaikkiin paikkoihin, mihin hain (ihan vaan tstotyöhön, ei mitään spessua) - silloin oli työntekijän markkinat eli eri maailma kuin nykyään. Ehkä oli kyse myös persoonasta.

Mutta hyvin muistan sen, miten joissain tilanteissa sitä meni ihan pirun lukkoon! Pystyn puhumaan/kirjoittamaan englantia ja ruotsia sujuvasti, mutta en näemme, jos sitä haastattelutilanteessa pyydetään.

Haastattelija laittoi minut yksi huoneeseen, jossa oli läppäri. "Kirjoita tähän itsestäsi ja elämästäsi englanniksi". Totaalinen black out. Kirjoitukseni meni sitten tyyliin: "I´m 25 years old and live in Espoo. I have mother and father - they have a cat". Siihen loppu inspiraatio. Kumma juttu, en saanut paikkaa. Onneksi.

Yksi oudoimpia työhaastiksia on varmaan erään keittiömyymälän myyjän paikka. Olin tosi innoissani sillä olin alasta kiinnostunut. Haastattelija oli puoli tuntia myöhässä ja hän piti minulle puolet haastattelun ajasta, heti alkuun, powerpoint-esityksen kyseisen firman toiminnasta. Jonkin aikaa juteltiin ja utelin palkkauksesta, niin haastattelija/yrittäjä(?) sanoi, että en mä halua sua tänne palkata mutta jos voisit perustaa toiminimen ja alkaa myyjäksi sen oman toiminimen alla. Hörähdin ihan tahattomasti nauramaan ja sanoin että en tosiaankaan perusta toiminimeä myyjän työtä varten. Haastattelu jatkui tästä hetken normaalina, mutta vielä kun kiitin haastattelusta ja olin lähdössä, tämä setä alkoi selittää että se toiminimihomma olis tosi jees. Kiitos mutta ei kiitos...

Nykyiseen työpaikkaan oli vähän painostava haastattelu. 4 ihmistä haastatteli ja kysyttiin juurikin lapsista ja niiden hankinnasta. Ilmaisin kyllä, että noita asioitahan ei saisi kysyä, MUTTA voin nyt sanoa että lapsia ei ole jne. Nyt kun olen täällä muutaman vuoden ollut töissä, on ollut ärsyttävää huomata että työkaverini ovat jatkuvasti tunkemassa kesä- tai normityönhakijoiden haastatteluihin mukaan ihan kyyläämistarkoituksessa. Selvisi vuoden töissäolon jälkeen että he olivat kaikki tulleet minunkin haastatteluuni vain pällistelemään että minkälainen hakija kyseessä, vailla sen isompaa asiaa hakuun liittyen.

Olin haastattelussa työpaikkaan, jossa töihin liittyi julkkisten kuvien järjestelyä ja arkistointia. Haastattelijat halusivat katsoa, tunnenko ketään julkkiksia lainkaan, heijastivat erittäin huonolla videotykillä toimiston seinälle valokuvan naisesta, ja kysyivät kuka kuvassa on. Kuvassa oli kirkkaan valkoinen läpipalanut naama ja vaaleat kiharat. En oikein saanut selvää, mutta sanoin että siinä on Shakira. Kävi ilmi että se oli Beyoncé (kuva näkyi selkeänä haastattelijan omalta näytöltä). Olen kuunnellut Beyoncéa lapsesta asti ysäriltä, fanittanut Destiny's Childia,  katsonut kaikki Super Bowl -väliohjelmat ja Formation tourin videotaltioinnit ynnä muuta. Hävetti ja tuntui jotenkin ihan absurdilta. En saanut paikkaa ja haastattelijat olivat ihmeissään etten tunnistanut Beyoncéa. Jotenkin niin typerä juttu että tuntuu trollaukselta edes kirjoittaa tämä ylös.

Minulla on jotenkin nolo ja kummallinen pääsykoetilanne menneisyydessäni...

Olin parikymppisenä yliopiston pääsykokeissa (noin 20v sitten) ja siinä oli myös haastatteluosuus. Olin selvinnyt oikein hyvin kirjallisesta osuudesta, ja sitten tässä soveltuvuuskoehaastattelussa jännitti aika lailla, koska arvelin että jos tämä menisi edes kohtuuhyvin, pääsisin varmasti sisään.

Haastattelijoita oli kolme ja kaikki kyselivät alaan liittyen todella monenlaisia juttuja. Vastailin mielestäni ihan näpsäkästi kysymyksiin ja jännitys alkoi hellittää. Olin tosi huojentunut lopussa ja jotenkin aivoni varmaan sulivat sen huojennuksen takia tai jotain, mutta jostain käsittämättömästä syystä sen sijaan että olisin sanonut kiitos ja näkemiin, pomppasin halaamaan reunimmaista haastattelijaa. Lisäksi otin kourallisen karkkeja pöydältä vaikka ne olivat selvästi jonkun haastattelijan omia eikä todellakaan meille hakijoille tarkoitettuja. Mennessäni ulos huoneesta aivot palautuivat ja hävetti aivan kamalasti... Pääsin kyllä sisään ja siitä halaamastani professorista tuli vielä graduni ohjaaja. Pari kertaa hän muisteli vuosien aikana sitä tilannetta, että "ei ole kukaan muu hakija koskaan minua halaillut."