Älykkäitä naisia vihataan...vai vihataanko?

En usko että kukaan minua vihaa. Tai näin toivon. Mutta se on sellaista, ettei seuraani hakeuduta. Joku saattaa sanoa, ettei ymmärrä puhumastani aiheesta mitään. Joku toinen naureskelee, että hänestä ei olisi pohtimaan tuollaista. Joskus tilanteissa ehtii häivähdyksiä toisten kasvoilla, että miten tuo voi tietää, tai jotakin muuta ei niin mukavaa.

Ehkä se on osittain sitä, että minä pitäisin paljon siitä, jos syitä ja seurauksia pohdittaisiin enemmän, aiheessa kuin aiheessa. Ehkä se on sitä, että konkreettisesti tiedän jostakin toista enemmän, ja sitä on vaikea kestää.

Eihän sitä kukaan päälle päin näe, että minulla on heikohko itsetunto. Resting bitch face ei auta yhtään. Eikä aina auta huumorintajukaan, kun joku on mielessään päättänyt olla pitämättä.

En tiedä mitä tästä elämästä vielä tulee. Kunpa joskus pääsisin opiskelemaan tai töihin paikkaan, jossa olisi paremmin ymmärtäviä ihmisiä. Ei tarvitsisi ponnistella. Eikä ehkä tarvitsisi nytkään, mutta onhan se kohteliasta sulautua hieman joukkoon. Enkä lastenikaan takia halua olla se outolintu äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Määrittele älykkyys. Mensan testit ei kelpaa.

Määrittelen sen kohdallani kykynä yhdistellä nopeasti eri asioita kokonaisuuksiksi, kyvyksi tarkastella asioita kerrallaan useasta eri näkökulmasta sekä löytää asioista se olennainen. Nämä ovat minulle tyypillisiä tekijöitä. Onhan tietysti olemassa erilaisia mittareita ja eri älykkyyden lajeja. Ap

Kuvailet analysointikykyä, ihmisen ajattelun kognitiivista ominaisuutta, mutta on olemassa tunneäly ja on paljon muita älyllisiä toimintoja.

Analyyttinen yksilö näkee asioiden kokonaisuuksia, niiden syy-seuraussuhteet ja ennakoi tapahtumia helposti. Eli tekee vähemmän virheitä kuin muut ja tämä tietenkin voi ärsyttää niitä, jotka eivät osaa toimia vastaavalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut myös. Suhtautuminen (etenkin heikkolahjaisempien miesten suhtautuminen) minuun muuttuu, jos älykkyyteni tulee ilmi jonkin asian yhteydessä. Aiemmin ystävällinen mies muuttuu tuhahtelevaksi, ylenkatsovaksi ja koko kehonkieli huokuu halveksuntaa. Usein asia käy ilmi myös verbaalisesti vähintään rivien välistä.

Olen arvostetussa ja haastavassa ammatissa, ja yleensä salailen asiaa juuri tämän takia. Huvittavaa kun usein puhutaan korkeakoulutettujen halveksinnasta matalammin kouluttautuneita kohtaan, mutta itse olen kokenut ihan päinvastaista.

Sitten ihmetellään miksi moni nainen leikkii bimboa. Ap

Vastahakoista on esittää jotain bimboa kun aivot toimii :)

Vierailija kirjoitti:

Yleisesti ottaen ei. Jos jotakuta vihataan, se johtuu varmaankin useiden asioiden kokonaisuudesta, ei yhdestä tietystä ominaisuudesta. 

Ei psykologian näkökulmasta, nimenomaan toisen yksilön tietty kyky tai lahjakkuus herättää ensin kateutta tai ärsytystä, joka voi ajan mittaan muuttua jopa vihaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleisesti ottaen ei. Jos jotakuta vihataan, se johtuu varmaankin useiden asioiden kokonaisuudesta, ei yhdestä tietystä ominaisuudesta. 

Ei psykologian näkökulmasta, nimenomaan toisen yksilön tietty kyky tai lahjakkuus herättää ensin kateutta tai ärsytystä, joka voi ajan mittaan muuttua jopa vihaksi.

