Lue keskustelun säännöt.
Noloin/p*skin työhaastattelukokemuksesi?
10.03.2018 |
Olin viime viikolla työhaastattelussa. Tunsin itseni aivan tyhmäksi ja vastailin kysymyksissä aivan päin helkkaria. Kaikista nolointa oli se, että suuni oli kuiva kuin saharan autiomaa. Puhuessani suusta kuului jäätävä napsunta. Näin jälkeenpäin miettiessäni en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Kerron teille ensi viikolla sainko paikan.
Toinen ikävä työhaastattelukokemukseni johtui oudosta haastattelijasta. Hän kommentoi muun muassa ulkonäköäni, että "hyvä kun et näytä lapselta, asiakkaat eivät ottaisi sinua muuten vakavasti". Kommentoi myös sanavalintojani, "noin et saa sitten töissä puhua". Minut kuitenkin valittiin. En ottanut paikkaa, ja kyseinen esimies suuttui minulle. Ei vastannut puhelimeen niin lähetin viestin perusteluineen, että miksi en paikkaa valitettavasti nyt kykene ottamaan (sain paremman työtarjouksen). Vastaus oli "ok". Toivotin hyvät kevään jatkot, ei vastannut enää mitään.
Mikä on sinun huonoin työkokemuksesi? Etenkin nolot kokemukset haluan kuulla, jottei tuntuisi että olen yksin napsuvan suuni kanssa.
Kommentit (234)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90-luvun puolessa välissä olin alta parikymppinen ja olin työhaastattelussa ja hain Nokian puhelintehtaalle. Siinä oltiin jonkin aikaa höpötelty niitä näitä ja loppumetreillä sanoi,että pääsisin töihin ja antoi siinä bussiaikatauluja. Mutta eihän se siihen päättynytkään, vaan antoi myös pissapurkin josta olisi tehty raskaustesti. En ollut raskaana mutta se soti niin mun omaa arvomaailmaa vastaan, joten kieltäydyin. Tuskin paljon mitään menetin😄 Olen 43vuotias ja elämässäni on ollut kaksi työpaikkaa, jossa toisessa olen edelleen. Yksi lapsi löytyy myös 😊
Eiköhän kyseessä ollut ihan huumetesti, joka muuten on ihan laillinen juttu.
Tuntuuko nyt viisaalta :P
Nykyisessä työpaikassani minulta on otettu HUUMETESTI , vuonna 2004 ja eikä pyydetty raskaustestiä. Sitähän en tietysti voi tietää vaikka sellainen olisi salaa otettu. Mutta kyllä se virkailija ihan selvällä suomen kielellä sanoi että, RASKAUSTESTI. Niitä kahta sanaa ei voi edes tyhmempi sekoittaa😂 ja tottakai se oli hakemusta ajatellen täysin vapaaehtoinen ja virkailija varmasti on työhakemuksen eteenpäin laittanut😂 mutta tyhmempikin tajuaa, ettei tule valituksi. Tuntuuko nyt viisaalta😚
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90-luvun puolessa välissä olin alta parikymppinen ja olin työhaastattelussa ja hain Nokian puhelintehtaalle. Siinä oltiin jonkin aikaa höpötelty niitä näitä ja loppumetreillä sanoi,että pääsisin töihin ja antoi siinä bussiaikatauluja. Mutta eihän se siihen päättynytkään, vaan antoi myös pissapurkin josta olisi tehty raskaustesti. En ollut raskaana mutta se soti niin mun omaa arvomaailmaa vastaan, joten kieltäydyin. Tuskin paljon mitään menetin😄 Olen 43vuotias ja elämässäni on ollut kaksi työpaikkaa, jossa toisessa olen edelleen. Yksi lapsi löytyy myös 😊
Eiköhän kyseessä ollut ihan huumetesti, joka muuten on ihan laillinen juttu.
Tuntuuko nyt viisaalta :P
Kyllä se huumetesti tehdään hieman eri tavalla kuin noin, että työhaastattelun jälkeen pomo ojentaa purkin käteen! Hakijoille tai valitulle kerrotaan, että testi vaaditaan ja siitä voi siinä vaiheessa kieltäytyä. Testi tehdään työterveydessä.
Tästä on kauan. Laktoosi-intoleranssi oli uusi juttu Suomessa. Hain tehtävää lastentarhassa. Loppuvaiheessa minulle kerrottiin, että "me sitten syömme lasten kanssa yhdessä samaa ruokaa kuin lapset". Kerroin, että minä syön omat eväät tai en ollenkaan, koska minulla on erikoisruokavalio. Haastatteleva mies meni tosi vaikean näköiseksi ja sanoi, että se ei kyllä käy. Kun lapset sitten oppivat, että saa nirsoilla. Miekkonen oli muutenkin kuin joku karikatyyri, sellainen kuin Southpark-sarjassa se "oookei" opettaja. No pysyin tiukkana ja niin kävi, että minä en kelvannut sinne tarhaan, koska olisin aiheuttanut valtavaa anarkiaa erikoisruokavaliollani.
