Lue keskustelun säännöt.
Noloin/p*skin työhaastattelukokemuksesi?
10.03.2018 |
Olin viime viikolla työhaastattelussa. Tunsin itseni aivan tyhmäksi ja vastailin kysymyksissä aivan päin helkkaria. Kaikista nolointa oli se, että suuni oli kuiva kuin saharan autiomaa. Puhuessani suusta kuului jäätävä napsunta. Näin jälkeenpäin miettiessäni en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Kerron teille ensi viikolla sainko paikan.
Toinen ikävä työhaastattelukokemukseni johtui oudosta haastattelijasta. Hän kommentoi muun muassa ulkonäköäni, että "hyvä kun et näytä lapselta, asiakkaat eivät ottaisi sinua muuten vakavasti". Kommentoi myös sanavalintojani, "noin et saa sitten töissä puhua". Minut kuitenkin valittiin. En ottanut paikkaa, ja kyseinen esimies suuttui minulle. Ei vastannut puhelimeen niin lähetin viestin perusteluineen, että miksi en paikkaa valitettavasti nyt kykene ottamaan (sain paremman työtarjouksen). Vastaus oli "ok". Toivotin hyvät kevään jatkot, ei vastannut enää mitään.
Mikä on sinun huonoin työkokemuksesi? Etenkin nolot kokemukset haluan kuulla, jottei tuntuisi että olen yksin napsuvan suuni kanssa.
Kommentit (234)
Käyttäjä2628 kirjoitti:
Kiitos nauruista, aiemmat kommentoijat :)
Omia noloja tilanteita:
1: väärä kutsu haastatteluun
Minut on kaksi kertaa kutsuttu haastatteluun niin, että minua on luultu toiseksi henkilöksi. Eka kerralla oli tarkoitus kutsua paikan keskitason pomon lapsi, ilmeisesti aika sama nimi. Haastattelija suu auki äimisteli, miten "Peralla" on jo tuon ikäinen lapsi. Ihan kysyi, olenko "Peran" lapsi ja sillä perusteella pystyni sitten puhelinluettelosta selvittämään kuka tämä herra Pera oli.
Toisella kerralla oli jotenkin mennyt ihan sekaisin paperit ja minut kutsuttiin aivan eri alan haastatteluun, kaupungille kuitenkin. Ihmettelin, kun open hommiin haastatellaan keskussairaalalla, mutta ajattelin että sinne mennään minne kutsu käy. Haastattelijakööri oli kai helpottunut, kun saivat pienen tauon kesken rumbaa. Mutta kyllä ne vähän ruotsiksi katsoivat, kun kerroin missä olen opettanut jne. "Ja jos sitten se hoitoalan kokemus, aloitetaan viimeisimmistä." "En ole ollut jos ei lasketa lukiolaisena vanhainkodilla." Jäätävä hiljaisuus.
2: valepieru
Leväperänä sain tehtyä semmoisen vakuumin muoviseen kuppituoliin ja kun nousin, niin tuli törkeä pärinä kun ahteri irtaantui istuimelta. Hävetti aivan helvetisti. Mulle on muuten sama käynyt verenluovutuksessakin kerran. Silloinkin hävetti :D
3: Lounashaastattelu
Haastattelijat sanoivat, että voidaanko mennä lounaalle ja samalla tehdä haastattelu. No tottakai. Otin sitten siitä linjalta jotain mitä lie mättöä ja kassan kautta. Haastattelijat ottivat itse jotkut espressot ja konvehdit. Voi p*le, että oli mahtavaa sylkeä raastetta ja kiusausta pitkin seiniä ja setvittää niitä näitä. Tyypeillä mokat juotuna ja konvehtipaperi rutattuna, meikäläisellä muussit ja soossit kukkuroillaan. NO-LO-A!
En saanut varsinaisesti mitään paikkaa, mutta tuonne lounaspaikkaan sain eri homman.
KIITOS SINULLE! En muista milloin viimeksi olen nauranut vedet silmissä. Teki hyvää. Kirjoitustyylisi on niin mainio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukion jälkeen välivuotena hain perus hanttihommia varastolta. Haastattelija (mies) korosti vähän väliä silmät kiiluen kuinka "me miesten kanssa ollaan mietitty että olisi kiva saada naistyöntekijä taloon" ja kysymyksinä oli esim. harrastanko liikuntaa, mikä toki oli ihan relevantti kysymys koska fyysistä työtä olin hakemassa. Mutta että no millaista liikuntaa? Ryhmäliikuntaa? Olenko vetänyt ryhmäliikuntaa? Tuli olo että siellä haettiin jotain naispuolista maskottia varastoäijille viihdykkeeksi. Olisin saanut paikan mutta ystävällisesti kieltäydyin. :D
Käyttäjä2628 kirjoitti:
En saanut varsinaisesti mitään paikkaa, mutta tuonne lounaspaikkaan sain eri homman.
