Noloin/p*skin työhaastattelukokemuksesi?

Vierailija kirjoitti:

Olin haastattelussa työpaikkaan, jossa töihin liittyi julkkisten kuvien järjestelyä ja arkistointia. Haastattelijat halusivat katsoa, tunnenko ketään julkkiksia lainkaan, heijastivat erittäin huonolla videotykillä toimiston seinälle valokuvan naisesta, ja kysyivät kuka kuvassa on. Kuvassa oli kirkkaan valkoinen läpipalanut naama ja vaaleat kiharat. En oikein saanut selvää, mutta sanoin että siinä on Shakira. Kävi ilmi että se oli Beyoncé (kuva näkyi selkeänä haastattelijan omalta näytöltä). Olen kuunnellut Beyoncéa lapsesta asti ysäriltä, fanittanut Destiny's Childia,  katsonut kaikki Super Bowl -väliohjelmat ja Formation tourin videotaltioinnit ynnä muuta. Hävetti ja tuntui jotenkin ihan absurdilta. En saanut paikkaa ja haastattelijat olivat ihmeissään etten tunnistanut Beyoncéa. Jotenkin niin typerä juttu että tuntuu trollaukselta edes kirjoittaa tämä ylös.

Taisin olla samantyyppisessä haastattelussa?

Paitsi kuvassa oli blurrattu Kim Kardashianin takamus. Se heijastettiin videotykillä seinälle. Kuvassa näkyi kuin epäselvä megameloni jonka keskellä oli musta aukko.   En oikein saanut selvää, mutta sanoin että mielestäni siinä on erään suomalaisen visailujuontajan otsa. 

Haastattelijat olivat ihmeissään ja jäivät keskenään hämmästelemään suureen ääneen miten haen HUIPPUtoimittajan paikkaa tunnistamatta edes Kimin takapuolta.

Haastattelija varmaan kysyi ensin millainen kielitaito haastateltavalla on ja kysymystä seurasi, että miten hän ylläpitää tätä kielitaitoaan. Eli ei ollut sama kysymys kahdesti.[/quote]

--

Jos puhun töissä työkavereille ja asiakkaille englantia, viestin ja esiinnyn englanniksi, käännän artikkeleita, laadin raportteja, kirjoitan muistioita, niin mitenkähän muuten sitä englannin kielitaitoa ylläpidetään? Muistin mainita senkin, että kielitutkinnot espanjasta ja italiasta. Paikkaan ei vaadittu muuta kuin kotimaisten kielten hallinta. [/quote]

Ne haastattelijat usein vetää läpi ennalta mietityt kysymykset, voinut itsekin miettiä suunsa avattuaan että 'ai hitto, tähänhän se vastas just'. Jos kielitaitoa ei sinänsä vaadittu tehtävään niin siitä tuskin on palkkauksesi jäänyt kiinni.[/quote]

Tämä teki siitä p*skimman työhaastattelun ever. Rekryt kävivät kysymyssetin läpi kuuntelematta vastauksiani. Kun itse hakee töitä motivoituneena ja tosissaan ja tajuaa kesken haastattelun, että haastattelukierros on vain muodollisuus, jossa haastattelijoita ei vastaukset edes kiinnosta. Virkaan on pakko kutsua ulkopuolisia haastateltavia. Check. 

Ei huonoja kokemuksia. Kun on haastateltu, olen myös saanut työn. Jatkopestit onkin sitten tarjottu ennen edellisen päättymistä.

Pitää uskoa itseensä ja myös olla itselleen armollinen.

Tämä ei nyt pahin mitä voi olla, mutta jäi harmittamaan. Nuorempana, nipin napin parikymppisenä hain erääseen vaateliikkeeseen töihin. Haastattelija sanoi jo puhelimessa, että "sulla oli niin hyvä hakemus, että haluaisin ehdottomasti haastatella sinut." Innosta soikeana lähdin (koska silloiselle nuorelle tytölle vaateliikkeessä työskentely olisi oikea onnenpotku).