Tämä oli onneksi kasaria, joten menin sitten jonnekin muualle. Töitä riitti kaikille.
Olin iloinen kun monen kuukauden turhan yrittämisen jälkeen kutsuttiin viimeinkin haastatteluun ja lähdin innoissani ja toiveikkaana. Työpaikka oli toisella paikkakunnalla ja 1,5 h matkan jälkeen saavuin perille. Huomasin heti alussa, että paikka oli jo päätetty antaa jollekin. Haastattelu kesti reilut 10 min ja siinä kysyttiin vain samat kysymykset kuin hakulomakkeessa. Seuraavan haastateltavan aika oli sovittu 10 min omani perään, sillä tämä seuraava sattui olemaan eräs henkilö, jonka tunsin aiemmasta työpaikastani ja kohtasimme siinä aulassa :). Eli haastatteluun oli jo alunperinkin varattu vain 10 min/hlö eikä siis ollut tarkoituskaan kunnolla haastatella. Tiesin heti etten saisi paikkaa. Matkasin kotiin toiset 1,5 h ja kyllä ärsytti että olin turhan takia tehnyt koko reissun. Ei voi sanoa edes, että sainpahan kokemusta työhaastattelusta, sillä se oli niin pikainen ja hutaistu, ettei siitä siinäkään mielessä ollut mitään hyötyä.
Haastattelussa ei kerrottu itse työpaikan nimeä, kerrottiin vain suunnilleen alue missä se on ja suurin piirtein se, mitä työtehtäviin kuuluu . V***taa vieläkin että olin silloin (n. 10v) sitten niin nössö, etten vittuillut tästä haastattelussa takaisin ja lähtenyt menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi kummallisimmista työhaastattelukysymyksistä kohdallani oli: "Voitko sanoa ruotsiksi lauseen 'Minulla on voita silmässä.'?" Voin toki. Haastattelija testasi, osaanko ääntää r:n edessä olevan ö:n oikein.
Öh... Ei se ö miksikään ruotsinkielessä muutu, oli se sitten ihan minkä tahansa kirjaimen edessä tai jäljessä.
O-kirjain on käytännössä ainut, jonka ääntömuoto vaihtelee vastaavissa tilanteissa.
---> Eli on todellakin ollut sinulla hieman outo työhaastattelija!
Olin nuorena kauhean ahdistunut sosiaalisissa tilanteissa ja haastattelussa sitten piipitin tietojani ja kokemuksiani yrityksestä X kunnes haastattelija sanoi että niinnojoo muttakun me ollaan yritys Y. Ja yritys X oli Suomen ainoa saman tason kilpailija alalla.
Sinne olisikin ollut ihan törkeä työmatka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Up!
Näitä on niin hauska lukea :D
Hain vuosia sitten vuokrafirman kautta jotakin sihteerin paikkaa. Menin haastatteluun suoraan työpaikkaan.
Paikka osottautui fyysisesti rankaksi varastotyöksi ja mut kirjaimellisesti naurettiin ulos. Pieni ja hento kun olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi kummallisimmista työhaastattelukysymyksistä kohdallani oli: "Voitko sanoa ruotsiksi lauseen 'Minulla on voita silmässä.'?" Voin toki. Haastattelija testasi, osaanko ääntää r:n edessä olevan ö:n oikein.
Öh... Ei se ö miksikään ruotsinkielessä muutu, oli se sitten ihan minkä tahansa kirjaimen edessä tai jäljessä.
O-kirjain on käytännössä ainut, jonka ääntömuoto vaihtelee vastaavissa tilanteissa.
---> Eli on todellakin ollut sinulla hieman outo työhaastattelija!
Väärin.
Ennen ärrää ö ääntyy oo-maisempana kuin muutoin. Ihan ihan erikseen opetellaan, jos yliopistossa ruotsia opiskelee.
