Noloin/p*skin työhaastattelukokemuksesi?

Siis huonoin työHAASTATTELUkokemus. Anteeksi, kun ajattelenkin sitä suuni maiskuntaa ja napsuntaa niin menee pasmat sekaisin :D t.ap

Heti alkuun tämä noin 50-vuotias epäsuorasti ilmaisi että pomo halusi että myös jotain naista haastatellaan, mutta henkilökohtaisesti hän ei usko että nainen voi tehdä myyntityötä jossa joutuu matkustamaan (matka olisi ollut max 200 km päähän). Hän suoraan kysyi kuka lapset silloin hoitaa. Vastasin että miehellä on 8-16, Eli ei ongelmaa. Johon hän totesi, ai mies suostuisi tuohon. Juu en edes olisi halunnut hänen alaisekseen kun asenne oli tuo

Voi, ei. Mulle voisi käydä noin... Oon maailman noloin ihminen.

Mulla ei tosin kauheasti ole ollut noloja haastattelukokemuksia, mutta kaikkea muuta noloa kylläkin.

Yksi nolo kokemus muistuu mieleen. Hain sillon ekaa työpaikkaani (olin 15-vuotias) ja jotenkin jäädyin siinä haastattelussa. Toisaalta se oli vähän sen haastattelijankin vika kun sekin puhui tosi vähän eikä kauheasti kysellyt mitään. Pieni nolouden tunne hiipii edelleen mieleen kun muistelen sitä kiusallista hiljaisuutta, joka välillemme laskeutui. Tästä on kohta 15 vuotta aikaa, hassua että vieläkin vähän nolottaa.

Niin joo, en saanut sitä paikkaa.

Menin haastatteluun yövuoron jälkeen alkuiltapäivästä. En ymmärrä miksi en ehdottanut toista päivämäärää, koska tiesin sen virheeksi. Nukuin muutaman tunnin ennen haastattelua ja olin silti aivan kuolemanväsynyt. Ajatus ei kulkenut, tuijottelin välillä seiniä, kun unohdin kesken vastauksen mikä edes kysymys oli ja puhuin ihan järjettömiä. Olipa kumma, kun en saanut paikkaa.

Ei kovin pahoja kokemuksi aole. Yksi ryhmähaastattelu oli kurja, siinä oli perus haastattelujuttujen jälkeen tunti työskentelyä myymälän puolella työvaatteet päällä, haastattelija kulki perässä ja katsoi miten suorituu asiakkaitten kanssa ja tämmösiä.

Noh se nolo vaihe tämän haastaatelun jälkeen oli kun kokoonnuttiin myymälässä olon jälkeen hetkeksi vielä yhteen huoneeseen kaikki haastateltavat pöydän ääreen istumaan. Tehtiin lähtöä ja riisuin vielä siinä tuolillani istuessa työpaitaa pois. Olin vaan jo sen verran ajatuksissani että napitin työpaitani ohella omaa paitaa puoliväliin auki, kun sattui semmoinen napitettava paita olemaan sinä päivänä päällä. En ees tiiä ehtinkö kukaan sinä huomata, mutta ainakin itselle tuli tosi nolo olo kun oli jo paita puoliksi auki eikä alla tietenkään muuta kuin rintsikat. Kiireellä pistin sitten napit kiinni....

Joskus kauan sitten Nokia työpaikkahaastattelu (ryhmähaastattelu), jossa piti perustaa kuvitteellinen eläintarha. Haastattelijat olivat tylyjä. Sen lisäksi oli jotain todella outoja psykologisia testejä, joiden kanssa aika loppui täysin kesken. Missään muuaalla ei ikinä ole sen jälkeen tarvinnut kokea kyllä mitään vastaavaa.

Haastattelija kysyi, kuinka sopeudun tiiviiseen pieneen työyhteisöön uutena työntekijänä. He kun ovat tottuneet vietäämään paljon myös vapaa-aikaa yhdessä, ja kuulemma hauskaa oli. 

Suomensin sen itsekseni, että työpaikka on sisäänpäin lämpiävä, eivätkä työkaverit ainakaan ole avosylin ottamassa uutta työntekijää vastaan ja minun olisi ihan turha odottaa mitään kutsua grillijuhliin tai pikkujouluihin lähimmän kymmenen vuoden aikana. En saanut työpaikkaa, mikä oli ihan hyvä. Säästyin ilmoittamasta, että olen

mieluummin vaikka työtön kuin työpaikkakiusattu. 