Haastattelu meni erittäin hyvin, haastattelija vaikutti tyytyväiseltä vastauksiini. Kunnes sitten hän tuli kysyneeksi, "oletko noin yleensäkin kiinnostunut muodista?" Ja mitä minä vastaan: "en nyt oikeastaan". Ilmeestä näin että sepä oli sitten siinä 😁 Jotenkin kai tarkoitin mielessäni, että en selaa kiihkoissani muotilehtiä ja seuraa mitä maailmalla tapahtuu. Voi että se harmitti!

Toinen oli joskus samoihin aikoihin, kun hain "ihan sama mitä työtä kunhan on työtä" -mentaliteetilla. Hakemuksessa tarjottiin varastosiivousta tms. mutta haastattelussa selvisi, että kyseessä on paljon kuormien täyttämistä ja sellaista, ts. tarvitaan varmasti lihasvoimaa. Mieshaastattelija alkoi nauraa rätkättää, että eihän sua voi sinne päästää, ei onnistu. Olen aika pieni, 50-kiloinen ja 165 senttinen, rakenteelta hyvin hentoinen. Ehkäpä hänellä oli pointti tavallaan, en kyllä tosiasiassa jaksaisikaan kovin painavia tavaroita nostella pitkin päivää, mutta se naurahtelu tuntui vähän pahalta. Ja oisipa tuon työn luonteen voinut ilmoituksessakin kertoa.

Nykyään alalla jossa tykkään olla, ja töitä on onneksi riittänyt! Haastatteluissakin kehittyy, kun ikää tulee.

Vierailija kirjoitti:

90-luvun puolessa välissä olin alta parikymppinen ja olin työhaastattelussa ja hain Nokian puhelintehtaalle. Siinä oltiin jonkin aikaa höpötelty niitä näitä ja loppumetreillä sanoi,että pääsisin töihin ja antoi siinä bussiaikatauluja. Mutta eihän se siihen päättynytkään, vaan antoi myös pissapurkin josta olisi tehty raskaustesti. En ollut raskaana mutta se soti niin mun omaa arvomaailmaa vastaan, joten kieltäydyin. Tuskin paljon mitään menetin😄 Olen 43vuotias ja elämässäni on ollut kaksi työpaikkaa, jossa toisessa olen edelleen. Yksi lapsi löytyy myös 😊

Olisi kannattanut kysyä, minkä testin he tekevät mieshakijoille. Ja seuraavassa lauseessa kertoa, että ei tässä enää mihinkään purkkiin pissailla, kolmannella kuukaudella ollaan. Ja vielä päälle päätteeksi muistuttanut, että raskauden vuoksi syrjintä työnhaussa on laissa kielletty.

Sen jälkeen olisi vielä voinut keskustella tovin aikaa siitä, paljonko olisi kohtuullinen korvaus. Olisit tyytynyt 6 kuukauden palkkaan ilman työssäolovelvoitetta, niin kenellekään ei olisi paljastunut, että et ollutkaan raskaana.

Pahin oli varmaan 16-vuotiaana hakiessani kesätyötä eräästä erikoisliikkeestä. Firman pomo oli isäni tuttu, joten vanhempani olivat varmoja, että saan työn. Haastattalu meni hyvin, kunnes pomo totesi haastattelun päätteeksi että ”paikka on sun jos otat suihin”. Järkytyin ja menin sanattomaksi ja lähdin vain pois tilanteesta. Tietenkään en saanut töitä (enkä olisi tuon jälkeen halunnutkaan), ja kotona sain hirveät huudot että olen mokannut varmana pidetyn kesätyön. En kehdannut sanoa, että miksi näin kävi, vaikka nyt jälkeenpäin ajateltuna tajuan että eihän minulla ollut mitään hävettävää, ja olisi vaan pitänyt sanoa millainen iljetys se äijä oli.

Vierailija kirjoitti:

"Ja tässä tulee haastattelun tärkein kysymys: jos olisit eläin, niin mikä eläin olisit?"

Minulle ei sanottu, että se olisi tärkein. Oltiinko samassa haastattelussa?

Vieläkin harmittaa, kun en kysynyt, kuka nämä kysymykset on tehnyt.

Toisella kerralla kysyttiin, olenko itse tehnyt hakemuksen. Ja silläkään kertaa en kysynyt, miksi sellaista kysytään.

