Noloin/p*skin työhaastattelukokemuksesi?

Opiskelujen aikana hain kesätöihin erääseen tehtaaseen, jonka haastattelussa vanha tuotannonjohtaja ilmoitti, että minun opiskelemallani amk- tutkinnolla ei ole mitään merkitystä ja sellaiset koulutukset on ihan turhia. Kilttinä tyttönä vaan nyökyttelin, kun en osannut sanoa vastaankaan. Sain paikan ja olin kesän, mutta sen jälkeen en ole sinne päin katsonutkaan. Valmistuin ja sain koulutusta vastaavia hommia. Nyt ymmärrän, että tuotannonjohtajalla oli todennäköisesti paljon matalampi koulutus, jos sitäkään ja pelko persiissä oman paikan puolesta.

Olin 19 v. kun hain toimistoapulaisen töitä. Haastattelutilanteessa istuin keskellä huonetta tuolilla ja kahdeksan (8) ihmistä tuijotti koko ajan, suurin osa täysin hiljaa. Äärettömän epämukava tilanne olla kaikkien silmätikkuna. Kysymyksiä esitti muistaakseni kaksi tai kolme henkilöä ja yritin parhaani mukaan niihin vastailla. Paikkaa en saanut mutta eipä jäänyt harmittamaankaan. 

Haastattelijat olivat ylipukeutuneet, korkokengät jalassa, juhlamekossa ja kampaukset näyttivät siltä, että kampaaja olisi tehnyt ne. Tunsin itseni todella nuhjuiseksi, vaikka olin pukeutunut tavallista siistimmin. Yksi kysymys oli, että mitä leipoisin kahvin kanssa, kun on kuulemma tapana, että kaikki leipovat vuorollaan. En tykkää leipoa ja hätäpäissäni sanoin, että mokkapaloja... Oli varmaan väärä vastaus, kun en saanut paikkaa.

Hain teininä videovuokraamoon töihin. Haastattelu oli melkein tunnin myöhässä, minkä ajan odottelin paikan päällä. Kun marssin sisälle, paikallinen pomo tokaisi, että hän ei huomannut ajan kulua, olisit tullut sanomaan!

Haastattelussa tämä kysyi jossain vaiheessa vanhempien ammattia (siis wtf!). Sönkkäsin jotain epämääräistä. En saanut paikkaa. Eniten otti päähän, etten osannut/uskaltanut sanoa suoraan mitä mieltä olin.

Ihanaa lukea näitä, kun huomenna työhaastis. Olen aivan jäätävän huono työhaastatteluissa. Koko pää tyhjenee siinä tilanteessa ja en saa sanaa suustani. Hermostuksissani sitten sössötän jotain, että olen reipas ja ahkera työntekijä. Melkein kaikkiin kysymyksiin. Olen kokeillut erilaisia taktiikoita että en valmistaudu haastikseen yhtään tai valmistun todella hyvin. Molemmissa on aina sama lopputulos. Olen toki saanut töitä, mutta joko ne ovat olleet paikkoja joihin olen ollut melkein ainut hakija tai sitten palkkatuettu työ/työkokeilu/harjoitteluhaastiksia.  Nyt kun olisi omalla alallani oikean työntekijän paikka, niin ei mitään mahdollisuuksia. Täytyy silti yrittää! 

Mies-haastattelija kertoi, että oli ensi kertaa ikinä palkannut viime kesänä naisen, vaikka pelkäsi konkurssia (?). Jatkoi sitten kertomalla palkatun pitkistä vaaleista hiuksista, hoikkuudesta ja jotain muuta. Oli TÄYSI TYÖ pitää feministi-suu kiinni. Puhui myös jotain "nais-näkökulmasta", joka oli "tosi erilainen". Työ oli siis perus-koodausta. Kysyin, edustiko mies omasta mielestään "mies-näkökulmaa", että antaa jonkun esimerkin. Itsellä 4 veljeä, tiesin, että sedän "näkökulma" esimerkki menee pieleen joka tapauksessa. Ja pieleenhän se meni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me tiedetään jo, kuka tän paikan saa kirjoitti:

Työhaastattelussa minulta kysyttiin, kuinka pidän yllä kielitaitoani. Oli juuri edellisessä vastauksessa tuonut esiin sen, että työkieleni on englanti, vastaan asiakkaille myös ruotsiksi ja ranskaksi ja luen viroa sujuvasti. 