Haha, tämä lopetus varsinkin :D
No, kyllä se oli se, kun 3kk:n sijaisuuteen meitä kutsuttiin 10 haastatteluun, jossa piti antaa työnäytteitä. Päälle ryhmähaastattelu, yksilöhaastattelu ja vielä haastattelija antoi palautetta näytteestä kuin joku suurikin kouluttaja/työnohjaaja. Silloin mietin, että eikö tällä tärkeilyn määrällä ole mitään rajaa... Harmi, että olen niin nöyrä, etten nostanut käsiä pystyyn ja lähtenyt paikalta. Meitä akateemisesti koulutettuja ihmisiä hyppyytetään jonkun pikkusielun tärkeilyvimman perässä. Oikein kaksipäiväinen haastattelu vielä, koska yhdessä päivässä ei 10 ihmistä mennyt tuosta läpi. Haastatteluun osallistui kaksi työntekijää haastattelijan lisäksi...
Sanottaneen nyt, että kyse oli opettajan viransijaisuudesta. Jonkun työnäytteen ymmärtäisin, jos sijaiseksi oltaisiin ottamassa jotain tuoretta ylioppilasta ja vähän haluttaisiin nähdä, miten seisoo luokan edessä. Me hakijat oltiin kuitenkin kaikki koulutuksen lisäksi tehty vähintään 1-2 vuotta alan töitä. Ja mitäköhän se "opetusnäyte" antaa tälle pikkukoulun rehtorille? Soittaa edelliseen paikkaan ja kysyy sieltä, pärjääkö ko. ope töissä vai ei, ja sitä paitsi kyse oli vain 3kk:n sijaisuudesta.
Minulta kaksi pukumiestä tenttasi vuoronperään lasten hoidosta, kuka hoitaa ne ja miten kun ovat sairaita ja sairastelevatko paljon. Ammattitaito ja työkokemus olivat sivuseikkoja siinä haastattelussa. Nyt vanhempana ja viisaampana varmaan tarttuisin kravatista jos tollasia kyseltäisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhden firman omistaja selitti suu vaahdossa miten heidän nykyinen työntekijänsä on niin huono ja sairauspoissaoloja on jne jne jne epäasiallista tietoa jota ei työnantajan tulisi suustaan päästellä. Pääasiassa haastattelu oli nykyisen työntekijän haukkumista.
Se samainen työntekijä oli myös potku-uhan alla, eli hänen tilalleen haettiin uutta ennen kuin vanhastakaan oli päästy. Lisäksi omistaja kertoi eturauhassyöpäleikkauksestaan ja katetristaan jne. Tuossa kohtaa katselin jo huoneen nurkkia että onko niissä piilokameraa tai jotain muuta, koko tilanne oli absurdi.
Olin tuossa haastattelussa vuokrafirman kautta ja kun vuokrafirmasta kyseltiin kokemuksia, sanoin että vaikka haluaisivatkin palkata niin mä en halua mennä. Miten tuollaiseen työpaikkaan voisi mennä kun pomo haukkuu sen minkä kerkiää?
Ei kai Karprint Oy?
Menin vuokrafirman haastatteluun. Tein silloin keikkatöitä ja haastattelija keskittyi selittämään miten minua ei voi laittaa töihin kenellekkään jos sitten en pidä kiinni sovituista vuoroista vaan katoan jollekin keikalle. Ei auttanut selittää että teen keikkatöitä koska en ole saanut vakituista.
Kun oltiin päästy yli sitä miten epäluotettava olen keskittyi haastatella itse kertomaan millaista työkokemusta minulla on ja miksi en siis sopisi siihen työhön johon hain.
Hän oli minua nuorempi eikä varmasti tehnyt saman alan töitä, niin pihalla hän oli. En jaksanut edes korjata kun mikään mitä sanoin ei mennyt haastattelija päähän, istuin kuuntelemassa kuinka hän tekee itsestään ryhmän puhumalla puutaheinää.
Sanotaan nyt että minulla oli alalta hyvin laaja kokemus hyvin erillaisia paikoista ja työ jota hain ei edes vastannut osaamistani vaan oli "alempana".
