Noloin/p*skin työhaastattelukokemuksesi?

Olin työpaikkahaastattelussa jossa kysyttiin koulutustani. Vastasin, että rippikoulu ja rokotettu. Ihme kyllä sain paikan.

Suurimmasta osasta tulee esiin työnantajien idioottimaisuus, niissä oleminen on kuin Gestapon kuulusteluissa ”kaikki mitä suustasi päästät, voidaan )a halutaan käyttää sinua vastaan”. Mieluummin pysyttelen opiskelun (sekin on kyllä tehty opettajien taholta varsinaiseksi mikä-mikä-maaksi) jälkeen työttömänä kuin alistun kaikenmaailman sairaiden työyhteisöjen alistettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90-luvun puolessa välissä olin alta parikymppinen ja olin työhaastattelussa ja hain Nokian puhelintehtaalle. Siinä oltiin jonkin aikaa höpötelty niitä näitä ja loppumetreillä sanoi,että pääsisin töihin ja antoi siinä bussiaikatauluja. Mutta eihän se siihen päättynytkään, vaan antoi myös pissapurkin josta olisi tehty raskaustesti. En ollut raskaana mutta se soti niin mun omaa arvomaailmaa vastaan, joten kieltäydyin. Tuskin paljon mitään menetin😄 Olen 43vuotias ja elämässäni on ollut kaksi työpaikkaa, jossa toisessa olen edelleen. Yksi lapsi löytyy myös 😊

Olisi kannattanut kysyä, minkä testin he tekevät mieshakijoille. Ja seuraavassa lauseessa kertoa, että ei tässä enää mihinkään purkkiin pissailla, kolmannella kuukaudella ollaan. Ja vielä päälle päätteeksi muistuttanut, että raskauden vuoksi syrjintä työnhaussa on laissa kielletty.

Sen jälkeen olisi vielä voinut keskustella tovin aikaa siitä, paljonko olisi kohtuullinen korvaus. Olisit tyytynyt 6 kuukauden palkkaan ilman työssäolovelvoitetta, niin kenellekään ei olisi paljastunut, että et ollutkaan raskaana.

Jos en kauheen väärin muista niin silloin vuonna 1994 se ei ollut laitonta....nykyään ei edes vissiin saa kysyä , onko aikeissa perustaa perhettä. Mutta kyllä se työnantajat ovelasti yrittävät kiertää noi kysymykset😂 esim : pidätkö lapsista? Mut tulee varmasti olemaan ikuinen ongelma naisilla. Sisko jonka lapset oli jo muuttaneet maailmalle, haki vuoden päivät töitä....sitten oltiin jo liian vanhoja😕

Minun muistaakseni sukupuolen ja raskauden vuoksi syrjintä oli kielletty jo paljon aikaisemmin. En nyt kaiva sitä lakia, mutta muistikuvani perustuu 1980-luvun työhakemuksiin.

Eiköhän kyse ole ollut huume-, eikä raskaustestistä.

1990-luvun puolivälissä Nokian puhelintehtaalla parikymppiselle hakijalle? 

No tuskin oikeasti kumpikaan. Mutta ei se mitään, ihan hyvää virikettä keskusteluun aiheesta "kielletyt kysymykset", vaikka trolli olisikin.

Vierailija kirjoitti:

90-luvun puolessa välissä olin alta parikymppinen ja olin työhaastattelussa ja hain Nokian puhelintehtaalle. Siinä oltiin jonkin aikaa höpötelty niitä näitä ja loppumetreillä sanoi,että pääsisin töihin ja antoi siinä bussiaikatauluja. Mutta eihän se siihen päättynytkään, vaan antoi myös pissapurkin josta olisi tehty raskaustesti. En ollut raskaana mutta se soti niin mun omaa arvomaailmaa vastaan, joten kieltäydyin. Tuskin paljon mitään menetin😄 Olen 43vuotias ja elämässäni on ollut kaksi työpaikkaa, jossa toisessa olen edelleen. Yksi lapsi löytyy myös 😊

Eiköhän kyseessä ollut ihan huumetesti, joka muuten on ihan laillinen juttu.

Tuntuuko nyt viisaalta :P

"Hakemuksessasi kuvailet itseäsi luotettavaksi ja ahkeraksi, mutta ei me sellaista kuvaa tämän haastattelun aikana oikein saatu."

Eniten huvitti se, että en kuvaillut itseäni noilla termeillä, joten en tiedä kenen hakemusta tyyppi oli lukenut. 