Kyllä kateus ja viha edellyttää myös sitä että jotenkin kokee toisen uhaksi itselleen. On paljon yleisempää olla kateellinen vaikka luokkakaverille joka ei kuitenkaan ole oma kaveri, kuin omalle kaverille. Tai toiselle samaa sukupuolta olevalle, kuin potentiaaliselle kumppanille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiselta kouluaine-älykkäältä puuttuu joskus tunneäly ja tilannetaju. Silloin he "lyövät" muita omilla, toki hyvilläkin, ajatuksilla ns. "täysillä" mikä tietenkin ärsyttää. Pitäisi hoksata että tilanteen mukaan mutta ei liikaa. Se vaatii pelisilmää.

Väitän, että sosiaalinen lahjakkuus on se kaikkein suurin. Sillä saa kaikkien muiden taidot käyttöönsä.

Kiva, että saatiin tänne yksi avoimesti älykkyyttä vähätteöeväkin.

Eihän älykäs tietenkään ikinä voi olla sosiaalisesti normaalit kyvyt omaava, ei tietenkään.

Tyhmiltä puuttuu muuten oikeasti useammin se tilannetaju ja "tunneäly". Sosiaalisesti "lahjakkaalsi" voi tulla ilman älyäkin. Sehän on vain lähinnä muiden matkimista ja mielistelyä. Onnistuu apinaltakin.

Ja onko ylipäätään sosiaalista lahjakkuutta olemassa? Olisko se pikemmin ihmissuhdetaitoa tai jotain psykologista osaamista ja ihmisluonteen ammatillista hallintaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiselta kouluaine-älykkäältä puuttuu joskus tunneäly ja tilannetaju. Silloin he "lyövät" muita omilla, toki hyvilläkin, ajatuksilla ns. "täysillä" mikä tietenkin ärsyttää. Pitäisi hoksata että tilanteen mukaan mutta ei liikaa. Se vaatii pelisilmää.

Väitän, että sosiaalinen lahjakkuus on se kaikkein suurin. Sillä saa kaikkien muiden taidot käyttöönsä.

Kiva, että saatiin tänne yksi avoimesti älykkyyttä vähätteöeväkin.

Eihän älykäs tietenkään ikinä voi olla sosiaalisesti normaalit kyvyt omaava, ei tietenkään.

Tyhmiltä puuttuu muuten oikeasti useammin se tilannetaju ja "tunneäly". Sosiaalisesti "lahjakkaalsi" voi tulla ilman älyäkin. Sehän on vain lähinnä muiden matkimista ja mielistelyä. Onnistuu apinaltakin.

Ja onko ylipäätään sosiaalista lahjakkuutta olemassa? Olisko se pikemmin ihmissuhdetaitoa tai jotain psykologista osaamista ja ihmisluonteen ammatillista hallintaa?

Tietenkin on olemassa. Sinä nimesit yhden sen komponenteista ja sekoitit ammatillisen tiedon asiaan. Tämä ei millään tasolla todista tai edes vihjaa etteikö sosiaalista lahjakkuutta olisi olemassa.

Miksi piittaisin vähälahjaisten kitinästä? Kun itsetunto on kunnossa, heille voi jopa lempeästi nauraa. Ei voi kauhalla vaatia, kun on teelusikalla annettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleisesti ottaen ei. Jos jotakuta vihataan, se johtuu varmaankin useiden asioiden kokonaisuudesta, ei yhdestä tietystä ominaisuudesta. 

Ei psykologian näkökulmasta, nimenomaan toisen yksilön tietty kyky tai lahjakkuus herättää ensin kateutta tai ärsytystä, joka voi ajan mittaan muuttua jopa vihaksi.

Kyllä kateus ja viha edellyttää myös sitä että jotenkin kokee toisen uhaksi itselleen. On paljon yleisempää olla kateellinen vaikka luokkakaverille joka ei kuitenkaan ole oma kaveri, kuin omalle kaverille. Tai toiselle samaa sukupuolta olevalle, kuin potentiaaliselle kumppanille. 