Säälin vähän sitä firmaa kenelle hän rekryä teki. Ilmeisesti pärstäkertoimella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonoin oli kyllä ehdottomasti se jossa avoimen paikan kuvauksessa luki että haetaan puuseppää joka koulutetaan työsuhteen alussa tarvittaessa vaikka tyhjästä ko. firmassa auki olevaan erikoistehtävään. Ajattelin että tämä on nyt minun tilaisuuteni. Hain ja sain kutsun haastatteluun. Vasta haastattelussa kävi ilmi että työ olisi ollut kolmivuorotyötä muovituotteita valmistavalla linjalla, käytännössä prosessinvalvontaa.
Kerran kävi niin, että haastattelija kysyi minulta, mitä paikkaa olen firmasta hakenut. Hän oli ihan sekaisin rekrytointiensa kanssa eikä tiennyt, pitääkö tässä nyt haastatella henkilöä avoimeen lääkärin, insinöörin vai ekonomin paikkaan. En päätynyt sinne töihin.
Kerran kyseltiin ihmeellisiä asioita liittyen siihen, mikä on ollut vanhempieni ammatti. Nyt vanhempana sanoisin siihenkin asiaan suoraan mielipiteeni, mutta nuorena vastavalmistuneena on liian kiltti ja ujo. Lisäksi haastattelija kamalasti ihmetteli sitä, että en ole lukio aikana lähtenyt vaihto-oppilaaksi USA:han.
Kerran vasta haastattelussa kävi ilmi, että kyseessä on matkustusduuni. Tätä ei ilmoituksessa mainittu mitenkään, ei edes satunnaista matkustusta. Haastattelussa kerrottiin, että tarvittaessa lähdet Aasiaan, jos siellä on tehtaalla ongelmia ja ole siellä määräämättömän ajan kunnes ongelmat on ratkaistu. Jouduin sanomaan, että ei sovi elämäntilanteeseeni enkä ota tällaista työtä vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun hirvein työhaastattelukokemus oli ehdottomasti ihan ensimmäinen ”oikea” haastattelu, jonne pääsin pari kuukautta sen jälkeen kun olin valmistunut, eli olin n. 20v.
En ollut itse ko. paikkaa hakenut, vaan työnantaja oli bongannut esittelyni muuta kautta. Soitti sitten töitä tarjotakseen ja kysyi tulisinko haastatteluun: no tottakai!
Haastattelijana toimi paikan pomo ja hänen ”oikea kätensä.” Valehtelematta 90% herra isoherran kysymyksistä koski kaikkea muuta kuin niitä oleellisia asioita osaamisestani. :D Käytiin läpi perheenjäsenet ja heidän työpaikat, meikäläisen elämänkerta ja hyvä jos ei naapureidenkin elämästä alettu kysellä. Ja minä urpo vastailin! Ihan hirveää grillausta se oli ja tuo kyseinen pomo teki kyllä hyvin selväksi mitä mieltä hän on nuorista työntekijöistä (laiskoja, saamattomia) ja siitä syystä ihmettelin lähes koko haastattelun, että mitäs helkkaria minä siinä tuolissa sitten istun, kerta olettamus on tuo 😂
Vaan kuinka ollakaan, sain kuin sainkin tuon paikan. Hutiloiden kirjoittivat käsin jonkun epämääräisen työsopparin, joka oli huonommalla palkalla kuin olivat haastatteluvaiheessa tarjonneet... No, parempi sekin kuin ei mitään, ajattelin.
Paikka noin kokonaisuudessaan oli kuin lastentarha: jokainen puhui pahaa toisistaan ja kukin yritti ns. ”voittaa” minua puolelleen. Elämäni stressaavin puolivuotinen, onneksi pääsin sieltä lopulta pois!
Vierailija kirjoitti:
Kerran kävi niin, että haastattelija kysyi minulta, mitä paikkaa olen firmasta hakenut. Hän oli ihan sekaisin rekrytointiensa kanssa eikä tiennyt, pitääkö tässä nyt haastatella henkilöä avoimeen lääkärin, insinöörin vai ekonomin paikkaan. En päätynyt sinne töihin.
Kerran kyseltiin ihmeellisiä asioita liittyen siihen, mikä on ollut vanhempieni ammatti. Nyt vanhempana sanoisin siihenkin asiaan suoraan mielipiteeni, mutta nuorena vastavalmistuneena on liian kiltti ja ujo. Lisäksi haastattelija kamalasti ihmetteli sitä, että en ole lukio aikana lähtenyt vaihto-oppilaaksi USA:han.
