Lue keskustelun säännöt.
Noloin/p*skin työhaastattelukokemuksesi?
10.03.2018 |
Olin viime viikolla työhaastattelussa. Tunsin itseni aivan tyhmäksi ja vastailin kysymyksissä aivan päin helkkaria. Kaikista nolointa oli se, että suuni oli kuiva kuin saharan autiomaa. Puhuessani suusta kuului jäätävä napsunta. Näin jälkeenpäin miettiessäni en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Kerron teille ensi viikolla sainko paikan.
Toinen ikävä työhaastattelukokemukseni johtui oudosta haastattelijasta. Hän kommentoi muun muassa ulkonäköäni, että "hyvä kun et näytä lapselta, asiakkaat eivät ottaisi sinua muuten vakavasti". Kommentoi myös sanavalintojani, "noin et saa sitten töissä puhua". Minut kuitenkin valittiin. En ottanut paikkaa, ja kyseinen esimies suuttui minulle. Ei vastannut puhelimeen niin lähetin viestin perusteluineen, että miksi en paikkaa valitettavasti nyt kykene ottamaan (sain paremman työtarjouksen). Vastaus oli "ok". Toivotin hyvät kevään jatkot, ei vastannut enää mitään.
Mikä on sinun huonoin työkokemuksesi? Etenkin nolot kokemukset haluan kuulla, jottei tuntuisi että olen yksin napsuvan suuni kanssa.
Kommentit (234)
Kaikista paskin työhaastattelukokemus oli kun olin hakemassa harjoittelupaikkaa kolmeksi kuukaudeksi yliopisto-opintoihin liittyen (kyseessä ei siis ollut ns. normityö). Olin saanut kotikaupunkini taloshallinnosta/palkanlaskennasta ensin kielteisen vastauksen , kuten lukemattomista muistakin paikoista, (en siis aluksi päässyt edes haastatteluun), mutta sitten minulle yllättäen vielä soitettiinkin ja pyydettiin tulemaan käymään ja tietysti olin innoissani ja sanoin että tulen milloin vain heille sopii.
Menin paikalle sovittuun aikaan ja kun esittelin itseni minulle sanottiin, että henkilö jonka piti haastatella minut on lounaalla eikä siis ollut paikalla (vaikka sovittu aikakin oli heidän ehdottama), sitten he alkoivat etsimään kuka tulisi haastattelemaan minua (avoimista ovista kuulin käytäville kun huoneesta toiseen etsivät minulle haastattelijaa eikä ketään ei oikein kiinnostanut). Kun vihdoin haastattelija löytyi sovitusta ajasta oltiin n. 30 minuuttia myöhässä ja haastattelija ei tiennyt oikein koko asiasta mitään. Haastattelija ei oikein osannut kysellä minulta mitään, ei ollut kiinnostunut minusta eikä harjoittelusta eikä tiennyt koko asiasta mitään. En oikein osaa tässä edes täysin kuvailla tilannetta, se oli jotenkin niin älytön, parhaiten jäi mieleen kuinka tämä haastattelija useaan otteeseen korosti että osaanhan aakkostaa papereita kansioon oikeaan järjestykseen. En saanut kyseistä harjoittelupaikkaa, en kai onnistunut vakuuttamaan tätä haastattelijaa että osaan aakkostaa papereita kansioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me tiedetään jo, kuka tän paikan saa kirjoitti:
Työhaastattelussa minulta kysyttiin, kuinka pidän yllä kielitaitoani. Oli juuri edellisessä vastauksessa tuonut esiin sen, että työkieleni on englanti, vastaan asiakkaille myös ruotsiksi ja ranskaksi ja luen viroa sujuvasti.
Ja mitä outoa tässä on jos kyseessä on työ, jossa kielitaitoa oikeasti kysytään?
Ei se pelkästään riitä kielitaidon ylläpitoon että lähettää jotain geneerisiä "we're sorry for the incovenience" sähköposteja asiakkaille jotka oppii ulkoa kahdessa viikossa.
Työn lisäksi pitää lukea monipuolista kaunokirjallisuutta eri aikakausilta eri kielillä, harjoittaa puhetaitoja natiivien kanssa puhumalla ja käydä kursseilla. Asiakas aistii heti jos ei ole kielitaito kunnossa. Kyllä sinäkin huomaat heti jos joku ulkomaalainen puhuu suomea vähän huonosti ja jos yrityksen maine ei tällaista kuvaa kärsi antaa, niin vaatimukset on sitten sen mukaiset.