Vierailija kirjoitti:

"Hakemuksessasi kuvailet itseäsi luotettavaksi ja ahkeraksi, mutta ei me sellaista kuvaa tämän haastattelun aikana oikein saatu."

Eniten huvitti se, että en kuvaillut itseäni noilla termeillä, joten en tiedä kenen hakemusta tyyppi oli lukenut. 

En koskaan saa noin suoria vastauksia haastatteluissa tai palautetta mikä meni vikaan. Haastatteluissa keskustellaan kuin paikka olisi lähes varma ja pääsisin töihin mutta sitten jälkeenpäin lähetetään sähköposti jossa kerrotaan että valitettavasti et tullut valituksi tai sitten en koskaan kuule yrityksestä mitään. Joskus somessa huomaan kuinka joku tuttuni valittiin töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90-luvun puolessa välissä olin alta parikymppinen ja olin työhaastattelussa ja hain Nokian puhelintehtaalle. Siinä oltiin jonkin aikaa höpötelty niitä näitä ja loppumetreillä sanoi,että pääsisin töihin ja antoi siinä bussiaikatauluja. Mutta eihän se siihen päättynytkään, vaan antoi myös pissapurkin josta olisi tehty raskaustesti. En ollut raskaana mutta se soti niin mun omaa arvomaailmaa vastaan, joten kieltäydyin. Tuskin paljon mitään menetin😄 Olen 43vuotias ja elämässäni on ollut kaksi työpaikkaa, jossa toisessa olen edelleen. Yksi lapsi löytyy myös 😊

Olisi kannattanut kysyä, minkä testin he tekevät mieshakijoille. Ja seuraavassa lauseessa kertoa, että ei tässä enää mihinkään purkkiin pissailla, kolmannella kuukaudella ollaan. Ja vielä päälle päätteeksi muistuttanut, että raskauden vuoksi syrjintä työnhaussa on laissa kielletty.

Sen jälkeen olisi vielä voinut keskustella tovin aikaa siitä, paljonko olisi kohtuullinen korvaus. Olisit tyytynyt 6 kuukauden palkkaan ilman työssäolovelvoitetta, niin kenellekään ei olisi paljastunut, että et ollutkaan raskaana.

Jos en kauheen väärin muista niin silloin vuonna 1994 se ei ollut laitonta....nykyään ei edes vissiin saa kysyä , onko aikeissa perustaa perhettä. Mutta kyllä se työnantajat ovelasti yrittävät kiertää noi kysymykset😂 esim : pidätkö lapsista? Mut tulee varmasti olemaan ikuinen ongelma naisilla. Sisko jonka lapset oli jo muuttaneet maailmalle, haki vuoden päivät töitä....sitten oltiin jo liian vanhoja😕

Minun muistaakseni sukupuolen ja raskauden vuoksi syrjintä oli kielletty jo paljon aikaisemmin. En nyt kaiva sitä lakia, mutta muistikuvani perustuu 1980-luvun työhakemuksiin.

Lapseton voi pitää lapsista, vaikka työskennellä päiväkodissa tai lasten parissa. Lapsia vihaavalla voi olla oma lapsi. Mitä jos vastaisi että vihaan lapsia jos hakee esim. sairaalan lastenosastolle töihin.

Olin masentunut ja yritin viikonlopun aikana itsemurhaa. Sunnuntaina sairaalasta päästyä keräsin itseni ja maanantai-aamuna menin haastatteluun. Sain työn ja olinkin siinä paikassa sitten vuosia. Työ toimi ponnahduslautana seuraavaan työpaikkaan, jossa tapasin nykyisen mieheni.

Tää nyt ei suoraan vastannut kysymykseen, mutta kunhan kerroin. Kaikenlaisista lähtökohdista voi ponnistaa eteenpäin, ei kannata vaipua epätoivoon.

Ja vielä, olin jo perumassa haastattelua, mutta joku intuitio sanoi, että yritä jaksaa puskea tämä läpi. Kannatti. T. 216

Vierailija kirjoitti:

Saiko ap paikan?

En saanut, kiitos kysymästä :D Taisi muutenkin olla vain talon sisäinen vakinaistaminen kyseessä. En kuulemma vastannut kokemukseltani ja ominaisuuksiltani (suun kuivuus? :D) sitä mitä he hakivat. Lipsautin sitten puhelimeen että "ei se mitään, olen jo töissä että ei tässä enää ongelmaa ole"...

Kuitenkin sitten sain myöhemmin puhelun, että eri toimipisteessä olisi kesätyö tarjolla. Tosiaan sain toisen työpaikan niin en ottanut sitä vastaan.