Kerran vasta haastattelussa kävi ilmi, että kyseessä on matkustusduuni. Tätä ei ilmoituksessa mainittu mitenkään, ei edes satunnaista matkustusta. Haastattelussa kerrottiin, että tarvittaessa lähdet Aasiaan, jos siellä on tehtaalla ongelmia ja ole siellä määräämättömän ajan kunnes ongelmat on ratkaistu. Jouduin sanomaan, että ei sovi elämäntilanteeseeni enkä ota tällaista työtä vastaan.
Minulle selvisi myös haastattelussa että pitää matkustaa. Olin samaa työtä tehnyt ja harvoin tarvitse edes viereiseen kaupunkiin lähteä.
Haastattelija kysy miten onnistuu nuo reissut kun on lapsia.
No ei onnistu.
Lopetaanko haastattelu tähä?
Lopetetaan ettei tarvitse kenekään aikaa enemmän tuhlata.
Olisi voinut kertoa vähän aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on jäänyt yksi kätevästi itse vahingossa sabotoitu työnsaantimahdollisuus mieleen.
Johonkin logistiikka-alan yritykseen hain töihin ja pääsin työhaastatteluun.
Haastattelu oli miehen ristikuulustelu joka sujui todella hyvin siihen asti kun toinen haastattelijoista kysyi, "poltatko sinä?".
Minä siihen sitten vastasin kysymyksellä "Ai röökiä?". En polta siis röökiä, mutta silloin tällöin yrttiä rentoutuakseni.
En päässyt töihin...
Siis kahden miehen ristikuulustelu... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden firman omistaja selitti suu vaahdossa miten heidän nykyinen työntekijänsä on niin huono ja sairauspoissaoloja on jne jne jne epäasiallista tietoa jota ei työnantajan tulisi suustaan päästellä. Pääasiassa haastattelu oli nykyisen työntekijän haukkumista.
Se samainen työntekijä oli myös potku-uhan alla, eli hänen tilalleen haettiin uutta ennen kuin vanhastakaan oli päästy. Lisäksi omistaja kertoi eturauhassyöpäleikkauksestaan ja katetristaan jne. Tuossa kohtaa katselin jo huoneen nurkkia että onko niissä piilokameraa tai jotain muuta, koko tilanne oli absurdi.
Olin tuossa haastattelussa vuokrafirman kautta ja kun vuokrafirmasta kyseltiin kokemuksia, sanoin että vaikka haluaisivatkin palkata niin mä en halua mennä. Miten tuollaiseen työpaikkaan voisi mennä kun pomo haukkuu sen minkä kerkiää?
Ei kai Karprint Oy?
Ei, tää oli pieni LVI-firma.
Hain erästä tekniikan alan työpaikkaa. Rekrytointia hoiti mukava ja rento tyyppi, joka antoi alustavassa puhelinhaastattelussa ymmärtää minulla olevan hyvät mahdollisuudet ja että kannattaisi tulla haastatteluun. Ohimennen mainitsi, että tiimin esimies on mukana haastattelussa. Innoissani matkustin reilut parisataa kilometria haastatteluun.
Fiilis oli vielä hyvä kun saavuin firman tiloihin, mutta samalla hetkellä kun ovi haastatteluhuoneeseen aukesi tiesin että tämä oli tässä. Näin nimittäin tiimiesimiehen kasvoilla todella vi**uuntuneen ilmeen ja kehonkieli kertoi ettei hän olisi halusi minua haastateltavan. Haastattelu etenikin ennalta arvattavasti rekryä hoitavan yrittäessä viedä hommaa eteenpäin ja tiimiesimiehen sabotoidessa jatkuvasti ja kyseenalaistaessa epäilevällä äänensävyllä jokaisen vastaukseni. Arvatenkin tällä tiimiesimiehellä oli tehtävään oma suosikki jonka oli jo mielessään valinnut ja olisi halunnut käyttää aikansa muuten kuin minua haastattelemalla. Yllättäen en saanut paikkaa vaikka vedin pokkana homman läpi.
Tästä kokemuksesta viisastuneena olen aina suoraan sanonut jos minut on kutsuttu eri paikkakunnalle haastatteluun, että minulla on kokemusta näistä turhista reissusta eli tulen vain jos minua oikeasti harkitaan vahvasti kyseiseen toimeen.