Ja mitä outoa tässä on jos kyseessä on työ, jossa kielitaitoa oikeasti kysytään?

Ei se pelkästään riitä kielitaidon ylläpitoon että lähettää jotain geneerisiä "we're sorry for the incovenience" sähköposteja asiakkaille jotka oppii ulkoa kahdessa viikossa.

Työn lisäksi pitää lukea monipuolista kaunokirjallisuutta eri aikakausilta eri kielillä, harjoittaa puhetaitoja natiivien kanssa puhumalla ja käydä kursseilla. Asiakas aistii heti jos ei ole kielitaito kunnossa. Kyllä sinäkin huomaat heti jos joku ulkomaalainen puhuu suomea vähän huonosti ja jos yrityksen maine ei tällaista kuvaa kärsi antaa, niin vaatimukset on sitten sen mukaiset.

Oletko oikeasti noin yksinkertainen, hän vastasi jo kysymykseen. Voi hyvää päivää taas.

Haastattelija varmaan kysyi ensin millainen kielitaito haastateltavalla on ja kysymystä seurasi, että miten hän ylläpitää tätä kielitaitoaan. Eli ei ollut sama kysymys kahdesti.

Kerran työhaastattelussa unohduin hermostuksissani höpöttelemään kaikesta (ehkä asiasta, tai ehkä ei, ei mitään mielikuvaa), niin pitkäksi aikaa, että lopulta haastattelija joutui katkaisemaan koko tilityksen, että olisi tässä seuraava haastateltava jo oven takana odottamassa. Olin ehtinyt haukkaamaan "haastattelupullasta" pari palaa ja minut sitten työnnettiin se pulla kädessä käytävälle, jossa kovin virallisen ja osaavan näköinen seuraava haastateltava jo kärsimättömänä odotti. Olin ihan nolo.

Mutta sain paikan!

Oudoimpana kokemuksena on jäänyt erään huonekaluketjun paikka. Hain 16 tuntista paikkaa opiskelujen ohelle, ja haastattelu oli vaativin ja tuomitsevimman tuntuinen mitä olen ikinä käynyt, edes nykyiseen vaativaan toimistohommaan ei ollut yhtä tiukka haastattelu. 

Haastattelussa intettiin ja tunnelma oli KAMALA.

Haastattelija: "Mikäs sua motivoi?"

Minä: "Onnistumisen tunne omassa työssä on tärkeää."

H: "Ahaa, eli raha ei motivoi?"

M: "Niin, no tietysti jonkin verran."

H: "Ai olet vaan rahan perässä?"

M: "En tietenkään!

H: "Miksei raha kiinnosta?"

M:"No tietysti kiinnostaa, mutta u-"

H: "Asteikolla 1-10 kuinka paljon raha kiinnostaa?"

M:"No ehkä 8."

H:"Eli meidän myyntitulos ei olisi sinulle tärkeä?"

M:"No tietysti tekisin työni tavoitteiden mukaan."

H:"Ai koet että tavoitteisiin ylttäminen olisi riittävää? Etkö ole motivoitunut olemaan erinomainen?"

jne.

Kaiken tämän jälkeen sain paikan, ja sen 6kk kun siellä olin kaduin joka hetki että otin sen vastaan.