-AP

Olin eräässä helsinkiläisessä firmassa haastateltavana harjoittelupaikkaa varten. Opiskelin toisella paikkakunnalla, mutta vain n. puolentoista tunnin junamatkan päässä pk-seudulta. Haastattelun päätteeksi haastattelija neuvoi, että nyt kun olen oikein Helsinkiin asti saapunut, niin kannattaa käydä katsomassa nähtävyyksiä ja shoppailemassa. Jatkoi vielä päivittelyllä, kun minä oikein siltä kaukaa asti saavuin haastatteluun. Hymyilin ja totesin tekeväni juuri näin. Oikeasti hyppäsin heti seuraavaan junaan...

Aika moni korkeakouluopiskelija alallani tekee harjoittelun pk-seudulla, Helsingissä ravaaminen ei ole mitenkään ihmeellistä. En jostain kumman syystä saanut paikkaa, taisin olla ihan liian maalainen :D

Toisessa firmassa samantapainen toistui. Sielläkin ihmeteltiin, että miten minä sieltä paikkakunnalta voin sitten muuttaa kesäksi sinne ja voinko todella aloittaa jo toukokuussa, "kun niin kaukaa (eli tunnin matkan päästä) tulet". No hitto, minun ongelmani se asuminen on, tajuatteko edes moniko opiskelija muuttaa jatkuvasti työn perässä kesäksi muualle?

Yhdessä toisessa haastattelussa taas huomasin heti, etten saa paikkaa. Toinen haastattelija suhtautui minuun niin kylmästi ja huomasin selvästi, ettei meidän persoonat kohtaa ollenkaan. Yritin koko haastattelun ajan ottaa häneen jotain kontaktia, katsoa silmiin, hymyillä, kysyä häneltä jotain. Vastassa oli vain kylmä katse ja yksisanainen vastaus. Toisen haastattelijan kanssa juttu luisti paljon paremmin. En saanut sitäkään paikkaa, vaikka mielestäni olin oikein sopiva tehtävään. Luultavasti juuri siksi, että toinen haastattelija oli heti päättänyt, ettei pidä minusta.

Haastattelija kysyi miten hoitaisin tilanteen Y. Vastasin rehellisesti, ja työhaastattelija katsoi vähän kieroon. Heti kun olin saanut kerrottua vastaukseni, haastattelija alkoi selittää oikeaa toimintatapaa, joka oli kyllä tismalleen samanlainen kuin oma vastaukseni. Olin hämmentynyt. Oudointa tässä on se että sain paikan, mutta tehtyäni tarkempia googlailuja firmasta ja sen omistajasta päätin kieltäytyä kohteliaasti.

Siis tämä ei nyt niin paha todellakaan ole mutta kerron silti koska myös aivan älytöntä toimintaa ottaen huomioon mitä työtä haettiin. Eli Lappeenrannassa torille kioskimyyjäksi. Tästä on yli kymmenen vuotta jo eli olin joku parikymppinen. En kaikkea muista mutta se kesti kaikenkaikkiaan kolme tuntia! Se nolo juttu oli se että oli huone missä piti kertoa itsestään kameralle. Puhuin jonkun aikaa hermostuneesti ja sitten aloin miettimään onko se kamera edes päällä ja kävin hihittämään. Juoksin kysymään onko se päällä ja kuulemma oli. Jotenkin nolostuin tyhmyydestäni ja naama punaisena sitten vielä sönkötin jotain. Jälkikäteen kuulin että ne olivat jonkun koulun harjoittelijoita jotka sen koko jutun hoisivat, heillä oli myös ollut saunailta missä katsoivat kaikki videot ja naureskelivat räkäisesti. Paikat sai ne ketkä suostuivat tulemaan töihin/jäämään kotiin parintunnin varoitusajalla ja työskentelemään todella paskalla palkalla.

Yhdessä työhaastattelussa haastattelija kutsui sisään, ja kysyi koko nimen, kerroin...Sen jälkeen haastattelija alkoi etsimään tietojani koneelta. Tietoja ei löytynytkään, ja haastattelija oli ihan että höh, mä en löydäkään sun tietoja täältä. Lopulta selvisi, että olivathan ne tiedot siellä, mutta löytämistä hankaloitti se, kun minä olin valmiiseen, netissä täytettävään hakemuslomakkeeseen kirjoittanut vahingossa etunimen kohdalle sukunimeni, ja toisinpäin. Ei siis ihme, ettei sukunimen perusteella tietoja haettaessa heti löytynyt järjestelmästä. Pieni viaton virhe, mutta silti noloa. Yritin suhtautua siihen huumorilla, että heh, heh, ei ole yhtään mun tapaista tehdä tuollaista virhettä. Tulinsellainen olo, että haastattelija piti minua sitten ihan huolimattomana tyyppinä, ja luonnollisesti en saanut kyseistä paikkaa.