Se on kovin tavallista, että itse 'heittelen pieniä kiviä', kun tiedän, kenet on jo valittu. Eikö niitä valitsijoita edes hävetä, kun jättävät ansioituneimmat valitsematta? Nykyään ei edes kutsuta vahvimpia hakijoita haastatteluun, jos joku heikompi on jo ennalta valittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90-luvun puolessa välissä olin alta parikymppinen ja olin työhaastattelussa ja hain Nokian puhelintehtaalle. Siinä oltiin jonkin aikaa höpötelty niitä näitä ja loppumetreillä sanoi,että pääsisin töihin ja antoi siinä bussiaikatauluja. Mutta eihän se siihen päättynytkään, vaan antoi myös pissapurkin josta olisi tehty raskaustesti. En ollut raskaana mutta se soti niin mun omaa arvomaailmaa vastaan, joten kieltäydyin. Tuskin paljon mitään menetin😄 Olen 43vuotias ja elämässäni on ollut kaksi työpaikkaa, jossa toisessa olen edelleen. Yksi lapsi löytyy myös 😊

Olisi kannattanut kysyä, minkä testin he tekevät mieshakijoille. Ja seuraavassa lauseessa kertoa, että ei tässä enää mihinkään purkkiin pissailla, kolmannella kuukaudella ollaan. Ja vielä päälle päätteeksi muistuttanut, että raskauden vuoksi syrjintä työnhaussa on laissa kielletty.

Sen jälkeen olisi vielä voinut keskustella tovin aikaa siitä, paljonko olisi kohtuullinen korvaus. Olisit tyytynyt 6 kuukauden palkkaan ilman työssäolovelvoitetta, niin kenellekään ei olisi paljastunut, että et ollutkaan raskaana.

Jos en kauheen väärin muista niin silloin vuonna 1994 se ei ollut laitonta....nykyään ei edes vissiin saa kysyä , onko aikeissa perustaa perhettä. Mutta kyllä se työnantajat ovelasti yrittävät kiertää noi kysymykset😂 esim : pidätkö lapsista? Mut tulee varmasti olemaan ikuinen ongelma naisilla. Sisko jonka lapset oli jo muuttaneet maailmalle, haki vuoden päivät töitä....sitten oltiin jo liian vanhoja😕

Vierailija kirjoitti:

Me tiedetään jo, kuka tän paikan saa kirjoitti:

Työhaastattelussa minulta kysyttiin, kuinka pidän yllä kielitaitoani. Oli juuri edellisessä vastauksessa tuonut esiin sen, että työkieleni on englanti, vastaan asiakkaille myös ruotsiksi ja ranskaksi ja luen viroa sujuvasti. 

Ja mitä outoa tässä on jos kyseessä on työ, jossa kielitaitoa oikeasti kysytään?

Ei se pelkästään riitä kielitaidon ylläpitoon että lähettää jotain geneerisiä "we're sorry for the incovenience" sähköposteja asiakkaille jotka oppii ulkoa kahdessa viikossa.

Työn lisäksi pitää lukea monipuolista kaunokirjallisuutta eri aikakausilta eri kielillä, harjoittaa puhetaitoja natiivien kanssa puhumalla ja käydä kursseilla. Asiakas aistii heti jos ei ole kielitaito kunnossa. Kyllä sinäkin huomaat heti jos joku ulkomaalainen puhuu suomea vähän huonosti ja jos yrityksen maine ei tällaista kuvaa kärsi antaa, niin vaatimukset on sitten sen mukaiset.

Kyllä sitä huonoa suomea kuulee ihan suomalaisen suusta ja vielä erittäin huonoa ruotsia! 

Vierailija kirjoitti:

Olin Jyskissä haastattelussa, olisinko ollut 19 tai 20. Haastattelijoita oli kaksi, mies ja nainen, ja he istuivat ison pöydän äärressä minua vastapäätä grillaten minua kysymyksillään 45 minuuttia.

Koko haastattelun ajan he kyseenalaistivat kaiken mitä sanoin, ja välillä jopa remahtivat pilkalliseen kollektiiviseen nauruun kun vastaukseni oli heidän mielestään typerä.