No tää oli nolompi ehkä työhaastattelijan ja kyseisen työpaikan kannalta. No hain nuorena tyttönä kesätöihin yhteen kioskiin. Pääsin haastatteluun. No "haastattelu" oli sellainen, että istuin kioskin takahuoneessa ja kioskinpitäjä antoi minulle nivaskan käteen, joka oli täynnä kaikenlaisia kysymyksiä, joihin minun piti raapustaa vastaus kioskinpitäjän kadotessa myymälän puolelle. Noin puolen tunnin päästä kioskinpitäjä tuli katsomaan olenko saanut vastattua kaikkeen. Nivaskassa oli muun muassa kysymyksiä alkoholinkäytöstäni ja tupakoinnista. Kioskinpitäjä kysyi mitä nuo viivat tarkoittavat, mitä olin vastannut. Sanoin, että viiva tarkoittaa etten käytä alkoa tai tupakoi. :D Kioskinpitäjä myös kyseli aionko mennä kesällä johonkin sukujuhliin tai festareille, koska jos olen menossa niin silloin tää työ ei olisi minua varten. Nivaskan viimeinen kysymys oli, että olenko valmis tulemaan töihin palkkatuella. :D Vastasin että en. Eipä kuulunutkaan paikasta mitään, ihme. :D

Monta haastattelua läpikäyneenä, niin ehkä omituisemmat olivat kun olin hakenut lastenhoitajan paikkaa perheessä. He eivät edes pyytäneet istumaan. Vaan kuljettiin siinä ympäri heidän kämppää, jota esittelivät. Eivät oikein osanneet tehdä haastattelua, ja jäi kaikinpuolin outo fiilis koko haastattelusta, ja en saanut paikkaa.

Toinen omituinen oli kun pyydettin TE keskuksen kautta haastatteluun. Menin yritykseen, ja siellä esimies oli koko ajan itse äänessä ja mun ei tarvinnut paljon puhua. Siinä samalla selvisi myös että työ sisältää matkustamista jonkin verran. Sain kummiskin tuotua esille omasta mielestäni tärkeimmän asian. Sain paikan.

Yhdessä haastattelussa olin itse melko huonosti valmistautunut. En ollut jaksanut lukea yrityksen nettisivuja kunnolla. Ensin työntekijät haastattelivat minua tunkkaisessa keittiössä. Se meni vielä ihan ok, vaikka he kovasti surkuttelivat että olen yh. Sitten pomon huoneeseen haastatteluun joka sitten kysyi että olinko edes lukenut heidän nettisivunsa. Joooo, valehtelin ihan sujuvasti. Muutenkin kysymykset eivät olleet yhtään omaa alaani ja huomasin siinä että ei ollut tämä paikka välttämättä minua varten. En saanut paikkaa.

Kerran olin tosi tiukassa haastattelussa ja minua haastateltiin yhteensä 4 kertaa. Joka kerta tuli erilaisia kysymyksiä ja pahin oli kun minulta kyseltiin mitä tein n. 20v sitten, kun oli aukko cv:ssä. Olin silloin siis lapsen kanssa kotona 2 vuotta. Kaikesta huolimatta, pääsin siihen paikkaan.

Kodin1:llä haastattelut olivat aikoinaan liioiteltuja ottaen huomioon, että he palkkasivat jouluapulaisia noin kuukauden mittaisiin työsuhteisiin. Pestejä oli erilaisia (mm. kassa tai hyllytys tai lahjapakkaamo) ja kaikki kävivät saman kolmen tunnin haastattelukierroksen.

Aluksi oli noin tunnin mittainen ryhmähaastattelu, jonka jälkeen hakijoille annettiin työvaatteet. Hakijat ohjeistettiin palvelemaan oikeita asiakkaita, ja kukin hakija joutuisi myös vuorollaan tekemään 'hyllynjärjestely'-tehtävän, että sommittelutehtävän. Arkiaamupäivä, myymälässä ehkä kaksi asiakasta.. Työntekijöitä oli talolla omastakin takaa, mutta sen lisäksi siellä myymälässä pälyili tusinan verran jouluapulaskokelaita. Meidäthän ohjeistettiin tarjoamaan asiakkaalle apua ja voi niitä asiakasparkoja... Ensiksi 12 nuorta kysyy sulta, miten voisi auttaa ja jos erehdyit kysymään/tilaamaan jotain niin kokelaana jouduit sanomaan 'hetkinen, haen toisen myyjän paikalle'.