Vierailija kirjoitti:

Joskus kauan sitten Nokia työpaikkahaastattelu (ryhmähaastattelu), jossa piti perustaa kuvitteellinen eläintarha. Haastattelijat olivat tylyjä. Sen lisäksi oli jotain todella outoja psykologisia testejä, joiden kanssa aika loppui täysin kesken. Missään muuaalla ei ikinä ole sen jälkeen tarvinnut kokea kyllä mitään vastaavaa.

Itse ollu kanssa Nokian haastattelussa mikä oli ryhmä sellainen. Mulle tuli olo et mua pidetään ihan iditoottina ja sen sanoin ihan suoraan siellä kaikkien edessä. Kuvttele, että tämä maa ylhäältä päin ja luo innovaatiopisteet tiettyihin paikkoihin... Joo ok asia selvä, kiitos ja näkemiin. Menen muualle hommiin.

Yhden firman omistaja selitti suu vaahdossa miten heidän nykyinen työntekijänsä on niin huono ja sairauspoissaoloja on jne jne jne epäasiallista tietoa jota ei työnantajan tulisi suustaan päästellä. Pääasiassa haastattelu oli nykyisen työntekijän haukkumista. 

Se samainen työntekijä oli myös potku-uhan alla, eli hänen tilalleen haettiin uutta ennen kuin vanhastakaan oli päästy. Lisäksi omistaja kertoi eturauhassyöpäleikkauksestaan ja katetristaan jne. Tuossa kohtaa katselin jo huoneen nurkkia että onko niissä piilokameraa tai jotain muuta, koko tilanne oli absurdi.

Olin tuossa haastattelussa vuokrafirman kautta ja kun vuokrafirmasta kyseltiin kokemuksia, sanoin että vaikka haluaisivatkin palkata niin mä en halua mennä. Miten tuollaiseen työpaikkaan voisi mennä kun pomo haukkuu sen minkä kerkiää?

Olin menossa haastatteluun ja astuin matkalla koiranpaskaan, enkä huomannut sitä ennenkuin olin kävellyt kymmeniä metrejä pitkin käytäviä ja joka toisella askeleella jätin aina hieman koirankakkaa jälkeeni. Haju oli kuvottava haastattelutilanteessa ja työpaikka jäi saamatta. Pirun koirankakka! Globaali ongelma! Pilaa ihmisten elämän täysin!

Ei noloa minulle vaan haastattelijalle. Haastattelijaa jännitti enemmän kuin minua ja tämä näkyi olennaisten asioiden unohteluna (toisen haastettelijan piti paikkailla tätä) ja jännitysänkytyksenä. Olisin saanut paikan, mutta kaksi päivää ennen puhelinsoittoa olin jo vastaanottanut toisen paikan.

Työhaastattelussa minulta kysyttiin, kuinka pidän yllä kielitaitoani. Oli juuri edellisessä vastauksessa tuonut esiin sen, että työkieleni on englanti, vastaan asiakkaille myös ruotsiksi ja ranskaksi ja luen viroa sujuvasti. 

Tilanteen korrektius ja hermostuneisuuteni yhdistettynä, niin aloin nauramaan kesken haastattelun.

Me tiedetään jo, kuka tän paikan saa kirjoitti:

Työhaastattelussa minulta kysyttiin, kuinka pidän yllä kielitaitoani. Oli juuri edellisessä vastauksessa tuonut esiin sen, että työkieleni on englanti, vastaan asiakkaille myös ruotsiksi ja ranskaksi ja luen viroa sujuvasti. 

Ja mitä outoa tässä on jos kyseessä on työ, jossa kielitaitoa oikeasti kysytään?

Ei se pelkästään riitä kielitaidon ylläpitoon että lähettää jotain geneerisiä "we're sorry for the incovenience" sähköposteja asiakkaille jotka oppii ulkoa kahdessa viikossa.

Työn lisäksi pitää lukea monipuolista kaunokirjallisuutta eri aikakausilta eri kielillä, harjoittaa puhetaitoja natiivien kanssa puhumalla ja käydä kursseilla. Asiakas aistii heti jos ei ole kielitaito kunnossa. Kyllä sinäkin huomaat heti jos joku ulkomaalainen puhuu suomea vähän huonosti ja jos yrityksen maine ei tällaista kuvaa kärsi antaa, niin vaatimukset on sitten sen mukaiset.

Olin Jyskissä haastattelussa, olisinko ollut 19 tai 20. Haastattelijoita oli kaksi, mies ja nainen, ja he istuivat ison pöydän äärressä minua vastapäätä grillaten minua kysymyksillään 45 minuuttia.