Muistan edelleen kun minulta kysyttiin: "Mitä teet, kun asiakas tulee myymälään etsimään sänkyä?". Vastasin tyyliin, että ensimmäiseksi tietysti tervehdin asiakasta ja kartoitan, millaiselle sängylle on tarvetta. Tämän kuultuaan haastattelijat katsoivat toisiaan ja purskahtivat nauruun. Mieshaastattelija huudahti: "Ei ei ei, et sä tollasta mee kysymään vaan myyt sille myymälän kalleimman sängyn!". Koko haastattelu toistui tuollaisena. En tiedä oliko tossa taustalla joku "testataanpa miten toi tyttö kestää pientä grillaamista", mutta itse koin haastattelun nöyryyttävänä, ja johonkin Jyskin myyjän kaltaiseen työhön tuo kiusaaminen oli ihan tarpeetonta.

Onneksi sain töitä muualta!

No ei kai nuo haastattelijat sitten koskaan myy sänkyjä, koska olisin tarvinnut ostaa sängyn mutta Jyskissä ei saa palvelua! 

Menin pahassa darrassa työhaastattelun toiselle kierrokselle. Haastattelun piti olla vasta seuraavana päivänä, mutta sitä siirrettiin ilmoittamatta darrapäivälle. En yleensä käytä paljon alkoholia, mutta tuona iltana meni överiksi. Haastattelussa kysyttiin mun suhtautumista alkoholiin. Yritin hengittää sisäänpäin ja kerroin, että ihan normaalisti käytän... silloin tällöin pari... 

Ei tullut paikkaa, vaikka eka kierros menikin loistavasti.

Olin Jyskissä asiakkaana ja minua nolattiin useamman kerran koska minulla oli maksusitoumus yhdeltä instanssilta. Nolasivat myös pahasti ihan kivan harjoittelijan joka heillä oli ja hän olisi antanut minulle hyvän alennuksen mutta seuraavana päivänä vakihenkilö perui sen kun toin sellaisen maksusitoumuksen joka oli alennetun hinnan mukainen.

Menin sitten suutuspäissäni seuraavaan kauppaan ja sain sillä hinnalla mitä kaipasin ja ystävällisen palvelun ilman vittuilua.

Ovat kyllä niin ylimielistä sakkia !

Hyvä kun sait paikan muualta!

Vierailija kirjoitti:

Ei huonoja kokemuksia. Kun on haastateltu, olen myös saanut työn. Jatkopestit onkin sitten tarjottu ennen edellisen päättymistä.

Joo niin täälläki . Ook sääki Isin omistamassa työpaikassa.

huono kohtelu kirjoitti:

Olin Jyskissä asiakkaana ja minua nolattiin useamman kerran koska minulla oli maksusitoumus yhdeltä instanssilta. Nolasivat myös pahasti ihan kivan harjoittelijan joka heillä oli ja hän olisi antanut minulle hyvän alennuksen mutta seuraavana päivänä vakihenkilö perui sen kun toin sellaisen maksusitoumuksen joka oli alennetun hinnan mukainen.

Menin sitten suutuspäissäni seuraavaan kauppaan ja sain sillä hinnalla mitä kaipasin ja ystävällisen palvelun ilman vittuilua.

[/quote

Ei ristus.

Tervetuloa Jyskiin-koulutukset tainnu mennä harakoille tuossa yksikössä?

Olisit sanonu "tiedätkö sinä kuka MINÄ olen?"

"Minä olen ASIAKAS!"

Vierailija kirjoitti:

Ajoin yli 200 km matkan valtavan lumimyrskyn jälkeen haastatteluun ja kaikilla teillä oli noin 30 cm lunta, myös moottoritiellä. Haastattelu oli sinänsä ok, mutta sen lopussa ilmeni, että joku paikallinen moguli oli ottanut yhteyttä etukäteen haastattelijoihin, ettei minua saa missään nimessä palkata. Olisin saanut paikan, mutta selvitettyäni tuota yhteydenottoa ei enää tehnyt mieli. Terveisiä asianosaisille, jos tunnistavat itsensä tästä <3 <3 <3.

Siis mikä moguli? Ja mistä se ties että olit hakemassa?

Olin valmistunut äskettäin ja hain useita eri työpaikkoja, osa niistä kesätöitä koska kesä oli tulossa. Valmistumisen kunniaksi olin varannut reissun keväiseen Kroatiaan.