Muutenkin tuntui tuhlaukselta käyttää omaa aikaa niin paljon ottaen huomioon työn kesto ja vaatimus...

Haastattelija ( rekryfirman edustaja ) provosoi koko haastattelun. Alussa en tajunnut sitä että kyseessä oli mitä ilmeisimmin joku psykologinen testi, lopussa rupesi jo v**tamaan...  Kysyi mm. miksi en ole listannut koko työhistoriaani CV:hen kun en ollut maininnut 20-vuotiaana tekemiäni tehdastöitä  ja jatkoi että piilottelenko ikääni kun en merkitse ansioluetteloon kaikkea.  Olin aidon hämmästynyt ja sanoin että syntymäaikani kyllä lukee ansioluettelossa ja että CV:ni on jo nyt 2 sivua pitkä joten olen jättänyt epäoleellisuudet pois. Olisi pitänyt kysyä että pitäisikö minun 42-vuotiaana jo piilotella ikääni. En osannut oikein vastailla tämän naisen heittoihin mitään. jossain vaiheessa tämä nainen iski kädet puuskaan ja sanoi että minusta saa torjuvan kuvan. öö, istuin ihan normaalisti kädet sivuilla yrittäen olla mahdollisimman rennosti.  Huomasin että asenteeni koko työpaikkaa kohti rupesi menemään pakkasen puolelle, kiitos tämän ulkopuolisen rekrytoijan, firman edustaja oli aika lailla hiljaa. Joo, en saanut paikkaa.  Itse asiassa mieheni oli tämän naisen haastateltavana myöhemmin ja olin osannut varoittaa hänen hieman erikoisista haastattelumetodeistaan. miehelleni oli ollut "lempeämpi" mutta esim. CV:ssä olevasta valokuvasta oli kysynyt että mihinkäs ilmansuuntaan tämä on otettu?! Että semmoisia olellisuuksia. Mitä lie psykologista sodankäyntiä hän harjoitti. 

Vierailija kirjoitti:

Olin Jyskissä haastattelussa, olisinko ollut 19 tai 20. Haastattelijoita oli kaksi, mies ja nainen, ja he istuivat ison pöydän äärressä minua vastapäätä grillaten minua kysymyksillään 45 minuuttia.

Koko haastattelun ajan he kyseenalaistivat kaiken mitä sanoin, ja välillä jopa remahtivat pilkalliseen kollektiiviseen nauruun kun vastaukseni oli heidän mielestään typerä.

Muistan edelleen kun minulta kysyttiin: "Mitä teet, kun asiakas tulee myymälään etsimään sänkyä?". Vastasin tyyliin, että ensimmäiseksi tietysti tervehdin asiakasta ja kartoitan, millaiselle sängylle on tarvetta. Tämän kuultuaan haastattelijat katsoivat toisiaan ja purskahtivat nauruun. Mieshaastattelija huudahti: "Ei ei ei, et sä tollasta mee kysymään vaan myyt sille myymälän kalleimman sängyn!". Koko haastattelu toistui tuollaisena. En tiedä oliko tossa taustalla joku "testataanpa miten toi tyttö kestää pientä grillaamista", mutta itse koin haastattelun nöyryyttävänä, ja johonkin Jyskin myyjän kaltaiseen työhön tuo kiusaaminen oli ihan tarpeetonta.

Onneksi sain töitä muualta!

Kävin itse muutama kuukausi sitten myös Jyskiin haastattelussa, ja kokemus oli täysin samanlainen. Tein siinä päätöksen että kyseiseen paikkaan en mene vaikka pääsisin...