Vierailija kirjoitti:
Olin iloinen kun monen kuukauden turhan yrittämisen jälkeen kutsuttiin viimeinkin haastatteluun ja lähdin innoissani ja toiveikkaana. Työpaikka oli toisella paikkakunnalla ja 1,5 h matkan jälkeen saavuin perille. Huomasin heti alussa, että paikka oli jo päätetty antaa jollekin. Haastattelu kesti reilut 10 min ja siinä kysyttiin vain samat kysymykset kuin hakulomakkeessa. Seuraavan haastateltavan aika oli sovittu 10 min omani perään, sillä tämä seuraava sattui olemaan eräs henkilö, jonka tunsin aiemmasta työpaikastani ja kohtasimme siinä aulassa :). Eli haastatteluun oli jo alunperinkin varattu vain 10 min/hlö eikä siis ollut tarkoituskaan kunnolla haastatella. Tiesin heti etten saisi paikkaa. Matkasin kotiin toiset 1,5 h ja kyllä ärsytti että olin turhan takia tehnyt koko reissun. Ei voi sanoa edes, että sainpahan kokemusta työhaastattelusta, sillä se oli niin pikainen ja hutaistu, ettei siitä siinäkään mielessä ollut mitään hyötyä.
Noloa ja epäkohteliasta yritykseltä. Jaoit varmasti riittävän monen ihmisen kanssa kokemuksesi, ihan vain yrityksen maineen puolesta?...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2628 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi kummallisimmista työhaastattelukysymyksistä kohdallani oli: "Voitko sanoa ruotsiksi lauseen 'Minulla on voita silmässä.'?" Voin toki. Haastattelija testasi, osaanko ääntää r:n edessä olevan ö:n oikein.
Öh... Ei se ö miksikään ruotsinkielessä muutu, oli se sitten ihan minkä tahansa kirjaimen edessä tai jäljessä.
O-kirjain on käytännössä ainut, jonka ääntömuoto vaihtelee vastaavissa tilanteissa.
---> Eli on todellakin ollut sinulla hieman outo työhaastattelija!
Väärin.
Ennen ärrää ö ääntyy oo-maisempana kuin muutoin. Ihan ihan erikseen opetellaan, jos yliopistossa ruotsia opiskelee.
Tämä olisi siis olennainen kysymys jos hakee ammattiin joka vaatii ruotsin opiskelua yliopistossa. Vaikkapa opettaja, lehtori, tulkki, kääntäjä, suomenruotsalaisen median toimittaja tai juontaja? Tästä tuskin oli kyse, koska haastattelija kysyi "Osaatko sanoa ruotsiksi lauseen...". Jos ruotsin yliopisto-opintoja vaadittiin virkaan niin lausehan oli itsestäänselvyys.
Hain paikkaa pikkufirmasta. Haastattelukutsu tuli vasta yli 2 kk kuluttua, kun olin jo unohtanut koko hakemuksen. Menin haastatteluun ja soitin ulko-oven kelloa. Avaamaan tuli joku rivityöntekijä, joka ei ollut laisinkaan tietoinen, että joku haastateltava oli tulossa. Ymmyrkäisenä kävi hakemassa jonkun toisen, joka onneksi tiesi mistä oli kyse. Haastattelussa oli yksi pomo ja toinen mahdollinen tuleva kollega. Haastattelu oli lähinnä sitä, että he jutustelivat keskenään. Välillä mietin, että miksi hitossa he olivat pyytäneet minut paikalle. Alkoi tuntua jopa siltä, että he yrittivät vakuuttaa minut, että heille kannattaa tulla töihin. Eikö tämä olisi pitänyt olla niin päin, että minun olisi pitänyt vakuuttaa heidät, että minut kannattaa ottaa töihin? Tuli jotenkin sellainen tunne, että jokin ei ole ihan kohdallaan. No, piiiitkän jaarittelun jälkeen pomohenkilö totesi hyvin epävarman oloisena, että toinen pomo, joka asiasta päättää, ei ole tänään paikalla, joten voisinko tulla vielä toisenkin kerran "ehkä seuraavalla viikolla tai joskus". Tietysti sanoin, että voin tulla, mutta ihmettelin kyllä mikseivät siirtäneet koko haastattelua, jos kerran asiasta päättävä ihminen oli poissa. Oli tietysti vähän hankalaa jo toiseen kertaan saada järjestettyä pääsy työhaastatteluun, varsinkin kun sinne piti sitten mennä päivän varoitusajalla.
Toisella kerralla kyseltiin jo vähän enemmän ja järkevämpiä, mutta heti ensimmäisten kysymysten joukossa oli mm. kysymykset perheestä ja lapsista. ilmoittivat kuitenkin heti haastattelun jälkeen, että ottavat minut. Palkasta neuvoteltiin rappukäytävässä matkalla pois neukkarista, koska heillä oli kiire jonnekin :) Minulle jäi hieman ristiriitainen olo ja jokin siinä paikassa vaivasi minua jo silloin, mutta menin sinne töihin. Olin vuoden verran ja sitten häivyin - oli monella tapaa ehkä yksi kummallisimmista työpaikoista, joissa olen ollut, mutta se onkin sitten eri tarina.... pointtinani on vain se, että minun olisi pitänyt jo siellä työhaastatteluissa ymmärtää, että se omituinen ilmapiiri oli huono merkki.