Ajattelisin, että se tuossa yhteydessä johtuu kontrollintarpeesta. Deittikumppani tai kuka tahansa vastakkaisen sukupuolen edustaja, jota arvioidaan seksuaalisuutensa kautta, nähdään uhkana, jos se ajattelee itse. Sellainen on huono jatke. Tai voi se olla jotain muutakin, mutta ihan tutkitusti miehet tapaavat kokea uhkaa, jos arvioivat kumppaninsa itseään älykkäämmäksi.

Tämä voisi selittää, miksi sama nainen voi olla tyttöporukassa se vähän erikoinen, mutta kuitenkin pidetty pohdiskelija, mutta miesseurassa omituisten napsahtelujen kohde.

Vierailija kirjoitti:

Älykkäitä naisia???

Empä ole vielä tavannut 50v ikääni yhtäkään. Mielelläni kyllä tapaisin.

Tämä.

Aivan samat kokemukset itselläni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkäitä naisia???

Empä ole vielä tavannut 50v ikääni yhtäkään. Mielelläni kyllä tapaisin.

Tämä.

Aivan samat kokemukset itselläni.

Missä piireissä olet hengaillut? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkäitä naisia???

Empä ole vielä tavannut 50v ikääni yhtäkään. Mielelläni kyllä tapaisin.

Tämä.

Aivan samat kokemukset itselläni.

Missä piireissä olet hengaillut? :D

Sinä varmastikin kuulut noihin älykkäisiin naisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiselta kouluaine-älykkäältä puuttuu joskus tunneäly ja tilannetaju. Silloin he "lyövät" muita omilla, toki hyvilläkin, ajatuksilla ns. "täysillä" mikä tietenkin ärsyttää. Pitäisi hoksata että tilanteen mukaan mutta ei liikaa. Se vaatii pelisilmää.

Väitän, että sosiaalinen lahjakkuus on se kaikkein suurin. Sillä saa kaikkien muiden taidot käyttöönsä.

Kiva, että saatiin tänne yksi avoimesti älykkyyttä vähätteöeväkin.

Eihän älykäs tietenkään ikinä voi olla sosiaalisesti normaalit kyvyt omaava, ei tietenkään.

Tyhmiltä puuttuu muuten oikeasti useammin se tilannetaju ja "tunneäly". Sosiaalisesti "lahjakkaalsi" voi tulla ilman älyäkin. Sehän on vain lähinnä muiden matkimista ja mielistelyä. Onnistuu apinaltakin.

Ja onko ylipäätään sosiaalista lahjakkuutta olemassa? Olisko se pikemmin ihmissuhdetaitoa tai jotain psykologista osaamista ja ihmisluonteen ammatillista hallintaa?

Tietenkin on olemassa. Sinä nimesit yhden sen komponenteista ja sekoitit ammatillisen tiedon asiaan. Tämä ei millään tasolla todista tai edes vihjaa etteikö sosiaalista lahjakkuutta olisi olemassa.

Tarkoitin että ns sosiaalinen lahjakkuus /ja sen komponentit/ ei kuulu älyllisiin saavutuksiin, vaan on enimmäkseen luonteen ominaisuus ja taito, joko synnynnäinen tai opittu/omaksuttu. En sekoittanut mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiselta kouluaine-älykkäältä puuttuu joskus tunneäly ja tilannetaju. Silloin he "lyövät" muita omilla, toki hyvilläkin, ajatuksilla ns. "täysillä" mikä tietenkin ärsyttää. Pitäisi hoksata että tilanteen mukaan mutta ei liikaa. Se vaatii pelisilmää.

Väitän, että sosiaalinen lahjakkuus on se kaikkein suurin. Sillä saa kaikkien muiden taidot käyttöönsä.

Kiva, että saatiin tänne yksi avoimesti älykkyyttä vähätteöeväkin.

Eihän älykäs tietenkään ikinä voi olla sosiaalisesti normaalit kyvyt omaava, ei tietenkään.

Tyhmiltä puuttuu muuten oikeasti useammin se tilannetaju ja "tunneäly". Sosiaalisesti "lahjakkaalsi" voi tulla ilman älyäkin. Sehän on vain lähinnä muiden matkimista ja mielistelyä. Onnistuu apinaltakin.