Oletko oikeasti noin yksinkertainen, hän vastasi jo kysymykseen. Voi hyvää päivää taas.
Vierailija kirjoitti:
Isot firmat on yleensä huonoimpia. Eivät ole kiinnostuneita minkälainen kuva hakijalle jää. Kymmenistä haastatteluista on kokemusta. Ylimielisyyttä, kysymykset aivan psykologian oppikirjasta, tartutaan yksittäisiin sanoihin ja toki on osassa hyviäkin kokemuksia.
Pääasiassa ovat nysväreitä, jotka ottavat kaikista helpoimman hakijan palkkalistoille, eli tasan muottiin valetun. Potentiaalisille oikeasti innokkaille ja motivoituneelle hakijalle ei nähdä mitään arvoa. Ajattelin tehdä paljastuskirjan joku päivä. Siinähän isot firmat saa korjailla osakekurssejaan kun kaiken paskan paljastaa.
Älä ihmeessä kerro, SINÄ saat yrityksiä konkurssiin, SINULLA on valtava valta. Ei hyvää päivää el bimbo.
Haastattelun lopuksi annettiin ymmärtää, että hakijat olivat tasaisen hyviä ja päätöstä täytyy miettiä. Ovesta lähtiessä sitten heitin selvän FLIRTTAILEVAN hymyn haastattelijalle joka oli selvästi vanhempi, luultavasti perheellinen mies. Siihen asti olin ollut täysin asiallisesti. En tosiaankaan tiedä mitä ajattelin siinä tilanteessa, jännitys veti epätoivoiseksi? En saanut paikkaa, mutta hyvä vain, koska jos olisin tuon jälkeen saanut olisi ollut vähän kuumottavaa mennä :D
Kaikki haastattelut missä on ollut vaikeaa saada aitoa kontaktia haastattelijoihin (puhelin - ja ryhmähaastattelut) on mennyt aina täysin katastrofaalisesti. Vieläkin tulee puistatuksia kokemuksista. Ehkä siksi olenkin mielummin yrittäjä 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haastattelu oli kaksiosainen. Ensimmäinessä oli kaksi haastattelijaa, toinen heistä joutui lähtemään yllättäen ja siihen tuli joku tuuraamaan. Toinen haastattelija tiuski ja reagoi toistuvasti vastauksiini kuin olisin sanonut jotain todella tyhmää. Toisessa osassa piti ratkaista simuloitu työtilanne. Kun siihen tilanteeseen tuli ns. hankala asiakas joka alkoi roolissaan tiuskia minulle, minulta loppui energia enkä keksinyt enää yhtään mitään sanottavaa :D. Tuli selllainen olo, että onpa outo työpaikka. Luonnollisesti en myöskään tullut valituksi tehtävään...
Jäädyin aivan täysin työhaastattelussa, kun piti antaa kirjoitusnäyte, missä arvio tietysti virheettömyys ja nopeus. Jännitin niin, että kädet tärisi eikä hommasta tullut mitään ja koitin asiaa siinä selitellä, kotona testejä tehdessä ei ollut tätä ongelmaa.
Olen myös ollut ohjelmistoalan työpaikkaa hakemassa, jossa oli kysymyksiä joissa pyydettiin mallintamaan joku eläin, veikkaamaan paljonko golfpalloja mahtuu zeppeliiniin ja muuta ei-niin-tyypillistä. Tuli kyllä aika voittajafiilis näistä kokemuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isot firmat on yleensä huonoimpia. Eivät ole kiinnostuneita minkälainen kuva hakijalle jää. Kymmenistä haastatteluista on kokemusta. Ylimielisyyttä, kysymykset aivan psykologian oppikirjasta, tartutaan yksittäisiin sanoihin ja toki on osassa hyviäkin kokemuksia.
Pääasiassa ovat nysväreitä, jotka ottavat kaikista helpoimman hakijan palkkalistoille, eli tasan muottiin valetun. Potentiaalisille oikeasti innokkaille ja motivoituneelle hakijalle ei nähdä mitään arvoa. Ajattelin tehdä paljastuskirjan joku päivä. Siinähän isot firmat saa korjailla osakekurssejaan kun kaiken paskan paljastaa.Älä ihmeessä kerro, SINÄ saat yrityksiä konkurssiin, SINULLA on valtava valta. Ei hyvää päivää el bimbo.