Kerran olin nuorena sellaisessa tilanteessa, että tarvin työkokemusta hoitoalalta ennen opintoihin hakeutumista & oisin tehnyt vapaaehtoista työtä esim. ulkoiluttanut vanhuksia, lukenut heille jne. Pääsin sitten erään esimiehen juttusille haastatteluun ja näytti heti jokaisella eleellä ettei ole mua aikomustakaan ottaa tähän työhön. Eikä siis ottanut. No, monen sattumuksen kautta ja vuosia myöhemmin sain vakipaikan tämän saman henkilön alaisuudessa! Ja oli kyllä esimiehenä ilkein ja myös epäpätevonin, mitä olen elämäni aikana tavannut.

Yksi kummallisimmista työhaastattelukysymyksistä kohdallani oli: "Voitko sanoa ruotsiksi lauseen 'Minulla on voita silmässä.'?" Voin toki. Haastattelija testasi, osaanko ääntää r:n edessä olevan ö:n oikein.

Tämä on tuttu tilanne monille naisille, mutta häkellyin aika paljon kun ensimmäistä kertaa kysyttiin onko lapsia. Tiesin, että on laiton kysymys kun en itse ollut asiasta papereissa maininnut enkä olisi halunnut vastata. Mutta haastattelija ei luopunut kysymyksestä vaan intti ja intti. Vastasin lopulta totuudenmukaisesti ettei ole, mutta näytin ärtymiseni. Outoutta lisäsi se, että kysymys esitettiin jo haastattelun alussa. Aiheutti sen, että omat fiilikset työpaikan hengestä muuttuivat haastattelun edetessä aina vain huonommiksi. En saanut (piilotyö)paikkaa ja olin siitä iloinen.

Olin edellisenä yönä baarissa pilkkuun asti. Työhaastatteluaamuna nukuin pommiin enkä ehtinyt kuin pestä hampaani ennen lähtöä, onneksi heräsin edellisillan pikkumusta päällä ja meikit naamassa... Paikalle ehdin kuitenkin ajoissa.

Sain työn, päteviä hakijoita oli noin 80. 

En kuitenkaan suosittele kellekään... :D

Pääsin kesätyöhaastatteluun S-markettiin. Haastattelija selitti aluks kaikkee ja sitten kyseli perusasioita kuten: "Kerro vähän itestäs, miks haet tänne" jne.. Noh, mä tällaisena introvertti autisti tohelona jäädin ja pidin 5-10 sekunnin miettimistaukoja siinä samalla kun yritin muodostaa järkeviä lauseita. "öö..... oon vastuutuntoinen............................ mulle on ööö..................................... tärkeetä, että asiakas saa mahdollisimman hyvää ruokaaEIEI tarkoitin palvelua!". Sit mulla alko vuotaa nenä eikä mulla ollu paperia, joten kun haastattelija ei katsonut niin pyyhin räät kädellä. Mua jännitti ihan vitusti, olin ihan punainen ja hikosin. Haastattelija kysy olinko kunnossa. Sanoin että "joo, vähän vaan kuumottaa" ja nauroin hieman. Sitten lopuksi käteltiin, kättelin juuri sillä räkä kädellä. Kun olin lähtemässä, jätin vahingossa takin haastattelijan toimistoon niin sit se vaan oli silleen "Hei sun takkis jäi tänne!!!" 

Sain nenäverenvuodon kesken haastattelun. Olin nuori ja hyvin arka, jännitin kovasti. Olin kuitenkin kiinnostunut paikasta ja halusin olla edukseni.

Se tunne, kun tajuat että jotain tulee nenästä, etkä voi sille mitään. Yrität kädellä peittää, mikä vaan pahentaa koska sitten on käsikin veressä. Ei ollut nenäliinaa mukana ja haastattelija joutuin järjestämään jotain. Pasmat totaalisesti sekaisin, yritystä suojella papereita etteivät tuhraannu. Vessaan kesken haastattelun putsailemaan.

Verta rinnuksilla ja tuppoa nenästä pitäen ei oikein onnistunut itsestään kertominen.

En todellakaan saanut paikkaa. Tämä oli masentavin haastatteluni, mutta ei pelottavin. Kerron siitä joskus toiste.