Ja onko ylipäätään sosiaalista lahjakkuutta olemassa? Olisko se pikemmin ihmissuhdetaitoa tai jotain psykologista osaamista ja ihmisluonteen ammatillista hallintaa?

Tietenkin on olemassa. Sinä nimesit yhden sen komponenteista ja sekoitit ammatillisen tiedon asiaan. Tämä ei millään tasolla todista tai edes vihjaa etteikö sosiaalista lahjakkuutta olisi olemassa.

Tarkoitin että ns sosiaalinen lahjakkuus /ja sen komponentit/ ei kuulu älyllisiin saavutuksiin, vaan on enimmäkseen luonteen ominaisuus ja taito, joko synnynnäinen tai opittu/omaksuttu. En sekoittanut mitään.

Okei. No olen silti kanssasi eri mieltä. Jos määrittelet erityisesti synnynnäisen taipumuksen sosiaaliseen lahjakkuuteen lähtökohtaisesti ei-älykkyydeksi, niin tietenkään se sitten ei ole sitä. Puhtaasti opitun sosiaalisen lahjakkuuden voisi kuitata jollain hypoteettisella yleisälykkyydellä, ja niin olisi saatu kaikki sosiaalinen lahjakkuus erotettua älystä.

Minä en kuitenkaan pidä sellaista älykkyyden määritelmää mielekkäänä, joka sulkee ulkopuolelleen selvästi korkeita kognitiivisia toimintoja joilla on suuri merkitys ihmisen menestymiselle elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleisesti ottaen ei. Jos jotakuta vihataan, se johtuu varmaankin useiden asioiden kokonaisuudesta, ei yhdestä tietystä ominaisuudesta. 

Ei psykologian näkökulmasta, nimenomaan toisen yksilön tietty kyky tai lahjakkuus herättää ensin kateutta tai ärsytystä, joka voi ajan mittaan muuttua jopa vihaksi.

Kyllä kateus ja viha edellyttää myös sitä että jotenkin kokee toisen uhaksi itselleen. On paljon yleisempää olla kateellinen vaikka luokkakaverille joka ei kuitenkaan ole oma kaveri, kuin omalle kaverille. Tai toiselle samaa sukupuolta olevalle, kuin potentiaaliselle kumppanille. 

Ajattelisin, että se tuossa yhteydessä johtuu kontrollintarpeesta. Deittikumppani tai kuka tahansa vastakkaisen sukupuolen edustaja, jota arvioidaan seksuaalisuutensa kautta, nähdään uhkana, jos se ajattelee itse. Sellainen on huono jatke. Tai voi se olla jotain muutakin, mutta ihan tutkitusti miehet tapaavat kokea uhkaa, jos arvioivat kumppaninsa itseään älykkäämmäksi.

Tämä voisi selittää, miksi sama nainen voi olla tyttöporukassa se vähän erikoinen, mutta kuitenkin pidetty pohdiskelija, mutta miesseurassa omituisten napsahtelujen kohde.

Se että esittää itseään tyhmempää on ikivanha tapa jolla älykkäät ihmiset ovat parisuhdepelissä vastapuoltaan hurmanneet, ja hyvin se tuntuu toimivan. Esimerkiksi legendaarinen Ruben Oskar Auervaara osasi aina luoda naisille itsestään illuusion yksinkertaisena miehenä jolta voisi nyhtää rahat pois hieman keinuttelemalla lanteitaan. Lopulta kuitenkin aina kävi niin että se nainen menetti rahansa omaa tyhmyyttään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiselta kouluaine-älykkäältä puuttuu joskus tunneäly ja tilannetaju. Silloin he "lyövät" muita omilla, toki hyvilläkin, ajatuksilla ns. "täysillä" mikä tietenkin ärsyttää. Pitäisi hoksata että tilanteen mukaan mutta ei liikaa. Se vaatii pelisilmää.

Väitän, että sosiaalinen lahjakkuus on se kaikkein suurin. Sillä saa kaikkien muiden taidot käyttöönsä.

Kiva, että saatiin tänne yksi avoimesti älykkyyttä vähätteöeväkin.