Edellisenä iltana ennen aamun lentoa sitten yhdestä pikkupuljusta soitti haastattelija että ollaan luettu sinun hakemus ja vaikutat kiinostavalta, tulisitko milloin haastatteluun kesätöihin liittyen. Kerroin että aamulla on lomalento lähdössä ja olen reilun viikon poissa mutta sen jälkeen käy koska vaan. Toisessa päässä oltiin kovin hätäisiä, oli kuulemma liian myöhään ja ehdotettin että tulisin samantien haastatteluun. Minulla oli siinä matkalaukku levällään, todistukset missä sattuu eikä mitään muistikuvaa minkälainen yritys oli kyseessä, mutta eihän siinä auttanut muu kuin tilata taksi ja lähteä samantien haastatteluun koska muuten olisin menettänyt mahdollisuuteni varmasti. Pahoittelin kovasti jo puhelimessa että mukanani ei varmasti olisi kaikkia tarvittavia papereita enkä ollut ehtinyt mitenkään valmistautua.

Tilanne muuttui entistä kiusallisemmaksi kun tämä mies oli taksia vastassa ja tarjoutui maksamaan sen. Haastattelussa olin ihan pihalla ja hermona, sillä etukäteen valmistautuminen on minulle ihan välttämätöntä jotta saan mitään järkevää sanotuksi. Sitten kun vielä haastattelija bongasi CV:sta harrastukseni piirtämisen ja pyysi piirtämään kuvan itsestään siinä lennossa menin niin lukkoon että en kyennyt tekemään oikeastaan mitään. 

En tietenkään saanut sitä paikkaa, miten lie naureskeli partaansa kun pois lähdin. Harmittihan se, sillä itse yritys oli kyllä mielenkiintoinen sitten kun taas jälkeenpäin katsoin minne olin hakenutkaan. Mutta opettavainen kokemus joka tapauksessa: jatkossa minulla on ollut aina kaikki työnhakuun liittyvät paperit valmiina kansiossa ja jokaisesta haetusta työpaikasta lyhyt yhteenveto paperilla ihan varmuuden vuoksi. Onneksi ei ole tullut toista samanlaista hätähousuhaastattelijaa vastaan.

Myöhemmin suuntauduin hieman paremmin työllistävälle suunnalle alallani (onneksi) joten ei varmaan törmäillä missään ammatin puolesta, mutta vieläkin tuon firman nimen näkeminen saa sykkeen nousemaan, niin paljon nolottaa tuo haastattelu.

Vierailija kirjoitti:

Ei huonoja kokemuksia. Kun on haastateltu, olen myös saanut työn. Jatkopestit onkin sitten tarjottu ennen edellisen päättymistä.

Pitää uskoa itseensä ja myös olla itselleen armollinen.

Itsekehuhuuruissasi jäi huomaamatta, että monessa kokemuksessa se nolous on ollut työpaikan puolella. Hyvä tuuri, jos aina osunut kohdalle asiallisia työnantajia. Minä olen aina ollut asiallisessa työpaikassa, mutta haastattelut eivät aina todellakaan ole sitä olleet. Myös hyvinä pitämiini työpaikkoihin haastattelu on ollut joskus vähän outo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90-luvun puolessa välissä olin alta parikymppinen ja olin työhaastattelussa ja hain Nokian puhelintehtaalle. Siinä oltiin jonkin aikaa höpötelty niitä näitä ja loppumetreillä sanoi,että pääsisin töihin ja antoi siinä bussiaikatauluja. Mutta eihän se siihen päättynytkään, vaan antoi myös pissapurkin josta olisi tehty raskaustesti. En ollut raskaana mutta se soti niin mun omaa arvomaailmaa vastaan, joten kieltäydyin. Tuskin paljon mitään menetin😄 Olen 43vuotias ja elämässäni on ollut kaksi työpaikkaa, jossa toisessa olen edelleen. Yksi lapsi löytyy myös 😊

Olisi kannattanut kysyä, minkä testin he tekevät mieshakijoille. Ja seuraavassa lauseessa kertoa, että ei tässä enää mihinkään purkkiin pissailla, kolmannella kuukaudella ollaan. Ja vielä päälle päätteeksi muistuttanut, että raskauden vuoksi syrjintä työnhaussa on laissa kielletty.