Koko haastattelun ajan he kyseenalaistivat kaiken mitä sanoin, ja välillä jopa remahtivat pilkalliseen kollektiiviseen nauruun kun vastaukseni oli heidän mielestään typerä.

Muistan edelleen kun minulta kysyttiin: "Mitä teet, kun asiakas tulee myymälään etsimään sänkyä?". Vastasin tyyliin, että ensimmäiseksi tietysti tervehdin asiakasta ja kartoitan, millaiselle sängylle on tarvetta. Tämän kuultuaan haastattelijat katsoivat toisiaan ja purskahtivat nauruun. Mieshaastattelija huudahti: "Ei ei ei, et sä tollasta mee kysymään vaan myyt sille myymälän kalleimman sängyn!". Koko haastattelu toistui tuollaisena. En tiedä oliko tossa taustalla joku "testataanpa miten toi tyttö kestää pientä grillaamista", mutta itse koin haastattelun nöyryyttävänä, ja johonkin Jyskin myyjän kaltaiseen työhön tuo kiusaaminen oli ihan tarpeetonta.

Onneksi sain töitä muualta!

Nuorempana poltin tupakkaa, mutta pystyin hyvin olemaan työpäivän polttamatta. Työhaastattelu oli sovittu työpäiväni jälkeen. Olin siis toisessa paikassa töissä ja hain tätä toista paikkaa. Kun pääsin töistä, huomasin, että paras ystäväni oli yrittänyt soittaa useamman kerran. Soitin hänelle heti takaisin ja hän kertoi, että hänen miehensä oli menehtynyt. No, minähän olin ihan järkyttynyt ja itkin ystäväni kanssa. Puhelu piti kuitenkin lopettaa, kun minun piti mennä sinne haastatteluun. Eli järkytyksen jälkeen äkkiä kotiin, siistiytyminen ja työhaastatteluun. Siinä vaiheessa olin kuitenkin niin sekaisin, että oli pakko polttaa yksi rauhoittava tupakka.

Menin siis työhaastatteluun haisten tupakalta. Ja tietenkin haastattelija kysyi jossain vaiheessa, tupakoinko. En tietenkään voinut valehdella, koska tiesin, että haisin tupakalta, joten oli pakko sanoa, että kyllä poltan, mutta työpaikalla ei ole mitään ongelmaa olla polttamatta. En tiedä kaatuiko homma siihen tai itkeneisiin silmiini tai muuten sekavaan olotilaani, mutta en saanut paikkaa. 

Hain töihin Prisman yhteydessä olevalle lihatiskille. Sain kutsun haastatteluun tekstarilla tyyliin "Olit laittanu hakemusta... Tuu Prisman liha tiskille huomenna klo 13 T. Ari"

Heti ensimmäisenä haastattelija kertoi, että heillä on vain ja ainoastaan 12 tunnin työvuoroja (käsittääkseni tuo ei ole edes laillista kaupan alalla). Tämän jälkeen haastattelija alkoi toistelemaan, kuinka heillä eivät mitkään _nillittäjät_ pärjää ja sen jälkeen alkoi puhumaan paskaa aiemmasta kesätyöntekijästä, joka olo ollut laiska selkärangaton nynny.

Olisin saanut työn, mutta en jostain kumman syystä ottanut työtä vastaan...

Veljeni oli ollut pari vuotta työttömänä. Hän oli jossain vaiheessa työttömyyden aikana lopettanut alkoholinkäytön kokonaan.

Työhaastattelussa haastattelija kysyi juoko veljeni. Hän vastasi lopettaneensa niin alkoi aivan järkyttävä tenttaus miksi hän ei juo nykyään ja onko alkoholi hänelle ongelma. Haastattelussa puolet kysymyksistä koski hänen raittiuttaan ja veljeni tullessa haastattelusta hän totesi suoraan ettei saanut sitä työpaikkaa.

Isot firmat on yleensä huonoimpia. Eivät ole kiinnostuneita minkälainen kuva hakijalle jää. Kymmenistä haastatteluista on kokemusta. Ylimielisyyttä, kysymykset aivan psykologian oppikirjasta, tartutaan yksittäisiin sanoihin ja toki on osassa hyviäkin kokemuksia.

Pääasiassa ovat nysväreitä, jotka ottavat kaikista helpoimman hakijan palkkalistoille, eli tasan muottiin valetun. Potentiaalisille oikeasti innokkaille ja motivoituneelle hakijalle ei nähdä mitään arvoa. Ajattelin tehdä paljastuskirjan joku päivä. Siinähän isot firmat saa korjailla osakekurssejaan kun kaiken paskan paljastaa.

Hiiop, Nosto!