Eihän älykäs tietenkään ikinä voi olla sosiaalisesti normaalit kyvyt omaava, ei tietenkään.

Tyhmiltä puuttuu muuten oikeasti useammin se tilannetaju ja "tunneäly". Sosiaalisesti "lahjakkaalsi" voi tulla ilman älyäkin. Sehän on vain lähinnä muiden matkimista ja mielistelyä. Onnistuu apinaltakin.

Ja onko ylipäätään sosiaalista lahjakkuutta olemassa? Olisko se pikemmin ihmissuhdetaitoa tai jotain psykologista osaamista ja ihmisluonteen ammatillista hallintaa?

Tietenkin on olemassa. Sinä nimesit yhden sen komponenteista ja sekoitit ammatillisen tiedon asiaan. Tämä ei millään tasolla todista tai edes vihjaa etteikö sosiaalista lahjakkuutta olisi olemassa.

Tarkoitin että ns sosiaalinen lahjakkuus /ja sen komponentit/ ei kuulu älyllisiin saavutuksiin, vaan on enimmäkseen luonteen ominaisuus ja taito, joko synnynnäinen tai opittu/omaksuttu. En sekoittanut mitään.

Okei. No olen silti kanssasi eri mieltä. Jos määrittelet erityisesti synnynnäisen taipumuksen sosiaaliseen lahjakkuuteen lähtökohtaisesti ei-älykkyydeksi, niin tietenkään se sitten ei ole sitä. Puhtaasti opitun sosiaalisen lahjakkuuden voisi kuitata jollain hypoteettisella yleisälykkyydellä, ja niin olisi saatu kaikki sosiaalinen lahjakkuus erotettua älystä.

Minä en kuitenkaan pidä sellaista älykkyyden määritelmää mielekkäänä, joka sulkee ulkopuolelleen selvästi korkeita kognitiivisia toimintoja joilla on suuri merkitys ihmisen menestymiselle elämässä.

Älykäs ihminen ymmärtää, että pärjätäkseen ja menestyäkseen nykymaailmassa tarvitaan sosiaalisia taitoa ja lähtee oppimaan niitä tarvittaessaan, mutta samalla tavalla älykäs oppii kaikkea, mitä hän kokee itselleen tärkeäksi. Ei tässä mitään määritelmiä tarvitse pohtia.

Vierailija kirjoitti:

Miehet kadehtivat ja pitävät uhkana. Naiset pitävät helposti omituisena. Moni yrittää kampittaa. Väitän kokeneeni tätä naisena jota yleensä väitetään älykkääksi. Jokin minussa herättää jatkuvasti närää. Se on rasittavaa ja haluaisin olla vain rauhassa. Koetteko samaa?

En ole koskaan havainnut mitään tuollaista. Joko liikut ihan erilaisissa piireissä, tai sitten koet asiat eri tavoin.

Olen tietääkseni älykäs. Ainakin muut niin sanoo. Tosin älykkyyttä kai on monenlaista.

esim. opin soittamaan pianoa itse parikymppisenä. Päätin vain yksi päivä että nyt se alkaa. En osaa (vielä) nuotteja lukea, koska halusin soittaa samantien.

parin viikon harjoittelun jälkeen soitan vaikeaksi todetun kappaleen.

Joskus mieheni ns. ällistyy jostain kommentistani, jos puhutaan jostain vähän akateemisemmasta/politiikasta jne. Minulla on paljon nippelitietoa koska tykkään lukea. Koulussa olin hikipinko. Ainakin muitten mielestä.

Ei minua kukaan ole koskaan vihannut. Pitäydyn omissa oloissani enkä haasta riitaa ihmisten kanssa.

Näytän tietääkseni aika tyhmältä, (blondi, isot silmät ja hoikka) ehkä siksi jotkut joskus ällistyvät taidoistani/kommenteistani, joten ehkä olen vain normaali, enkä mitenkään älykäs.

Kysymys on epärelevantti, sillä älykkäitä naisia EI ole olemassakaan!

Jos älykäs nainen osaa käyttäytyä, ei häntä "vihata".