SINÄ et tiedä kuka olen ja mitä tietoja minulla on... En ole vain "tavis".
Hikoilen runsaasti kasvoista, kun olen hermostunut.
Useat työhaastattelut ovat menneet niissä merkeissä, kun naamani on täynnä hikipisaroita ja hikinorot valuvat kaulaa pitkin.
Yritä siinä vaivihkaa pyyhkiä välillä kasvoja kuiviksi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla huono englanti ja lopuks haastattelija kyseli wnglanniks ja menin ihan puihin... tunnen huoneessa vallitsevan myötähäpeän vieläkin...
Vierailija kirjoitti:
Joskus kauan sitten Nokia työpaikkahaastattelu (ryhmähaastattelu), jossa piti perustaa kuvitteellinen eläintarha. Haastattelijat olivat tylyjä. Sen lisäksi oli jotain todella outoja psykologisia testejä, joiden kanssa aika loppui täysin kesken. Missään muuaalla ei ikinä ole sen jälkeen tarvinnut kokea kyllä mitään vastaavaa.
Mä olen myös ollut Nokian eläintarhatehtävää tekemässä! Muuta en kyllä muistakaan. Pääsin vielä seuraavaan vaiheeseen mutta paikkaa en saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus kauan sitten Nokia työpaikkahaastattelu (ryhmähaastattelu), jossa piti perustaa kuvitteellinen eläintarha.
Lisätietoja tästä? :D
Olen miesvaltaisella alalla joten kaikkea on saanut kuulla :O esim. Miten miehesi pärjää jos valitsemme sinut? Vastaukseni, "hän osaa avata itse jääkaapin oven". Ei toiminut 50-vuotiaisiin mieshaastattelijoihin :) Toisessa paikassa kerrottiin ensimmäisenä, "kutsuttiin sinut haastatteluun kun haluttiin nähdä nainen joka on tällä alalla". Ihan kiva oli ajaa 450 km suuntaansa siihenkin haastatteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhun sujuvaa englantia,mutta haastattelu tilanteessa menin täysin lukkoon ja aloin sössöttää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus kauan sitten Nokia työpaikkahaastattelu (ryhmähaastattelu), jossa piti perustaa kuvitteellinen eläintarha. Haastattelijat olivat tylyjä. Sen lisäksi oli jotain todella outoja psykologisia testejä, joiden kanssa aika loppui täysin kesken. Missään muuaalla ei ikinä ole sen jälkeen tarvinnut kokea kyllä mitään vastaavaa.
Mä olen myös ollut Nokian eläintarhatehtävää tekemässä! Muuta en kyllä muistakaan. Pääsin vielä seuraavaan vaiheeseen mutta paikkaa en saanut.
Ei siinä tehtävässä ketään kiinnosta se eläintarha, vaan se teidän yhteistyö muiden kanssa. Kuunteletteko toisia, teettekö yhteistyötä vai jyräättekö muut?
Kummallisin tapaus oli, kun haastattelija kysyi, että jos hän olisi esimieheni (normi konttorissa), ja määräisi minut hankkimaan elefantin, mitä tekisin?
Kiitos nauruista, aiemmat kommentoijat :)
Omia noloja tilanteita:
1: väärä kutsu haastatteluun
Minut on kaksi kertaa kutsuttu haastatteluun niin, että minua on luultu toiseksi henkilöksi. Eka kerralla oli tarkoitus kutsua paikan keskitason pomon lapsi, ilmeisesti aika sama nimi. Haastattelija suu auki äimisteli, miten "Peralla" on jo tuon ikäinen lapsi. Ihan kysyi, olenko "Peran" lapsi ja sillä perusteella pystyni sitten puhelinluettelosta selvittämään kuka tämä herra Pera oli.
Toisella kerralla oli jotenkin mennyt ihan sekaisin paperit ja minut kutsuttiin aivan eri alan haastatteluun, kaupungille kuitenkin. Ihmettelin, kun open hommiin haastatellaan keskussairaalalla, mutta ajattelin että sinne mennään minne kutsu käy. Haastattelijakööri oli kai helpottunut, kun saivat pienen tauon kesken rumbaa. Mutta kyllä ne vähän ruotsiksi katsoivat, kun kerroin missä olen opettanut jne. "Ja jos sitten se hoitoalan kokemus, aloitetaan viimeisimmistä." "En ole ollut jos ei lasketa lukiolaisena vanhainkodilla." Jäätävä hiljaisuus.