216 IHANAA! Tulipa hyvä mieli tästä :)

Vierailija kirjoitti:

Pahin oli varmaan 16-vuotiaana hakiessani kesätyötä eräästä erikoisliikkeestä. Firman pomo oli isäni tuttu, joten vanhempani olivat varmoja, että saan työn. Haastattalu meni hyvin, kunnes pomo totesi haastattelun päätteeksi että ”paikka on sun jos otat suihin”. Järkytyin ja menin sanattomaksi ja lähdin vain pois tilanteesta. Tietenkään en saanut töitä (enkä olisi tuon jälkeen halunnutkaan), ja kotona sain hirveät huudot että olen mokannut varmana pidetyn kesätyön. En kehdannut sanoa, että miksi näin kävi, vaikka nyt jälkeenpäin ajateltuna tajuan että eihän minulla ollut mitään hävettävää, ja olisi vaan pitänyt sanoa millainen iljetys se äijä oli.

Voit kertoa nyt jos vanhempasi ovat vielä elossa.

Vierailija kirjoitti:

huono kohtelu kirjoitti:

Olin Jyskissä asiakkaana ja minua nolattiin useamman kerran koska minulla oli maksusitoumus yhdeltä instanssilta. Nolasivat myös pahasti ihan kivan harjoittelijan joka heillä oli ja hän olisi antanut minulle hyvän alennuksen mutta seuraavana päivänä vakihenkilö perui sen kun toin sellaisen maksusitoumuksen joka oli alennetun hinnan mukainen.

Menin sitten suutuspäissäni seuraavaan kauppaan ja sain sillä hinnalla mitä kaipasin ja ystävällisen palvelun ilman vittuilua.

[/quote

Ei ristus.

Tervetuloa Jyskiin-koulutukset tainnu mennä harakoille tuossa yksikössä?

Olisit sanonu "tiedätkö sinä kuka MINÄ olen?"

"Minä olen ASIAKAS!"

Kannattaa pistää sana kiertämään jos saatte huonoa palvelua. Huono palaute kiertää laajemmalle. Jysk ei ole koskaan kuulunut suosikkiliikkeisiini mutta tämän ketjun perusteella kierrän puljun kaukaa.

Olin joskus haastattelussa Flamingo Spa:han tarjoilijaksi/myyjäksi. Haastattelussa ei juurikaan kysytty kysymyksiä, esiteltiin vaan paikat. Yritä siinä sitten tuoda itseäsi esille.

Toinen oli haastattelu Alkoon, todella mukava haastattelija mutta hänkin vain kävi läpi Alkon toimintaa ja esim. palkkausta, mutta ei kysynyt juuri mitään.

En päässyt kumpaankaan, Alko jäi harmittamaan.

Lääkäripulan aikaan kävin haastattelussa eräässä terveyskeskuksessa. Haastattelijalla ei ollut mielenkiintoa kysyä mitään minusta paitsi että "olenko tosiaan tulossa heille töihin". Sitä toisteltiin. Noin 5-10 minuutin jälkeen haastattelijalla tuli kiire kipsauskoulutukseen, lähti sinne ja sanoi, että minäkin voin tulla mukaan. 

Ei nyt aivan aihetta liippaa, mutta kerron kuitenkin. 

Opiskeluaikana hain kesäksi alan työpaikkaa. Siihen aikaan 80-luvulla oli tapana lähettää kirjallinen hakemus. Mitään ei kuulunut, ja sainkin sitten toisaalta kesätyöpaikan. Sitten yhtenä päivänä kesäkuun alussa isälleni (!) soitettiin, että kun sen teidän tytön piti aloittaa meillä työt tänään, mutta ei ole näkynyt. 

Toinen kerta jo ammattiin valmistuneena. Hain virkaa toispaikkakunnalta, lähetin hakemuksen, mutten soitellut perään. Sitten yhtenä päivänä työkaveri onnitteli, kun kysyin miksi, kertoi, että ammattilehdessä oli ollut ilmoitus, että olin saanut viran ko. paikkakunnalta. Minua ei oltu kutsuttu haastatteluun eikä ollut mitenkään ilmoitettu itselleni, että olin tullut valituksi virkaan.