Sen jälkeen olisi vielä voinut keskustella tovin aikaa siitä, paljonko olisi kohtuullinen korvaus. Olisit tyytynyt 6 kuukauden palkkaan ilman työssäolovelvoitetta, niin kenellekään ei olisi paljastunut, että et ollutkaan raskaana.

Jos en kauheen väärin muista niin silloin vuonna 1994 se ei ollut laitonta....nykyään ei edes vissiin saa kysyä , onko aikeissa perustaa perhettä. Mutta kyllä se työnantajat ovelasti yrittävät kiertää noi kysymykset😂 esim : pidätkö lapsista? Mut tulee varmasti olemaan ikuinen ongelma naisilla. Sisko jonka lapset oli jo muuttaneet maailmalle, haki vuoden päivät töitä....sitten oltiin jo liian vanhoja😕

Minun muistaakseni sukupuolen ja raskauden vuoksi syrjintä oli kielletty jo paljon aikaisemmin. En nyt kaiva sitä lakia, mutta muistikuvani perustuu 1980-luvun työhakemuksiin.

Hain erästä avustajan tehtävää. mennessäni haastatteluun satoi kaatamalla vettä, yritin paperilla kuivata hiuksia odotellessa, mutta pääsin heti sisään. Juuri erään ratkaisevan kysymyksen kohdalla tunsin kuinka vesi pisara valui pitkin poskea, yritin vaivihkaa pyyhkäistä sen pois mutta vanhan kansan haastattelija tulkitsi sen tahattomaksi liikkeeksi ja kirjoitti paperiinsa "raapii poskeaan, valehtelee". Siinä meni se paikka ja ehkä hyvä niin. Toinen tapaus oli aikana jolloin työkkäri lähetti työhön osoituksia ja minulle tuli niitä useita kerralla. Menin sitten yhteen näistä ja kuvittelin olevani toisessa paikassa, ääneen tietenkin sanoin jotain kuinka mahtava olisi päästä tekemään tälläistä ja tälläistä, mutta ne olivatkin toisen paikan työ tehtäviä. En päässyt, kummallista =)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90-luvun puolessa välissä olin alta parikymppinen ja olin työhaastattelussa ja hain Nokian puhelintehtaalle. Siinä oltiin jonkin aikaa höpötelty niitä näitä ja loppumetreillä sanoi,että pääsisin töihin ja antoi siinä bussiaikatauluja. Mutta eihän se siihen päättynytkään, vaan antoi myös pissapurkin josta olisi tehty raskaustesti. En ollut raskaana mutta se soti niin mun omaa arvomaailmaa vastaan, joten kieltäydyin. Tuskin paljon mitään menetin😄 Olen 43vuotias ja elämässäni on ollut kaksi työpaikkaa, jossa toisessa olen edelleen. Yksi lapsi löytyy myös 😊

Olisi kannattanut kysyä, minkä testin he tekevät mieshakijoille. Ja seuraavassa lauseessa kertoa, että ei tässä enää mihinkään purkkiin pissailla, kolmannella kuukaudella ollaan. Ja vielä päälle päätteeksi muistuttanut, että raskauden vuoksi syrjintä työnhaussa on laissa kielletty.

Sen jälkeen olisi vielä voinut keskustella tovin aikaa siitä, paljonko olisi kohtuullinen korvaus. Olisit tyytynyt 6 kuukauden palkkaan ilman työssäolovelvoitetta, niin kenellekään ei olisi paljastunut, että et ollutkaan raskaana.

Jos en kauheen väärin muista niin silloin vuonna 1994 se ei ollut laitonta....nykyään ei edes vissiin saa kysyä , onko aikeissa perustaa perhettä. Mutta kyllä se työnantajat ovelasti yrittävät kiertää noi kysymykset😂 esim : pidätkö lapsista? Mut tulee varmasti olemaan ikuinen ongelma naisilla. Sisko jonka lapset oli jo muuttaneet maailmalle, haki vuoden päivät töitä....sitten oltiin jo liian vanhoja😕

Minun muistaakseni sukupuolen ja raskauden vuoksi syrjintä oli kielletty jo paljon aikaisemmin. En nyt kaiva sitä lakia, mutta muistikuvani perustuu 1980-luvun työhakemuksiin.

Eiköhän kyse ole ollut huume-, eikä raskaustestistä.