2: valepieru
Leväperänä sain tehtyä semmoisen vakuumin muoviseen kuppituoliin ja kun nousin, niin tuli törkeä pärinä kun ahteri irtaantui istuimelta. Hävetti aivan helvetisti. Mulle on muuten sama käynyt verenluovutuksessakin kerran. Silloinkin hävetti :D
3: Lounashaastattelu
Haastattelijat sanoivat, että voidaanko mennä lounaalle ja samalla tehdä haastattelu. No tottakai. Otin sitten siitä linjalta jotain mitä lie mättöä ja kassan kautta. Haastattelijat ottivat itse jotkut espressot ja konvehdit. Voi p*le, että oli mahtavaa sylkeä raastetta ja kiusausta pitkin seiniä ja setvittää niitä näitä. Tyypeillä mokat juotuna ja konvehtipaperi rutattuna, meikäläisellä muussit ja soossit kukkuroillaan. NO-LO-A!
En saanut varsinaisesti mitään paikkaa, mutta tuonne lounaspaikkaan sain eri homman.
Eräässä isossa it-firmassa haastattelija ei tiennyt mitä tehtävää olin hakenut. Hän kertoi ensin pitkään itsestään ja saavutuksistaan. Hän oli itse ohjelmoija ja oletti että hain ohjelmoijan paikkaa. Kerroin monesti mitä tehtävää olin hakenut mutta kyseli kuitenkin eri tavoin että voisinko kuitenkin ohjelmoida. Jossain vaiheessa tiuskaisi ettei tiedä onko heillä sellaista tehtävää auki jota olin hakenut. Kerroin että heidän sivuillaan oli tämmöinen paikka ilmoitettu. Haastattelija sitten kävi katsomassa heidän sivunsa ja totesi että kaipa heillä sitten on. Empä ole enää siihen firmaan hakemusta laittanut.
Itselleni oli joskus noloa kun erääseen haastatteluun matkalla ollessani sää olikin todella lämmin ja minulle tuli todella kuuma jo matkalla. Haastattelussa valuin hikeä ja otsa oli hiestä märkä. En saanut paikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus kauan sitten Nokia työpaikkahaastattelu (ryhmähaastattelu), jossa piti perustaa kuvitteellinen eläintarha. Haastattelijat olivat tylyjä. Sen lisäksi oli jotain todella outoja psykologisia testejä, joiden kanssa aika loppui täysin kesken. Missään muuaalla ei ikinä ole sen jälkeen tarvinnut kokea kyllä mitään vastaavaa.
Mä olen myös ollut Nokian eläintarhatehtävää tekemässä! Muuta en kyllä muistakaan. Pääsin vielä seuraavaan vaiheeseen mutta paikkaa en saanut.
Ei siinä tehtävässä ketään kiinnosta se eläintarha, vaan se teidän yhteistyö muiden kanssa. Kuunteletteko toisia, teettekö yhteistyötä vai jyräättekö muut?
Kummallisin tapaus oli, kun haastattelija kysyi, että jos hän olisi esimieheni (normi konttorissa), ja määräisi minut hankkimaan elefantin, mitä tekisin?
Noi on noita kysymyksiä, joilla on tarkoitus hämmentää hakijoita, ajatellaan että oikea persoona tulee esiin, kun kysymykseen ei ole pystynyt valmistautumaan.
Olin jotain 35-vuotias, naimisissa ja kahden lapsen äiti, kun haastattelijaa kiinnosti, mitä isäni oli tehnyt työkseen. Oli kuulemma plussaa, kun paljastuin opettajan tyttäreksi (hakemani työpaikka oli tosin aivan toiselta alalta). Jostain syystä äitini ammatti ei kiinnostanut lainkaan.
Nolous tässä ei kylläkään ollut minun.
Ite hain mansikan myyjäksi tyyliin 18v. Haastattelu tapahtui paikallisella kylmähuoltoasemalla pakettiautossa. Siellä sellanen 60v mies kyseli päässälaskuja ja että saako töissä lukea esim kirjaa jos ei oo asiakkaita tms.. 😊 enkä saanu ees työtä, ku puolet ajasta aattelin että pitäiskö soittaa apua siltä varalta että se kidnappaa mut. 😅