Kävin pari viikkoa sitten haastattelussa. Haastattelija kysyi, mitä tiedän heidän firmastaan. Olin kyllä tutustunut firmaan aika hyvinkin, mutta ainoa mitä sain suustani, oli että firma on iso ja ihan parilla sanalla sain kuvailtua sen toimintaa. Haastattelija kysyi, enkö ollut yhtään tutustunut etukäteen...
Muutenkin tuntuu, että vastailin tosi epäselvästi kaikkeen enkä osannut sanoa yhtään järkevää sanaa. En tajua mikä ihme aivovamma minuun iski siellä.
No tämä ei ollut työpaikan tai minun syystäni nolo, mutta olin opiskeluaikoina menossa SOLille työhaastatteluun, että saisin osa-aikaista siivoojan työtä opintojen ohelle. Oli keskitalvi ja ihan hirveä lumimyrsky, ja Lahden motarilla Vantaalta Helsinkiin oli ennennäkemättömät ketjukolarit päällä. Bussit, rekat ja autot olivat kaikki lytyssä toistensa perissä, ojassa, liikenteenjakajassa... Bussi ei päässyt liikkumaan mihinkään, ja liikenne oli täysin pysähtynyt, jouduin kävelemään pitkän matkan motarin sivussa. Myöhästyin lopulta haastattelusta kaksi tuntia, soitin kyllä paikkaan että en nyt pääse ajoissa mitenkään näiden kelien vuoksi ja olivat ymmärtäväisiä, sanoivat että tule heti kun ehdit. En sitten kyllä saanut tuota paikkaa.
Hain toimistohommia ja te-keskus pyysi mut haastatteluun kun, virkailijan omien sanojen mukaan, hänen tuttunsa hakee toimistosihteeriä yritykseen joka myy hiekkaa ja maata.
Se olisi ollut aika lähellä mun kotiani, valitettavan syrjässä vaan kaikesta muusta se työpaikka. Siis oikeasti syrjässä; metsätietä ilman naapureita n. 10 km ja siellä ei mitään muuta elämää kuin se firma.
No, kävin haastattelussa te-keskuksessa ja siinä juttelun lomassa tuli vähän niin kuin ohimennenkin kerrottua perhetilanteesta; yh, kouluikäiset lapset, asun itsekseni lasten kanssa. Se oli sellaista muuten vaan rupattelua, tai niin mä luulin. Eikä noi jutut mulle ole niin silleen henkilökohtaisia etten voisi niistä höpötellä.
Meni pari päivää niin sen firman toimitusjohtaja soitti. Hän, nainen, kertoi että olisin heille paras ehdokas kun mulla oli jo työkokemusta erilaisista toimistotöistä, ammattitaitoinen enkä sieltä nuorimmasta päästä (olin n. 35), ja hän haluaisi tavata ja haastatella itsekin. Tuossa kohtaa vähän naurahdin että ikäkriisiä vissiin pitäis pukata... Mut en ihan ehtinyt kun nainen jatkoi että kun heillä on heidän poikansa, poikamies, ja hirveesti tykkää lapsista. Että sen kanssa sit olis kiva jos synkkais kun ollaan silleen vapaita.
... öö, ei.
eieieieieieieieiei.
Kerroin naiselle että mun miesystäväni tykkäis huonoa jos alkaisin hänen poikansa kanssa kaveeraamaan, niin vastaus oli "mutta sunhan piti olla yh..?". Siinä kohtaa mä pyörittelin silmiäni niin kovin että se varmaan piti jo ääntä.
Sanoin naiselle että heidän nyt pitää etsiä itselleen sihteeri sit jostain muualta, mä en aio mennä edes hänelle haastatteluun.
Vieläkin muistan sen äärimmäisen närkästyneen äänensävyn kun "ei työ kelpaa!"
Opiskelijana hain kesätöitä oman alan yrityksestä. Haastattelijat olivat kovin kiinnostuneita siitä, mitä kursseja olin käynyt, mitä arvosanoja saanut jne. Paniikissa valehtelin saaneeni eräästä kurssista hyvän arvosanan, vaikka todellisuudessa en ollut vielä saanut ko kurssista arvosanaa oman laiskuuteni takia (kurssin sisällön kyllä hanskasin). Haastattelun jälkeen ajattelin, että tuonne en voi mennä vaikka ottaisivat, koska valehtelin.
Jotenkin en vaan siinä kyennyt tai kehdannut sanoa, että no itse asiasssa... Tämä kurssi oli hyvin olennainen kyseisen kesätyön kannalta.
Saiko ap paikan?